27/02/2017

Uusi alku

Moni kärkinimi piti Australian Openin rasituksista tai rasittamattomuuksista johtuen pientä breikkiä turnauksista, mutta tällä viikolla lähes kaikki heistä pelaavat joko Acapulcossa, Dubaissa. Molemmissa turnauksissa alustana ovat kova kentät, jotka valmistavat pelaajia ensi kuun Masterseihin, Indian Wellsiin ja Miamiin. Väliin on mahtunut jo myös sisä- kuin massatennistäkin ja edelleen näyttää siltä, että kaudesta olisi tulossa erityisen mielenkiintoinen, kuten Australiankin tulokset tietysti jo tammikuussa näyttivät. Back to the future, back to the past vai same old, same old?

Aloitetaan Australian voittaneesta Roger Federeristä. Oli kenttä Australiassa miten nopea tai sopiva tahansa, on selvää, että sveitsiläinen tulee kovilla kentillä olemaan viime vuosiaan kovempi pelkotekijä monelle pelaajalle. Kun Federerin kisakalenteri ei ole, eikä varmastikaan myöskään tule olemaan, kovinkaan tukkoinen, niin Federer väläyttelee nopeimmilla alustoilla varmasti vielä. Oikein ajoitetut tauot kisakalenterissa ja vielä paremmin valitut turnaukset tuovat vielä iloa Federer-faneille. Ei ehkä ihan niin pitkään kuin viime viikolla ilmoitettu kolmivuotissuunnitelma antaa olettaa, mutta yksittäisiä piikkejä on varmasti luvassa. Kevät ei kuitenkaan ole miehelle kenttien puolesta otollisinta aikaa ja uskonkin, että isoin painotus loppukaudelle liikkuu akselilla Wimbledon-US Open-Lontoon finaaliturnaus. Kaikki muu menestys on periaatteessa plussaa, jota voi nyt rennolla otteella ja levänneellä kropalla hakea vailla isompaa menestyspainetta. Australian voitto toi lisää rauhaa ja uskoa omaan tekemiseen ja isoin kivi on nyt 18. Grand Slam-voiton myötä pois sydämeltä.

Myös Rafael Nadalin Australia-aloitus oli tuloksellisesti loistava, vaikka finaalitappio oli varmasti iso pettymys. Tappio lisännee menestyspainetta esimerkiksi kevään Roland Garrosia kohtaan, joka lienee kuitenkin se ainut mahdollisuus kasvattaa Grand Slam-voittojen määrää nykyisestä. Hyvät otteet antoivat Australiassa lisäsivät varmasti itseluottamusta, sillä voitot mm. tulikuumasta Grigor Dimitrovista ja Milos Raonicista kertoivat edelleen espanjalaisen kovasta tasosta myös vähemmän suosiollisilla kovilla kentillä. Kunnossa ollessaan espanjalaistakaan ei sittenkään voi täysin laskea pois. Mutta kuten Federerinkin, myös Nadalin tulee kuitenkin huolehtia siitä, että rasitus ei syö miehen fysiikkaa liiaksi kauden aikana. Lyönneissä on viime vuosiin verrattuna enemmän sitä vintage-Nadalia, joka saattaa jälleen tehdä tuhoisaa jälkeä tämän vuoden massoilla, varsinkin jos esimerkiksi Novak Djokovic-merkkinen peikko on edelleen pelillisessä laaksossaan. Hyvin paljon on kiinni Nadalin itseluottamuksesta, miten hän pystyy palloa liikuttamaan.

Suurin kysymysmerkki tälle kaudelle tuntuu edelleen olevan Novak Djokovic. Kun Federer ja Nadal ovat selvästi kokemassa pelillistä renesanssiaan, on Djokovic kuntoineen edelleen suuri mysteeri. Kehno loppukausi 2016 sai jatkoa Australiassa, jonka nopeampi ja matalapomppuisempi kenttä ei istunut Djokovicin lapaseen, vaan mies pommitettiin ulos Denis Istominin toimesta. Tämä viikko Acapulcossa on erittäin mielenkiintoinen, varsinkin kun miehelle sattui aivan kaamea kaavio pahimmassa tapauksessa mies kohtaa mm. Martin Klizanin, Juan Martin del Potron, Nick Kyrgiosin, David Goffinin ja Rafael Nadalin. Tuon reitin selvittäminen olisi erittäin kova statement miehen nykyisellä iskukyvyllä.

Myös Andy Murrayltä kaivataan jo maailman ykköspelaajan otteita, jotta kärkiranking olisi vielä loppuvuonnakin haarukassa. Australiassa Mischka Zverevin serve&volley'n uhriksi joutunut skotti ei tarjoillut Australiassa vielä mitään ihmeellistä, joten Dubaissa on näytön paikka. Siellä olisi mm. Federer tarjolla semifinaalissa ja toteutuessaan tuo ottelu olisi kerrassaan herkullinen kohtaaminen ja antaisi paljon viitteitä siitä, mihin tässä ollaan menossa ja mikä miesten henkinen asetelma tässä kohtaa on.

Suurten poikien joukkoon on kauden tässä vaiheessa pakko ottaa myös Grigor Dimitrov, vaikkei mies tällä viikolla pelaakaan. Tavallaan tämä kertoo hyvää, sillä mies on pelannut kaudella jo paljon ja tähtäimessä on varmasti isommat asiat kuin Grand Slam-semit tai ATP500-turnausten voitot. Dimitrov on voittanut tänä vuonna jo kaksi turnausta ja kokenut vain kaksi tappiota. Tekemisessä on ollut aiempaa vähemmän koheltamista ja näytösluonteisuutta, minkä lisäksi mies on osoittanut olevansa hyvällä polulla uuden valmentajansa Daniel Vallverdun kanssa. Oman pelitavan kypsymistä on tapahtunut ja kun lyöntiarsenaali on olemassa, niin hyviä ja todella isoja asioita voi tapahtua jo tällä kaudella. Paljon on päästä kiinni, mitä voittaminen koko ajan luonnollisesti ruokkii.

Juan Martin del Potron ties monesko paluu, nyt toki vain pidennetyltä lomalta, on myös oikealla trackillä ja Delray Beachin semifinaalipaikka sekä tasaväkinen taisto Milos Raonicin kanssa kertoo sen, että argentiinalainen on tulossa jälleen isosti. Potin räjäyttäminen jopa tällä viikolla esimerkiksi Djokovic-voitolla on täysin mahdollista Acapulcossa. Rystyn heikkous on vielä tosiasia, mutta sitä on myös kämmenen vahvuus ja hyvä syöttäminen.

Niin, sanoinko jo Milos Raonicin vammoista jotakin? En ehkä tässä postauksessa, mutta niin, mies on loukkaantunut ja joutui luovuttamaan Delray Beachin finaalin. Ei hyvältä näytä. Kausi on vasta alussa ja miehen pääkisat odottavat kesällä ja syksyllä.

Kei Nishikorin panostus kalenteria katsomalla vaikuttaisi olevan tänä vuonna massakentillä, mutta ihan nappiin Etelä-Amerikan massa eivät menneet. Enää puuttuvat ne ikuisesti kiusaavat vammat.

Siinä kauden uuden alun speksit tässä vaiheessa.

22/02/2017

Verkkopelaamisen lisäämisestä

Australian Openin aikaan oli paljon puhetta kuinka vanhan kunnon syöttö&volleyn ja verkkopelaamisen lisääminen olisi renesanssissaan avain kaikkeen. Näin ei kuitenkaan ole.

Kysykää vaikka Mischa Zvereviltä, joka tiputti verkkopelillään kyllä maailman ykkösen, Andy Murrayn, mutta hävisi, oikeastaan aika rumastikin, heti seuraavassa ottelussa Roger Federerille. Myös Federeriltä voisi kysyä, mihin hänen paljon käyttämänsä syöttö&volley-pelinsä aikoinaan katosi ja miksi.

Vastaus on yksinkertainen. Tämän päivän pelissä verkkopelaaminen, syöttö&volley mukaan lukien, on todella vaikeaa. Kentät ovat hidastuneet ja ennen kaikkea mailat, jänteet sekä pelaajat ovat kehittyneet niin hurjasti, ettei takakentältä ohituksen tekeminen ole välttämättä kovinkaan vaikeaa. Varsinkin jos syöttö tai lähestymislyönti jättää vähänkin toivomisen varaa.

Ohituslyönnille ei tämän päivän pelissä saa jäädä yhtään aikaa. Hieman liian lyhyt, hieman liian korkea tai hieman liian keskelle lyöty lähestymislyönti ovat kaikki sellaisia tekijöitä, jotka tekevät verkkopelistä helposti tappiollista. Lähestymislyönnin tuleekin olla käytännössä täydellinen, jotta verkkopeli olisi avain onneen. Tie verkolle on ansaittava, eikä se ole useinkaan helppoa. Jopa moni maailman huipuistakin jättää toistuvasti lähestymislyöntejään vajaiksi.

Verkolle onkin monesti helpompi ikään kuin hiipiä, toki nopeasti reagoiden, kun näkee, että vastustaja on joutumassa lyömään lyöntiään läheltä kentän pintaa. Tällöin lyöntiä on pakostakin nostettava, jolloin oikein ajoitettu kärppämäinen isku eteenpäin verkolle marjanpoimintaan on oiva ratkaisu.

Vaikka kuinka toivommekin pelityylien laajaa kirjoa, niin vanha totuus, kohtuus kaikessa, on usein parempi kuin härkämäinen ja yksisilmäinen seinäänajo. Yllätysmomenttina esimerkiki juuri syöttö&volley on ollut aina kultaa ja tulee aina sitä myös olemaan.