Välieräpäivä!
Novak Djokovic vs. Ernests Gulbis
Kaavion alaosan semifinaalissa kohtaavat kaksi turnauksen vakuuttavinta peliä esiittäneet Novak Djokovic ja Ernests Gulbis. Djokovic on jyrännyt konemaisella lanauksellaan oikeastaan kaikki ja tuntuu siltä, että varaa on vielä hurjasti jäljellä. Gulbis on puolestaan löytänyt uran tähänastisen maksimipelinsä, jota hän on voitokkaasti viime kierroksilla esittänyt ja yllättävänkin tasaisesti, ilman hurjia notkahduksia.
Maksimia, ehkä jopa sen ylitystä, vaaditaan semifinaalissakin. Sanoisin, että Gulbisin, ja monen monen muun, kannalta juuri Djokovicin kaltainen puolustus on ikävintä mahdollista myrkkyä. Nyt ei riitä se, mikä riitti Federeriä vastaan. Eikä riitä sekään mikä riitti Berdychiäkin vastaan. Nyt on oltava entistäkin kovempi hyökkääjä ja valmis lyömään kuollettavan iskun jälkeen vielä yksi, kaksi, ehkä jopa kolme iskua ennen kuin Djokovic taipuu, jonka jälkeen taas uusi piste tulille ja sama kuvio. Henkisesti tämä on erittäin rankkaa. Jos peliä sävyttää "turhat" ja turhauttavat virheet, voi kaikki tämä olla Gulbisille liikaa. Grand Slam-semifinaalin paineet yhdessä Djokovicin pelin kanssa voivat olla liian kova paikka purtavaksi.
Parasta olisi, jos Gulbis saisi otteluun loistavan alun ja vähän lisäuskoa, että hän voisi voittaa tämän. Hän lähtee varmasti otteluun aivan samalla ennakkoluulottomuudella kuin tähänkin asti, mutta hyvä alku ei olisi pahitteeksi.
Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että nyt kohtaavat kisan kaksi parasta rystyä. Miten miehet ratkovat ja ohjaavat sillä peliä? Voisin kuvitella, että Djokovic haluaa kääntää peliä enemmän kämmenpuolelle, sillä kämmenissä on miesten välillä suurempi ero. Rystypuolelta kumpikin pystyy kääntämään ja ratkomaan kyllä, mutta kämmenpuolelta Djokovic on monipuolisempi ja varmempi tulituksissaan.
Odotan suurella mielenkiinnolla sitä, miten nämä lyöntipuolet sekä kenttäpositiot painottuvat ottelun aikana. Kumpikin hakee varmasti aggressiivista lyöntipositiota takarajan päältä ja sen sisäpuolelta, mutta Gulbisille se on tärkeämpää. Hänestä ei ole kipittämään kolmea tuntia 2-4 metrin päässä takarajasta, vaan hänen on päästävä viemään ottelua itse.
Djokovic sen sijaan voi voittaa tämän ottelun puolustamallakin, mutta varmasti myös hän pyrkii tätä viemään. Mikäli kuitenkin alkaa näyttämään siltä, että Gulbis voittaa tulitaistelussa, niin ultimaattinen puolustus on Djokolle vaihtoehto, jolla hän voi myös siis voittaa.
Mielenkiintoiseksi menee, mutta järjen ääntä on nyt hyvä kuunnella, Djokovic jatkaa erin 3-1.
Rafael Nadal vs. Andy Murray
Kaavion yläosa meni kuin menikin niin kuin ennakoin jo ennen turnausta. No, jopa sokea Reettakin saattoi tämän toki nähdä, joten eipä tässä nyt hirmuisesti ole varaa paukutella.
Asetelma on tässäkin parissa varsin herkullinen.
Ennen tämän kevään Rooman kohtaamista tässä olisi ollut 100-0-oddsit Nadalille, mutta Roomassa Murray sai, tappiosta huolimatta, pelinsä kuosiin ja saipa hän jonkin aikaa jopa pyyhittyä Nadalilla roomalaista kentän pintaa! Kumpikin varmasti muistaa tämän.
Nadal on ehkä vieläkin vähän vaiheessa. Prosessihan tämä turnaus hänelle joka vuosi on, mutta aika lailla viime tippaan hänen mahdollinen piikkinsä jää. Voi olla, että piikin esiin kaivamiseksi tarvitaan Djokoviciä. Toki Ferrer-ottelun loppu oli yhtä päätyä, mutta tiedostetaan nyt se, että Ferrer jostain käsittämättömästä syystä heitti hänelle hyvin epätyypilliseen tapaan pyyhkeen kehään toisen erän hävittyään. Mittari oli siis hyvin harhainen viimeiset erät.
Murray tietää, että olemalla aggressiivinen hänellä on mahdollisuus. En kertaa tässä nyt enää niitä keinoja, joita Nadalin voittamiseksi tarvitaan, sillä niistä on tullut kirjoitettua aika paljon matkan varrella, mutta Murraylla nämä lääkkeet ovat periaatteessa olemassa. Se, täytyykö miehen loukata selkänsä tai takareitensä ennen kuin hän alkaa niitä käyttämään jää nähtäväksi, mutta suosittelisin lämpimästi Andyä lähtemään heti niiden kanssa liikkeelle. Muuten tulee noutaja jopa huonon päivän Nadalin muodossa.
Nadalin kannalta semifinaaliurakka voi muodostua ongelmalliseksi, jos Andy todella on pelipäällä. Vastassa on jälleen hyvä ja varma kahden käden rystylyöjä, eikä ilmaisia pisteitä siltä puolelta tule. Nadalin on pakko luottaa kämmeneensä pätkimisestä huolimatta ja haettava isolla kämmen-coveragella isoja ratkaisuja sisältä ulospäin varoen samalla Andyn puolustuksen kämmentulta pitkin linjaa. Kämmentä sisältä sisälle on käytettävä varovaisemmin, sillä Andy osaa kääntää rystynsä tarvittaessa todella jyrkkänä krossina kauas, jolloin tulee liian kiire Rafallekin.
Nadalin peli kaipaa isojen ratkaisujen lomaan myös niitä pitkiä myllyjä ja Murrayn kypsyttämistä hiljalleen parin erän ajan, jonka jälkeen paisti alkaa olla kypsä nautittavaksi. Vapautuneena Nadalin peli on jo lähellä huippuaan. Murrayn onkin tilanteesta riippumatta roikuttava mukana ja tehtävä voittamisensa mahdollisimman vaikeaksi. Sen Murray todellakin osaa, kuten Monfils-ottelussa nähtiin. Transitio lattiarätistä betoniseinäksi oli käsittämätön, jossa toki ranskalaisen räiskimisellä oli valtaisa osuus.
Melkein toivon, että Murray olisi aavistuksen edelleen loukkaantunut, sillä silloin hänen pelinsä on aktiivisuudessaan aina, masentavasta habituksesta huolimatta, hienompaa katseltavaa. On lähes ironista, että silloin hänellä olisi myös parempi mahdollisuus voittaa.
Sekään ei kuitenkaan auta. Nadal jatkoon 3-1.
