Itse en tällä perusteella miestä vielä unohtaisi, mutta ongelmat henkisellä puolella antavat totta kai aihetta moiseen pohdintaan. Jossain vaiheessa uraa voittaminen alkaa paljon voittaneellekin pelaajalle merkitsemään sen verran, että henkistä painolastia voi kertyä, varsinkin jos joku on samaan aikaan isona kantona kaskessa ja voittotahti hiipumassa.
Osin tästä syystä ja osin miehen omien sanojensa ("itseluottamusvaje") takia otin Nadalin otteet tällä massakaudella erityistarkkailuun.
Haluan nähdä, miten ja missä vaiheessa miehen peli löytää tämänvuotisen maksiminsa. Viime vuosina, kun massavoittaminen ei olekaan heti ihan saletissa, Nadalin vire ja sen rakennus itseluottamuksineen on noudatellut samaa kaavaa: askel askeleelta kohti Roland Garrosia, jossa peli sitten lopullisessa kuosissaan.
Seurataan siis matsi matsilta Nadalin matkaa ja pelin evoluutiota kohti Garrosia. Aloitus siis Monte Carlosta, jossa tie katkesi semifinaalitappioon Novak Djokovicille.
Nadal vs. Pouille (toinen kierros)
Rafa pelasi ensimmäisessä ottelussaan erittäin paljon moonballia, mutta rohkeammatkin lyöntisuunnat olivat löytymässä ja kokeilun alla. Suurimman itseluottamusmittarin eli kämmenen painonsiirto eteenpäin "lyönnin läpi" oli hurjan vajaa. Energia hukkui liiaksi ylös. Osin tämä on tuttua, mutta nyt tekemisessä oli selvästi käsijarru päällä. Syötönpalautukset lähtivät totutusti todella kaukaa takaa.
Lähtökohtaisesti Nadal toki rakentaa usein gameplaninsä aina vastustajansa mukaan ja mukautuu sekä soveltaa. Kun voittokaava selviää, hän pitäytyy usein härkäpäisesti plänissään kiinni ja tekee lähes jääräpäisesti vain sitä mistä pisteet todellakin ennemmin tai myöhemmin tulevat. Lucas Pouillea vastaan pisteet tulivat tämän rystypuolelta ja usein juuri moonballilla, jonka päälle terävä isku tai lisää jauhamista hyvällä marginaalilla, niin verkon ylityskorkeuden kuin sijoitustenkin suhteen. Pouillea vastaan riitti tämä.
Nadal vs. Isner (kolmas kierros)
Kostean ja kylmän kelin sekä pitkän pommittajavastustajan tiukka testi. Yhdysvaikutuksena siis pallojen normaalia matalampi ja lyhyempi pomppu Isnerin lämäilykorkeudelle takarajan päälle. Tämä toi jonkin verran tuskaa ja kiirettä Nadalin lyömiseen, sillä aikaa lyöntien latailuun ei juuri jäänyt. Siihen ei auttanut edes syötönpalautusten lähdöt takapressusta.
Ottelu oli Isnerin hyvän syöttämisen ja ultra-aggressiivisen make-or-break-tyyppisen pelitavan takia varsin rytmitön, josta oli vaikea saada Nadalin osalta käsitystä. Siksi rytmittömyys ja moinen tulitus onkin yksi niistä potentiaalisista tekijöistä, joilla Nadal on massalla mahdollista kaataa.
Nadal pelasi selvästi peruspeliään vieläkin hakien, kuten niin usein tässä vaiheessa massakautta. Alakierrettä tulee vielä verrattain vähän ja stoppareita tuskin ollenkaan. Yläkierremyllyä haetaan jälleen kerran jääräpäisesti jopa rysyltä puolustettaessa. Välillä olisikin ollut selviä slicen paikkoja, mutta ei.
Kolmannessa erässä Nadalin peli vapautui selvästi murron saatuaan ja niitä niin kovin tuttuja massamyllyelementtejä alkoi vilauksittain taas näkyä. Saattoi olla kauden käänteentekevä hetki. Napsu tai parikin itseluottamusruuvia isommalle.
Nadal vs. Ferrer (puolivälierä)
Lyönneissä oli jo ihan eri lailla pituutta ja voimaa. Moonballia tuli vain hätätilanteissa tai vastustajan riepottelussa kulmasta toiseen kuten kuuluukin. Aktiivista peliä, kulmia, kämmenmyllyä, slicea, ja nyt myös stoppareita. Alkaa kuulostaa tutulta. Pientä varovaisuutta ja epävarmuutta lopullisten kuoliniskujen antamisessa ja juuri siksi nähtiin kolme erää. Palautukset edelleen takapressusta, mutta muuten pyrkimys aktiiviseen peliin lisääntynyt selvästi verrattuna ensimmäiseen otteluun.
Lähtökohtaisesti Nadal toki rakentaa usein gameplaninsä aina vastustajansa mukaan ja mukautuu sekä soveltaa. Kun voittokaava selviää, hän pitäytyy usein härkäpäisesti plänissään kiinni ja tekee lähes jääräpäisesti vain sitä mistä pisteet todellakin ennemmin tai myöhemmin tulevat. Lucas Pouillea vastaan pisteet tulivat tämän rystypuolelta ja usein juuri moonballilla, jonka päälle terävä isku tai lisää jauhamista hyvällä marginaalilla, niin verkon ylityskorkeuden kuin sijoitustenkin suhteen. Pouillea vastaan riitti tämä.
Nadal vs. Isner (kolmas kierros)
Kostean ja kylmän kelin sekä pitkän pommittajavastustajan tiukka testi. Yhdysvaikutuksena siis pallojen normaalia matalampi ja lyhyempi pomppu Isnerin lämäilykorkeudelle takarajan päälle. Tämä toi jonkin verran tuskaa ja kiirettä Nadalin lyömiseen, sillä aikaa lyöntien latailuun ei juuri jäänyt. Siihen ei auttanut edes syötönpalautusten lähdöt takapressusta.
Ottelu oli Isnerin hyvän syöttämisen ja ultra-aggressiivisen make-or-break-tyyppisen pelitavan takia varsin rytmitön, josta oli vaikea saada Nadalin osalta käsitystä. Siksi rytmittömyys ja moinen tulitus onkin yksi niistä potentiaalisista tekijöistä, joilla Nadal on massalla mahdollista kaataa.
Nadal pelasi selvästi peruspeliään vieläkin hakien, kuten niin usein tässä vaiheessa massakautta. Alakierrettä tulee vielä verrattain vähän ja stoppareita tuskin ollenkaan. Yläkierremyllyä haetaan jälleen kerran jääräpäisesti jopa rysyltä puolustettaessa. Välillä olisikin ollut selviä slicen paikkoja, mutta ei.
Kolmannessa erässä Nadalin peli vapautui selvästi murron saatuaan ja niitä niin kovin tuttuja massamyllyelementtejä alkoi vilauksittain taas näkyä. Saattoi olla kauden käänteentekevä hetki. Napsu tai parikin itseluottamusruuvia isommalle.
Nadal vs. Ferrer (puolivälierä)
Lyönneissä oli jo ihan eri lailla pituutta ja voimaa. Moonballia tuli vain hätätilanteissa tai vastustajan riepottelussa kulmasta toiseen kuten kuuluukin. Aktiivista peliä, kulmia, kämmenmyllyä, slicea, ja nyt myös stoppareita. Alkaa kuulostaa tutulta. Pientä varovaisuutta ja epävarmuutta lopullisten kuoliniskujen antamisessa ja juuri siksi nähtiin kolme erää. Palautukset edelleen takapressusta, mutta muuten pyrkimys aktiiviseen peliin lisääntynyt selvästi verrattuna ensimmäiseen otteluun.
Nadal vs. Djokovic (semifinaali)
Djokovic oli ottelun alussa aavistuksen hermostuneen oloinen, eikä missään nimessä viime aikojen dominoiva itsensä. Ensimmäisessä erässä Nadalilla oli mm. paikat tuplamurtoon ja jopa kahdesti, mutta virheherkkä esitys ei tuonut tarvittavia "tärkeitä" pisteitä. Pelillisesti Djokovic vaikuttaisi olevan täysin maksimissaan, sillä koneen käynnistyttyä Nadal löysi itsensä usein köysistä, eikä ollut paljon mitä Djokovic olisi voinut tehdä enää paremmin. Nadalin lyönti sen sijaan oli usein epävarma ja ylikierteinen lyhyt kevätpörriäinen, jolla ei tuhoja Djokovicia vastaan tehdä. Liikkuminen lyöntiin ei ollut ihan yhtä irtonaista kuin esim. hyvässä ottelussa Ferreriä vastaan, jolloin lyönnin paino jäi vajaaksi. Paljon positiivista, mutta paras vire hakee vielä ja näkyy erityisesti tärkeimmillä hetkillä.
Summatakseni sanoisin, että viikon ajalle melko iso askel eteenpäin, mutta paljon pitää tapahtua, että Nadal Djokovicin tällä massakaudella voittaisi.
Seurataan tilannetta.