Onpa ihanaa olla väärässä! Novak Djokovicin "varma" mestaruus oli jopa blogissani kuulutettu, mutta mitäpä sitä mistään mitään tietää. Isot yllätykset otetaan todellakin aina ilolla vastaan. Varsinkin, jos (ja kun) on tapahtumassa paljon puhuttu vallan vaihto vai onko?
(Avasin jälkipelejä jo Twitterin puolella, joten käy kurkkaamassa myös tuo ketju.)
Carlos Alcarazin nousu maailman kärkipelaajaksi on ainakin ollut käsittämättömän nopea ja nyt kun yksi kovimman sukupolven suurimmista ellei se kaikista kovin kaatuu "omalla maallaan" Grand Slam-finaalissa, on tämän pakko olla lopun alkua. Samaan hengenvetoon täytyy kuitenkin muistaa, että juuri nyt tämä kaksikko tuntuu olevan muita kilometrejä edellä, joten mahdollisuuksia tulee myös Djokovicillekin vielä.Mutta palataan Alcaraziin ja tämän kehittymiseen. Sitä voidaan tarkastella useammasta kulmasta, mutta itse nostan tähän tässä yhteydessä nyt kolme.
- Alcarazille tämä oli uran neljäs ruohoturnaus. Neljäs! Monelle legendalle juuri Wimbledonin ruohoalusta on vaatinut useamman vuoden "harjoittelun" ennen voittoa, mutta Alcarazille lajin tekninen ja taktinen oppi tarttuu hämmästyttävän hurjalla vauhdilla. Näyttää olevan aivan sama mikä alusta tai tilanne, Alcaraz hallitsee tämän jo seuraavassa hetkessä.
- Mentaalisesti Djokovicin voittaminen Grand Slam-finaalissa vaatii aina jotain spesiaalia. Hirveästi. Jotain. Spesiaalia. Sitä Alcaraz osoitti ja aivan erityisesti ratkaisuerän viimeisissä syöttövuoroissaan, kun ottelu todellakin piti voittaa. Djokovic ei yksinkertaisesti suostunut häviämään, vaan Alcarazin piti voittaa tämä ottelu ja sen hän todella teki. Alcarazin mentaalinen vahvuus on aivan toisessa sfäärissä kuin kenenkään sitten Djokovicin ja Rafael Nadalin.
- Alcarazin pelillinen monipuolisuus ja ennen kaikkea äärimmäisen kehittynyt kypsyys pelaajana on täysin poikkeuksellista. Peli on kehittynyt koko ajan ja jo nyt ollaan tasolla, jolla voitetaan äärimmäisen kova, motivoitunut ja nälkäinen Djokovic Wimbledon-finaalissa. Kysymys kuuluukin, missä ollaan vuoden päästä? Tai kahden vuoden tai 5-10 vuoden aikaikkunassa? Ei kehittyminen lineaarista luonnollisestikaan loputtomiin ole, mutta juuri nyt kehityksessä on menossa vaihe, jonka suunta osoittaa vain ja ainoastaan koilliseen.
Carlos Alcarazin "piti" olla vähintään seuraava massakuningas, mutta on täysin mahdollista, että hän voittaa Slameistä viimeisimpänä juuri Roland Garrosin. Kun US Open ja Wimbledon ovat jo taskussa ja ensi kauden (2024) avaava Australian Open tulee toivottavasti järkevän lepojakson jälkeen tuoreelle espanjalaiselle ennen Garrosia, niin aika hurjaltahan ja herkulliselta tämä näyttää.
Jos tosiaan on niin, että nyt olisi Alcarazin osalta vasta jonkinlainen pohjatyö ikään kuin valettu, niin taso jolla tulevaisuudessa liikutaan tulee olemaan käsittämätön. Pahoittelut näistä ylisanoista, mutta miettikääpä, miten Roger Federer, Nadal ja Djokovic kehittyivät ikävuodesta 20 eteenpäin. Niinpä!
Kuka nykyisistä tsitsipaksista tai zvereveistä pysyisi tässä junassa? Voin sanoa, ettei kukaan. Juuri nyt tuntuu karrikoiden jopa siltä, että he jäivät odottelemaan big threen eläköitymistä ja samaan aikaan espanjassa kasvoikin uusi kovempi ja monipuolisempi kuningas. Kuningas, jonka osaaminen on kaikkien muiden taidot yhteensä ja vielä vähän enemmän. Carlitos Alcaraz on todella se mittatikku, johon kaikki vertautuvat tästä eteenpäin vuosien ajan.
Alcarazin omasta ikähaarukastakin on vaikea löytää hänelle haastajaa, varsinkaan Grand Slam -tasolla. Yksittäisiä tappioita voi toki tulla pienemmissä kisoissa, mutta kyllähän tässä Alcarazilla on nyt sellainen "varaslähtö" päällä Slamien suhteen, että sen kiinni saamiseksi vaaditaan loukkaantumisia tai jotain muuta yllättävää ja tätä menoa jarruttavaa tekijää.
Mutta vaikka Alcarazin voitto oli hieno ja kaikki ylisanat tuntuvat alimitoitetuilta, on pakko nostaa mielestäni tämän voiton isoin asia framille ja se on tenniksen uskottavuus.
Alcarazin voitto Djokovicistä näin isolla näyttämöllä ja tässä tilanteessa tuo miesten puolelle hurjan määrän lisää uskottavuutta ja kyllä, myös mielenkiintoa. Olisi ollut lajillemme turmiollista, jos ja kun federerit, nadalit ja djokovicit olisivat alkaneet häviämään vain sen takia, että ikä tulee yksinkertaisesti vastaan. Nyt kun uusi "kakara" tulee hiekkalaatikolle ja näyttää isoille pojille leikkien ja pelien uuden luonteen, niin onhan tämä vallanvaihdos upeaa todistettavaa.
Uskottavuuden lisäksi kasvaa samalla myös muiden haastajien usko. Kun legendan kaato tämän kotipihassa on nyt tehty, saa moni lisää uskoa. Ilman sitä tulevat kaadot eivät yksinkertaisesti ole mahdollisia.
Elämme upeaa vaihetta ja blogi palaa varmasti asiaan! Pysykää linjoilla!
