maanantai 13. huhtikuuta 2015

Ennakko: Monte Carlo 2015

Ensimmäiset askelmerkit kohti massakauden huipentumaa, Roland Garrosia, otetaan tällä viikolla Monte Carlossa. Ennakko siis kehiin!

Asetelmat tähän ensimmäiseen massa-Mastersiin eivät juurikaan voisi olla kiehtovammat. Kun potentiaalisia unelmakohtaamisia on tyrkyllä useita, on suorastaan kiihottavaa (pieni värikynä sallittaneen nyt) nähdä millaiseksi tämä viikko lopulta muodostuu.

Ilmassa on niin paljon mielenkiintoisia kysymyksiä. Miten kivenkovan alkukauden pelannut Novak Djokovic ottaa massan haltuunsa? Jatkaako mies käsittämätöntä lanaustaan ja voittojen sarjaansa? Entä mitä tekee Rafael Nadal? Löytyykö itseluottamus ja sen myötä massapeli jo Montessa? Entä Roger Federer? Massakausi lienee hänelle se vaikein vaihe kaudesta, mutta melko varmaa on, että hyvin pitää konkarienkin pelata sveitsiläisen voittaakseen.

Sanotaan, että voittaminen ruokkii voittamista ja niin se taitaa todella olla. Djokovicin otteet eivät aina häikäise, mutta silti mies tuntuu voittavan nyt koko ajan ja kaikkialla. Hänet voittaakseen täytyy tällä hetkellä olla jotain todella spesiaalia tarjolla. 

Serbi onkin suosikki numero yksi. 

Toki jatkuva voittaminen tuo jossain mielessä myös tietynlaista painetta, henkistä väsymystä. Olen aina ollut sitä mieltä, että Djokovickin on luonteeltaan enemmänkin jahtaaja kuin jahdattu, joten motivaation löytäminen voi piikkipaikalla olla jossain vaiheessa vaikeaakin. Ilman kunnon motiivia serbi saattaa nostaa aavistuksen jalkaa kaasulta. Tiedostaen tai tiedostamattaan. Nyt kotinurkilla pelatessaan tätä tuskin tapahtuu, mutta jossain vaiheessa ennen horisontissa siintävää Garrosia voi tulla jonkin sortin väliviikko.

Rafael Nadal, kaikesta tämän hetkisestä itseluottamuspulasta ja pätkivästä pelistään huolimatta, lienee se, joka parhaiten pystyisi massalla Djokovicin rattaisiin kapuloita laittamaan. Tapahtuuko se jo tällä viikolla, jää nähtäväksi. Ennemmin tai myöhemmin peli on todennäköisesti jälleen valmista Ranskaa varten.

Tällä viikolla kaavio on kuitenkin melko haastava jo ennen mahdollista Djokovic -ottelua. Kvartseissa väijyy David Ferrer, joka varsinkin massalla on uhka kenelle tahansa. Myös Nadalille ja varsinkin nyt. Hän voi olla sitä jopa Djokovicille näissä karkeloissa, jos vain virtaa riittää. Palloa tulee kenttään kova määrä ja jos Nadalin (tai Djokovicin) peli pätkii, Ferrer käyttää tilaisuutensa varmasti. Viime vuoden turnauksen Nadal -voiton jälkeen hän ei myöskään pelkää Nadalia, jonka tappiot ovat tuoneet kaikille muillekin uskoa. 

Nadalin kohtalon otteluita ovatkin juuri Ferrer- ja tietysti mahdollinen Djokovic -kohtaaminen. Ferrer -voitolla uskoa omaan tekemiseen tulisi aivan eri tavalla kuin perusjätkiä lanaamalla, puhumattakaan Djokovic -voitosta. Mutta. Nadal on vielä prosessissa ja vasta rakentumassa mahdolliseksi massamonsteriksi. Monte voi olla vielä liian aikainen etappi, sillä takamatka on hurja vaikka massalla nyt pelataankin.

Kuten sanottua, Federerin kohdalla en usko enää massaihmeisiin. Vaikka mies taidoillaan kenties onkin kautta aikojen toiseksi paras massapelaaja, niin raaimmillaan ikä näkyy nyt juuri näissä hitaan kentän otteissa. Silmitön verkolle ryntäilykään ei auta, sillä aikaa ohituksiin on enemmän, eikä hyökkäyspelikään ole tehokkuudeltaan samaa luokkaa kuin viime viikkojen turnauksissa. 

Mielenkiintoa kuitenkin riittää myös sveitsiläiseen, sillä tämä tietynlainen odotusten minimaalisuus voi poikia hienojakin asioita Federerin kohdalla, eikä Miamin väliin jättäminen varmasti huonoa kropalle tehnyt. Herkkupalaksi tarjolla olisi mm. Stan Wawrinkan ja siis viime vuoden finalistien kohtaaminen ja mitä ilmeisin revanssin mahdollisuus. 

Wawrinka jatkoi USA:n kiertueella viime vuosien tapaan vaisuja otteitaan, mutta ympäristönvaihdos massalle voi tarjota juuri sitä, mitä Stan juuri nyt eniten kaipaa. Viime vuoden mestarina hyvät ovat ainakin muistot. Toivotaan, että myös peli alkaa löytyä.

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Djokovic vs Tsonga
Nadal vs Ferrer
Berdych vs Robredo
Federer vs Wawrinka

Välierät:
Djokovic vs Ferrer
Wawrinka vs Berdych

Finaali:
Djokovic vs Wawrinka

Voittaja:
Djokovic.

4 kommenttia:

  1. Kun on katsonut Djokovicin otteluita tällä kaudella, niin monesti jos on menty ratkaisevaan erään hän on ollut viimeisessä erässä tyrmäävä. Henkinen (ja fyysinen) eläin vai vastustajan romahdus?
    Kysymys onkin "voiko Djokovicia voittaa (säännöllisesti)?".
    Vastaus voi tietenkin olla kyllä, mutta millaiset ovat tärkeimmät taktiset ominaisuudet jotta voittoja tulisi.

    Miamin finaalissa Andy olisi hyvinkin voinut viedä ottelun 2-0 ja mielestäni hän ei olisi ainakaan taktisesti juuri paremmin voinut pelata Djokovicia vastaan. Rysty toimi isosti ja palautuksissa oli monesti kovuutta, ei tosin välttämättä tarpeeksi usein.

    Mutta onko sittenkin niin että hänellä ei ole riittävän erilainen pelityyli Noleen verrattuna jolloin hänelle ei muodostu selkeää asetta tätä vastaan.
    Vrt. esim Del Potron pommikämmen; Nadalin kämmen pitkin linjaa (ainakin ennen Wimb14); Federerin kyky luonnolliseen, mutta hurjan aggressiiviseen peliin.

    - ZZ

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu olevan kaksi aivan päinvastaista näkemystä pelityylin merkityksestä voittotaistelussa. Blogistin pitkäaikainen ja muistaakseni useampaankin taistelupariin liittynyt: "B häviää koska on tenniksen kaikilla osa-alueilla ainakin jonkin verran huonompi."

      ZZ sen sijaan peräänkuuluttaa "riittävän erilaista" pelityyliä ainakin Djokovicia vastaan jotta muu kuin joku satunnainen voittaminen olisi ylipäänsä mahdollista. Molemmat mielipiteet ovat aivan liian kaavamaisia monista, eriarvoisistakin osa-alueista koostuvassa tenniksessä.

      Ihan matemaattisestikin jonkin verran huonompi voi voittaa vaikka tosiasiasssa olisi huonompi yksittäisessä ottelussakin ja kaikilla osa-alueilla. Enkä tässä tarkoita vain vähemmän voitettuja pelipisteitä. (ks. edellinen blogi)

      Mainituilla kolmella "aseenkantajalle" kaikilla lienee 2010-luvulla voitto-tappiotili negatiivinen Djokovicia vastaan. Karlovic on tosin syötellyt tämän kymmenluvun ainokaisessa matsissaan voiton Djokovicista. Emme vain tiedä, kuinka hyvin tämä ehkä riittävän erilainen pelityyli purisi sitten yleistasolla tämän niin harvoin yltäessä loppumatseihin.

      Poista
  2. On selvää ettei kovin moniulotteista pohdintaa ja analysointia kysymykseen "Voiko Djokovicia voittaa säännöllisesti?" saa aikaan lyhyehköllä kommentilla, vaan tarkoitus oli avata hieman keskustelua kysymykseen liittyen.

    Toki on niin, että monissa tiukoissa otteluissa ne muutamat pisteet saattavat hyvinkin ratkaista ottelun lopputuloksen ja myös onnella on pieni mutta joskus riittävä vaikutuksensa.

    - ZZ

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista!

    Tennis on lajina tosiaan niin moniulotteinen, että yleistykset on pakko tehdä ikään kuin isossa kuvassa, jossa kontekstissä itse usein liikun.

    Totta on, että olen tuota hokenut eli A häviää koska B on kaikessa parempi, mutta olen usein käyttänyt sitä aina kahden samantyyppisen pelaajan kohdatessa esim. juuri Djokovic ja Murrayn kohdalla. Murraylla on periaatteessa samat vahvuudet kuin Djokovicilläkin, mutta millään vahvuuksiensa osa-alueella hän ei ole yhtä hyvä kuin Djoko, jolloin on vaikeaa voittaa omalla peruspelillä. Silloin on yritettävä jotain muuta, jos on fiksu pelaaja. Murrayn tulitus ei kuitenkaan usein kestä koko pelin aikaa, vaan tuottaa virheitä ja on usein tappiollista tennistä. Toivottavasti tämä selvensi asiaa vähäsen.

    Se onko Djokovic säännöllisesti voitettavissa on erittäin hyvä kysymys. Juuri nyt miehen peli tuntuu olevan aivan tapissa ja se on ennen kaikkea murhaavan täydellistä. Keinot ovat vähäiset, kun joka puolelta tulee pallo takaisin. Äärimmäinen tulitus tappaa lopulta kaikki, mutta niin seinämäinenkin Djoko nyt välillä on, että jälleen ollaan siinä hilkulla onko tulituskaan voittavaa tennistä. Heikkoa kohtaa ei juuri nyt ole, mutta esim. kämmenpuolta tulittamalla, jossa vastassa ei ole aivan saman kaliiberin puolustus kuin rystyllä voisi tuhoa saada jonkin verran aikaan. Toinen aspekti liittyy Djokovicin henkiseen tasapainoon. Alkaako voittaminen jossain vaiheessa tuottamaan ylimääräistä painetta, motivaatio-ongelmia, väsymystä, jne jää nähtäväksi. Pohjimmiltaan olen pitänyt Djokoviciäkin parempana saalistajana ja jahtaajana kuin jahdattavana. Saa nähdä miten käy, mutta tälle massakaudelle mies vaikuttaa todella motivoituneelta puuttuvan Grand Slamin, Roland Garrosin, metsästämisessä.

    VastaaPoista