Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Tuttuun tapaan viimeisestä luukusta esiin putkahtavat lähes legendaariset 'vuoden paras'-palkinnot!

Vuoden paras:
Novak Djokovic. Kurkkaa luukku #1.

Vuoden matsi:
Roland Garros-finaali Djokovic vs. Wawrinka. Kaikki oli pedattu Djokovicille, mutta kaikkien aikojen massatykitys maksoi mestaruuden.

Vuoden sykähdyttävin hetki:
Jarkko Nieminen ja The Final Night, Hartwall Areena, Helsinki. Nieleskelin kyyneleitä. Kiitos Jarkko. Vielä kerran.

Vuoden eläkeläinen:
Jarkko Nieminen. Hieno ura, hieno mies.

Vuoden potilas:
Yllättäen ei Nadal, vaan Juan Martin del Potro ja kunniamaininta Kei Nishikorille. Eivät tunnu kestävän. Harmi.

Vuoden comeback:
Stan Wawrinka. Australian Open-krapula kesti 1.5 vuotta. Kenties parasta peliä ikinä kannatti kuitenkin odottaa.

Vuoden shokki:
Stan Wawrinka ja Roland Garros-voitto Novak Djokovicin kustannuksella. Kun kaadat Nadalin Garrosilla, voisi kuvitella, että turnausta ajatellen olisit vahvoilla. Kukaan ei sitä kuitenkaan ole ollut.

Vuoden valmentaja:
Boris Becker. Djokovicin supervuosi Beckerin johdosta tai siitä huolimatta on hurja tulos kenen tahansa valmennettavalle.

Vuoden nolous:
Nick Kyrgios ja huutelu Stan Wawrinkalle tämän tyttöystävästä kesken ottelun. Aussi ei tee tykkäämisestään ihan helppoa. Miksi muuten Stan on joka vuosi näissä huuteluepisodeissa kohteena?

Vuoden puoltenvaihto:

Andy Murrayn hiustrimmaus ATP World Tour Finaaleissa. Mitä ihmettä?

Kunniamaininta: Stan Wawrinkan kahvipaussi Pariisin hallissa. Puoltenvaihtoon on siis mahdollista tilata latet ja sakset.

Vuoden fashion:

Hitti tai missi, mutta vaateparsi mikä tästä vuodesta päällimmäisenä jää mieleen oli ne Stan Wawrinkan ruutushortsit Roland Garrosilla. Löytyvät Garrosin museosta.

Joulukalenteri #2: Stanin Slamit

Todellakin, Stan Wawrinka on Novak Djokovicin jälkeen eniten kahden viimeisen vuoden aikana Grand Slamejä kerännyt pelaaja ja nyt niitä on koossa siis kaksi.

Määrä on muuten sama kuin muuan Andy Murraylla, jota noin yleisesti ottaen pidetään big fourin alkuperäisjäsenenä. Puheet big fourista voitaneen tälläkin perusteella kuopata tällä haavaa kokonaan.

Mutta takaisin Staniin. Mies teki todella upean tasonnoston jo muutama vuosi sitten ja kaksi Grand Slamia kertovat omaa kieltään kovasta tasosta sitäkin kovemmassa seurassa. Nimet Federer, Nadal, Djokovic ja Murray kaipaavat ehdottomasti vierelleen Stanin nimeä, kun isoimpien turnausten ennakoita ensi vuonnakin rustaillaan. 

Väittäisin jopa niin, että Wawrinka on hurjimmalla tasollaan kovin heistä kaikista. Hänen kuuminta A-peliään ei voita kukaan. Luulen, että jopa Djokovic pelkää eniten lopulta Staniä, jos tämän peli on vireessä. Muita varten hänellä on lääkkeet olemassa.

Mutta. Stanin ongelma on pelin ailahtelevaisuus. On selvää, että kukaan ei pysty pitämään Australiassa 2014 tai Garrosilla 2015 nähtyä pelitasoa jatkuvasti, vaan on ymmärrettävä vireen piikkaukset. Välillä Stan vaelteleekin täysin varjojen mailla haluttomana ja vaisuna, jolloin hänestä ei suoranaisesti hehku Grand Slam-voittajan habitus. Ajoittain asenne on jopa välinpitämätön ja suorastaan huono. Siitä siis pientä sapiskaa, sillä moista ei ole nähty esimerkiksi Nadalilla tai Federerillä koskaan.

'Kaikki tai ei mitään'-asenne on toki tuonut kaksi Grand Slamia, mutta toisiko sen huonomman päivän parempi asenne hänet pysyvämmin huipulle pois laaksoista? Tai ainakin puolitoista vuotta kestävistä Grand Slam-krapuloista?

Ennakko: Semifinaalit, ATP World Tour Finaalit 2015, Lontoo

Otetaanpa kiinni herkullisista semifinaalipareista.

Novak Djokovic vs. Rafael Nadal

Väite 1: "Novak Djokovic ei ole vireessä." Totta vai tarua? 

Täyttä puppua, vaikka Djokovic pelasikin viikolla Rogeria vastaan huonoimman ottelunsa miesmuistiin. 

Mutta oliko mukana taktikointia? No, tuskinpa kuitenkaan. Toki ajatus käy kieltämättä mielessä kun toisen lohkon avainottelu Nadal vs. Wawrinka oli edellisiltana kääntynyt Nadalille, jolloin espanjalaisen lohkovoitto oli yllättäen jopa todennäköinen, varsinkin kun Murrayn Davis Cup-painotus tiedettiin. Kun Nadal on Murrayn ohella ollut viime aikoina selkeästi mukavin match-up Djokolle saattoi Stanin välttämisen mahdollisuus olla houkuttimena. Mutta spekulointiahan tämä kaikki tietysti on, joten ei mennä siihen tämän enempää.

Djokovicin osalta täytyy kuitenkin muistaa, että mies lanasi täysin Nishikorin ja leikitteli puolivaloillakin kumoon Berdychin ottamalla breikit aina kun niitä tarvittiin. Tasonnosto semifinaalissa lienee siis yhtä todennäköinen kuin pakkaset tulevana talvena.

Väite 2: "Rafael Nadal is back." Totta vai tarua? 

Tarua vieläkin. Voitot haluttomasta Wawrinkasta, surkeasta Murraysta ja aina hyvin taistelevasta Ferreristä ei tee kesää Nadalinkaan syksyyn. Pää voi vähän jo kestää, mutta peli ei. 

Ei varsinkaan Djokovicin mankelissa. Vain kämmen on aavistuksen viime aikoja tehokkaampi ja varmempi. Sekin usein vain silloin, jos tarjolla on suht kuollutta palloa tarjolla. Usein näin ei ole, jos ja kun verkon toisella puolella on Djokovic. Kiireessä osuma on parantunut, mutta lyöntien teho ei virtaa vieläkään kunnolla jaloista eteenpäin. Takajalan painolla lyönti jää painottomaksi.

Djokovic ottanee semifinaaliin aktiivisemman roolin "kuin taikaiskusta" ja tulee viemään ottelua pelaamalla takarajan päällä. Kovaa tempoa ja neutralisointia takakenttään kulmia sen suuremmin avaamatta nähtäneen pääsääntöisesti aina siihen saakka kunnes Nadalilta tulee se ensimmäinen painoton ja/tai lyhyt lyönti, josta mylly pyörähtää liikkeelle. Nadalilla onkin täysin mahdoton tehtävä, kun Djokovicin painava peruspeli tappaa kulmat ja johtaa kiireessä ylimääräisten riskien hakemiseen. Kovan temmon palloon on vaikea hakea kulmia joutumatta itse pulaan.

Nadalin nappipeli, toisin sanoen vain äärimmäinen täysosumapeli, voi pitää ottelun tiukkana. Sitä ei kuitenkaan tule ja Djokovic vie 6-2, 6-3.

Roger Federer vs. Stan Wawrinka

Väite 3: "Roger on kuningas." Totta vai tarua?

Tarua. Tai sikäli totta, että mies on toki edelleen ex-kuningas. Hallissa Rogerilla on kuitenkin vielä pieni oma valtakuntansa, jossa asiat ovat suht mallillaan, mutta huolimatta viikon isosta ja hienosta voitostaan, siihen valtakuntaan tuskin kuuluu Lontoo.

Ei ole kahta sanaa, etteikö peli kulkisi ja se tuleekin kulkemaan tasan niin kauan kuin vastustajat eivät saa käännettyä peliä rystypuolelle. Jäljellä olevista pelaajista sen osaavat kuitenkin kaikki. 

Paljon riippuukin syöttämisestä. Syksyn syöttämisellä mies petaa hyvin asetelmia joka ottelussa. Nishikori-ottelun kaltaiseen syöttötakelteluun ei kuitenkaan ole enää varaa, vaan nyt on yllettävä parhaaseensa. Jo Staniä vastaan.

Väite 4: "Stan on paras." Totta vai tarua?

Totta ja täyttä puppua. Kun Stan saa lyöntinsä kohdalleen, ei häntä pysäytä tällä planeetalla kukaan. Peli Lontoossa on kuitenkin aaltoillut hurjasti. Nadalia vastaan nähtiin niin huono ja haluton Wawrinka, että oli vaikea nähdä miestä edes jatkopeleissä, mutta ajoittaisten välähdysten siivittämänä ja tietysti myös selvän tasonnoston avulla mies selvitti itsensä jatkoon. 

Arvaamattomuudellaan hän on jopa tämän porukan vaarallisin tästä eteenpäin. Jos nappaa, niin jopa voitto mahdollinen, jos taas ei, jopa teurastus Federerin muodossa täysin haarukassa.

Pienen lisämausteen tähän pariin tuo tasan vuoden takainen episodi silloisesta semifinaalista, jossa Federerin vaimo intoutui huutelemaan Stanin suuntaan "itkupilli"-nimittelyjään. Toivottavasti vaimot ja tyttöystävät löytyvät tällä kertaa yläparvelta, jotta kaverit voivat keskittyä pelaamiseen.

Sanotaan kuitenkin, että Federer vie ailahtelevaa Wawrinkaa ja menee finaaliin 7-5, 6-2.

Ennakko: ATP World Tour Finaalit 2015, Lontoo

Tällä kertaa hieman toisenlainen ennakko eli miksi Novak Djokovic voittaa Lontoon Masters-finaaliturnauksen. 

Yksinkertainen vastaus on, että mies on tällä hetkellä kilometrejä muita edellä. Kenties ylivoimaisin urheilija tällä hetkellä koko maailmassa.

Mutta ei tyydytä siihen, vaan katsotaan miksi kaikki finaaliturnaukseen selvinneet pelaajat häviävät tulevalla viikolla serbille, jos he tämän kohtaavat.

Haastajat ovat suosikkijärjestyksessä koko turnausta ajatellen, jotta saadaan sentään jotain tartuntapintaa ja spekuloitavaa turnaukseen.

Haastaja nro 1: Roger Federer

Miksi voisi voittaa: Halliturnaus ja nopea alusta. Hyökkäävä peli optimaalisinta juuri näihin olosuhteisiin. Saa samassa alkulohkossa olevana ehkäpä kaksi mahdollisuutta ja saattaa keksiä jotain uutta finaalikohtaamiseen.

Miksi ei voita: Djokovicin varmuus ja sitkeys on monelle liikaa ja sitä se on varsinkin Federerille. Djokovic tietää Federerin ultra-aggressiivisen pelin virheherkkyyden ja kääntää pelin vaikka väkisin ja vaikka juoksemalla. Silmitön verkolle säntäily on isossa kuvassa tappiollista tennistä, jos hyökkäyksiä ei valmistella huolella. Djokovic on Nadalin kanssa kylmimpiä ohittajia, joten iso valttikortti, verkkopeli, menettää hieman merkitystään Djokoviciä vastaan. Lisäksi Federerin lyöminen ei ole aivan sellaista pommitusta, jolla Djokovic saataisiin jatkuvaan paineeseen ja riittäviin puolustusasemiin.

Miten käy: Finaalissa. 

Haastaja nro 2: Stan Wawrinka

Miksi voisi voittaa: Kakkoshaastaja ja mahdollinen musta hevonen samassa paketissa. Wawrinkan paras peli on absoluuttisesti kiertueen kovinta. Aseet Djokovicin moukaroimiseksi ovat olemassa. Toisin sanoen, lyönneissä on tarvittava ruutimäärä. Kohtaa Djokovicin aikaisintaan välierissä, joten pelitasossa voi tapahtua edistystä kohti huipputasoa turnauksen aikana. 

Miksi ei voita: Kunto ja vire ovat vähintäänkin kysymysmerkkejä, samoin viihtyminen halliolosuhteissa. Ei ole löytänyt omaa parastaan sitten kevään Ranskan avointen. Garrosilla nähdyn tason on löydyttävä nyt, jos mies mielii Djokovicin kaataa. Mikään muu ei riitä. Jos lyöminen menee roiskimiseksi jo alkulohkossa saatetaan nähdä paljon haluttoman miehen pelailua.

Miten käy: Semifinaaliin. Intoutuessaan ja Djokovicin välttäessään lähellä finaalia. Kriittinen ottelu heti maanantaina Nadalia vastaan. Onko valmis?

Haastaja nro 3: Andy Murray

Miksi voisi voittaa: On rakentanut huippukuntoaan loppukauteen parin viikon päästä pelattavaa Davis Cup-finaalia varten. Kohtaa Djokovicin aikaisintaan jatkopeleissä.

Miksi ei voita: Samantyylinen pelaaja, mutta jää kaikessa vähän ja aina Djokovicille, joten keinot Djokovicin kaatamiseen näin ollen olemattomat. Piikkitasokaan ei riitä joka kerta voittoon asti serbiä vastaan. Äärimmäinen hyökkäys, joka on käytännössä skotin ainoa tapa lyödä Djokovic, ei ole ominta peliä skotille, vaan tuottaa liikaa virheitä ja välillä jopa vauhtisokeuttaa Murrayn jolloin muita vaihteita on lopulta vaikea löytää.  Lisämurhetta tai -haastetta Lontooseen tuo Davis Cup-finaalia varten tehty massakenttätreenaaminen, joka tukottaa Murrayn selän. Jopa vetäytyminen kesken kisan mahdollista.

Miten käy: Säästelee itseään lopulta liikaa Davis Cup-finaaliin. Semifinaali maksimisuoritus.

Haastaja numero 4: Rafael Nadal

Miksi voisi voittaa: On saamassa pala palalta päätään kuntoon. Taisteluilme tuo jo voittoja, vaikka kentän toisella puolen onkin kovempikuntoinen pelaaja. Saa ajoittain sekoitettua jopa Djokovicin pasmat ja pelin.

Miksi ei voita: Lyönnit eivät ole riittävässä kunnossa, vaan kipeästi talvihuollon tarpeessa. Perimmäinen syy lyöntien painottomuuteen on olemattomassa jalkatyössä lyönnin aikana (lue lisää täältä). Lisäksi olosuhteet yhdessä Djokovicin varmuuden ja painavan pelin kanssa ovat myrkkyä lyöntien ja vielä myös mentaalisen prosessin kanssa painiskelevalle espanjalaiselle.

Miten käy: Vältti Djokovicin ja Federerin alkulohkon, joten pienet mahdollisuudet jatkoon. Jossain määrin henkinen yliote Murraysta ja ehkä hieman jopa Wawrinkasta, joten mahdollisesti semeihin, joka kuitenkin ehdoton maksimi.

Haastaja numero 5: Kei Nishikori

Miksi voisi voittaa: Tulivoimaa, liikettä ja lyönnillistä ja mentaalista yllätysvalmiutta samassa paketissa periaatteessa riittävästi.

Miksi ei voita: Paikat eivät kestä. Ilmeisesti nytkin jotain vaivaa rasitteena. Pelillisesti myös liian paljon yhtäläisyyksiä Djokovicin kanssa ja monessa tekemisessä heikompi kuin serbi. On toki aavituksen Djokoa aktiivisempi, mutta serbi nauttii vastaiskuista juuri Nishikorin kaltaisia aktiivisia ratkaisua hakevia pelaajia vastaan.

Miten käy: Liian kovassa seurassa vieläkin, kun Federer ja Djokovic samassa lohkossa. Ehkä ensi vuonna?

Haastaja numero 6: Tomas Berdych

Miksi voisi voittaa: En tiedä. En todella tiedä. Periaatteessa on kovaa pommitusta, mutta äh...

Miksi ei voita: Pää ei kestä. Lyönnit eivät kestä. Liian yksipuolinen Djokovicille.

Miten käy: Djokovic voittaa tshekin varmasti, Federer lähes pomminvarmasti. Nishikorin kanssa tiukkaa ja voi periaatteessa jopa voittaa, mutta aivan sama, kun junassa on vain kaksi paikkaa ja se meni jo. Ei siis editystä. Vuodesta toiseen terävimmän kärjen takana.

Haastaja numero 7: David Ferrer

Miksi voisi voittaa: Asenne on järjetön. Samoin sitkeys. Parhaimmillaan voi tehdä Djokovicille djokovicit.

Miksi ei voita: Djokovic on supervuodesta huolimatta edelleen nälkäinen, eikä helposti yllätettävissä. Ferrerin pelilliset aseet Djokovicin haavoittamiseksi ovat olemattomat. Käytännössä tämä tarkoittaa pommien puutetta. Alusta suosii myöskin serbiä. Jos tämä turnaus pelattaisiin edes kerran massalla...

Miten käy: Tiukkoja tappioita sen verran, että jatkopaikka jää haaveeksi.

Näillä mennään:

Lohko A (Stan Smith-lohko): 
Djokovic (jatkoon)
Federer (jatkoon)
Berdych
Nishikori

Lohko B (Ilie Nastase-lohko):
Wawrinka (jatkoon)
Nadal (jatkoon)
Murray
Ferrer

Semifinaalit:
Djokovic vs. Nadal
Federer vs. Wawrinka

Finaali:
Djokovic vs. Federer

Voittaja:
Djokovic.

Ennakko: Shanghai Masters 2015

Viime postauksesta on hieman jo aikaa, mutta US Openin jälkeen on hyvä vetää vähän happea ja tuumailla esimerkiksi syksyn valmennuskuvioita. Kiertue on kuitenkin jatkanut elämäänsä Openin jälkeenkin ja kauden toiseksi viimeinen Masters-turnaus pelataan ensi viikolla Shanghaissa. Tässä siis ennakkoa!

US Openin jälkeen ei ole ihmeitä tapahtunut. Pekingissä Novak Djokovic lanasi totuttuun tapaan jälleen kaikki ja lähtee hirmuvireellään suosikkina Shanghain turnaukseen. Serbi on pelannut viime vuosina hurjan syksyn, eikä tämä vuosi ole selvästikään poikkeus. Mies tulee tekemään sellaisen vuoden, ettei toista olla nähty. Ei koskaan.

Pekingin otteet olivat niin kliinisen tappavia, ettei miestä pysäytä monikaan edes parhaalla pelillään. On oikeasti vaikea keksiä mitään keinoa, millä miestä voisi toistuvasti horjuttaa. Pommia toki tottelee Djokovicikin, mutta monella ei ole moiseen keinoja ja niillä joilla on, ei useinkaan riitä pommitusvarmuus. Näiden kriteerien jälkeen ei haastajien rivissä seiso enää montaakaan miestä.

Haastajat löytyvätkin tutusta joukosta, joka kulkee nimillä Stan Wawrinka, Roger Federer ja Andy Murray. Heistäkin on uhkaajiksi vain silloin, jos peli sattuu piikkaamaan Djokoa vastaan. Muuten käy heillekin kylmät. On siinä ja siinä, pystyykö tällä viikolla Pekingissä nähtyä Djokovicia uhkaamaan heistäkään kukaan.

Rafael Nadalin paluu, mikäli siitä voidaan vieläkin tällä termillä puhua, on pitkä ja kivinen. Pekingin finaalissa, miksei turnauksessakin, mies esitti ajoittain vanhaa itseään, mutta kun vastassa on Djokovicin unelmapeli, niin teurastuskaan ei ollut kaukana. Osittain se jopa oli sitä. Syöttöpelin pitää Nadalin mittapuulla olla toisesta maailmasta, jotta serbi ei saisi palautustaan kenttään. Samaan aikaan Nadalin oma palautuspeli jää aivan liian passiiviseksi, jotta mies pysyisi Djokovicin syöttögeimeissä mukana. Kun Nadalin peruspeli sisältää parantuneesta vireestä huolimatta edelleen valtavan määrän virheitä, huonoja osumia ja painottomia lyöntejä, on serbillä kärsivällisyyttä kyttäillä sitä ensimmäistä lyhyttä ja iskeä välittömästi siihen kiinni. Tämä onkin yksi näiden taisteluiden vahvistuvimmista piirteistä, mitä pidemmälle niissä ollaan tultu. Nadalilta vaaditaan uskomattomuuksia jatkuvasti, jotta piste tulee kotiin. Juuri nyt tuntuukin, että Nadalin kortit on Djokovicia vastaan pelattu. Tämä ei riitä.

Näillä mennään siis Shanghaissa:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Ferrer
Murray vs. Simon
Nadal vs. Wawrinka
Federer vs. Nishikori

Välierät:
Djokovic vs. Murray
Wawrinka vs. Federer

Finaali:
Djokovic vs. Wawrinka

Voittaja:
Djokovic.

Jälkipelit: Novak Djokovic vs. Roger Federer, finaali US Open 2015

Same old, same old... Finaali oli lopulta niin tuttua tarinaa, että sen analyyseiksi voi lukea vaikkapa kasan vanhoja Djokovic vs. Federer -jälkipelejä, aloittaen esimerkiksi tämän vuoden Wimbledonista. 

Katsotaankin tällä kertaa siis isompaa kuvaa. 

***

Tennis on laji, jonka isoimmissa turnauksissa pelataan maksimissaan seitsemän kierrosta ja lopulta Novak Djokovic voittaa aina.

Niinpä. Kaudessa on neljä Grand Slamiä. Djokovic voitti kolme ja oli yhdessä finaalissa. Kun jättipottiin lisätään alkukauden dominointi kaikissa miehen pelaamissa Masterseissa, niin onhan tämä näyttönä jo sitä luokkaa, ettei moista olla aiemmin nähty. 

Juuri kun viime vuonna pääsimme elättelemään toiveita miestenniksen kärjen levenemisestä, niin tänä vuonna Djokovic on näyttänyt jälleen kuka tätä maailmaa oikeasti hallitsee. Ihan sama vaikka kärki levenisi, serbi on edelleen kuningas paikallaan. 

Isossa kuvassakin Novak Djokovicin näytöt alkavat olla sitä luokkaa, että mies ansaitsisi huomattavasti kovempaa kunnioitusta, vaikkei miehen peli tai habitus miellyttäisikään. Kymmenen Grand Slamia aikana, jolloin vallansyrjässä ovat olleet muun muassa nimet Nadal, Federer, Wawrinka ja Murray on käsittämättömän kova suoritus. Kovuutta lisää tosiasia, että Djokovic on pelannut isot ottelunsa lähes poikkeuksetta myös yleisöä vastaan, kuten jälleen kerran viime yönä. En juurikaan keksi kovempaa tapaa ottaa näitä voittoja.

Pari vuotta sitten heitin veikkauksen Djokovicin Grand Slameistä ja päädyin lukuun 12, kun niitä silloin oli kasassa kuusi. Heitto aiheutti hämmennystä, mutta nyt tuntuu siltä, että se oli sittenkin jopa alimitoitettu.

***

Roger Federer pelasi finaalitappiosta huolimatta hienon turnauksen. Valitettavasti tie päättyi jälleen kerran finaalitappioon, vaikka miehelle vielä yhden Grand Slamin soisikin. En kyllä tiedä miksi, sillä onhan moinen melko ironista, kun kyseessä on kuitenkin 17-kertainen Grand Slam-voittaja.

Miehestä tulee kuitenkin "niin lähellä, mutta niin kaukana"-fiilis. Grand Slamit ovat kiertäneet miestä viime vuosina läheltä, mutta voitto ei vain ole tullakseen ja on erittäin vaikea uskoa, että voitto Novak Djokovicin läsnäololla tulisikaan. Federerin hyökkäysten laatu ei yksinkertaisesti kestä tätä sitkeyttä vastaan paras viidestä -otteluissa. Piste. Aivan samoin kävi aikoinaan Rafael Nadalin kanssa. "Elämänsä parhaalla" pelilläkin toinen on vain parempi. Niin vuonna 2008 kuin vuonna 2015.

Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin, joihin finaali ratkesi, on selvää, että Federerin rysty on edelleen "se heikkous" ja sen lisääntyvä passiivisuus slicen muodossa ei periaatteessa ole kadonnut minnekään. Parantuneesta tasaisuudestaan huolimatta, rysty jää muun muuassa Djokovicin rystyn monipuolisuudelle ja varmuudelle, Wawrinkan taidolle ja voimalle sekä tietysti Nadalin kämmenelle. Kun tämä kolmikko on voimissaan, vaikeudet ovat käyneet ja käyvät jatkossakin ilmi. Niin se vain on ja on erittäin vaikea nähdä tämän enää tästä muuttuvan.

Fiksusti ja kauniisti mies toki edelleen pelaa. Ultra-aggressiivisuuden kautta pisteet pysyvät lyhyinä ja nopealla tahdilla, joskus jopa alle minuutin geimeillä, ottelut eivät veny maratooneiksi. 

Poikaset ja monet huippunimistäkin kaatuvat edelleen, mutta jännittävä nähdä miten käy ensi vuonna. Tämä vuosi oli finaalitappioista huolimatta hyvä ja uusia lupauksia herättävä, mutta oliko se sittenkin viimeinen laatuaan? Seuraavaan potentiaaliseen Grand Slam-menestykseen on aikaa lähes vuosi ja se voi olla jo liian kaukana.

Ennakko: Novak Djokovic vs Roger Federer, Finaali US Open 2015

Jaa-a. Olipas pannukakuimmat semifinaalit miesmuistiin. Djokovic tyrmäsi Marin Cilicin täysin ja Federer luuttusi lattioita Wawrinkalla, jonka pelitaso oli lopulta Rogerin hyvyydenkin ansiosta varsin ikävää katseltavaa. Toissa yö oli sanalla sanoen turhaa valvomista.

Semifinaaliin verrattuna luvassa oleva muutos finaalissa on molemmalle pelaajalle maksimaalinen. Toisin kuin toissapäivän heikohko Stan Wawrinka, Djokovic on Federerille lähes kaikessa painajaismaisempi vastus. Häneltä ei tule juurikaan korkeata blokkipalautusta tai ylipäätään palautusvirheitä, joka mahdollistaisi näytösluontoisen serve and volley'n tai läpilyöntirepertuaarin perusteellisen esittelyn. Ei tule myöskään helppoja virheitä joihin nojata geimien sisällä. Ykkössyöttö tupsahtaa ruutuun huomattavasti useammin ja sitten on vielä se kaikkein pahin - jokainen pallo on voitettava monesti 2-3 kertaa yhden pisteen aikana, ennen kuin piste on voitettu. Tämä tuo jo sellaisenaan hurjat vaatimukset Rogerin hyökkäyspelin kestävyydelle ettei sellaisia ole tässä turnauksessa vielä tarvittu. Siinä mielessä tilanne on nyt siis täysin uusi.

Helppoa ei tule olemaan Djokovicillakaan. Kuten jo semifinaaliennakossa kirjailin, mies tottelee kyllä painavaa, ultraaggressiivista ja ajanpuutteellista peliä, mutta kaikki näki mitä esimerkiksi Cilicille kävi näissä pyrkimyksissään. Kolme geimiä kolmessa erässä! Se antaa kuvaa kuinka vaikeaa Djokovicin puolustuksen murtaminen tällä hetkellä ja taas on. Mitään, siis yhtään mitään, ei tule ilmaiseksi. Cilicin pelitaso on kuitenkin kaukana tämän hetken Federeristä, joten huomattavasti kestävämpään hyökkäykseen on silti Djokovicin nyt asennoiduttava. 

On lähes varmaa, että ottelun alussa Roger tulee tulittamaan kaikkialta koko ajan ja hakemaan pisteissä aikaisia ratkaisuja. Jos Djokovic pysyy niissä mukana, Rogerin illasta tulee vaikea. Jos taas sveitsiläinen saa vähän keulaa, esimerkiksi erän verran, voi se avata mahdollisuudet aivan toisella tavalla. Ensimmäinen erä tulee siinä mielessä olemaan erittäin tärkeä varsinkin Federerille.

Vaikka Federerin pyrkimys on pelata lyhyitä pisteitä ja välttää takakentän "pallottelua" viimeiseen asti, niin ottelun pitkittyessä vaaka kääntyy Djokovicin suuntaan, jolla kropan terävyys säilyy ikämies-Federeriä paremmin. Nopea kenttä huolehtii toki Federerin itsensä ohella pisteiden rasittavuuden minimoinnista, joten tuskin tässä mitään näännytystaistelua tullaan näkemään. Mutta tämäkin korostaa sitä hyvän alun merkitystä Federerillä.

Isossa kuvassa sveitsiläinen hyökkää varmuudella koko ottelun ajan ja Djokovic enemmän tai vähemmän puolustaa ja iskee takaisin. Federerin kannalta on nyt erityisen tärkeää hyökätä niin, että mikään hyökkäys ei ole puolittainen roiskaisu vaan jokaisella lyönnillä on selkeä tarkoitus ja laatu sen mukainen. Muuten pallot viuhuvat verkolla hänen ohitseen. Itse jättäisin esimerkiksi SABR-lyönnit minimiin, ehkä jopa käyttämättä. Djokovic on niin loistava ja monipuolinen puolustaja, joka kääntää vastustajan hyvänkin hyökkäyksen, huonosta puhumattakaan, yhdellä lyönnillä omaksi hyökkäyksekseen. 

Muutenkin Federerin tulee varoa sitä, ettei oma peli jää missään vaiheessa tuumaakaan passiiviseksi, sillä kyllä Djokovickin peliä osaa hyökkäämällä viedä, varsinkin kun Federerin hieman viime vuosista parantunut puolustus ei ole edelleenkään kovinta mahdollista. Epäilenkin jonkin sortin yllätyskortiksi sitä, että Djokovic tulee myös itse normaalia aggressiivisemman pelikirjan kautta tähän otteluun. Tekemällä pelin henki heti selväksi ja painamalla Federer syvälle takarajan taakse, tässä on jopa pieni yksisuuntaisen liikenteen vaara.

Veikkaukseni onkin se, että Djokovicin noinkin hurja tasonnosto ja tylyys mitä nähtiin Ciliciä vastaan kantaa nyt hedelmää ja mies on liikkeellä valtavan nälän ja mission kanssa. Uran toinen US Open tulee kovien kenttien kuninkaalle nyt ja se tulee lukemin 3-1.

Ennakko: Semifinaali Roger Federer vs Stan Wawrinka, US Open 2015

Toinen semifinaali tarjoaa melko varman herkkupalan, Roger vastaan Stan Grand Slamin välierässä!

Asetelmat tämän kaksikon välillä ovat varsinkin viime vuodet olleet melkoisen jännittävät ja tapahtumarikkaatkin. Pariin vuoteen on mahtunut pelillisten asetelmien päälaelleen kääntymistä, Sveitsin ykkös- ja kakkospelaajastatuksia, Davis Cup-voittoa, vaimojen älähtelyä ja niin edelleen. Kaikesta huolimatta miesten välinen ystävyys on säilynyt ja sekin osaltaan lisää tämän parin hienoutta.

Semifinaaliin tullaan hieman erilaisista lähtökohdista. Stanin pelin taso on vaihdellut turnauksessa hurjasti, mutta toisaalta hän on mahdollisesti piikkaamassa juuri oikeaan aikaan. Federer puolestaan pelaa viime vuosien parasta tennistään ja on tehnyt niin jo useita viikkoja. On suorastaan kihelmöivää nähdä mihin suuntaan ottelu miesten virettä vie. Tämän ottelun hyvävireinen voittaja on periaatteessa erittäin lähellä jopa koko turnauksen voittoa.

Jännittävä on myös nähdä kumpi pelaajista joutuu enemmän nöyrtymään ja alistumaan toisen peliin. Kumpikaan pelaajista ei varsinaisesti ole sellaista "alistujatyyppiä", joka suostuisi pelaamaan toisen peliä, vaan kumpikin haluaa iskeä koko ajan omilla aseillaan. Ole mieluummin kuollut leijona kuin nöyrä koira, kuten vanha hiekkaharjulainen sanonta Vantaalla kuuluu.

Roland Garrosilla Federer jäi täysin vaille mahdollisuutta, kun Stan vei kaikkia kuin pässejä narussa. Kenttä on nyt kuitenkin eri. Kovilla kentillä Stanin ensimmäinen voitto "isoveljestä" on vielä ottamatta. Viime vuoden finaaliturnauksessa, toki hallissa, se oli jo lähellä, mutta niin vain Roger vei senkin vaikka erittäin tasaista silloin olikin.

Paljon riippuu nytkin päivän vireestä. Molemmat tuntevat toisensa hyvin ja ottelun sisällä käydään eräänlaisia miniotteluita, kuten rystyjen välinen kamppailu, takaviivan valloitusta, syöttökisaa ja lopulta tietenkin lyöntikisaa. Pelaaja, joka on solidimpi pommittajahyökkääjä tänään ratkaisee erittäin paljon. Terävää lyömistä ja moukarointia seuraa kaikissa tapauksissa näyttävää hyökkäystä, joten nyt on syytä nauttia siitä. Monipuolista peliä on luvassa joka tapauksessa.

Vaikeaksi siis menee povaus nyt, mutta sanotaan, että Roger ottaa tämän erin 3-1. Tai Stan 3-2. Ei, kun sittenkin Roger...

Ennakko: Semifinaali Novak Djokovic vs Marin Cilic, US Open 2015

Semifinaalipäivä! Tai oikeastaan yö. Puoliltaöin alkaa.

Novak Djokovic vs Marin Cilic
Ensimmäisenä irti päästetään kerran US Openin voittaneet Djokovic ja Cilic. Ottelusta voidaan odottaa periaatteessa mitä tahansa pannukakun ja klassikon välillä.

Pannukakun puolesta puhuu miesten välinen rekordi, joka ei Ciliä varsinaisesti mairittele. Lukemat 13-0 kertovat kaiken olennaisen miesten välisistä voimasuhteista tähän mennessä. Neljä voitettua erää 13 ottelussa ja nyt pitäisi voittaa kolme lisää, vaikka aikaa on vain yksi ottelu. Eihän se hyvältä kuulosta. Djokovicille tämä on niin sanotusti hyvä ellei peräti erinomainen match-up.

Pannukakkua puoltaa myös se tosiasia, että Cilic on pelannut viimeisissä kolmessa ottelussa erää vaille täydet ottelut, 14 erää, joten väsymysfaktori on pakko nostaa esiin. Myös hurja kuumuus lienee verottanut rajummin tätä isokokoista kroaattia. Toki aggressiivinen pelityyli lyhyempine pisteineen on säästänyt hieman hurjimmalta kuormitukselta, mutta uskoisin silti, että fysiikka on jonkinlaisessa roolissa tässä ottelussa. Mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän vaaka kallistuu Djokovicin suuntaan. Djokovicin sitkeys on kuumuudessakin vertaansa vailla.

On toki sanottava, että myös Djokovic on joutunut uurastamaan odotettua enemmän. Pari nelieräistä on nyt tämän semifinaalin alla, joten ihan kaikki ei ole serbialaisella kohdillaan. Varsinkin kun erät ovat lipsahtaneet vastustajille kuten Feliciano Lopez ja Roberto Batista Agutille, vaikkakin herrat pelasivat hienon kisan ja siitä kaikki kunnia heille.

Mutta on Cilicillä mahdollisuutensakin. Hänellä on kuitenkin kaikki aseet, joilla voi Djokoviciakin horjuttaa. Jopa Djokovic tottelee hurjaa pommitusta ja aggressiivistä hyökkäystä, kuten muun muassa Montrealissa ja Cincinnatissa nähtiin. Pitkää ja painavaa peruspeliä ja paikan tullen armotonta hyökkäystä tarjoileva Cilic voi loistavan syöttämisensä kera yltää hyväänkin vastukseen, kunhan tämä peli vain kestää, eikä mies tiputa aggressiivisuustasoaan piiruakaan. Koko ajan olisi kyettävä pitämään serbi varpaillaan, eikä missään vaiheessa sortua "pelailuun". Parhaiten tämä tietysti onnistuu ison syötön ja kakkoslyönnin kombinaatioilla, joilla haetaan dominoijan positio heti pisteiden alussa. Kuten sanottua, hyvä syöttäminen on kaiken perusta Cilicin voittohaaveita ajatellen. Palautusgeimeissä on otettava riskiäkin ja moukaroitava palautuksista lähtien aloitteita heti hakien. Aina kun on pienikin paikka yrittää iskeä, on yritettävä iskeä.

Mielenkiintoista on myös seurata miten Djokovic tähän otteluun lähtee. Fokus on varmasti kohdillaan, mutta tyytyykö hän jälleen siihen, että voi luottaa enemmän Cilicin pelin tukkoilemiseen ja ikään kuin vastaiskuihin sekä mukana roikkumiseen. Vai lähteekö hän aktiivisesti lyömään puolestaan Ciliciä ulos ottelusta. On oikeastaan hieman yllättävää, että kovien kenttien kestomenestyjä, kuten Djokovic mitä isoimmissa määrin on, ei ole voittanut tätä turnausta kuin kerran. Lyönneissä on aina ollut painoa pituuden muodossa, mutta varsinaiseksi tykittäjäksi, vastustajan uloslyöjäksi, hänestä harvemmin on ollut ainakaan näitä isoimpia nimiä vastaan. Juuri sitä on tämän turnauksen voittoon usein vaadittu.

Djokovicin peruspeli on pienistä nukahduksista huolimatta kuitenkin sen verran hyvää, että työsarkaa Cilicillä on sittenkin liikaa. Djokovic jatkaa erin 3-1.

Ennakko: Puolivälierät II, US Open 2015

Stan Wawrinka vs. Kevin Anderson

Marin Cilicin ja Jo-Wilfried Tsongan kohtaamisen tavoin myös tässä ottelussa tullaan näkemään hurjaa pommitusta. 

Andersonin makea voitto Andy Murraysta toi varmasti itseluottamusta, sillä tuon kaliiberin voitto Grand Slameissä on harvojen herkkua. Nyt voi siis olla klassinen suurvoiton jälkeisen tappion paikka, varsinkin kun ottelu vei varmasti myös fyysisiä voimavaroja.

Wawrinkan peli on ollut tähän mennessä melko tasaista tekemistä ja saman tason pitäminen riittänee myös Andersonia vastaan. Tasonnosto ei kuitenkaan olisi pahitteeksi, sillä välierä väsyneenä mahdollisesti Federeriä vastaan ei kuulosta parhaalta vaihtoehdolta. 

Uskonkin, että Stan pommittaa peruslyöntejään jo siihen malliin, että aavistuksen väsynyt Anderson ei pysy vauhdissa mukana. 

Wawrinka 3, Anderson 1.

Roger Federer vs. Richard Gasquet

Vaikka "the battle of the backhands" menisikin nousujohteisesti tänä vuonna, ja tässä turnauksessakin, pelanneelle Gasquet'lle, on vaikea nähdä koko pelin kääntyvän ranskalaiselle. 

Federer on tehnyt toistaiseksi selvää kaikista ja varsin vakuuttavasti. Sveitsiläisen kuorma on minimaalinen, toisin kuin Gasquet'n kohdalla. Tämä tietää armotta vaikeuksia ja voi olla, että tuloksena on jopa jonkin sortin teurastus. Tuorein jaloin Federerin liike on edelleen sen verran terävää, että moukarointia ja aggressiivistä peliä on mahdollista toteuttaa maksimaalisella tasolla. 

Gasquet'n roolina on yrittää rikkoa Federerin peliä ja rytmiä. Paras mahdollisuus siihen on kääntämällä peliä mahdollisimman paljon rystylle ja iskeä paikan tullen terävästi linjaan. Monipuolisella rystyllään tämä on tietysti mahdollista, mutta peli ei ihan sillä vielä ratkea. Tarvitaan niin paljon muutakin hurjasta syöttämisestä lähtien, joten millään en jaksa uskoa, että ranskalaisen rahkeet riittäisivät voittoon saakka.

Federer 3, Gasquet 1.

Reality check II, US Open 2015

Nyt myös kierrokset 3 ja 4 takana. Ei juuri muutoksia, mutta silti on aika toisen reality checkin.

(Ensimmäinen löytyy tästä, jos missasit.)

1) Novak Djokovic
Pientä yskähtelyä edelleen, mutta toisaalta taas pomminvarmaa etenemistä. Ei suuria huolia. Aggressiivisuus ja kuuman kelin kestävyys avainasioita ja tarkkailussa. Jos jommassa kummassa lipsumista, kannu jää ostoskoriin.

2) Roger Federer
Etenee vaivatta ja ihailtavasti edelleen "poikasista" jatkoon. Tankki tässä vaiheessa turnausta niin täynnä kuin tälle iälle Grand Slamissä suo. Ensimmäinen testi vasta semifinaalissa?

3) Marin Cilic
Nyt jo erittäin lähellä Federeriä listallani. Löysi unelmasyötön ja samalla hurjimman pelinsä Jeremy Chardyä vastaan ottelun lopussa. Kuulostaa jotenkin tutulta. Viime vuoden tapaan erittäin vaarallinen tästä eteenpäin. Pommitus alkakoon?

4) Stan Wawrinka
Kohtalon ottelu, välierä (Murrayn tiputtua) Federeriä vastaan, horisontissa. Etenee toistaiseksi tappavan tasaisesti. Hurjin piikkaus vasta tulossa?

Reality check I, US Open 2015

Pari rundia takana. On aika tarkistaa oddsit voittajaksi.

1) Novak Djokovic

Vakuuttavaa ja nälkäiseltä vaikuttavaa menoa. Ei turhaa energiatuhlausta. Sittenkin vahvin suosikki. Kuuman kelin kestävyys suurin kysymysmerkki.

2) Roger Federer

Niin ikään huimaa lentoa kaksi kierrosta. Ensimmäiset testit Djokovicin tavoin vasta tulossa. Vielä vakuuttaa.

3) Marin Cilic

Melko murhaavaa menoa viime vuoden tapaan. Tuntee olonsa New Yorkissa mukavaksi. Paikka tuntuu omalta. Tekee hyvää jälkeä ja vakuuttavaa nousua tällä listalla.

4) Stan Wawrinka

Pääsemässä vauhtiin. Ei vielä tapissa, mutta peruslanauksillakin niittää kummasti satoa. Tasonnostoa kuitenkin vaaditaan.

5) Andy Murray

Laskussa, pahassa laskussa. Etukäteisennakkosuosikkini peli ei vielä lähellekään sitä mitä Montrealissa ja energiaa palanut auringonpaisteessa hurjasti. Ellei seuraavat kierrokset tule iisisti, haaveille voi sanoa hyvää yötä!

Otetaan nyt vielä erityismainintana mustaksi hevoseksi Rafael Nadal. Pelin taso ei heittele ihan alkuvuoden tapaan, mutta matka on liian pitkä. Syöttö ja kämmen parantuneet jonkin verran, mutta jo Fabio Fogniniä vastaan niiden tulee olla tapissa koko ottelun ajan. Liian vaikea tehtävä?

Ennakko: US Open 2015

US Open on täällä taas, joten kauden viimeinen Grand Slam-ennakko uunista ulos!

Asetelmat ovat tänä vuonna kärjen osalta samankaltaiset kuin viime vuonna, sillä jälleen Roger Federer tulee New Yorkiin tuoreimpana Masters-voittajana ja Novak Djokovic etsii hieman yllättäen terävintä peliään. Viime vuonna Openissa koettiin ihania yllätyksiä ja mielellään niitä näkisi myös tämän vuoden kisassa. Uutta Grand Slam-voittajaa ei ehkä nähdä, mutta ei tämä kahdenkaan kauppa tule automaattisesti olemaan. Andy Murraylla, Stan Wawrinkalla ja monella muulla pommittajalla on varmasti roihun saavutettuaan mahdollisuudet voittoon.

Suurimmat suosikit löytyvät kuitenkin edellä mainituista nimistä.

Tosiaan, Novak Djokovicin vire, kahden viimeisimmän Masters-turnauksen finaalipaikasta huolimatta, on kauden aikaisempiin näyttöihin verrattuna laskussa. Kovahan taso toki edelleen on, mutta piikit näyttävät juuri nyt puuttuvan. Alkaako takki olla tyhjä emotionaalisesti ja ehkä jopa fyysisesti? Peruslanauksella kaatuu kaikki top-kympin ulkopuolelta, mutta jos vastustajan pöljä päivä tuottaa tasaista pommitusta takarajan tuntumaan, tulee serbistäkin lopulta tavallinen kuolevainen. Djokon perustasolle vastustajan on kuitenkin vaikea päästä ilman superpäivää, joten ennakkosuosikki numero yksi hän on, vaikka US Open ei tälle helpoin rasti ole koskaan ollutkaan. Kaavio on mielenkiintoinen puolivälieristä eteenpäin: Raonic tai Nadal, jonka jälkeen jompikumpi viime finalisteista (Cilic tai Nishikori) ja sitten finaalissa joku kaavion alaosan isoista pojista. Finaaliin, mutta ei heittämällä. Väsymys näkyy.

Federerin Grand Slam-rekordi viime vuosilta ei anna aihetta suuriin odotuksiin nytkään, enkä uskokaan miehen pelin, vireen tai kunnon kestoon, kun toinen viikko koittaa. Peli on nyt yltiöaggressiivista, mikä sinällään kyllä sopii Openin kiitoradalle, mutta isoimmat kasket paras viidestä -otteluissa, kuten Andy Murray ja Novak Djokovic puolustuksineen, ohituksineen ja lopulta myös hyökkäyksineen lienevät liian kova pala. Myös Wawrinkan pommitus on sitä, jos tämä pääsee tasolleen. Federer hyökkää juuri nyt ennennäkemättömällä tavalla jopa palautuksista, joita hän nakuttaa parhaimmillaan parin metrin päässä syöttöruudun takarajasta. On kuitenkin vaikea nähdä, että moiset valinnat tai jatkuvat verkollenousut olisivat kovinta valttia hyviä syöttäjiä ja/tai ohittajia vastaan. Melko selvää semifinaaliainesta kuitenkin?

Andy Murrayn parantunut peli antaa aihetta jälleen suurempiin odotuksiin, varsinkin kun mies vaikuttaa myös erittäin nälkäiseltä. Peli Montrealissa oli Andyn mittapuulla ihailtavan rohkeaa ja aggressiivista, mikä on kuuminta hottia myös Openissa. Tätä turnausta ei voiteta passiivisella pelillä, eikä varsinkaan tuuppaamalla ja/tai juoksemalla. Henkisellä puolella Murray vahvistui pari viikkoa sitten pomminvarmasti, kun Montrealin finaalissa katkesi vihdoin tappioputki Djokovicia vastaan. Peli on, kuten jo Cincinnatin ennakossa sanoin, valmista. Kaavio on toki haastava ensimmäisestä kierroksesta lähtien (Nick Kyrgios), mutta mahdollisuudet Montrealin kaltaisella pelillä on vaikka mihin, jopa loppuun saakka.

Stan Wawrinkan pelitaso on miehen toisen Grand Slamin jälkeen aavistuksen jälleen heitellyt. Lisäksi on ollut pientä vammaa sekä tietysti täysin käsittämätöntä hässäkkää kentällä ja kulisseissa, niin kuin mediasta olemme saaneet lukea. Toivotaan, että miehen keskittymiskyky on pysynyt ja pysyy kasassa, jotta saisimme nähdä parasta Stania, sillä sen näkeminen jaksaa myhäilyttää. Ainakin katsojia, tuskin vastustajia. Stanin kovin peli on kovempaa kuin kenelläkään muulla, joten mojonsa löytämällä Stan nousee heittämällä suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon. Ehkä jopa suurimmaksi. Herkullisia kohtaamisia Murrayn ja mahdollisesti jopa Federerin kanssa tuloillaan? Toivotaan, että paras peli löytyy, muussa tapauksessa jo Murray liikaa puolivälierissä.

Muista nimistä voidaan toki nostaa esiin esimerkiksi Kei Nishikori, mutta onko miehen kroppa sittenkään voittokuosissa? Marin Cilicin vire on täysi kysymysmerkki, mutta viime vuoden muistot voivat siivittää tänäkin vuonna pitkälle. Rafael Nadalon peli saati itseluottamus tuskin riittää vieläkään, vaikka hän onkin periaatteessa US Open voittoputkessa, kun viime vuosi jäi väliin. Vireen olisi kuitenkin löydyttävä vähintään 2013 tasolle. Taitaa olla vaikea, liian vaikea tehtävä.

Loppuun vielä pakollinen hatunnosto. Tällä erää näemme vähään aikaan viimeisen suomalaisen Grand Slam-turnauksen kaksinpelin pääsarjassa, joten hattua kouraan. Nyt tämä hupi siis loppuu. Kiitos Jarkko. Tsemiä! Tsonga heti kumoon ja kaavio auki!

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Nadal
Nishikori vs. Cilic
Wawrinka vs. Murray
Federer vs. Gasquet

Välierät:
Djokovic vs. Nishikori
Murray vs. Federer

Finaali:
Djokovic vs. Murray

Voittaja:
Murray.

Ennakko: Cincinnati 2015

Montrealin perään pelataan kauden seitsemäs Master-turnaus, Cincinnati. Tässä ennakko!

Ensin kuitenkin totuttuun tapaan pieni jälkivilkaisu viime viikon Montrealiin, joka osoitti, ettei kaikkea tästä Novak Djokovicin superkaudesta ole sittenkään vielä kiveen hakattu.

Djokovic kärsi yhden kauden harvoista, mutta isoimmista tappioista sunnuntain finaalissa Andy Murraylle, joten asetelmien minimaalisetkin heilahdukset ovat kerrassaan jännittävää seurattavaa tulevien viikkojen aikana ja aivan erityisesti kovaa vauhtia lähestyvässä US Openissa.

Voiton avaimina Murraylla oli painava ja aggressiivinen peli, joka riitti, juuri ja juuri, maalilinjan yli, mutta riitti kuitenkin. Se on iso signaali kaikille ja varsinkin Murraylle. Kahdeksan perättäistä tappiota Djokovicille ja lopulta eilisen kaltainen mentaalinen läpimurto, joka on viimeisten kohtaamisten osalta ollut se viimeinen ja ainut este voitolle.

Fyysisesti mies vaikutti olevan täysin katki jo ottelun toisessa erässä, mutta toki tämäkin on niin tyypillistä Murrayta kuin olla voi. Pelillisesti Andy oli varsinkin ensimmäisessä erässä jopa hurjasti Djokoviciä edellä hyökkäyspelaamisessa ja pelin viemisessä. Yritteliäämpi Murray sai lopulta arvoisensa palkinnon, vaikka Djokovic pääsikin peliin paremmin mukaan mitä pidemmälle se eteni. Toisen erän jälkeen näytti jo siltä, että Djokovic tekee jälleen kerran djokovicit ja vie ottelun, mutta miehen pelissä oli eilen hieman liikaa ruostetta huolimattomuuden ja pienen passiivisuuden muodossa.

Muita Montrealin oppeja olivat se, ettei Nadal ole vieläkään valmis kovien kenttien urotekoihin. Kei Nishikorin aktiivinen hyökkäyspeli, joka vei Nadalilta ajan pois, on edelleen myrkkyä. Syöttö ei saa sakata yhtään tai vastustajan mylly alkaa välittömästi espanjalaisen kakkossyötöstä.

Kei Nishikori puolestaan jaksaa huolestuttaa. Potentiaalia olisi, mutta kestääkö miehen paikat. Loistavan Nadal-voiton jälkeen mies oli Andy Murrayta vastaan jo täysin loppu ja ilmeisesti myös loukkaantunut. Ei hyvältä näytä. Pelitapa japanilaisen sähäkköine liikkeineen ei näytä onnistuvan tällä kropalla. Mies jääkin pois Cincinnatista ja hyvä niin. US Openiin on aikaa enää kaksi viikkoa.

Mutta sitten jo Cincinnatiin, joka jatkaa siitä mihin Montrealissa jäätiin. Nyt pelataan jo niin lähellä Openia, että mitään turhia riskejä enää kovin moni kroppansa suhteen tuskin ottaa. En ihmettelisi yhtään, jos esimerkiksi Djokovic tai Murray tippuisivat aikaisessa vaiheessa, sillä peli on varsinkin skotilla uomissaan ja työt US Openia varten on periaatteessa jo tehty.

Myös Djokovicillä on asiat myös kohdillaan, sillä peruspelitaso on eilisestä tappiosta huolimatta hurja ja myös kunto vaikuttaisi olevan rautainen. Paras viidestä -ottelussa Andykin olisi eilen ottanut todennäköisesti jo lukua. Siinä mielessä on varmasti aivan sama mitä Cincyssä tapahtuu. Kaavio on kuitenkin varsin herkullinen jopa voittoon saakka. Pientä huolenaihetta aiheuttanee jonkin sortin kroonisempi käsivamma, joka vaivaa kuulemma jonkin verran varsinkin syöttäessä. Sitäkin silmällä pitäen tämä viikko voisi mennä jopa ”puolivaloin” vaikkakaan tätä turnausta Djokovic ei ole koskaan voittanut. En tiedä riittääkö se silti ammentamaan motivaatiota tarpeeksi, jos ja kun isoin porkkana on kuitenkin US Open. Kaavio tarjoaa kuitenkin oivan ja todella herkullisen reitin pitkälle, joten oikealla asenteella voitto ei olisi mahdottomuus.

Pakka olisi siis kenties sopivasti auki. Roger Federer tekee paluun koville kentille ja kaavio on kerrassaan herkullinen, sillä sveitsiläinen on Nadalin kanssa samassa osassa ja törmäyskurssilla jo puolivälierissä. Toki Nadalin kaavio on karu, sillä ensimmäinen vastus Jeremy Chardy oli juuri Montrealissa jo semeissä. Toisella kierroksella mahdollisesti Milos Raonic, sitten Federer ja niin edelleen. Kuulostaa liian pahalta.

Federerin otteita on vaikea ennustaa. Mies janoaa varmasti vielä Masterseja, joten tämä voisi olla tuorein jaloin oiva paikka iskeä. Rasitusta ja pelituntumaa silmällä pitäen pelaamalla koko viikko mitään säästelemättä ja ensi viikon lepo voisi olla varsin sopiva etukäteissuunnitelma Federerille. Yllätystappion paikkaa ei ainakaan alkukierroksilta helposti löydä. Kevin Anderson? Enpä usko.

Stan Wawrinkan kovien kenttien pelin ja varsinkin pelin ulkopuolisten solmujen avautumista odottelen myös. Paras lääke niihin olisi ehjä viikko Cincinnatissa ja vastustajille myrskyvaroitus US Openia ajatellen. Herkkupalana ja kimmokkeena liitoon voisi toimia puolivälierävoitto vaikkapa Djokovicistä, mutta se vaatii ehjää miestä henkisesti sekä fyysisesti.

Pakkaa voisi siis saada Cincinnatissa ihanasti sekaisin ja nyt jos koskaan voisi olla uudelle Masters-voittajalle paikka iskeä. Tilaustahan tässä on ollut jo melko pitkään.

Kävisikö jotenkin näin?

Puolivälierät:
Djokovic vs. Wawrinka
Dolgopolov vs. Berdych
Cilic vs. Murray
Raonic vs. Federer

Välierät:
Djokovic vs. Berdych
Murray vs. Federer

Finaali: 
Djokovic vs. Federer

Voittaja:
Djokovic.

Case Kyrgios vs. Wawrinka

Viime yönä Montrealin Mastersissa Nick Kyrgiosin ja Stan Wawrinkan ottelussa nähtiin episodi, jossa vastustajalle huutelu (!) meni totaalisesti överiksi. Sanomatta tässä sen tarkemmin mitä siellä huudeltiin toisen tyttöystävästä, niin koko tapaus on varsin valitettava. Sydämestäni toivon, että kyseessä on yksittäistapaus, ei ajan yleistyvä kuva.

Eihän vastustajalle tarvitse huutaa ylipäätään koskaan eikä yhtään mitään. Huudellaan korkeintaan itsellemme, jos ei muu auta, perkele!

Ok, tilanne on varmasti ollut kiihkeä JA huutelua on ollut puolin ja toisin.
Ok, silloin tällöin riidoissakin tulee lauottua jotain, mitä ei tarvitsisi laukoa.
Ok, varmasti olen itsekin nolouksia joskus suustani päästänyt, niin kentällä kuin kentän ulkopuolella.

Mutta.

En todellakaan käsitä tai hyväksy, että aletaan kuittailemaan toisen henkilökohtaisista asioista. Se on moukkamaista, turhaa ja anteeksiantamatonta. Niin ei vain tehdä. Piste.

Näillä parikymppisillä räkänokilla, joita on varmaankin paapottu heti siitä lähtien kun tennislahjat olivat ensimmäistä kertaa nähtävillä, on vielä pitkä matka persooniksi. Starbojen elkeet ovat tarttuneet ennen ensimmäistäkään turnausvoittoa. Flirttaillaan yleisölle, kun on varaa, mutta tiukassa paikassa sorrutaan alatyyliseen itseilmaisuun.

Tennis todella tarvitsee uusia persoonia. Niiden perään olen usein itsekin vinkunut. Olemalla Persoona, ei tarvitse olla kuitenkaan Ääliö. Urpo.

Jotain on mennyt Kyrgiosin kohdalla selvästi pieleen. Joko valmennuksessa tai kotikasvatuksessa.

Vetoankin nyt kaikkiin junnuvalmennuskollegoihini: kasvatetaan junnusta ensisijaisesti ihmistä, ei pelaajaa. Tuloksia tärkeämpää on kehittyminen ja ennen kaikkea hyvät tavat. Aina.

Joku leimaa pomminvarmasti nyt kukkahattusedäksi, mutta usko pois, maailma on parempi paikka noin.

Jälkipelit: Novak Djokovic vs Roger Federer, finaali Wimbledon 2015

Wimbledonin jälkipelit tulevat lomista ja yhteysongelmista johtuen hieman jälkijunassa. Reissussa tuli tosiaan tuskailtua jonkin verran verkottomuuden ja sitä kautta lähes täydellisen Wimbledon-pimennon kourissa. Nauhoitteita ja koosteita on nyt kuitenkin tutkailtu, joten jälkipelien aika on tässä ja nyt!

Niin, Novak Djokovic palautti  finaalivoitollaan jälleen päiväjärjestyksen miesten tennikseen. Ranskan pettymykset ja mahdolliset finaalimöröt kuittaantuivat parhaalla mahdollisella tavalla, kun hän voitti loistavan turnauksen pelanneen Roger Federerin erin 3-1. Ykkönen oli jälleen ykkönen.

Odotukset Federerin leirissä ennen finaalia olivat upean Andy Murray-voiton jälkeen varmasti tapissa. Mies oli liikkeellä hurjan syöttämisen, toimivan pelin ja ennen kaikkea täyden tankin kanssa. Parempaa lähtökohtaa finaaliin mentäessä ei siis juurikaan olisi voinut kuvitella. Samaan aikaan Djokovicin leirissä tiedostettiin se, ettei ihan parasta Djokoviciä oltu vielä nähty.

Federerin voitto Murraystä oli tosiaan hurja näytös syöttämisen ja aggressiivisen pelin muodossa, mutta Djokovicia vastaan sveitsiläinen ei yltänyt samaan, mikä lopulta vei myös voittomahdollisuudet. 

Hyvällä syöttämisellä mies olisi varmasti roikkunut voittokamppailussa pidempään, mutta suurin ero Murray-otteluun tuli Djokovicin peruspelin paremmuudessa ja ennen kaikkea lyöntien syvyydessä, palautukset mukaan lukien. Kun Murrayn lyönnit tupsahtelivat suurelta osin, Federerin hyvyydenkin ansiosta, syöttöruudun takarajan tuntumaan, niin Djokovic upottaa lyöntiään lähtökohtaisesti metrin puolitoista syvemmälle ja myös puolustuksesta. Lisäksi serbin kakkossyötössä on enemmän potkua kuin Murrayn vaisummassa ja semifinaalissa varsin löysänkin näköiseksi jääneessä kakkosessa.

Vaikka Federer onkin mestarillinen hyökkääjä, niin urakka finaalissa vaikeutui huomattavasti, kun vastustajan lyönti oli selvästi painavampaa. Vaihtoehtoja jää silloin periaatteessa kaksi. Ottaa pieni riski ja liimautua lyönnin pituudesta huolimatta takarajan päälle ja kyllä, juuri niihin asemiin joita hän vielä Murrayta vastaan onnistuneesti käytti. Riskit kuitenkin kasvavat yhtä matkaa kiireen kanssa, sillä syvempi pallo on nopeammin hollilla, jolloin lyönnin rytmi, osuma ja paino kärsivät. Toinen vaihtoehto on taas vetäytyä hieman taemmas, mutta on selvää, ettei läpäreiden tekeminen tai kauempaa hyökkääminen ole läheskään niin helppoa kuin takarajan tuntumassa tai sen sisällä, jossa Federer rakastaa liikkua. Riskit kasvavat siis tällöinkin, kun aggrea haetaan oman mukavuusalueen ulkopuolelta, lähes puolustuspositioista, joissa Federer on aina ollut uusia kuninkaita aseettomampi. Federer pyrki käyttämään varsinkin vaihtoehtoa yksi, mutta loppua kohden myös kenttäpositio valui yhä alemmas ja alemmas.

Djokovic puolestaan teki finaaliin varsin odotetun tasonnoston. Hän ei jäänyt juurikaan kyttäilemään vastustajansa muuveja, vaan aktivoitui selvästi ja löi periaatteessa lyöntejä, joilla oli koko ajan selkeä tarkoitus. Poissa olivat ne 3-4 lyönnin kyttäilyt, joihin ei olisi ollut finaalissa edes varaa. Lyöntien paino riisui Federeriä aseista sitä enemmän mitä pidemmälle ottelu eteni. Kun tähän fiksuun ja tasaisen tappavan tempopelin päälle lisätään Djokovicin tehokas syöttöpelaaminen, niin urakkaa on monelle kaverille vain liikaa. Onkin erittäin vaikea nähdä, että Federer onnistuisi Djokovicia enää isoimmilla areenoilla kaatamaan. Siihen vaaditaan täysin käsittämätön syöttöpäivä, hurja hyökkäysvarmuus ja näilläkin ollaan vasta lähellä voittoa.

Isommassa kuvassa voikin miettiä pystyykö moiseen oikeastaan kukaan juuri nyt? Kyllä, hehkutin Djokovicin yhden kauden Grand Slam-mahdollisuutta alkukaudesta (vai oliko jo viime kauden loppua?) ja periaatteessa siitä ei olla kuin yhden ottelun päässä, joka toki takaa sen, ettei se tänä vuonna tapahdukaan, mutta vaikea on nähdä, että joku isompi kaski Djokovicille tällä hetkellä löytyisi. Siitäkin huolimatta, että Stan Wawrinka voitti hänet kuukausi sitten omalla maksimipelillään Ranskassa, mutta pysyykö se taso Stanilläkään poikkeuksetta siellä missä se Ranskassa oli? En usko. Absoluuttisesti tuo taso on varmasti tämän hetken kovinta, mutta yksittäiset piikit auttavat harvoin, kun taso on lopulta näin laaja.  

Nyt mennään näillä ja ilman isompia dippejä tämä vuosi tulee jälleen jäämään mieleen Djokovicin vuotena. Kaksi tai kolme Grand Slamiä, vino pino Masterseja ja niin edelleen. Ei siis auta. Voittavat keinot ultrahyökkäyksen muodossa hakevat vielä muotoaan. Tai ainakin tasoaan ja kestävyyttään. Niin kauan kuin ne uupuvat, Djokovicin Grand Slam-juna etenee vauhdilla uusille kaksinumeroisille lukemille jo syksyllä. 

Ennakko: Semifinaalit, Wimbledon 2015

Vaikka semifinaalit tarjosivatkin yhden mojovan yllätyksen, ollaan turnauksessa edetty pitkälti alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan. Neljästä kärkinimestä kolme pelaa odotetusti semeissä.

Roger Federer vs Andy Murray

Päivän mielenkiintoisin kamppailu on tietysti Andy Murrayn ja Roger Federerin odotettu semifinaalikohtaaminen. Vielä viime joulukuussa Lontoon finaaliturnauksessa näytti kovasti siltä, että Andyn parasta ennen päivämäärä olisi ylittynyt jo selvästi. Federer suorastaan ja oikeutetusti teurasti mitäänsanomattoman Andyn. Paljon on kuitenkin sen jälkeen tapahtunut Andyn leirissä sekä pelissä ja uskallankin väittää, että tähän kamppailuun mies lähtee jopa suosikkina.

Huolimatta Rogerin loistavista otteista tämän vuoden Wimbledonissa, täytyy muistaa ettei sveitsiläinen ole vielä joutunut kovinkaan isoon testiin. Vastustajat ovat olleet juuri sopivia alkupaloja, mutta tuleva testi on lähes maksimaalinen. Toki siihen on hyvä lähteä juuri näin eli täysillä tankeilla, sillä vastaan tuleva puolustus on yksi kovimmista ja vastaiskujen myötä myös Federer saanee vähintäänkin oman osansa päivän liikunnasta.

Kuten jo turnausennakossani mainitsin, Andyn peli on viime kuukausina ollut yllättävänkin monipuolista jopa hyökkäämisen osalta, mutta ennen kaikkea se on ollut kypsää ja fiksua. Hän riisunut monta pelaajaa parhaista aseistaan tämän kevään aikana. Esimerkiksi Rafael Nadal ei päässyt edes massalla myllytyspositioihin Andya vastaan. Toki tämä oli silloinkin kaukana parhaastaan, mutta kuitenkin. Andyllä on fiksuna pelaajana loistavia tapoja tylsyttää kovakin hyökkäys. Mielenkiinnolla seuraankin, kuinka käy Federerin nyt nähdyn ultra-aggressiivisen, ja jopa kärsimättömän, hyökkäyksen kanssa. 

Federer on saanut pelata jo viisi ottelua takarajan päältä, mutta on odotettavissa, että Andy työntää painavalla pelillään miestä metrin tai puolitoista taaemmaksi. Sieltä on jo huomattavasti vaikeampi löytää winneripositioita, puhumattakaan paikkoja verkolle nousuun. Federer ei voikaan nyt härkäpäisesti luottaa hyökkäämiseensä, sillä yksinään se ei tule riittämään. Täytyy olla totuttua enemmän kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja myös varmuutta. Pisteitä pitää saada valtava määrä myös raastamalla ja roikkumalla, vaikkei se Federeriin sinänsä hienoon pelikirjaan ole koskaan sopinutkaan. Takakenttäralleja Andyn kanssa tulee väkisinkin ja niissä pitää pystyä olemaan mukana ja iskeä painavasti vasta paikan auetessa, eikä sohia koko ajan ja kaikkialta, jolloin vaarana on ohitus tai Andyn nopea ja vaarallinen vastaisku. 

Kuskin paikalla Federerin olisi silti koko ajan oltava, koska Andy on, kuten sanottua, loistava kääntämään peliä itselleen edulliseen suuntaan. Aivan kuten myös Nadal Federeriä vastaan. Useinhan oli niin, että Federer joutui lyömään korkeata rystyään, kun Nadal sai myllyttää kämmentään, eikä Federer oikeastaan koskaan löytänyt kunnon lääkettä tähän. 

Vähän pelkäänkin, että myös Andy saa rikottua ja yksipuolistettua niin ikään juuri Federerin rystypuolta siten, että sieltä tulee vain joko virheherkkää yläkierrettä, terävää slicea tai erittäin riskialtista linjapommia. Vain keskimmäisellä vaihtoehdolla, slicella, on Federerillä pienet mahdollisuudet. Iso kysymys ylipäätään onkin, mitä Andy tekee Rogerin rystyslicen kanssa, jota tulee paljon niin palautuksissa kuin peruspalloissakin. 

Mutta totta kai, Federerin syöttö on juuri nyt niin hyvä, että Andyn on käytettävä omatkin paikkansa erittäin tarkasti. Tuhlailuun ei ole varaa yhtään. Federer pistää varmasti Andyä arpomaan syöttösuuntiaan ja petaa välitöntä tappopaikkaa kämmenelleen. 

Andyn oma syöttäminen ja peli sen päälle on niin ikään isossa roolissa. Jos hän saa Rogerin kurottelemaan ja slaissaamaan palautuksiaan, jää kenttää sopivasti auki Andynkin nopeille hyökkäyksille. Palautuksissa Andy lienee vastustajaansa edellä siinä, että hän kaivanee enemmän palloja peliin ja palautukset joihin hän pääsee paremmin kiinni kääntynevät melko varmasti Rogerin rystypuolelle. Sen päälle hän voi omalla ja monipuolisemmalla rystypelaamisellaan rakentaa ottelun kulkua ja reittiä kohti voittoa.

Andy vie erin 3-1.

Novak Djokovic vs Richard Gasquet

Gasquet'n voitto Stan Wawrinkasta oli iso yllätys, katsoi sitä miten päin tahansa. On totta, ettei Wawrinka ole ruoholla parhaimmillaan, mutta henkisesti nykyisen Stanin olisi tällaisessa paikassa luullut pyyhkivän ranskalaisella lattioita, varsinkin viidennen erän aikana. Gasquet taisteli kuitenkin sitkeästi ja roikkui mukana kun oli roikuttava ja vei peliä, kun sitä oli vietävä. Ratkaisuhetken hyödyntäminen oli kuitenkin isoin sulka voitossa. 

Samanlaista paikkaa ei kuitenkaan semifinaalissa ole odotetavissa. En millään jaksa uskoa, että miehen pikkunätti peli terävine vastaiskuineen olisi tarpeeksi Novak Djokovicille, jonka peli toki on aavistuksen aaltoillut turnauksen aikana. Rutiini on kuitenkin valtaisa ja Gasquet'illa on hurja vuori edessään. Staniä vastaan nähtyä tuuppaamistakin ei voi nyt edes harkita, sillä pallo tulee Djokoviciltä varmemmin, mutta varsin painavana myös takaisin. Kikkailu ja sekoittelu voi taas toimia hetken, mutta vauhtiin ja rytmiin päästyään, Gasquet'n rytmittöminkin peli on suupala serbille. 

Gasquet jää jalkoihin ja Djokovic vie puhtaasti 3-0. Suuren suuri teurastuksen vaara ilmassa.

Ennakko: Puolivälierät, Wimbledon 2015

Wimbledon alkaa tämän vuoden osalta saavuttamaan kliimaksiaan. Omalta kohdaltani kisan seuraamista on aavistuksen hankaloittanut lomailu kehnoine nettiyhteyksineen ja muine aktiviteetteineen, joista yksi oli muuten Lappeenranta Tennis Week! Hieno oli kisa ja iso kiitos siitä, mutta mennään siihen joku toinen kerta. Tai sitten ei. 

Tässä kuitenkin siis puolivälieräennakot, olkaa hyvä!

Roger Federer vs Gilles Simon

Federer on edennyt jälleen tuttuun tyylikkääseen tyyliinsä ja varsin vähin vaurioin ensimmäiset neljä kierrosta, eikä Tomas Berdychin tiputtaneen Gilles Simonin muodossa uhkaa ole vielä kvartseissakaan. Millään ei riitä usko siihen, että Simon pystyisi Rogeria tosissaan Wimbledonissa haastamaan. Siihen vaaditaan joku isoimmista pojista vaikkakin jonakin Rogerin primetime-vuotena (en muista tarkkaan mikä vuosi oli) Simon oli yksi niistä neljästä kaverista, joka harvinaisen voiton maestrosta tuolloin otti. Nyt ei kuitenkaan liene mitään saumaa. Letkeyttä toki on vaikka muille jakaa, mutta kun kaveri tulee päälle kuin höyryjuna, ei millään riitä Simonin vastarinta jatkuviin ohituksiin saati omiin hyökkäyksiin. Federer erittäin nälkäisenä ja heittämällä semeihin, 3-0 tauluun.

Andy Murray vs Vasek Pospisil

Kisan toinen varsin nälkäinen peluri, Andy Murray, etenee niin ikään vakuuttavasti kohti isoimpia otteluja. Ivo Karlovic aiheutti järkyttävällä syöttämisellään pientä painetta ja kipuiluakin, mutta hienosti Murray senkin rastin lopulta hoiti. Kvartsissa tulee vastaan Kanadan Vasek Pospisil, jonka tankin täytyy olla jo aivan tyhjä. Mies on ollut kentällä nelinpelit mukaan laskien jo lähes parikymmentä (!!!) tuntia ja sen täytyy näkyä. Viisieräisiä molemmat sarjat huomioiden on jo neljä ja kaksi muutakin ottelua ovat olleet nelieräisiä. Työn sankaruus saati hurja syöttö ei nyt auta ja Andy etenee lämmitellen herkulliseen semifinaaliin Rogeria vastaan. Pomminvarma 3-0.

Stan Wawrinka vs Richard Gasquet

Myös Stan on edennyt junan lailla eteenpäin. Todelliset testit ovat loistaneet vielä poissaolollaan, joten pieneen hapuiluunkin on ollut vielä varaa. Moukarointi on kierros kierrokselta paremmin kuosissaan ja tuskin Gasquetkaan Stanin saa Stanin junaa pois raiteiltaan. Ei ainakaan kolmen voitetun erän vertaa. Kahden upean rystyn kohtaamisessa Stan onkin monipuolisuudellaan ja ratkaisuvoimallaan selvä suosikki. Stan jatkoon erin 3-1.

Novak Djokovic vs Marin Cilic

Kuvittelenko vain vai näenkö jo harmaita pilviä Djokovicin taivaanrannassa? Ennakossani maalailin miehen henkistä kanttia sekä sen kestävyyttä ja täytyy sanoa, että neljännen kierroksen ottelu Kevin Andersonia vastaan oli suurelta osin juuri sellaista tervassa tarpomista, jota mentaalisesti väsyneen Djokovicin peli lähes poikkeuksetta on. Kaksi ensimmäistä erää täysin puuduttavaa, varovaista, passiivista ja jopa pelokasta keskikaistan pommitusta. Huh huh. Ainoa positiivinen asia oli, että Djokovic hävisi erät ja muutti pelinsä aggre-tasoa, jolla hän nousi tasoihin ja lopulta voittoon. Cilicillä olisikin tässä nyt elämänsä paikka laittaa puolustava, puolustava mestari, Djokovic lauluun, mutta se tietysti vaatii viime vuoden US Openin kaltaista tykitystä. Vain sillä saadaan Djokovic pois tolaltaan ja masentumaan lisää. Jalka siis koko ajan kaasulla, kylmästi ja armottomasti. Djokovic ei tässä match-upissa voi jäädä liian passiiviseksi, sillä Cilic ottaa kyllä ohjat, jos niitä tarjotaan. Haaste onkin siinä, miten pitkään kudit riittävät ja osuvat kohteisiinsa. Hyvällä syöttämisellä aivan valtaisa merkitys Cilicin voittohaaveille. Goranin (Ivanisevic) tuella se riittänee erän verran, sillä Andersonin jälkeen Djoko terävöityy varmasti ja tulee hereillä tähän otteluun. Djokovic semiin 3-1.

Ennakko: Wimbledon 2015

Ruohokausi ja monen mielestä myös koko tenniskausi huipentuu seuraavan kahden viikon aikana, sillä vuorossa on perinteinen Wimbledon!

Yksittäistä selkeätä suosikkia, kuten vain Novak Djokovicia, ei enää kaiken mukavasti sekoittaneen Ranskan jälkeen ole, vaan himoittuun pokaaliin saattaa tarttua joku vanha tuttu yllätysnimikin.

Novak Djokovicin voittokulku pysähtyi jälleen kerran Pariisiin, joten on erittäin herkullista nähdä, miten mies tilanteeseen reagoi, varsinkin kun operaatio Roland Garros oli koko kauden päätavoite. Myös Stanin loistava paluu omalle huipputasolleen ja samalla myös Grand Slam-voittajaksi oli erittäin tervetullutta, noin vuoden mittaisen suvantovaiheen jälkeen. Eikä sovi unohtaa Andy Murrayta eikä ehkä Roger Federeriäkään, jotka ovat parantaneet jälleen hurjasti kohti Wimbledonia mentäessä, Murray jopa jo massakaudella. Sen sijaan Rafael Nadal vaikuttaisi jäävän nyt kelkasta huolimatta toissa viikon nurmella pelatun Stuttgartin voitosta.

Tosiaan, Novak Djokovicin tappio Roland Garrosilla oli lopulta hyvä asia tennikselle. On mielestäni aina tylsää, jos yksi mies dominoi joka paikassa. Tapa jolla Djokovic Stanin käsittelyssä kaatui antoi jälleen näytteen siitä, että aktiivinen ja tulivoimainen peli on edelleen ja toivottavasti aina in.

Djokovicin ajoittain passivoituva ja monotoninenkin seinäpeli, jolla moni toki usein kaatuu, ei sittenkään riitä joka turnauksessa ja kaikilla alustoilla. En sano, etteikö Djokokin pelaisi upeaa tennistä, mutta kovimpia kavereita vastaan mies usein nojaa liiaksi hurjaan puolustukseensa, joka ei saa osakseen samanlaista hurmosta kuin rohkeampi pelaaminen, jota ollaan vuosien varrella Federerin, Nadalin ja kumppanien johdolla nähty.

Finaalitappion syiden tiedostaminen onkin varmasti ollut Djokovicin leirissä työn alla. Jonkin sortin itseluottamuskolhuja Garrosilta tuli varmasti. Periaatteessa mitään isompaa hätää ei tietenkään ole, sillä kaksinkertaisena ja puolustavana Wimbledon-mestarina Djokovic ei varmastikaan koe olevansa pelillisesti "ulkona", mutta vaarallista tähän peliin jämähtäminen tietysti isommassa kuvassa olisi. Eteenpäin on mentävä ja rohkeammin. Oli Garrosin finaalipäivä miten huono tahansa, niin jalkoihinhan mies pelinsä kanssa Wawrinkalle jäi, joten vastausta ja reagointia tähän Wimbledonissa odotellen.

Niin tai näin, suurimpien suosikkien ryhmään ehdottomasti Djokovic kuuluu, mutta henkinen kovuus joutuu Wimbledonissa kovempaan testiin kuin kertaakaan tämän kauden aikana. Kaavio oli ensimmäinen kierros poislukien suosiollinen, sillä niin Federer, Murray kuin Nadalkin ovat kaikki toisella puolen kaaviota. Philip Kohlschreiber on kuitenkin äärimmäisen vaarallinen ruoholla kenelle tahansa ja sitä hän on myös lämppäriruohoturnaukset väliin jättäneelle serbille kierroksella yksi.

Toinen potentiaalinen voittajaehdokas on ehdottomasti Andy Murray. Viime viikon Queen'sin voitto, loistelias massakausi sekä nousujohteinen pelikäyrä kasvattavat odotuksia jo muuallakin kuin vain saarivaltiossa ja/tai Skotlannissa.

Jossain mielessä nostaisin Andyn jopa ykkössuosikiksi tämän vuoden kisassa. Pelissä on ideaa, aktiivisuutta, vaihtelua ja tietysti fysiikkaa. Andyä on tällä hetkellä erittäin vaikea voittaa. Hän eräällä tavalla jopa paranneltu painos Djokovicista varsinkin ruoholla, sillä se mitä puolustuksessa aavistuksen jäädään, niin se voitetaan aktiivisuudella ja monipuolisuudella, erityisesti lyöntivalikoiman ja kentän käytön suhteen.

Ollaan tultu pitkä matka ja vuosien perspektiivissä tuntuukin hurjalta sanoa nyt, että Andyn peli on ollut yhdessä Stanin Roland Garros-piikin kanssa raikkainta mitä kiertueella ollaan viime kuukausina nähty. On monenlaista yritystä, fiksua pelaamista ja nyt myös erittäin tehokasta ja järkevää hyökkäystä. Asenne ja itseluottamus hakevat lisäksi vertaistaan, joten Andyn nostaminen yhdeksi mestarisuosikiksi on perusteltua. Kaavio ei ole armollisin, mutta Andy tietää paljon myös Grand Slamien voittamisesta ja nadalien sekä federereiden kaatamisesta, joten näillä eväillä mennään tänä vuonna pitkälle, ehkä jopa päätyyn saakka.

Myös Roger Federer pelaa jälleen loistavasti, niin kuin aina tähän aikaan vuodesta ja varsinkin Hallessa. Näinä aikoina on vaikea laskea häntä lopullisesti pois Grand Slam-voittajaehdokkaiden joukosta, vaikkakin Hallen turnauksesta todelliset uhat olivatkin poissa. Ongelmana Federerin Slameissä onkin enemmän hyytyminen usein toisella viikolla. Hyvä toinen viikko alkaa olla jo utopiaa. Ehkä ei välttämättä vieläkään Wimbledonissa, sillä neljän viime vuoden kolmesta Grand Slam-finaaleista kaksi on tullut juuri Wimbledonista, eikä mestaruuskaan lopulta kovin kaukana viime vuonna ollut. Viimeisestä mestaruudesta on kuitenkin jo kolme vuotta.

Kaavion vaikutus on kuitenkin järjetön ja niin tälläkin kertaa. Karikkoja viikolla yksi ei juuri ole, mutta toinen viikko alkaa olla niitä täynnä (Berdych, Murray tai Nadal ja finaalissa mahdollisesti Djokovic). Vähin vaurioin tuosta tuskin selviäisi kukaan. Finaalissa Federerin olisi ehdottomasti oltava täydellä tankilla matkassa oli vastassa kuka tahansa, mutta varsinkin, jos siellä odottaa Djokovic. Mentaalisesti tuo olisi kieltämättä erittäin herkullinen ottelu, sillä jälleen yhden finaalitappion pelko Ranskan jälkeen väijyisi varmasti Djokovicin mielissä. Iso kamppailu ottelu olisi toki muutenkin, sillä viime viikkoina on myös raportoitu melko avoimesti miesten ja heidän leiriensä välisistä kylmähköistä väleistä.

Nadalin pelikunto on Stuttgartin ruohovoitosta huolimatta jonkinlainen mysteeri. Peruslanausta vaikuttaisi vielä hänenkin peli tällä haavaa olevan, eikä mitään häikäisevää olla oikeastaan nähty. Itse en kuitenkaan jaksa vielä uskoa siihen, että miehestä olisi jo kaikki irti revitty. Paljon on selkeästi vielä päästäkin kiinni, sillä niin varovaista ja katkonaista peli on ollut. Muutos tuskin tapahtuu kuitenkaan Wimbledonissa, sillä kaaviokin on nyky-Nadalille vain liian kova.

Stan Wawrinkan hurja vire nosti miehen voittoon Ranskassa ja samaa vaaditaan jälleen Englannissa. Minkäänlaiseen mestaruuskrapulaan ei ole varaa, mutta muutenkin mies on toki hurjan tempun edessä, sillä saman vuoden Roland Garros-Wimbledon-yhdistelmän voittajia ei ihan joka oksalle riitä. Tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä Stanin tai hänen pelinsä kanssa, sillä maksimipelillään mies kaataa kaikki ruohollakin. Se, löytyykö maksimipeli ruoholla on eri asia. Jotenkin siihen ei riitä usko, vaikkakin kaavio voisi antaa hyvät mahdollisuudet jopa voittoon saakka. Djokoviciäkin vastaan kun suurimmat peikot löytyisivät kentän toisen pään päästä.

Paljon odotin tänä vuonna uudelta sukupolvelta, mutta he ovat pettäneet lopulta pahoin. Grigor Dimitrovista ei sittenkään tule uutta Federeriä, eikä näillä otteilla viime vuoden semifinaali ole edes lähellä. Milos Raonic ja Kei Nishikori ovat sairastelleet, joten tuskin heistäkään tämän vuoden nurmella uhkaajiksi asti on. Viime vuoden Nadal-tappajan, nuoren Nick Kyrgiosin rooli voisikin tänä vuonna olla nuorten kaataja. Ensin kumoon Raonic, heti perään Dimitrov ja loppuun uhoa tyyliin "Se siitä sukupolvesta."

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Cilic
Wawrinka vs. Kyrgios
Murray vs. Nadal
Federer vs. Berdych

Semifinaalit:
Djokovic vs. Wawrinka
Federer vs. Murray

Finaali:
Djokovic vs. Murray

Voittaja:
Murray

Anti-fashion awards: Roland Garros 2015 (TOP3)

Yleisön pyynnöstä, tunnustusta saanut muotiosio, anti-fashion awards tekee paluun! Vuoden 2015 Roland Garrosin karmeimmat vetimet TOP3!

1. Rafael Nadal (koko kerrasto)

Unohda smurffit, täältä tulee Nadal!

Muistaako joku muuten 90-bändin nimeltä Nada Surf? Heidän hittibiisinsä oli nimeltä 'Popular'. Nadal Smurffista ei hitiksi ole.

Yleensä yhdessä Roger Federerin kanssa kiertueen tyylikkäimpiin kamoihin pukeutuva Rafael Nadal menetti otteensa täysin sekä lempialustaansa että pukeutumiseensa. Tämä kokosininen luomus (tossuja ja sukkia myöden! WTF?) oli varmasti yksi vaisuihin esityksiin.

Jos kamojen ylipäätään pitää olla yksiväriset, niiden on oltava joko kokomustat tai -valkoiset. Ei ole vaihtoehtoja, piste. Luojan kiitos seuraavaksi tulee Wimbledon!

2. Stan Wawrinka (ja NE shortsit)

Vai oliko ne pyjamat? Kalsarit? Uimahousut?

Omien sanojensa mukaan Stan voi mm. nukkua ja uida niissä. Kätevää! Shortsit tulevat löytymään kuulemma Roland Garrosin museosta.

Niin tai näin, shortsit ovat tämän kesän pomminvarma myyntihitti ja tulikuumaa retrotenniskamaa vielä 2030-luvullakin! Samassa luokassa kuin Pat Cashin ruutulippuhikinauha, Ivan Lendlin tuplapitkät rannehikinauhat, John McEnroen ultralyhyet shortsit, Rafael Nadalin piraattishortsit, Agassin farkkushortsit ja Boris Beckerin lämppäri-cardigan.

3. Jo-Wilfried Tsonga (koko kerrasto) 

Adidaksen mustaharmaa (huom. ei musta) kerrasto, jonka selkäpuolella leveitä harmaita pystyraitoja. Auts. Jalkapalloasut eivät toimi kuin jalkapallokentällä. Uskokaa pois, katsokaa vaikka full-kit wankers!

Mihin muuten Adidas on hylännyt legendaariset kolme raitaansa?

***

Kaiken kaikkiaan pukeutuminen oli näiden övereiden takanakin vähän tylsää tänä vuonna eivätkä kärkibrändit mielestäni onnistuneet värivalinnoissaan. Miksi muuten lähes kaikki brändit käyttävät aina samoja värejä? Onko jossain päätetty mitä värejä milloinkin käytetään?

Mutta oli joukossa jotain positiivistakin. Lyhyemmät shortsit ovat tekemässä paluun bermuda-mallien tehdessä tilaa. Great!