keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Vasurilla goes Miami 2020... Correction! Overruled!

"Miami Open 2020. Ketkä messissä?"

Puolisen vuotta sitten kilpavalmentajakollegani heittämä ehdotus WhatsApp-ryhmässämme oli kieltämättä herkullinen. Siitä se ajatus sitten lähti.

Kun luvat sekä kotoa, että töistä oli saatu, oli aika tarttua toimeen ja aloittaa reissun suunnittelu. Lähtijöitä oli neljä ja voisi kai sanoa, että "kerran elämässä"-fiilis oli vahvasti läsnä suunnitelmien alkumetreiltä lähtien.

Reissun päällimmäisenä tarkoituksena oli luonnollisesti Miami Openin seuraaminen, mutta valmentajina tarkoituksenamme oli vierailla myös muutamissa tennisakatemioissa sekä pelata tietysti myös itse mahdollisimman paljon tennistä. Mielessä siinsi muun muassa massakauden avaaminen ennätyksellisesti jo maaliskuussa!

Vajaa kuukausi ennen lähtöä alkoi reissun ylle on kasaantua tummia pilviä. Koronavirusepidemia oli monin paikoin laajenemassa maailmalla ja päivittäiset päivitykset tuli kahlattua läpi kauhun sekaisin tuntein. Suomen tilanne oli kolmisen viikkoa ennen reissua vielä kohtuullisen hyvin hallinnassa tai sanotaanko vaikkapa paremminkin niin, että tilanne oli hyvinkin alkuvaiheessa muutamine tartuntoineen. Isoa tuskaa tuotti tilanteen seuraaminen myös Atlantin toisella puolen, joka sekin toki oli vielä tuossa hetkessä hyvin varhaista epidemian vaihetta.

Hälytyskellot alkoivat kuitenkin soida hyvin isosti viimeistään siinä vaiheessa, kun Miami Openia edeltävä Masters eli Indian Wellsin tennisturnaus peruutettiin. Indian Wells oli itse asiassa ensimmäinen tai ainakin ensimmäisiä todella isoja urheilutapahtumia, joka peruttiin. Siinä vaiheessa moni pelaaja piti sitä vielä jopa hätävarjeluna, mutta lopulta se oli vasta esimakua tulevasta.

Reissaajien näkökulmasta muutamat odotuksen ja jännityksen täyttämät päivät tuntuivat äärimmäisen pitkiltä. Miami Openia oltiin yllättävän pitkään hyvinkin sitkeästi pelaamassa, kunnes se kaksi viikkoa ennen turnausta lopulta peruutettiin, aivan kuten tuossa vaiheessa jo toki osasimme odottaakin.

Ei voi kieltää, etteikö tämänkaltaisen "once in a lifetime"-reissun lässähtäminen tällä tavoin olisi tuossa kohtaa harmittanut valtavasti, mutta luonnollisesti pelaajien, katsojien ja meidän kaikkien muidenkin turvallisuus oli ja on ensisijaisesti tärkeintä. Se oli ja on helppo ymmärtää. Edes tennis ei ole niin tärkeää kuin ihmisten terveys.

Pienen ohikiitävän tovin ehdimme kuitenkin vielä lohduttautua sillä, että kyllähän se Floridan tennisleirikin hyvältä maistuisi, kunnes me ja muu Kiinan sekä Italian ulkopuolinen maailma alkoi tajuta kuinka massiivisesta viruksesta on kyse. Vajaan vuorokauden sisään tulikin tieto Miami Openin, NBA:n (liput oli luonnollisesti myös Miami Heatin matsiin) ja lopulta myös lentojen peruuttamisesta. Myös Liverpool tippui Champions Liigasta tämän kurjuuden yhteydessä.

Se siitä sitten. Eli. Ehkä ensi vuonna. Ehkä ensi vuonna, pojat. Ryhmässämme vallitsi luonnollisesti pettymys ja virtuaaliset jaxuhalit olivat paikallaan. Toki heti seuraava ajatus oli rationaalisempi ja sitä kautta kaikki toimenpiteet ovat tulleet tarpeeseen.

Juuri nyt kun lennon lähtöön olisi noin viikko, ei tulisi mieleenkään lähteä matkalle enää yhtään mihinkään. Ei siis edes Miamiin.

Otetaanpa siis iisisti, odotellaan kauden alkua rauhassa ja pysytään terveinä!

tiistai 10. maaliskuuta 2020

Gael Monfils. So close, so far away.

Tässä kohtaa kautta piti kirjoitella Indian Wellsin ennakkoa, mutta koska koronavirus aiheutti turnauksen peruutuksen, niin on kirjoitettava jostain muusta. Pienen hiljaiselon blogi aktivoituukin joka tapauksessa nyt ja siis muutenkin kuin vain taannoisen yhteistyöuutisoinnin merkeissä. Australian Openin jälkeen on toki ollut hyvä vetää vähän happea, pelata omia sarjapelejä pois ja hoitaa valmennuskuvioita hyvillä energioilla normaalien arkirutiinien ohella.

Twitterin puolella nousi parisen viikkoa sitten yksi aihe esiin, josta jopa toivottiin kirjoitusta ja johon halusin tarttua. Se on Gael Monfils.

Viime viikkoina erittäin hyvin pelannut Monfils on ihastuttanut, mutta samalla myös ihmetyttänyt monia. Relevantti kysymys on kuultu useammasta suusta: "miksi hän ei ole menestynyt paremmin urallaan?" Voisi kuvitella, että hänen taidoillaan ja fysiikallaan hyvä ura olisi voinut olla jopa loistelias. Vai olisiko?

Moni meistä, itseni mukaan lukien, pitää Monfilsin hahmosta ja pelistä, sillä hän on useimmiten hyvinkin viihdyttävä ja ennalta-arvaamaton pelaaja. Tämä pitää sisällään kuitenkin myös niitä isompia tai pienempiä puutteita, joita miehessä ja hänen pelissään on.

Viihdyttävää, mutta hölmöä
Pomppusmashit ja muut show-lyönnit ovat aina yleisön mieleen, mutta joskus tuntuu, että sen piruetin juuri ennen peruslyöntiä voisi jättää tekemättäkin, jolloin voisi keskittyä paremmin raakaan tekemiseen ja kylmään teloittamiseen. Jos on aikaa pyöriä ennen lyöntiä, niin voisi kuvitella, että olisi aikaa hakea tappavampaakin lyöntiä. Useimmiten nämä temppuilut toki toimivat ja saattavat vähentää painettakin, mutta kertovatko temput lopulta enemmän rentoudesta vai jännityksestä?

Passiivisuus
Yksi eniten ihmetystä aiheuttava tekijä. Monfilsillä on paha taipumus sortua pisteissään pallottelemaan. Välillä tempo ja peli vajoaa lähes sunnuntaipelaajan pelaajan tasolle ja peliä eniten leimaava piirre on passiivisuus. Tulee jopa tunne, ettei ranskalainen kykene tekemään pallolle mitään. Hän osaa syöttö-kämmenyhdistelmät ja on ajoittain hyvinkin aggressiivinen, mutta hyvin usein peli ei ole tätä vaan jotain aivan muuta. Tuntuu, että pelin viemistä enemmän, hän nauttii ajokoiran roolistaan puolustusasemissa.

Fysiikka
Moni ihailee Monfilsin atleettista tekemistä, mutta onko fysiikka sittenkään niin timanttinen suhteutettuna hänen pelitapaansa? Kunto saattaa olla tourin kovimpia, mutta jatkuvat pitkät pisteet sekä puolustaminen syövät tehoja ja tuovat välikuolemia, välillä totaalisia katkeamisia. Kukaan ei tourilla nojaile mailaansa yhtä paljon kuin Monfils. Tehokkaampi peli, jota toki nyt tällä "välikaudella" Australian Openin jälkeen nähtiinkin, olisi hyvin tervetullutta myös kovaa vauhtia ikääntyvän miehen peliin. Ei tässä vaiheessa uraa enää fysiikan varaan voi laskea.

Taitavuus
Ranskalaisella on erinomaiset kädet ja letkeät lyönnit, mutta usein Monfils on urallaan sortunut myös räiskimään tai kikkailemaan viihdyttävyyden maksimoimiseksi. Silloin punnitaan hyvin paljon voiman/taidon ja varmuuden välillä onko tekeminen lottoa vai punnittuja ratkaisuja? Joskus tuntuukin, että hän on taitavuutensa vanki eikä fokus ole ottelun voittamisessa vaan yleisön viihdyttämisessä.

Henkinen kovuus
Asenne peliä kohtaan on ihailtavan leppoisa, jopa leikillinen, mutta sopii kysyä, riittääkö se kovimmalla huipulla? En muista kärkikolmikon kovasti koskaan kikkailleen tai jopa pelleilleen. Monfilsilla se on kuitenkin lähes jokapäiväistä. Ehkä siksi tietynlainen kovuus puuttuu ja mies on jopa kiltin miehen maineessa. Viimeinen viritys, jolla suuret kaatuisi ikään kuin puuttuu, josta tuoreimpana näytteenä tappio Novak Djokovicille Dubain semifinaalissa, jossa Monfils oli hyvin ison osan ottelusta selvästi parempi pelaaja, mutta hävisi silti.