Pikakommentti.
Jos unohdetaan kotimaisen tenniksen kabinetit ja kiehuvat kulissit, niin elämme hyviä aikoja juuri nyt.
Sunnuntaina Davis Cup -joukkueemme upea taisteluvoitto Bulgariasta ilman Jarkkoa. Tänään ja toissapäivänä Jarkon oma show Ranskan Montpellierissä. Ensin kaatui ikätoveri, mutta kotimaassaan pelannut Florent Serra ja tänään aina ikävä Nikolai Davydenko. Etukäteen ajateltuna, tie olisi nyt auki ainakin välieriin. Hyvällä pelillä jopa loppuun saakka.
Oli miten oli, eniten tässä kaikessa taitaa sittenkin lämmittää Davis Cupissa nelurin pelanneen Henri Kontisen paluu. Jos hän vihdoin saisi pelata loppukauden terveenä, niin vuoden lopussa kaksi suomalaista top-100-pelaajaa ei olisi kovinkaan kaukainen haave.
Se alkaisi olemaan tälle maalle ja tälle tenniskulttuurille käsittämättömän kova juttu. Ikään kuin pari selkeää avauskokoonpanon miestä vaikkapa Valioliigan huippujengeissä.
Mutta tuossakin väijyy se ikuinen "jos", joten malttia, malttia...
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
