Tenniskausi 2014 on Grand Slamien osalta viimeistä finaalia vailla. US Open-ennakossani pohdin jo hieman tätä vuotta kokonaisuudessaan ja saveenhan sekin lopulta meni, kuten moni muukin veikkaus US Openin aikana. Muun muassa välierien osalta en ollut kartalla ollenkaan. En olisi hurjimmissa ajatuksissanikaan voinut kuvitella tällaista päätöstä. En kaudelle, enkä turnaukselle.
Kei Nishikori finaaliin kaavion kivenkovasta yläosasta ja joku muu (nyt siis Marin Cilic) kuin Roger Federer finaaliin kaavion alaosasta. Jos jollakin oli tämä finalistipari etukäteisveikkauksissa, niin kättä pystyyn! Ennakoiden tehtailu on siinä tapauksessa ulkoistettu välittömästi.
Tosiaan, en tiedä kumpi näistä semifinaaliyllätyksistä oli lopulta isompi, sillä niin isoja paukkuja molemmat olivat.
Nishikorin voitto Novak Djokovicistä oli nimenomaan aktiivisen pelaamisen ja lopulta myös tenniksen voitto. Alan olla korviani myöten täynnä sitä, kun Djokovic lanaa vastustajansa keskikaistan tahkoamisella ja eräänlaisella prosenttipelillä, jossa kytätään vastustajan pelinavausta tai hyökkäyspaikkaa tekemättä itse koskaan ensimmäistä siirtoa. Ja tämä varsinkin mieheltä, jolla olisi peli olla aktiivisempi ja rohkeampi. Oli upea nähdä, ettei se lanaus ja peruspainavuus riittänyt Nishikoria vastaan ja että japanilaisen aktiivinen yrittäminen palkittiin voitolla.
Toinen semifinaali yllätti luonnollisesti myös. En millään jaksanut etukäteen uskoa, että Marin Cilicin uskomaton pommipeli kestäisi Federeriä vastaan kolmea erää. Suvantovaihetta ei kuitenkaan koskaan tullut. Tai ainakin se meni kolmannen erän alussa nopeasti ohi. En useinkaan ole nähnyt vastaavaa murhaa Federeriä vastaan. Kun toisessa erässä Cilicin ykkössyötön onnistumisprosentti oli alle 50, eikä Federer siitäkään huolimatta saanut edes murtopalloa koko erässä, voidaan puhua melko hurjasta vireestä. Syöttöpeli oli kertakaikkisen käsittämätöntä, eikä peruslyöntien painavuus juuri jäänyt syöttämisen varjoon. Federer lyötiin käytännössä ottelusta ulos. Brutaali voima oli nyt ylivoimaa.
Kaiken tämän hehkutuksen jälkeen on aika siirtää katseet erittäin herkulliseen finaaliin. Kaksi ensikertalaista, joista molemmille soisi nähdyn perusteella mestaruuden jo nyt. On todella harmi, että toisen täytyy aina hävitä. Puhtaasti tennistä ajatellen on periaatteessa aivan sama kumpi veisi lajia voitollaan enemmän eteenpäin, sillä molemmat pelaavat kuten sanottua, aktiivista tennistä. Ihanaa, aktiivista tennistä. Cilic voiman kautta ja Nishikori älykkään hyökkäyspelin kautta.
Itsekin persjalkaisena pelaajana onkin hienoa nähdä, ettei pituus sittenkään dominoi lajia täysin tulevaisuudessakaan. Yllättäen Nishikorin tiimistä löytyykin toinen pikku-ukko Michael Chang, joka lienee viimeisin alle 180-senttinen Grand Slam -voittaja. Korjatkaa, jos ja kun olen väärässä.
Nishikorin letkeät lyönnit yhdistettynä monipuolisiin lyöntisuuntiin ja -kulmiin hyvällä liikkeellä höystettynä on eräänlainen jatkumo nykyiselle todella fyysiselle nykytennikselle. Peli perustuukin hurjan fysiikan ohella myös hyökkäävään peliin, ei vain puolustukseen tai edellä mainittuun peruslanaamiseen.
Jonkinlaista jatkumoa on myös Cilicin voimapeli, jossa mättämisen ohella on myös paljon ajatusta ja monipuolisuutta. Stanislas Wawrinkan ja osittain myös Juan Martin del Potron viitoittamalla tiellä alkaa näiltä veijareilta löytyä myös tasaisuutta, jossa suvantovaiheet niin turnauksen kuin ottelunkin aikana ovat lähes olemattomia.
Jälleen kerran tulee olemaan herkullista ja mielenkiintoista seurata ottelua, jossa kohtaavat hieman erilaiset, vaikkakin samansuuntaiset, kontrastit. Pyrkimys ottelun viemiseen aktiivisella pelillä on varmasti kummankin tavoitteena, mutta miten se tulee onnistumaan, jää nähtäväksi. Onko Cilicin voimamoukarointi sittenkin liikaa Nishikorille vai saako jälkimmäinen kroatialaista tarpeeksi liikkeelle ja huonoihin pelipositiohin, jotka avaavat paikat tappaville kuoliniskuille? Se nähdään noin tunnin kuluttua keskiyöllä alkaen.
Nyt on tullut veikattua niin vihkoon tämä turnaus, joten mestaria en pysty järjellä enää miettimään. En mitenkään. Eli: kruuna Nishikori, klaava Cilic. Haa, klaava tuli. Cilic mestari.
Hyvää yötä ja huomenta.
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
