Ennakko: Suomi vs. Argentiina, Davis Cup 2023

Viikonloppuna Espoon Metro Areenalla pelataan yksi isoimmista maaotteluista suomalaisessa tennishistoriassa, kun Suomi kohtaa Argentiinan Davis Cupin karsintaottelussa, jossa panoksena on lippu tenniksen MM-kisoihin, Davis Cupin finaaliturnaukseen. Tässä ennakkoa tähän kutkuttavan jännittävään kohtaamiseen!

Pelin henki on selvä. Voittaja menee syksyllä pelattavaan lopputurnaukseen, jossa pelaavat maailman 16 kovinta tennismaata. Paikka parhaiden maiden joukossa olisi valtava saavutus Suomi-tennikselle, sillä olemme kaikesta tästä ihanasta huumasta huolimatta vielä melko pieni tennismaa.

Muutamassa vuodessa on kuitenkin tultu pitkä ja hieno matka tähän pisteeseen, jossa hallit täyttyvät ja ilmassa on poikkeuksetta suuren tenniskarnevaalin tuntua. Vaikka polullamme on ollut jo vastaava mahdollisuus, elää nyt erityisen vahvana tunne siitä, että aika suurvoitolle on kypsä. Siihen uskon. Siihen uskomme. 

Ennakko: Suomi vs. Uusi-Seelanti, Davis Cup 2022

 Davis Cup palaa jälleen Suomeen ja tuttuun kotiluolaamme Espoon Metro Areenalle! Tälläkin kertaa panokset ovat kovat, sillä voittamalla tämän pääsisimme jälleen pelaamaan paikasta maailmanlohkoon eli Davis Cupin lopputurnaukseen. Tämä iso unelma oli jo viime kerralla melko lähellä Belgiaa vastaan, mutta ihan ei vielä riittänyt. Usko on kuitenkin kova, että voittamalla tämän tässä ja nyt, niin ensi vuonna tärppää jolloin Suomi etenisi ensimmäistä kertaa lopputurnaukseen. 

Mutta ensin täytyy siis hoitaa tämä.

Ennakko: Suomi vs. Belgia, Davis Cup 2022

Suomi-tenniksen isoin viikonloppu on täällä! Voitolla mennään Davis Cupin finaaliturnaukseen, mutta miten käy? Tässä ennakko!

Odotettavissa on klassisen kaunis ja perinteinen Davis Cup-kohtaaminen, jossa Suomi lienee hienoinen haastaja. Mutta sitten taas toisaalta, kotiyleisön tuella on "altavastaajana" yllätetty isompiakin nimiä, kuten Dominic Thiem muutama vuosi sitten. Asetelma on kuitenkin äärimmäisen herkullinen. Jo etukäteen vaikuttaisi siltä, että tämä kohtaaminen on ikään kuin tehty urheiludraaman ikimuistoiseksi klassikoksi.

Ennakko: Suomi vs. Intia, Davis Cup 2021

Tänään ja huomenna eletään Suomi-tenniksessä hyvin jännittäviä hetkiä, sillä Davis Cupissa Espoon Metro Areenalla vastaan astelee Intia. Joukkueet ovat molemmin puolin iskukykyisiä ja yllätysvalmiita, mutta isossa kuvassa vaaka kallistuu silti Suomelle. Selvää kuitenkin on, että lipsahduksiin Suomella ei ole varaa. 

Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Juuri sopivasti ennen lahjojen jakoa on aika jakaa blogin odotetut ja perinteiset vuoden paras-palkinnot! Raati on päätynyt yksimielisesti seuraaviin palkittuihin.

Vuoden paras: Rafael Nadal
Perustelut luukussa 1.

Vuoden tulokas: Felix Auger-Aliassime
Tasaista tekemistä ja tulee ensi kaudella nousemaan vielä korkeammalle.

Kunniamaininta: Jannik Sinner. #NextGen-turnaus tyylillä kotiin täysin suvereenillä esityksellä. Iso peli, jota kaikki tottelee.

Vuoden kehittyjä: Daniil Medvedev
Mikä loikka! Mikä syksy! Finaalia finaalin perään. Kaksi Masters-voittoa, US Open finaali. Ensi vuonna ehdottomasti yksi suurimmista suosikeista missä ikinä pelaakin. Vai löytyikö hallikisoista sittenkin vastalääke venäläisen kaatamiseksi? Katso luukku 9.

Vuoden eläkeläinen: David Ferrer
Taistelija vailla vertaa. Treenaaja vailla vertaa. Työmyyrä vailla vertaa. Lienee yksi suurimmista bigfour-aikakauden uhreista. Hyvä käytännössä kaikkialla, mutta ei missään riittävän hyvä. Grand Slam-mestaruus olisi sopinut tähän tarinaan.

Kunniamaininta: Andy Murray. Hyvä yrityshän se oli.

Vuoden comeback: Andy Murray
Antwerpenin voitto uudella lonkalla, mutta vanhalla pelillä. Silti uskomaton nousu takaisin ATP-voittajaksi. Mutta jos aikoo jatkaa näin, tarvitsee uuden lonkan jo 2021. Aggressiivisuutta tarvitaan lisää ja rajusti. Vanha jauhaminen oli päättää uran. Olisi uuden Murrayn paikka.

Vuoden kostea silmäkulma: Davis Cup: Suomi vs. Itävalta
Emil Ruusuvuoren Dominic Thiem-voitto. Harri Heliövaaran taistelutappio. Suomalainen Davis Cup-tunnelma. Areenaa kiertäneet aallot. Niukka tappio. Huikea viikonloppu tappiosta huolimatta! Uskomaton fiilis!

Vuoden ottelu: Stan Wawrinka vs. Stefanos Tsitsipas, Roland Garros
Uusi sukupolvi olisi tarvinnut juuri tämänkaltaisen voiton. Kipeästi. Nämä täytyy kääntää ensi kaudella. Uskottavuuden nimissä alkaa olla pakko.

Kunniamaininta: Novak Djokovic vs. Roger Federer, Wimbledon. Peli oli kaikkea helvetin ja taivaan väliltä meille kaikille. Hurja ottelu, jossa näkyi huimasti myös paineiden vaikutus mestareidenkin suoritustasoon.

Vuoden valmentaja: Carlos Moya
Saa Nadalista irti hirmuisia tehoja edelleen ja teki tästä historian vanhimman kauden lopun ranking-ykkösen. Peli kehittyy ja suurvoittojakin tulee. Tämän vuoden yksi iso teema oli syöttäminen, sillä "ilmaisia" pisteitä ei tule koskaan liikaa.

Vuoden paha poika: Nick Kyrgios
Listan kestomenestyjä. Vei kuitenkin tänä vuonna pahuudet jälleen uusiin sfääreihin. Mollaa kaikkia kaikkialla. Kentällä, kentän ulkopuolella, somessa, pukkarissa. Ei näin. Ei hitto sentään, ei näin.

Vuoden potilas: Andy Murray
Lopetti ja tuli takaisin. Muun ajan sairasvuoteella.

Vuoden moka: Feliciano Lopez ja koppi
Mitä ihmettä hän oikein ajatteli? Entä mitä hän ei tajunnut? Että säännöt eivät olekaan muuttuneet? Palloa ei edelleenkään ottaa ilmasta kiinni, vaikka se olisi menossa ulos.

Vuoden yllätys: Big threen dominoinnin jatkuminen
Ei vieläkään isoa kiilaa isojen poikien isoon menestymiseen. Masters-tasolla alkaa kuitenkin jo paukut riittää, mutta Grand Slamien ajan on tultava 2020.

Vuoden uutuus: Uusittu Davis Cup
Yllätyin lopulta semipositiivisesti. Pienillä viilauksilla voisi olla erittäinkin toimiva konsepti. Vähemmän kuitenkin jengejä finaaleihin on aivan must. Lisäksi perinteisiä Davis Cup-kotiyleisötunnelmia tulee silti ikävä. Nyt Espanjan menestyminen kotiareenalla pelasti tapahtumaa paljon. Minkälainen olisi finaalitunnelma, jos isäntämaa ei olisi mukana? Voidaan myös miettiä millainen hurmos Suomen kotiottelussa oli syyskuussa. Olisiko se mahdollista muualla?

Väärässä sarjassa

Lontoo paketoi tämänvuotisen ATP-kiertueen ja kausi alkaa olemaan paketoitu Davis Cupia lukuun ottamatta. Lontoossa Stefanos Tsitsipas otti viimevuotisen NextGen-voiton perään ensikertalaisena myös ATP-finaaliturnauksen voiton, jonka loppuottelussa kukistui siis Dominic Thiem, joka puolestaan kaatui syksyisessä Espoossa Emil Ruusuvuoren käsittelyssä, kuten varmasti kaikkien tuoreessa muistissa vielä onkin.

Meanwhile in Finland...

Emil Ruusuvuori on juuri ottanut jo kauden neljännen Challenger Tourin tunrnausvoiton, jonka myötä alkaa olla melko selvää, että nuoret tulevat nyt laajalla rintamalla ja että Emilille nämä nykyiset ympyrät alkavat olla liian pieniä. Sarja on yksinkertaisesti ja lähtökohtaisesti väärä tästä eteenpäin. Emil ei loistavine lyönteineen ja peleineen voi olla enää pienen lammikon suuri kala, vaan on hypättävä toisiin, suurempiin vesiin.

Tennis on siitä niin kiehtova ja haastava laji, että lähes aina on varaa olla parempi. Kehittyminen ei saa jäädä polkemaan paikoilleen. Tämä koskee niin peliä, lyöntejä kuin motivaatiotakin sekä miljoonaa muuta isompaa ja pienempää asiaa. Näihin välietappeihin, joita Challenger-voitotkin lopulta vain ovat, ei voi jäädä liikaa kiinni, vaikka ne kuinka hyvältä maistuisivatkin.

Emilin kohdalla viime viikko osoitti jälleen kerran, kuinka paljon potentiaalia miehestä sekä hänen tenniksestään vielä löytyy. Muutama rutiinivoitto Challenger-pelaajista, Otto Virtaselle annettu oppitunti puolestaan tämän seuraavasta pääsarjasta sekä upeasti taisteltu finaalivoitto ovat kaikki kypsän (tämän tason) pelaajan merkkejä. Mutta Emil on jo niin paljon muutakin.

Tarvittaessa Emil osaa tehdä itsensä hyvin vaikeasti voitettavaksi, sillä lyömisen perustaso ja -tempo on nyt jo erittäin korkealla tasolla, eikä selvää heikkoutta ole vielä löytynyt. Lyönnin painavuus on hyvän tekniikan ja rennon lyömisen seurauksena hyvin vertailukelpoista oikeastaan keneen tahansa. Emilin lyöntien kineettinen ketju ja osumien puhtaus hakee yksinkertaisesti vertaistaan. Huonompinakin päivinä tai hetkinä vastustajan täytyy urakoida massiivinen läjä duunia Emilin voittamiseksi ja juuri tämä on erittäin tärkeä signaali tulevaisuutta ajatellen.

Palataan vielä syksyiseen Davis Cupiin. Jostain syystä moni tennisaktiivi yrittää vesittää Emilin voittoa "puolikuntoisesta" Thiemistä, mutta totuus on se, ettei Thiem varmastikaan olisi pelannut ellei hän olisi tuntenut oloaan riittävän hyväksi. Oli Thiemin olotila tuolloin mikä hyvänsä, niin tuo ei ole juttu. Tenniksessä moinen, suuren ennakkosuosikin voitto vaatii kaikissa olosuhteissa valtaisan määrän työtä sekä lukuisia pienempiä ja isompia voittoja ottelun aikana. Thiem laittoi Emilin lähes koko ottelun ajan kaatamaan hänet nimenomaan voittamalla, eikä niin, että Thiem olisi vain hävinnyt ottelun. Thiem asetti haasteen, useita haasteita ottelun aikana. Emilin oli Thiemin lisäksi pakko voittaa itsensä kymmeniä kertoja ottaakseen tuon voiton. Täytyi olla rohkea ja aggressiivinen. Pelata ikään kuin out of his mind. Ja sen hän totisesti teki.

Viime viikolla Talissa tätä ei tarvinnut näin isosti tehdä, sillä perustekeminen riitti hyvin pitkälle. Vaikka seuraava on väärin sanottu, niin tuntui, ettei ruuvi missään vaiheessa ollut aivan tapissa, vaan varaa jäi vielä. Ja mikä upeinta, niin silti hän voitti turnauksen. Juuri tämä antaa niin paljon uskoa.

Mutta se edellyttää myös sitä, että rohkeus pelata säilyy kirkkaana mielessä. Kuten meillä kaikilla, niin kehitettävääkin on siis vielä. Muun muassa eteenpäin liikkuminen, vastustajan ajan pois ottaminen ja vielä entistä aggressiivisempi peli ovat kaikki asioita joihin varmasti kiinnitetään huomiota offseasonilla hyvin paljon. Seuraavalla tasolla ei juurikaan tule ns. välilyöntejä, lyöntejä vailla tarkoitusta. Jokaisen lyönnin on lähdettävä jonkinlaisella aloitteella. Tempo kovenee, vastustajien taso kovenee, kaikki kovenee. Jatkossa ei ole varaa jäädä kyttäilemään tai pelata puolivillaisesti tai puolivaloin. Nyt on mentävä ja laitettava joka kerta, jokaisessa erässä, jokaisessa geimissä, jokaisessa pisteessä, jokaisessa lyönnissä kaikki likoon.

On jälleen ikään kuin aloitettava alusta. Työ on vasta alkanut. Onnea matkaan, Emil!!!

Kiitos Suomi! (Jälkipelit: Suomi vs. Itävalta, Davis Cup 2019)

Huh huh. Viisi päivää kulunut Suomen ja Itävallan välisestä Davis Cup-ottelusta, joten ehkä nyt alkaa vihdoin olla oikea hetki jälkipeleille, kun suurimmat tunteet alkavat olla hallinnassa.

Suomen jengi tarjosi unohtumattoman taistelun ja tunnelman Espoon Metro Areenalla ja kiitos siitä kuuluu upeasti venyneille pelaajillemme! Kiitos.

Jos mahdollista, niin vielä isompi kiitos kuuluu kotimaiselle ja piskuiselle Itävallan kannattajajoukolle, joka rakensi jäähalliin aivan mielettömän ja jopa karnevaalimaisen tunnelman. Kiitos jengi!

On helppo sanoa, ettei tällaista menoa ole suomalaisessa tenniskatsomossa nähty koskaan aiemmin. Oli meteliä, kannustusta, aaltoja, riemua, surua ja lopulta pettymystäkin. Hurjimman draaman aineksia riitti kerrakseen.

Upea draaman kaari ottelussa kieltämättä olikin. Ensimmäisen päivän tasatilanne oli odotettu ja se lopulta saatiin. Elintärkeän nelinpelin häviäminen sai meistä monet epäilemään voittoa, kun seuraavan ottelun ratkaisijaksi povattiin automaattisesti maailmanlistan vitosta, Dominic Thiemiä. Emilin yllätysvoitto käänsi kuitenkin jälleen kelkan meidän suuntaamme ja Harrin viedessä vielä ratkaisevan ottelun ensimmäisen erän varsin nätisti, alkoi mielessä pyörimään jo mahdollinen voitto. Sen jälkeenkin peli kääntyi vielä yhden, kaksi tai kolmekin kertaa hieman laskutavasta riippuen, mutta lopulta Itävalta nappasi voiton. Voiton, joka oli niin lähellä tulla meillekin, mutta ei. Ei vielä. Meidän aikamme tulee kuitenkin vielä ja se tulee pian.

Siitä huolimatta oli suorastaan tuskaista seurata Harrin harmitusta ratkaisevan ottelun jälkeen. Mies itki vuolaasti matkallaan pukuhuoneeseen. Hän oli ratkaisevalta tuntuneen käänteen jälkeen taistellut itsensä vielä parikin kertaa takaisin otteluun, eikä ottelun ratkaisu olisi juurikaan voinut olla pienemmästä kiinni. Nyt kävi näin, mutta se mistä Harri ja me kaikki voimme olla ylpeitä, oli se positiivinen peli-ilme ja raivoisa taistelu, mitä Harri omassa ottelussaan esitti. Mitään kiveä ei jäänyt kääntämättä, eikä jäljelle jäänyt mitään, mitä Harri ei olisi itsestään kentällä antanut. Taistelua viimeiseen saakka, eikä siitä voi kukaan olla pitämättä.

Samaa voidaan sanoa kaikista pelaajistamme. Patrik, Henkka ja Emil pelasivat kukin upealla tasolla ja osittain jopa sen yläpuolella.

On kuitenkin pakko nostaa viikonlopun tähtihetkiksi Emilin otteet. Voitot olivat upeita ja varsinkin Thiemin kaataminen oli yksi viikonlopun tennispommeja koko maailmassa. Nopean kentän ja kotiyleisön avulla Emilin itseluottamus kasvoi piste pisteeltä ja samaa tahtia hän murensi Thiemin peliä. Pelitaktiikka oli täysin oikea ja Thiemin kiire oli Emilin painavien lyöntien johdosta nähtävissä. Thiem ei kaatunut huonoon päiväänsä, vaan siihen, että Emil teki hänen päivästään huonon olemalla hyvin aggressiivinen ja pitämällä pallossa vauhtia, suoruutta ja mataluutta, ettei itävaltalainen pääse pommittamaan vahvoja peruslyöntejään.

Thiem kättelee Emilin.

Vaikka Emilin oma peli ja strategia toimi ja sillä saatiin vastustajan peli sekaisin, on voitto ja sen tekeminen silti täysin käsittämätön suoritus. Tenniksessä et vaan voi kruisailla maaliin hyvän alun siivittämänä. Et varsinkaan ranking-vitosta vastaan. On pakko tehdä se voitto itse. Ottamalla murtopallot, pitämällä geimipallot, ottamalla eräpallot ja voittamalla matsipallon. Tuo vaatiin usein niin paljon mentaalista voimaa, ettei sitä monelta tuon tason staraa vastaan löydy. Emililtä löytyi ja hurjan hienon pelin ohella, voimme ihailla vähintään yhtä paljon nuoren miehen kypsyyttä ja päätä. Se oli näytös Emilin potentiaalista. Monelle katsomossa se oli ensi-ilta, mutta jatkoa on luvassa. Tällä menolla saamme ATP-tason kaksinpelaajan jo ensi vuonna.

Itse tapahtuma ylitti pelien ohella kaikki odotukseni. Tennisliitto oli masinoinut käytännössä tapahtuman niin upeasti ja riittävin miehityksen, ettei edes varashälyttimellään tukkoillut näyttely-Porsche voinut sitä pilata. Oli upeaa olla todistamassa tätä. Suomalaisen tennistapahtuman uusi standardi on nyt nähty. Tätä lisää.

Areenan lumoa ja sähköä ennen ratkaisevia otteluita.

Näin kaatuu Itävalta! (Ennakko: Suomi vs. Itävalta, Davis Cup 2019)

Suomalaisittainkin huima Davis Cup-viikonloppu alkaa nyt! On siis aika ennakon!

Suomi lähtee otteluun ehkä hienoisena altavastaajana, mutta Davis Cupille tyypillisen kotiyleisön hurmoksen ja ultranopean alustan ansiosta puntit tasoittuvat rajusti. Perjantaina ja lauantaina on siis lupa tuulettaa rajusti Suomen puolesta, joten kaikki paikalle tulijat: pidetään ääntä!!! KAMOON, AJA SITÄ PALLOA! 

Mutta ennakkoon. 

Kummatkin joukkueet ovat liikkeellä lähes parhailla joukkueillaan. Itävallan jengiä tähdittävät tietysti Dominic Thiem (ATP-5) sekä US Openissa viime viikolla puolivälieriin itsensä pelannut neluripari Jurgen Melzer (4p. ATP-36) ja Oliver Marach (4p. ATP-12). Heidän lisäkseen joukkueen pelaavaan kokoonpanoon kuuluu Dennis Novak (ATP-122).

Suomen jengissä pelaavat tulikuuma Emil Ruusuvuori (ATP-163), Patrik Niklas-Salminen (ATP-551) sekä nelurikuninkaat Henri Kontinen (4p. ATP-26) ja Harri Heliövaara (4p. ATP-147). Lisäksi joukkueeseen on nimetty Eero Vasa (ATP-1242) ja kapteeninahan meillä on Jarkko Nieminen, jonka vasurilla.com-haastattelun voit lukea muuten tästä.

Tosiaan, vähemmän yllättäen Espoon Metro Areenalle ei rakennettu tätä viikonloppua varten sisämassaa, sillä viikonlopun ehdottomasta superstarasta, Dominic Thiemistä, on povattu Rafael Nadalin manttelinperijää massakuninkaana, kunhan valta vain joskus vaihtuisi. Vaikka hänen murtamisensa nopealla kentällä viikonlopun aikana olisi huima juttu, ehkä jopa yksi kauden tennispommeista, niin mahdotonta se ei tietenkään ole.

Kaksinkertainen Roland Garros -finalisti ei nimittäin ole esiintynyt kovinkaan vakuuttavasti nopeammilla kentillä, kuten vaikkapa Wimbledonissa, jossa pallo liukuu ja pysyy lähtökohtaisesti melko matalana, varsinkin jos lyönnin takana on suoruutta ja voimaa, minkä suomalaiset kyllä osaavat järjestään kaikki. Tämä tekee hurjaa yläkierrettä moukaroivan Thiemin pelistä lähtökohtaisesti paljon normaalia hankalampaa. Hän ei myöskään ehdi ladata palloihin samaan tapaan nyt vauhtia ja kierrettä kuin vaikkapa hitailla kovilla kentillä, massasta puhumattakaan. Lisäksi Thiemin pelikunto on arvoitus. Hänen US Openinsa meni mönkään sairastelujen vuoksi, joten pahimmassa (tai meille parhaimmassa) tapauksessa Thiem saattaa olla vielä hieman ruosteinen. 

Toki on selvää, että Thiemin otteluille Suomen on budjetoitava 1-2 tappiota. Siksi meidän onkin iskettävä Itävallan kakkospelaajaan ja neluripariin. Ne ottelut meidän vain täytyy voittaa ja siihen meillä on loistavat saumat!

Näin siis kaatuu Itävalta:

Patrik Niklas-Salminen vs. Dominic Thiem

Patti ottaa kaikki mahdolliset riskit käyttöönsä ja vaikka välillä menee vähän yli, niin hän saa horjutettua hieman Thiemin uskoa. Itävaltalainen tulee muutenkin kyttäilemään ottelun alun suomalaisen virheitä toivoen, joten siihen on hyvä iskeä. Kun Patti ajaa palloa hurmiossa, niin ensimmäinen erä on äärimmäisen tiukka ja Thiem hoitaa sen vain vaivoin. Toinen erä on hieman selvempi ja Thiem voittaa odotetusti 2-0. 

Itävalta siirtyy 1-0-johtoon.

Emil Ruusuvuori vs. Dennis Novak

Viikonlopun ensimmäinen avainottelu meille. Emilin aggressiivisuus ja tämä alusta ovat kuitenkin viikonlopun osuvin kombinaatio Suomen neluriparin ohella. Emil vie peliä ennakkoluulottomasti ja ottaa lähes rutiinimaisen voiton painavalla pelillään. Novak on ottelun jälkeen sen verran lyöty mies, että lauantaille on Itävallan kapteenin, Stefan Koubekin, mietittävä uskaltaako tätä päästää ratkaisevaan kaksinpeliin. 

Tässä vaiheessa tilanne siis tasan 1-1.

Henri Kontinen&Harri Heliövaara vs. Jurgen Melzer vs. Oliver Marach

Viikonlopun avainotteluita. Tämä meidän täytyy hoitaa. Nopealla alustalla olemme kuitenkin enemmän kotonamme ja kotiyleisön huuma piinaa itävaltalaisia. Paineet käyvät liian koviksi tälle tähtiparille ja Suomi vie ottelun erin 2-1 ja samoin lukemin johtaa Suomi ennen kaksinpelejä.

Emil Ruusuvuori vs. Dominic Thiem

Viikonlopun odotetuin kamppailu. Tähän Emilin on helppo lähteä rakentamaan omaa peliään, sillä Thiem ei ole alustan kanssa vieläkään sinut, mikä saakin Thiemin esittämään vain parasta puolustuspeliään ja valitettavasti se saattaa olla vielä liian kova pala purtavaksi. Emilin positiivinen peli-ilme ja aggressiivinen peli vie kuitenkin lähelle erävoittoja, mutta se miesten välinen 160 rankingin ero on Emilille sittenkin vielä liikaa. Tämä voi kuitenkin olla se yllätyksen paikkakin ja kun tässä vaiheessa itävaltalaisten on pakko voittaa, niin paineet voivat olla yllättävän kovatkin Thiemin päädyssä. Ehkä Thiem kuitenkin tämän vie. 

Tilanne 2-2.

Patrik Niklas-Salminen vs. Dennis Novak

Todennäköisesti koko kohtaamisen ratkaisuottelu ja siis viikonlopun aivan ehdottomia avainotteluita tämäkin. Patti saa huiman kotiyleisön edessä kaivettua itsestään kaiken irti ja on todennäköisesti aivan tulessa ottelussa. Hyvä syöttäminen ja loistava kakkoslyönti petaavat paikkoja ja asetelmia voittoon saakka, eikä Novak saa juonesta riittävästi missään vaiheessa kiinni. 

Eli näin! Suomelle 3-2-voitto ja maailmanlohkon karsinnat kutsuvat!!!

No mutta, oli värikynää tai ei, niin huima viikonloppu tulossa! Tulkaahan kaikki paikalle! Toki myös YLE näyttää ottelut suorana ja Areenassa, joten hurja on hype nyt joka puolella, mutta tennis on ehdottomasti parasta paikan päällä!

Itse olen positioinut itseni muuten Tennisliiton some-rinkiin, joten ottakaapa Tennisliiton viestimet somen puolella (tästä näin: Twitter, Facebook, Instagram) haltuun viimeistään nyt! Hurjaa settiä luvassa! 

Jälkipelit: Thiemin suuri voitto

Dominic Thiem otti uransa toistaiseksi suurimman voiton sunnuntaina Indian Wellsin turnauksen finaalissa, jossa hän voitti Roger Federerin tiukassa kolmen erän taistossa. Voitto on monella tapaa merkittävä, joten tehdäänpä pieni välipostaus ennen huomista Miamin ennakkoa.

Ennen sitä kannattaa kuitenkin kurkata joulukalenterin luukku numero kahdeksan, jossa luodattiin Thiemiin ja hänen peliinsä syvemmin.

Mutta sitten ne Thiem-nostot:

1) Voitto kovilta kentiltä
Todellakin, Thiemin pelityylillä voitto näin kovatasoisessa kovien kenttien turnauksessa on luonnollisesti erittäin kova suoritus. Olen aiemmin nostanut esiin sitä, että Thiem lataa lyöntejään sen verran rajusti, ettei nopeammilla kentillä ole aina aikaa moiseen latailuun. Olkoonkin, ettei Indian Wellsin kentät ole nopeimmasta päästä ja että niillä on täysin mahdollista riepotella vastustajia yläkierrehelvetillä, mutta silti itävaltalaisen pelin adaptointi tälle alustalle oli täysosuma.

2) Vähempi pelaaminen
Alla on rikkonainen alkukausi ja suunniteltu pikainen massakausi Indian Wellsin alla meni täysin mönkään, sillä tappioita kertyi yhtä paljon kuin voittoja (2-2). Tämä säästi kuitenkin voimia ja toivottavasti mies tajuaa itsekin nyt, ettei liika pelaaminen saati massa-alusta ole se ainoa yhtälö loistavalle menestykselle.

3) Ensimmäinen Masters-voitto
Ensimmäinen suuri voitto on henkisesti vielä suurempi voitto. Tämä on etappi, joka tulee jokaisen Grand Slamistä haaveilevan suurpelaajan joskus tehdä. Nyt se on tehty ja tämän jälkeen moni asia on varmasti helpompaa ja paineettomampaa.

4) Voitto Roger Federeristä Masters-finaalissa kovalla alustalla
Turnausvoiton suuren suuri lisäbonus, sillä vaikka Federerin ura alkaa kääntyä vääjäämättömästi kohti iltaa, on hurja temppu voittaa sveitsiläinen kovilla kentillä varsinkin Masters-finaalissa.

5) Itseluottamus massakauteen tultaessa
Edellisistä nostoista kumuloituu Thiemissä nyt sellainen itseluottamusboost, että mies ratsastanee hurjalla flow'lla kohti pian alkavaa massakautta, joka on hänelle se kauden tärkein vaihe. Kun samaan aikaan Rafael Nadal kamppailee ties monettako kertaa polviensa kanssa, niin massakaudesta on tulossa Thiemin kannalta vähintäänkin herkullinen mahdollisuus iskeä isosti.

Bonus) Syksyn Davis Cup
Suomalaisille tenniksen seuraajille Thiemin menestys ei voisi tulla parempaan aikaan. Syksyllä on olemassa kohtuullinen mahdollisuus, että itävaltalainen nähdään Talissa pelaamassa Davis Cupia, joten pidetäänpä peukut ylhäällä, että tunnollisena Davis Cup-edustajana hän päättäisi tulla Helsinkiin pelaamaan.

Jälkipelit: Suomi vs. Liettua, Davis Cup 2018

Ihanaa, Suomi, ihanaa!

Olipas huima Davis Cup-viikonloppu Talissa! Kahden päivän aikana nähtiin oikeastaan viisi toinen toistaan mielenkiintoisempaa ja jännittävämpää ottelua, joiden lopputulemana Suomi jatkaa kohti Egyptiä ja II-divisioonan kolmatta kierrosta, jonka voittaja nousee Davis Cupin I-divisioonaan.

Etukäteen ajatellen Suomelta vaadittiin äärimmäistä venymistä, sillä paperilla vastustaja oli parempi ja vieläpä melko selvästi. Erot pelaajien rankingeissä olivat selvät ja Liettuan ykköspelaaja Richardas Berankis (ATP-84) tiedettiin sen verran kovaksi, ettei hänen lyömiseen ollut paukkuja. Ainakaan vielä. Kun Berankisille voitiin realistisesti budjetoida kaksi voittoa, täytyi meidän napata voitot kaikista muista otteluista ja juuri niin onnistuttiin upealla venymisellä ja taistelulla tekemään!

Ainoana "varmana" tai meidän "budjetoituna pisteenä" voitiin jossain määrin pitää nelinpeliä, jonka parimme Henri Kontinen ja Harri Heliövaara (ATP-453) upeasti hoitivat. Mutta selvää oli, että niin Harrin kuin Emil Ruusuvuorenkin (ATP-592) täytyi voittaa Liettuan kakkospelaajana pelannut Laurynas Grigelis (ATP-251).

Heti ensimmäinen ottelu Harrin ja Grigeliksen välillä oli hengissä säilymisen kannalta elintärkeä. Harri pelasi Grigelistä vastaan hyvää ja tasapainoista tennistä huolimatta toisen erän mankelista, jossa liettualaisen lyöntien voima ja pituus olivat hetkellisesti suomalaiselle liikaa. Kolmannen erän taistelutahto ja upea paluu otteluun saivat kuitenkin Grigeliksen otteisiin epävarmuutta ja Harri nappasi todella makean voiton äärimmäisen tärkeään paikkaan.

Viikonlopun mielenkiintoisin matsi oli mielestäni Berankisin ja Ruusuvuoren ottelu lauantai-iltana. Oli nimittäin jännittävää seurata, miten Emil pysyisi ATP-tason jyrän kyydissä. Ensimmäisessä erässä ero oli silminnähtävä ja erottui oikeastaan kaikessa perustekemisessä. Ruusuvuori pystyi toki vastaamaan omalla parhaallaan hyvinkin Berankisille, mutta kaikki muu, vähänkin omasta parhaasta jääminen tuotti tuskaa, jonka Berankis hyödynsi armotta painavalla ja fyysisellä pelillään. Kun Emil jäi taakse, hän ajautui poikkeuksetta kauas takarajasta puolustusasemiin ja liettualainen sai määrätä pelin tahdin.

Erot näkyivät parhaiten liikkeestä lyödessä. Aivan liian usein Emilin lyönti jäi ikään kuin tekemättä, vaikka hän pallolle ehtikin. Kun jalkatyö ei vielä aivan riitä siihen, että lyönti lähtisi jaloista myös liikkeessä, niin peli jää painottomaksi. Lyöntiin ei tule tällöin riittävää pituutta ja/tai voimaa. Vastaavasti Berankis sai liikkeestäkin uskomattoman hienosti painoa lyönteihinsä lähes joka kerta.

Toinen isompi näkyvä ero oli pelinopeudessa, joka liettualaisella oli varsin kova. Hän pyrki kaikissa tilanteissa pallon ja takarajan päälle ottamaan ohjat, mutta myös kaiken ajan suomalaiselta pois. Myös Berankisin reagointi puolustuksesta hyökkäykseen tai toisinpäin oli vielä joitakin pykäliä suomalaista nopeampaa ja terävämpää.

Nämä pienet erot näkyvät pelissä kuitenkin vielä rajusti ja vaikka Emil toisen erän upeasti nappasikin, oli siinä sittenkin ehkä enemmän liettualaisen työtapaturman vikaa kuin Emilin pelillistä paremmuutta. Toki Emil taisteli itsensä hyvin otteluun mukaan vaikean ensimmäisen erän jälkeen ja kyllä hän aidosti itsensä myös Berankisin pään sisään pelasi, mistä iso kreditit suomalaiselle. Berankisilla oli kuitenkin ottelussa selkeästi enemmän hävittävää ja se kyllä välillä näkyi. Paineet olivat kovat.

Sunnuntain ensimmäisen ja viikonlopun kolmannen ottelun, nelinpelin, näin aamun junnuvalmennuksista johtuen vain puoliksi. Kaikki vaikutti kuitenkin olevan kohdillaan, joten melko rutiininomainen kuva voitosta jäi. Se on tähän väliin pakko sanoa, että onhan tämä Davis Cupin formaatti näin aivan hemmetin nerokas ja kun Suomella on aidosti Kontisen ja Heliövaaran myötä varsin kova nelinpelipari ehkä jopa maailman mittakaavassa, niin näiden pisteiden varaan voi laskea paljon todennäköisesti myös jatkossa. Mielessä kävi, tämä tiimi voisi ottaa tähtäimeensä jopa olympiamitalin. Kuulostaa tietysti hullulta, mutta ei se nyt niin kaukaa haettu idea ole.

Viikonlopun selkein kamppailu tuli kuitenkin heti nelinpelin perään, kun Heliövaara jatkoi puolen tunnin breikin jälkeen otteluun Berankisia vastaan. Toki oli selvää, että tähän otteluun mentiin vähän kuin leijonien eteen ja Harri varmasti ansaitsi paikkansa hyvän Grigelis- ja nelurimatsin jälkeen, mutta itse olisin Jarkkona ehkä hieman pohtinut esimerkiksi Patrik Niklas-Salmisen käyttöä tässä. Vaikka Harri taisteli hyvin ja vieläpä kertakaikkisen loistavalla asenteella, niin ehkä kuitenkin pieni väsymys ja terävyyden puute pelistä kajasti. Berankisille melko lailla rutiinivoitto rutiinipelillä.

Ratkaisuottelu käytiin Ruusuvuoren ja Grigeliksen välillä. Emil oli varmasti saanut Harrilta erinomaiset vinkit liettualaisen pelin murtamiseksi, sillä jo kenttähaastattelussa Berankis-tappion jälkeen Harri pyysi yleisöä pitämään mekkalaa varsinkin Grigeliksen kämmenvirheiden jälkeen. Emil käyttikin liettualaisen kämmenen epävarmuutta todella fiksusti ja kylmäpäisesti hyväkseen. Ensimmäisen erän alku oli todella murhaa, kun Emil pommitti syöttöjään armotta Girgeliksen kämmenelle, josta ne lensivät välillä minne sattui ja liettualainen sai hädin pisteitä Emilin syöttövuoroilla. Myös toisen erän ratkaisuhetkillä tuo lyönti sakkasi rajusti ja Emil otti lopulta melko selvänkin voiton, vaikka se toki suuren työn takana olikin.

Täytyy todeta, että Emilin peli oli varsin kylmäpäistä ja kypsää koko viikonlopun ajan. Varsinkin voittomatsissa voiton ottaminen melko hurjissakin paineissa on erittäin kova näyttö, eikä tietysti erän ottaminen TOP100-pelaajaltakaan mikään huono meriitti tässä vaiheessa uraa ole. Uskoa se antaa varmasti valtavasti.

Työtä on kuitenkin vielä rajusti jäljellä. Fysiikka kaipaa vielä työtä, jotta juuri esimerkiksi noista kulmatilanteista pystytään iskemään ja puolustamaan rajummin vastaan. Reagointi hyökkäävämmän takakenttäpelin mahdollistamiseksi on toinen selkeä kehitysalue. Vaikka lyönti lähtee ajoittain painavasti, niin painavuutta on haettava myös pelinopeutta nostamalla. Aktiivisemmin lähemmäs takarajaa pelin viejäksi, niin hyvä tulee. Todella hyvä, sillä lyönnit ovat jo olemassa. Syötöstä lähtien.

Matka siis jatkuu.

Joulukalenteri #13: Andy Murrayn kaudet ATP Tourilla

Luukusta 13 tulee esiin Andy Murrayn kaudet ATP Tourilla.

Tosiaan, Andyn kunnioitettavat 13 kautta ovat tuoneet paljon menestystä, mutta erityisen paljon myös kehitystä. Muistan kuinka nuoren Murrayn peliä leimasivat muun muassa (rakki)koiramainen hakeminen (ja räksyttäminen). Andystä on kuitenkin vuosien saatossa kuoriutunut aggressiivisempi koko kentän hallitsija ja upea taktikko. Vaikka uran alkupuolen peli ei välttämättä silmää hivellytkään, niin pelaajan kehityspolku on ollut upea, josta muun muassa kaksi Wimbledonia, kaksi henkilökohtaista olympiakultaa ja jopa yksi Andyyn henkilöitynyt Davis Cup ovat todisteena.

Toki pelissä on ja tulee aina olemaan myös vahva fyysisyys läsnä. Jopa Andy itse tietää ja myöntää, ettei hänen pelityylillään ole välttämättä kovin montaa isoa vuotta enää edessä. Peli vaatisi edelleen rajuja panostuksia rohkeampaan suuntaan. Liian usein Andy tyytyy vain hakemaan ja puolustamaan hyvän fysiikkansa avulla tiensä voittoon. Tämä on toisaalta tuonut hänelle paljon menestystä, mutta yhtä lailla voisi väittää, että paljon se on vienytkin. Finaaleissa Murray on usein ollut jo liian väsynyt voitosta aidosti taistellakseen.

Seuraavat kaksi kautta, kaudet numero 14 ja 15, ovat menestyksen kannalta äärimmäisen tärkeitä skotille. Niiden jälkeen lienee aika keskittyä perhe-elämään. Toisaalta Andyn kohdalla en ihmettelisi yhtään aikaista eläköitymistäkään.

No, mutta. Ensi kaudella iskee kuitenkin levännyt ja vammoistaan kuntoutunut Murray. Kerran vielä?

Novak Djokovicin paluu

Novak Djokovic teki viime viikonloppuna voitollisen paluun kentille Davis Cupin ottelussa Espanjaa vastaan. Peli oli ensimmäinen sitten Indian Wellsin, jonka jälkeen hän vetäytyi kyynärpäävammaan vedoten Miamin turnauksesta.

Ymmärrän, että Djokovic haluaa peliä alle, sillä alkuvuonna sitä ei ole liiaksi kertynyt, mutta sitä en täysin ymmärrä, että mies menee näin pian, aina hankalan kyynärpäävamman jälkeen, pelaamaan Davis Cupia, kun mikään pakko ei todellakaan ollut. 

Outoutta lisää se, että kyseinen DC-ottelu pelattiin kovilla kentillä, kun massakausi alkaa toden teolla ensi viikolla Monte Carlossa. Siitäkin huolimatta serbi halusi siis pelata nyt.

Kyynärpäävamman vakavuudesta ei sivullinen voi tietenkään muuta kuin spekuloida, mutta edelleen uskon, että henkiset vammat ovat tällä hetkellä vakavampia ja mies haki hyvää fiilistä Davis Cupin kautta. Ei siinä tietenkään mitään väärää ole, mutta vahva on se tunne, että Djokovic ei vieläkään ole sellaisessa iskussa pään osalta mihin viime vuosina on totuttu.

Joulukalenteri #8: ATP World Tour Finals

Tämän vuoden finaaliturnauksesta kauden kahdeksan parhaan pelaajan kesken tuli totaalinen floppi.

Jälkipelit jäivät lopulta minultakin tekemättä, sillä yhden poisjäännin, useiden lumierien, loukkaantumisten, nollamotivaatioiden ja finaaliluovutuksen takia olisi ollut vaikea olla toistamatta itseään ja ihmetellä mitä järkeä tässä on? Väsynyttä touhuahan se suurelta osin oli.

Herkullisia matseja saatiin lopulta tasan yksi eli Federer vs Wawrinka, joka toki oli yksi vuoden matseista. Draamaa riitti jopa ottelun jälkeen, kun kävi ilmi rouva Federerin edesottamukset juuri sopivasti lähestyvän Davis Cup-finaalin alle.

Mutta jos finaaliturnauksessa, näillä piste- ja rahapoteilla ei saada sinne selvinneestä kahdeksikosta tämän enempää irti, niin ainakin minä olisin valmis luopumaan koko turnauksesta.
Ideana turnaus on toki hyvä, mutta jos vain kaksi pelaajaa kahdeksasta jaksaa tosissaan motivoitua ja taistella, niin eihän se katsojistakaan kivalta tunnu.

Olisiko siis sittenkin syytä lisätä panosta vuoden lopun rankingiin ja jakaa ylimääräiset pinnat ja rahat sen perusteella? Motivoisiko se enemmän ja jo kauden aikana eikä väkisin ja väsyneenä Lontoossa?

Davis Cup-tunnelmaa!

Olin tosiaan sunnuntaina katsomassa Suomen otteita Davis Cupissa Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan. Valitettavasti kentällä tuli turpaan ja ilmeisen lähellä se oli kuulemma katsomossakin. Siitäkin huolimatta, ei sen johdosta, oli sunnuntain tunnelma aivan loistava!

Sellaista huutoa, kannustusta ja innostusta kokee valitettavan harvoin suomalaisessa tenniskatsomossa! Lisää tätä!

Tunnelmaa eivät pilanneet edes antifairplay-henkiset vastustajat saati heidän kannattajansa. Ei vaikka penkillä olevat pelaajat huutelivat "out'ia" kesken pallon. Ei vaikka huhun mukaan yksi bosnialaiskannattaja puski suomalaiskannattajaa. Ei vaikka välillä Paukun päätyyn tämän syöttövuoroissa raahattiin jostain itkevä sylivauva. Ja niin edelleen.

Kaiken keskellä täytyy toki muistaa, että Davis Cup on katsomokulttuuriltaan hieman eri tyyppinen kilpailu normaaliin tenniskatsomoon verrattuna. Omia kannustetaan varsin raivoisasti tilanteesta ja juuri pelatusta pisteestä riippumatta. Siinä ei ihan hirveästi paina edes vastustajan virhe, ei edes kaksoisvirhe. Aänihuulia kuritetaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Älkää ymmärtäkö väärin, en missään nimessä allekirjoita tuulettamista kentällä enkä sen ulkopuolella, jos vastustaja tekee helpon virheen, esimerkiksi juuri kaksoisvirheen, mutta Davis Cupissa omien kannattaminen on menee jollain tavalla tämän yli eikä kyse suoranaisesti ole vastastajalle ilkkumisesta. Toki näitäkin on maailmalla nähty, mutta Talissa ei mielestäni oltu sunnuntaina lähelläkään tätä ja hyvä niin.

Ainahan joukkoon suomalaiskatsomossakin mahtuu muutama tosikko, jotka eivät tätä tajua, mutta ei anneta sen häiritä. Ääntä peliin, käsiä yhteen ja persettä ylös penkistä, kun ensi kerralla saavutaan kotimaiseen tenniskatsomoon, ok?

Jälkipelit: Davis Cup, Suomi vs. Bosnia-Hertsegovina (su 6.4.2014)

Voi hitto. Niin lähellä, mutta lopulta niin kaukana. Davis Cupin jatkopaikkakin voi olla lopulta pisteestä kiinni. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, se voi olla sitä jopa neljästi.

Jarkon hoidettua rutiinilanauksella ykkösten kohtaamisessa Damir Dzumhurin jäi tämän mittelön ratkaisu kakkospelaajien varaan. Suomelta tulessa oli pitkästä aikaa joukkueessa pelannut Juho Paukku, jota vastaan tuli Jarkon perjantaina voittanut Mirza Basic.

Olin etukäteen hieman skeptinen Juhon mahdollisuuksista lähinnä perjantain tulosten ja miehen uran jäähdyttelyvaiheen takia. Taliin saapuessani toivoin kuitenkin varovaisesti, että näkisimme paljon sitä Paukkua, joka vuosia sitten laittoi Rainer Schüttlerin täysin nippuun Talin challengerissä. Toiveeni toteutui ja juuri sitä lopulta nähtiin.

Juhon peli oli suurelta osin aivan käsittämättömän isoa, kaunista ja ihanaa. Sanalla sanoen se oli vakuuttavinta tennistä, mitä olen pitkään aikaan paikan päällä nähnyt. Kenties koskaan. Otos on maailman mittakaavassa toki rajallinen, mutta ihan heti ei tule mieleen esimerkiksi yhtäkään Jarkon matsia, jossa olisi moista ilotulitusta nähty.

Pelityyleissä ja sitä kautta pelin viihdearvossa on toki eroa, sillä Jarkko loistaa usein muilla avuillaan. Mutta, olipahan kiva katsella kun suomalainen pommittaa syöttöä ja säestää sitä miehekkäällä kämmentulituksella. Kieltämättä pieni pelko siitä, ettei peli välttämättä ihan koko matsia kestä, leijui hallin kattorakenteissa, mutta pitkään se kesti ja harmittavan lähelle mies voittoa tosiaan pääsi.

Ensimmäiset kaksi erää oli oikeastaan niin hyvää tekemistä kuin olla voi. Oli oikeastaan vaikea kuvitella, mitä mies voisi tehdä enää paremmin.

Myös kolmas erä oli pitkään periaatteessa täysin kontrollissa, mutta breikit jäivät erän alkupuolella ottamatta, jolloin ne olivat parissakin geimissä tyrkyllä. Basic puolestaan käytti murtopallonsa ja ne ratkaisevat tulivat harmittavasti vieläpä Paukun 40-15-johdon jälkeen. Pieni droppi ykkösen syöttöprosentissa ja kämmenessä riitti Basicille, joka toki paransi koko ajan ottelun edetessä. Huono hän ei ollut missään vaiheessa, vaan Paukku todella pelasi miestä ulos ottelusta.

Mutta sitten ne neljännen erän ottelupallot. Paukku johti siis 5-4 ja sai Basicin syöttövuorossa neljä ottelupalloa etutilanteissa. Ensimmäiseen Basic tykitti ässän. Samoin toiseen. Kolmanteen tuli rystykrossiwinneri syötön perään ja neljänteen rystywinneri pitkin linjaa pitkän pallon päätteeksi ja arvatenkin aivan takakulmaan. Uskomattoman kylmää peliä.

Viides erä alkoi jälleen hyvin ja Paukku johti murrolla 2-0, mutta sitten alkoi Basicin hurjempi perustaso jo hieman näkyä ja Paukku ei päässyt enää ihan samanlaiseen lentoon kuin aiemmin.

Tappiosta huolimatta ei Davis Cupista kuitenkaan jäänyt paha maku. Harmittavahan tappio tietysti on niin kuin aina, mutta tätä tennis vaan on. Joskus tulee urakalla turpaan, joskus vähän vähemmän ja joskus sitä jopa voittaa.

Eniten mieltä harmitti ja hämmensi se, ettei Paukun esittämillä otteilla pitäisi olla jäähdyttelemässä. Ei todellakaan. Äkkiseltään ajatellen oli itse asiassa vaikea keksiä syytä, miksi Paukku ei koskaan breikannut isommin.

Oliko iso peli lopulta liian isoa ja marginaalit liian pieniä? Tappioputkessa huonolla itseluottamuksella on tietysti vaikea pelata näin. Entäpä fysiikka? Saatiinko kropasta kaikki irti? Hajosiko kämmen tiukoissa paikoissa siihen ajoittaiseen takapainoon, jolloin aseesta tuleekin hehtaaripyssy? Oliko A-pelin tukena sitä B-peliä, johon turvata, jos ei kulje? Oliko A-peli vastustajalle liian helppoa saada sekaisin?

Paljon kysymyksiä joihin en tiedä vastausta. Kaikesta huolimatta, Paukun taistelu oli toistaiseksi tämän vuoden kohokohta tenniskatsomossa ja kirkkaasti. Tappiosta huolimatta.

Uutta matoa koukkuun, Juho! We want more, we want more!

PS. Lisäpaloja Davis Cupin-katsomofiiliksistä luvassa tällä viikolla... Aikamoista. Pysy linjoilla!

Davis Cup -fiiliksiä Talista (perjantai 31.1.2014)

Jos joku positiivinen asia pitää joskus hakemalla hakea Suomen tenniskulttuurin pienuudesta, niin se on se, että se on nimenomaan pientä. On suorastaan nautinnollista parkkeerata autoa noin 10 minuuttia ennen h-hetkeä aivan hallin viereen ikään kuin olisi menossa itse treenaamaan. Hirveä kiire, mutta oi sitä ihanuutta, kun ei ole ruuhkaa, ei härdelliä, ei mitään. Siitäkin huolimatta tätä olematonta parkkioperaatiota ohjasi avulias talkootyöläinen, joka tekikin sen palveluhenkisyydellään varsin ansiokkaasti.

En tiedä minkä kokoluokan starba meillä pitäisi olla, jotta saisimme edes parkkipaikan täyteen.

Olin nimitäin taannoin HIFK:n kotipelissä eräänä syksyisenä arki-iltana. Olin paikalla noin 40 (nel-jä-kym-men-tä) minuuttia ennen ottelua, enkä saanut autoani mihinkään. En sitten mihinkään. Jätin sen lopulta satojen metrien päähän eläintarhan kentän parkkipaikalle ja monen muun auton tavoin vieläpä vähän laittomasti: osa nurmikolle, osa tienlaitaan. Missasin siitäkin huolimatta pelin alun. Ottelun jälkeen autolle päästyäni huomasin, että myös Helsingin kaupungin Rakennusvirasto oli hoitanut työnsä ansiokkaasti ja muistanut minua elämäni ensimmäisellä parkkisakolla.

Niin tai näin, joskus pienuus on ihanuutta. Samaan aikaan toivoisi tietenkin samanlaista parkkihelvettiä myös Talin suunnalle.

***

Jarkko hoiti oman osuutensa tyylillä ottamalla kylmän rutiinivoiton. Kaveri, Aleksander Lazov, pysyi mukana tasan neljä geimiä, jonka jälkeen klassinen romahdus ja lähestulkoon täysin (m)unille. Tässä näkyi hienosti miten hurja Jarkonkin mylly on tämän tason kavereille. Ei sanan sijaa, kun Jarkko vain jaksoi olla aktiivinen. Tempo on lopulta aivan liian kova ja noin 500 sijan ranking-ero on käytännössä valovuoden luokkaa.

Matsin jälkeen Jarkolta vielä peruskuviot eli haastattelut ja puumerkki mm. poikani uuteen nimmaripalloon. Ilme oli kirkas niin pojalla kuin Jarkolla.

Ammattilainen.

***

En muista olenko nähnyt koskaan tai ainakaan pitkään aikaan Micke Kontisen ottelua. Peli näyttää paikoitellen varsin mallikkaalta, mutta työtä on vielä paljon jäljellä, jotta miehen tavoite ATP-top50 olisi mahdollinen. Varmasti on niin, ettei Mickellä ollut perjantaina todellakaan paras päivänsä, mutta vähän valju kuva miehen pelistä jäi.

On kuitenkin opittava voittamaan myös sillä b-pelillä. Nyt hätäistä räiskintää komppasi tukku helpohkoja virheitä, joista monet toki aivan oikeaoppisesti hakivat sen a-pelin mukaisia hyökkäysasetelmia. Lyönti lähtee kuitenkin vielä turhan usein liian kiltisti, sillä hankalistakin positioista on saatava aikaan hankalia lyöntejä.

Myös fysiikkaa on kehitettävä edelleen rajusti lisää, jotta liikkumiseen ja sitä kautta lyönteihin saadaan vielä tuota lisäpotkua tiukoissakin paikoissa. Rysty vaikutti hieman passiiviselta ja sitä Micke löi usein vailla sen kummempaa tarkoitusta. Hän ei pystynyt mielestäni viemään sillä peliä eteenpäin haluamaansa suuntaan.

Toki pelissä on paljon hyviäkin elementtejä, kuten kämmen ja syöttö, jotka toimiessaan lähtevätkin todella napakasti. Välillä mailasta lähtevä ääni oli puhtaan osuman jälkeen niin kova, ettei kaltaiseni b-luokan suhari saa moista aikaan kuin sataprosenttisen puhtaalla pokaosumalla.

Tsemppiä siis kovasti Mickelle jatkoon! Duunii, duunii! Siitä se lähtee!

***

Olen hehkuttanut tätä jo aiemminkin, mutta onhan tämä Davis Cup pelisysteemiltään kerrassaan nerokas kilpailu. Perjantain tasatilanne 1-1 johtanee siihen, että lauantain neluri on jälleen jossain määrin avainasemassa. Voitto siitä, niin otteluvoitto on erittäin lähellä, mutta tappio veisi Suomen veitsenterälle sunnuntaita ajatellen.

Tsemiä Suomi!

Ja nyt kaikki täyttämään niitä parkkipaikkoja Talin suunnalle!

Kaksikätinen rosvo

Talin kympillä kävi tänään kaksikätinen rosvo. Kesti hetken tajuta mitä tässä tapahtuu, mutta lopulta mysteeri ratkesi. Rystyspesialisti.

Kakkosruudun palautuksessa oikuri...

...ja ykkösruudun palautuksissa vasuri.

Todellakin! Rystyspesialisti ja sanan maksimaalisessa merkityksessä, sillä kaveri, Dimitar Kutrovsky, niputti Suomen Micke Kontisen pelkällä rystyllään. Hyvä on, parissa kurotuspallossa nähtiin miehen kämmen (oikealla kädellä), mutta muuten mies löi molemmilta puolilta pelkkää rystyä. Hurjaksi tämän teki vielä se, että aina kun kaveri pystyi, hän kiersi lyömään rystyään ikään kuin vasurina. Ja tämä siis siitä huolimatta, että mies mitä luultavimmin on oikuri, sillä hän syötti oikeallaan.

Olihan se pelaaminen vähän hassun näköistä käsien vaihtoineen kaikkineen, mutta olivathan ne rystyt myös tehokkaat ja oikeastaan ihan letkeän näköisetkin. Varsinkin tuo vasurina lyöty rysty lähti todella painavana ja terävänä. Lyönnissä oli hyvää tekemisen meininkiä, johon Micke ei pystynyt tänään oikein vastaamaan. Itse asiassa näytti siltä, että Mickellä olisi ollut tänään käyttöä vastaavanlaiselle rystylle.

Kysymys vielä viisaammille: tilastoidaanko miehen kaikki winnerit, unforced errorit ynnä muut rystylle vai onko miehen vasurirysty itse asiassa hänen kämmenensä?

Viikonloppuna Davis Cupia

Australian Open -krapulaan on tulevana viikonloppuna tarjolla loivennusta Davis Cupin muodossa. World Group starttaa ympäri maailmaa ja Suomen DC-pelit alkavat Talissa Bulgariaa vastaan Eurooppa-Afrikan II ryhmässä.

Alustavien tietojen mukaan viime viikolla kuumeillut Jarkko aloittaa huomenna klo 16 ja on siis näin ollen mukana peleissä. Voittoon on loistavat mahdollisuudet, sillä Grigor Dimitrov ei ole mukana Bulgarian joukkueessa.

Go Finland go!

Nähdään Talissa!

Onko Tsekki Davis Cupin uusi Espanja?

Toissa viikonloppuna mielenkiinto kohdistui Talin turnauksen lisäksi myös Davis Cupin finaaliin Serbiassa. Paljon en ehtinyt ottelua seuraamaan, mutta lopputulos oli koko kautta, ehkä myös finaalia, ajatellen vähintäänkin yllättävä, vaikka puolustava mestari Tsekki mestaruuden uusikin.

Tsekillä (!) on todellakin jo kaksi (2) mestaruutta putkeen, joka varsinkin Davis Cupissa kertoo jonkinasteisesta dominanssista. Ei ainuttakaan hävittyä Davis Cup-ottelua kahteen vuoteen!

Tänä vuonna monet maat kärsivät ykkös- ja tai kakkospelaajiensa haluttomuudesta, väsymyksestä tai loukkaantumisista, jolloin tie Tsekin menestykselle helpottui. Se ei kuitenkaan himmennä Tsekin voitonjuhlien arvoa.

He voittivat nimenomaan joukkuueena, vaikkakin "vain" kahden miehen joukkueena, sillä runko on muodostunut jo pitkään Radek Stepanekista ja Tomas Berdychistä niin kaksin- kuin nelinpelissä. He ovat pelanneet käytännössä aina kun on ollut paikka, eikä kumpikaan ole liiemmälti sairastellut tai päässyt pelaamaan itseään ns. tukkoon Davis Cup-otteluiden alla.

Nerokkainta Davis Cupissa onkin sen pelimuoto, joka mahdollistaa Tsekin kaltaisten joukkueiden menestyksen ilman ensimmäistäkään supertähteä, mutta loistavalla nelinpeliparilla varustettuna. No, ehkä Berdychissä on kuitenkin sen verran sitä "supertähteyttä" verrattuna muuhun joukkueeseen, että ilman häntä olisi Tsekkikin pulassa.

Mutta. Berdychiä ja Stepanekiä mitenkään vähättelemättä, tulee mieleen lähes puolen tusinaa maata, joilta pitäisi löytyä vähintäänkin saman tasoinen tiimi kuin Tsekiltä. Ainakin Espanja, Serbia, Ranska, Argentiina ja Sveitsi ovat tällaisia maita. Jatkossa ehkä myös Kanada. Silti kaikkien näiden maiden kohdalla ollaan juuri nyt aika kaukana moisesta dominanssista.

Serbia on, ja oli varsinkin finaalissa Janko Tipsarevicin loukkaannuttua, yhden miehen tiimi, mikä ei Davis Cupissa onneksi aivan riitä. Toki Serbia on, juuri tästä samasta syystä, vaikeasti myös voitettavissa. Novak Djokovicin petaukset kahdella singelivoitolla vievät normioloissa melko pitkälle, jolloin kakkospelaajan ja/tai neluriparin harteille jää sen yhden puuttuvan voiton nappaaminen. Nelurin painoarvo oli finaalissakin elintärkeä. Itse asiassa se oli mestaruuden painoinen ja Serbia kaatui käytännössä jo siinä.

Espanjallakin periaatteessa riittäisi edelleen tasoa, mutta kun Rafael Nadal on vähentänyt polviongelmiensa takia Davis Cupia, on joukkue tylsistynyt kärjeltään ehkä liikaa. On siis toisaalta oltava ikään kuin ykköspyssykin, eikä pelkkä tasaisuus riitä.

Myös Ranskan joukkueessa juuri tasaisuus voisi olla valttia, sillä Richard Gasquet'n ja Jo-Wilfried Tsongan johdolla ja Gael Monfilsin, Gilles Simonin, Julien Benneteaun ja Michael Llodran taustatuella Ranska voisi olla erittäin vaarallinen tekijä kisassa joka vuosi. Ei vaan ole. Selkeätä ykköspyssyä ja hurjaa neluritiimiä huutanee Ranskakin.

Argentiinan kohdalla juuri nyt vaivaa kieltäytymiset, erimielisyydet ja uran loppumiset. Juan Martin del Potrolla on tällä hetkellä omat riitansa liiton kanssa, kun liitto ei hänen mielestään kuuntele tähtipelaajaansa tarpeeksi esim. alustavalintojen suhteen. Iso menetys maalle on myös David Nalbandianin lopettaminen, varsinkin jos del Potro ei pelaa vähään aikaan. Del Potron tueksi löytyisi kuitenkin esimerkiki Juan Monacoa ja Carlos Berlocqia, jotka vertailussa esim. Radek Stepanekiin eivät isossa kuvassa kaksinpelin osalta juurikaan kalpene.

Sitten Sveitsi. Roger Federer on pelannut uransa aikana varsin säästeliäästi Davis Cupia, mutta nyt kun lähes kaikki muu on jo saavutettu ja maatoveri Stanislas Wawrinka pelaa elämänsä peliä, voisi olla sopiva hetki panostaa kunnolla myös Davis Cupiin. Taustatukea tiimillä ei vielä Henri Laaksosista ynnä muista vielä ole, mutta eikö tämä olympiavoitonkin napannut parivaljakko olisi lähes täydellinen millä alustalla tahansa? Ainakin paperilla he olisivat hurjan paljon pelottavampi tiimi kuin esimerkiksi juuri Tsekki.

Aikaa ei ole enää hukattavaksi Federerilläkään, joten olisiko Davis Cup yksi miehen päätavoitteista ensi kaudella? Ensimmäisellä kierroksella vastaan astelee muuan Serbia, mutta sen jälkeen tie olisi auki pitkälle, itse asiassa jopa finaaliin saakka, jos tämä kaksikko pysyisi terveenä.

Niin tai näin, Davis Cup vaatii aina myös onnea vastustajien ja alustojen kanssa. Esimerkiksi Espanjan kohtaaminen massalla on ikävä paikka kenelle tahansa, mutta muutenkin alkaa olla sellainen hytinä, että Tsekin dynastialle on tulossa loppu ensi vuonna.

Mielenkiintoinen kausi siis tulossa myös ensi vuoden Davis Cupin osalta. Palataan aiheeseen isommin uuden kauden puolella!

Kausi ohi, pelit jatkuu

Tämän vuoden osalta viimeisetkin isot pojat lähtivät lomille eilen, Davis cup -finalisteja lukuun ottamatta. Niin ja onhan Jarkkokin vielä tämän viikon tulessa Talissa, IPP Openissa.

Niputetaan ATP-kausi supersuosittuine Fashion Awardseineen lähiviikkoina.

Tällä viikolla fokus siis Talissa. Pyrin itse paikan päälle ainakin perjantaina ja lauantaina. Nähdään siellä!