Kirja: The Inner Game of Tennis (W. Timothy Gallwey)

Joitakin vuosia sitten suorittaessani Suomen Tennisliiton Seuravalmentajakoulutusta me kurssilaiset saimme yhtenä etätehtävänä lukea ja reflektoida tenniksen klassikkokirjaa eli W. Timothy Gallwey'n The Inner Game of Tennis'tä.

Saadessani Twitterin puolella kirjahaasteen tennis-/urheilujournalisti Janne Eerikäiseltä, ajattelin että nyt voisi olla samalla korkea aika julkaista nämä viiden vuoden takaiset ajatukseni tästä klassikosta, jotka olivatkin jääneet jo unholaan blogin luonnostekstien joukkoon.

Seitsemän päivää, seitsemän kirjaa. Ei selityksiä. 1/7. Haastaja @HannuPe Haastan @terokallioniemi #kirjahaaste pic.twitter.com/QsIljA9t3g

— Janne Eerikäinen (@J_Eerikainen) April 22, 2019

Tennis on mitä isoimmassa määrin "sisäinen peli", jota käydään suurelta osin myös pelaajien päiden sisällä. Ottelut ratkaistaankin usein henkisellä tasolla ja siis sisäisellä pelillä, mutta myös aloittelija pääsee sisäiseen peliin kiinni opetellessaan tennistä, lyöntejä ja pelinsä toteuttamista pelatessaan.

Inner Game of Tennis tarjoaa valmennus- ja opetusmielessä paljon vinkkejä, mutta myös pelaajan näkökulmasta kirjasta saa paljon irti. Kirjaa lukiessani peilasin ajatuksiani usein molempiin näkökulmiin, sillä valmentamisen ohella pelaan edelleen suhteellisen säännöllisesti.

Jaoin kirjan pääteemat kahteen isompaan kokonaisuuteen, joista seuraavissa kappaleissa pääpointit ja –ajatukset.

Tenniksen opettamisesta
Ihmiset oppivat kovin eri tavoin, mutta taitojen oppimisessa yleisin ja kenties paras tapa lienee kokeilemalla ja kokemalla itse. Alkuun pääsemiseksi esimerkiksi apinointi tarjoaa hyvän ponnahduslaudan iästä riippumatta ja erityisen hyvin tämä toimiikin lapsilla.

Kirjassa vähäteltiin jonkin verran sanallista opettamista, mutta pääasia lienee kai se, että oppilaan päässä tapahtuisi oivalluksia asioiden suhteen, joten siinä mielessä on kai aivan sama, tapahtuuko se sanojen vai tekemisen kautta. Jos esimerkiksi jonkinlaiset avainsanat auttavat pelaajaa ymmärtämään lyömistä, ei opetustavassa voi olla mitään vikaa. Kukin siis tavallaan.

Valmentajan on minimoitava oppimisen esteet ja siinä mielessä liika puhuminen saattaa sekoittaa oppijaa sekä hänen luonnollista oppimistaan. Useinhan liikunnallinen oppiminen perustuukin omien aistien voimaan.

"Näe, koe, tunne, tiedosta ja oivalla!" onkin yksi oman valmentamiseni perusajatuksista. Onkin hyvä antaa oppilaan aina kokeilla ensin rauhassa itse esimerkin voimalla ja alkaa vasta sitten neuvoa, jos ja kun tarvetta on. Esimerkin voima on kuitenkin valtava. Jos et itse valmentajana osaa näyttää tai jos vaikka liikut laiskasti, niin suuri on se vaara, että se tarttuu valmennettavaankin.

Tennislyönnit noudattavat fysiikan lakeja siinä missä muutkin ihmiskunnan tekemiset, joten lyönnin pääprinsiipit kuten esimerkiksi kineettiset ketjut, osumakohdat, vipuvarret, mailan vauhti ja erityisesti niiden merkitys lyönnin voimaan on hyvä perustella jo alkuvaiheessa. On äärimmäisen tärkeää ymmärtää pienestä pitäen, miksi esimerkiksi osuma kannattaa pitää edessä joka kerta tai miksi kättä ei kannata pitää koukussa kyljessä kiinni ja niin edelleen.

En siis täysin allekirjoita, että mielikuvat olisivat aina parempi kuin sanat tai liian monta ohjetta olisi huonompi kuin ei yhtään ohjetta, mutta usein varmasti voi olla näinkin. Keskustelu ja kommunikointi oppilaan kanssa edellyttää kuitenkin puhetta. Tärkeintä on saada oppilas itse oivaltamaan ja valmentajan tehtävä on auttaa tässä maksimaalisesti.

Oppilaan oivaltamisen onnistumiseksi on myös tärkeää, että hän tuntee miltä hyvä lyönti tuntuu. On tärkeää painaa mieleen niitä onnistuneen lyönnin tuntemuksia ja pyrkiä tavoittelemaan niitä. Sisäisestä oppimisesta ulkoiseen oppimiseen ja suoritukseen. Sen takia kentältä kuuluu usein valmentajan kommentti: "hyvä!", koska se mikä näyttää hyvältä (ja oikealta), varmasti myös tuntuu hyvältä ja tätä tunnetta on mielestäni valmentajan vahvistettava.

Mikään opetustapa ei kuitenkaan pelasta, jos oppilaan oma motivaatio oppimista kohtaan ei ole kohdillaan. Oppilaan onkin ymmärrettävä hyvin nopeasti (ja nuorena), että työ on tehtävä lopulta aina itsensä kanssa. Valmentaja on toki auttamassa, mutta oivallukset ja työ täytyy tehdä itse.

Henkisestä puolesta
Kirjan kantava ajatus on kahden minän jatkuva ”taistelu”. Minä-ykkönen määrää, käskee, tiuskii, arvioi ja analysoi, kun taas minä-kakkonen vetää ikään kuin tunteella ajattelematta liikoja ja yrittää nöyrästi pitää ykkösen tyytyväisenä tai ainakin hiljaisena.

Kirjassa oli monia esimerkkejä näiden kahden minän toimintatavoista, mutta eniten kolahti juuri se, miten vähän peliä ajattelee kun se kulkee. Ei välttämättä olekaan mitään syytä miettiä tai analysoida peliä tai lyöntejä, kun kulkee. Antaa vaan mennä ikään kuin reikäpäisesti kohti flow’ta ja tämä siis minä-kakkosen ehdoilla. Lyönnit ovat lopulta vain työkaluja itse pelin toteuttamiseksi, aivan samoin kuin remonttimiehellä remontin tekemiseksi. Tuskinpa remonttimieskään vasaraotettaan epäröi.

Jotta minä-kakkonen voisi toimia rauhassa, on ykkönen vaiennetteva kaikesta arvostelusta ja kritisoinnista. Yksi konkreettinen keino on työllistää minä-ykköstä eri tavoin, esimerkiksi keskittymällä pallon lentoon tai vaikkapa pallon saumoihin. Itse olen kokenut erinomaiseksi tavaksi lyöntiin keskittymisessä ja sen rytmittämisessä tapaa, jossa mielessäni hoen ”pomppu" pallon pompatessa ja "osuma” palloa lyödessä, jolloin minä-kakkonen saa ikään kuin rauhassa tuottaa niitä luonnollisia lyöntejään.

Tenniksen eri tilanteissa tulee olla mahdollisimman hyvin läsnä. Tässä ja nyt. Hyviä keinoja tämän harjoitteluun ovat monipuoliset harjoitteet, joissa monenlaiset tilanteet tulevat tutuksi tai joissa harjoitus vedetään överiksi esimerkiksi älyttömän tempon muodossa, jolloin lyömisen ajatteluun ei välttämättä ole edes aikaa. Tekeminen lähtee tällöin "selkärangasta". Pelitilanteissa nämä usein maksavatkin itsensä takaisin, kun tilanteet ovat tuttuja ja/tai aika on puolellasi.

Ikiaikojen paras ja mystisin fraasi positiivinen ajattelu nousee esiin tässäkin kirjassa, mutta joskus se vaan on tenniskentällä niin kovin vaikeaa, joten en itse anna sille paljonkaan painoarvoa. Sen sijaan mielen tyhjentäminen luopumalla arvostelusta, niin hyvästä kuin pahasta, kuulostaa jo realistisemmalta vaihtoehdolta, mutta toki edelleen erittäin vaikealta keinolta sekin. Juuri siksi sitä on syytä harjoitellakin, sillä arvostelu aiheuttaa jännittyneisyyttä, joka puolestaan vähentää rentoutta. Huonotkin hetket on ymmärrettävä osaksi tätä prosessia.

Erittäin tärkeä tekijä tenniksen sisäisessä pelissä on rentoutuneen keskittymisen taito, toisin sanoen luottaminen minä-kakkoseen. On tärkeää TUNTEA lyönnit ja antaa niiden tapahtua, sillä minä-kakkonen osaa ja oppii kyllä. Itseluottamuksen ja hyvän tuntuman avulla ns. flow-tila ja huippusuoritukset ovat entistä lähempänä.

Ulkoinen voittaminen tapahtuu usein sisäisen voiton jälkeen. Ajattelemalla voiton yrittämistä voittamisen sijaan pääsee jo pitkälle. Maksimiyrittäminen on asioiden tapahtumisen antamista, ei yliyrittämistä.

Voita siis itsesi, voita vastustajasi ja nimenomaan tässä järjestyksessä.

Seuravalmentajakoulutus: toinen lähijakso 17.-19.10 Pajulahti

Toinen lähijakso lokakuun puolivälissä jatkoi kivasti siitä, mihin ensimmäinen lähijakso syyskuussa jäi. Jälleen tehtiin paljon harjoitteita ja tällä kertaa pidettiin niitä myös nopealla valmistautumisella myös itse. 

Yksi hyvän valmentajan piirre onkin juuri reagointikyky ja kyky muokata sekä tehdä erilaisia harjoitteita lyhyellä valmistautumisajalla. Aikaa oman harjoituksen suunnitteluun ei hirveästi jäänyt, joten pientä päänvaivaa nopea suunnitelma aiheutti. Suunnitelma muodostui pääpiirteissään nopeasti, mutta tunnin aikana huomasi, että joitakin pointteja olisi voinut miettiä tarkemmin. 

Selkeät ohjeet ovat luonnollisesti avainasemassa harjoitteen onnistumisen ja nopean liikkeellelähdön aikaansaamiseksi. Kyky muuttaa harjoitusta lennossa on toinen validi taito, mikäli harjoite on liian helppo tai haastava. Valmennettavien fiiliksiä on hyvä kysellä ja aistia jo tunnin aikana, eikä vasta sen jälkeen. Täytyy muistaa, että valmennettavat ovat erilaisia ja kaikki eivät pidä kaikista treeneistä, eikä kaikkia voi millään aina miellyttää. Eikä ole syytäkään. Pelaajia tulee valmistaa ennen kaikkea monenlaisiin tilanteisiin, jolloin ei juuri kysellä onko tilanne kiva vai ikävä.

Lähijakson aikana katsottiin muun muassa Erkka Westerlundin luento aiheesta ”Valmentajuuden Uudelleen Määrittely”, joka oli ajatuksia herättävä, ja josta seuraavassa pääpointit:

• Ollaan tultu pitkä matka autoritäärisestä valmentamisesta urheilijakeskeiseen valmentamiseen.

• Valmentaminen on urheilijan auttamista, niin fyysisesti kuin henkisesti ja niin ihmisenä kuin pelaajana. Valmentajalla on vastuu myös ihmisestä.

• Urheilu on aina matka, ei määränpää.

• Mikä on urheilijan sisäinen motivaatio. Voiko se olla esteenä oppimiselle? Ihminen oppii sen mitä se halua oppia. Onko urheilija valmennuksen kohde vai oman itsensä kehittäjä? Onko valmennus työntöä vai vetoa?

• Tunne itsesi. Sen jälkeen voit kehittää itseäsi.

• Urheilijan lahjakkuus on kuin lunastamaton Lottokuponki, jos lahjakkuutta ei saada irti.

• Itseluottamuksen kautta suoritustunne mahdollisimman optimaaliseksi. 

Omaan peliin ja treenaamiseen jakso tuo jälleen hyviä harjoitteita, joita kaikkia on kokeiltava ehdottomasti valmennettavien kanssa.  Erityisesti konsepti, jossa lämmittelypallottelun kautta käytiin läpi eri asioita niihin vuorollaan keskittyen, oli antoisa. 

1. Sano ”pallo” (kun pallo pomppaa) ja ”pallo” (kun lyöt) - sisäistä rytmi!

2. Sano ”pallo” (kun lyöt)

3. puhallus (lyöntihetkellä)

4. kantapään nosto (lyönnin jälkeen) - jalan voimantuotto, painonsiirto!

5. jalkojen ”hissi” lyönnin korkeuden ja pompun mukaan

6. hartiakääntö ja mailan taaksevienti (kämmen/rysty) mahdollisimman aikaisin - valmistautuminen!

7. idoliharjoitus (matkiminen)

Nämä auttoivat varsin konkreettisesti lyönnin rytmittämiseen, ajoitukseen ja siihen krooniseen kiireeseen omalla kohdalla. Epäilemättä tätä kautta saa aikaan oivalluksia myös valmennettaville.

Toinen erittäin hyvä treeni oli lyöntitempoharjoitus, jossa 1 = 20-40%, 2 = 40-80% ja 3 = 80-100% lyöntitemposta ja joka toistui aina kaavalla 1-2-3, 1-2-3,… Erittäin toimiva harjoite tempon vaihteluun. 

Myös hikitennisteema sekä nopeasti esitelty cardiotennis vaikuttivat erittäin hyviltä menetelmiltä tennistaitojen oppimisessa.

Hikitennissessiossa oppi itse upeasti sen, miten ajan vähäisyys sekä suoranainen uupumus parantavat itse lyömistä. Kaikki turha on hötkyily karsiutuu pois ja kroppa tuottaa pelkistetyillä, mutta myös varsin optimaalisilla liikkeillä kuin itsestään palloon vauhtia siinä missä tuorein jaloin "repimälläkin". Varsin tärkeä opetus sekin ja varmasti helpoin tapa kaivaa Inner Game of Tenniksen minä 2:n esiin.

Kyllä ne lyönnit siellä ovat, niitä ajattelemattakin. ”Aivot narikkaan ja reikäpäisesti lyömään!”

Seuravalmentajakoulutus: toinen etäjakso (syyskuu 2014)

Kirjoitussarjassa seurataan Seuravalmentajakoulutuksen antia syksyllä 2014. Edelliset osat löytyvät tästä: [1] [2]

Toisen etäjakson aikana ensimmäisellä lähijaksolla opitut uudet harjoitteet otettiin seurassa heti käyttöön soveltuvin osin ja osittain soveltaen.

Mineillä pelaaminen sujui ja maistui heti hyvältä, vaikka juuri heidän kohdallaan olin sitä eniten miettinyt eli milloin aika on kypsä pelaamiselle sekä voittamiselle ja ennen kaikkea häviämiselle. Toki tunnilla aluksi ja välillä purtiin huulta kun tuli takkiin, mutta äkkiä porukka ymmärsi, että aina tulee uusi piste ja jokainen voittaa joskus.

Valmennuksellisesti tilanteita minien kanssa täytyy selvästi aistia ja fiilistellä, ettei tappiokuorma kasva mahdottomaksi. Paljon auttaa se, että tunnilla on kova meno ja hyvä ”tohina”, jolloin aikaa murehtimiseen ei ole.

Vähän vanhempien junioreiden kanssa toimimiseen uudet harjoitteet toimivat kuin junan vessa. He olivat todella innoissaan uusista treeneistä. Tunneille saatiin selkeästi uutta sykettä ja intoa, vaikka toki ennenkin intoa oli valtavasti ollut. Nyt ei kuitenkaan säästelty ja porukka vaikutti muutamien treenien jälkeen jopa uupuneilta, mutta samalla myös innostuneilta.

Pelatessa ja kisatessa huomaa melko pian kuitenkin sen, että halu voittaa on hurjan kova ja siihen tähdätään usein tekniikan kustannuksella. Pikkuhiljaa aiemmin opitut ja treenatut tekniikat joutuivat osalla enemmän tai vähemmän romukoppaan ja pisteitä tehtiin siten kuin niitä helpoiten sai. Siinä mielessä peli edellä menemisessä täytyy olla erityisen tarkkana, etteivät tekniikat puuroudu pelatessa. Hauska myös huomata, että tämä koskee yhtä lailla myös aikuisharrastajia. Ja kyllä, jopa valmentajan läsnä ollessa.

Toisen etäjakson tehtävänä oli myös tennisklassikon ”Inner Game of Tennis” (W. Timothy Gallwey) lukeminen ja referointi. Kirja oli vähintäänkin mielenkiintoinen näkökulmaltaan (minä 1, minä 2). Pienestä amerikkalaistyylisestä höpäjästä huolimatta se avarsi omia ajattelumalleja niin valmentamisen kuin pelaamisenkin suhteen hurjasti. Kirjan ajatusmalleja ilmestynee ensi vuoden aikana myös blogin puolelle pureksittavaksi.

Seuravalmentajakoulutus: ensimmäinen lähijakso 5.-7.9.2014 Pajulahti

Suomen Tennisliiton Seuravalmentajakoulutus on liiton viisiportaisen valmennuspolun toinen porras. Ensimmäisen portaan, Tennisohjaajakoulutuksen, kävin noin kaksi vuotta sitten, joten tämä askel on melko luonnollinen jatkumo sille.

Seuravalmentajakoulutukseen kuuluu kolme etä- ja kolme lähijaksoa. Koulutuksen ensimmäinen etä- ja lähijakso ovat nyt siis takana ja tässä vähän tarinaa ja fiiliksiä. Etäjakson tunnelmat löytyvätkin jo täältä.

Ensimmäinen lähijakso oli viikonloppu syyskuun alussa. Koulutus alkoi perjantaina noin kolmen aikaan Pajulahden Urheiluopistolla, joten edessä oli pieni iltapäiväinen huristelu Nastolaan ennen pääkaupunkiseudun perjantairuuhkaa työpäivästä aavistuksen nipistäen.

Sapuskaa. Eka kierros.

Viikonlopun ohjelmassa oli hyvin paljon kentällä oloa henkilökohtaisen harjoitepankin laajentamiseksi, mutta parin tunnin verran myös luentotyyppistä menoa seuratoiminnan esittelyn ja tenniksen opettamisen parissa. Jos taas emme olleet kentällä, luokassa tai saunassa, niin olimme ruokalassa! Täysihoito kuului pakettiin ja täytyy sanoa, että ruoka todella maistui. Ihminen pystyy syömään käsittämättömän määrän ruokaa noin 11-12 tunnin treenaamisen vastapainoksi.

Nyt kun koulutuksesta on jo vähän aikaa, huomaa miten tärkeää on, että tehdyt harjoitteet kirjoittelee itselleen muistiin heti, sillä niitä tulee tosiaan kiitettävän paljon ja muistin varaan jättäminen on vaarallisinta mahdollista uhkapeliä tässä kohden. Kouluttaja toimitti toki hyvän summaryn läpikäydyistä harjoitteista myöhemmin, mutta niiden sisäistämistä ja omaksumista omat muistiinpanot kummasti helpottavat.

Harjoitteet olivat hyvin monipuolisia ja palvelivat hyvin juuri sitä tarkoitusta mitä varten koulutukseen olin tullutkin. Monenlaisia uusia pelillisiä treenejä, alkulämpöjä, pelejä ja kisoja riitti "ruotsalaisesta" "saksalaisen" kautta "espanjalaiseen". Niistä lisää joskus myöhemmin. Saattaa olla jopa niin, että blogini yksi merkittävä painotus tulee olemaan ensi vuonna valmentaminen.

Ensimmäisen lähijakson teema itselle aukeni ennen kaikkea siten, että tennis on lopulta peli. Kovasti kannustettiin siihen, että erilaiset pelit ja kisailut heti vaan pystyyn, jopa mineillä. Itse olen 80-90-luvun tennisvalmennuksen kasvattina ajatellut tennistä aina ja ehkä jopa ensisijaisestikin tekniikan kautta eli ensin se kuntoon ja peliä vasta sitten, kun lyönnit sen "sallivat". Mutta eipä tenniskentälle tietysti mitään pääsykoetta ole. Tekniikka on toki tuiki tärkeää, eikä tämä ole joko/tai-kysymys, mutta sopiva balanssi lienee pitkässä juoksussa paras. Väärällä tekniikalla ei mennä pitkälle, vaan ollaan helposti "mopolla moottoritiellä" tai sitten sen pitkän mutkaisen polun päässä, jossa ensin pitää oppia pois väärästä. Pitkällä tähtäimellä myös vammat saattavat kolkuttaa väärän tekniikan siivittämänä etuovella jo melko nuorena. Tekniikkapainotteisessa opettamisessa puolestaan pelin oppiminen ja ymmärtäminen voi taas olla vaikeaa hahmottaa. Molempi parempi.

Ilmoja piteli.

Iso plussa koulutuksessa oli tosiaan se, että kentällä oltiin todella paljon ja tarttuihan sieltä omaankin peliin taas jotain uutta. Lisäksi oli varsin hienoa päättää vuoden 2014 massakausi lauantain iltapäiväsessioon tässä porukassa ja upeassa syysillassa.

Viikonloppu meni täyden ohjelman ansiosta ja loistavassa porukassa todella nopeasti. Vaikuttaa siltä, että kollegoista saa paljon apua myös tulevaisuudessa, sillä yhteistyön ja sparrauksen nimiin vannottiin kovasti jo lähtöpäivänä. Ensimmäisen viikonlopun perusteella voi sanoa, että koulutus on ollut hyvä sijoitus.

Seuravalmentajakoulutus: ensimmäinen etäjakso

Kuten aiemmin tuli jo kirjoitettua, tämän syksyn pääprojekti tenniksen saralla on, mailojen vaihtoprojektista huolimatta, Suomen Tennisliiton Seuravalmentajakoulutus. Koulutus alkoi viikonlopulla Pajulahden Urheiluopistolla noin kuukausi sitten. Sitä ennen oli kuitenkin noin parin viikon mittainen ensimmäinen etäjakso tehtävineen, johon pureudun nyt.

Ensimmäinen etäjakson tehtävänä oli Ilpo Vuorisen kirjan Tuhat Tapaa Opettaa (1993) lukeminen ja referointi. Tämän lisäksi etäjakson tehtäviin kuului Tennisohjaaja- sekä Seuravalmentajakoulutusten materiaalien läpikäynti.

Referointi oli kuitenkin se jakson työläin tehtävä, joten muutama sananen sen tähdellisimmästä annista. Nimensä mukaisesti kirja tarjosi todellakin tuhat tapaa opettaa. Kirjassa käytiin läpi erilaisia oppimis- ja opetustapoja, niiden valintaa sekä erilaisten että erikokoisten ryhmien opetusta eri ilmaisukeinojen avulla.

Kirjaa lukiessani peilasin esitettyjä opetusmenetelmiä luonnollisesti tennisvalmennuksen näkökulmaan. Kirja liikkui paljolti hyvin yleisellä tasolla, mutta toki monet esitetyt opetustavat ovat sovellettavissa tennisopetuksessakin.

Kirjan alku käsitteli opettamisen ja oppimisen motivaatiota sekä työskentelyilmastoa. Tärkeimpiä pointteja olivat ennen kaikkea ymmärrys siitä, että on olemassa erilaisia opetus-, mutta myös oppimistapoja. Ihmiset oppivat monin eri tavoin. Se, mikä toimii jollekin, ei välttämättä toimi toiselle. Tästä johtuen hyvä valmentaja on myös hyvä ihmistuntija, kuuntelija ja oppilas.

Niin, eikä se valmentajakaan voi olla koskaan valmis. Pitää olla jatkuva nälkä, palava intohimo ja hurja innostus. Nämä eivät vie koskaan kovin pahasti metsään.

Kirjassa käytetty erinomainen vertauskuva opettamisesta olikin sen vertaaminen suunnistukseen. Valittu polku saattaa viedä joskus väärään paikkaan, jolloin on palattava taaksepäin ja otettava uusi suunta. Tämän mahdollistamiseksi valmentajalla onkin oltava lukuisia eri opetusvaihtoehtoja ja -malleja perille pääsemiseksi.

On luonnollisesti tärkeää, että opiskelussa on selkeä päämäärä. Tavoitteen tulee olla sopivan haasteellinen sekä kiinnostava niin oppilaalle kuin opettajallekin. Osaaminen on saatava riittävälle tasolle ja huolehdittava siitä, että opeilla pärjätään, mutta pohjustetaan myös tulevaa. Rakennetaan peliä ja osaamista pala palalta vankan perustan päälle.

Tärkeää onkin muodostaa oppilaalle kuva kokonaisuudesta, vaikka opit koostuisivatkin pienistä kokonaisuuksista. Tenniksessä jos missä tämän perustan rakentaminen on pelaamisen kannalta elinehto.

Motivaation ja oman oivalluksen merkitystä ei voi oppimisessakaan sivuuttaa. Kirjassa pohdittiin sitä, mistä motivaatio lopulta kumpuaa? Onko motivaatio lopulta opetuksen tulos vai sen edellytys? Sisäinen motivaatio ja halu ajaa oppilasta varmasti eteenpäin, mutta voidaanko myös ulkoisilla tekijöillä, kuten valmentajan toiminnalla, innostamisella, mahdollisilla palkinnoilla, palkalla ynnä muilla tekijöillä pitää oppilaan motivaatio tarpeeksi korkeana? Aivan varmasti. Ainakin osittain. Ehdottomasti ehkä. Mahdollisesti.

Niin tai näin, valmentaja on oppilaille aina jonkinlainen roolimalli, normien ja arvon luoja, jonka oma asenne ja intohimo tarttuu valmennettaviin helposti. Eipä meistä kukaan silti mikään yli-ihminen ole, joten sikäli oikea asenne ja oma persoona riittävät varmasti pitkälle, mutta tietynlaisen vastuun kera.

Kirjassa käsiteltiin paljon myös erilaisia opetusperiaatteita. Oppiminen on kokonaisuuksien ymmärtämistä yksityiskohtien viidakossa. Tapoja opettaa on monia, kuten edellä on jo käynyt ilmi.

Tennisvalmennuksessa havainnollistamisen ja konkretisoinnin merkitys on suuri varsinkin kaiken uuden opettelussa.  Kun uusia asioita harjoitellaan, korkean motivaation ja vireystilan pitämiseksi on tärkeää pitää oppilaat aktiivisina ja vaihdella harjoitteita monipuolisesti.

Ryhmätoiminnassa opitaan lyöntien ohella ryhmäkuria ja ryhmässä toimimista, jonka ohella tulisi ymmärtää kutakin yksilöä ja annettava heille yksilöllisesti opetusta sekä aikaa sisäistää oppimaansa. Ryhmässä taito- ja motivaatiotason tulisi kuitenkin olla mahdollisimman homogeeninen, jotta mahdollisten häirikköjen olemassaolo olisi minimissä.

Varsinkin taidollisessa oppimisessa on erityisen tärkeää, että ensikosketus lajiin olisi erityisen ”herkkä” ja liikkeellä oltaisiin tarkalla korvalla. Tenniksen opettelu vaatii pitkäjänteisyyttä ja varsinkin minipelureiden kanssa on erityisen tärkeää, että homma on kivaa ja kuormaa lisätään vasta sitten, kun siihen ollaan valmiita. Rutiini on voimaa, mutta esimerkiksi toistomääriä on syytä kasvattaa vasta kun siihen ollaan henkisesti ja fyysisesti valmiita. Innostus on helppo tappaa junnaavalla ja samaa kaavaa toistavalla treenaamisella.

Monien opetustapojen viidakossa valmentajan pelisilmä ryhmän suhteen on kuitenkin avainasemassa ja työtapa tuleekin valita aina tavoitteen ja oppilaiden nykyisen taitotason mukaan. Hyvät treenit jäävät elämään ja huonommat karsiutuvat pois. Pitkässä juoksussa valmentajan kokemuksella on hurja merkitys niin pelisilmälle kuin oikeanlaisille ja oikean tasoisille harjoitteille. Siitä huolimatta kokeneimmankin valmentajan on uskallettava kokeilla uutta ja oltava avoin uutta kohtaan. Peli ja lyönnit kehittyvät siinä missä harjoitteetkin. Junasta ei ole varaa hypätä pois.

Taitojen opetuksessa, kuten varmasti muussakin opettamisessa, yksilöllinen opetus on tietysti tehokkainta ja melko lailla pakollista ainakin jossain vaiheessa. Henkilökohtainen valmentaminen vaatii kuitenkin suurta panostusta ja sitoutumista sekä valmentajalta, että varsinkin valmennettavalta.

Tenniksessä valmennusryhmien koko on usein neljä henkilöä, jota pidetään pienryhmäopetuksena. Tähän "optimikokoon" onkin löydettävissä helposti kymmeniä, satoja harjoitteita, joissa kaikilla ryhmän jäsenillä on koko ajan jotain aktiviteettiä. Pienryhmänkin tavoitteet tulee olla selkeät ja mitattavissa. Ennen kaikkea niiden on oltava kaikkien tiedossa.

Ryhmätoiminta opettaa taitojen ohella paljon muutakin kuten ryhmässä toimimista, vuorovaikutusta, vastuuta, yhteenkuuluvuutta ja niin edelleen. Hyvä ryhmä on enemmän kuin osiensa summa, kuten parhaimmissa jalkapallo- tai lätkäjoukkueissa. Parhaimmillaan loistava ryhmähenki onkin iso ja merkittävä motivaation lähde treenaamiselle jo sellaisenaan, mutta tulee muistaa, että hyvään ryhmään on helppo tulla myös ulkopuolisen ja vastaavasti jokaisen ryhmän jäsenen on oltava avoin muulle maailmalle.

Jälleen kerran, valmentajan vastuu ja vaikutus pienryhmän asenteisiin ja arvoihin on iso. Valmentajan rooli vaihtelee asiantuntijan ja isällisemmän ohjaajan välillä ryhmästä riippuen. Mitä isompi pienryhmä on, sen vaikeampaa on kaikkien tyytyväisenä pitäminen. Kaikkia ei voi pitää tyytyväisenä. Ei pidä masentua yksittäisestä kritiikistä. Tiettyjen perustarpeiden huomioinnin tulee kuitenkin olla kirkas toimintaa ohjaava tekijä. Linjaton, kimpoileva sekä kaikkia mahdollisimman paljon miellyttävä opetus ei johda lopulta mihinkään. Oppilaankin on mentävä niille omille epämukavuusalueilleen.

Suurryhmäopetus, lähes kymmenen oppilasta tai enemmän, ei liene kovin yleistä kentällä tapahtuvassa tennisvalmennuksessa tai taitojen opettamisessa, mutta paikkansa silläkin toki voisi isommissa toimintaympäristöissä olla. Esitelmät ja luentotyyppiset opetussessiot toimivat suurryhmille hyvin. Voidaan esimerkiksi analysoida pelaajien peliä, lyöntejä, taktiikkaa ja niin edelleen esimerkiksi videoiden avulla tai luennoimalla eri aiheista tennistä koskien.

Kirjan jälkimmäinen puoli käsitteli ilmaisutapoja sanallisesta, kuvallisen ja musiikillisen kautta toiminnalliseen ja jopa draamalliseen ilmaisuun. Luvut tarjosivat paljon erilaisia vinkkejä näiltä viideltä eri kantilta, joista jokaista voi käyttää ja soveltaa jotenkin. Kentällä pääosaa näyttelevät kuitenkin sanallinen, kuvallinen ja ennen kaikkea toiminnallinen ilmaisu.

Sanallisessa ilmaisussa on tärkeää olla selkeä, jotta esimerkiksi harjoitteet, ryhmän ohjailu, ohjeet ja neuvot menevät hyvin perille. Kuvallinen ilmaisu esimerkiksi fläpillä tai videoilla auttaa myös paljon hahmottamaan monia eri asioita kuten vaikkapa harjoitteen etenemistä, pelitaktiikoita tai lyönnin anatomiaa. Toiminnallinen ilmaisu lienee taitojen opettamisessa se kaikista olennaisin. ”Learning by doing”-ajattelu ohjaa tekemään ja on kokonaisvaltaisena toimintana paras opettaja. Lapsille tyypillistä oppimista on apinointi sekä mallin ottaminen, joten opettajan vaikutus on jälleen hurja.

Parhaaseen oppimiskokemukseen päästäneen kaikkien edellä mainittujen oppien sekoituksella siten, että huomioidaan kunkin oppilaan tilanne. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä erilaisia variaatioita on lähes ääretön määrä.

Yksi asia on itselle ainakin varma eli ilon ja innostuksen kautta! En usko, että voi mennä pahasti pieleen.

Ennakko: Puolivälierät (part I), US Open 2014

Tämän vuoden US Openin seuraamista on aavistuksen häirinnyt tulevana viikonloppuna alkava seuravalmentajakoulutus. Koulutuksen ensimmäisen etäjakson tehtävänä ollut lukuprojekti ja kirjareferaatti Ilpo Vuorisen kirjasta Tuhat Tapaa Opettaa vaati lopulta useamman illan työpanoksen ja verotti US Openin seuraamista.

Eipä silti, tarjonta herkkupalojen osalta on ollut toistaiseksi melko vaatimaton. Tosipelit alkavat Grand Slameissä 32 sijoitetun pelaajan johdosta liian usein vasta puolivälierissä, joihin tuleekin ennakot tässä ja nyt.

Stanislas Wawrinka vs Kei Nishikori

Kaavion yläosa oli pelaajien suhteen järjettömän kova. Kovuus näkyy varsinkin illan toisessa puolivälierässä, mutta heikko ei silti ole tämäkään pari. Australian Openin alkuvuodesta voittanut Stanislas Wawrinka tekee sittenkin vahvaa paluuta huipulle Grand Slam-voittokrapulansa jälkeen jo tänä vuonna. Mukava on nähdä myös, että loukkaantumisista kesällä kärsinyt Kei Nishikori on pääsemässä omalle tasolleen. Voitto viiden erän yötaistelussa Milos Raonicistä edellisellä kierroksella oli jälleen yksi näyte miehen potentiaalista. 

Ottelusta on odotettavissa lyömisen juhlaa, sillä molemmat iskevät letkeästi, mutta terävästi, löysempiin palloihin ja pyrkivät kaikissa tilanteissa aktiiviseen peliin. Kummallekin on ensiarvoisen tärkeää saada vastustaja ensin liikkeelle ja pakotettava tätä kautta toinen puolustuskannalle. On mielenkiintoista nähdä kumpi tässä dominoinnissa onnistuu paremmin. Wawrinka on ehkä hienoisesti tulivoimaisempi näistä kahdesta, mutta samalla myös ailahtelevampi ja epävarmempi ellei saa flow'taan päälle koko illaksi. 

Wawrinkaa vaivannut epätasaisuus Australian jälkeen ei saakaan näkyä nyt notkahduksena pelin aikana, sillä Nishikorin jälki on tasaista japanilaista laatua, jolla voidaan laittaa kuka tahansa lujille. Hänellä on varsin monipuolinen lyöntiarsenaali, jolla pärjää vertailussa hyvinkin monen top5-pelaajan kanssa.

Uskon kuitenkin Wawrinkan hyvään fiilikseen, peliin ja muistoihin viime vuoden US Openista, jolloin hänen pelinsä loksahti uomiinsa ja tuloksena oli jo Australiasta miehen ensimmäinen Grand Slam-mestaruus.

Wawrinka jatkoon 3-1.

Novak Djokovic vs. Andy Murray

No niin! Etukäteen ajateltuna yksi turnauksen odotetuimpia kamppailuja eli Novak Djokovic vastaan Andy Murray. 

Tavallaan hurjaa, että miehet kohtaavat jo nyt puolivälierässä, mutta eipä sille mitään voi, sillä Andy Murrayn paluu vuoden takaisten selkäongelmien jälkeen on ollut vaikea ja sitä heijastelee myös miehen ranking (9.). Pieniä valonpilkahduksia on nähty siellä täällä, mutta vaatimaton vuosihan tämä on hänelle toistaiseksi ollut, ei siitä mihinkään pääse. Tämä lienee viimeinen mahdollisuus Andylle pelastaa tämä kausi ja se motivoinee skottia varmasti ja hurjasti. 

Peli tämän vuoden US Openissa on kuitenkin hieman ailahdellut ja mies on lähes ärsyttävän tuttuun tapaan irvistellyt milloin mistäkin kivusta. Viimeisin esitys Jo-Wilfried Tsongaa vastaan oli kuitenkin henkisellä tasolla jo mestarillinen. Miksei myös pelillisesti. Tsongalla oli periaatteessa kaikki avaimet viedä ottelun toinen ja kolmas erä, mutta sitten se pieni ero kärkinimen ja haastajan välillä astui erän ratkaisuvaiheissa jälleen esiin ja niin vain Murray vei suoraan kolmessa. Kylmää.

Djokovic on puolestaan ollut jälleen SE Djokovic, mitä odottelin jo US Openia edeltäviin Masterseihin. Wimbledon-voitto ja häät sekoittavat lopulta kesää, mutta taas mennään ja tylysti. Ei suurempia murheita tähän mennessä ja peli vaikuttaa olevan kuosissa. 

Ottelusta on etäkäteisherkullisuudesta huolimatta odotettavissa osittain tylsäkin kamppailu, jos ja kun miehet luottavat liikaa fysiikkaansa. Pahin skenario, jossa Nadal vs Federer-magiikka loistaa poissaolollaan ei ole kaukana. Murray tosin esitti Tsongaa vastaan vähintäänkin tämän vuoden aktiivisinta peliään varsinkin ottelun alkupuolella, jota oli jopa todella hieno seurata. Toivotaan, että sama jatkuu ja ettei lätkiminen mene täysin keskikaistan prosenttipommitukseksi, jossa peliä ensimmäiseksi avaava löytää itsensä ensimmäisenä köysistä. 

Asetelma eroaakin ensimmäisestä puolivälieräparista siten, että Wawrinka vs Nishikori -ottelussa tuskin sorrutaan passiivisuuteen ja kyräilyyn, vaan annetaan aseiden nakuttaa tosissaan. Eurooppalaisen katsojan kannalta voi olla jopa onni, että tuo ottelu tulee ensin ja siis vielä ihmisten aikaan. 

Niin tai näin, toisen kvartsin vie Djokovic erin 3-1. 

Hyvää peli-iltaa ja -yötä kaikille!

Seuravalmentajakoulutukseen!

Sen lisäksi, että tänään on lähes elämää suurempi juhlapäivä eli kansainvälinen vasenkätisten päivä, on päivä ollut muutenkin loistava. Sain tänään nimittäin meilin, jonka alku kuului seuraavasti:

"Tervetuloa aloittamaan tenniksen seuravalmennuskoulutus Liikuntakeskus Pajulahteen syksyllä 2014!"

Yes!!! Hain tämän syksyn seuravalmentajakoulutukseen joitakin viikkoja sitten ja tänään tuli siis vahvistus, että a) kurssi järjestetään ja b) olen messissä. Toki vahva on se aavistus, että kaikki hakijat kurssille pääsivät...

Takana on nyt kaksi vuotta tennisvalmennuksia. Tämä porras on Suomen Tennisliiton valmentajakoulutusten rappusissa seuraavana, puolitoista vuotta sitten käymäni tennisohjaajakurssin jatko. Ne kokemukset voit lukea kootusti täältä.

Seuravalmentajakurssi painottuu kahteen osa-alueeseen.

1. Valmentajan pedagogisten taitojen kehittämiseen
2. Seuran valmennustoiminnan kehittämiseen

Sanoisin, että molemmat ovat varsin tärkeitä tekijöitä. Lisäksi toivon, että henkilökohtaiseen työkalupakkiin tarttuisi paljon uutta oppia erilaisten harjoitteiden myötä sekä entistä parempaa ymmärrystä lyöntien anatomiasta. Se, miten ymmärrys saadaan vietyä eteenpäin oppilaiden oivallukseksi tulee toivottavasti entistä tutummaksi kohdan yksi myötä.

Intoa ja motivaatiota on - ainakin vielä - kuin perheeni tämän syksyn ekaluokkalaisella! Syksystä ei omaltakaan kohdalta puuhaa puutu, sillä syksyn viikonlopuista kolme menee Pajulahdessa ja etätehtäviäkin näyttäisi olevan vino pino. 

Koulutus tulee syksyn aikana näkymään niin kentällä kuin täällä blogissakin. Pysy mukana, jos aihe kiinnostaa!

Loistofiilis! Niin ja onnea vasurit!