tiistai 31. maaliskuuta 2020

Seurapaitapäivä

Juuri nyt, kun Miamin reissusta ei olekaan kirjoitettavaa tai raportoitavaa, niin tämän päivän teema, eli somessakin hienosti näkynyt #seurapaitapäivä, kirvoitti muistelemaan omia seuroja ja seuratoimintaa sekä oppeja elämän varrelta.

Seuratoiminta on nimittäin ollut itsellenikin upea ja paljon eväitä matkaan antanut lisä koulujen ja kotikasvatuksen lisäksi. Hyviä oppeja, ikimuistoisia hetkiä ja hienoja ystäviä on riittänyt kaikissa elämän vaiheissa ja seuroissa. Näin vanhemmiten seuroissa toimiminen on muuttanut kuitenkin hieman muotoaan, sillä omat treenaamiset ja kisaamiset ovat hiljalleen jäämässä kakkosrooliin ja vastuullisemmat tehtävät lasten harrastusten parissa ottavat otetta.

Omien lasten harrastuksissa mukana oleminen ja toimiminen on kieltämättä etuoikeus, johon on vaikea vastata kieltävästi oli se sitten joukkueen valmentamista, johtamista tai jotain muuta vastuunottoa. Vaikka harrastavien ja kilpailevien lasten vanhempien ensisijainen tehtävä on kannustaa, kuskata ja kustantaa, niin väitän, että aika moni seuratoiminta pysähtyisi koronavaikutusten tavoin ilman vanhempien panosta.

Oma vinkkini kaikille vanhemmille onkin, että tukekaa lasten ohella myös lasten seuratoimintaa. Vapaaehtoisvoimin tehtävää isompaa ja pienempää tekemistä riittää varmasti kaikille. Luodaan omillekin lapsille niitä ikimuistoisia hetkiä ja onnistumisen paikkoja!

Mutta sitten niihin seuroihin, joille omalla kohdalla kunnia kuuluu. Kaikki alla olevat seurat ovat omalla tavallaan olleet osaltaan vaikuttamassa siihen, miten oppia ja ennen kaikkea kokemuksia on tarttunut. Näille seuroille on helppo olla kiitollinen ja onnellinen siitä, että ne ovat matkan varrelle osuneet.

Kankaanpään Jääkarhut (jääkiekko)
Pikainen lätkäkokeilu F-junioreissa 1980-luvulla ei poikinut innostusta lajiin, eikä siinä vaiheessa vielä oikein urheiluunkaan. Ei oikeastaan muuta muistikuvaa kuin kovaääninen valmentaja, jonka negan kautta valmentaminen tappoi viimeisenkin innon. Harmi, että omalle kohdalle sattui näin, sillä seurassa hienoa tekemistä. Rakensivat jopa oman jäähallin talkoovoimin joitakin vuosia sitten! Iso oppi reppuun kuitenkin siitä, miten valmennusta ei kannata varsinkaan ensimmäisen harrastuksen parissa aloittavien kanssa startata.

Kankaanpään Nastaset (tennis)
Seura, josta kaikki oikeastaan omalta osalta lähti. Rakkaus lajiin syntyi heti 9-vuotiaana Myllymäen asvalttikentillä järjestetyllä alkeiskurssilla, kiitos hienon lajin ja innostavien valmentajien. Hienoja muistoja kisareissuilta ja kesäleireiltä. Bonuksena loistavat pelikaverit sekä valmentajat, joiden johdosta ajatus valmentamisesta lähti itämään ja osittain toteutumaankin jo silloin 1990-luvulla. Hyvää oppia erityisesti siitä, että valmentajien merkitys pelaajan lajirakkauteen ja motivaatioon on lopulta hurjan iso. Oma tinkimätön ja innostava asenne tarttuu joskus pelaajaankin. Kiitos Paavo, Matti, Markku, Kari ja Jari!

Kankaanpään Urheilusukeltajat (sukellus ja uppopallo)
Jossain mielessä SE kotiseura, jossa oli (ja on varmaan vieläkin) nimenomaan suuri ja rento seurafiilis. Jokaperjantaiset ja -sunnuntaiset allastreenit saunomisineen, talkoot eväineen, sukellusreissut kokemuksineen ja tyypit persoonineen tuovat lämpimiä muistoja edelleen. Seura, jossa pelattiin myös sähly- ja pesäpuulaakeja pitkin vuotta ja jossa oli ennen kaikkea turvallista ja kotoisaa olla. Kiitos siitä koko porukalle!

Kankaanpään Pallo (jalkapallo)
Sekalaisissa pihapeliporukoissa oli tullut palloa potkittua aina, mutta jalkapallon treenaaminen ja pelaaminen virallisessa seurassa ei oikein ollut oma juttu. Pelaajalähtöinen valmennus oli vielä silloin lapsenkengissä ja lopulta kentälläkään ei oikein koskaan ollut kotoisa olo, kun ei tiennyt yhtään mitä keskikentän roolissani olisi pitänyt tehdä. Tärkeä oppi sekin. Peliä täytyy osata opettaa.

Kankaanpään Maila (pesäpallo)
Kolmas joukkuelaji omalle kohdalle osui KaMa:n riveissä, kuten Kankaanpäässä helposti käy. Vuosi, puolitoista tuli pelattua aktiivisesti, mutta lopulta hieno laji jäi B-poikaiässä tenniksen jalkoihin. Yksi hienoimpia muistoja on luonnollisesti se joukkuefiilis, mutta erityisesti mieleen on näin jälkikäteen jäänyt hyvän kaverini isän merkitys valmentajana. Erkin rennosta ja humoristisesta, mutta tarvittaessa tiukastakin valmennustyylistä on tullut itse ammennettua omaan valmentamiseen yllättävän paljon. Vaikkei se silloin siltä aina näyttänyt, niin tiedettiin ainakin melko usein mitä pitää tehdä. Henkilökohtaista opastusta antoi koko valmennusporras sekä pelikaverit, mikä on joukkuehengen ja kehittymisen kannalta hyvin tärkeää.

Kankaanpään Ampumaurheilijat (ilmapistooliammunta)
Tähän kokeiluun innoitti puolestaan hyvän kaverin isä. Jäi vähän kokeiluksi, mutta loistava valmennus myös vanhemmilta harrastajaäijiltä toi hyvin lyhyessä ajassa ihan hyviä tuloksia. Osui saumaan, jossa harrastuksia oli jo valmiiksi hyvin paljon, joten laji jäi melko nopeasti. Ei tarvitse aina olla kuitenkaan valmentaja, että osaa neuvoa ja opastaa. Oma kokemus auttaa joissain tilanteissa hyvin paljon aloittelijaa.

Team Tähkä (salibandy)
No niin, opiskeluaikojen sählyjengi! Huh huh! Sanotaanko kauniisti näin, että näitä tarinoita riittää, mutta ihan kaikkea ei arvaa tännekään laittaa. Treenit, pelit ja saunaillat iloisissa merkeissä toivat loistavaa vastapainoa opiskeluille. Joskus oli toki totisempaakin, kuten seinäjokisella jäähypenkillä, kun Vimpelin jätkä painimaan haastoi, mutta kiitti jätkät ja elinikäiset ystävyydet! Live forever!

Rajakylän Tennis
Opiskeluvuosien jälkeen tennis löytyi taas silloiselta lähimmältä hallilta. Samalla löytyi uusi seura, vaikka lapsuudenseurasta (Nastaset) irrouttautuminen kieltämättä sattuikin, vaikkei mitään sidettä enää seuraan ollutkaan. RajaTessa on hauska jengi täynnä värikkäitä persoonia ja rennon letkeää menoa! Pomminvarmaa ja äänekästä fanitusta Suomitennisskenessä since the early days! Polkaisin kisaamisen ohella myös valmentamisen käyntiin juuri RajaTessa, mistä iso kiitos seuralle! Vieläkin pelaan seuran riveissä divareita, mutta valmentaminen on siirtynyt muihin seuroihin.

Puistolan Urheilijat (tennis)
Seniorisarjojen edustusseurani. Hienoja tyyppejä myös tämä jengi täynnä! Ikämiesjenginä olemme kuitenkin selvästi vähän välisarjalainen, sillä SM-sarjoissa voitot ovat tiukassa ja I-divarissa puolestaan tappiot. Se ei kuitenkaan menoa haittaa. Kotihalli (Helsingin Mailapelikeskus) ja sen läheisyys tuoneet hyvää fiilistä ja yhteisöllisyyttä porukan kesken. Myös satunnaisia valmennuksia PuiU:ssa, mutta lähinnä ei-kisaaville harrastejunioreille, joille PuiU:ssa erinomaiset mahdollisuudet.

Valko-Pallo (tennis)
Kisajunnujen valmentamista ja hyvää pöhinää kiitos aktiivisen ja yhteisöllisen seuratoiminnan! Vaikka seura ei ole isoimpia, on valmennuspuolella loistavaa ja laadukasta tekemistä! Kiitos siitä, että saa olla osa tätä mainiota valmentajaporukkaa! Ilon kautta eteenpäin!

#seurasydän #seurapaitapäivä #tennisfi #valko-pallo

Malmin Palloseura (jalkapallo)
Pojan harrastuksen kautta olen päätynyt lopulta joukkueenjohtajan pestiin, vaikka yhteisten tennistouhujen johdosta yritin tässä pysytellä jalkapallon osalta vain isän roolissa. Mutta. Eihän se noin vain onnistu. Hieno ja perinteikäs seura, jossa hyvä porukka niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin! Niin ja viime vuosien suurimmat fanitusfiilikset ja kicksit saanut MPS P07-jengin huikesta otteista! Kiitos niistä ja hyvä MPS!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Vasurilla goes Miami 2020... Correction! Overruled!

"Miami Open 2020. Ketkä messissä?"

Puolisen vuotta sitten kilpavalmentajakollegani heittämä ehdotus WhatsApp-ryhmässämme oli kieltämättä herkullinen. Siitä se ajatus sitten lähti.

Kun luvat sekä kotoa, että töistä oli saatu, oli aika tarttua toimeen ja aloittaa reissun suunnittelu. Lähtijöitä oli neljä ja voisi kai sanoa, että "kerran elämässä"-fiilis oli vahvasti läsnä suunnitelmien alkumetreiltä lähtien.

Reissun päällimmäisenä tarkoituksena oli luonnollisesti Miami Openin seuraaminen, mutta valmentajina tarkoituksenamme oli vierailla myös muutamissa tennisakatemioissa sekä pelata tietysti myös itse mahdollisimman paljon tennistä. Mielessä siinsi muun muassa massakauden avaaminen ennätyksellisesti jo maaliskuussa!

Vajaa kuukausi ennen lähtöä alkoi reissun ylle on kasaantua tummia pilviä. Koronavirusepidemia oli monin paikoin laajenemassa maailmalla ja päivittäiset päivitykset tuli kahlattua läpi kauhun sekaisin tuntein. Suomen tilanne oli kolmisen viikkoa ennen reissua vielä kohtuullisen hyvin hallinnassa tai sanotaanko vaikkapa paremminkin niin, että tilanne oli hyvinkin alkuvaiheessa muutamine tartuntoineen. Isoa tuskaa tuotti tilanteen seuraaminen myös Atlantin toisella puolen, joka sekin toki oli vielä tuossa hetkessä hyvin varhaista epidemian vaihetta.

Hälytyskellot alkoivat kuitenkin soida hyvin isosti viimeistään siinä vaiheessa, kun Miami Openia edeltävä Masters eli Indian Wellsin tennisturnaus peruutettiin. Indian Wells oli itse asiassa ensimmäinen tai ainakin ensimmäisiä todella isoja urheilutapahtumia, joka peruttiin. Siinä vaiheessa moni pelaaja piti sitä vielä jopa hätävarjeluna, mutta lopulta se oli vasta esimakua tulevasta.

Reissaajien näkökulmasta muutamat odotuksen ja jännityksen täyttämät päivät tuntuivat äärimmäisen pitkiltä. Miami Openia oltiin yllättävän pitkään hyvinkin sitkeästi pelaamassa, kunnes se kaksi viikkoa ennen turnausta lopulta peruutettiin, aivan kuten tuossa vaiheessa jo toki osasimme odottaakin.

Ei voi kieltää, etteikö tämänkaltaisen "once in a lifetime"-reissun lässähtäminen tällä tavoin olisi tuossa kohtaa harmittanut valtavasti, mutta luonnollisesti pelaajien, katsojien ja meidän kaikkien muidenkin turvallisuus oli ja on ensisijaisesti tärkeintä. Se oli ja on helppo ymmärtää. Edes tennis ei ole niin tärkeää kuin ihmisten terveys.

Pienen ohikiitävän tovin ehdimme kuitenkin vielä lohduttautua sillä, että kyllähän se Floridan tennisleirikin hyvältä maistuisi, kunnes me ja muu Kiinan sekä Italian ulkopuolinen maailma alkoi tajuta kuinka massiivisesta viruksesta on kyse. Vajaan vuorokauden sisään tulikin tieto Miami Openin, NBA:n (liput oli luonnollisesti myös Miami Heatin matsiin) ja lopulta myös lentojen peruuttamisesta. Myös Liverpool tippui Champions Liigasta tämän kurjuuden yhteydessä.

Se siitä sitten. Eli. Ehkä ensi vuonna. Ehkä ensi vuonna, pojat. Ryhmässämme vallitsi luonnollisesti pettymys ja virtuaaliset jaxuhalit olivat paikallaan. Toki heti seuraava ajatus oli rationaalisempi ja sitä kautta kaikki toimenpiteet ovat tulleet tarpeeseen.

Juuri nyt kun lennon lähtöön olisi noin viikko, ei tulisi mieleenkään lähteä matkalle enää yhtään mihinkään. Ei siis edes Miamiin.

Otetaanpa siis iisisti, odotellaan kauden alkua rauhassa ja pysytään terveinä!

tiistai 10. maaliskuuta 2020

Gael Monfils. So close, so far away.

Tässä kohtaa kautta piti kirjoitella Indian Wellsin ennakkoa, mutta koska koronavirus aiheutti turnauksen peruutuksen, niin on kirjoitettava jostain muusta. Pienen hiljaiselon blogi aktivoituukin joka tapauksessa nyt ja siis muutenkin kuin vain taannoisen yhteistyöuutisoinnin merkeissä. Australian Openin jälkeen on toki ollut hyvä vetää vähän happea, pelata omia sarjapelejä pois ja hoitaa valmennuskuvioita hyvillä energioilla normaalien arkirutiinien ohella.

Twitterin puolella nousi parisen viikkoa sitten yksi aihe esiin, josta jopa toivottiin kirjoitusta ja johon halusin tarttua. Se on Gael Monfils.

Viime viikkoina erittäin hyvin pelannut Monfils on ihastuttanut, mutta samalla myös ihmetyttänyt monia. Relevantti kysymys on kuultu useammasta suusta: "miksi hän ei ole menestynyt paremmin urallaan?" Voisi kuvitella, että hänen taidoillaan ja fysiikallaan hyvä ura olisi voinut olla jopa loistelias. Vai olisiko?

Moni meistä, itseni mukaan lukien, pitää Monfilsin hahmosta ja pelistä, sillä hän on useimmiten hyvinkin viihdyttävä ja ennalta-arvaamaton pelaaja. Tämä pitää sisällään kuitenkin myös niitä isompia tai pienempiä puutteita, joita miehessä ja hänen pelissään on.

Viihdyttävää, mutta hölmöä
Pomppusmashit ja muut show-lyönnit ovat aina yleisön mieleen, mutta joskus tuntuu, että sen piruetin juuri ennen peruslyöntiä voisi jättää tekemättäkin, jolloin voisi keskittyä paremmin raakaan tekemiseen ja kylmään teloittamiseen. Jos on aikaa pyöriä ennen lyöntiä, niin voisi kuvitella, että olisi aikaa hakea tappavampaakin lyöntiä. Useimmiten nämä temppuilut toki toimivat ja saattavat vähentää painettakin, mutta kertovatko temput lopulta enemmän rentoudesta vai jännityksestä?

Passiivisuus
Yksi eniten ihmetystä aiheuttava tekijä. Monfilsillä on paha taipumus sortua pisteissään pallottelemaan. Välillä tempo ja peli vajoaa lähes sunnuntaipelaajan pelaajan tasolle ja peliä eniten leimaava piirre on passiivisuus. Tulee jopa tunne, ettei ranskalainen kykene tekemään pallolle mitään. Hän osaa syöttö-kämmenyhdistelmät ja on ajoittain hyvinkin aggressiivinen, mutta hyvin usein peli ei ole tätä vaan jotain aivan muuta. Tuntuu, että pelin viemistä enemmän, hän nauttii ajokoiran roolistaan puolustusasemissa.

Fysiikka
Moni ihailee Monfilsin atleettista tekemistä, mutta onko fysiikka sittenkään niin timanttinen suhteutettuna hänen pelitapaansa? Kunto saattaa olla tourin kovimpia, mutta jatkuvat pitkät pisteet sekä puolustaminen syövät tehoja ja tuovat välikuolemia, välillä totaalisia katkeamisia. Kukaan ei tourilla nojaile mailaansa yhtä paljon kuin Monfils. Tehokkaampi peli, jota toki nyt tällä "välikaudella" Australian Openin jälkeen nähtiinkin, olisi hyvin tervetullutta myös kovaa vauhtia ikääntyvän miehen peliin. Ei tässä vaiheessa uraa enää fysiikan varaan voi laskea.

Taitavuus
Ranskalaisella on erinomaiset kädet ja letkeät lyönnit, mutta usein Monfils on urallaan sortunut myös räiskimään tai kikkailemaan viihdyttävyyden maksimoimiseksi. Silloin punnitaan hyvin paljon voiman/taidon ja varmuuden välillä onko tekeminen lottoa vai punnittuja ratkaisuja? Joskus tuntuukin, että hän on taitavuutensa vanki eikä fokus ole ottelun voittamisessa vaan yleisön viihdyttämisessä.

Henkinen kovuus
Asenne peliä kohtaan on ihailtavan leppoisa, jopa leikillinen, mutta sopii kysyä, riittääkö se kovimmalla huipulla? En muista kärkikolmikon kovasti koskaan kikkailleen tai jopa pelleilleen. Monfilsilla se on kuitenkin lähes jokapäiväistä. Ehkä siksi tietynlainen kovuus puuttuu ja mies on jopa kiltin miehen maineessa. Viimeinen viritys, jolla suuret kaatuisi ikään kuin puuttuu, josta tuoreimpana näytteenä tappio Novak Djokovicille Dubain semifinaalissa, jossa Monfils oli hyvin ison osan ottelusta selvästi parempi pelaaja, mutta hävisi silti.