08/02/2020

Jälkipelit: Australian Open 2020

Hurja tennisviikko on takana myös suomalaisittain, mutta palataanpa jälkipelien muodossa vielä hetkeksi Australian Openiin ja sen merkitykseen loppukautta ajatellen.

Suurin odotuksin tuli odotettua kauden ensimmäistä Grand Slamiä, mutta lopulta voittaja ja asetelmat ovat kovinkin tuttuja viime vuosilta. Uusi sukupolvi lähestyy, mutta mitään dramaattista käännettä ei kuitenkaan Australiassa nähty. Novak Djokovic voitti ja muukin vanhempi kärkikaarti oli turnauksessa hyvin pitkään mukana. Ilahduttavaa oli toki nähdä, että nuoremmat saavuttavat tätä kärkeä, mutta matka sen kiinni saamiseksi tuntuu kestävän tuskallisen pitkään. Validi kysymys on, eikö tämä dominointi koskaan lopu?

Djokovic on edelleen kovilla kentillä sittenkin omassa sfäärissään ja voi olla sitä vielä tovin. Kun matka Grand Slamien määrässä Roger Federeriin ja Rafael Nadaliin peilaten kutistuu tätä vauhtia, niin kyltymätön nälkä pysynee hyvinkin yllä vielä seuraavat kaksi seuraavaa vuotta, kuten hän on itse esiin tuonut. Tällöin kisa "kaikkien aikojen suurimmasta" alkaa ilman loukkaantumisia olla selvä peli. Niin tai näin, Djokovic saavuttanee joka tapauksessa Federerin ykkösrankingin viikkomääräennätyksen jo syksyllä. 

Nämä ovat kuitenkin "vain" merkkipaaluja ja saavutuksia, jotka tulevat aina hurjan pelitason myötä. Peli onkin edelleen erinomaisesti kuosissa. Lyönneissä on jatkuvasti mieletön paino ja pituus, johon monen on vaikea löytää minkäänlaista ratkaisua. Peli ei aina ole välttämättä seksikkäintä, mutta lähes poikkeuksetta se on tehokkainta. Kun tuohon painoon lisätään parantunut syöttäminen ja edelleen kaiken tulituksen kestävä ja neutralisoiva puolustus, niin paketti on lähes murtamaton. On hyvin mielenkiintoista seurata, mistä tämä paketti alkaa sitten joskus murtumaan.

Dominic Thiemin taistelu finaalissa oli kuitenkin upea, mutta ehkä se raatamisen määrä, mitä mies matkalla finaaliin koki kostautui sittenkin aavistuksen pitkässä finaalissa. Kun hyvin pienet marginaalit ratkaisevat, on selvää, ettei djokovicien tai nadalien kaltaiset mestarit kaadu Grand Slamien finaaleissa ilman näitä marginaaleja. Siihen tarvitaan aina maksimaalinen määrä henkisiä ja fyysisiä voimavaroja. Kun jalka alkaa painaa eikä vastustaja anna mitään ilmaiseksi, alkaa se ennen pitkää painamaan ajatusta ja fiilistä. 

Positiivista Thiemin kannalta tässä on tietysti se, että edessä on hänelle perinteisesti se kauden paras vaihe, massakausi. Siellä hän on nyt jo kolmen Grand Slam-finaalitappion jäljiltäkin äärimmäisen vaarallinen ja todennäköisesti myös nälkäinen. Käsillä alkaa olla se hetki, milloin näitä pitää alkaa voittamaan. Muutoin finaalitappiot muodostuvat taakaksi ja tuovat ylimääräistä painetta, sillä esimerkiksi Australian osalta myös Thiem tietää, että tämä Djokovic olisi sittenkin voinut olla voitettavissa. 

Totta kai turnauksessa saatiin muitakin merkkejä tulevasta. Rafael Nadal ja Roger Federer keikkuvat edelleen kärjessä, mutta olisiko Nadalilla sittenkin vielä enemmän annettavaa tällä tasolla? Seuraavat Grand Slamit kertovat paljon. Moni saattaa puhua niistä viimeisinä mahdollisuuksina molemmille voittaa vielä Grand Slam. 

Nadalin peli ei ollut mielestäni lähelläkään syksyn US Openin tasoa, sillä liian paljon meni nyt passiivisuuden kautta. Lyönneistä uupui jalkatyötä ja vaikuttikin siltä, että Nadalin kausi on ollut liian pitkä jo tässä vaiheessa. Davis Cupin ja ATP Cupin väliin ei paljon lepoa jäänyt, varsinkaan Emil Ruusuvuoren kanssa sparratessa, joten selvää on, jatkossa myös Nadal tarvitsee pidempiä lepojaksoja uuden kauden ja Grand Slamien alle, jotta riittävä terävyys löytyy itse kisassa. 

Täysin sama koskee edelleen Federeriä. Australiassa hän karkasi kahdesti pienimmästä mahdollisesta ovenraosta, jota John Millman ja Tennys Sandgren raottivat. Tappio jommasta kummasta olisi ollut melkoinen yllätys etukäteen, mutta ei oikein enää itse ottelussa, sen verran epävarmaa ja tahmeata pelaamista otteluissa loukkaantumisesta johtuenkin nähtiin. Jos ja kun kroppa ei tunnu enää välttämättä aina kestävän olisi sääli nähdä vanhaa mestaria yhtään sen enempää raihnaisempana kuin mitä ottelussa Djokovicia vastaan. 

Uusi sukupolvi Thiemin takana ei kaikilta osin vakuuttanut vaikka esimerkiksi Alexander Zverevin nouse semifinaaliin oli hieno juttu hänelle, mutta myös tennikselle. Peli löytyi täysin tyhjästä karmaisevan ATP Cupin jälkeen ja oli iso yllätys nähdä hänet tässä kunnossa vihdoin Grand Slamissä. Stefanos Tsitsipaksen ja Daniil Medvedeviin kohdistetut suuret odotukset eivät lopulta pitäneet ja varmasti moista heiluntaa tullaan vireissä näkemään myös jatkossa, sillä matka huipulle on usein mutkikas. Parhaimmillaan he kaikki ovat kuitenkin aivan yhtä potentiaalisia Grand Slam-voittajia kuin Thiemkin, jolle toki seuraava massa-Slam Roland Garrosilla tulee kuin tilauksesta.

Muita säväyttäjiäkin turnauksessa toki oli. Stan Wawrinkan ja Milos Raonicin paluita tälle pelitasolle tervehdittiin innolla, mutta jotenkin kanadalaisen vireen sulamisiin ollaan totuttu näissä tiukemmissa paikoissa, joten siinä mielessä same old, same old. Stanin hyvät otteet sen sijaan voivat puolestaan poikia vielä muutaman hurjankin suorituspiikin esimerkiksi juuri Grand Slameissä. 

Loppukaneetiksi vielä se, että tämä Grand Slam oli todennäköisesti ja toivottavasti suomalaisittain historiallinen. Seuraavien 10-15 vuoden aikana emme nimittäin näe yhtäkään Grand Slamiä ilman suomalaista, sillä Emil tulee! Olethan valmis?