sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Seuravalmentajakoulutus: ensimmäinen lähijakso 5.-7.9.2014 Pajulahti

Suomen Tennisliiton Seuravalmentajakoulutus on liiton viisiportaisen valmennuspolun toinen porras. Ensimmäisen portaan, Tennisohjaajakoulutuksen, kävin noin kaksi vuotta sitten, joten tämä askel on melko luonnollinen jatkumo sille.

Seuravalmentajakoulutukseen kuuluu kolme etä- ja kolme lähijaksoa. Koulutuksen ensimmäinen etä- ja lähijakso ovat nyt siis takana ja tässä vähän tarinaa ja fiiliksiä. Etäjakson tunnelmat löytyvätkin jo täältä.

Ensimmäinen lähijakso oli viikonloppu syyskuun alussa. Koulutus alkoi perjantaina noin kolmen aikaan Pajulahden Urheiluopistolla, joten edessä oli pieni iltapäiväinen huristelu Nastolaan ennen pääkaupunkiseudun perjantairuuhkaa työpäivästä aavistuksen nipistäen.

Sapuskaa. Eka kierros.
Viikonlopun ohjelmassa oli hyvin paljon kentällä oloa henkilökohtaisen harjoitepankin laajentamiseksi, mutta parin tunnin verran myös luentotyyppistä menoa seuratoiminnan esittelyn ja tenniksen opettamisen parissa. Jos taas emme olleet kentällä, luokassa tai saunassa, niin olimme ruokalassa! Täysihoito kuului pakettiin ja täytyy sanoa, että ruoka todella maistui. Ihminen pystyy syömään käsittämättömän määrän ruokaa noin 11-12 tunnin treenaamisen vastapainoksi.

Nyt kun koulutuksesta on jo vähän aikaa, huomaa miten tärkeää on, että tehdyt harjoitteet kirjoittelee itselleen muistiin heti, sillä niitä tulee tosiaan kiitettävän paljon ja muistin varaan jättäminen on vaarallisinta mahdollista uhkapeliä tässä kohden. Kouluttaja toimitti toki hyvän summaryn läpikäydyistä harjoitteista myöhemmin, mutta niiden sisäistämistä ja omaksumista omat muistiinpanot kummasti helpottavat.

Harjoitteet olivat hyvin monipuolisia ja palvelivat hyvin juuri sitä tarkoitusta mitä varten koulutukseen olin tullutkin. Monenlaisia uusia pelillisiä treenejä, alkulämpöjä, pelejä ja kisoja riitti "ruotsalaisesta" "saksalaisen" kautta "espanjalaiseen". Niistä lisää joskus myöhemmin. Saattaa olla jopa niin, että blogini yksi merkittävä painotus tulee olemaan ensi vuonna valmentaminen.

Ensimmäisen lähijakson teema itselle aukeni ennen kaikkea siten, että tennis on lopulta peli. Kovasti kannustettiin siihen, että erilaiset pelit ja kisailut heti vaan pystyyn, jopa mineillä. Itse olen 80-90-luvun tennisvalmennuksen kasvattina ajatellut tennistä aina ja ehkä jopa ensisijaisestikin tekniikan kautta eli ensin se kuntoon ja peliä vasta sitten, kun lyönnit sen "sallivat". Mutta eipä tenniskentälle tietysti mitään pääsykoetta ole. Tekniikka on toki tuiki tärkeää, eikä tämä ole joko/tai-kysymys, mutta sopiva balanssi lienee pitkässä juoksussa paras. Väärällä tekniikalla ei mennä pitkälle, vaan ollaan helposti "mopolla moottoritiellä" tai sitten sen pitkän mutkaisen polun päässä, jossa ensin pitää oppia pois väärästä. Pitkällä tähtäimellä myös vammat saattavat kolkuttaa väärän tekniikan siivittämänä etuovella jo melko nuorena. Tekniikkapainotteisessa opettamisessa puolestaan pelin oppiminen ja ymmärtäminen voi taas olla vaikeaa hahmottaa. Molempi parempi.

Ilmoja piteli.
Iso plussa koulutuksessa oli tosiaan se, että kentällä oltiin todella paljon ja tarttuihan sieltä omaankin peliin taas jotain uutta. Lisäksi oli varsin hienoa päättää vuoden 2014 massakausi lauantain iltapäiväsessioon tässä porukassa ja upeassa syysillassa.

Viikonloppu meni täyden ohjelman ansiosta ja loistavassa porukassa todella nopeasti. Vaikuttaa siltä, että kollegoista saa paljon apua myös tulevaisuudessa, sillä yhteistyön ja sparrauksen nimiin vannottiin kovasti jo lähtöpäivänä. Ensimmäisen viikonlopun perusteella voi sanoa, että koulutus on ollut hyvä sijoitus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti