Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Juuri sopivasti ennen lahjojen jakoa on aika jakaa blogin odotetut ja perinteiset vuoden paras-palkinnot! Raati on päätynyt yksimielisesti seuraaviin palkittuihin.

Vuoden paras: Rafael Nadal
Perustelut luukussa 1.

Vuoden tulokas: Felix Auger-Aliassime
Tasaista tekemistä ja tulee ensi kaudella nousemaan vielä korkeammalle.

Kunniamaininta: Jannik Sinner. #NextGen-turnaus tyylillä kotiin täysin suvereenillä esityksellä. Iso peli, jota kaikki tottelee.

Vuoden kehittyjä: Daniil Medvedev
Mikä loikka! Mikä syksy! Finaalia finaalin perään. Kaksi Masters-voittoa, US Open finaali. Ensi vuonna ehdottomasti yksi suurimmista suosikeista missä ikinä pelaakin. Vai löytyikö hallikisoista sittenkin vastalääke venäläisen kaatamiseksi? Katso luukku 9.

Vuoden eläkeläinen: David Ferrer
Taistelija vailla vertaa. Treenaaja vailla vertaa. Työmyyrä vailla vertaa. Lienee yksi suurimmista bigfour-aikakauden uhreista. Hyvä käytännössä kaikkialla, mutta ei missään riittävän hyvä. Grand Slam-mestaruus olisi sopinut tähän tarinaan.

Kunniamaininta: Andy Murray. Hyvä yrityshän se oli.

Vuoden comeback: Andy Murray
Antwerpenin voitto uudella lonkalla, mutta vanhalla pelillä. Silti uskomaton nousu takaisin ATP-voittajaksi. Mutta jos aikoo jatkaa näin, tarvitsee uuden lonkan jo 2021. Aggressiivisuutta tarvitaan lisää ja rajusti. Vanha jauhaminen oli päättää uran. Olisi uuden Murrayn paikka.

Vuoden kostea silmäkulma: Davis Cup: Suomi vs. Itävalta
Emil Ruusuvuoren Dominic Thiem-voitto. Harri Heliövaaran taistelutappio. Suomalainen Davis Cup-tunnelma. Areenaa kiertäneet aallot. Niukka tappio. Huikea viikonloppu tappiosta huolimatta! Uskomaton fiilis!

Vuoden ottelu: Stan Wawrinka vs. Stefanos Tsitsipas, Roland Garros
Uusi sukupolvi olisi tarvinnut juuri tämänkaltaisen voiton. Kipeästi. Nämä täytyy kääntää ensi kaudella. Uskottavuuden nimissä alkaa olla pakko.

Kunniamaininta: Novak Djokovic vs. Roger Federer, Wimbledon. Peli oli kaikkea helvetin ja taivaan väliltä meille kaikille. Hurja ottelu, jossa näkyi huimasti myös paineiden vaikutus mestareidenkin suoritustasoon.

Vuoden valmentaja: Carlos Moya
Saa Nadalista irti hirmuisia tehoja edelleen ja teki tästä historian vanhimman kauden lopun ranking-ykkösen. Peli kehittyy ja suurvoittojakin tulee. Tämän vuoden yksi iso teema oli syöttäminen, sillä "ilmaisia" pisteitä ei tule koskaan liikaa.

Vuoden paha poika: Nick Kyrgios
Listan kestomenestyjä. Vei kuitenkin tänä vuonna pahuudet jälleen uusiin sfääreihin. Mollaa kaikkia kaikkialla. Kentällä, kentän ulkopuolella, somessa, pukkarissa. Ei näin. Ei hitto sentään, ei näin.

Vuoden potilas: Andy Murray
Lopetti ja tuli takaisin. Muun ajan sairasvuoteella.

Vuoden moka: Feliciano Lopez ja koppi
Mitä ihmettä hän oikein ajatteli? Entä mitä hän ei tajunnut? Että säännöt eivät olekaan muuttuneet? Palloa ei edelleenkään ottaa ilmasta kiinni, vaikka se olisi menossa ulos.

Vuoden yllätys: Big threen dominoinnin jatkuminen
Ei vieläkään isoa kiilaa isojen poikien isoon menestymiseen. Masters-tasolla alkaa kuitenkin jo paukut riittää, mutta Grand Slamien ajan on tultava 2020.

Vuoden uutuus: Uusittu Davis Cup
Yllätyin lopulta semipositiivisesti. Pienillä viilauksilla voisi olla erittäinkin toimiva konsepti. Vähemmän kuitenkin jengejä finaaleihin on aivan must. Lisäksi perinteisiä Davis Cup-kotiyleisötunnelmia tulee silti ikävä. Nyt Espanjan menestyminen kotiareenalla pelasti tapahtumaa paljon. Minkälainen olisi finaalitunnelma, jos isäntämaa ei olisi mukana? Voidaan myös miettiä millainen hurmos Suomen kotiottelussa oli syyskuussa. Olisiko se mahdollista muualla?

Ennakko: Puolivälierä Rafael Nadal vs. Diego Schwartzman, US Open 2019

Viimeisessä puolivälierässä kohtaavat päivän ensimmäiseen otteluun verrattuna hieman tutummat nimet.

Rafael Nadal vs. Diego Schwartzman
Tosiaan, Nadal on hoitanut tähänastisen urakkansa melko odotetusti ja kun matkalle sattui vieläpä toisen kierroksen luovutusvoitto, tulee Nadal toisen viikon ratkaisuotteluihin täynnä energiaa. Sille on käyttöä jo puolivälierässä, sillä Diego Schwartzmania vastaan ei tule mitään ilmaiseksi. Hän on kuin nuorempi versio David Ferreristä, mutta tulisemmilla peruslyönneillä ja hän saattaa hyvinkin seinämäisyydellään aiheuttaa tuskaa Nadal-leirissä.

Schwartzmanin peli on miehen ulkoisesta habituksesta huolimatta hyvin isoa. Lyönneissä on ihailtava määrä ruutia ja kaikkea tätä tukee aivan mieletön liikkuminen. Hän pystyy pelaamaan hyvin painokasta peliä liikkeestäkin, joten Nadal joutuu olemaan äärimmäisen fokusoitunut ja kärsivällinen pelinsä kanssa.

Nadalin onkin tultava otteluun selkeällä tappajamentaliteetillä, sillä nyt kaikki puolittainen tekeminen tietää vaikeuksia, jolloin liian paljon jäisi puolustuksen varaan, mikä ei ole hyväksi hänen polvilleen tässä vaiheessa turnausta. Hyvää syöttämisen ja kakkoslyönnin kämmenen kombinaatiota pitää käyttää jatkuvasti ja monipuolisesti sekoitellen. Schwartzman on jotenkin saatava massakentiltä tuttuun riepotteluun vaikkakin se on kovilla kentillä Nadalille huomattavasti vaikeampaa. Nadalin kämmenen onkin ammuttava nyt hyvin painokkaasti ja vähän suoremmin, eikä jännityksestä johtuvaa kireyttä ja sitä ylikierteistä puolen kentän palloa saa nyt juurikaan tulla. Argentiinalainen vaanii niitä lähellä takarajaa kuin pantteri ja iskee tarvittaessa hyvin terävästi vastaiskuillaan Nadalin puolustuskannalle.

Näissä vastaiskuissa ja Nadalin kypsyttämisessä nopeatempoisella seinäpelillä piileekin Schwartzmanin mahdollisuudet. Hän pystyy parhaimmillaan tylsyttämään Nadalin peliä ja jumittamaan tämän päätä, joka joskus näissä tilanteissa tahtoo puskea jääräpäisesti vaikka läpi seinien. Mutta jos argentiinalaisen muuri kestää lähellä takarajaa 1-2 erää ottelun alussa, niin meillä on hyvin mielenkiintoinen ottelu käsissämme.

Grand Slam-puolivälierissä tuoretta ja nälkäistä Nadalia on tietysti hyvin vaikea voittaa, joten voittoon voi olla Schwartzmanilla liian pitkä matka, joten 3-1 Nadal.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

Joulukalenteri #22: Kei Nishikorin ranking

Kaksi päivää jouluaattoon! Luukusta 22 putkahtaa Kei Nishikori tämänhetkisine rankingeineen.

Japanilaisen kausi päättyi rannevammaan ja loukkaantumisen myötä ranking luisui näinkin alas. Vammat ovat riivanneet Nishikoria jossain määrin kausittain ja näyttää kovasti siltä, että tämä sitkeä soturi maksaa armottomasta taistelustaan kovaa hintaa loukkaantumisten muodossa.

Vikkeläkinttuisen ja erittäin hyvänä puolustajanakin tunnetun Nishikorin fyysinen peli vaatii väkisinkin veronsa ja kun ikääkin on pikkuhiljaa kertynyt jo 27 vuotta, niin uran piikkaamiselle ei enää kovin montaa vuotta ole aikaa. Fysiikkaan luottavat taistelijat hiipuvat lähes poikkeuksetta kun nopeus alkaa kadota.

Vaikka Nishikorin lyöntiarsenaalista löytyy hyvä ja letkeä kämmen sekä yksi tourin parhaista kahden käden rystyistä ja totta kai myös varteen nähden hyvä syöttö, niin vaarana on, että Nishikorista kuoriutuu lopulta parannettu painos David Ferreristä. Grand Slamien perinteistä kvartsikauraa.

Vahva välisukupolven leima väijyykin Nishikoria, aivan kuten Milos Raonicia ja kenties jopa Grigor Dimitroviakin, ellei viimeksi mainitun Lontoon turnausvoitto ala poikia todella isoa Grand Slam-menestystä todella pian. Aikaa ei ole hukattavaksi, sillä pelote uudelle sukupolvelle olisi luotava nyt tai muuten tämä porukka alkaa jäädä jalkoihin hyvinkin nopeasti.

Mielenkiinnolla jään odottamaan myös Nishikorin ensi kautta. Toivottavasti kaudesta tulisi ainakin ehjä ilman uusia loukkantumisia.

Joulukalenteri #21: David Ferrer

Luukusta 21 löytyy David Ferrer loppuvuoden rankingeineen. Sija 21 kertoo karusti sen, että tämän väsymättömän työhevosen tankki alkaa tyhjentyä.

Vuosi oli espanjalaiselle vaikea, eikä 34 vuoden iässä vahvasti fysiikkaan nojaavan pelaajan tulevaisuus ole enää kovinkaan ruusuinen. Palautuminen ei ole entisellään vaikka yksittäisissä otteluissa jaksaisikin tuntutolkulla ravata.

Tämä on tietysti luonnollista, mutta samalla myös kovin harmittavaa, sillä yhtä nöyrää ja vastaavalla työmoraalilla varustettua pelaajaa ei tältä planeetalta löydy. Joitakin vuosia sitten todella toivon, että mies olisi kruunannut uransa Grand Slam-voitolla, mutta aina puuttui vähän jotakin. Usein se oli esimerkiksi tulivoimaa, mutta ei koskaan asennetta tai yritystä.

Espanjalainen on malliesimerkki kun puhutaan asenteesta treenaamista ja peliä kohtaan.

Ennakko: Puolivälierät (part II), Australian Open 2016

Andy Murray vs. David Ferrer

Ennakolta toisten välieräparien todennäköisin ottelu pelataan ensi yönä. Vaikka nämä kaksi fysiikkaihmettä eivät tarjonne mitään tennismagiikan suurta juhlaa, riittää fysiikan osalta katsottavaa.

Olen aina ihaillut suuresti David Ferrerin työmoraalia. Espanjalainen ei anna koskaan tuumaakaan periksi, vaan hänet täytyy lyödä ulos joka kerta. Tulivoimaa ei ole samoja määriä kuin muulla kärkiporukalla, mutta tätä vajetta mies on paikannut viime vuosina muun muassa varsin aggressiivisella kenttäpositiolla. Hän on yksi ahnaimpia takarajan tallaajia. Pelin ohjaaminen ottamalla pallot aikaisin ja usein noususta pitää vastustajaa usein kiireessä ja Ferreriä kuskin paikalla. Syötön voimapuutosta hän kompensoi puolestaan hyvällä sijoittelulla, jolla pedataan paikkaa kämmentapoille aivan kuin pitääkin. Jos jollekin soisin ison voiton uralle, niin se olisi ehdottomasti David Ferrer, työn sankari.

Vastaan tulee kuitenkin yksi isoimmista ennakkosuosikeista, Andy Murray, joka on edennyt turnauksessa varmoin ottein, mutta välillä yllättävänkin paljon itselleen ja tiimilleen (?!) tiuskien, vaikkei peliesitykset hirveästi manailua kaipaisikaan. 

Voi olla, että kentän ulkopuoliset asiat, kuten vaimon raskauden viime metrit sekä appiukon terveysongelmat, painavat aavistuksen mieltä. Siinä voi aueta Ferrerille pieni voiton mahdollisuus. 

Ferrer on eräänlainen mittaripelaaja monelle kärkinimelle, jonka voi hyvänä päivänä tulittaa ulos kentältä, mutta heikompana päivänä ajautua suuren suuriin vaikeuksiin. Jos mies pääsee taistelullaan ja roikkumisellaan Murrayn korvien väliin ja saa tämän tuskastumaan omiin virheisiinsä, joita väkisin tässä lyöntimyllyssä tulee, on espanjalaisella elämänsä paikka iskeä Murray ulos.

Pelillisesti on kuitenkin vaikeahko nähdä miten Ferrer tähän mennessä nähdyn Murrayn voisi voittaa. Murray on joka osa-alueella vähän espanjalaista edellä. On parempi syöttö ja syötönpalautus. On enemmän tulivoimaa. On enemmän monipuolisuutta ja niin edelleen. 

Ainoat asiat missä Ferrer pystyy vastaamaan Murraylle ovat asenne ja se fysiikka. Miten se menikään, "asenne ratkaisee aina"? No, ainakin joskus, mutta ei aamuyöllä. Murray itselleen karjuen jatkoon erin 3-1.

Milos Raonic vs. Gael Monfils

Tämä pari on puolestaan arvoitus ja lähinnä sen takia, että toisena pelaajana on Ranskan Gael Monfils, jolle isompi Grand Slam-menestys ei lahjoista huolimatta ole ollut arkipäivää. Puolivälieräpaikkoja toki on useampi, mutta eteneminen tästä vaiheesta eteenpäin on tapahtunut vain kerran. Showta kuitenkin riittää. Edellisen kierroksen syöksylyönnin perusteella täytyy vain toivoa, ettei nyt vain sattuisi mitään.

Vastaan tulee siis Milos Raonic, jolle nämä ympyrät kvartseissa ja jopa pidemmällä alkavat mahdollisesti olla vihdoin arkipäivää. Peli on kehittynyt niistä "puhtaista" tykkisyöttäjäajoista hitaasti, mutta tasaisen varmasti. Uran alkuaikoina vaivannut pieni passiivisuus muun pelin osalta sai sittemmin seurakseen hurjan aggren, jonka sivutuotoksena tuli puolestaan ajoittaista roiskimista. Nyt kun se ja kaikki muu turha häröily on saatu siivottua ja liikkuminen parantunut entisestään, alkaa kanadalainen olla monipuolisuudellaan ja verkkopelaamisellaan iso mörkö monelle pelaajalle. Jopa kärkinimille. Olisi kiva nostaa Raonic tässä vaiheessa jo suosikkienkin joukkoon, mutta kokemus ei sittenkään taida ihan vielä riittää koko turnauksen voittoon saakka. 

Monenlaista kikkaa saa Monfils semissä esitellä, jotta Raonic kaatuisi. Palautukset ja ohitukset ovat luonnollisesti järjettömän isossa roolissa, kuten myös oma syöttäminen. Breikkipaikkoja ei Raonicia vastaan välttämättä montaa kertaa tule. Kenttäpeitollaan ja hyvällä fysiikallaan Monfils toki pakottaa Raonicinkin riskirajoille, mutta vaikea nähdä, että se riittäisi voittoon saakka. Raonic on kuitenkin pelannut vahvaa oman identiteettinsä peliä ja alkaa olla siinä ajoittain pelottavan vahva. 

Raonic jatkoon erin 3-0.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelut suorana. Murray vs. Ferrer noin klo 5.30 alkaen ja toinen pari Raonic vs. Monfils klo 10.30 alkaen.

Tulevaisuus ei ole täällä (kausiennakko 2016)

Tähän aikaan vuodesta kaikki maailman tennissivustot pursuavat povauksia tulevalle tennisvuodelle eikä vasurilla.com ole poikkeus. Joulukalenterin luukku numero 8 paljastikin jo näkemykseni ensi kauden TOP8-rankingistä, mutta perustelut näkemykselleni tulevat vasta nyt. Tässä siis kausiennakko vuosimallia 2016!

Viime vuoteen kohdistuneet varovaisen optimistiset odotukset vuoden 2014 neljän eri Grand Slam-voittajan ja nuorten orastavan nousun perusteella eivät realisoituneet käytännössä mitenkään vuonna 2015, vaan Novak Djokovic temmelsi lähes mielin määrin. Vuoden 2014 kausiennakko, kahden hevosen kisa vai yhden miehen soolo, oli puolestaan jotain muuta mitä Djokovicin syksyinen lanaus vuonna 2013 antoi odottaa.

Menneisyys ei siis ole tae tulevasta. Välillä tätä itsestäänselvyyttä on syytä teroittaa itselleenkin.

Niin tai näin, kysymys kuuluu, kuten aina tähän aikaan vuodesta, miten käy tänä vuonna? Jatkaako Djokovic dominointiaan? Tekeekö Nadal paluun kärkeen? Näkyykö Rogerin ikä jo vähän enemmän? Nouseeko joku nuori vihdoin mukaan ehdottomaan eliittiin? Entä Stan Wawrinka? Juan Martin del Potron paluu? Andy Murray? Ja niin edelleen...

1. Novak Djokovic

Aloitetaan Djokovicistä. Vain yksi asia on selvä - viime vuoden jälkeen on vaikeaa ainakaan parantaa. Skenaarioita onkin käytännössä kaksi. Uusi samankaltainen supervuosi tai hieman "heikompi" välikausi. Romahdukseen en jaksa uskoa. Uuteen supervuoteen sen sijaan on kaikki eväät luonnollisesti olemassa, sillä etumatka muihin on niin pitkä. Sanalla sanoen se on järjetön. Pelin fyysisyyden ja kokemuksen korostuminenkin pelaavat vahvasti miehen pussiin. Ja kun huomioidaan se, että Djokovic on nyt todennäköisesti ehdottomassa primetimessaan ja vieläpä top10:n toiseksi nuorimpana (!) pelaajana, niin eihän se tietenkään huonolta näytä. Jatkuvuutta riittää siinä mielessä pitkällekin ilman isompia loukkaantumisia.

Isompi kysymys lieneekin serbin motivaatio ja nälkä. Viime vuosi saattoi tuoda ähkyn, jota voi olla vaikea sulattaa. Erot saattavat olla hiuksenhienoja, mutta muut ovat varmasti nälkäisempiä tänä vuonna kuin Djokovic. Mikä riittää motivaatioksi tästä eteenpäin? Djokovicin kiihokkeena ovat toki varmasti edelleen Grand Slamit, sillä iskun paikka tämäkin vuosi tietysti on. Nadal (14) on enää neljän Slamin päässä ja Federerkin (17) voisi hyvän vuoden jälkeen näkyä jo horisontissa. 

Uskon kuitenkin, että suurin tavoite Djokovicin vuoteen on olympialaiset sekä mahdollisesti Roland Garros ellei sitten panostus massakausteen vaaranna kovien kenttien olympiaprojektia. Kaikki muu on tietenkin plussaa ja oh yes, sitä myös tulee. Taso on vain niin kova tällä hetkellä.

Arvio: Jälleen vuoden ehdoton ykkönen ja 2-3 Grand Slamiä sekä olympiamitali. Mahdollisesti, ellei peräti todennäköisesti, kultainen.

2. Andy Murray
Tuoreesta Davis Cup-voittajasta tulee jokseenkin ristiriitainen fiilis edelleen. Välillä peli on aneemista anti-tennistä juoksemisineen, kun taas välillä Murray myllyttää ja jopa pommittaa näyttävästi.

Viime vuosina suunta on toki ollut oikea aktiivisempaan suuntaan, mutta edelleen Murray tuntuu voittavan huonompiaan liian usein juoksemalla, joka ei puolestaan riitä flow-moukaroijille tai muille kärkinimille. Aggressiivisemmalla pelillään hän taas pelaa kieltämättä hienoa ja erityisesti älykästä peliä, mutta se taas ei riitä Djokovicille juuri koskaan. Aggre ei vaan tule selkärangasta, ei edes heikompia vastaan, vaan aina vähän pakotettuna. Tämä puolestaan näkyy usein virheinä ja pelin sekä pään tukkoiluna. Itseään ei voi paeta tenniskentälläkään. 

Toivotaan, että Davis Cup-voitto olisi vapauttanut skotin peliä ja näkisimme entistä aktiivisemman Murrayn tänä vuonna. Vain sillä tavalla hän pystyy laittamaan kampoihin juuri Djokovicille.  

Arvio: 0-1 Grand Slamiä, mutta olympiakulta jää puolustamatta. Tuskin edes mitaleilla, kun nälkäisempiäkin ja olympiavoitottomiakin pelaajia riittää. Tasaisuudellaan mies on toki korkealla tänäkin vuonna.

3. Rafael Nadal
Nadal lienee tulevan kauden ehdottomasti suurin kysymysmerkki ja kenties seuratuin pelaaja. Oliko viime vuoden dippi väliaikaista vai lopun alku?

Nadalin itseluottamus- ja pelilliset ongelmat ovat hyvin dokumentoitu täälläkin, joten ei mennä niihin nyt. Mikäli rohkeutta ja uskoa omaan tekemiseen sekä totuttuun aggressiivisuuteen riittää, niin osa ongelmista ja pelin pätkimisistä varmasti häviää. Käytännössä tämä tarkoittanee sitä, että ihan samanlaista nöyryytystä kuin viime vuoden alkupuolisko ei ole luvassa. Toimivalla kämmentulituksella miehen muu peli sekä vastustajien kannalta se pahin, tappaja-asenne, seuraa mukana.

Mutta toisaalta, enpä jaksa hirveästi uskoa Grand Slameihinkään ehkä Ranskaa lukuun ottamatta. En ainakaan ilman Djokovicin isompaa dippiä tai ristiinpeluuta kaavion aukeamisen myötä. Kun Nadalin ongelmat ja haavoittuvuus ovat antaneet uskoa myös muille, niin vuodesta ei välttämättä tule helppo tänäkään vuonna. Moni tietää ja ennen kaikkea pystyy usein myös toteuttamaan voittavaa kaavaa Nadalia vastaan. Aika pois, rystypuolen painotus ja kämmenkulmasta läpi on monen mielessä espanjalaisen kanssa kentälle astellessa.

Mielenkiinnolla seuraan Nadalin pelaamista yhden lyönnin osalta, joka yksittäisenä lyöntinä kertoo paljon espanjalaisen itseluottamustasosta ja on tärkeä syömähammas varsinkin Djokoviciä vastaan. Jos kämmen pitkin linjaa lähtee ja toimii, niin kausi on ainakin viime vuotta parempi.

Arvio: 0-1 Grand Slamiä. Ranskan ja massamenestyksen varassa, joten back to basics.

4. Roger Federer
Hurjan kova on ikämiehen pelitaso edelleen. Mikään ei vain riitä Djokovicille ja mikäli Nadalin ongelmat ovat jäämässä taakse on myös entinen peikko jälleen kuvioissa. Voi olla, että pieni notkahdus pelitasossa tullaan näkemään, sillä ikä alkaa väistämättä olemaan vuosi vuodelta isompi faktori tässä yhtälössä. Ironista on kuitenkin se, että voittaa edelleen nuoret, uuden sukupolven pelaajat, lähes järjestään. Big four plus Stan siis niitä suurimpia karikoita.

Unelmasyöttämisellä ja ultra-aggrella sveitsiläinen taistelee kuitenkin edelleen korkealla tasolla ja saattaa hyvinkin hämmentää pakkaa esimerkiksi olympialaisissa. Paras kolmesta ja kovat kentät tarjoavat melko lailla ihannekattauksen Federerin pelille ja kropalle. Olympialaiset lienevätkin Federerin ehdoton ykköstavoite tällä kaudella. Kaksinpelin kultamitali kruunaisi uran hienosti, nyt kun Davis Cup-voittokin kaapista löytyy.

Uuden valmentajan Ivan Ljubicicin palkkaaminen ja yhteistyön hedelmällisyys nähdään kauden aikana.

Arvio: Mitali olympialaisista. Kaksinpelissä sekä sekanelinpelissä.

5. Stan Wawrinka
Tasaisemmalla suorittamisella ja suurimmat laaksot välttäen voi olla vieläkin korkeammalla kuin mitä tähän nyt laitan. Stan voisi olla itse asiassa paljon korkeammalla. Paras peli riittää mihin tahansa, mutta sveitsiläinen on vähän liiaksi fiilispelaaja ollakseen jatkuva riesa kärkinimille tai isoimpien kisojen kestosuosikki. Jos ei huvita, niin ei huvita.

Wawrinkan pelin vaihteluväli on käytännössä absoluuttisesta parhaudesta jonnekin challenger-tason ensikertalaisiin, joten heilahduksia pelitasossa odotettavissa edelleen.

Arvio: 0-1 Grand Slamiä. 

6. Tomas Berdych
Uran "huiput" on nähty, mutta tasainen suorittaminen kovimman kärjen takana riittänee tänäkin vuonna näille positioille. Pää ei vain kestä ja se kovin piikki ei tule tänäkään vuonna.

Arvio: Grand Glam-kvartseja pukkaa 1-3 kpl. Kärjen takana nyt ja ikuisesti.

7. Milos Raonic
Terveenä säilyessään hilannee itseään lähemmäs kärkeä. Ivan Ljubicicin hypättyä valmentajan paikalta Federerin kelkkaan voi kanadalaisen paketti olla vähän sekaisin, sillä Ljubicic sai iskostettua Raonicin peliin jonkin verran kaivattua lisäaggressiivisuutta monsterisyötön kyytipojaksi. Jos tämä kehityssuunta säilyy, voi nousta uhkaamaan kovimpia nimiä jo tällä kaudella. Syötön kulkiessa moni asia on mahdollinen.

Arvio: Grand Slam-kvartsia ja -semiä vielä tämä vuosi. Ensi vuonna sitten jo näytön paikka.

8. Kevin Anderson
Anderson oli mielestäni yksi eniten kehittyneistä pelaajista viime vuonna. Potentiaalia on aina ollut hurjasti ja hienoa nähdä, että se alkaa realisoitua kovemmiksi suorituksiksi ja tasaisemmaksi suorittamiseksi. Omaa aivan loistavat lyönnit, joilla pommittaa tai olla jopa sitkeä. Syöttö ei kalpene paljonkaan parhaille ja liikekin on isoksi mieheksi varsin terävää. Iso uhka tällä kaudella kaikille, kun pöljä päivä sattuu kohdalle.

Arvio: Grand Slam -semifinaalit lähellä.


Siinä siis TOP8. Listaa tutkaillessa yksi asia on siis varmaa: tulevaisuus ei ole vieläkään täällä. Nuoret eivät vaan lyö läpi. Toivottavasti olisin ainakin osittain väärässä.

Kauden Grand Slam -voittajat:
Australian Open: Novak Djokovic
Roland Garros: Rafael Nadal
Wimbledon: Andy Murray
US Open: Novak Djokovic

Olympialaiset: Novak Djokovic.

Ja tuttuun tyyliin, heittäkääpä omia veikkauksia kehiin ja mielellään perusteluineen! Hyvää tennisvuotta 2016 kaikille!

Ennakko: ATP World Tour Finaalit 2015, Lontoo

Tällä kertaa hieman toisenlainen ennakko eli miksi Novak Djokovic voittaa Lontoon Masters-finaaliturnauksen. 

Yksinkertainen vastaus on, että mies on tällä hetkellä kilometrejä muita edellä. Kenties ylivoimaisin urheilija tällä hetkellä koko maailmassa.

Mutta ei tyydytä siihen, vaan katsotaan miksi kaikki finaaliturnaukseen selvinneet pelaajat häviävät tulevalla viikolla serbille, jos he tämän kohtaavat.

Haastajat ovat suosikkijärjestyksessä koko turnausta ajatellen, jotta saadaan sentään jotain tartuntapintaa ja spekuloitavaa turnaukseen.

Haastaja nro 1: Roger Federer

Miksi voisi voittaa: Halliturnaus ja nopea alusta. Hyökkäävä peli optimaalisinta juuri näihin olosuhteisiin. Saa samassa alkulohkossa olevana ehkäpä kaksi mahdollisuutta ja saattaa keksiä jotain uutta finaalikohtaamiseen.

Miksi ei voita: Djokovicin varmuus ja sitkeys on monelle liikaa ja sitä se on varsinkin Federerille. Djokovic tietää Federerin ultra-aggressiivisen pelin virheherkkyyden ja kääntää pelin vaikka väkisin ja vaikka juoksemalla. Silmitön verkolle säntäily on isossa kuvassa tappiollista tennistä, jos hyökkäyksiä ei valmistella huolella. Djokovic on Nadalin kanssa kylmimpiä ohittajia, joten iso valttikortti, verkkopeli, menettää hieman merkitystään Djokoviciä vastaan. Lisäksi Federerin lyöminen ei ole aivan sellaista pommitusta, jolla Djokovic saataisiin jatkuvaan paineeseen ja riittäviin puolustusasemiin.

Miten käy: Finaalissa. 

Haastaja nro 2: Stan Wawrinka

Miksi voisi voittaa: Kakkoshaastaja ja mahdollinen musta hevonen samassa paketissa. Wawrinkan paras peli on absoluuttisesti kiertueen kovinta. Aseet Djokovicin moukaroimiseksi ovat olemassa. Toisin sanoen, lyönneissä on tarvittava ruutimäärä. Kohtaa Djokovicin aikaisintaan välierissä, joten pelitasossa voi tapahtua edistystä kohti huipputasoa turnauksen aikana. 

Miksi ei voita: Kunto ja vire ovat vähintäänkin kysymysmerkkejä, samoin viihtyminen halliolosuhteissa. Ei ole löytänyt omaa parastaan sitten kevään Ranskan avointen. Garrosilla nähdyn tason on löydyttävä nyt, jos mies mielii Djokovicin kaataa. Mikään muu ei riitä. Jos lyöminen menee roiskimiseksi jo alkulohkossa saatetaan nähdä paljon haluttoman miehen pelailua.

Miten käy: Semifinaaliin. Intoutuessaan ja Djokovicin välttäessään lähellä finaalia. Kriittinen ottelu heti maanantaina Nadalia vastaan. Onko valmis?

Haastaja nro 3: Andy Murray

Miksi voisi voittaa: On rakentanut huippukuntoaan loppukauteen parin viikon päästä pelattavaa Davis Cup-finaalia varten. Kohtaa Djokovicin aikaisintaan jatkopeleissä.

Miksi ei voita: Samantyylinen pelaaja, mutta jää kaikessa vähän ja aina Djokovicille, joten keinot Djokovicin kaatamiseen näin ollen olemattomat. Piikkitasokaan ei riitä joka kerta voittoon asti serbiä vastaan. Äärimmäinen hyökkäys, joka on käytännössä skotin ainoa tapa lyödä Djokovic, ei ole ominta peliä skotille, vaan tuottaa liikaa virheitä ja välillä jopa vauhtisokeuttaa Murrayn jolloin muita vaihteita on lopulta vaikea löytää.  Lisämurhetta tai -haastetta Lontooseen tuo Davis Cup-finaalia varten tehty massakenttätreenaaminen, joka tukottaa Murrayn selän. Jopa vetäytyminen kesken kisan mahdollista.

Miten käy: Säästelee itseään lopulta liikaa Davis Cup-finaaliin. Semifinaali maksimisuoritus.

Haastaja numero 4: Rafael Nadal

Miksi voisi voittaa: On saamassa pala palalta päätään kuntoon. Taisteluilme tuo jo voittoja, vaikka kentän toisella puolen onkin kovempikuntoinen pelaaja. Saa ajoittain sekoitettua jopa Djokovicin pasmat ja pelin.

Miksi ei voita: Lyönnit eivät ole riittävässä kunnossa, vaan kipeästi talvihuollon tarpeessa. Perimmäinen syy lyöntien painottomuuteen on olemattomassa jalkatyössä lyönnin aikana (lue lisää täältä). Lisäksi olosuhteet yhdessä Djokovicin varmuuden ja painavan pelin kanssa ovat myrkkyä lyöntien ja vielä myös mentaalisen prosessin kanssa painiskelevalle espanjalaiselle.

Miten käy: Vältti Djokovicin ja Federerin alkulohkon, joten pienet mahdollisuudet jatkoon. Jossain määrin henkinen yliote Murraysta ja ehkä hieman jopa Wawrinkasta, joten mahdollisesti semeihin, joka kuitenkin ehdoton maksimi.

Haastaja numero 5: Kei Nishikori

Miksi voisi voittaa: Tulivoimaa, liikettä ja lyönnillistä ja mentaalista yllätysvalmiutta samassa paketissa periaatteessa riittävästi.

Miksi ei voita: Paikat eivät kestä. Ilmeisesti nytkin jotain vaivaa rasitteena. Pelillisesti myös liian paljon yhtäläisyyksiä Djokovicin kanssa ja monessa tekemisessä heikompi kuin serbi. On toki aavituksen Djokoa aktiivisempi, mutta serbi nauttii vastaiskuista juuri Nishikorin kaltaisia aktiivisia ratkaisua hakevia pelaajia vastaan.

Miten käy: Liian kovassa seurassa vieläkin, kun Federer ja Djokovic samassa lohkossa. Ehkä ensi vuonna?

Haastaja numero 6: Tomas Berdych

Miksi voisi voittaa: En tiedä. En todella tiedä. Periaatteessa on kovaa pommitusta, mutta äh...

Miksi ei voita: Pää ei kestä. Lyönnit eivät kestä. Liian yksipuolinen Djokovicille.

Miten käy: Djokovic voittaa tshekin varmasti, Federer lähes pomminvarmasti. Nishikorin kanssa tiukkaa ja voi periaatteessa jopa voittaa, mutta aivan sama, kun junassa on vain kaksi paikkaa ja se meni jo. Ei siis editystä. Vuodesta toiseen terävimmän kärjen takana.

Haastaja numero 7: David Ferrer

Miksi voisi voittaa: Asenne on järjetön. Samoin sitkeys. Parhaimmillaan voi tehdä Djokovicille djokovicit.

Miksi ei voita: Djokovic on supervuodesta huolimatta edelleen nälkäinen, eikä helposti yllätettävissä. Ferrerin pelilliset aseet Djokovicin haavoittamiseksi ovat olemattomat. Käytännössä tämä tarkoittaa pommien puutetta. Alusta suosii myöskin serbiä. Jos tämä turnaus pelattaisiin edes kerran massalla...

Miten käy: Tiukkoja tappioita sen verran, että jatkopaikka jää haaveeksi.

Näillä mennään:

Lohko A (Stan Smith-lohko): 
Djokovic (jatkoon)
Federer (jatkoon)
Berdych
Nishikori

Lohko B (Ilie Nastase-lohko):
Wawrinka (jatkoon)
Nadal (jatkoon)
Murray
Ferrer

Semifinaalit:
Djokovic vs. Nadal
Federer vs. Wawrinka

Finaali:
Djokovic vs. Federer

Voittaja:
Djokovic.

Ennakko: Puolivälierät II, Roland Garros 2015

Ja toiset parit päästetään uunista ulos tänään! Tässä ennakko myös näihin varsin odotettuihin pareihin!

Andy Murray vs. David Ferrer
Niin vain on Ferrerkin jälleen mukana loppukahinoissa. Isossa kuvassa hänestäkin on tulossa hyvää vauhtia uloskirjoitetuimpia hahmoja, mutta näin se vain on. Uusi sukupolvi saa edelleen odottaa vuoroaan tämänkin dinosauruksen varjoissa. Massa ja paras viidestä ottelut vievät Ferrerin usein pitkälle, eikä tämä vuosi ole vieläkään poikkeus. Pieni ripaus vielä tulivoimaa, niin hän olisi todellinen uhkaaja kisan voittoakin ajatellen.

Voi kuitenkin olla, että tänä vuonna lento katkeaa Andy Murray'n kivenkovaan puolustukseen ja loistaviin vastaiskuihin. Skotti ei ole hävinnyt aviomiehen statuksellaan vielä kertaakaan, mutta eipä sekään tietysti ikuisuuksiin kestä. Ja nyt en tarkoita siis avioliittoa.

Tämä on erittäin hyvä testi molemmille ja jos joku haluaa nähdä konkreettisesti työnteon ja fyysisen harjoittelun merkitystä, niin tämä on oiva ottelu siihen. Toki sitä on myös päivän toinen ottelu.

Miehet pelaavatkin itsensä läkähdyksiin ja lopulta voittaja on hyvällä flow'lla ja fiksulla pelillä ratsastava Murray erin 3-2.

Novak Djokovic vs. Rafael Nadal
Sokerina pohjalla on tietysti Djokovicin ja Nadalin kamppailu, jota on odotettu kaavion tekohetkestä lähtien. Nyt se todellakin tapahtuu ja kisan moraalinen finaali käytäneenkin nyt, varsinkin jos Djokovic voittaa.

On vaikea nähdä tämän kevään tai kisan ensimmäisen neljän ottelun perusteella, että Nadalilla olisi vieläkään aseita voittaa tämänhetkinen Djokovic. Vaikka Nadalin peli onkin mennyt koko ajan parempaan suuntaan, on maksimiin vielä liian paljon matkaa. Ongelmat ovat toki pienempiä kuin vaikkapa pari viikkoa sitten, mutta ne ovat silti entiset.

Rystylyönnin pituus ei riitä. Kakkossyöttö on kevyehkö. Kämmenen ja rystyn lyöntisuhde (60/40) ei ole entisellään. Kämmenen ratkaisuvariaatioita on nykyisellään liian vähän. Rystypuolen pelote puuttuu. Tärkeiden pisteiden voittaminen on edelleen vaikeaa. Itseluottamus ei ole totutulla tasolla. Ja niin edelleen.

Tuossa on jo sellainen lista asioita, jotka pelaavat yhdessä ja erikseen Djokovicin vahvasti pussiin.

Djokovic on pelannut jo pitkään myös Nadalia vastaan takarajan päältä. Hän pystyykin reagoimaan nopeasti Nadalin entistä useammin tuleviin lyhyeksi jääviin lyönteihin ja löytämään loistavalla vastaantulemisellaan tarvittavan jyrkät kulmat läpilyönneille tai pisteiden petaamiselle.

Djokovic on ollut jo pitkään paras syötönpalauttaja. Hän ottaa aloitteet heti, jos siihen tulee pienikin paikka, eikä hän tarvitse moiseen edes suurta riskiä. Painavat palautukset Nadalin jalkoihin saavat espanjalaisen pahoin "takajalalle", jolloin lyöntien paino jää olemattomaksi, johon Djokovic tulee iskemään kuolettavan iskunsa.

Djokovic löytää Nadalin rystypuolen mestarillisesti. Hänen rysty pitkin linjaa tekee tuhoaan tavallaan sivutuotteena, mutta todellinen pihvi piilee siinä, että lyönti löytää usein Nadalin rystypuolen, eikä siellä tosiaan ole kunnon pelotetta. Myös Djokovicin kämmenkulmat ovat tarpeeksi jyrkät rystypuolen löytymiseksi.

Viime vuonna Nadal iski finaalissa vielä mestarillisesti kämmentään pitkin linjaa ja pakotti puolestaan Djokoviciä pelaamaan kämmentään ahdistettuna. Sitä samaa vaaditaan myös tänään. Jos Nadal saa tämän toimimaan ihanteellisesti, pitää se Djokoviciä jonkin verran varuillaan, mutta vaikea tehtävä se on. Mies on toki yllättänyt loistavilla pelisuunnitelmillaan monta kertaa, mutta nyt vaaditaan jo melkoista kania hatusta.

Nadal ja Roland Garros ovat tennishistorian legendaarisin yhdistelmä, mutta nyt on tullut vallanvaihdon aika myös massalla. Vain paineet Garrosin voittamisesta, uupumus tai loukkaantuminen voivat kaataa Djokovicin. Myös kuuma ja tuulinen keli voi osaltaan hieman sekoittaa serbin rytmiä, mutta ehkä kuitenkin vain marginaalisesti.

Serbi jatkaa erin 3-1 ja ottaa ratkaisevan askeleen kohti mestaruutta.

Ennakko: Rooma Masters 2015

Pakko palata hetkeksi vielä Madridiin.

Kun Andy Murray voittaa Rafael Nadalin massalla Masters-turnauksen finaalissa, ollaan jo perimmäisten kysymysten äärellä. Onko todella niin, että Nadalin syöksykierre myös massalla on alkanut? Melkein voisi sanoa 'kyllä', mutta periaatteessa voisi sanoa myös 'ei', sillä hyviä, ellei peräti loistokkaitakin, otteita on jo nähty. Matka on pitkä ja eteenpäin on menty ja onhan paikka Masters-finaalissa tietysti loistava suoritus Nadalin viime aikojen mittapuulla, vaikka nyt massalla pelattiinkin.

Mutta.

Madridin finaalissa nähtiin sellainen sukellus, osin toki Andyn hyvien ja ennen kaikkea varmojen otteidenkin takia, ettei se espanjalaisen psyykkeelle ainakaan hyvää tehnyt, sillä aika Ranskaa ajatellen on käymässä vähiin. Madridin finaali oli ehdottomasti päivä unohdettavaksi Nadalin kulmasta tarkastellen.

Ennen Garrosia jäljellä on kuitenkin vielä siis Rooma.

Kaikki varmaan tietävätkin kuka on jälleen messissä ja automaattisesti ennakkosuosikki. Novak Djokovic tulee mitä todennäköisimmin hakemaan tuoreena ja rentona viimeistä viilaustaan ja lyö todennäköisesti monet pelkillä puolivaloilla siitäkin huolimatta, että kaavion samalla puolen ovat nyt kaikki tämän massakauden kuumimmat nimet, etunenässä siis Kei Nishikori ja Murray. Toki tätä kirjoittaessa on vielä epävarmaa hyppääkö Murray kehiin vai ei, mutta mahdollinen Nishikori-ottelu kertoo joka tapauksessa paljon siitä, paljonko keulaa lähimpiin uhkaajiin on nyt, reilu viikko ennen h-hetkeä.

Murrayn otteet tuoreena aviomiehenä ovat sinällään olleet vakuuttavia, sillä tappiosarake näyttää ukkomiehenä pyöreää nollaa. Peli ei massallakaan ole silti juuri häikäissyt, mutta fiksua ja tehokasta se kyllä on. Mies tylsyttää monen otteet pelaamalla näiden parhaat aseet pois pitämällä palloa keskikaistalla djokovicmaisesti erittäin painavana. Siihen on massallakin erittäin vaikea iskeä esimerkiksi jyrkkiä kulmia tai läpilyöntejä hakien ja tähän kaatui niin Nadal kuin Nishikorikin.

Hienoa olisi, jos Andy pelaisi ja olisi voimissaan, mutta hieman laskisin nyt väliviikon varaan.

Nishikorin kone hyytyi Madridissa Murrayn käsittelyssä, joka laski omia odotuksiani miehen suhteen tätä massakautta ajatellen. Olin pitänyt häntä suurimpana uhkana Djokovicille Ranskassa, mutta olisiko sittenkin niin, että suuret ovat vielä liian suuria? Rooma kuitenkin heittämällä puolivälieriin, jossa siis mahdollinen herkku Djokoviciä vastaan. Suuren suuri suunnannäyttäjäottelu, jos tuo matsi nähdään.

Kaavion alapuolella mielenkiinto kohdistuu jälleen muutamaan nimeen, jotka ovat siis Nadal, Wawrinka ja Federer. Kaikilla riittää todistettavaa ja nyt ennen kaikkea itselleen. Jollekin heistä olisi nyt tarjolla "helppo" finaalipaikka, kun suurimmat suosikit löytyvät toiselta puolen kaaviota, mutta vaikea ennustettavahan tuo on. Nadalin vire heilahtelee rajusti, Wawrinkan vire on kaukana parhaastaan, mutta toisaalta isku voi tulla milloin tahansa ja Federer hakee niin ikään vielä.

Näillä mennään!

Puolivälierät:
Djokovic vs. Nishikori
Murray vs. Ferrer
Wawrinka vs. Nadal
Federer vs. Berdych

Välierät:
Djokovic vs. Ferrer
Nadal vs. Berdych

Finaali:
Djokovic vs. Nadal

Voittaja:
Djokovic.

PS. Viikon aikana saamme toivottavasti inside-raporttia, kun monivuotinen pelikaverini Kim Ö. juhlii pyöreitä ja raportoi ainakin omia Federer-väritteisiä fiiliksiään paikan päältä turnauksesta.

Massakausi 2015: Scouting Nadal, osa I (Monte Carlo Masters)

Ennen massakautta oli paljon spekulaatiota siitä, voittaako Rafael Nadal enää koskaan mitään suurta. Kärkkäimmät olivat valmiita jopa kuoppaamaan miehen ja hänen vanhanaikaisen (?) pelinsä.

Itse en tällä perusteella miestä vielä unohtaisi, mutta ongelmat henkisellä puolella antavat totta kai aihetta moiseen pohdintaan. Jossain vaiheessa uraa voittaminen alkaa paljon voittaneellekin pelaajalle merkitsemään sen verran, että henkistä painolastia voi kertyä, varsinkin jos joku on samaan aikaan isona kantona kaskessa ja voittotahti hiipumassa.

Osin tästä syystä ja osin miehen omien sanojensa ("itseluottamusvaje") takia otin Nadalin otteet tällä massakaudella erityistarkkailuun.

Haluan nähdä, miten ja missä vaiheessa miehen peli löytää tämänvuotisen maksiminsa. Viime vuosina, kun massavoittaminen ei olekaan heti ihan saletissa, Nadalin vire ja sen rakennus itseluottamuksineen on noudatellut samaa kaavaa: askel askeleelta kohti Roland Garrosia, jossa peli sitten lopullisessa kuosissaan.

Seurataan siis matsi matsilta Nadalin matkaa ja pelin evoluutiota kohti Garrosia. Aloitus siis Monte Carlosta, jossa tie katkesi semifinaalitappioon Novak Djokovicille.

Nadal vs. Pouille (toinen kierros)

Rafa pelasi ensimmäisessä ottelussaan erittäin paljon moonballia, mutta rohkeammatkin lyöntisuunnat olivat löytymässä ja kokeilun alla. Suurimman itseluottamusmittarin eli kämmenen painonsiirto eteenpäin "lyönnin läpi" oli hurjan vajaa. Energia hukkui liiaksi ylös. Osin tämä on tuttua, mutta nyt tekemisessä oli selvästi käsijarru päällä. Syötönpalautukset lähtivät totutusti todella kaukaa takaa.

Lähtökohtaisesti Nadal toki rakentaa usein gameplaninsä aina vastustajansa mukaan ja mukautuu sekä soveltaa. Kun voittokaava selviää, hän pitäytyy usein härkäpäisesti plänissään kiinni ja tekee lähes jääräpäisesti vain sitä mistä pisteet todellakin ennemmin tai myöhemmin tulevat. Lucas Pouillea vastaan pisteet tulivat tämän rystypuolelta ja usein juuri moonballilla, jonka päälle terävä isku tai lisää jauhamista hyvällä marginaalilla, niin verkon ylityskorkeuden kuin sijoitustenkin suhteen. Pouillea vastaan riitti tämä.

Nadal vs. Isner (kolmas kierros)
Kostean ja kylmän kelin sekä pitkän pommittajavastustajan tiukka testi. Yhdysvaikutuksena siis pallojen normaalia matalampi ja lyhyempi pomppu Isnerin lämäilykorkeudelle takarajan päälle. Tämä toi jonkin verran tuskaa ja kiirettä Nadalin lyömiseen, sillä aikaa lyöntien latailuun ei juuri jäänyt. Siihen ei auttanut edes syötönpalautusten lähdöt takapressusta.

Ottelu oli Isnerin hyvän syöttämisen ja ultra-aggressiivisen make-or-break-tyyppisen pelitavan takia varsin rytmitön, josta oli vaikea saada Nadalin osalta käsitystä. Siksi rytmittömyys ja moinen tulitus onkin yksi niistä potentiaalisista tekijöistä, joilla Nadal on massalla mahdollista kaataa.

Nadal pelasi selvästi peruspeliään vieläkin hakien, kuten niin usein tässä vaiheessa massakautta. Alakierrettä tulee vielä verrattain vähän ja stoppareita tuskin ollenkaan. Yläkierremyllyä haetaan jälleen kerran jääräpäisesti jopa rysyltä puolustettaessa. Välillä olisikin ollut selviä slicen paikkoja, mutta ei.

Kolmannessa erässä Nadalin peli vapautui selvästi murron saatuaan ja niitä niin kovin tuttuja massamyllyelementtejä alkoi vilauksittain taas näkyä. Saattoi olla kauden käänteentekevä hetki. Napsu tai parikin itseluottamusruuvia isommalle.

Nadal vs. Ferrer (puolivälierä)
Lyönneissä oli jo ihan eri lailla pituutta ja voimaa. Moonballia tuli vain hätätilanteissa tai vastustajan riepottelussa kulmasta toiseen kuten kuuluukin. Aktiivista peliä, kulmia, kämmenmyllyä, slicea, ja nyt myös stoppareita. Alkaa kuulostaa tutulta. Pientä varovaisuutta ja epävarmuutta lopullisten kuoliniskujen antamisessa ja juuri siksi nähtiin kolme erää. Palautukset edelleen takapressusta, mutta muuten pyrkimys aktiiviseen peliin lisääntynyt selvästi verrattuna ensimmäiseen otteluun. 

Nadal vs. Djokovic (semifinaali)
Djokovic oli ottelun alussa aavistuksen hermostuneen oloinen, eikä missään nimessä viime aikojen dominoiva itsensä. Ensimmäisessä erässä Nadalilla oli mm. paikat tuplamurtoon ja jopa kahdesti, mutta virheherkkä esitys ei tuonut tarvittavia "tärkeitä" pisteitä. Pelillisesti Djokovic vaikuttaisi olevan täysin maksimissaan, sillä koneen käynnistyttyä Nadal löysi itsensä usein köysistä, eikä ollut paljon mitä Djokovic olisi voinut tehdä enää paremmin. Nadalin lyönti sen sijaan oli usein epävarma ja ylikierteinen lyhyt kevätpörriäinen, jolla ei tuhoja Djokovicia vastaan tehdä. Liikkuminen lyöntiin ei ollut ihan yhtä irtonaista kuin esim. hyvässä ottelussa Ferreriä vastaan, jolloin lyönnin paino jäi vajaaksi. Paljon positiivista, mutta paras vire hakee vielä ja näkyy erityisesti tärkeimmillä hetkillä.

Summatakseni sanoisin, että viikon ajalle melko iso askel eteenpäin, mutta paljon pitää tapahtua, että Nadal Djokovicin tällä massakaudella voittaisi.

Seurataan tilannetta.

Ennakko: Monte Carlo 2015

Ensimmäiset askelmerkit kohti massakauden huipentumaa, Roland Garrosia, otetaan tällä viikolla Monte Carlossa. Ennakko siis kehiin!

Asetelmat tähän ensimmäiseen massa-Mastersiin eivät juurikaan voisi olla kiehtovammat. Kun potentiaalisia unelmakohtaamisia on tyrkyllä useita, on suorastaan kiihottavaa (pieni värikynä sallittaneen nyt) nähdä millaiseksi tämä viikko lopulta muodostuu.

Ilmassa on niin paljon mielenkiintoisia kysymyksiä. Miten kivenkovan alkukauden pelannut Novak Djokovic ottaa massan haltuunsa? Jatkaako mies käsittämätöntä lanaustaan ja voittojen sarjaansa? Entä mitä tekee Rafael Nadal? Löytyykö itseluottamus ja sen myötä massapeli jo Montessa? Entä Roger Federer? Massakausi lienee hänelle se vaikein vaihe kaudesta, mutta melko varmaa on, että hyvin pitää konkarienkin pelata sveitsiläisen voittaakseen.

Sanotaan, että voittaminen ruokkii voittamista ja niin se taitaa todella olla. Djokovicin otteet eivät aina häikäise, mutta silti mies tuntuu voittavan nyt koko ajan ja kaikkialla. Hänet voittaakseen täytyy tällä hetkellä olla jotain todella spesiaalia tarjolla. 

Serbi onkin suosikki numero yksi. 

Toki jatkuva voittaminen tuo jossain mielessä myös tietynlaista painetta, henkistä väsymystä. Olen aina ollut sitä mieltä, että Djokovickin on luonteeltaan enemmänkin jahtaaja kuin jahdattu, joten motivaation löytäminen voi piikkipaikalla olla jossain vaiheessa vaikeaakin. Ilman kunnon motiivia serbi saattaa nostaa aavistuksen jalkaa kaasulta. Tiedostaen tai tiedostamattaan. Nyt kotinurkilla pelatessaan tätä tuskin tapahtuu, mutta jossain vaiheessa ennen horisontissa siintävää Garrosia voi tulla jonkin sortin väliviikko.

Rafael Nadal, kaikesta tämän hetkisestä itseluottamuspulasta ja pätkivästä pelistään huolimatta, lienee se, joka parhaiten pystyisi massalla Djokovicin rattaisiin kapuloita laittamaan. Tapahtuuko se jo tällä viikolla, jää nähtäväksi. Ennemmin tai myöhemmin peli on todennäköisesti jälleen valmista Ranskaa varten.

Tällä viikolla kaavio on kuitenkin melko haastava jo ennen mahdollista Djokovic -ottelua. Kvartseissa väijyy David Ferrer, joka varsinkin massalla on uhka kenelle tahansa. Myös Nadalille ja varsinkin nyt. Hän voi olla sitä jopa Djokovicille näissä karkeloissa, jos vain virtaa riittää. Palloa tulee kenttään kova määrä ja jos Nadalin (tai Djokovicin) peli pätkii, Ferrer käyttää tilaisuutensa varmasti. Viime vuoden turnauksen Nadal -voiton jälkeen hän ei myöskään pelkää Nadalia, jonka tappiot ovat tuoneet kaikille muillekin uskoa. 

Nadalin kohtalon otteluita ovatkin juuri Ferrer- ja tietysti mahdollinen Djokovic -kohtaaminen. Ferrer -voitolla uskoa omaan tekemiseen tulisi aivan eri tavalla kuin perusjätkiä lanaamalla, puhumattakaan Djokovic -voitosta. Mutta. Nadal on vielä prosessissa ja vasta rakentumassa mahdolliseksi massamonsteriksi. Monte voi olla vielä liian aikainen etappi, sillä takamatka on hurja vaikka massalla nyt pelataankin.

Kuten sanottua, Federerin kohdalla en usko enää massaihmeisiin. Vaikka mies taidoillaan kenties onkin kautta aikojen toiseksi paras massapelaaja, niin raaimmillaan ikä näkyy nyt juuri näissä hitaan kentän otteissa. Silmitön verkolle ryntäilykään ei auta, sillä aikaa ohituksiin on enemmän, eikä hyökkäyspelikään ole tehokkuudeltaan samaa luokkaa kuin viime viikkojen turnauksissa. 

Mielenkiintoa kuitenkin riittää myös sveitsiläiseen, sillä tämä tietynlainen odotusten minimaalisuus voi poikia hienojakin asioita Federerin kohdalla, eikä Miamin väliin jättäminen varmasti huonoa kropalle tehnyt. Herkkupalaksi tarjolla olisi mm. Stan Wawrinkan ja siis viime vuoden finalistien kohtaaminen ja mitä ilmeisin revanssin mahdollisuus. 

Wawrinka jatkoi USA:n kiertueella viime vuosien tapaan vaisuja otteitaan, mutta ympäristönvaihdos massalle voi tarjota juuri sitä, mitä Stan juuri nyt eniten kaipaa. Viime vuoden mestarina hyvät ovat ainakin muistot. Toivotaan, että myös peli alkaa löytyä.

Näillä mennään:

Puolivälierät:

Djokovic vs Tsonga

Nadal vs Ferrer

Berdych vs Robredo

Federer vs Wawrinka

Välierät:

Djokovic vs Ferrer

Wawrinka vs Berdych

Finaali:

Djokovic vs Wawrinka

Voittaja:

Djokovic.

Viikon voittajat: Federer, Ferrer, Nadal, Nieminen...

Pitänyt pientä lepoa ja talvilomaa Australian jälkeen. Myös blogin osalta on haettu virtaa kohti kevättä.

Helmikuu on muutenkin jokseenkin väritön, kun mitään suurkisaa ei ole tarjolla. Kisoja toki riittää, mutta kun suurimmat nimet hajaantuvat eri puolille palloa, niin vähän sellainen piirikunnallisten maku turnauksissa on ja kokonaisuutta on vaikea hahmottaa.

Paljon on kuitenkin puhuttu uuden sukupolven maihinnoususta ja kyllä, myös minun toimesta. Viime viikko antoi voittajalistallaan (Roger Federer, Rafael Nadal ja David Ferrer sekä tietysti nelurissa muuan Nieminen... Hyvä Jarkko!!!) jälleen viitteitä siitä, että suuremman luokan invaasio on sittenkin vielä unelma.

Roger Federer pelaa Australian pettymyksen jälkeen jälleen korkealla tasolla aggressiivistä tennistään. Peliä, johon poikaset eivätkä aina kärkinimetkään löydä vastauksia. Esimerkiksi syöttämisen taso on ajoittain käsittämätön, mutta myös se, kuinka suvereenisti mies hoitaa näitä nuoria uuden sukupolven haastajiaan kerta kerran jälkeen. Kovilla kentillä paras kolmesta -otteluissa nähdään vielä pitkään vaarallinen Federer. Massoilla hiipuminen jatkunee tänä vuonna, mutta sanoisin, että silloinkin vain tuttuja kärkinimiä vastaan. Poikaset odottavat vuoroaan ainakin vuoden.

Rafael Nadaliin on monen usko jo mennyt. On vammoja, taukoja, comebackejä, vammoja, taukoja ja jälleen kerran comebackejä. Itse lupasin palata aiheeseen kun massakausi on takana, mutta annankin sen jo nyt. Mies avasi massat kahdella turnauksella etelä-Amerikassa, joista jälkimmäinen oli jo voitollinen. Voitto oli kuitenkin jossain mielessä jopa sivuseikka, sillä pitkään kateissa ollut kämmen löytyi ja se lieneekin viime viikon suurin juttu Nadalille itselleen. Vaikka Nadalia pidetään edelleen mentaalisena eläimenä on kaikki lopulta kiinni kämmenestä. Syöttö, rysty, peli, itseluottamus, rohkeus, kaikki. Kun kämmen toimii, minkä tahansa voittaminen on jälleen mahdollista. Ja edelleen, voittaminen ruokkii voittamista, joten voittava kierre on saatu nyt liikkeelle vaikka todelliset mittarit viime viikolta puuttuivatkin. Pala palalta Nadal kasaa itseään ja voisin kuvitella, että toukokuussa Ranskassa peli on jälleen pelottavan valmista. Se voi olla sitä jo kovilla kentillä Amerikan Masterseissa.

Viime vuoden aikana tuli vähän sellainen tunne, että David Ferrerin eväät alkavat olla syöty. Acapulcon voitto tutulla jyräyksellä oli kuitenkin selvä viesti siitä, että jotain on vielä tankissa jäljellä. Aivan kuten Nadal ja Federer, niin myös Ferrer parantaa voiton siivittämänä kohti kevättä. Euroopan massoilla mies on hankala vastustaja kaikille tänäkin vuonna. En usko, että uusi sukupolvi hätyyttelee tätäkään miestä sen pahemmin kevään massoilla. Vaikeata se tulee olemaan myös Indian Wellsissä ja Miamissa.

Se pieni ero (episodi I)

Sain US Openin aikaan hyvän kysymyksen, johon lupasin palata myöhemmin ja sen aika on nyt. Kysymys kuului seuraavasti:

"Moi Vasuri! Katselin tuossa juuri Federerin ja Sam Grothin välisiä highlightseja YouTubesta, ja mieleeni nousi pari kysymystä, joihin toivoisin sinun voivan vastata erillisessä postauksessa.

1) Groth on kaveri, joka syöttää kevyesti 230 km/h. Kämmen näytti kulkevan, hän nousee aggressiivisesti verkolle ja volleyt olivat tehokkaita (toki ne ovat sitä US Openissa yleensäkin). Missä tulee se pienenpieni ero, että Federer voitti suoraan kolmessa erässä, 6-4, 6-4, 6-4? Mikä erotti tuossa pelissä heidät voittajaksi ja häviäjäksi?

2) Olisin enemmän kuin kiinnostunut lukemaan sinun kirjoittaman jutun samasta aiheesta, laajasti pureksittuna, eli missä tulevat erot tennismaailman huipulla. Miksi "Big Four" on niin vaikea voitettava? Mitä he tekevät paremmin? Näin amatöörille kun moni pelaaja ainakin ulkoisesti näyttää osaavan lyödä todella hyvin ja on jotenkin vaikea kuvitella, että siinä olisi suurin syy, kaikkihan kuitenkin osaavat lyödä erinomaisella tasolla (toki lyömisessäkin on suuria eroja, en sitä väitä). Onko syy syöttämisessä, tärkeiden pisteiden voittamisessa, fysiikassa, vähän kaikissa jne. vai missä? Pyytäisin sinulta laajaa pohtivaa artikkelia, jossa kaikki asiat on otettu huomioon.

Kiitos jo etukäteen ja hyvää alkavaa syksyä sinulle!"

Tämä on erittäin hyvä, mutta samalla myös mahdottoman laaja kysymys. Siihen liittyy valtavasti näkemyksiä, mutta seuraavassa oma kiteytetty näkemykseni (part one) siihen, miksi big four siis dominoi ja mistä se pieni ero altavastaajien ja huippujen välillä muodostuu.

Tuota Sam Grothin ja Roger Federerin ottelua en nähnyt, enkä ala sitä highlightsien perusteella arvioimaan, sillä tämänkaltaisia otteluesimerkkejä on pilvin pimein muutenkin.

Ensinnäkin nämä ottelut ratkeavat usein siihen, että toinen on yksinkertaisesti vain parempi pelaaja vaikkei itse lyönneissä suurta eroa olisikaan. Pelaamisen perustaso on kuitenkin lopulta vain niin korkea, etteivät haastajat sille tasolle useinkaan pääse. Ja jos pääsevät, niin siellä ollaan vain ajoittain ottelun aikana, eikä se riitä ottelun voittamiseksi. Pienikin dippaus ja suosikista näkyy vain perävalot. Yleensä bigfourin kovuus näkyy kieltämättä myös juuri niissä tiukoissa ja tärkeissä paikoissa.

Haastajalta vaaditaan kuitenkin paljon omilla äärirajoilla olemista, joka ei tietenkään ole helppoa. Ei henkisesti, ei taidollisessti, muttei myöskään fyysisesti. Pelkästään normaalia kovempi tempo voi olla jossain vaiheessa ottelua liikaa ja tankki tyhjenee. Väsyminen ei välttämättä näy fyysisenä romahduksena kotisohvalle asti, mutta esimerkiksi virheiden ja pokaosumien lisääntyminen sekä huonoista asennoista lyöminen kertovat usein karusti siitä, että väsy alkaa olla.

Mistä puhdas paremmuus sitten syntyy, on niin ikään iso kokonaisuus lyhyesti kiteytettäväksi. Taidot, pelin ja lyöntien monipuolisuus, liike, henkiset ominaisuudet, isommat aseet, pienemmät heikkoudet ja niin edelleen ja niin edelleen. Näistä voisi kirjoittaa vaikka kirjan ja melko varmasti on jo kirjoitettukin.

Lähestyn tätä ensin pelitapojen kautta. Haastajalla saattaa usein olla vain yksi tapa tai pelisuunnitelma, jota hän noudattaa suosikin voittamiseksi. Se tapa voi olla käytännössä ainoa, jolla suosikki on ylipäätään horjutettavissa tai joskus ehkä lyötävissä. Haastajan harmiksi suosikeilla on usein keinot voittaa a) monella tavalla ja b) huonommallakin pelillä ja c) minimoimalla omat kurjuutensa. Lisäksi tätä haastajan tiettyä pelitapaa on melko ikävä toteuttaa, jos se ei tule häneltä luonnostaan. Ei nöyrästä koirasta saa leijonakuningasta, vaan pelin täytyy olla suurelta osin omaa. Jos taas haastajan vahvuudet ovat vähänkin samat kuin suosikilla, mutta heikommat, tuloksena on usein jopa teurastus ja se tie on mahdoton kuljettavaksi. Haastajan on jälleen pakko mennä jollakin tapaa epämukaavuusalueelleen.

Tenniksen yksi parhaista ja samalla armottomimmista piirteistä on se, että voittajan täytyy voittaa myös ottelun viimeinen piste. Tiukoissa paikoissa ja niin sanotuissa tärkeissä pisteissä suosikit tekevät voittamisensa todella vaikeaksi. Ikään kuin he painaisivat jotain nappia, jonka jälkeen ei tule vaikkapa yhtään virhettä, vaan haastajan täytyy todella tehdä ne pisteet itse ja siihen päästäkseen riskitaso nousee hurjasti. Fyysiset pelaajat kuten Djokovic, Ferrer, Murray ja miksei Nadalkin hakevat vaikka kolme päivää palloja kulmista, jos et pistä niitä poikki. Kun tämä toistuu pinna pinnan perään, on se mentaalisesti erittäin kuluttavaa ja haastaja murtuu usein jossain vaiheessa. Jotkut huippupelaajat taas nostavat tasoaan tilanteen mukaan tavalla tai toisella, kuten esimerkiksi aggressiivisuuden tasolla. He ovat tottuneita tähän paineeseen ja he tietävät olevansa kovempia kuin muut.

Henkinen paine paremman voittamiseksi on juuri edellämainituista syistä kova. Usko voittamiseen ei saa järkkyä missään vaiheessa. Täytyy olla jonkin sortin flow'ssa eikä antaa minkään häiritä omaa suoritusta ja kun se paikka tulee, pitää uskaltaa ja antaa palaa. Pienikin epäröinti tai edellä mainittu dippi vie aina perikatoon. En tiedä näkikö moni toissapäiväisen Martin Klizan voiton Rafael Nadalista, mutta siinä Klizan kasvoi tähän ottelun aikana. Hän oli lähes koko ottelun se "parempi pelaaja", mutta meinasi hävita ottelun suoraan kahdessa ja olla viimeisin esimerkki hyvästä niukan tappion kokeneesta haastajasta. Toisen erän voittaminen toi kuitenkin sen uskon, jolla hän tiesi pystyvänsä siihen. Siitä huolimatta vaaditaan älyttömästi juuri sitä henkistä kovuutta, jolla matsi viedään loppuun saakka.

Jos tätä kaikkea jotenkin kärjistetysti kiteyttäisi, niin tennis on korostetusti itseluottamuslaji. Ei Nadalilla tai Djokovicilläkään ole maailman parhaimmat lyönnit, mutta silti juuri he ovat joka vuosi suurvoittajien listassa.

Tennis on aina ongelmien ratkaisua. Niin haastajilla kuin myös suosikeillakin. Yksi konkreettinen esimerkki vielä tästä eli Federerin ja Nadalin rystypuolet. Kaikki tietävät ne heidän heikkouksiksi, mutta kuinka moni niitä pääsee ja pystyy lopulta haastamaan, hyödyntämisestä puhumattakaan.

Tämä on kaiken kaikkiaan niin herkullinen keskustelun paikka, että merkkasin tämän teksti tagillä "se pieni ero" ja tulen palaamaan tähän varmasti vielä usein. Sillä välin, sana on vapaa ja keskustelu alkakoon!

Ennakko: Rafael Nadal vs. Novak Djokovic, finaali Roland Garros 2014

Saimme siis juuri sen unelmafinaalin, jota moni meistä ennakoi. Jopa minä. Nadal versus Djokovic, osa 42! Tässä ennakkopalat!

Vähän vesittyneen perjantain jälkeen odotusarvo Roland Garrosin finaalia kohtaan ei juurikaan voisi olla korkeampi. Lisämielenkiintoa tuo se, että semien perusteella pelaajien kuntokäyrät vaikuttavat menevän juuri nyt eri suuntiin.

Todellakin, Rafael Nadalin esitys väsynyttä Andy Murraytä vastaan oli jo sitä, mitä häneltä on moni jo pitkään odottanut. Mittarina Murray ei ollut semifinaalissa paras mahdollinen, mutta melkoisen armoton Nadalin mylly oli heti alusta asti.

Vastaavasti Novak Djokovicin otteissa alkoi ainakin semifinaalin jälkimmäisellä puoliskolla näkymään merkkejä epätasaisuudesta ja jopa väsymyksestä, minkä mies ottelun jälkeen myönsikin. Vaikea sanoa, oliko kuumuudella osaa asiaan, mutta vaisuin Djokovic-show se tämän vuoden Garrosilla oli.

Harmi, jos sama jatkuu finaalissa. Täytyykin toivoa, että Roger Federerin suosima hokema "peräkkäiset ottelut eivät ole sukua toisilleen" pitää jälleen paikkansa. Ainakin Nadal komppasi fraasinpartta semifinaalissaan ja onnistui nostamaan merkittävästi tasoaan ja ennen kaikkea tasaisuuttaan Ferrer-puolivälierästä.

Ennen turnausta ja sen aikana olen pitänyt suosikkina Djokoviciä, mutta semifinaalien jälkeen olisi hullua pitää härkäpäisesti siitä vielä kiinni ja kun tätä järjellä ajattelee, niin takinkäännön paikka tässä taitaa sittenkin olla.

Nadalin vapautunut ja helpottunut ruumiinkieli ottelun aikana ja varsinkin sen jälkeen viestittänee myös siitä, että kaikki on sittenkin kohdillaan Rafalandiassa. Selkähuolet lienevät tällä erää ohi, sillä liike oli suorastaan loistavaa, eikä itseluottamuskaan vaikuttanut horjuvan. Pelipositio oli siirtynyt takarajan tuntumaan ja kämmen lähti pelottavan vahvasti joka puolelta joka puolelle, mikä tietää aina vaikeuksia kenelle tahansa. Nadal on viime vuosina kehittänyt eniten ehkäpä kämmentään pitkin linjaa ja voi olla, että juuri Djokovicistä johtuen. Alkukierroksilla melko säästeliäästi käytetty lyönti teki sekä Ferreristä että Murraystä usein selvää. Lyönti on toimiessaan vastustamaton Djokovicillekin.

Nadalin turnauksen aikana heilahdellut syöttö toimi Murraytä vastaan niin hyvin, ettei samankaltaista syöttämistä ole häneltä vielä tänä keväänä nähty. Saman pitää tietysti jatkua Djokovicia vastaan. Muussa tapauksessa serbialainen ottaa aloitteet varsinkin kakkossyötöistä välittömästi. Nadalin syöttötyöskentely onkin erityisen hyvä itseluottamusmittari hänen pelilleen ja sitä kannattaa seurata ottelun aikana.

Kuten moneen otteeseen on ollut jo puhetta, on Djokovicilla kaikki aseet Nadalin lyömiseksi. Jos hän onnistuu pitämään ottelun ohjaksista kiinni ottamalla palloa noususta ja korkealta takarajan päältä, niin mahdollisuus on totta kai olemassa. Ongelmana on tietysti se, että nyt sen pelin pitää kestää kolme erää ja että tämä on käytännössä ainoa tapa voittaa Nadal Garrosilla.

Rystyllään Djokovic saa iskettyä ja ohjattua peliä pitkin linjaa tehokkaasti niin, että Nadal joutuu lyömään paljon rystyään, jolla Nadalin pelidominointi on ollut minimaalista viime vuosina. Murrayta vastaan mies toki nosti tasoaan eniten juuri rystyn osalta, eikä lyönnin aiempaa haavoittuvuuttaa ollut havaittavissa. Rysty lähti puhtaammin ja painavammin kuin kertaakaan tänä keväänä. Se on kuitenkin luonnollisesti edelleen se puoli minne peliä on saatava, jotta samalla voisi pedata lopullista iskua Nadalin kämmenpuolelle.

Paljon riippuu toki myös Djokovicin kämmenestä, joka ei saisi nyt pätkiä kuten se vähän teki Gulbisin kanssa, sillä sillä on niin ikään tärkeä rooli Nadalin rystypuolen löytämisessä ja tämän lyhyiden pörriäisten tappamisessa. Näihin kaikkiin Nadalin "välilyönteihin" on muutenkin iskettävä aggressiivisesti kiinni ja mieluusti juuri kämmenellä. Toisaalta myös Djokovicin puolustuksen tulee olla timanttinen. Monipuolisempana puolustajana ja vastaiskijänä Djokovic on silti puolustaessaankin aina vaarallinen.

Peli tullee aaltoilemaan mukavasti ja kumpikin pelannee tilanteesta riippumatta vahvasti vahvuuksillaan ja aloitteita haetaan jatkuvasti.

Kelistä on tällä tietoa tulossa lämmin, noin 27 astetta, mutta sateen mahdollisuus iltaa kohden lisääntyy ja parin tunnin pelaamiseen jälkeen sen todennäköisyys on noin 40%. Tämä voi vaikuttaa pelin kulkuun ratkaisevasti. Jos Nadal ehtii kuivassa ja kuumassa kelissä tarpeeksi kauas karkuun eli noin kahden erän johtoon, on peli käytännössä selvä. Jos taas Djokovic onnistuu voittamaan jomman kumman ensimmäisistä kahdesta erästä alkaa vaakakuppi kääntyä illan aikana Djokovicin suuntaan. Raskaammassa kelissä Nadalin kierrepeli menettää tehoaan, kun vastaavasti Djokovicin moukarointi säilyttää tehoaan. Tämän lisäksi mies pääsee tykittämään entistä lähempää Nadalin lyhyeksi jäävää palloa. Kuumassa kelissä on kuitenkin vaikea nähdä kenenkään voittavan tätä Nadalia.

Pienen oman mausteensa otteluun tuo se, että Djokovicille voitto toisi ura-Grand Slamin täyteen sekä ilmeisesti myös ykkösrankingin, joten näiden painevaikutusta on vaikea lähteä arvioimaan. Nadalin yhdeksäs mestaruus yhdessä Grand Slam-turnauksessa puolestaan kirjoittaisi uuden luvun tennishistoriaan sekin, mutta tuskin mies tästä painetta kokee. Toinen perättäinen Grand Slam-finaalitappio ja viides perättäinen tappio Djokovicille sen sijaan saattaisi sattua pitkään.

Summatakseni, käännän takkiani juuri nyt ja veikkaan, että Nadal vie tämän erin 3-1.

Ennakko: Välierät, Roland Garros 2014

Välieräpäivä!

Novak Djokovic vs. Ernests Gulbis

Kaavion alaosan semifinaalissa kohtaavat kaksi turnauksen vakuuttavinta peliä esiittäneet Novak Djokovic ja Ernests Gulbis. Djokovic on jyrännyt konemaisella lanauksellaan oikeastaan kaikki ja tuntuu siltä, että varaa on vielä hurjasti jäljellä. Gulbis on puolestaan löytänyt uran tähänastisen maksimipelinsä, jota hän on voitokkaasti viime kierroksilla esittänyt ja yllättävänkin tasaisesti, ilman hurjia notkahduksia.

Maksimia, ehkä jopa sen ylitystä, vaaditaan semifinaalissakin. Sanoisin, että Gulbisin, ja monen monen muun, kannalta juuri Djokovicin kaltainen puolustus on ikävintä mahdollista myrkkyä. Nyt ei riitä se, mikä riitti Federeriä vastaan. Eikä riitä sekään mikä riitti Berdychiäkin vastaan. Nyt on oltava entistäkin kovempi hyökkääjä ja valmis lyömään kuollettavan iskun jälkeen vielä yksi, kaksi, ehkä jopa kolme iskua ennen kuin Djokovic taipuu, jonka jälkeen taas uusi piste tulille ja sama kuvio. Henkisesti tämä on erittäin rankkaa. Jos peliä sävyttää "turhat" ja turhauttavat virheet, voi kaikki tämä olla Gulbisille liikaa. Grand Slam-semifinaalin paineet yhdessä Djokovicin pelin kanssa voivat olla liian kova paikka purtavaksi. 

Parasta olisi, jos Gulbis saisi otteluun loistavan alun ja vähän lisäuskoa, että hän voisi voittaa tämän. Hän lähtee varmasti otteluun aivan samalla ennakkoluulottomuudella kuin tähänkin asti, mutta hyvä alku ei olisi pahitteeksi.

Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että nyt kohtaavat kisan kaksi parasta rystyä. Miten miehet ratkovat ja ohjaavat sillä peliä? Voisin kuvitella, että Djokovic haluaa kääntää peliä enemmän kämmenpuolelle, sillä kämmenissä on miesten välillä suurempi ero. Rystypuolelta kumpikin pystyy kääntämään ja ratkomaan kyllä, mutta kämmenpuolelta Djokovic on monipuolisempi ja varmempi tulituksissaan. 

Odotan suurella mielenkiinnolla sitä, miten nämä lyöntipuolet sekä kenttäpositiot painottuvat ottelun aikana. Kumpikin hakee varmasti aggressiivista lyöntipositiota takarajan päältä ja sen sisäpuolelta, mutta Gulbisille se on tärkeämpää. Hänestä ei ole kipittämään kolmea tuntia 2-4 metrin päässä takarajasta, vaan hänen on päästävä viemään ottelua itse. 

Djokovic sen sijaan voi voittaa tämän ottelun puolustamallakin, mutta varmasti myös hän pyrkii tätä viemään. Mikäli kuitenkin alkaa näyttämään siltä, että Gulbis voittaa tulitaistelussa, niin ultimaattinen puolustus on Djokolle vaihtoehto, jolla hän voi  myös siis voittaa. 

Mielenkiintoiseksi menee, mutta järjen ääntä on nyt hyvä kuunnella, Djokovic jatkaa erin 3-1.

Rafael Nadal vs. Andy Murray

Kaavion yläosa meni kuin menikin niin kuin ennakoin jo ennen turnausta. No, jopa sokea Reettakin saattoi tämän toki nähdä, joten eipä tässä nyt hirmuisesti ole varaa paukutella. 

Asetelma on tässäkin parissa varsin herkullinen. 

Ennen tämän kevään Rooman kohtaamista tässä olisi ollut 100-0-oddsit Nadalille, mutta Roomassa Murray sai, tappiosta huolimatta, pelinsä kuosiin ja saipa hän jonkin aikaa jopa pyyhittyä Nadalilla roomalaista kentän pintaa! Kumpikin varmasti muistaa tämän. 

Nadal on ehkä vieläkin vähän vaiheessa. Prosessihan tämä turnaus hänelle joka vuosi on, mutta aika lailla viime tippaan hänen mahdollinen piikkinsä jää. Voi olla, että piikin esiin kaivamiseksi tarvitaan Djokoviciä. Toki Ferrer-ottelun loppu oli yhtä päätyä, mutta tiedostetaan nyt se, että Ferrer jostain käsittämättömästä syystä heitti hänelle hyvin epätyypilliseen tapaan pyyhkeen kehään toisen erän hävittyään. Mittari oli siis hyvin harhainen viimeiset erät.

Murray tietää, että olemalla aggressiivinen hänellä on mahdollisuus. En kertaa tässä nyt enää niitä keinoja, joita Nadalin voittamiseksi tarvitaan, sillä niistä on tullut kirjoitettua aika paljon matkan varrella, mutta Murraylla nämä lääkkeet ovat periaatteessa olemassa. Se, täytyykö miehen loukata selkänsä tai takareitensä ennen kuin hän alkaa niitä käyttämään jää nähtäväksi, mutta suosittelisin lämpimästi Andyä lähtemään heti niiden kanssa liikkeelle. Muuten tulee noutaja jopa huonon päivän Nadalin muodossa. 

Nadalin kannalta semifinaaliurakka voi muodostua ongelmalliseksi, jos Andy todella on pelipäällä. Vastassa on jälleen hyvä ja varma kahden käden rystylyöjä, eikä ilmaisia pisteitä siltä puolelta tule. Nadalin on pakko luottaa kämmeneensä pätkimisestä huolimatta ja haettava isolla kämmen-coveragella isoja ratkaisuja sisältä ulospäin varoen samalla Andyn puolustuksen kämmentulta pitkin linjaa. Kämmentä sisältä sisälle on käytettävä varovaisemmin, sillä Andy osaa kääntää rystynsä tarvittaessa todella jyrkkänä krossina kauas, jolloin tulee liian kiire Rafallekin. 

Nadalin peli kaipaa isojen ratkaisujen lomaan myös niitä pitkiä myllyjä ja Murrayn kypsyttämistä hiljalleen parin erän ajan, jonka jälkeen paisti alkaa olla kypsä nautittavaksi. Vapautuneena Nadalin peli on jo lähellä huippuaan. Murrayn onkin tilanteesta riippumatta roikuttava mukana ja tehtävä voittamisensa mahdollisimman vaikeaksi. Sen Murray todellakin osaa, kuten Monfils-ottelussa nähtiin. Transitio lattiarätistä betoniseinäksi oli käsittämätön, jossa toki ranskalaisen räiskimisellä oli valtaisa osuus.

Melkein toivon, että Murray olisi aavistuksen edelleen loukkaantunut, sillä silloin hänen pelinsä on aktiivisuudessaan aina, masentavasta habituksesta huolimatta, hienompaa katseltavaa. On lähes ironista, että silloin hänellä olisi myös parempi mahdollisuus voittaa. 

Sekään ei kuitenkaan auta. Nadal jatkoon 3-1.

Ennakko: Puolivälierät part II, Roland Garros 2014

Toisten puolivälierien aika, joten ennakot kehiin!

Rafael Nadal vs. David Ferrer

Pitkään on Nadal peliään tällä massakaudella hakenut, mutta joko se vihdoin alkaisi löytyä? Kaavion alku ei muodostunutkaan lopulta niin pahaksi kuin odotin, mutta loppuosasta näyttää tulevan juuri niin armoton kuin turnausennakossani runoilin eli Ferrer, Murray ja Djokovic.

Mutta ei mennä asioiden edelle. Katsotaan tämä ensin, sillä David Ferrer on jälleen tutussa iskussaan ja saattaa hyvinkin pistää Nadalille tosissaan kampoihin. 

Periaatteessa Nadal on suuren yleisön silmissä vielä suurempi suosikki, mutta tämä ei ole ollenkaan niin selvä ottelu kuin voisi odottaa. Kevään kovin testi tulee Nadalille tässä ja nyt.

Monte Carlossa Ferrer voitti Nadalin pitkästä aikaa massalla ja voitto tuli tutulla aggressiivisella takarajan päältä lähteneellä jauhamisella ja paikan tullen iskemisellä. Pienen tulivoimapuutoksen ihailtavasti rohkealla kenttäpositiolla korvaavalle Ferrerille ei mikään ole myöskään kunnosta kiinni, joten hurja taistelu ja vääntö tästä on odotettavissa.

Kevään aikana, mukaan lukien tuo Monte Carlo, Nadal on ollut aivan liian passiivinen ja juuri siihen Ferrer ja esimerkiksi Djokovic ovat erinomaisia iskemään. He onnistuvat ajoittain jopa jättämään Nadalin täysin aseettomaksi, kun palloa lyödään aikaisin noususta ja otetaan samalla aika Nadalilta pois. Keväiseen passiivisuuteen ei Nadalilla ole nyt siis varaa.

Pari kuukautta tukkoillut kämmen ei myöskään saa pätkiä yhtään, sillä toista lähellekään samanlaista syömähammasta ei Nadalin repertuaarista tähän hätään löydy, sillä rystyn taso heittelee eikä se parhaimmillaankaan kestä kovaa pommittamista. Rystyn krooninen vaiva, pituus tai tarkemmin sen puute, vaivaa jossain mielessä edelleen ja Ferrer osaa siihen iskeä. Lisäksi hän on erinomainen kääntämään peliä Nadalin rystypuolelle tämän hurjasta kämmenpeitosta huolimatta.

Ferrerin kannalta isoin ongelma on se, että nyt pelataan paras viidestä ottelua, jossa Nadalilla on aikaa hakea virettään. Sen löydettyään Ferrer pysyy vähän samantyyppisenä, mutta tasoltaan heikompana, harvoin kyydissä. 

Haaste on siis ultimaattinen ja oman pelin pitää pysyä kasassa koko iltapäivän ajan. Ferrerin dieselmäisessä höyryjunapuskemisessa ei liiemmalti notkahduksia ole, mutta samaan aikaan myös tietty huipukkuus pelistä puuttuu. Linjalyönnit täytyykin löytyä molemmilta puolilta kolmen, neljän, kenties jopa viiden tunnin ajan riittävällä tasolla, jotta Nadalia saa pitkässä juoksussa vakavasti horjutettua.

Keliksi on ennustettu koleaa ja sateista, joka tässä tapauksessa on kummankin pelistä jotain pois. Ehkä Nadalin pelistä kuitenkin enemmän, sillä hurjempi kierre tylsistyy raskaassa kelissä rankemmin. Varsinkin rystyyn raskas keli vaikuttaa siten, että lyhyttä tulee normaalia enemmän ja juuri siinä voi piillä Ferrerin sauma.

Pienen lisämausteen otteluun ja mahdollisesti Nadalin lopputurnaukseenkin tuo hänen vihoitteleva selkä, joka on matkan varrella jo ilmoitellut itsestään. On täysin selvää, että puolikuntoisena Nadal ei voita missään. Ei edes Ranskassa.

Mutta. Nadal jatkaa tahto- ja taisteluvoitolla erin 3-2. Tai 3-1.


Andy Murray vs. Gael Monfils

Erittäin mielenkiintoinen on tämäkin ottelu. Monfilsin läpimurtoa Grand Slam-tasolla on odoteltu jo jonkin aikaa ja vaikuttaa siltä, että mies on vihdoin lunastamassa ainakin jonkin tason odotuksia ja mukavasti vieläpä omalla kotikentällä hurjan kannustuksen kera.

Andy Murrayn massakausi on ollut lopulta positiivinen yllätys, vaikka se välillä aikamoista puurtamista on ollutkin. Kukaan ei nimittäin ota selvää pelaako mies jälleen loukkaantuneena, mutta sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä. 

Itse asiassa, henkilökohtaisesti pidän Murrayn pelistä paljon enemmän kun mies irvistelee takareittään, selkäänsä tai jotain muuta. Peli on silloin paljon suoraviivaisempaa, aggressivisempaa ja aktiivisempaa kuin normi-Murraylla. 

Aktiivisen Murrayn ja Monfilsin ottelusta tulee hieno taistelu, mutta mahdollinen jauhaja Murray onnistunee tekemään tästäkin herkusta lopulta "tylsän" fysiikkataistelun, joka toki näiden pelureiden osalta on atleettisuutta parhaimmillaan, jos puhtaasti sitä arvostaa. Toki näemme varmasti myös hienoja ja monipuolisia palloralleja, mutta tärkeillä hetkillä Murrayn peli on betonia. Harmaata betonia.

Murrayn peruspelin ollessa varmempaa ja puolustuksen kovempaa, on Monfilsilla oltava todella hurja hyökkäyspäivä, jos hän välieräpaikkaa halajaa.

Murray välieriin erin 3-1.

Ennakko: Rooma 2014

Well, well, well... Massakaudesta 2014 näyttää tulevan mielenkiintoisempi kuin vuosiin.

Vaikka Madridissa voittanut Rafael Nadal paransi viime viikolla peliään, on hän edelleen kaukana, kaukana, parhaastaan niin pelillisesti kuin henkisestikin. Kämmen pätkii edelleen erityisesti paineen alla, vaikka takana on jo kolme turnausta. Madridin turnauksesta tuli voitto, mutta kaikki finaalin nähneet ovat varmasti samaa mieltä, että myös muut ongelmat, mitä pitkin kevättä on nähty vaivaavat edelleen. Rysty jää toistuvasti lyhyeksi, etäisyys takarajaan on pitkä, myllyn sijaan nähdään liian paljon puolustusta ja niin edelleen. Dominanssiin on pitkä matka.

Plus, että Kei Nishikori oli toden totta liikkeellä juuri niiden rohtojen kanssa, joilla Nadalia on ennenkin kaadettu, niin massalla kuin muuallakin. Saattoi olla jopa niin, että vain Nishikorin selkävamma esti tämän kevään kolmannen massatappion. Harmi, sillä Nishikorilla on parhaimmillaan ja terveenä niin hurja peli, että sillä mentäisiin Roland Garrosilla pitkälle.

Nadalin "takana" pakka on vähintäänkin yhtä arvoituksellinen. Valitettavasti myös loukkaantumisilla on osuutta tähän mysteeriin. Nishikori, Juan Martin del Potro ovat nyt ja edelleen siis poissa ja Andy Murray puolestaan hakee vieläkin ja pahasti. Erityisesti massalla Andy on täysin yössä, eikä odotusarvo ole vieläkään kummoinen. Ehkä sitten ruohokaudella.

Novak Djokovic tekee paluun Roomassa jopa kahden valmentajan kera. Ranne kuulemma kestää jälleen, mutta nähtäväksi jää onko todella näin. Djokovic haistaa varmasti mahdollisuutensa tämän vuoden Garrosin suhteen, joten Roomassa lienee täysin turha ottaa minkäänlaista riskiä, jos ranne vähänkin oireilee. Rooma voi hyvinkin olla Djokolle tällä kertaa vain testin paikka enkä ihmettelisi yhtään, jos tie loppuisi ennen finaalia, joko luovutukseen tai "yllätystappioon" David Ferrerille tai Ernest Gulbisille kvartseissa.

Tai sitten Roger Federerille semifinaalissa, olettaen, että Roger pelaa toisin kuin viime viikolla. Federer on kuitenkin twitter-tilinsä mukaan paikalla ainakin kauhistelemassa italialaista liikennettä. Oikeutetusti niin. Tuoreen veljesparin isä lienee kisassa intoa täynnä ja mahdollisuuksien kaaviossa hänellä on loistava paikka mennä finaaliin saakka myös Roomassa.

Stanislas Wawrinkan vuoristorata jatkui Madridissa tappioon ensimmäisessä ottelussa juuri kun alla oli Monte Carlon voitto. Roomassa olisi kerrassaan herkullista nähdä semifinaali Stan the Manin ja Nadalin välillä, joten toivotaan, että mies on Madridin sukelluksen jälkeen virtaa ja intoa täynnä, jotta tämä namu nähtäisiin. Toteutuessaan matsi antaisi hurjasti vihiä siitä millä kunnolla ja minkälaisella mindsetillä nämä veijarit lähtisivät Garrosille. Voitto kummalle tahansa toisi varmasti hurjan itseluottamusboostin, sillä etukäteen ajatellen ottelun pelillinen haaste on kummallekin lähes maksimaalinen.

Näillä mennään eli:

Puolivälierät:
Nadal vs Murray
Wawrinka vs Berdych
Raonic vs Federer
Djokovic vs Gulbis

Välierät:
Nadal vs Wawrinka
Federer vs Djokovic

Finaali:
Wawrinka vs Federer

Voittaja:
Wawrinka.

Ennakko: Puolivälierät (part one), Australian Open 2014

No niin! Lämmittelyt on suoritettu, tosipelit voivat alkaa! Kaavion alaosan puolivälierät pelataan tiistaiaamuna Suomen aikaa.

Huomisen otteluparit muodostuivat ennakon mukaisesti ja keskiviikonkin melkein. Kuten twitterin puolella isot pojat jo naljailivatkin, niin tämän näkemiseen ei tietysti paljoa vaadittu. Ei välttämättä edes uutta kristallipalloa.

On totta, että tennis elää tavallaan tylsää aikakautta: kun on niin sanotusti tosi kyseessä ja panosta pelissä, niin kärkinimiä on varsin vaikea kenenkään yllättää. Kun nuorista ei ole samaan aikaan ainakaan raketin lailla nousemassa ketään pakkaa sekoittamaan, niin tässä sitä ollaan.

Ei kuitenkaan harmitella tätä nyt, vaan mennään ennakoihin.

David Ferrer vs. Tomas Berdych
Jotenkin tekisi mieli käyttää kulunutta fraasia Daavid vastaan Goljat ja nyt kun se tuli tehtyä, en tarkoita ainoastaan miesten pituuseroa vaan miesten peliä. Siinä missä Ferrer hakee, vääntää ja taistelee, Berdych paukuttaa isoa peliään isommalla asearsenaalillaan. Periaatteessa asetelma on klassinen tenniksessä ja tässä tullaan jälleen kerran nöyrän koiran ja kuolleen leijonan tilanteeseen.

Uskon, että David Ferrer kaivaa jälleen huomenna sen verran palloja peliin, että Berdych kaatuu lopulta omiin virheisiinsä ja hukattuihin paikkoihin. Hänen ainut mahdollisuutensa Ferreriä vastaan, jos tämä siis vähäänkään omalla tasollaan pelaa, on olla se kuski joka vie peliä ja ampuu Ferrerin ulos ottelusta. Valitettavasti se vain on Ferreriä vastaan erittäin vaikeaa, sillä grindaamisen ja puolustamisen lisäksi Ferrer on loistava iskemään myös vastaan.

Kun tähän yhtälöön lisätään Berdychin tukkoileva pää, veikkaan että Ferrer jatkanee semifinaaleihin tänäkin vuonna. 3-1 Ferrerille.

Novak Djokovic vs. Stanislas Wawrinka
Jossain mielessä asetelma muistuttaa etäisesti päivän ensimmäisen puolivälierän asetelmaa, paitsi että nyt molemmilla on tietysti aseita ja tulivoimaa yllin kyllin. Mutta, jos Stanislas Wawrinka mielii voittaa tämän ottelun, on hänen käytettävä tulivoimaansa hurjasti ja hänen on tehtävä se aina kun paikka on, mutta myös silloin kun sitä ei ole. On haettava kulmia Djokon keskikaistan pommituksesta huolimatta ja vietävä peliä aktiivisesti.

Jos tämä peli Stanillä pätkii, riittää Djokovicille keskinkertainenkin noutajapeli, joka tylsyttää tappavan tehokkaasti niin vastustajan pelin kuin katsojan intohimon joka kerta. Olisi tietysti huikeaa nähdä samankaltainen ilotulitus kuin tämä ottelu oli viime vuonna, jossa Stan oli kaikessa aktiivisuudessaan Novakia kilometrejä edellä, mutta lopulta jälkimmäisen fysiikka ja pää kestivät sveitsiläistä paremmin.

Wawrinka on toki mennyt henkisesti eteenpäin vuoden aikana, mutta muutama tiukka viiden erän tappio Djokovicille viime vuoden Slameissä painaa varmasti mieltä, varsinkin kun ei ole juuri mitään mitä Stan olisi voinut tehdä paremmin.

Parhaimmillaan tästä voi siis tulla tenniksen riemujuhla, kun molemmilla on hallussa kaikki keinot, joilla toista satuttaa, mutta pahimmillaan tästä tulee todella tylsä iltalenkki, jossa Djokon voittoon riittää juokseminen. Djokovic vaikuttaa edelleen nälkäiseltä ja mieheltä mission kera, joten 3-0 Djokovicille.

Ennakko: Australian Open 2014

Kaaviot ovat saapuneet, on aika ennakon.

Australian Openin kentät ovat tälle vuodelle nopeutuneet viime vuosista, joten yhtä hurjia fysiikkataisteluita kuin viime vuosina tuskin nähdään ja hyvä niin. Lähes samaan hengenvetoon on todettava, että toisaalta on myös vähän tylsää, että nopeiden kovien kenttien Grand Slameja on nyt mitä ilmeisimmin kaksi, mutta seuraavat kaksi viikkoa tämän näyttävät.

Miesten puolella kaavio on äkkivilkaisulla kaksijakoinen. Rafael Nadalin puolella mielenkiintoa riittää ensimmäisestä kierroksesta lähtien, kun taas Novak Djokovicin puolen semifinalistit, ehkä myös finalistin, näkee sokea Reettakin. Vai näkeekö?

Mennään ensi yläkertaan ja aloitetaan Nadalista, jolle arvonnasta nousi melko hurja kaavio. Lämmittelypelejä on käytännössä nolla. Vain toisen kierroksen Kokkinakis/Sijsling -ottelua voidaan pitää jonkin sortin väliotteluna, mutta ensin on voitettava juuri Sydneyn finaalissa pelannut kotiyleisön Bernand Tomic. Australialainen ei ihan optimaalinen avausvastustaja Nadalille ole, sillä Grand Slamien ensimmäisillä kierroksilla Nadal usein hakee vielä ja pelaa itseään turnaukseen sisään. Tomic voi olla kevytkin iltapala Nadalille, mutta jos Nadal sortuu liikaan passiivisuuteen tai perusjunnaamiseen, niin voi Tomic vaarallinenkin olla. Huonosta arpaonnestaan huolimatta australialainen ei olisi voinut saada parempaa paikkaa Nadalin yllättämiselle. Ehdottomasti kuitenkin ensimmäisen kierroksen helmi.

Toisen kierroksen jälkeen Nadalin miinat jatkuvat: Gael Monfils, Lleyton Hewitt tai Kei Nishikori, puolivälierissä Juan Martin del Potro ja välierissä Andy Murray tai ehkä jopa Roger Federer. Auts. Kaikki voivat nopeilla kentillä olla todella vaarallisia Nadalillekin. Palkinnoksi tästä kaikesta astelee finaalissa vastaan mitä todennäköisimmin Novak Djokovic. Toteutuessaan ei siis mikään ihannekaavio, kuten esimerkiksi viime syksyn US Openissa.

Djokovic puolestaan saa surffata alku- ja keskimatkankin aika turvallisilla vesillä. Tappavia haita ei ole näköpiirissä ennen puolivälieriä, joissa mahdollisesti Stanislas Wawrinka ja uusintaottelu viime vuodelta. Se oli hieno ottelu silloin, se voi olla sitä nyt. Itse nostin tuon ottelun viime kauden hienoimmaksi, joten toivotaan tenniksenkin kannalta, että myös nyt nähdään upea ottelu ja että Wawrinka laittaa Djokon jälleen vähintään yhtä koville. 

Välierissä nähtäneen jälleen David Ferrer, mutta näennäisesti tasaisen väännön jälkeen Djokovic mennee taas finaaliin. Pahin paikka tiellä finaaliin on ehdottomasti tuo Wawrinka-ottelu.

Andy Murray, viime vuoden finalisti, ei ole vielä paluunsa jälkeen vakuuttanut. Ei pelillään, eikä puheillaan. Vähän on liikaa taas sitä perusuurastusta ilman aktiivista tappamista. Sama koskee puheita, "ei odota liikoja", "ei ole matseja alla" ja niin edelleen. Perinteistä paineiden poistoa, mutta puolivälieriin kuitenkin heittämällä, ellei John Isner intoudu hirmutekoihin. Kvartsissa sitten joko Jo-Wilfried Tsonga tai Federer, joista varsinkin jälkimmäinen voi olla vielä liian paha matsikokemusta uupuvalle skotille. Erityisesti siinä tapauksessa, ettei hän tämänvuotisilla kentillä saa käännettyä näitä otteluita fysiikkataisteluiksi.

Federer pääsee kisaan omien sanojensa mukaan paineettomana. On uutta mailaa ja koutsia, on nopeutuneita kenttiä, kausi on alussa ja mies virkeä. Mahdolliseksi turnausvoittajaksi tie lienee kuitenkin turhan ankara reitin lopussa: Tsonga, Murray, Nadal ja Djokovic. Voi tippua jo Tsongalle, joten ei lasketa enää Rogerin varaan, varsinkaan tällaisilla kaavioilla, ok? Kuuleehan Hiekkaharjukin tämän?

Loppuun vielä yksi nimi eli Juan Martin del Potro, joka voitti hetki sitten Sydneyssä. On siis iskussa ja jos pitää hyvän tasonsa ja pysyy terveenä läpi turnauksen, on hän erittäin vaarallinen kenelle tahansa. Hän voi mankeloida jopa koko porukan. Viime vuosien johdonmukainen nousu lähemmäs ja lähemmäs kärkeä maksaa jossain vaiheessa työn takaisin ja se voi hyvinkin olla jo Australiassa. On pitkässä turnauksessa kuitenkin loukkaantumisherkkä ja nyt hänellä on jo viikko turnausta tavallaan takana, joten voi uupua jossain vaiheessa täysin.

Uusi pikkujoululahjaksi saatu kristallipalloni sanoo, että näin käy:

Puolivälierät:
Nadal vs. del Potro
Murray vs. Federer
Ferrer vs. Berdych
Djokovic vs. Wawrinka

Välierät:
Nadal vs. Murray
Djokovic vs. Ferrer

Finaali:
Nadal vs. Djokovic

Voittaja:
Djokovic.

Ai niin, se naisten puoli... Serena vie. Nopeutuneet kentät suosivat ja fysiikka lienee nyt timanttia, eikä hyydy tällä kertaa auringossa.

Joulukalenteri #10: TOP10

Kymppiluukusta löytyi uusi, entistä ehompi, kristallipallo. Pitäisi olla virheetön. Tutustuin tarkemmin ja näytti mm. ensi vuoden lopun top-kympin. Mene ja tiedä.

1. Novak Djokovic
2. Rafael Nadal
3. Juan Martin del Potro
4. Andy Murray
5. Stanislas Wawrinka
6. Roger Federer
7. David Ferrer
8. Tomas Berdych
9. Richard Gasquet
10. Milos Raonic