Pihapelipäivä

Tänään vietetään jälleen pihapelipäivää!

Helatorstaina ja tapaninpäivänä vietettävä teemapäivä kasvaa kasvamistaan ja viesti leviää ympäri Suomea ja kuulemma myös ympäri maailmaa!

Ideahan on aivan loistava ja osallistuminen yhtä hienoa joka kerta!

Samalla voi kuitenkin pohdiskella sitä, että lienee jotenkin aikoja kuvaavaa, kun moisella itsestäänselvyydellä on oma teemapäivänsä.

Omassa lapsuudessani jokainen päivä oli pihapelipäivä. Nykysuositusten mukaiset viikkoliikuntamäärät tulivat täyteen parissa päivässä. Joskus varmasti moninkertaisesti.

Talvella taloyhtiön lumikolista tehtiin tossulätkämaalit ja pelti kolisi tunti tunnin jälkeen jatkuvan selostuksen kera. Kokoonpanot numeroineen oli kerätty MM-kisoista ja olympialaista (Galgary 1988) pieneen siniseen vihkoseen, josta niitä oli päntätty päähän kuin Isä Meidän-rukousta uskonnontunneilla.

Kesällä jallitettiin jalkapallon kanssa kotipihan puita ellemme lähteneet pienellä tai isommalla porukalla jonkun takapihalle tai peräti yleisurheilukentän loistavalle nurmelle verkollisiin maaleihin palloa potkimaan. Oih, sitä ihanaa suhahdusta kun pallo viisti verkkoa potkun jälkeen! Sitä ei unohda koskaan.

Kotipihassa palloa haettiin välillä tasakattoisen huoltorakennuksemme katolta, jonka seinä toimi loistavana maalina ja syöttelykaverina. Katolle johtavia tikkaita käytettiin puolestaan koripallotelineinä, vaikka kori olikin neliön muotoinen ja vertikaalisessa asennossa oikeaan verrattuna. Pihakoristelineestä tai pihamaaleista pystyi vain unelmoimaan. Kelpaisikohan moinen enää kenellekään?

Pihassa juostiin myös kilpaa. Satasen sileää ja sadankympin aitoja Arto Bryggaren menestyksen innoittamana. Ei meillä tietenkään mitään esteitä ollut. Kunkin (rivitalo)asunnon postilaatikon kohdalla piti suorittaa aitajuoksutyyppinen loikka.

Pituutta hypättiin hiekkalaatikon viereisellä hiekkaläntillä ja tekipä yksi pihan isoista pojista nuoresta koivun rungosta itselleen seipään ja rimatelineet seiväshyppyä varten. Vauhdit haettiin naapurin ikkunan alta, eikä kukaan koskaan valittanut lasten melusta tai leikeistä. Mehua sen sijaan tarjosivat.

Yritystä oli aikuisillakin. Yksi naapurin äijistä rakensi itselleen pingispöydän ja tasainen nakutus kuului kesäiltaisin vuosikausia.

Pihapeleistä lähti myös innostukseni tennikseen. Huoltorakennuksen ja naapuritalon seinät tarjosivat loistavan vastuksen pallotteluihin. Viritettiinpä parkkipaikalle joskus naruakin fillarien ohjaustankoihin verkon virkaa hoitamaan, jotta pienet minitennispelit saatiin pystyyn, vaikkei varsinaisesta minitenniksestä ollut vielä tietoakaan. 

Ajat ovat muuttuneet, mutta ei anneta sen häiritä. Kannustakaamme lapsiamme pihaan leikkimään ja pelaamaan. Niin ja mukanakin saa pelata!

Hyvää pihapelipäivää kaikille!

Kaverini Toni (vas.) ja minä pihapeleissä 80-luvulla.

Ennakko: Novak Djokovic vs. Roger Federer, finaali ATP World Tour Finaalit 2015, Lontoo

Voihan nenä. Vesi kielellä odottamani semifinaalit latistuivat lopulta pannukakuiksi, joita toki vähän saattoi pelätä. Novak Djokovic on vain yksinkertaisesti liian kova nyky-Nadalille ja espanjalainen jäi ilman mahdollisuuksia. Stan Wawrinka puolestaan räiski menemään todella huolimattomasti ja se ei kyllä riitä mitenkään hyvällä tasolla pelaavalle Roger Federerille. Todellisia herkkupaloja näistä ei nyt oikein saanut tekemälläkään.

Harvoin tulee myönnettyä se tosiasia, että tennisviihde kärsisi murskatappion futisviihteelle. Eilen niin kuitenkin kävi ja isosti, kun Liverpool teurasti vieraissa Manchester Cityn ja Barcelona niin ikään vieraissa Real Madridin. Molemmat voitot kyllä maistuvat hyvältä. You'll never walk alone, ettäs tiedätte.

Mutta sitten asiaan. Finaali pelataan siis varsin odotettujen herrojen, Djokovic ja Federer, välillä. Tällä kertaa ennakko meni jopa minulla täysin nappiin vaikka lohkojen ykköset ja kakkoset väärinpäin papereissani olivatkin.

Lohkokakkonen (Djokovic) on kuitenkin ykkönen. Niin tämän kauden kuin turnauksenkin osalta. Siihen uskon ja niin väitän. Samat prinsiipit, jotka tuli sanottua jo turnausennakossa pätevät edelleen, eikä viikolla pelattu ottelu näitä asetelmia toisenlaiseksi hetkauttanut. 

On pomminvarmaa, että Djokovic tulee finaaliotteluun latautuneempana kuin tuohon tiistain lohko-otteluun. Yleensä tämä ei tarkoita hyvää kenellekään. Ei edes tulikuumalle Federerille, vaikka tämä pitkässä juoksussa tätä rivalryä vielä johtaakin, mutta vain ottelun verran (22-21). Puntit tasoittuivat eilen Nadalin kanssa (voitot tasan 23) ja ihmettelisin, jos ne eivät tasoittuisi nyt myös Federerin kanssa.

Djokovicin sitkeys, painava ja varma peruspeli, hyvä syöttäminen sekä kyky Federerin hyökkäysten neutralisoimiseksi satavat serbin laariin. Federer ei saa pommitettua Djokoviciä wawrinkamaisesti pressuihin, vaan hänen 10-20% kovemmat kierteet jättävät juuri sen ratkaisevan hetken ylimääräistä aikaa Djokon puolustukselle, josta se kääntyy hetkessä hyökkäykseksi. Vastaiskut, ohitukset ja edellä mainittu neutralointi vievät Federerin pelistä liikaa tehoa pois ja jossain kohtaa se alkaa näkymään virheinä, joita leimaa yliyrittäminen. Se tunne, kun mikään ei riitä, on karmea ja serbin kanssa usein läsnä. Kun pelistä katoaa rentous, jälki on Federerinkin tapauksessa rumaa.

Federerin on pärjättävä entistä paremmin takakenttäpelissä, sillä finaalissa Djokovic harvemmin ohituksiaan missaa, mikä osaltaan tuo mentaalista taakkaa Federerin hyökkäyspelaamiseen. Viimeisen päälle rakennetut hyökkäykset ovat avain, mutta myös vaikea yhtälö, kun Djokovicin painavuudella ja kulmattomuudella ei iskupaikkoja hurjasti löydy.

Henkisesti asetelma onkin jännittävä nähdä. Varmasti tiistain tappio Djokoviciin jonkinlaisen jäljen jätti, joten ei miehen lataus saa ylikään mennä. Isossa kuvassa lienee kuitenkin niin, että serbi tietää olevansa paras ja se ratkaisee aika usein tennisotteluita. 

Tietysti Federerilläkin oma saumansa tässä on. Hyvä syöttäminen ja hallissa viihtyminen ovat isossa roolissa ja hyvin pelaamalla ottelu voi tulla tilanteeseen, jossa on lopulta kyse vain muutamasta kriittisestä pisteestä. Jos Federer saa puristettua itsensä siihen, on kaikki toki mahdollista. Se vaatii kuitenkin hieman apuja Djokoviciltäkin, jolla pitää olla vaatimattomampi päivä. Tarvittaessa hän on varmasti valmis vaikka juoksemaan mestariksi. Paras kolmesta ottelussa tämä ei kuitenkaan ole niin isossa roolissa Federerin kannalta, joka klaarannee tarvittaessa kolme erää melko tuorein jaloin.

Summatakseni, mikään ei tänään todennäköisesti auta. Djokovic kruunaa supervuotensa finaalivoitolla erin 7-6, 6-4.

Futishuumaa!

Kyllä, täälläkin seurataan seuraava kuukausi vahvasti jalkapalloa! World Cup time! Yes!

Älkää kuitenkaan huolestuko, sillä a) Wimbledon ei tule jäämään futiksen jalkoihin ja b) futishöpötykset jäävät muiden puuhaksi. Kokeilut sillä saralla löytyvät kuitenkin täältä, jos kiinnostaa. 

Omaksi taakakseni jalkapallokannatuksessa on valikoitunut Englanti. Joka toinen kesä harmittaa niin vietävästi, MM- ja EM-kisojen aikatauluista riippuen. Katkeria kyyneleitä niin kentällä kuin kotikatsomoissa. Joka kerta. Niin myös tänä kesänä.

Siitäkin huolimatta hyviä kisoja kaikille!

Pelipaita. C'mon England!!!

"Ever tried. Ever failed. No matter. Try again. Fail again. Fail Better."

Stanislas Wawrinkan tämänpäiväinen voitto Novak Djokovicistä oli samalla suuri voitto tennikselle. Yritteliäämpi, aktiivisempi, tulivoimaisempi ja lopulta myös monipuolisempi Wawrinka otti voiton passiivisuuteen ja prosenttitennikseen sortuneesta Djokovicistä ja tämän fyysisyyteen perustuvasta tenniksestä.

Jos ottelua vertaisi jotenkin jalkapalloiluun, niin 2010-luvun Espanja otti nyt voiton entisaikojen Saksasta. Kansa rakastaa aktiivista peliä niin jalkapallossa kuin tenniksessäkin ja se näkyi sekä kuului tänään Melbournessa.

Wawrinkan ja Djokovicin viime aikojen kohtaamiset ovat olleet hienoja otteluita, mutta näkisin, että vielä parempaa voi olla tulossa. Djokovicin on käytännössä pakko avata peliään hyökkäämällä aktiivisemmin eikä perustaa sitä "seinään", isoihin marginaaleihin ja fysiikkaansa. Vanha peli ei ehkä tämän jälkeen enää riitä Stania vastaan.

Yksi iso lisä Djokovicin peliin voisi olla verkkopelaaminen. Hänen kulmikkaat lentolyöntinsä vaativat kuitenkin kovasti Boris Beckerin konsultaatiota, kuten ottelupallossa kuvaavasti nähtiin. Olisiko tässä Djokovic-Becker -yhtälössä sittenkin oma logiikkansa vai onko vaarana, että Becker saa potkut ennen kuin yhteistyö ehtii kunnolla edes vauhtiin?

Wawrinkan osalta on todettava, että kenelläkään tuskin on mitään sitä vastaan, että mies menisi ja voittaisi koko kisan, sillä sveitsiläinen pelaa uskomattoman hienoa ja ennen kaikkea tehokasta peliä.

Pohdin taannoin Stanin peliä ja miehen potentiaalia. Tänään todellakin näytti siltä, että mies on lunastamassa potentiaaliaan täysmääräisesti myös henkisesti. Mies nousi ainakin kahteen otteeseen tilanteesta, jossa koko muu maailma ehti jo ajattelemaan, että siinä meni ja Djokovic vie. Toivon, että tämä voitto murtaisi viimeisimmätkin henkiset padot ja että saisimme nauttia Stan the Manin yhtä huikeista otteista tästä päivästä eteenpäin.

Otsikon Samuel Beckett -laina, joka on tatuoituna Stanislas Wawrinkan käteen, on ainakin tällä erää toteutunut. Myös todellinen jättipotti, ilman failia, on tällä viikolla mahdollinen.

Ennakko: Novak Djokovic vs. Rafael Nadal, US Open 2013 finaali

Viikonlopun reissun jälkeen edessä on paluu arkeen ja hyvä niin. US Openissakin maanantai on finalisteille työpäivä.

Manchesterin reissun yhtenä kohteena oli Englannin jalkapalloliiton museo, joten sen innoittamana voisin todeta Gary Lineker -tyyliä jotenkin soveltaen vaikkapa niin, että tennis on hieno laji. Palloa hakataan lakkaamatta kaksi viikkoa ja lopulta voiton ratkaisevat Novak Djokovic ja Rafael Nadal.

Näin se taitaa lopulta mennä, kun nämä miehet terveenä ovat. Isketään siis US Openin kohdalta viimeinen ennakko kehiin tässä ja nyt. Mikäli tämän turnauksen perusvireeni säilyy, niin metsään mennään nytkin. Osumaprosenttini on ollut hävettävän alhainen. Pahoittelut siitä.

Finaali vaikuttaisi olevan tämän parin osalta jälleen kerran melko tarkkaan 50-50 -matsi. Turnauksen ja vireen osalta pidän toki Nadalia jopa selkeänä suosikkina, mutta isossa kuvassa Djokovic on mielestäni parempi kovien kenttien pelaaja.

Kuten sanottua, turnauksen kaksi ehdottomasti parasta pelaajaa kohtaavat ensi yönä. Nadal on päässyt finaaliin melko kivutonta reittiä pitkin, vaikka se etukäteen hurjalta näyttikin. Ensimmäinen testi tulee siis jossain mielessä vasta nyt. Djokovic'kin joutui vasta semifinaalissa ensimmäisen kerran tiukoille, mikä voi olla hyvä herätys finaalia ajatellen. Hän lienee hereillä.

Tappiokaan ei periaatteessa ollut kovin kaukana, sillä Wawrinka pelasi todella ennakkoluulottomasti ison osan ottelua, ollen taas pitkiä jaksoja ottelun parempi pelaaja, mutta jälleen kerran Djokovic näytti, kuinka vaikeaa hänen voittamisensa on. Pieni Wawrinkan sakkaus toisessa erässä murron edellä ollessaan ja Djokovic oli yht'äkkiä rinnalla, vaikka oli ollut siihen saakka lähes täysin mankelissa.

Tämän tiedostaa ja varmasti muistaa myös Nadal, joten tarkkana saa hänkin Djokovicin roikkumisen kanssa olla. Nadal on kuitenkin näyttänyt koko elo-syyskuun mieheltä mission kanssa. Hän tulee, hän näkee ja hän teloittaa. Muun muassa vain yksi hävitty syöttövuoro tähän mennessä.


Näkisin kuitenkin, että pelaajien match-up, Nadalin voitollisesta (21-15) rekordista huolimatta, olisi Djokovicille "mukavampi", jos nyt ikinä Nadalin saati Djokovicin kohtaaminen sitä voi olla. Djokovicin rysty on edelleen Nadalin rystyä parempi ja paremmin kuin kukaan muu, hän pystyy ohjaamaan sillä peliä kohti Nadalin rystyä, jolla espanjalaisen pelidominanssi on tietysti täysin eri luokkaa kuin kämmenpuolelta.


Pelillisesti ottelu tuskin tuleekaan tarjoamaan mitään yllättävää, mitä 36 aiemmassa kohtaamisessa ei olisi jo nähty. Kumpikin pyrkinee ottamaan aloitteet käsiinsä ja pysyttelemään mahdollisimman lähellä takarajaa mahdollisimman pitkiä aikoja. Olisi mielipuolista valua kovin alas toisen riepoteltavaksi. Sitä voi tehdä jonkin aikaa, mutta voittaakseen on lopulta pakko laittaa jalkaa kaasulle ja antaa mennä.

Taistelu pisteistä kiteytyykin vahvasti taisteluun pelipositiosta. Takarajan ja kentän sisäpuolen valloittaja on vahvoilla, kuten nykytenniksessä aina. Passiivisuus riittää johonkin, mutta voittajalta vaaditaan tällä tasolla poikkeuksetta aktiivista peliä. Aina.

Moinen vaatii kuitenkin armotonta itseluottamusta ja sitä kautta hyvää virettä. Djokovic oli pitkiä aikoja Wawrinkaa vastaan yllättävän virheherkkä. Edelleen, kun jotkut lyönnit pätkivät, on ominta pelitapaa vaikea tai mahdoton noudattaa, jolloin on otettava plan B käyttöön. Djokovicin kohdalla ongelmat korostuivat palloa lämätessä. Kämmen ei toiminut noissa tilanteissa kuin ajoittain ja nyt se tietäisi suuria vaikeuksia. Jos Djokovic ei pääse painostamaan riittävästi Nadalia, on voittoa ajatellen iso ja merkittävä ase poissa. Siinä ei auta edes Djokovicin loistava rysty pitkin linjaa, joka sekään ei semifinaalissa täysin vakuuttanut.

Pientä lisämaustetta tarjonnevat myös pelaajien fysiikka sekä sää. Välipäivästä huolimatta Djokovic voi olla semifinaalista vielä väsynyt tai ainakin väsyä nopeammin ottelun edetessä. Niin kävi Wimbledonin finaalissa, joten miksei se voisi käydä myös nyt, varsinkin kun fyysinen haaste on maksimaalinen. Mitä pidemmälle mennään, sitä vahvemmilla on siis Nadal.

Myös sää voi tuoda pientä faktoria. Mikäli peliolosuhteet ovat, kuten päivän ennusteissa povataan, tuuliset kuten välierissä ja naisten finaalissa, on isompi hyötyjä jälleen Nadal. Djokovic tuskailee ja turhautuu tuulessa usein, kun hänen suoremmat lyöntinsä ovat tuulessa vaikeampia toteuttaa ja hallita. Kierre tuo turvaa tuulessakin, vaikka se tehoja korostetusti söisikin.


Taitaa tämä siis vahvasti Nadalin suuntaan kallistua. Ennen kaikkea paremman vireen, varmemman aktiivisen pelin ja tuoreemman kropan sekä (pää)kopan vuoksi.

Nadal vie neljässä 6-4, 3-6, 7-6, 6-3.

Ennakko: Miami 2013

Eipä kestänyt sitä hupia kuin reilu viikko. Eli juuri sitä, jossa kaikki parhaat ovat mukana. Shite. Jotenkin masentavaa. Siitäkin huolimatta, että Miamista on tarjolla hurjaa tennistä puolitoista viikkoa. Jotenkin touhu vain vesittyy, kun esimerkiksi Indian Wellsin juuri voittanut Rafael Nadal ja tietysti Roger Federer jäävät pois. Sekä tietysti kohtuullinen joukko ynnämuita. Ei hyvä.

Jäljelle jää siis vain kaksi potentiaalista voittajaa: Novak Djokovic ja Andy Murray. Tämä siksi, että del Potro on todennäköisesti vielä liian väsynyt Indian Wellsistä, eikä muista ole tällä erää Masters-voittajaksi.

Entäpä Andy? Kaavio on kova, eikä tie finaaliin ole helpoin mahdollinen. Niin sanottuja työtapaturman vaaroja on oikeastaan joka kierroksella. Miamin olosuhteet ovat miehelle kuitenkin todella tutut hänen harjoitellessa paljon alueella jo off-seasoneillaan, joten siinä mielessä lento "kotikentillä" voi kantaa kevyesti finaaliinkin.

[Ja nythän on niin, että tätä juttua piti jatkaa Espanja-Suomi futismatsin aikana ja varsinkin sen jälkeen, mutta voin rehellisesti sanoa, että tästä ei tule nyt mitään. Eipä siis paljon eroa normaaliin, mutta nyt en voi sanoa juurikaan muuta kuin, että LOISTAVAA HUUHKAJAT LOISTAVAA!!!]

Näin käy:

Puolivälierät:
Djokovic-Anderson
Ferrer-del Potro
Gasquet-Berdych
Murray-Tsonga

Välierät:
Djokovic-del Potro
Berdych-Murray

Finaali:
Djokovic-Murray

Voittaja:
Djokovic

PS. Jarkko, jos ikinä päädyt tänne, niin muista: Rafael Nadal, massakenttä ja Huuhkajat. Kaikki on tämän illan jälkeen mahdollista. Kaikki.

Good times, good times

Pikakommentti.

Jos unohdetaan kotimaisen tenniksen kabinetit ja kiehuvat kulissit, niin elämme hyviä aikoja juuri nyt.

Sunnuntaina Davis Cup -joukkueemme upea taisteluvoitto Bulgariasta ilman Jarkkoa. Tänään ja toissapäivänä Jarkon oma show Ranskan Montpellierissä. Ensin kaatui ikätoveri, mutta kotimaassaan pelannut Florent Serra ja tänään aina ikävä Nikolai Davydenko. Etukäteen ajateltuna, tie olisi nyt auki ainakin välieriin. Hyvällä pelillä jopa loppuun saakka.

Oli miten oli, eniten tässä kaikessa taitaa sittenkin lämmittää Davis Cupissa nelurin pelanneen Henri Kontisen paluu. Jos hän vihdoin saisi pelata loppukauden terveenä, niin vuoden lopussa kaksi suomalaista top-100-pelaajaa ei olisi kovinkaan kaukainen haave.

Se alkaisi olemaan tälle maalle ja tälle tenniskulttuurille käsittämättömän kova juttu. Ikään kuin pari selkeää avauskokoonpanon miestä vaikkapa Valioliigan huippujengeissä.

Mutta tuossakin väijyy se ikuinen "jos", joten malttia, malttia...

Hajaheittoja, Roland Garros 2012, osa IV

Kirjoitussarjassa 'Hajaheittoja' roiskitaan silmät auki asiaan ja varsinkin sen viereen.

Roland Garrosin päätyttyä vielä viimeiset hajaheitot.

***

Rafan itku, tai ainakin kyynelehtiminen, heti matsin päätyttyä. Nadal ja itku samassa lauseessa? Mitä ihmettä, tähänkö ollaan tultu? Nyt uidaan jo syvissä vesissä. Mestaruudet alkavat painamaan selvästi liikaa henkisellä tasolla. Joitakin vuosia sitten näin kävi Rogerille, nyt Nadalille. Enää puuttuu se, että aletaan pillittämään finaalitappioita. Siinä vaiheessa miehessä kuin miehessä on Grand Slamejä jäljellä enää yksi. Korkeintaan kaksi. Pettämätön kyynel-barometri kertoo, että nyt niitä on jäljellä korkeintaan 3-5 kappaletta.

***

Toinen pomminvarma merkki alamäen alkamisesta: pelaajan vaatemerkki lanseeraa mestarille oman logon. Näin kävi Rogerille (RF), näin kävi Tigerille (TW) ja näin on käymässä Nadalille... Toro toro vaan sinnekin.

***

Suuren (?) suosion saavuttanut vasurilla-gallup osoitti lukijoiden asiantuntevuuden: peräti 71 % (12 henkilöä) veikkasi Nadalin kannun oikein. Kolme veikkaajaa ennakoi niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana ollutta Novak Slamiä. Sitten on vielä ne kaksi puusilmää (todennäköisesti Jukka L. ja Kim Ö.), jotka Roger-sokeudessaan veikkasivat Rogerin 17. Grand Slam -voittoa.

Onnittelut voittajille! Palkinnoksi halukkaille blogistin vasurimyllyä hintaan 30 eur/tunti.

***

Turnauksen ja sateiden lomassa näki väkisin mainoksia. Silmiin pisti muun muassa Andre "I hated tennis" Agassi perheineen kellofirman mainoksessa: "It's time to make your dreams come true". Lässyn lässyn ja amerikkahymyt päälle. Why, oh why, Andre? Ihanaa, että aika muuttaa ihmistä, mutta että tenniskapinallisesta tällaiseen lässyttelyyn. Enpä nähnyt 90-luvulla tämän tulevan.

***

Varsin mukavaa, että EM-futis on kaiken tämän jälkeen taas täällä. Vaimokin tykkää :-)

Nyt on kuitenkin hyvä hetki vetää vähän henkeä huipputenniksestä eli nyt vähän futista ja/tai persettä ylös sohvalta ja kentille siitä! Kesäkelit ovat vihdoin saapuneet.

Kisastudio, Roland Garros 2012

Varoitus: Juttu sisältää tuotesijoittelua. 

Mitä tekee mies, kun vaimo ja lapset lähtevät viikonloppureissuun ja mies jää yksin kotiin? Kisastudion.

Kisastudio.

Roland Garrosilta puskee nimittäin matseja kaiket päivät ja vieläpä monelta kentältä yhtä aikaa. Sen lisäksi mm. Englanti pelasi viimeisen harjoitusottelunsa ennen ensi viikolla alkavia jalkapallon EM-kisoja. 

Koska tällainen kotoinen totaalirauhaisuus on kaikille maailman iseille melko harvinaista, oli päivästä otettava kaikki irti, sillä kahden alle kouluikäisen lapsen läsnä ollessa isän penkkiurheilu on sanalla sanoen mahdotonta. Kun ulkona on kaiken lisäksi noin kahdeksan plusasteen raikas kesäkeli, joka ei varsinaisesti kutsu a) treenaamaan tai b) terassille, oli kisastudiointi jopa luonnollista. Ja tällä kertaa nimenomaan vieläpä yksin, koska näitä rauhaisia hetkiä ei ole usein, hyvät ystäväni. Aikaa itselle, tiedät kyllä.

Katselinkin heti aamulla (klo 12) päivän ottelutarjonnan ja hahmottelin jonkinlaista aikataulua, joka tosin tenniksen osalta elää aina. Kerrottakoon se nyt, etten ole niin iso tennisfriikki, jolle kaikki ottelut olisivat mahtavuutta, koska ne eivät ole. Turnauksen tässä vaiheessa vain osa on etukäteen mielenkiintoisia. Niistä, jotka eivät ole katsottavuudessaan välttämättä niitä seksikkäimpiä, voi lisäjännityksen toivossa lyödä vaikka vetoa ja nolata itsensä julkisesti kirjoittamalla niistä vaikkapa tennisaiheiseen blogiin. Jännitykset saa tällä tavoin ikään kuin tuplana.

Alan lehtiä.

Myös vesi kielellä odotetuista otteluista voi muodostua pelkkää teurastusta, josta usein seuraa, pelaajasta toki riippuen, joko matsin vaihto tai seuraavan matsin odottelua, jota täytetään mm. musisoimalla naapurien iloksi kitaran kanssa. Kannattaakin varata oheistekeminen kisastudion välittömään läheisyyteen. Päivästä voi tulla pitkä.

Lisäksi aamupäivään ja kisastudioon kuuluu olennaisena osana uusimpien urheilulehtien lukemista ja netin selaamista. Lukeminen kuulemma kannattaa aina, dorka. Pahoittelut tarjoaa itse Jörn.

Iltapäivällä ennen maratonin alkua kävin nopeatempoisella puolen tunnin lenkillä, sillä muita tempoja ei noin lyhyelle lenkille eikä tuohon keliin ole. Pääasia, että olo on mahdollisimman freesi kun otteluputki alkaa. Muuten ei jaksa.

Sipsit ja kokis.

Myös kaupassa ja syömässä oli syytä käydä sillä mm. kokis ja sipsit olivat yllättäen loppu. Paitsi että, Pepsi Max on uusi kokis yhtä lailla kuin ruskea on uusi musta. Ollut jo vuosia. Ilman niitä, siis sipsiä ja kokista, ei vaan voi elää, varsinkaan kisastudiossa. Miehekkäämmät janojuomat jätin suosiolla hyllyyn, koska päivästä tulisi pitkä, eikä siinä ole varaa lipsua missään vaiheessa ja koska seuraavana päivänä on taas tarkoitus pelata itse. Rajiksessa, ei Garrosilla.

Studion paikaksi valikoitui kotisohvan vasen laita, josta on hyvä hyökätä one-timereilla matsien kimppuun. Sinne olikin valmiiksi kasaantunut oman läppärin lisäksi myös työläppäri etäpäivän jäljiltä. Hyötykäyttöön siis sekin. 

Kaksi läppäriä tuuttasivat siis suoraa kuvaa www.lshunter.tv:stä, jossa valinnan varaa riittää myös Garrosilta. Lisäksi iPhoneen oli aiemmin viikolla ostettu EuroSport Player hintaan 3,99€/kk, joka on vähintäänkin kohtuullista, sillä se näyttää aivan loistavaa laatukuvaa Garrosilta kahden kanavan voimin. Valitettavasti vain suomalaisella selostuksella, jolloin missaa mm. Mats Wilanderin ja Simon Reedin erinomaiset höpötykset. LSHunterin striimeistä heidät onneksi usein löytää, jos ja kun tulee ikävä. Myös iPod oli syytä ottaa käden ulottuville, sillä kolmen liikkuvan kuvan lisäksi tarvitaan vielä laite tulosten kätevälle liveseurannalle, jotta tiedetään tilanteet muilta kentiltä ja katsotaan aina oikeata ottelua. Hassua miten kisastudiot muuttuvat: telkkari ei ollut koko päivänä edes päällä. 

Matsit siis käyntiin! Ensimmäisenä vuorossa oli Murray ja Giraldo ja se "pomminvarma" Giraldo-voitto. Mutta hemmetti sentään, Murray oli sittenkin toipunut. Sinne. Meni. Nekin. Rahat. .com. D'ou!

Harmituksen päälle oli syytä ottaa pieni hetki kitarointia. Helpotti. Joskus, korostan, joskus settilistalta löytyy mm. I'm a Believer, Free Fallin' ja No Rain. Puhutaan kuitenkin todellisista helmistä, ok? Sitä minäkin.

Mutta takaisin matseihin. Soitannan jälkeen olikin jo monta mielenkiintoista matsia menossa ja tulossa. Vaihtelevalla menestyksellä seurasin mm. Gasquetin ja Haasin, Granollers ja Mathieun (vihdoinkin veto, joka osui!), Monacon ja Raonicin sekä Nadalin ja Schwankin välienselvittelyjä. Niin ja Eng-lan-nin jal-ka-pal-lo-maa-jouk-ku-een ot-tei-ta, mut-ta ku-va-yh-teys pät-pät-ki-ki-ki-ki niin pa-has-has-has-ti, et-tei sii-tä tul-lut mi-mi-mi-tään. Voittivat kuulemma 1-0. EM-kisoissa ehkä puolivälieriin? Sen jälkeen äkkiä kotiin. WAGs and English summer are waiting. Can't wait? Me neither.

Jos jotain nostaisi matseista esille, niin Nadalin kämmenmylly näyttää todella vakuuttavalta juuri nyt. Syöttö hakee vielä vähän parasta teräänsä, mutta muuten peli ja liike näyttävät aika valmiilta isompia otteluja silmällä pitäen. Monaco otti hyvän voiton Raonicistä viidessä erässä, joten palkinnoksi seuraavalla kierroksella: tadaa tadaa, Nadal! Auts. Granollers puolestaan jallitti pari erää, antoi sen jälkeen pari erää tasoitusta ja lopuksi teurasti väsyneen ranskalaisen. Gsus! Marcel Granollers, koulukiusaaja pahimmasta päästä. Mathieu joutui nimittäin vetämään tämän leikin seurauksena kymmenen erää (lähes kymmenen tuntia) kolmeen päivään. Ammatinvalintakysymyksiähän nämä ovat, mutta hattua kouraan, ystäväni. Voitaneen puhua lähdöstä saappaat jalassa.

Ilta päättyi Kanepin ja Wozniackin kolmanteen erään, joka kertoi minulle jälleen kerran, miksi en katso juurikaan naisten tennistä. Anteeksi, kaikki arvon naiset, olette ihania, mutta valitettavasti maailmankaikkeuden pahin voittamisenpelko löytyy naisten ammattilaistenniksestä eikä sitä tukkoilua vaan pysty katsomaan, koska pelkään sen tarttuvan. Kerta-annokset on pidettävä pieninä. Katsomaan ei tosin pysty Wozniackin tuuppaamistakaan. Voisiko joku kertoa Carolinelle, että läpikin saisi lyödä? Miten ihmeessä tuo pallottelija on voinut olla maailmanlistan ykkösenä yhteensä 67 viikkoa? En tiedä, eikä oikeastaan edes kiinnosta. Paitsi että just etsin tuon tarkan viikkomäärän wikipediasta...

Olipahan siis päivä. Ensi viikolla alkavat onneksi tosipelit, eikä tämänkaltaista matsibongailua tarvitse enää harrastaa. Kimpoilu sinne tänne ei johda mihinkään hyvään, kuten tästäkin jutusta voi päätellä. Keskitytään jatkossa olennaiseen ja yhteen asiaan kerrallaan ja tehdään se kunnolla, ok?

Hyvää yötä ja huomenta. Settilistalle? So not.