sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Jälkipelit: Monte Carlo finaali 2013, Djokovic vs. Nadal

Monte Carlo ja Nadalin yhdeksäs mestaruus näytti alkuviikosta vielä melko selvältä, mutta sitten iskikin loukkaantunut mies ja korjasi potin.

Ennen syvempää analyysiä, on pakko nostaa yksi asia ihmeteltäväksi. Jos pelaaja empii turnausviikon tiistaihin asti osallistumistaan koko turnaukseen loukkaantumisen takia ja lopulta voittaa sen, niin miten paha loukkaantuminen voi olla? Se näytti kieltämättä pahalta (okei, tässä vihdoin ja viimein se linkki), mutta on nämä ihmeäijiä myös vammoista toipumisessa, en voi muuta sanoa. 

Sitten analyysiin. Jotenkin näin tämän päivän finaalin isoihin teemoihin palasteltuna seuraavasti. Näistä voi olla rahallista hyötyä esim. Roland Garrosin aikoihin. Tai sitten ei.

1) Olosuhteet
Tuntuu hullulta sanoa, mutta keli näyttelee yllättävänkin suurta osaa tässä parivaljakossa jos molemmat pelaavat omalla parhaalla tasollaan. Niin tasaista tämä todellakin voi joskus olla.

Jos keli on, kuten nyt ottelun alussa, hieman viileä, on tässä parivaljakossa niskan päällä melko varmasti Djokovic. Pallot ovat "elottomammat" ja Nadalin kierre ei pomppaa niin korkealle kuin normaalisti. Myös kostea keli, joka tekee helposti palloista raskaammat, toimii Djokovicin eduksi, kuten viime vuoden RG-finaalista muistamme. Hurjakaan yläjenga ei ammu normisti, kun pallo on aavistuksenkin kostea.

Vastaavasti, jos keli on kuuma ja kuiva, Nadalin jenga yleensä toimii ampuen armottomasti ylös- ja eteenpäin. Jos huomasitte, niin tänään Nadal ja hänen pelinsä alkoi purra samaan aikaan, kun aurinko alkoi kunnolla paistaa. Muistisääntönä siis: mitä kuumempi keli, sitä kuumempi Nadal. Soveltakaa tätä varsinkin live-vedoissanne. Tsekatkaa säät!

2) Pelipositio
Varsinkin ottelun alussa oli nähtävissä, että Djokovic oli tullut teloittamaan Nadalia kaikki aseet paukkuen. Pelipositio oli lähes poikkeuksetta takarajan päällä tai sen välittömässä läheisyydessä, josta Djokovic otti palloja todella aikaisin noususta. Tämä on tietysti Nadalin kaatamisen perusedellytys numero yksi, kuten jo ennakossani kirjoitin. Nadalilta täytyy vaan saada aika pois. Piste. 

Johtuen Djokovicin pelipositiosta, aavistuksen myös kelistä, hän löi myös ensimmäisessä erässä palloja reilut 20 cm alempaa kuin muut tämän viikon vastustajat (lähde: kuvaruudun tilasto). On eri asia mätkiä menemään lantion kuin hartialinjan korkeudelta. Kannattaa kokeilla. 

Nadal sen sijaan lanasi 1-1.5 metriä takarajan takana koko ottelun ajan, eikä hän missään vaiheessa nostanut aggre-tasoaan tulemalla vastaan, vaikka siihen olisi ajoittain ollut jopa mahdollisuus. Ei Djokovickikaan koko aikaa raskasta tykistöään käyttänyt. 

3) Lyönnit ja lyöntisuunnat
No niin, sitten päästään vasurien, tai ainakin minun yhteen, lempiaiheeseen. Monia kertoja esimerkiksi Nadalin ja Federerin (plus monen monen muun oikurin) ottelut ratkeavat siihen, että Nadal kääntää pelin tavalla tai toisella kämmenpuolelleen, josta alkaa järjetön yläkierrehelvetti oikurin rystypuolelle, joka riittää usein voittoon asti. Federerin tapauksessa aletaan lähes poikkeuksetta odottelemaan vain sitä, milloin se rysty hajoaa.

Djokovicin tapauksessa tätä vaaraa ei vaan ole. Hänen rystynsä on monipuolisin mitä tenniksen historiasta löytyy. On hurjat pommit sekä linjaan, että krossina, kuten myös stabiilit ja painavat perusvedot taakse. Lisäksi tatsia löytyy myös stoppareihin sekä melko painava slice, vaikkei se mikään kaunotar olekaan. Ja sitten on tietysti vielä se selkä verkolle päin liu'usta vedetty "puolustuslyönti", jolla voi vetää mitä tahansa edellä mainituista. Usein vielä sen käsittämättömän vastahyökkäyksen.

Kun Djokovic pystyy rystyllään tekemään mitä tahansa ja ajamaan muun muassa Nadalin rystynurkkaansa lyömään rystyä, eikä kiertokämmentään, on meillä käsissä täysin uusi tennispeli. Mitä tekee Nadal? Yrittää joko luupata rysty-yläjengan takaisin linjaan Djokovicin rystylle, josta tämä lämää pelin poikki tai sitten Nadal tyytyy lyömään rystyään krossina, jolloin Djokovic jää periaatteessa jää odottelemaan Nadalin a) lyhyttä rystynamua tai b) rystyn hajoamista. 

Nadalin rysty on lopulta liian yksipuolinen, eikä riitä Djokovicille tällaisena. "Pelotteena" ei ole välttämättä edes viiltävää voimaslicea, vaan jopa aavistuksen leijamainen liitäjä, jota Djokovic ei joudu kaivamaan, vaan hän pystyy pistämään jopa vauhtia. Veikkaankin, että ennen pitkää Nadalille tulee käymään täsmälleen samoin kuin Federerille. Molemmat kaatuvat lopulta rystyihinsä. Enemmän tai vähemmän.

Sitten vielä yksi pointti tämän päivän lyömisestä. Monta kertaa on tullut sanottua Djokovicin monotonista (seinä)peliä hivenen tylsäksi, mutta Djokon puolustukseksi on sanottava, että tänään esimerkiksi kaikki stopparit löi juuri Djokovic. En ymmärtänyt Nadalin lyöntivalintoja täysin tässäkään mielessä. Voi olla, että Mr. Mallorca on pelinsä kanssa vielä prosessissa, mutta jotenkin hänen pelistään kuvastuu välillä ikään kuin hölmö jääräpäisyys, jossa yritetään mennä väkisin läpi sen sysimustan kiven (nimeltä Djokovic), koska aina muulloinkin on menty. Tai ainakin joskus.

Mielenkiinnolla odotan tässäkin mielessä Garrosia. Vedonlyöjien kannattanee tutkailla matkan varrella Nadalin lyömistä, varsinkin rystypuolelta. Älkää antako alkukierrosten kämmendominanssin hämätä.

4) Mentaalinen kovuus
En olisi muutamia vuosia sitten Nadalin murenevan missään tilanteessa, mutta on selvää, että Djokovic on pelannnut itsensä erittäin hyvin Nadalin päähän. Tämä näkyy erityisesti kahdessa asiassa. Kun Djokovic pelaa kuten seinä, Nadalin joutuu yrittämään aivan maksimin tienoilla, minkä hän todennäköisesti tiedostaa jo liiankin hyvin. Jos ja kun oma peli ei ota heti tuulta alleen tai se vähän sakkaa, niin virheiden määrä on lähes käsittämätön ja duunista tulee väkinäistä, ajoittain jopa yliyrittämistä. Toisekseen, Nadal tekee varmoissa namupalloissa, joissa hän tiedostaa tilanteen tärkeyden, niin outoja virheitä esimerkiksi verkolta, että välillä hirvittää. Itseluottamuksen rakoilu näkyy mailien päähän. 

Djokovic puolestaan näyttää lähes poikkeuksetta sementiltä, eikä hänen habitustaan heilauta tällä hetkellä varmaankaan mikään. Ja vaikka hän olisi miten köysissä tahansa, hän on ehkä historian huonoin häviämään, jos vaan aika ja paikka on tarpeeksi tärkeä.

5) Syöttö
Jos kakkossyötön voittoprosentti on 32% (Nadal), niin voisi tulla mieleen tehdä jotain. Tuossa jonkin verran hämää se huono ensimmäinen erä, jossa prosentti oli ainoastaan 20%. Ykkössyötön voittoprosentti 55% ei myöskään mairittele. Voi olla, että kyse oli vain huonosta päivästä, mutta "ilmaisia pisteitä" ei juuri syötöllä tule ja toisaalta Djokovic on sanalla sanoen erinomaisen varma palauttaja.

Siinä se. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Tällä erää näyttäisi kuitenkin edelleen vahvasti siltä, että Garrosista tulee kahden hevosen kisa, mutta paljon voi tietysti vielä tapahtua ennen sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti