perjantai 19. syyskuuta 2014

Selänteen teesit

Tällä viikolla onni potkaisi tosissaan, kun työnantajani yhteistyökumppaneihin kuuluva Teemu Selänne piipahti toimistollamme kertomassa kuulumisistaan sekä kirjaprojektistaan. Niiden ja näiden kuuleminen oli toki antoisaa ja mukavaa sekin, mutta todelliset helmet kuultiin tarinoiden sivupoluilla.

Selänne. Kasi.
Sivutoimisena valmentajana sekä ikuisena valmentamisen ja tenniksen opiskelijana muutamat jutut jäivät erityisesti mieleen.

1) Ilon kautta
Treenaminen on ollut Teemulle aina hauskaa, eikä totista tervanjuontia. Hän myönsi olevansa edelleen kuin "iso lapsi", jolle oikean työn käsitys on vieras. Ikään kuin harrastuspohjalta voisi vetää myös suhteellisen rohean NHL-uran. Toki tämä kuvaa vain sitä asennetta treenaamista kohtaan, sillä tuskin Teemukaan on mitään saanut ilmaiseksi, vaan duunia on tietenkin tehty aina rajusti.

Mikään ei kai kuitenkaan kiellä sitä, etteikö harjoittelu voisi olla hauskaa. Aina. Joka kerta.
 
2) Valmentajan merkitys
Hyvä ja ennen kaikkea innostava valmentaja on ollut Selänteellekin aina tärkeä. Varsinkin murrosiän kohdalla valmentajan merkitys oli ollut lähes kaikki kaikessa. Kun muilla kavereilla hoki vaihtui mopoihin ja tyttöihin, niin Teemun kohdalla nämä tulivat "sitten vähän myöhemmin". Ilon ja innostamisen kautta mennään tässäkin. 

3) Rakkaudesta lajiin
Intohimo, rakkaus lajia kohtaan ja halu tehdä juuri sitä mitä tekee. Nämä ovat tietysti kaikessa tekemisessä hiton tärkeitä juttuja oli laji tai duuni mikä tahansa. Myös Teemusta nämä paistoivat läpi.

4) Mielikuvaharjoittelun merkitys
Jos jotain olen Selänteen pelissä aina ihaillut, niin se on ehdottomasti maalinteko. Suomi on ollut vuosia täynnä nöyriä jerelehtisiä lajissa kuin lajissa. Heitäkin toki tarvitaan, mutta niin tarvitaan niitä "itsekkäitä" maalintekijöitäkin.

Mikään ei turhauta lätkässä eikä tenniksessäkään niin paljon kuin sen tappavan kuoliniskun munaaminen. Ei katsomossa eikä kentän puolella. Teemu korosti treenaamisen merkitystä monipuolisin harjottein, mutta myös mielikuvaharjoittelua. Onnistumisten ja epäonnistumisten läpikäynti ja analyysi aina pelin jälkeen. Tulokset näkyvät varmasti myöhemmin tulevissa tilanteissa. Toiminee myös tenniksessä.

Yhteiskuva. Olihan se pakko.
Yhteiskuvan yhteydessä kysäisin mahdollisesta paluusta tenniskentille miehen taannoiset polvivaivat tietäen. Vastaukseksi tuli yllättävänkin innokkaasti "Oikeesti, vitsi neljä vuotta taukoa ja nyt on taas niiiin siistiä pelata tennistä pitkästä aikaa, niinku tietsä kunnolla!"

Kyllähän mä tiedän. Ja niin tiedät säkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti