keskiviikko 14. elokuuta 2013

Urheiluhengestä

Joku muukin saattoi nähdä viime viikolla hieman epätavallisia pisteitä.

Case #1:

Milos Raonicin ja Juan Martin del Potron välisessä ottelussa kummastusta herätti tilanne, jossa Raonic pääsi tykittämään verkolta tyhjiin, mutta vastaan tullessaan ja jarruttaessaan hän liukastui niin, että hänen toinen jalkansa osui verkkoon. Pallo oli periaatteessa vielä pelissä, sillä toinen pomppu ei ehtinyt ennen verkkokosketusta tulemaan. Ei auta, vaikka del Potrokin oli jo toisessa kulmassa, kaukana pallosta.

Säännöthän ovat selkeät. Niin kauan kuin pallo on pelissä, verkkoon ei saa koskea. Piste.

Lähes vastaavanlainen tilannehan tapahtui Ranskan avoimissa Djokovicin ja Nadalin välierässä, kun Djokovic hölmöili verkolla. Piste automaattisesti Nadalin hyväksi, vaikka Djokoviciltä selkeä winneri noin muutoin tulikin.

Raonicin tapauksessa isoin haloo nousi lopulta hänen käytöksestään. Miksei mies voinut myöntää virhettään urheiluhengen mukaisesti? Ymmärrän toki, että tilanne oli tiukka ja ottelu kuuma. Hetki tekee helposti varkaan, mutta moukkamaistahan tuo on. Hetkinen, saimme juuri korviimme tiedon, että Raonic on pyytänyt käyttäytymistään julkisesti anteeksi.

Virheistä suurimman teki kuitenkin tuomari. Miksi hän ei antanut pistettä del Potrolle? Varsinkin kun hän näki tilanteen sekä livenä että jättiscreeneiltä, kuten koko muukin katsomo?

Näitä tuomioita jaksan usein ihmetellä. Kuuluu vähän samaan sarjaan niiden nopeiden, ellei peräti automaattisten, hawk-eye-tuomioiden kanssa. Jos tieto on heti käytettävissä, miksei sitä käytetä?


Case #2:

Montrealin välierässä nähtiin myös ikävä tilanne, jossa Rafael Nadal lyö pallon päin Novak Djokoviciä. Pallo osuu Djokoviciä pään seudulle, joten sinällään varsin ilkeä tapaus.

Näitähän sattuu aina silloin tällöin. Blogissakin on otettu moiseen jo kertaalleen kantaa. Edelleen, vastustajaa päin lyöminen on sallittua, mutta siitä onko se koskaan urheiluhengen mukaista voi olla montaa mieltä. Sanoisin, että nelinpelissä ehkä joskus pakotettuna, kaksinpelissä tuskin koskaan.

En jaksa millään uskoa, että tässäkään Nadal yrittäisi tarkoituksella Djokoviciä tähdätä, varsinkaan päähän. Jää aina arvailujen varaan mitä tekee stopparin marjaksi jättänyt pelaaja. Lähteekö hän aavistamaan jompaan kumpaan suuntaan vai jääkö hän paikoilleen? Todennäköisyys päätyä samaan ratkaisuun on yksi kolmesta. Nyt se tapahtui ja tulos oli tämä.

Tilannetta vaikeuttaa se, että Djokovic tekee pienen ja nopean hämäysliikkeen keskelle ja takaisin juuri ennen Nadalin lyöntiä, jonka tämä mahdollisesti noteeraa. Mailan saatosta päätellen hän yrittänee jyrkempää krossia, mutta en tiedä osuuko pallo huonosti mailaan vai hämääntyykö hän Djokon hämäyksestä, jolloin pallo lähteekin suoraan päätyen serbiä kasvoihin.

Niin tai näin, jyrkälle krossille olisi ollut enemmänkin tilaa, joten sikäli koko episodi olisi ollut vältettävissä. Pallo krossina kenttään ja that's it. Ei siis selittelyitä. Ruma temppu.

Tämäkin tilanne oli tietysti yhtä kuuma kuin iltakin ja pelin tuoksinassa tapahtuu kaikenlaista. En myöskään ymmärrä Djokovicin teatraalista anteeksiantamattomuuttakaan. Tilanteessa on toki ok olla vihainen, mutta jos kaveri vaikuttaa olevan aidosti pahoillaan ja pyytää tilannetta välittömästi anteeksi, niin itse ainakin harkitsisin anteeksiantoa, enkä niinkään lapsellista selän kääntämistä. Vaikka sitten hammasta purren, lisäaggrea hakien.

Että näin. Eteenpäin.

6 kommenttia:

  1. Olen blogistin kanssa samaa mieltä, että jotenkin liioiteltua oli tuo Raonicin syyttäminen (Vai mikä se blogistin mielipide lopulta onkaan?). Vastaavanlainen tilanne on se, jossa pelaaja onnistuu lyömään pallon täpärästi mutta laittomasti kahdesta pompusta. Oman kokemuksen perusteellakin näitä luulisi olevan enemmän kuin tuollaisia Raonicin verkkokosketuksia. En ole vain milloinkaan huomannut, että pelaaja tuomitsisi oman lyöntinsä laittomaksi, vaikka mailan liike kaikkinensa suhteessa pallon puolivolleyn tapaiseen lentoon kuinkakin osoittaisi lyönnin vilpiksi.

    Tuomaroidussa pelissä tuomarin tehtävä on tuomaroida, ei pelaajien. Tennisottelun halutaan olevan kovaa taistelua, eikä ehkä kukaan pelaajakaan taida nykyisin haluta mr Niceguyta lempinimekseen. Yleisön odotukset ovat näissä asioissa oudon jakomielitautisia. Ja ne tietysti heijastuvat myös eritasoisten kommentaattorienkin mielipiteisiin!

    VastaaPoista
  2. Itse asiassa pelaajan ei kuulukaan tuomita omaa lyöntiään virheelliseksi (esim. mainittu 2 pomppua). Hän voi sen itse tunnustaa, mutta vastustajan kuuluu se tuomita - aivan samoin kuin vaikka jalkavirhe. Kyse on samanlaisesta tilanteesta yleisesti kuin se, että pelaaja tekee virheellisen tuomion vaikka rajapalloon ja myöntää virheellisen tuomionsa pyyhkäisemällä jäljen reilusti pois. Se, tuomitseeko toinen oikein vai virheellisesti, onkin sitten jo toinen juttu ja monesti varmasti potentiaalinen riidan aihe kentällä.

    Nää on just näitä. Kentällä tilanne on kuuma ja tunteet pinnassa, mut myöhemmin paiskataan kättä. Niinhän sen kuuluu mennä.

    VastaaPoista
  3. Käsittääkseni ainakin Tennisliiton "virallinen" kanta on se, että pelaajalla ei ole minkäänlaista tuomiovaltaa verkon toisella puolella tapahtuviin tilanteisiin nähden.

    Usein toistuu tuomarittomissa peleissä se, että palauttaja lyö winnerin syöttäjän mielestä pitkäksi mennestä syöttöpallosta. Menepä siinä vaatimaan kakkossyöttöä! Hänhän on tuomari sillä kenttäpuoliskolla.

    Jalkavirhekin tavallisuudestaan johtuen on se karmein esimerkki siitä, kuinka vastaanottajalla ei ole mitään mahdollisuuksia nimenomaan TUOMITA verkon toisella puolella tapahtuvia vilppejä.

    VastaaPoista
  4. Ei tuo kyllä pidä paikkaansa. Nimenomaan jalkavirheen saa tuomita, jos näkee. Ja kyl sinne toiselle puolelle saa tuomionsa heittää, jos näet kaverin lyövän toiseen pomppuun tai muuta. En tiiä, mistä oot saanut käsityksen, et toisen puolen tapahtumia ei saisi tuomita. Muakin vastaan on tuomittu jalkavirhe, ja sen jälkeen menin syöttämään ehkä vähän teatraalisesti pari metriä takarajan takaa. Nokan koputtamista siihen ei kuitenkaan ollut... :)

    VastaaPoista
  5. Tässä komppaan Villeä. Jalkavirheen saa tuomita. Tarvittaessa voi käsittääkseni jopa pyytää kilpailujohtajaa paikalle jos siltä tuntuu. Usein ei kuitenkaan tunnu, kun B-luokassa suditaan. Itse voisin kuvitella huomauttavani asiasta vaikkapa puolten vaihdossa, jos huomaisin räikeää virhettä.

    VastaaPoista
  6. "En tiiä, mistä oot saanut käsityksen, et toisen puolen tapahtumia ei saisi tuomita."

    Joitakin vuosia sitten kysyin Liitosta ja vastauksen pääsisältö on tässä: "Jalkavirheestä tulee liittoon paljon kyselyjä...Vastustajan (siis vastaanottajan) on luonnollisesti mahdoton tuomita jalkavirhettä, mutta jos vastustaja tekee jalkavirheen, on siitä hyvä esim. mainita vaikka puoltenvaihdossa."

    Puoltenvaihdossa huomautusta on muutamankin kerran kokeiltu!

    VastaaPoista