08/02/2013

Golfkyynärpää (Epicondylus medialis)

"Oireet ovat ilmiselvät. Tämä on niin sanottu golfkyynärpää."

Siinä diagnoosi pitkään vaivanneelle kyynärpääkivulleni. Jep. Olen hakannut kohta 30 vuotta keltaista karvapalloa ja elämäni ensimmäinen käsihärä diagnosoidaan golfkyynärpääksi. Epicondylus medialis.

Jotenkin tragikoomista. Toki myös kovin helpottavaa, sillä halleilla pyörivät kauhutarinat kroonisista tenniskyynärpäistä eivät ole tennistarinoinnin mukavinta antia. Periaatteessa kyseessä on kuitenkin täysin samantyyppinen vamma kuin tenniskyynärpää (Epicondylitis materalis), mutta eri paikassa, joten vaara ei ole ohi. Uskoa antaa kuitenkin hoitovaste, joka liikkuu 100% hujakoilla.

Kipu on siis tuntunut vasemman kyynärpään sisäpuolella kyynärtaipeen alapuolella. Ei siis kyynärpään ulkopuolella, kuten tenniskyynärpässä. Kipu ei juurikaan normielämässä tunnu, mutta tenniskentällä kylläkin. Sielläkin olen kyllä pystynyt lyömään peruslyöntejä muutamaa treenikertaa lukuun ottamatta täysin normaalisti, mutta heti kun on alettu syöttämään, niin voi pojat sitä kipua, kun maila ampaisee matkaansa kohti osumaa. Puhumattakaan slicesyötöstä, jossa ojentunut käsi ikään kuin kiertyy pallon vasempaa poskea kurittaen. Tuo on tuottanut ajoittain sen luokan tuskaa, että poru on tullut siihen paikkaan. Ilman ibuprofeiiniä en ole pystynyt syöttämään oikeastaan kesän jälkeen.

En tarkalleen tiedä mistä kyseinen vamma sai viime syksynä alkunsa, mutta on luonnollisesti monia juttuja, joissa vasen käteni saa ylimääräistä kuormaa. Vasurini on useimmiten (eli aina) se, jolla mm. kannattelen tytärtäni, kun hän tulee syliini tai kun hän on vaipanvaihtoprosessissa. Myös autonratin kääntäminen ja kitaran sointujen ottaminen vasurilla pitävät kyynärvarren koukistaja- ja kiertäjälihaksia pienessä, mutta jatkuvassa paineessa.

Syitä voi siis olla monia, joten pirustako sitä oikeasti tietää, mistä näitä golfkyynärpäitä tulee, varsinkaan kun en edes golfaa. Eipä sitä tietenkään vaaditakaan. Tenniksen olen kuitenkin näppärästi laskenut tästä yhtälöstä pois, koska luulisin, että tässä ajassa ongelmia olisi tullut jo paljon aiemmin.

Lääkkeet on nyt kuitenkin saatu. Felden-geeliä ja Voltaren Retardia. Kyllä lääkkeen nimi on todellakin Voltaren Retard! Retard... Right. Toivottavasti nimi ei ole enne. Yhtään mistään.


Kaupan päälle tuli vielä kuuden kerran fysioterapia, joka alkoi tänään. Kipupisteen hakua, hierontaa ja lopulta pari pätkää kinesioteippiä. Tuntui menevän ehkä aavistuksen överiksi, mutta maanantain vuorolla pääni oli jo niin kypsä, että nyt sitä on valmis tekemään ihan mitä tahansa.

Moni kysyy, miksi menin lääkäriin vasta nyt. Niin minäkin. Totuus on kuitenkin se, että kipu on vaihdellut lievästä järjettömyyksiin ja näihin jälkimmäisiin sfääreihin ollaan päästy vasta viime viikkoina. Onhan tässä kieltämättä sitäkin, ettei suomalainen mies mene lääkäriin ennen kuin on pakko. Ja nyt oli.

Jään innolla seuraamaan tilanteen kehittymistä. Väliaikatietona sen verran, että tämä kinesioteippi ei tahdo karvoituksesta johtuen pysyä päistään kiinni tuntia kauempaa. Selvästi karvattomampien apinoiden laji. Sheivatkaa siis paikkanne, kun tähän leikkiin lähdette.