Teoreettinen pistetappiomaksimi voittopelissä

Tennis on siinä mielessä mielenkiintoinen peli, että ottelun voi voittaa, vaikka häviäisikin ottelun totaalipisteet.

Twitterin puolella piste-ero nousikin jokin aika sitten keskustelun aiheeksi. Sen myötä alkoi kiinnostamaan, mikä on se teoreettinen maksimi piste-erossa, jolla paras kolmesta-ottelun voisi vielä voittaa.

Vastaus on 44. Toisin sanoen, voittavalla pelaajalla on "varaa" jäädä totaalipisteissä maksisimmaan 44 pisteen päähän vastustajan pistepotista ja silti voittaa ottelu.

Puretaanpa tämä selvyyden vuoksi vielä käytäntöön. Ottelunumerot olisivat tällöin 7-6, 0-6, 7-6.

Voittoerän voi voittaa vaikka häviäisi maksimissaan 10 pistettä vastustajaa enemmän. Jokaista voittogeimiä kohden pelaaja saa niukimmillaan 2 pistettä vastustajaansa enemmän, mutta vastustajalle hävityt geimit ja nimenomaan puhtaasti hävityt tuovat miinusta 4 pinnan verran. Kun tie-breakissäkin pätee vähintään kahden pisteen ero, päästään kaavalla (7 voitettua "geimiä" x 2 pistettä) - (6 hävittyä geimiä x 4 pistettä) = 14 - 24 = -10 pistettä.

Puhtaan lumierän aikana turpaan tulee aina 24 pisteellä (0 voitettua pistettä - (kaverin 6 geimiä x 4 pistettä).

Kun nämä summataan yhteen (-10 - 24 - 10) päästään lukuun -44.

Se, miten usein tähän päädytään on tietysti täysin toinen asia. Todennäköisesti ei koskaan.

Joulukalenteri #15: eka piste

Syksyn aikana tennisjuttuja lukiessa on vastaan tullut muutamia pikkutarinoita ensimmäisen pisteen merkityksestä ja siitä onko geimi kannaltasi 15-0 vai 0-15?

Moni pitää juuri geimin ensimmäistä pistettä ja sen voittamista erityisen tärkeänä. Sen asettama viba koko geimiä ajatellen säilyy usein geimin ajan. Voitettu aloitus vaikkapa omalla syöttövuorolla tuo positiivista latausta sekä pientä extraitseluottamusta, jonka päälle on vapatuneempaa rakentaa jatkoa. Jossain määrin allekirjoitan tämän.

Paljon on kuitenkin kiinni juuri tuosta omasta itseluottamustasosta ja siis siitä miten uhkaavana eri tilanteita pitää. Hyvällä fiiliksellä 0-15 omissa syötöissä ei juuri "huolestuta", eikä vielä 0-30:kään. Hyvänä syöttöpäivänä jopa breikkipallotilanteet ovat mukavalta maistuvia haasteita, kuten itselleni kävi noin kuukausi sitten.

Vaikka ensimmäinen pinna on tärkeä siinä missä muutkin, olen itse "liputtanut" joskus kolmannen ja viidennen pinnan merkityksestä. Pelipallon saaminen (40-30) tai geimin voittaminen viidennellä pisteellä yhtenä esimerkkinä auttaa luonnollisesti hurjasti geimin voittamista ajatellen. Mutta.

Kaikki riippuu kuitenkin aina tilaanteesta ja tärkeitä palloja ovat oikeastaan kaikki ja ne vaativat aina täyden keskittymisen. Oikeastaan on siis aika sama monesko piste edellä mainituista on kyseessä, breikki- tai pelipalloista puhumattakaan.

Tärkeintä lieneekin, että voittaa geimin, erän tai ottelun viimeisen pisteen.

Joulukalenteri #15: Love-15

Viidestoista luukku. Love. 15. 30. 40. Deuce.

Kukaan ei varmuudella tiedä mistä tenniksen pistelasku on peräisin. Lähteestä riippuen pisteet ovat tulleet joko tykinkuulan painoista, ranskalaisesta lukuteoriasta tai kämmenpelin säännöistä, joissa pisteen voitettuaan pääsi 15, 15 (30) ja 10 (40) jalkaa lähemmäs verkkoa.

Entä kuka keksi rakkauden? Siitäkin on kinaa. Onko se ranskalaisesta kananmunasta, joka englannistuu rakkaudeksi vai onko selitys niinkin outo kuin, että 0-0 tilanteessa pelaajat vielä rakastaisivat toisiaan?

Kivahan nämäkin olisi varmuudella tietää, mutta toisaalta, mitä sitten? Kuuluu vähän samaan sarjaan kuin auto tai tietokone. Ihan sama miten se toimii, kunhan se toimii.

Kenelläkään ei varmaan liene purnattavaa tenniksen pistelaskusta?