Ennakko: Novak Djokovic vs. Stefanos Tsitsipas, Australian Open finaali 2023

Turnauksen viimeinen päivä tietää miesten finaalia ja täytyy toivoa, että siitä muodostuu samanlainen jännitysnäytelmä kuin naistenkin finaalista. Tässä siis ennakkoa, olkaa hyvä!

Naisten loppuottelu ansaitsee omat jälkipelinsä (tulossa blogiin alkuviikosta), mutta olipa draamankaareltaan kerrassaan hieno ja laadukas finaali! Pienoiskoossa näimme eräänlaisen kasvutarinan Aryna Sabalenkan kasvusta Grand Slam -mestariksi. Kaikki ne pelilliset ja henkiset vaikeudet, joita hänellä on historiassaan ollut, jäivät lopulta varjojen maille ja mestariksi nousi siis uusi Grand Slam-voittaja.

Miesten finaalissa toivotaan ennen kaikkea sitä, että myös Stefanos Tsitsipas pystyisi käsittelemään ne henkiset paineet, joita hänellä on itsellään ja joita Novak Djokovic tulee 21-kertaisena Grand Slam-voittajana finaalissa asettamaan. Näkisin, että suurin tekijä tulee tässäkin ottelussa olemaan juuri mentaalinen vahvuus.

Ennakko: Pariisi Masters 2020

Muutama viikko Roland Garrosista ja kiertue palasi uudelleen Pariisiin, kun vuorossa on tämän vuoden hallikauden ainoa Masters-turnaus, johon tuttuun tapaan ennakkoa tässä ja nyt. Koska turnaus on jo hyvän matkaa käynnissä, niin ennakoidaan pelurit tällä kertaa semifinaaleista eteenpäin.

Kuten todettua, on kausi 2020 ollut hyvin rikkonainen. Omalta kohdalta täytyy myöntää, että jotenkin jopa Grand Slamit mukaan lukien kiertueella on ollut hieman keinotekoinen maku, vaikka pelit ovatkin tarjonneet kovasti kaivattua kilpatennistä. Toisaalta turha tässä on valitella, sillä karavaani kulkee.

Viimeistään Roland Garrosin jälkeen tämän tynkäkauden olisi mielestäni voinut kylläkin paketoida, varsinkin kun koronatilanne Euroopassa on karkaamassa jälleen käsistä. Toki tenniskuplat eri turnauksissa ovat kesän jälkeen pitäneet jopa yllättävän hyvin, joten turnauksia on voitu järjestää syksyn osalta jossain määrin suunnitellun mukaisesti. Toivotaan, että toimenpiteet koronan välttämiseksi tennispelaajien keskuudessa toimivat myös Pariisissa. jossa kuitenkin siis pelataan taas (ja jo). 

Osa pelaajista on pelannut hallikisoja jo viime viikkoina, mutta esimerkiksi Rafael Nadalin paluu halliin nähdään vasta nyt ja samalla se onkin ehkä mielenkiintoisinta seurattavaa tällä viikolla, sillä nyt siirrytään espanjalaisen parhaalta alustalta ehdottomasti hänen hankalimmalle alustalleen. 

Novak Djokovic varmisteli kauden päätösrankingin ykkössijaansa viime viikolla Wienissä ja kun se käytännössä varmistui, hanskat tippuivat jopa niin karusti, että tuloksena oli kauden ja kenties viime vuosien hurjin tappio. Pariisissa häntä ei myöskään nähdä, vaan viimeiset paukut ladataan Lontoon finaaleihin, joita ollaan ainakin tällä tietoa vielä pelaamassa. Saman muuvin tekee Dominic Thiem, joka parantelee jalkavammaansa tämän viikon. 

Haastajia kuitenkin riittää Nadalillekin. 

Tämän kauden tittelikuningas Andrei Rublevin peli on toiminut erityisen hyvin myös hallissa. Viime viikon voitto Wienistä oli jo kauden viides pokaali, joten erittäin mielenkiintoista nähdä, miten peli toimii nyt Masters-tason turnauksissa, kun vastaan tulee väkisinkin aivan kärkinimiä kierroksesta toiseen. Lontoon finaalipaikka on hänellekin jo varma, joten voi tietysti olla väliviikon paikka, kun alla on täysi viikko Wienissä.

Toinen nuori haastaja on tietysti Alexander Zverev, jonka tasapainoa kuitenkin horjuttaa eniten ehkä siviilipuolen haasteet. Ex-tyttöystävä ilmoitti pahoinpitelystä ja tuorein exä puolestaan raskaudestaan juurikin Zvereville. Tämä voi sekoittaa hieman nuoren miehen ajatuksia. Toki tennis voi toisaalta tarjota juuri sellaisen "pakopaikan", joka tulisi nyt tarpeeseen. 

Daniil Medvedevin kausi on ollut viime kauteen verrattuna ja odotuksiin nähden vaisu, mutta toisaalta iskun paikka tulla nyt hallissa. Stan Wawrinka voisi nousta myös vielä taistelemaan Masters-tason voitosta, varsinkin kun suurinta haastetta Djokovicia (tai Roger Federeriä) ei kaaviosta löydy. 

Mennäänpä tällä kertaa näillä valinnoilla:

Semifinaalit:

Nadal vs. Wawrinka
Medvedev vs. Raonic

Finaali:

Nadal vs. Medvedev

Voittaja: Nadal.

Täydellinen pelaaja

Koronaviruksen riehuessa on myös tennisjuttujen osalta nyt hieman hiljaista. Aiheet ovat vähissä, mutta blogiin pyrin tuomaan kaikesta huolimatta muutamia juttuja per kuukausi ja pari korona-aikakauden juttua on jo tietysti tullutkin, kuten Miamin no-go ja seurapaitapäivän jutut.

Kirjoittamista jatketaan pohtimalla nykypelaajista koottua täydellistä pelaajaa samaan tapaan, kuten Novak Djokovic ja Andy Murray Instagram-livessään eli tässä tulee omat valintani perusteluineen.

Syöttö: Federer
Tarkkuus, kulmat, variaatiot täysin suvereenisti hallussa verrattuna tykkisyöttäjiin, jotka usein "vain lämäilevät" voimalla. Federerin syötön monipuolisuus on mielestäni täysin vertaansa vailla, eikä hän keikkuisi huonommalla syötöllä enää millään mukana.

Palautus: Djokovic
Tämäkin itsestäänselvä valinta. Palautus tulee peliin lähes kaikkialta ja usein vieläpä ilkeästi. Lisäbonusta siitä, että syöttäjän paineet nousevat rajusti tämän pelotteen edessä. Kakkossyötön varaan ei tohdi paljon jättää.

Kämmen: Del Potro
Yksi tiukimmista kisoista, sillä myös Federer ja Nadal vahvoja ehdokkaita. Tulivoima ja sen tuoma pelote kuitenkin puhuu nyt. Pienikin ylimääräinen aika tai aavistuksen liian korkea pomppu ja boom, you are dead! Del Potron kämmentä pelätään ja vältellään ehkä eniten, koska sen ratkaisu- ja tulivoima on lopulta ylivertainen.

Rysty: Wawrinka
Tiukka kisa Djokovicin ja Stanin välillä. Mutta koska Stan uskaltaa pelata rystyllä usein rohkeammin ja lopulta myös monipuolisemmin, niin valinta kallistuu marginaalisesti Staniin. Hänen rystynsä ei ole vain kaunein, vaan myös monipuolisin ja tappavin. Suunnat, kulmat, voima ja kierteet löytyvät kaikki Stanin rystyarsenaalista.

Volley: Federer
Tässäkin hurja kisa, nyt Federerin ja Nadalin välillä. Molemmilla hurja tatsi verkolla ja loistava peliäly/-silmä volleyn sijoittamiseksi. Nadal valmistelee hyökkäyksensä usein paremmin, jolloin helppo ratkaisupaikka volleylle rakentuu kuin itsestään. Federerin "puolihuolimattomat" ja vastustajaa paineistavammat verkollenousut jättävät usein hyvin paljon volleyn varaan ja mikäpä siinä on volleyllä tappaessa, kun taitoa on jälleen kerran uskomaton määrä.

Pää: Nadal
Nadalin mentaalinen puoli on viime vuosina saanut aavistuksen siipeensä, mutta silti älytön verenhaistaja ja taistelija. Jokainen pallo kuin viimeistä päivää pelaten ei paljon armoa vastustajalle anna. Lisäbonus siitä, että oli pitkään käytännössä ainut pelaaja, joka pystyi haastamaan Federeriä. On aina kova juttu kaataa kuningas ja nousta itse valtaistuimelle.

Fysiikka: Djokovic
Vähän kaksipiippuinen valinta, sillä välillä Djokovic tuntuu tekevän kuolemaa ja nuorempana tekikin, mutta onhan mies nykyisin ja pääosin täyttä timanttia. Pystyy kääntämään ottelut tarvittaessa fysiikallaan, sillä näissä teräsmiesotteluissa vahvempaa ei yksinkertaisesti tahdo löytyä. Nadal, Thiem ja jokerikorttina Medvedev kunniamainitut.


Mites teidän listat? Laittakaahan alle kommentteihin tai someen, kiitos!

Jälkipelit: Australian Open 2020

Hurja tennisviikko on takana myös suomalaisittain, mutta palataanpa jälkipelien muodossa vielä hetkeksi Australian Openiin ja sen merkitykseen loppukautta ajatellen.

Suurin odotuksin tuli odotettua kauden ensimmäistä Grand Slamiä, mutta lopulta voittaja ja asetelmat ovat kovinkin tuttuja viime vuosilta. Uusi sukupolvi lähestyy, mutta mitään dramaattista käännettä ei kuitenkaan Australiassa nähty. Novak Djokovic voitti ja muukin vanhempi kärkikaarti oli turnauksessa hyvin pitkään mukana. Ilahduttavaa oli toki nähdä, että nuoremmat saavuttavat tätä kärkeä, mutta matka sen kiinni saamiseksi tuntuu kestävän tuskallisen pitkään. Validi kysymys on, eikö tämä dominointi koskaan lopu?

Djokovic on edelleen kovilla kentillä sittenkin omassa sfäärissään ja voi olla sitä vielä tovin. Kun matka Grand Slamien määrässä Roger Federeriin ja Rafael Nadaliin peilaten kutistuu tätä vauhtia, niin kyltymätön nälkä pysynee hyvinkin yllä vielä seuraavat kaksi seuraavaa vuotta, kuten hän on itse esiin tuonut. Tällöin kisa "kaikkien aikojen suurimmasta" alkaa ilman loukkaantumisia olla selvä peli. Niin tai näin, Djokovic saavuttanee joka tapauksessa Federerin ykkösrankingin viikkomääräennätyksen jo syksyllä. 

Nämä ovat kuitenkin "vain" merkkipaaluja ja saavutuksia, jotka tulevat aina hurjan pelitason myötä. Peli onkin edelleen erinomaisesti kuosissa. Lyönneissä on jatkuvasti mieletön paino ja pituus, johon monen on vaikea löytää minkäänlaista ratkaisua. Peli ei aina ole välttämättä seksikkäintä, mutta lähes poikkeuksetta se on tehokkainta. Kun tuohon painoon lisätään parantunut syöttäminen ja edelleen kaiken tulituksen kestävä ja neutralisoiva puolustus, niin paketti on lähes murtamaton. On hyvin mielenkiintoista seurata, mistä tämä paketti alkaa sitten joskus murtumaan.

Dominic Thiemin taistelu finaalissa oli kuitenkin upea, mutta ehkä se raatamisen määrä, mitä mies matkalla finaaliin koki kostautui sittenkin aavistuksen pitkässä finaalissa. Kun hyvin pienet marginaalit ratkaisevat, on selvää, ettei djokovicien tai nadalien kaltaiset mestarit kaadu Grand Slamien finaaleissa ilman näitä marginaaleja. Siihen tarvitaan aina maksimaalinen määrä henkisiä ja fyysisiä voimavaroja. Kun jalka alkaa painaa eikä vastustaja anna mitään ilmaiseksi, alkaa se ennen pitkää painamaan ajatusta ja fiilistä. 

Positiivista Thiemin kannalta tässä on tietysti se, että edessä on hänelle perinteisesti se kauden paras vaihe, massakausi. Siellä hän on nyt jo kolmen Grand Slam-finaalitappion jäljiltäkin äärimmäisen vaarallinen ja todennäköisesti myös nälkäinen. Käsillä alkaa olla se hetki, milloin näitä pitää alkaa voittamaan. Muutoin finaalitappiot muodostuvat taakaksi ja tuovat ylimääräistä painetta, sillä esimerkiksi Australian osalta myös Thiem tietää, että tämä Djokovic olisi sittenkin voinut olla voitettavissa. 

Totta kai turnauksessa saatiin muitakin merkkejä tulevasta. Rafael Nadal ja Roger Federer keikkuvat edelleen kärjessä, mutta olisiko Nadalilla sittenkin vielä enemmän annettavaa tällä tasolla? Seuraavat Grand Slamit kertovat paljon. Moni saattaa puhua niistä viimeisinä mahdollisuuksina molemmille voittaa vielä Grand Slam. 

Nadalin peli ei ollut mielestäni lähelläkään syksyn US Openin tasoa, sillä liian paljon meni nyt passiivisuuden kautta. Lyönneistä uupui jalkatyötä ja vaikuttikin siltä, että Nadalin kausi on ollut liian pitkä jo tässä vaiheessa. Davis Cupin ja ATP Cupin väliin ei paljon lepoa jäänyt, varsinkaan Emil Ruusuvuoren kanssa sparratessa, joten selvää on, jatkossa myös Nadal tarvitsee pidempiä lepojaksoja uuden kauden ja Grand Slamien alle, jotta riittävä terävyys löytyy itse kisassa. 

Täysin sama koskee edelleen Federeriä. Australiassa hän karkasi kahdesti pienimmästä mahdollisesta ovenraosta, jota John Millman ja Tennys Sandgren raottivat. Tappio jommasta kummasta olisi ollut melkoinen yllätys etukäteen, mutta ei oikein enää itse ottelussa, sen verran epävarmaa ja tahmeata pelaamista otteluissa loukkaantumisesta johtuenkin nähtiin. Jos ja kun kroppa ei tunnu enää välttämättä aina kestävän olisi sääli nähdä vanhaa mestaria yhtään sen enempää raihnaisempana kuin mitä ottelussa Djokovicia vastaan. 

Uusi sukupolvi Thiemin takana ei kaikilta osin vakuuttanut vaikka esimerkiksi Alexander Zverevin nouse semifinaaliin oli hieno juttu hänelle, mutta myös tennikselle. Peli löytyi täysin tyhjästä karmaisevan ATP Cupin jälkeen ja oli iso yllätys nähdä hänet tässä kunnossa vihdoin Grand Slamissä. Stefanos Tsitsipaksen ja Daniil Medvedeviin kohdistetut suuret odotukset eivät lopulta pitäneet ja varmasti moista heiluntaa tullaan vireissä näkemään myös jatkossa, sillä matka huipulle on usein mutkikas. Parhaimmillaan he kaikki ovat kuitenkin aivan yhtä potentiaalisia Grand Slam-voittajia kuin Thiemkin, jolle toki seuraava massa-Slam Roland Garrosilla tulee kuin tilauksesta.

Muita säväyttäjiäkin turnauksessa toki oli. Stan Wawrinkan ja Milos Raonicin paluita tälle pelitasolle tervehdittiin innolla, mutta jotenkin kanadalaisen vireen sulamisiin ollaan totuttu näissä tiukemmissa paikoissa, joten siinä mielessä same old, same old. Stanin hyvät otteet sen sijaan voivat puolestaan poikia vielä muutaman hurjankin suorituspiikin esimerkiksi juuri Grand Slameissä. 

Loppukaneetiksi vielä se, että tämä Grand Slam oli todennäköisesti ja toivottavasti suomalaisittain historiallinen. Seuraavien 10-15 vuoden aikana emme nimittäin näe yhtäkään Grand Slamiä ilman suomalaista, sillä Emil tulee! Olethan valmis?

Ennakko: Dominic Thiem vs. Alexander Zverev, Australian Open semifinaali 2020

Toinen semifinaalipari muodostuu nuoremmasta sukupolvesta Tämä antaa ilahduttavasti koko lajille lisää uskottavuutta, varsinkin kun nuori kaksikko kampesi edelliskierroksella ulos Grand Slam-mestarit, Rafael Nadalin ja Stan Wawrinkan. Tämä, jos mikä on hyvin tervetullutta! Ison yleisön on nähtävä, että suuret alkavat kaatua uusien, nuorempien leijonien toimesta. Ei voida vain odottaa, että suuret eläköityvät, jolloin oltaisiin lajin kannalta aavistuksen jopa haastavassa tilanteessa. Tätä siis lisää myös jatkossa!

Voitoillaan molemmat pelaajat, Dominic Thiem ja Alexander Zverev, ylittivät samalla itselleen hyvin isot henkiset kynnykset. Thiem voitti ensimmäistä kertaa Grand Slameissä Rafael Nadalin, joka on ollut jonkinlainen peikko tällä tasolla. Hyvin todennäköisesti kaikki voi olla tästä eteenpäin paljon helpompaa jopa siellä Pariisin keväässä eli seuraavan Slamin Roland Garrosin massoilla. Zverev puolestaan tekee tällä voitollaan nyt ehdottomasti parhaan suorituksensa Grand Slameissä, joten suuren suuri pato ja henkinen painolasti ikuisesta alisuorittajan leimasta on tällä haavaa murtunut.

Odotukset saksalaisen suhteen ovat olleet hyvin korkealla, joten kaikki tästä eteenpäin ainakin tässä turnauksessa on vain hyvin suurta plussaa. Hän on pelannut hyvin vapautuneesti tänne saakka. Täytyy toivoa, ettei ensimmäinen Grand Slam-välieräpaikka ole sekoittanut päätä välipäivän aikana. Tämä uusi tilanne voikin olla yksi ottelun teeseistä. Mahdollisuus päästä Grand Slam-finaaliin on hyvin paineinen paikka, mistä Zverevillä ei ole kokemusta, toisin kuin Thiemillä, joka on jopa kaksinkertainen Grand Slam-finalisti ja ollut semifinaliottelussakin neljä kertaa. Kaikki nämä ovat kuitenkin tulleet hänelle parhaan alustan Slamistä eli juuri Roland Garrosilta.

Asetelmat ovat siis henkisellä tasolla hyvin herkulliset, mutta sitä ne ovat myös pelin osalta. Thiemin ottelu Nadalia vastaan oli hyvin korkealuokkaista ja mies oli äärimmäisen keskittynyt. Jälki oli myös sen mukaista. Lähes kaikki marginaalit, mitkä oli otettavissa ja vähän enemmänkin, mies otti ja vei ottelua omalla hyvällä tekemisellä. Nadal joutui taipumaan, eikä saanut lyöntiensä taakse tarvittavaa voimaa eikä pomppua Thiemin rystyä vaikeuttamaan, sillä isossa kuvassa Thiemin lyönnit olivat yksinkertaisesti voimakkaampia kierteen ja voiman yhdistelmiä, joihin Nadal ei tällä alustalla kykene vastaamaan. Thiemin lähestymisessä otteluun oli myös hyvin selvää suunnitelmallisuutta, kuten tietysti aina pitää ollakin. Aiemmista virheistä oli opittu ja pelikirjaa hiottu viimeistä detaljia myöten. Esimerkiksi syöttäminen oli äärimmäisen hyvin suunniteltu. Kick-syötöt Nadalin kämmenelle loistivat nyt poissaolollaan ja Nadal pakotettiin lyömään hyvin paljon ikävään slice-syöttöön, joka kiersi lähes poikkeuksetta rystylle tai kohti Nadalia.

Zvereviä vastaan on mielenkiintoista nähdä, lisääntyykö esimerkiksi juuri kick-syötön käyttö, jolla ison saksalaisen peli avattaisiin heti Thiemin seuraavaa kämmenpommia varten. Selvää on, että Thiem yrittää olla maksimaalisen aggressiivinen ja painaa alusta lähtien Zverevin kauas taakse, mikä avaisi kaikki mahdollisuudet viedä peliä omin ehdoin. Tässä tapauksessa tulisi huolehtia vain siitä, että hän ehtii hyvällä liikkumisella ja valmistautumisella vastaamaan Zverevin koviin peruslyönteihin.

Jos Thiem onnistuu vastaantuloissaan niin, että pääsee riepottelemaan nuorta saksalaista myös jyrkkien kulmien kera, niin ottelussa voi olla jopa pannukakun vaaraa. Niin vahvaa Thiemin peruslyöntipeli nyt on. Toki kovan tempon kiitoratatennis (termistä kunnia Janne Eerikäiselle), jossa kulmien käyttö on minimaalista, onnistuu toki myös Thiemiltä, mutta siinä myös Zverev on äärimmäisen vahva. Iso mies on saatava mieluummin liikkeelle.

Zverev on turnauksen aika nostanut aktiivisuuttaan jonkin verran ja sen ylläpitäminen semifinaalissa on aivan keskeinen tekijä. On mentävä aggressiivisesti palloihin ja haettava rohkeasti ratkaisuja, sillä Thiemin puolustus kestää hyvin paljon kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. Aavistuksenkin kokeileviin lyönteihin tulee usein itselle vastapalloon.

Zverev ei siis missään tilanteessa saa valua kauemmas takarajasta, jolloin ottelu ei olisi enää hänen käsissään kuten edellä tuli kuvattua. Takaraja täytyy siis pitää ulottuvilla ja syödä sitä kenttää verkkoa kohden aina paikan tullen. Tätä helpottaakseen tähän mennessä nähdyn syöttämisen ylläpitäminen, mielellään jopa parantaminen, on äärimmäisen tärkeää. Ilman sitä Thiem syö Zverevin välipalaksi matkalla finaaliin.

Sellainen ottelu tässäkin on nyt käsillä, että ohjien ottaja ja aktiivisen pelin parempi toteuttaja menee finaaliin. Thiemin parempi puolustus lisää itävaltalaisen pelikirjaan enemmän voitollisia lukuja ja vaihtoehtoja, joten näkisin lopulta monipuolisemman Thiemin ottavan uran ensimmäisen kovan kentän Grand Slam-finaalipaikan erin 3-1. Tärkeintä molemmille on kuitenkin uskallus pelata ja hakea omaa peliä.

Ennakko: Puolivälierät (osa 2) Australian Open 2020

Toisten puolivälieräennakoiden aika! Herkulliset ovat kohtaamiset näissäkin pareissa

Alexander Zverev vs. Stan Wawrinka
Kuin tyhjästä ovat tulleet nämä pelaajat Grand Slamin puolivälieriin. Stan Wawrinka on tuskaillut terveyshuolien jälkeen vireensä kanssa ja Alexander Zverev ei ole onnistunut lunastamaan niitä suuren suuria odotuksia, joita nuoreen mieheen on kohdistettu. Milloin peli on passivoitunut, milloin syöttö on hajonnut, milloin pää on täysin jumissa ja niin edelleen. Nyt kuitenkin molemmilla on erinomainen mahdollisuus näyttää vihdoin tai taas osaamistaan isossa paikassa. Voittajalle on tarjolla Grand Slamin semifinaali!

Aloitetaan Zverevistä, jonka ei millään mittareilla tai Openia edeltävillä otteilla pitänyt olla tässä tilanteessa. Peli ja erityisesti syöttö takkusi rajusti ATP Cupissa ja vaikutti jopa siltä, että odotusarvot ja paineet ovat sekoittaneet täysin pelin. Varsinkin, kun muita nuoria on tullut oikealta ja vasemmalta, ja joista osa on jo päässyt näyttämään kynsiään Zvereviltä huonosti menneissä Grand Slam-kisoissa. Zverev on kuitenkin kierros kierrokselta parantanut ja syöttö on ollut yllättäen vähintäänkin hyvällä tasolla. Aggressiivisuutta on selkeästi enemmän kuin aikoihin, eikä mies valu metrejä takarajan taakse kovinkaan helpolla. Lisäksi, kun muut nuoret, etunenässä Stefanos Tsitsipas ja Daniil Medvedev ovat jo tippuneet, aistii nuori saksalainen varmasti tämän näytön paikan ja ymmärtää, että juuri tämä on nyt hänen hetkensä näyttää, kuka heistä voisi olla se seuraava suurmenestyjä.

Stan Wawrinkan taival on ollut työntäyteinen, mutta onpa matkalle mahtunut myös yksi luovutusvoitto erän pelaamisen jälkeen John Isneriltä. Muutoin Stan on toki pelannut paljon eli kaksi hieman epätasaista viisieräistä ja lisäksi yhden nelieräisen kamppailun. Tuntuu vähän siltä, että Stanin peli aaltoilee tilanteen mukaan. Kun on pakko voittaa, voitetaan, mutta jos tilanne on vähän löysempi, niin Stan tekee urakan itselleen vähän hankalaksi. Fokus viisieräisissä on ollut juuri ja juuri ollut riittävä, sillä voittojahan tässä lopulta haetaan.

Pelaajatyypit ovat jossain mielessä hyvin samankaltaiset. Molemmat ajautuvat helposti voimakaslyöntisiin palloralleihin takakentältä, josta he siis moukaroivat erittäin kovaa peruslyöntejään molemmin puolin. Kumpikin pelaa hieman kauempana takarajasta kuin aggressiivisemmat pelurit, mutta tämä johtuu lyöntiin ladattavasta voimasta. He hakevat hieman ylimääräistä aikaa lyönnin lataukseen, eikä takarajan päällä makailu pitkiä aikoja ole kummallekaan täysin kotoista. Molemmilla on hyvin voimakkaat lyönnit, joilla kenttää pyritään aktiivisesti avaamaan ja tulemaan esimerkiksi verkolle vasta lyhyiden tai keskikentän tappopaikkojen perään.

Luontaisesti aggressiivisempi pelaajista on kuitenkin Wawrinka, jolla on mielestäni myös monipuolisemmat lyöntiarsenaalit käytössään. Löytyy voimaa, kulmia, kierteitä ja pelaamisen rytmittäminen hyökkäämisen, neutralisoivan ja puolustamisen muodossa on paremmin hahmottunut verrattuna Zverevin, joka välillä sortuu täyteen passiivisuuteen tai sitten puskemaan täysillä kaikkialta. Kokemus voikin olla yksi iso tekijä tässä parissa.

Se on varmaa, että tasoitusta ei voi antaa missään muodossa. Suurin uhkakuva on Zverevin syötön mureneminen. Heikohkoihin kakkosiin Stan tulee lataamaan rajusti voimaa, jolloin aloite siirtyy saman tien sveitsiläiselle ja Zvereville olisi tarjolla vain nöyrän koiran rooli, joka ei saisi istua kovalyöntiseen saksalaiseen missään nimessä. Sen jälkeen olisi vain Stanin päivän kunnon varassa, tuleeko ottelusta puolustustappio vai puolustusvoitto.

Se on nimittäin varmaa, että tätäkään turnausta ei puolustamalla voiteta, varsinkin kun jo puolivälierävastus Stan the Man on kovassa vireessä. Stan semiin 3-1.

Rafael Nadal vs. Dominic Thiem
Keskiviikon toinen puolivälieräpari oli melko odotettu ja jopa turnausennakko löysi tämän parin. Molempien edelliset ottelut olivat selkeitä parannuksia edeltäviin otteluihin nähden ja olivatpa ne jo myös melko hyviä testejä siitä, missä iskussa pelaajat todellisuudessa turnauksessa ovat. Kuntokäyrät osoittavat molemmilla ylöspäin, joten kohtaaminen on kieltämättä herkullinen.

Kaksikko on kohdannut 13 kertaa (Nadal johtaa voitoin 9-4), mutta vain yksi kohtaaminen on kovilta kentiltä. Sen Rafael Nadal voitti melkoisessa viisieräisessä trillerissä US Openissa 2018, jossa Dominic oli kuitenkin ottelun alun täysin niskan päällä. Lopulta Nadal käänsi tuonkin ottelun voitokseen, joten ehkä pieni henkinen etu on Nadalin päädyssä.

Thiemin osalta alkaa kuitenkin tuntua siltä, että mies on vihdoin siinä tilanteessa, että hän kokee olevansa valmis Grand Slam-voittoihin ja myös siis muualla kuin massalla. Samaan aikaan toki aika on ikään kuin käymässä vähiin ja väittäisinkin, että tämän tai parin seuraavan aikana tulee tulla se Grand Slam, kun jotain tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Muuten vaarana on käydä samoin kuin hukatulle sukupolvelle (Dimitrov, Raonic, Nishikori & co) ja uusi sukupolvi ottaa valtikan Thiemin nenän edestä. Hänellä on kuitenkin jo muutama finaali Grand Slameistä, joten kokemusta alkaa olla riittävästi.

Pelillisesti massakuninkaalliset ovat päivän ensimmäisen parin (Wawrinka-Zverev) tapaan etäisesti sukua toisilleen. On voimakkaasti yläkierteiset kämmenet, joilla pyritään dominoimaan peliä aggressiivisesti eteenpäin kohti aktiivisia ratkaisuja. On hyvät rystyt, joilla voidaan rytmittää peliä joko vastapalloon iskemällä tai vauhtia slicella pois ottaen. On monipuolista koko kentän peliä, kulmien käyttöä ja tappavia verkolle nousuja paikan tullen. Onpa molemmilla myös järkyttävän sitkeät puolustukset.

Australiassa Nadal ei mielestäni aivan vielä ole löytänyt rennointa paukutustaan, mistä kielii muun muassa se, että kämmen pitkin linjaa ei ole vielä lähtenyt kovinkaan suorana tulisesti vaan yläkierteisenä looppina, mikä on vahva merkki siitä, että itseluottamus ei sittenkään ole vielä huipussaan. Thiemiä vastaan, varsinkin nyt erinomaisen Kyrgios-voiton jälkeen, on tullut korkea aika alkaa iskeä tätä ja montaa muuta lyhyttä palloa rohkeammin, sillä jos Nadal ei sitä tee, niin Thiem tekee.

Ottelussa Gael Monfilsia vastaan Thiem sanoi omien sanojensakin mukaan pelanneen parhaan ottelunsa ja todellakin Thiem tuntui ottavan palloa hyvin aikaisin ja hurjalla aggressiivisuudella jaellen tulisia kämmenpommejaan ympäri kenttää. Jos tähän mankeliin joutuu, niin siitä on hyvin vaikea päästä siitä pois. US Openissa 1.5 vuotta sitten Nadal vielä pääsi, mutta nyt tilanne voi olla täysin toinen.

Nadalin täytyykin päästä omalle kämmenelleen riittävästi ja painostettava sillä hyvällä painolla Thiemin yhden käden rystyä ja toivottava sen murenevan, jotta peli avautuisi hänelle sitä kautta. Thiemin kiertäessä kämmenelleen Nadalin on löydettävä puolestaan Thiemin kämmenkulma ja siihen edellä mainittu kämmen pitkin linjaa on yksi avainlyönneistä.

Vähän sellainen hytinä tässä kuitenkin on, että tilanne ja olosuhteet palvelevat nyt enemmän kovemmalla kuntokäyrällä olevaa Thiemiä. Nadalin pelissä on tällä hetkellä enemmän lyhyeksi ja painottomaksi jäävän pelin makua, joten alan kallistua siihen, että massaprinssi tasaa kovien kenttien voitot ja vie tämän erin 3-1. Varoitus myös tulevaa massakautta silmällä pitäen tulee tässä.

Eurosport, Dplay- ja Eurosport Player-palvelut näyttävät ottelut suorana. Eurosport ja Vasurilla.com ovat yhteistyössä kauden 2020.

Joulukalenteri #5: TOP5 kauneimmat yhden käden rystyt

Vitosluukku ja TOP5 tekee paluun!

Tennis on joskus meille myös estetiikkaa ja äärimmäistä kauneutta, eikä aina vain tuloksia. Nyt maalataankin siis isolla pensselillä kauneutta. Tenniksessä ei ole mikään sen kauniimpaa kuin yhden käden rystylyönti, joten tässä tämän hetken kauneimmat kauneudet:

1) Stan Wawrinka
Tiukassa kärkikamppailussa Stan vie voiton. Lyönnissä käsittämätöntä kauneutta, mutta myös brutaalia voimaa ja monipuolisuutta. Tämän rystyn lataus koko kropalla on jotain käsittämättömän kaunista.

2) Roger Federer
Klassista kauneutta. Poetry in motion. Imartelun suurin muoto sekä kakkospaikka selviää listan kohdasta kolme.

3) Grigor Dimitrov
Federerin rysty on niin kaunis, että moni sitä kopioi. Dimitrov voisi kopioida vielä sen balanssin, jolla Federer rystyään lyö. Vähemmän kohellusta ja repimistä, enemmän balanssia ja rauhallista loppua kohti kiihtyvää tekemistä.

4) Richard Gasquet
Melko klassinen kaunotar on myös ranskalaisen rysty. Ryhdikäs ja upea vartalon avaus sekä nätti saatto. Aijai. Silmä lepää.

5) Stafanos Tsitsipas
Kreikkalaisen rysty elää hyvinkin voimakkaasti ja variaatioita löytyy. Hän pystyy mukautumaan rystyllään hyvin erilaisiin ja -muotoisiin pomppuihin. Tuottaa parhaimmillaan aavistuksen suorempaa rystypommia kuin virkaveljensä, mutta varioi paljon.

Kunniamaininta: Feliciano Lopez
Iskee ylipäätään harvoin yläkierteellä, mutta espanjalaisvasurin alajenga ruoholla on yksi ilkeimpiä lyöntejä melkoisen kauniisti veivattuna. Käyttää hyvin paljon hyvää kättään, kropan käyttö voisi olla aktiivisempaa.

Bubbling under: Denis Shapovalov
Vielä ripaus liikaa nuoruuden intoa ja energiaa, mikä vähän näkyy kimpoiluna. Yrittää vetää lähes aina vetää. Maltti olisi valttia.

Ennakko: Puolivälierä Stan Wawrinka vs. Daniil Medvedev, US Open 2019

Kvartsit ovat täällä, joten miesten puolella on seitsemän peliä jäljellä! Tässä ensimmäinen ennakko tiistain iltaan.

Stan Wawrinka vs. Daniil Medvedev
Kisan toistaiseksi suurimman yllätyksen järjestänyt Stan Wawrinka laittoi Novak Djokovic-voitollaan kisan voittotaistelun monessa mielessä täysin uusiksi. Kaavion yläosasta tuli yhtäkkiä hyvin kimurantti, sillä juuri nyt vaikuttaa siltä, että koko kaavion neljästä kuumimmasta pelaajasta kolme löytyy tästä osasta. Vastaansa Stan saakin hurjaa jenkkikiertuetta pelaavan Daniil Medvedevin, joka puolestaan on saanut US Open yleisön kimppuunsa provosoivilla eleillään ja kenttähaastatteluillaan. Tiistaina tuskin onkaan epäselvää, etteikö yleisön tuki olisi täysin Stanin takana.

Mutta yksinään se ei tietenkään ratkaise mitään ja kuten Medvedev asian itse ilmaisi, hän saa yleisön buuauksesta energiaa.

Palataan kuitenkin Stanin voittoon olkavammaisesta Djokovicistä, sillä jossain mielessä hän pelaa nyt hyvin samantyyppistä pelaajaa vastaan. Stanin tulivoima on aina riittänyt horjuttamaan Djokoviciä, vaikka keskinäisiä voittoja hänellä vain kourallinen onkin. Mutta, kun peli kulkee, Stan onnistuu horjuttamaan Djokovicia, ja montaa muuta pelaajaa niin, etteivät nämä yksinkertaisesti pysty pelaamaan ominta peliään tarpeeksi pitkiä aikoja varsinkaan viisieräisissä otteluissa, sillä niin painavaa moukarointia Stanin peruslyöntipeli on. Voimaa tottelevat lähtökohtaisesti kaikki ja aina. Pallo tulee päälle kuin luotijuna, jota on hyvin vaikea kääntää mihinkään, jos matalaa suoraa palloa joutuu vieläpä hieman kierteellä nostamaan, niin aijai, kun se asettuu nätisti lantion korkeudelle seuraavaa pommia varten ja boom, se on menoa.

Vastalääke tähän on kuitenkin pallon ottaminen hyvin aikaisin ja käytännössä siis kiireen luominen Stanille. Ottamalla palloa aikaisin täytyy pelaajan olla ennen kaikkea hyvin, hyvin taitava, mutta myös lyönnissä tulee olla sellaista letkeyttä, että lyönnin pituus kantaa lähes poikkeuksetta takarajan tuntumaan. Jälkimmäisessä juuri Djokovic on maailman paras. Kun Stanin saa työnnettyä edes hieman kauemmas ja luotua samalla ajallista painetta tämän lyönteihin, niin voiton mahdollisuudet paranevat rajusti.

Juuri tähän jonkin sortin köyhän miehen Djokovicin eli Daniil Medvedevin onkin pyrittävä. Hänen kannaltaan on kuitenkin lohdullista, että juuri tämä on hänen ominta peliään. Pitkää painavaa peliä letkeillä ja vaivattomilla lyönneillä hyvän fysiikan siivittämänä. Medvedev onnistuu usein pitämään hyvin myös takarajasta kiinni ja hän on on erinomainen painamaan lyöntejään kaikkiin suuntiin ilkeästi ja hyvin terävästi, joten kaikki tarvittavat aseet hänellä Stanin lyömiseksi on olemassa.

US Openin melko hitaiksi todetut kentät suosivat oikeastaan kumpaakin pelaajaa, mutta eri tavoin. Stan saa hieman enemmän aikaa ladata pommejaan ja Medvedev puolestaan ehtii paremmin kaikkialle. Jos venäläinen onnistuu kaivamaan pallot joka puolelta peliin ja tekemään tästä fyysisen tappelun, niin juuri silloin Staniltä vaaditaan juuri sitä lähes yliluonnollista tulivoimaa, jolla hän on satunnaisesti kaatanut Djokoviciäkin.

Medvedev on yksi kuumimmista pelaajista juuri nyt ja vaikka hän varmasti hieman jo väsynyt, varsinkin fyysisesti, mutta myös henkisesti, niin Stan saa olla hyvin tarkkana ja käyttää myös kokemustaan tämän kääntämiseksi, paisti kypsynee hitaasti. Tänään se kuitenkin onnistuu ja Stan semeihin erin 3-1.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelun. Vasurilla/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

Tennismatkailua: New York (US Open 2018)

Täsmälleen vuosi sitten yksi suuri unelmani New Yorkin matkasta US Openin kera toteutui, kun olimme poikani (11-v.) kanssa vuotta aiemmin päättäneet lähteä isä-poika-matkalle Atlantin toiselle puolen.

New York. New York.

Reissua suunniteltiin jo vuotta aiemmaksi, mutta sattumien summa siirsi reissua vuodella. Nyt kun reissusta on vuosi ja US Open on jälleen tukevasti käynnissä on vihdoin ja viimein aika laittaa jakoon omat tipsit onnistuneelle New York/US Open-reissulle, jos matkaa olet miettimässä tai jopa parhaillaan toteuttamassa.

Lennot

Ehdottomasti yksi reissun helpoimpia rasteja. Hintavahti päälle puoli vuotta aiemmin esimerkiksi Skyscanner-palvelusta ja säännölliset hälytykset New Yorkin lennoista vaikkapa päivittäin sähköpostiin. Budjetista riippuen on tietysti suoriakin lentoja, mutta omalle kohdalle valikoitui lennot välilaskun (Reykjavik) kera IcelandAirilla. Homma toimi, vaikka vaihto oli hyvin tiukka, sillä lähtömme Helsingistä viivästyi vajaan tunnin. Ehdimme kuitenkin ajoissa (toki juosten) ja olimme viimeiset koneeseen ehtineet, kun 1.5 tunnin vaihtoaika kutistui käytännössä noin 20 minuuttiin. Jaloittelu, käytännössä juoksu, koneesta lähtöportille oli kuitenkin kropan kannalta hyvä asia ja myös siis lapsen kanssa matkustaessa. Lento tällä kombolla on noin 1.5 tuntia pidempi kuin suora lento esimerkiksi Finnairilla, mutta näkipä koneesta lähietäisyydeltä samalla Islannin upeaa rantaviivaa.

Hotelli

Toinen helppo rasti. Koska matkaamme kuului muutakin kuin vain tenniksen seuraamista, niin oli selvää, että hotelli oli syytä ottaa Manhattanilta, jossa on järkyttävän paljon nähtävää, koettavaa ja tekemistä lapsenkin kanssa. Hotelleissa jälleen posketon hintahaitari, mutta pienen kyttäilyn jälkeen special offer hyvään hotelliin (Club Quarters Grand Central) selvästi alle normihinnan Hotels.comin kautta. Huoneet pieniä, mutta nukkumassa siellä toisaalta vain käytiinkin. Plussaa siitä, että kaikki urheilukanavat näkyivät, joista Openin seuraaminen onnistui myös niinä päivinä, kun ei oltu paikan päällä. Hotellin sijainnissa olimme tarkkana ja valitsimme hotellin Grand Centralin läheltä, joka melko lailla ytimessä ja josta pääsisi kätevästi metrolla tenniskeskukseen.

Lentokentältä hotellille
Otimme kentältä etukäteen varatun ns. shuttle bussin Manhattanille ja siis ovelta ovelle henkeen suoraan hotellin eteen. Bussi tosin kierteli reaaliaikaisen seurannan perusteella jo sitä odotellessa noin tunnin, joten ensi kerralla taidan sittenkin ottaa suosiolla taksin, joka on kuitenkin vähintään tuplahintainen tähän vaihtoehtoon nähden. Toki pikkubussi vie ovelta ovelle, mutta aikaa menee hotellien kiertelyyn ja lähtöpäivänä myös melko aikaiseen noutoajankohtaan, sillä lähtö oli jo nelisen tuntia ennen koneen nousua. Hinta kuitenkin ok kahdelta eli menopaluu noin 90 USD.

ESTA-hakemus

Kolmas helppo rasti. Pakollinen matkustuslupa USA:han, joka pitää tehdä vähintään 72 tuntia ennen matkaa kaikille matkaajille. Lupa voimassa kaksi vuotta, jos tulee mentyä uudestaan Pohjois-Amerikkaan. Linkki viralliseen ESTA-hakemukseen tässä! Lupa maksaa tasan 14 USD, joten varo sivustoja, jotka yrittävät nyhtää luvasta lähemmäs 100 USD "tekemällä hakemuksen puolestasi". 

Liput US Openiin

Liput.

Ensikertalaiselle matkan suurin mysteeri ja paljon tulee kysymyksiä. Minne milläkin lipulla pääsee? Entä päivä- ja iltasessiot? Miksi hinnat vaihtuvat koko ajan?

Me päädyimme ottamaan ennen matkaa lippujen tullessa kesäkuussa myyntiin US Open-applikaatioon ns. Ground Passit ensimmäisen viikon perjantaille jolloin pelattaisiin kolmatta kierrosta ja jolle hinta vaihteli satunnaisesti välillä 50-120 USD. Saimme liput lopulta hintaan 65 USD per henkilö, enkä todellakaan tiedä miksi.

Ground Passille pääsee kuitenkin alueelle ja kaikille stadioneille Arthur Ashe-stadionia lukuunottamatta koko päiväksi. Hyviä paikkoja on vapaasti valittavissa stadionien toisessa kerroksessa, varsinkin 2018 uusitulla Louis Armstrong-stadionilla, sillä sessiot eivät olleet ensimmäisellä viikolla (1-4. kierros) vielä täysin täynnä. Myös Grandstand on hieno ja avara stadion, mutta taivaan alla, joten kelivaraus.

Jos sinulla on American Express, niin Amex-asiakkaana voit ostaa lippuja ennakkoon jo viikkoa ennen muita, mitä kannattaa pelkästään jo tästä syystä harkita. Iltasessiot myydään stadionlippujen parhaiden paikkojen osalta äkkiä loppuun, vaikka liput ovat hyvin hintavia. Kannattaakin katsoa mitä ilmeisimmin jotain lippupaketteja, mutta melko kallista touhua sekin ymmärtääkseni oli. Itse en halunnut maksaa ennen reissua lähes 200 USD per lippu Arthur Ashen iltasession piippuhyllypaikoista tietämättä ketä siellä pelaa. Tietysti paikan päällä selvisi, että samana iltana pelattu Rafael Nadal vs. Karen Khachanov oli yksi turnauksen otteluita, jonka pauhu kuului myös Louis Armstrongille todella hyvin.

Paikan päällä lippuja upgreidata, ellei settejä ole myyty loppuun. Lippujen hinnat seuraavat myös kummasti markkinaa päivä päivältä. Kun Roger Federer tippui turnauksesta, muun muassa ground passien hinnat tippuivat rajusti.

Stadioneiden päivä- tai iltasessiolipulla pääsee alueelle myös koko päiväksi ja ne toimivat samaan tapaan kuin ground passit plus että lipuilla pääsee siis omille paikoille stadionilla.

Metro 

Oikea metropysäkki.

Manhattanilta US Openiin pääsee suoraan metrolinjalla numero 7. Pysäkki on Mets-Willets Point, joka on aivan Flushing Meadowsin ja siis Billie Jean King National Tennis Centerin vieressä. Toisella puolen kiskoja on baseball-seura New York Metsin kotistadion. Kun tenniskeskus avautuu metron oikeanpuoleisista ikkunoista pysäkin lähestyessä, alkaa tajuntaan iskeä, kuinka iso laji tennis todellakin on. Arthur Ashe stadion on kuin jalkapallostadion jo kauempaakin katsottuna. Metrolippu maksaa 3 USD per suunta per henkilö, joten MetroCardille kannattaa ladata 12 USD per päivä, jos matkassa esim. kaksi henkilöä.

Pääaukio.

US Openissa
Saavuimme Openiin heti aamupäivällä, jolloin ei ollut minkäänlaisia jonoja, kuten ei koko päivänäkään, yhtään missään.



Porteilla on hyvä tietää muutama asia. Isoja reppuja alueelle ei saa viedä, vaan alueella pitää pärjätä pienellä manbagillä tai ilman laukkua. Kaikki laukut tarkastetaan, mutta se sujuu ilman sen suurempia jonotuksia, ainakin jos on ajoissa liikkeellä.

Kaaviot.

Alueelle päästyä kannattaa varautua tunnelataukseen, varsinkin jos on Openissa ensimmäistä kertaa. Omalla kohdalla meinasi tulla suoraan sanoen poru, sillä reilu 30 vuotta oli tullut haaveiltua reissusta Flushing Meadowsiin. Kun ensimmäisen kerran kuulee alueen ylilentävät lentokoneet, joita on tosiaan vuosikymmeniä Openin tennislähetyksissä kuullut, niin jo se on suorastaan nostalginen fiilis. Pojan kanssa/takia skarppasin itseni minkä pystyin, mutta olihan esimerkiksi myös kaaviotaulut livenä jo hyvin vaikuttavia. Siinä kyllä kieltämättä piti hetki penkillä tuumailla ja kerätä itseään.

Louis Armstrong ennen pelejä.

Sen jälkeen alkaa äkkiä helpottamaan ja ihmettely kohdistuu seuraavaksi stadioneihin. Uusittu Louis Armstrong-areena aukeaa heti oikealla, jonka jälkeen vastaan tulee Arthur Ashe Stadion. Huh huh.

Myös Grandstand ja harjoituskentät kannattaa kierrellä heti ja tehdä aluetta itselleen tutuksi. Otteluohjelmaa voi seurata näytöiltä, kuten myös tähtien harjoitusvuoroja, jotka näytetään myös. Satuimme tuurilla harjoituskentille, kun muuan Rafael Nadal oli lopettelemassa omaa treenivuoroaan ja kentän pieni katsomo oli käytännössä aivan täynnä faneja. Hieman rauhallisemmin sai treenata vaikka Victor Troickin kaltaiset pelaajat, sillä hänen treenaamistaan pääsi sivukentälle seuraamaan käytännössä aivan kentän viereen.

Sivukenttiä.

US Open-kauppoja ja kojuja on oikeastaan kaikkialla, joten niihin kannattaa varata oma budjettinsa. Hienoa muistoa pyyhkeistä lippiksiin, avaimenperistä paitoihin ja niin edelleen riittää valtavasti. American Express -kortin haltijoille kovasti kaikenlaisia tarjouksia, joten jälleen yksi syy, miksi Amex-jäsen kannattaa ehkä Openin aikaan olla.

Ruokaa saa hyvin stadioneilla ja niiden ulkopuolella. Homma toimii ilman järjettömiä jonoja tässäkin ja myös katsomossa saa syödä ja juoda. Hinnat tietysti vähän koholla, mutta kerrankos sitä ja pakkohan sitä on syödäkin.

Alueelle kannattaa ottaa muuten oma vesipullo, jota voi kätevästi täyttää vesipisteillä. New Yorkissa on usein kuuma ja vettä kuluu oikeasti aika paljon.

Alueella vallitsee hyvin rento tunnelma ja kaikki ovat paikalla yhdestä ja samasta syystä, nauttiakseen tenniksestä. Katsomossa voi huoletta jutella amerikkaa vierustoverin kanssa ja armottomia asiantuntijoita he ovat käytännössä kaikki. Ainakin omasta mielestään. Muuan bloggaaja mukaan lukien. Ekaan otteluun bloggaajan viereen sattui eräs eläkeikää lähestyvä texasilaispariskunta, jotka tulevat joka vuosi 1-2 päiväksi Openiin, vaikkeivat itse edes harrasta tennistä. Turnaus vain kuuluu heidän jokavuotiseen traditioonsa ja on kuulunut itse asiassa jo 30 vuotta.

Ottelut
Päivän otteluohjelma kannattaa suunnitella hyvin jo etukäteen ja muutamilla skenarioilla. Jos ottelu ei nouse "riittävälle" tasolle, niin varasuunnitelma käyttöön. Usein se tietää stadionin vaihtoa tai vaikkapa ruokataukoa.

Meidän suunnitelma ja oikeastaan toteutuskin oli seuraava.

Thiem vs. Fritz
(@Grandstand).

Ensimmäinen tunti haahuilua, pelaajien treenaamista katsellen ja alueeseen tutustuen. Pienet shoppailut (pyyhkeet ja lippikset) hoidettiin myös jo tässä vaiheessa pois päiväjärjestyksestä.

Ensimmäiseksi otteluksi valikoitui jopa puolivälieriin yltäneen Anastasia Sevastovan ottelu Ekaterina Makarovaa vastaan Grandstandillä, sillä sen jälkeen kentälle tulisi pelaamaan Dominic Thiem ja Taylor Fritz.

Grandstandin "yläkatsomopaikat" alkoivat täyttyä melko nopeasti naisten ottelun loppupuolella, joten siinäkin mielessä kannattaa mennä hyvien matsien kohdalla jo edellisen ottelun loppuun. Naisten ottelu oli hyvätasoinen ja tiukka kolmieräinen taistelu, mutta Fritzin ja Thiemin ottelu oli ehkä aavistuksen vaisu ennakko-odotuksiin nähden. Fritz vei alkua ja Thiem vaikutti olevan jotenkin off. Kun erät olivat tasan aloimme miettiä seuraavaa siirtoa, joka olisi Denis Shapovalov vs. Kevin Anderson Louis Armstrongilla.

Anderson vs. Shapovalov
(@ Louis Armstrong).

Siirryimmekin sinne kun Thiem alkoi saada enemmän otetta ja ottelu vaikutti kääntyneen. Shapovalovin ja Andersonin ottelu oli hyvätasoinen ja viisieräinen täynnä tulitusta, joten sitä oli todella kiva nauttia. Shapovalov antoi kaikkensa ja otti upeasti yleisöä välillä messiin.

Maratonin jälkeen Louis Armstrongille tulivat Stan Wawrinka ja Milos Raonic, joten päätimme pysyä paikoillamme, vaikka stadionilla jonkinlainen tyhjennys ennen iltasessiota olevinaan tehtiinkin. Itse notkuimme stadionin käytävillä päivän kolmannet purilaiset nauttien. Wawrinka oli hyvässä vireessä, mutta ei lopulta voinut vielä kovempivireiselle Raonicille ja aivan erityisesti tämän hurjalle syöttämiselle yhtään mitään. Onhan se Raonicin syöttö parhaimmillaan kyllä karmea pommi ja aika voimattomaksi siinä helposti vastustaja jää.

Yksi tähtihetki oli myös Louis Armstrong -areenan katon sulkeminen pienen tihkusateen vuoksi sekä aivan viereen tulleen the shirt guyn shöy, jossa hän riisui päältään 6-7 US Open-paitaa yleisölle ne heittäen. Viereinen rouva sai paidoista yhden, kun shirt guy antoi sen hänelle hampaillaan: Grrr! Just. Show must go on.

Raonicin voiton jälkeen alkoi tankki olla sekä pojalta, että itseltä melkoisen tyhjä, joten suuntasimme vielä viimeisten shoppailujen jälkeen metrolle ja hotelliin. Siellä nautittiin iltapalaksi vielä Nadal vs. Khachanov-matsin herkkupalat ja summaryt päivältä, jonka jälkeen uni maistuikin melkoisen makeasti, sillä aikaerokin oli reissun toisena täytenä päivänä painamassa vielä hieman päälle.

Perjantaipäivä, jolle visiittimme osui, oli onneksemme viikon viilein ja pilvisin, mutta siltikin katsomossa oli todella kuuma. Mukaan kannattaakin tosiaan varata se vesipullo, aurinkorasvaa ja joku päähine, joita toki saa myös paikan päältä. Vielä kertauksena, katsomossa on todella kuuma.

Muuta tekemistä
No sitähän riittää. Meidän reissuun kuului muun muassa Empire State Building, Times Square, World Trade Center Memorial, Wall Street, jokiristeily mm. Ala-Manhattan silhuetteineen ja Vapauden patsas -ohituksineen, Central Park vuokrapyörillä ympäri pyöräillen ja puiston tenniskentät tsekaten, John Lennonin murhapaikka ja muistomerkki Strawberry Fields, Lentotukialusmuseo (Intrepid Aircraft Carrier Museum), jossa mm. Concorde, NASA:n avaruussukkula, hävittäjiä ja kuumoduleita sekä tietysti sightseeing-bussin kiertoajelu ympäri Manhattania, jonka varrella mm. Flatiron building, YK:n päämaja ja niin edelleen ja niin edelleen.

Markkanen ja NBA-store.

Lisäksi shoppailut mm. NBA Storessa ja asianmukaisissa urheilukaupoissa sekä etelä-Manhattanilla olevassa outlet-keitaassa nimeltä Century 21st kevensivät matkakassaa, mutta jenkkimerkkien halpuus (Hilfiger, Levi's jne.) oli puolestaan kotiin päin. Tarpeeseen toki kaikki, sillä matkan varmistuttua puoli vuotta aiemmin, ei välillä oikeastaan mitään kamaa ostettukaan, vaan kasvatettiin lähinnä matkakassaa.

Manhattinilla pyörii Openin ajan valtavasti tennisturisteja ja luonnollisesti myös pelaajia. Törmäsimme muun muassa iltakävelyllä olleeseen Stefanos Tsitsipakseen sekä aamulenkillä olleeseen ex-tähteen Robin Söderlingiin. Lisäksi toisen viikon junioriturnauspelaajia näki jo ensimmäisen viikonlopun aikana useampia.

Muutenkin US Open näkyy joka paikassa. Hotellilla, ravintoloissa, pubeissa, käytännössä kaikkialla näytetään pelejä ja onpa Manhattanilla pystytetty jopa useampia pop-up-terasseja sekä tenniskenttiä Openin ajaksi.

Suosittelen siis kaikille lämpimästi US Openia, jos Grand Slam-tenniksen pariin mieli halajaa. Pääsääntöisesti kaikki toimii ilman turhia jonotuksia ja ilmapiiri on todella rento. Palvelu toimii ja asiakaspalvelijoillakin on hieno gruuvi päällä. Tis is ameerika, mään!

Arvio: ****** (6/5!!!)

Ennakko: Cincinnati Masters 2019

Mastersit jatkuvat Montrealin perään Cincinnatissa! Tässä ennakkoa!

Cincinnatin kaaviosta osuu silmään erityisesti neljä nimeä: ensimmäiset ottelunsa Wimbledon-finaalin jälkeen pelaavat Roger Federer ja Novak Djokovic, paluun kaksinpelikentille tekevä Andy Murray sekä juuri Montrealin finaalin voittanut Rafael Nadal. Toki kaaviossa on 52 muutakin nimeä, mutta jotenkin tässä on nyt hyvin nostalgista tunnetta, vaikka en olekaan suostunut puhumaan enää vuosiin big fourista.

En tee sitä nytkään, mutta Andyn paluu on noston arvoinen tämänkertaisessa ennakossa.

Andy palaa tosiaan kentille villin kortin turvin ja se on tietysti äärettömän hieno ja tärkeä asia erityisesti miehelle itselleen. Pikaiset jäähyväiset vuoden alussa olisi ollut hyvin karmea tapa lähteä ulos kiertueelta. Nyt Andy saa vielä toisen mahdollisuuden, mutta totta kai Masters-taso voi olla ensimmäiseksi turnaukseksi hyvin haastava. Varsinkin nyt, kun polku voi hyvinkin olla luokkaa Richard Gasquet, Dominic Thiem, Marin Cilic, Alexander Zverev, Nadal, Federer tai Djokovic. Siinä olisi lonkalle todellinen tulikaste. Tuskinpa siis nostamme Andyä vielä suosikkien joukkoon, mutta muutamankin otteluvoiton ottaminen olisi jo huima suoritus. Pääasia, että mies on kuitenkin takaisin myös kaksinpelikentillä.

Roger Federer sen sijaan voi tehdä Cincinnatissa turnauksen 7-kertaisena voittajana mitä tahansa. Hän on mielestäni kaavion toiseksi mielenkiintoisin pelaaja, sillä moni meistä varmasti miettii edelleen, miten hän on toipunut kirvelevästä Wimbledon-finaalitappiostaan. Sympatit vielä kerran Federer-fanien luokse, joten voimia kaikille. Pelaaminen on kuitenkin parasta lääkettä ja tuskin tappio nyt liikaakaan Federeriä masentaa, mutta tietysti suuren, kenties entistä suuremman, työn takana Djokovic-voitot tulevaisuudessakin ovat. Helppo ei ole myöskään miehen kaavio, sillä Cincinnatissa Djokovic on samalla puolen kaaviota. Hyviä pelihuumoritestejä ennen tuota mahdollista semiherkkua Djokovicin kanssa tarjoilevat todennäköisimmin mm. Stan Wawrinka, joka kohtaa muuten taas Grigor Dimitrovin sekä Stefanos Tsitsipas, jonka iskua kovilla kentillä tässä jo vähän odotellaan. US Openia ajatellen kuntohuippu pitäisi alkaa lähestymään hänelläkin. Se voi tulla nyt.

Sitten on tietysti Djokovic. Vaikka Wimbledon-finaali jätti pelitasollisesti juuri hänen kohdallaan hurjasti toivomisenkin varaa, niin tuo mestaruus kertoi kuinka kovalla tasolla hän liikkuu. Jos vähän heikompikin päivä tuo Federerin kaltaisia mestareita vastaan Grand Slam-mestaruuksia, niin mitä tapahtuu, jos hän saa pelinsä kohdilleen lempialustoillaan eli kovilla kentillä? Niinpä.

Siinä ei todennäköisesti riitä edes Nadalin unelmapeli, jota hän esitti Montrealin finaalissa Daniil Medevedeviä vastaaan. Cincinnatin suhteen olen kuitenkin Nadalin osalta nyt Montrealin voiton jälkeen melko varma, että hän jättäytyy kisasta pois, sillä kaikki vaikutti olevan suhteellisen mukavasti kohdallaan, joten kahden viikon lepo pienoisine hienosäätöineen, ennen kauden viimeistä Grand Slamiä tulee varmasti tarpeeseen. Viime vuonna miehen polvet olivat melko loppu US Openin viimeisissä matseissa, joten tuskin kuormaa lisätään tässä vaiheessa yhtään enempää.

Näillä valinnoilla mennään siis Cincinnatissa:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Kyrgios
Federer vs. Tsitsipas
Bautista Agut vs. Thiem
Nishikori vs. Goffin

Välierät:
Djokovic vs. Tsitsipas
Thiem vs. Nishikori

Finaali:
Djokovic vs. Thiem

Voittaja:
Djokovic.

Jälkipelit: Roland Garros 2019

Vajaa viikko on kulunut Roland Garrosin ratkaisuhetkistä ja mitäpä tässä voisi sanoa? Taidan todeta jotain tyyliin "same old, same old, but different."

Kisa oli hieno, mutta lopputulema oli tietysti jälleen melkoisen odotettu. Mutta vaikka Rafael Nadal otti taas kerran omansa, niin hyvin paljon tapahtui kuitenkin monella rintamalla ja jo nyt uskallan väittää, ettei Nadalinkaan valtakausi massalla ole ikuinen. Merkkejä muutoksesta on ilmassa, uskokaa pois. Tämä siis siitäkin huolimatta, että semifinaaleissa nähtiin koko big three, Nadal, Novak Djokovic ja Roger Federer.

Monet nuoremmat toivot pelasivat kuitenkin itseään taas varsin pitkälle turnauksessa. Dominic Thiem tietysti aina finaaliin saakka, mutta myös uudempi sukupolvi vaikkapa Alexander Zverevin, Karen Khachanovin ja Stefanos Tsitsipaksen johdolla tekee tuloaan entistä tasaisemmilla Grand Slam-tuloksillaan ja juuri se on iso merkki siitä, että asiat ovat pikkuhiljaa muuttumassa. Kohta aika on kypsä ja iso viikate heilahtaa.

Vaikka Esimerkiksi Tsitsipas lopulta hävisi Stan Wawrinkalle yhdessä kauden hienoimmista otteluista neljännellä kierroksella, niin molempien pelitaso oli hurja ja ottelu olisi voinut päätyä yhtä hyvin kreikkalaisellekin. Kokemus ratkaisi vielä tämän yhden potentiaalisimmista kauden otteluista tähän mennessä. Käänne on tapahtumassa kovaa vauhtia.

Jossain kohtaa nämä ottelut alkavatkin kääntyä järjestään näille nuoremmille prinsseille vaikka toki juuri finalisti Thiem hieman arveluttavasti sanoikin, että "olisi hienoa, jos hän jonain päivänä voittaisi Garrosin kohtaamatta Nadalia". Oli tämä vitsi tai ei, niin itse puolestaan liputan vahvasti sen puolesta, että nuoriso löisi ja suistaisi vanhan hallitsijaporukan vallastaan nimenomaan juuri pelaamalla, jolloin myös tennis voittaisi suuresti. Nuorten pelaajien aura kasvaisi tämän uskottavuuden myötä aivan toiseksi samalla kun suurempikin yleisö tajuaisi etteivät nadalit ja federerit sittenkään ole ikuisia.

Miksi tämä on sitten niin vaikeaa, on hyvä kysymys. Lopulta siihen on kuitenkin hyvin yksinkertainen vastaus. Vanha kaarti on taitavampi, monipuolisempi ja kokeneempi. Siksi he ovat kääntäneet näitä isojen turnausten otteluita niin pitkään ja nollanneet ainakin yhden sukupolven täysin tässä välillä.

Mutta otetaan esimerkiksi vaikkapa sunnuntain finaali, jossa massaprinssiksi ja tulevaksi massakuninkaaksi tituleerattu Thiem kärsi viime vuoden tapaan finaalitappion Nadalille. Erot ovat periaatteessa pieniä (osittain ne saattavat olla jopa Thiemin hyväksi), mutta yhdessä nämä pienet erot kasvattavat lopullista eroa eksponentiaalisesti.

Se, missä Nadal pesee massalla kaikki edelleen, on liikkuminen ja sen tuomat kiistattomat hyödyt. En edes tarkoita sitä käsittämätöntä nopeusvoimaa ja -kestävyyttä, jolla hän kaivaa palloja peliin kaikkialta, vaan sitä, miten hyvin Nadal valmistelee lyöntinsä jaloillaan ottaen lukemattomia pieniä askeleita, jotka soveltuvat massapelaamiseen loistavasti. Siellähän hän on tietysti kasvanut, mutta niin on toki moni muukin eurooppalainen pelaaja. Näillä pienillä askeleilla hän kuitenkin petaa sellaista tasapainoa ja voimaa lyönnilleen, ettei kukaan muu pääse lyömään niin paljon massalla hyvästä balanssista. Ei kukaan.

Kun tuohon lisätään se muu voima, jolla Nadal palloa kurittaa, niin tulos on murhaavaa ja usein jo keskivertolyönti on sellainen, että siihen joutuu kimpoilemaan aivan eri tavalla kuin missään muualla ketään muuta vastaan.

Toinen iso asia missä Nadal ja Federer ovat täysin omaa luokkaansa on pelin havainnointi ja siihen reagointi. Ei ole sattumaa, että tämä kaksikko on aina jotenkin siellä missä peliä pelataan. Moni huippupelaaja on pelaamisellaan ja liikkumisellaan hyvin "mekaaninen" tehden tavallaan oikeita asioita, mutta se pieni ero reagoinnissa, taidossa ja tasapainossa kasvaa jälleen eksponentiaalisesti, kun nämä kolme asiaa ketjuttuvat. Milloin olet nähnyt esimerkiksi Nadalin liukastuvan tai horjahtavan massalla? Entä vaikkapa Djokovicin tai Grigor Dimitrovin? Niinpä.

Verkolla tämä kaksikko on kaikessa kokonaisuudessaan maileja muita edellä. Se, miten tehokkaasti ja taidokkaasti he tappavat palloja verkolta, usein hyvin vaikeistakin paikoista tai jopa reagoiden vastustajan lyödessä päin tai verkkonauhan kautta, on suoranaista taidetta.

Kolmas iso asia finaalissa oli pelin taktisuus. Thiemillä on periaatteessa kaikki lyönnit, joilla pystyy Nadalin peliin vastaamaan, mutta kerta toisensa jälkeen Thiemin peli on se, joka ainakin Garrosilla hajoaa. Tämä siitä huolimatta, että Thiem löysi koko ajan Nadalin rystyn, löi pitkiä aikoja pitkiä ja painavia palloja aivan kuin espanjalainenkin ja syötti kovempaa. Ero tulee kuitenkin jälleen pelin kokonaisuudessa. Nadalin perustaktiikka muokkautuu tarvittaessa niin, että hänen jääräpäinen oikurin yhden käden rystypommitus tulee jonkinlaiseksi peruskiveksi ja ennen pitkää vastustaja huomaa, ettei hän pärjää rystyllään oikeastaan ollenkaan. Thiemin rysty on lopulta, lisääntyneistä stoppareista huolimatta, edelleen aavistuksen yksipuolinen tai ainakin monotoninen.  Jos verrataan sitä Nadalin viime vuosina vuosi vuodelta parantuneeseen rystyyn, niin onhan siinä huima ero. Näitä kulmien ja kovuuden kombinaatioita, mitä Nadal finaalissakin loihti ei kovin montaa maailmasta löydy. Kun siihen lisätään iso kirjo hyvin erilaisia lyönnin muototekijöitä kuten korkeutta, pituutta ja kierrettä säädellen, niin moni vastustaja tulee yksinkertaisesti neuvottomaksi moisen jälkeen.

Neljäs iso asia on tietysti mentaaliset tekijät. Siinä missä Nadalin aivot raksuttivat koko ajan uutta ja tulevaa, märehti Thiem monesti menneessä niin hyvässä kuin pahassa. Kulminaatiopisteenä vaikkapa se Thiemin voittama toinen erä. Sen jälkeen kentällä oli käytännössä vain yksi pelaaja, joka oli valmis taistelemaan voitosta viimeiseen pisteeseen saakka. Mestarillista majesteettisuutta vielä prinssiin verrattuna.

Mutta mikään ei ole ikuista. Nadalin aika alkaa olla loppusuoralla myös massoilla ja nopeat suunnanmuutokset tapahtuvat vuosi vuodelta raskaammalla jalalla. Nurkista ponnistaminen hidastuu ja se pelaaja, joka parhaimmillaan juuri esimerkiksi Thiemin kaltaisilla lyönneillä saa ammuttua espanjalaista nurkkiin ja kentältä ulos, on matkalla Roland Garros-mestaruuteen tulevina vuosina.

Se hetki on vuosi vuodelta lähempänä ja en näe täysin mahdottomana, etteikö se voisi olla sitä jo vuoden päästä. Nadalin tämänvuotisesta Garros-dominoinnista huolimatta.

Ennakko: Semifinaali Rafael Nadal vs. Roger Federer, Roland Garros 2019

Hurjat ovat Roland Garrosin tämänvuotiset semifinaaliparit! Voi veljet! Tässä ennakko ensimmäiseen!

Rafael Nadal vs. Roger Federer
Todellakin, eipä tässä tietysti kaavion alaosan suhteen paljon enempää olisi voinut toivoa. Rafael Nadal ja Roger Federer kohtaavat ainakin vielä kerran Grand Slameissä ja nyt siis Grand Slam-massoilla. Jos eläisimme menneitä aikoja, niin massaottelun lopputuloksen povaus näiden sankarien välillä olisi lasten leikkiä jo pelkkää historiaa peilaamalla, mutta nyt, vuonna 2019, se ei sitä välttämättä ole, vai onko?

Muutamia vuosia sitten Roger Federer tuntui viimein keksineen sen keinon, jolla hän pystyy tylsyttämään Nadalin pelin ja varsinkin sen alituisen kämmenpommituksen, jonka lopputuloksena oli usein Rogerin rystylyönnin hajoaminen ja espanjalaisen kruisailu voittoon. Tämä toimi aivan erityisen hyvin juuri korkeapomppuisilla massa-alustoilla, jolla miehet eivät ole vuosiin kohdanneet, sillä Federer on toistuvasti skipannut massakausia. Rystyn paraneminen, sen aiempi ottaminen varsinkin linjakäännön kera ja suurempi mailankehä ovat kuitenkin toimineet Nadalin(kin) suhteen viime vuosina murhaavasti ja Roger on saanut uutta otetta espanjalaisesta. Tämä tuokin tietynlaista maustetta tähän soppaan nyt Garrosilla, vaikka viisi viimeistä ja perättäistä tappiota ovatkin tulleet kovilta kentiltä. Moinen tappioputki laittaa varmasti jopa Nadalin pohtimaan ja prosessoimaan kaikenlaista.

Nyt ollaan kuitenkin massalla, minkä tietysti kumpikin pelaaja ymmärtää. Nadal voi kokea tästä tietynlaista helpotusta, mutta myös painetta. Hänen kuuluu voittaa tällä alustalla ja tämä ottelu. Federerille lähtökohta lienee helpompi samasta syystä.

Mielenkiintoista on tarkkailla, millä taktiikoilla pelaajat tähän semifinaaliin lähtevät. Yrittääkö Nadal toistaa niitä vanhoja hyväksi todettuja massakikkoja iskemällä rajusti kämmenellään Rogerin rystylle ja riepottelemalla tätä yläkierteillä ympäri kenttää vai onko mielessä jotain muuta? Painamalla Roger tiukasti rystynurkkaan ja iskemällä inside-out-kämmen Rogerin kämmennurkkaan tai juuri vastaavaa toisin päin lienee jonkinlainen peruskuvio Nadalille. Tärkeintä espanjalaiselle on, että hän saa liikuteltua Federeriä niin, ettei tämä pääse liikaa niin sanotusti 'pelin päälle' vaan joutuu esimerkiksi kämmenellään lyömään mahdollisimman paljon hieman takapainoisesti ja/tai liikkeestä.

Federerille on puolestaan elintärkeää se, että rysty kestää kaikissa tilanteissa, vaikka sitten alakierteellä. Sitä tullaan joka tapauksessa näkemään hyvin paljon muutenkin, sillä Federer hakee tällä luonnollisesti ilkeyttä, mutta myös tietynlaista rytmittömyyttä ettei Nadal pääsisi missään olosuhteissa rytmiin kiinni. Alakierrettä, stoppareita ja vastaavasti paikan tullen painavaa pommitusta, ettei Nadalkaan pääsisi pelin päälle, vaan joutuisi blokkaamaan ja nostamaan palloa takaisin peliin. Pisteiden tulee pysyä lyhyinä ja sen Federer kyllä syöttö plus kämmen (plus mahdollinen tappolyönti)-yhdistelmillään osaa. Palautusgeimeissä hän voi ottaa jopa rajuja riskejä, sillä kaikki Nadalille luotu paine pelaa nyt Federerin pussiin.

Stan Wawrinkaa vastaan Federer käytti hyvin paljon varsinkin tiukoissa paikoissa ja ottelun lopussa syöttö-volleytä, sillä Stan majaili, huom. Nadalin tapaan, todella kaukana palautuksissaan. Samaa voi surutta käyttää Nadalia vastaan ja erityisesti ykkösruudussa, jossa hän pääsee kääntämään jyrkkiä kulmia Nadalin rystylle. Kaukaa, varsinkaan syvältä rystynurkastaan/-puoleltaan, Nadal ei saa riittävän hyviä ohituksia millään. Muissa tilanteissa Federerin tulee valmistella hyökkäyksensä niin, ettei Nadalille jää aikaa eikä paikkaa ohitusten valmisteluun, sillä pienikin ylimääräinen aika on kohtalokasta sveitsiläiselle. Maltti on siis valttia Rogerillekin.

Mutta massa-alusta on tietysti Federerille armoton ellei sitten perjantain sateet, kylmä ja kostea keli, syö Nadalin kierrettä ja pomppua. Jos taas Nadal saa moukaroida yläkierteitään kuumassa aurinkoisessa kelissä, niin jälki on rumaa. Federerin kroppa tai lyönnit eivät kestäne nadalmaisen fyysistä massapeliä vastaan neljää tai viittä erää. Siksi ottelun alku onkin sveitsiläiselle äärimmäisen tärkeä. Mutta siksi tässä voi piillä myös ohut teurastuksen vaara. Nadal 3-1.

Ennakko: Puolivälierä Roger Federer vs. Stan Wawrinka, Roland Garros 2019

Reilu viikko pelattu ja aivan ei ennakon mukaisesti ole menty, mutta suurimmat suosikit sen sijaan ovat edelleen pitäneet pintansa. Puolivälierissä yllättyksiä voisi kuitenkin olla tarjolla. Tai sitten ei.

Roger Federer vs. Stan Wawrinka
Päivän avaa (klo 15 alkaen) kvartsien SE ottelu. Odotettavissa on hurjaa taistelua niin fyysisesti kuin mentaalisestikin, jos vain Stan the Man on toipunut riittävästi ja ladannut siinä samalla myös henkiset akkunsa. Edellinen ottelu Stefanos Tsitsipasta vastaan oli turnauksen tähänastisista otteista sitä parasta antia. Viisi tuntia armotonta taistelua, jossa ajoittain näytti toki jo vähän siltä, että uusi sukupolvi Tsitsipaksen johdolla alkaa kaatamaan absoluuttisella paremmuudellaan näitä otteluita, mutta jostain Wawrinka kaivoi vielä ylimääräisen taisteluvaihteen eikä yksinkertaisesti suostunut häviämään tuota ottelua.

Pelaajat tulevatkin otteluun periaatteessa täysin erilaisista lähtökohdista, sillä Federer on tehnyt juuri sen, mitä hän ja miljoonat muut massapaluulta toivoivat: hän on hoitanut neljä ensimmäistä otteluaan tyylillä ja mikä tärkeintä, puhtaasti 3-0 ilman erämenetyksiä, ilman yhtään ylimääräistä kuormaa. Kentällä on kulunut vain käytännössä hieman enemmän aikaa kuin mitä Wawrinka vietti tuossa Tsitsipas-ottelussa ja juuri tämä saattaakin siivittää Rogerin sellaiseen lentoon puolivälierässä ettei Wawrinka pysty siihen vastaamaan.

Wawrinkan tulee, kuormasta huolimatta, jaksaa moukaroida tätä ottelua siten, että hän pystyisi horjuttamaan Federeriä fyysisesti ja se vaatii kyllä hurjasti omaakin fysiikkaa. Stanin tulee paukuttaa peruslyöntejään voimalla riittävän kauaksi Federerin pelikeskuksesta, jotta tämä joutuisi ottamaan ne 3-4 askelta palloon mahdollisimman usein. Vain silloin Federerin lyönneistä alkaa katoamaan sitä terävyyttä, jolloin Stan pääsisi iskemään rajummin.

Federer luonnollisesti tietää Stanin kuorman ja pyrkii kaikissa mahdollisissa tilanteissa liikuttelemaan tätä sekä leveys- että varsinkin syvyyssuunnassa. Stoppareita sekä ilkeitä matalia ja lyhyitä rystyalakierteitä on luvassa varmasti niin paljon, ettei Stan pääse rytmiin kiinni. Tätä Federerin täytyy toki tehdä muutenkin, sillä rytmikäs Stan on painajainen kenelle tahansa.

Federerin hyvä syöttäminen ja kämmen ovat tietysti avainasemassa hurjan hyökkäämisen ja verkolle pyrkimisen kanssa. Tässä täytyy kuitenkin olla massalla erityisen tarkkana, sillä vastassa on nyt ensimmäinen kova testi ja sen mukainen taitotaso. Stan osaa ohittaa molemmilta puolilta äärimmäisen terävästi ja varsinkin rystypuoli tarjoaa voimallaan ja monipuolisuudellaan haastetta purtavaksi.

Sanoisin, että Federer on tähän otteluun tuoreempi ja sitä kautta valmiimpi. Roger ottaa väsyneestä ja emotionaalisesti tyhjästä Wawrinkasta pakkovoiton erin 3-0. Stan voiton mahdollisuudet vaatisivat vähintään ensimmäisen erän voiton ja sen, että hän saisi väsytettyä jotenkin Rogeria väsymättä itse. Hyvä asenne kantaa pitkälle, mutta rajansa kaikella.

Ennakko: Monte Carlo Masters 2019

Massakauden Mastersit alkavat vihdoin ja ensimmäisenä perinteiseen tyyliin Monte Carlo! Tässä ennakko!

Tämän vuoden massakausi on jälleen erityisen herkullinen monine avoimine kysymyksineen, joista suurimmat lienee seuraavat:

• Onko Rafael Nadal edelleen massakuningas? Onko tämän vuoden Roland Garrosilla oikeasti mahdollisuus saada tusina mestaruutta täyteen?
• Onko Dominic Thiem vihdoin nousemassa massaprinssistä kuninkaaksi? Indian Wellsin voitto lupaa paljon.
• Missä massavireessä on toista Novak-Slamiä hakeva Novak Djokovic? Fokus lienee massapelissä kenties vahvemmin kuin koskaan aiemmin. Lue edellinen postaus.
• Miten Roger Federer pelaa massalle palatessaan? Agendalla siis ainakin Madrid ja Roland Garros.
• Löytyykö Alexander Zverevin peli vihdoin, kun siirrytään massalle?
• ... ja paljon, paljon muita!

Ensimmäiset massaliu'ut ja askelmerkit saadaan siis Monte Carlossa, jonka tulokset on syytä pitää hyvin muistissa kun sirkus saapuu lopulta Pariisiin, mutta nyt mennään kaavioon!

Kaavion 1. neljännes
Ykkössijoitettuna Monte Carlossa on luonnollisesti kotikulmillaan pelaava Novak Djokovic, jonka massavirettä on syytä tarkkailla tarkalla silmällä. Kuten eilisessä postauksessa totesin, nyt ei ole varaa passiivisuuteen, eikä isojen marginaalien prosenttitennikseen, vaan on annettava palaa. Vain niin voi kaataa massalla esimerkiksi Nadalin, joka lienee kuitenkin edelleen se suurin este Roland Garrosia ajatellen. Nyt Nadal on vastassa mahdollisesti vasta finaalissa, mutta ennen sitä on monen monta vaaran paikkaa. Ensimmäisessä ottelussa esimerkiksi juuri Djokovicin kaatanut Philipp Kohlschreiber, toisessa ottelussa massalla aina vaarallinen Diego Schwartzmann, jonka jälkeen mahdollisesti sitkeä ja vaarallinen Stefanos Tsitsipas, jonka peli istuu loistavasti myös massalle. Semifinaaliin tyrkyllä on toisen neljänneksen Dominic Thiem ja toteutuessaan tämä olisi kyllä huima herkku pääsiäiseen.

Puolivälierä: Djokovic vs. Tsitsipas

Kaavion 2. neljännes:
Tosiaan, Dominic Thiem ja selkeästi siis hänen neljänneksensä. Mitään kovin suurta uhkaa ei tästä osasta löydy, joten Thiemillä on hyvä mahdollisuus hakea rentoa peliään ja teroittaa kynsiään kohti Djokovic-semifinaalia. Toki paineet voivat näkyä ja joku kovavireinen tykittäjä tyyliin puolivälierän Karen Khachanov voisi olla inhottavakin, mutta toisaalta kukaan ei tässä kaavion kohdassa ole yhtä hyvä massapelaaja kuin Thiem, joten melko turvallisesti itävaltalaisen pitäisi ainakin semeihin saakka mennä. Khachanov tai Marton Fucsovics lienevät ne pahimmat uhat ennen semiä, joten hyvältä näyttää.

Puolivälierä: Thiem vs. Khachanov

Kaavion 3. neljännes:
Alexander Zverev on hakenut virettään tämän vuoden puolella, joten hän on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista pelaajista seurattavaksi Monte Carlossa ja massakaudella. Masters-voittoja miehelle on massalta tullut jo kaksi eli nyt alkaisi olla korkea aika pelin löytämiseksi. Kaavio ei ole pahin mahdollinen, mutta selvää on, ettei hänkään tätä nykyperuuttelullaan hoida. Ennen puolivälierää tarjolla lienee isoa breikkaamistaan tekevä kanadalainen Felix Auger-Aliassime, joka varmasti haluaa haastaa Zverevin tämän ensimmäisessä ottelussaan. Isoimman vaaran paikan mahdollisesti passiiviselle Zvereville tarjonnee kuitenkin puolivälierän Kei Nishikori, joka lienee vielä suhteellisen tuore tässä vaiheessa massakautta.

Puolivälierä: Zverev vs. Nishikori

Kaavion 4. neljännes:
Nadal, Nadal ja Nadal. Vai, olisiko sittenkin Monte Carlossa asuva ja turnauksen viiden vuoden takainen mestari Stan Wawrinka jo pikkuhiljaa vireessä ja valmis haastamaan massalla kaikkia, jopa 12. mestaruuttaan hakevan Nadalin? No jaa, tuskin. Kyllä tämä taitaa Nadalin vireen ja polvien kunnon tarkkailuksi mennä.

Puolivälierä: Nadal vs. Wawrinka

Välierät:
Djokovic vs. Thiem
Nadal vs. Nishikori

Finaali:
Nadal vs. Thiem

Voittaja:
Nadal.

Ennakko: Shanghai Masters 2018

Kauden takasuora alkaa idän kiertueella Shanghaista, josta lähestytään hurjaa vauhtia kohti Lontoon ATP-finaaleja! Tässä kuitenkin ennakko Shanghain Mastersiin!

Tosiaan, kausi alkaa olla pitkällä ja kuten asiaan kuuluu, moni alkaa tippumaan kyydistä. US Openissa keskeyttänyt Rafael Nadal tuskin pelaa enää tällä kaudella ja myös paluuta pitkään yrittänyt Andy Murray on jättänyt leikin kesken satsaten jo ensi vuoteen. Tänään Pekingin finaalissa hävinnyt Juan Martin del Potrokin puolestaan valitteli tällä viikolla pitkää kautta ja aivan varmasti kuorma alkaa paljon ja pitkästä aikaa hyvin koko kauden pelanneen argentiinalaisen pitkässä kropassa tuntuakin.

Tuoreita kavereita tässä vaiheessa kautta enää tuskin kovin helpolla löytyy, joten jälleen voisi olla hyvä hetki nuorille iskeä kiilaa menestyneimpien ja kokeneimpien legendojen hallintaan. Mutta, kuten aina, aika harvojen herkkua nämä Mastersit ovat tietysti olleet ja tälläkin kertaa vanhempi kaarti, varsinkin Novak Djokovicin ja Roger Federerin muodossa lienee vaikea pysäyttää. Etenkin kun kaksikko on levännyt US Openin jälkeen.

Niin, paljon on Wimbledonin jälkeen ollut puhetta, ehkä jopa vääntöä (täällä blogissakin), siitä ollaanko jälleen Djokovicin ajassa vai ei. Oma näkemykseni on ollut kesästä lähtien vahvasti uuden Djokovic-aikakauden ja ajan puolella. Wimbledon tuli ikään kuin perustekemisellä ja US Openissa hän jo lähes dominoi. Kun serbi on monena vuotena viihtynyt erinomaisesti Aasian kiertueella, niin ennusmerkit ovat tänäkin vuonna vahvat sille, että hän tulee olemaan erittäin kova tulevina viikkoina. Näkisin, että pelaamattomuudestaan huolimatta ja ehkä osittain sen ansiosta, hän on Shanghain ehdoton ennakkosuosikki.

Roger Federer onkin mielenkiintoisempi seurattava tällä viikolla. Yllätystappioita on nyt kertynyt perättäisissä turnauksissa jo useampia, joten nyt kisan ykkössijoitettu on melkoisen suurennuslasin alla isonkin kuvan kannalta. Hänen otteitaan odotetaan tietysti aina vesi kielellä, mutta nyt erityisesti myös "lopun merkkejä" peläten tai seuraten. Oliko US Openin sippaus vain kelistä johtuvaa tuskaa vai onko ikä todella ottamassa otettaan Rogerista? Tätä seurataan varmasti. Kaavio ei ole pahin mahdollinen, mutta niinpä niin... We'll see...

Kokeneemmasta kaartista tyyliin Milos Raonic, Marin Cilic, Stan Wawrinka, Kei Nishikori ja Kevin Anderson voi joku tai jotkut nousta potentiaalisiksi "yllättäjiksi", sillä osalla heistä on ollut hieman kevyempi kausi, kuten paluuta tehneellä ja nousujohteisesti etenevällä Wawrinkalla tai Raonicilla. Juan Martin del Potron en usko tällä viikolla rajusti iskevän, kun alla on juuri tuo Pekingin täysi viikko ja selkeä väsymys.

Mutta niihin nuoriin. Monet heistä ovat edelleen hyvin, hyvin arvoituksellisia. Dominic Thiem on pelannut tänäkin vuonna paljon ja vaikutti jo vähän väsyneeltäkin, mutta sitten hän voittaa Pietarin halliturnauksen (!). Alexander Zverev iskee ajoittain jopa Masters-voiton tiskiin, mutta vaikuttaa välillä aivan liian passiiviselta voittaakseen oikeastaan yhtään mitään. Ehkä (jälleen) uusi lisäys valmennustiimiin Ivan Lendlin muodossa tuo kaivattua tasaisuutta aggressiivisuuteen. Nick Kyrgiosin temput ja haluttomuus eivät vakuuta vieläkään. Denis Shapovalov ja juuri Pekingin voittanut Nicoloz Basilashvilin kohtaaminen ensimmäisellä kierroksella voi poikia puolestaan kummallekin loistavan väylän pitkällekin, mutta toinen jää tietysti jälleen lähtöruutuun. Stefanos Tsitsipas on puolestaan kipuillut hyvän Toronton Mastersin jälkeen rajusti pelinsä kanssa, mutta edellytykset ovat toki hänelläkin hyvään viikkoon.

Sanoisin, että herkullinen viikko jälleen tulossa ja mikä parasta, monella eri tavalla!

Näillä valinnoilla viikkoon:

Puolivälierät:
Raonic vs. Nishikori
Wawrinka vs. Thiem
Cilic vs. Shapovalov
Djokovic vs. Anderson

Välierät:
Nishikori vs. Wawrinka
Djokovic vs. Cilic

Finaali:
Djokovic vs. Nishikori

Voittaja:
Djokovic.

VeikkausTV, CMore ja TennisTV näyttävät turnauksen.

Ennakko: US Open 2018

Kauden viimeinen Grand Slam US Open alkaa tänään, joten tuttuun tapaan ennakkoa tässä ja nyt! Pelit käynnistyvät tänään klo 18 Suomen aikaa!

Paljon on hehkutettu sitä, kuinka pitkästä aikaa koko big four on jälleen koolla Grand Slam-kaaviossa. Itse olen kritisoinut koko big fourin käsitettä jo pitkään, sillä loukkaantumisten ja yksittäisten dominointien vuoksi termi on ollut mielestäni pahoin vanhentunut. Toki tuosta joukosta löytyy tälläkin kertaa todennäköinen voittaja, mutta ehkä tälläkin kertaa kyseessä on korkeintaankin big three.

Roger Federerin, Novak Djokovicin ja Rafael Nadalin muodostama kolmikko vaikuttaakin juuri nyt niin kivenkovalta, ettei siihen pääse iskemään välttämättä kukaan. Ei varsinkaan vielä kovin keskenkuntoinen bigfourilainen Andy Murray.

Novak Djokovicin otteista on ollut jo Wimbledonista lähtien paljon puhetta. Mies on parantanut koko ajan ja isoissa otteluissa Djokovic on ollut hyvin vahva. Aivan kuin hän syttyisi ja nostaisi tasoaan entisestään näissä otteluissa. Hänen otteissaan on kuitenkin ollut melko suurta varianssia vaikka menestystä onkin kesästä lähtien tullut. Jos tämä vaihtelu tasoittuu ja sitä kautta yllätystappioiden riski pienenee on mies omissa kirjoissani suurin suosikki US Openissa. Hänen kovuutensa, varmuutensa ja aggressiivisuutensa oli Cincinnatin finaalissa sitä luokkaa, että Federerin keinot tuntuivat olevan lopulta todella vähissä serbin kanssa. Kun tähän kokonaisuuteen lisätään parantunut fysiikka, keskittyminen ja paras viidestä -ottelut, niin yhtälö alkaa muodostua todella vaikeaksi muiden ratkaistavaksi. Bonuksena tulee vielä henkinen yliote niin Nadalista kuin Federeristäkin.

Niin, Roger Federer. Hän on pelannut säästeliäästi Wimbledonin jälkeen ja vaikka peli oli Cincinnatissa uomissaan, ehkä tuota finaalia lukuun ottamatta, niin aavistuksen häntä katsellessa ja haastatteluita lukiessa alkaa olla sellainen uran lopun odottelu. Parhaimmillaan ikä hädin tuskin näkyy hänen otteissaan, mutta iän myötä tuleva vaihtelu pelitasossa on ilmeinen. Joinakin päivinä vanha kroppa ei vaan tottele. Turnaus on pitkä ja varmaa on, että Djokovic-tappio teki säröä myös itseluottamukseen. Keinot yksinkertaisesti loppuivat ja se näkyi yllättävänkin selvästi myös ärtyisenä olemuksena ja yliyrittäessä virheitä alkoi tulla. Ei paras valmistautuminen, mutta toisaalta mies oli kuitenkin jälleen Masters-finaalissa, mikä on tietenkin kova suoritus. Openin urakkaa ei kuitenkaan helpota se, että sveitsiläinen on Djokovicin kanssa törmäyskurssilla jo puolivälierissä. Sen pidemmälle ei varmaan Rogerkaan uskalla kaaviota vilkuilla.

Rafael Nadal on Toronton voitostaan huolimatta mysteeri. Hän sai hyviä ja isoja voittoja ikävistä kovien kenttien vastustajista tyyliin Stan Wawrinka ja Marin Cilic, mutta osan aikaa varsinkin jälkimmäistä vastaan espanjalainen oli hurjassa mankelissa. Jälleen kerran hän kuitenkin luovi itsensä jotenkin voittoon, vaikka oli pitkään ottelun toiseksi paras pelaaja. Finaalissa puolestaan Stefanos Tsitsipasta vastaan hän meni täysin lukkoon toisen erän ratkaisuhetkillä ja sai vain vaivoin käännettyä erän ja siis turnausvoiton itselleen. Se jätti vähintäänkin hämmentyneen olon Nadalin otteista. Moiseen ei ainakaan isoimpia nimiä vastaan ole varaa. Toronton jälkeen hän on kuitenkin valmistautunut jo Openiin lataamalla akkuja, joten hän tullee turnaukseen tuoreena, terveenä ja todennäköisesti myös ajatuksiltaan kirkkaana. Taistelutahto lienee vähintäänkin tapissa.

Haastajista on nostettava esiin vähintäänkin entiset mestarit eli Marin Cilic, Stan Wawrinka ja Juan Martin del Potro. Kolmikon parhaat vireet viimeisten kuukausien ajalta ovat olleet hurjia ja jos moiset vireet löytyvät useamman ottelun ajaksi, niin heillä on valmiudet vaikka mihin. Cilicin erävoitto Nadalista Cincinnatissa oli muuten yksi vuoden eristä, joten varoitus lienee annettu. Taso oli suorastaan järkyttävän kova. Myös tasaista nousua kohti terävintä kärkeä tehnyt Kevin Anderson kannattaa noteerata ja puolivälierä Nadalia vastaan voi olla hurja ottelu.

Nuorista pelaajista ei puolestaan taida vielä tänäkään vuonna Grand Slam-voittajiksi olla. Esimerkiksi Alexander Zverev ei tunnun saavan breikkiään tällä tasolla millään. Tällä kertaa uusi koutsi Ivan Lendl voi tietysti tuoda jotain uutta. Nick Kyrgios on puolestaan liiaksi Nick Kyrgios edelleen ja Tsitsipas vielä hieman hiomaton timantti. Väliinputoajasukupolvesta tyyliin Milos Raonic, Kei Nishikori ja Grigor Dimitrov ei taida tänäkään vuonna nousta kukaan voittokahinoihin.

Näillä siis mennään:

Puolivälierät:
Nadal vs. Anderson
Del Potro vs. Wawrinka
Cilic vs. A. Zverev
Federer vs. Djokovic

Välierät:
Nadal vs. Wawrinka
Cilic vs. Djokovic

Finaali:
Nadal vs. Djokovic

Voittaja:
Djokovic.

PS. Tämän vuoden US Openista tulee omalta kohdaltani toivottavasti ikimuistoinen, sillä ensimmäistä kertaa pääsen paikan päälle Grand Slam-turnaukseen itsekin. Toivottavasti loppuviikoksi povatut sateet eivät vesitä suunnitelmia, joista matkaraportin muodossa toivottavasti myöhemmin lisää.

VeikkausTV, Eurosport ja EurosportPlayer näyttävät turnauksen.

Jälkipelit: Australian Open 2018

Niinhän siinä lopulta kävi, että Roger Federer tuli ja otti omansa. Pelitaso pysyi käsittämättömällä tasolla läpi koko kisan ja todellisia uhkaajia ei juuri ollut. On tätä uskomatonta seurata! Toki toisaalta täytyy samaan aikaan ihmetellä, miten tämä on ylipäätään mahdollista. Viimeksi kun tarkistin oli vuosi 2018!!!

Palataan vielä hetkeksi kuitenkin finaaliin. Marin Cilic teki mitä piti ja mitä pystyi, mutta se toi vain kaksi erää. Noissa kahdessa erässä hän teki juuri niitä asioita, joista ennakossa oli puhe. Syötti hyvin, löi painavasti ja piti päänsä. En uskonut, että Cilicin henkinen vire riittäisi Federeriä vastaan edes erävoittoihin, mutta hyvinhän mies lopulta taisteli. Vaikka ottelun alku ja viidennen erän alku osoittivat, että mies ei ollut täysin valmis henkisesti haastamaan sveitsiläistä, niin silti suurimman kunnian ansaitsee Federer.

Hän pelaa niin hyvin ja niin korkealla itseluottamuksella, että juuri nyt häntä on erittäin vaikea horjuttaa. Välimatka muihin on sittenkin vain liian hurja.

Ensinnäkin, hänen hyökkäämisensä jumalaisesta syöttämisestä, miksei palatuksistakin, lähtien on erittäin rajua ja jatkuvaa, johon kenenkään on vaikea päästä nokittamaan päälle. Cilic onnistui siinä vain osittain painavilla moukareillaan ja hurjalla syöttämisellään, mutta viiden erän kamppailussa suvantoja tuli liikaa, jolloin Federer pääsi myös varmempana hyökkääjänä määräämään tahtia liian kauan.

Federeriin onkin vaikea saada otetta, sillä hänen hyökkäyksensä ovat monipuolisia ja sitä kautta ikään kuin rytmittömiä. Nämä aiheuttavat tuskaa vastustajille, joiden on ilman riskiä hyvin vaikea löytää niitä paikkoja joihin iskeä. Jos ja kun Federeriä ei saa liikkeelle nurkkiin, niin on varmaa, että hyökkääjän rooli vaihtuu nopeasti hänelle. Eikä välttämättä auta, että Federerin saa ajettua nurkkiin. Jos pallot jäävät lantion tasolle tai niiden takana ei ole moukarimaista voimaa, Federer iskee kyllä takaisin. Hänen liikkumisensa ja pelin lukemisensa on kuitenkin hurjalla tasolla edelleen.

Henkisesti Federerillä on tällä hetkellä yliote todennäköisesti kaikista. Puhdas saldo viime vuonna esimerkiksi Rafael Nadalista kasvatti itseluottamuksen varmasti giganttiseksi ja kun muut todelliset haastajat Djokovic, Murray, Wawrinka ja del Potro, ovat joko poissa tai kaukana parhaastaan, niin on vaikea kuvitella, että joku yhtäkkiä nousisi häntä ahdistamaan. Ja siis kuten finaalissakin nähtiin tämä on ennen kaikkea myös mentaalinen peli.

Toisin kuin monissa aiemmissa sukupolvien vaihdoissa tämä vanha kaarti pysyy todennäköisesti varsin pitkään vallan kahvassa kiinni. Lopullisia vetäytymisiä vammojen takia, kuten 90-luvun hallitsijoilla, ei todennäköisesti ole nyt ihan äkkiä tapahtumassa. Nyt loukkaantuneena olevat pelaajat kiusaavat hekin varmasti vielä vuosia nuorempiaan. Juuri nyt on sittenkin vaikea nähdä kenenkään uuden pelaajan voittavan esimerkiksi tervettä Federeriä kovilla kentillä saati nurmella tai vaikkapa tervettä Nadalia massalla.

Ehkä tässä pitää kurkata uudestaan kalenteriin, tarkistaa meneillään oleva vuosi ja uskotella itselleen, että vielä koittaa uusi aika.

Ennakko: Australian Open 2018

Kauden ensimmäinen Grand Slam alkaa maanantaina! Tässä ennakko kehiin!

Tosiaan, esikisat Australian Openia varten on nyt lätkitty ja tosipelit alkavat jälleen Melbournessa. Kuten aina, ovat asetelmat ison kisan alla jännittävät. Monen pelaajan kunto on arvoitus niin meille kuin varmasti osalle pelaajistakin.

Pystyykö esimerkiksi Australian kisan jo kuudesti voittanut Novak Djokovic nousemaan puolen vuoden sairalomalta kyynärvaivojen jälkeen suoraan huipulle? Entä näkyykö viime vuosi Roger Federerin esityksissä rentoutena vai väsymyksenä? Onko Rafael Nadalin fysiikka ja polvet jo palautuneet? Missä piileksii Stan the Man? Entä Juan Martin del Potro? Tai nuorempi kaarti? Kysymyksiä riittää loputtomiin.

Lähdetään purkamaan asetelmia kentistä ja keliolosuhteista.

Kentät ovat tänäkin vuonna nopeat ja ne on maalattu saman tekijän toimesta samoin menetelmin ja maaliseoksin kuin viime vuonna. Joillain forumeilla on väläytelty, että kentät olisivat nopeammat kuin Wimbledonin ruohokentät, vaikka pomppu hieman korkeampi onkin. US Openia nopeammiksi niitä on joka tapauksessa väitetty monella taholla. Tämä on hyvä ottaa huomioon ja se nostaa ainakin Federerin ja esimerkiksi del Potron osakkeita.

Keliolot ovat perinteisesti raskaat, kun kuumuus lähentelee lähes jatkuvasti 30-40 astetta. Australiaan on luvattu kisan ensimmäiselle viikolle hieman vaihtelevia 23-36 asteen lämpötiloja ja tässä vaiheessa on tietysti turha pohtia toisen viikon keliolosuhteita. Selvää kuitenkin on, että yksi pitkä matsi auringossa romuttaa tänäkin vuonna joidenkin turnauksen. Iltasessioon haluavia isoja nimiä riittääkin varmasti jonoksi asti. Keliolojen raskaus suosii tietysti puolestaan Nadalia, mutta eipä esimerkiksi Federerkään ole helteeseen nääntynyt. Eniten näissä oloissa lienee vaikeuksissa pitkät ja/tai raskasrakenteiset pelaajat sekä tietysti ne, jotka eivät ole kunnossa.

Mutta mennäänpä suosikkeihin aloittamalla nuorista haastajista.

Alexander Zvereviltä odotetaan tänä vuonna suuria tekoja myös Grand Slameissä. Miehen valmistautuminen kauteen ja Australian Openiin voisi olla Hopman Cup -otteiden perusteella parempikin. Miehen kämmen hajosi pahasti useammassa ottelussa ja kakkossyöttö jäi ajoittain melkoiseksi namuksi. Huolestuttavinta miehen pelissä oli kuitenkin se, että pelipositio oli valunut lähes poikkeuksetta todella taakse ja peli oli sen myötä jopa passiivista. Tämä on erittäin huolestuttavaa. Mies vaikutti juuri niin laiskalta kuin hänen letkeä habituksensa antaa ymmärtää. Kaavion kannalta miehen taival kohti ensimmäistä Grand Slamia ei voisi juurikaan olla haastavampi, sillä mm. Djokovic, Wawrinka, Federer ja Aucklandissa hyvin pelannut Juan Martin del Potro ovat hänen puolellaan kaaviota.

Grigor Dimitrov pelasi itsensä viime vuonna Australiassa välieriin ja oli ennen kauden alkua mielestäni jopa yksi suurimmista suosikeista tähän turnaukseen. Sitä hän voi olla toki edelleen, mutta pelit Brisbanessa eivät kuitenkaan täysin vakuuttaneet. Kolme nihkeää kolmieräistä ottelua, joista viimeisessä tuli karvas tappio kovaa tykittävälle Nick Kyrgiosille. Dimitrovin kakkossyöttö oli sanalla sanoen heikko ja vanha viisaus siitä, että olet juuri niin hyvä kuin kakkossyöttösi, pitää jälleen kerran kutinsa. Jotain suurta on tapahduttava, jos kausiennakossani ennustamani Dimitrovin ensimmäinen Grand Slam-voitto tapahtuisi jo Australiassa. Kaavio olisi kylläkin otollinen jopa finaaliin, mutta neljäs kierros (Kyrgios) ja semifinaali (Nadal, Pablo Carreno Busta tai Marin Cilic?) ovat vaaran paikkoja.

Nick Kyrgios nousee jälleen kaikkien huulille. Voitto Brisbanessa Australian Openin kaltaisissa olosuhteissa ja viikon lepo ennen h-hetkeä nostaa ainakin minun papereissani tämän aussin korkealle. Voi olla, että edessä on jälleen yksi uusi iso pettymys, mutta aina kannattaa odottaa. Melbournessa täytyy kuitenkin teloittaa ne 'helpoimmat' vastukset helpoimman kautta. Ei yhtään turhaa viisieräistä vain sen takia, että ei välttämättä joka hetki ihan täysillä nappaa. Ylimääräiset erät näissä olosuhteissa vievät energiaa täysin turhaan. Fokusta vaaditaan siis paljon. Ehkä liian paljon. Kaavio ei ole pahin mahdollinen, joten hyvällä asenteella pitkälle? Neljännen kierroksen mahdollinen kohtaaminen Dimitrovin kanssa jonkinlainen kulminaatio-ottelu. Jos klaaraa sen, mahdollisuudet jopa finaaliin ovat olemassa.

Mutta olisiko sittenkin vielä vanhan kaartin vuoro?

Roger Federer nousee monen papereissa suurimmaksi suosikiksi Australiassa. Hänen viime vuotensa on vapauttanut silmin nähden miehen peliä ja mikä onkaan pelatessa, kun palaset ovat käytännössä kohdillaan. Viime vuonna maagisesti toiminut rysty vaikuttaa sveitsiläisen kauden avanneen Hopman Cup-voiton myötä jatkavan samaa rataa tänä vuonna. Askel eteen, pallon ottaminen noususta, painon pitäminen edessä läpi lyönnin on merkki vahvasta itseluottamuksesta, joka sveitsiläisellä pelissään juuri nyt on. Kun syöttäminen on lähes jumalaista edelleen, voimme olla varmoja, että Federer on lähes väkisin turnauksen loppukahinoissa ilman loukkaantumisia. Kaavio on toki pahempi kuin viime vuonna, mutta toisaalta, mies vaikuttaisi olevan hurjassa kunnossa. Toki finaaliin olisi päästävä minimaalisella kuormalla, pitämällä pisteet ja ottelut lyhyinä.

Rafael Nadal ei täysin vakuuttanut kauden avauspelissään. Toki näytösturnaukset ovat näytösturnauksia, mutta uran ensimmäinen tappio Richard Gasquet'lle ei ole hyvä merkki vaikka ranskalainen hyvällä vireellä pelaakin. Jos espanjalaisen polvet ovat kunnossa, pelin voi rakentaa siihen päälle, mutta se vaatii ennen kaikkea hyvää syöttämistä, itseluottamusta sekä erityisen hurjaa kämmenvirettä solidin rystypuolen kera. Espanjalainen lienee kuitenkin yksi arvonnan tyytyväisimpiä. Borna Coric kierroksella kolme voi kuitenkin olla yllättävänkin paha Nadalille, mutta sen jälkeen ehkä vasta välierän Kyrgios tai Dimitrov voi olla vaaran paikka, jos espanjalainen on semifinaaliin saakka pääsee.

Juan Martin del Potro pelasi upean kisan tällä viikolla siis Aucklandissä, jossa mies pääsi finaaliin saakka. Olen kuitenkin aina ollut vähän skeptinen näistä viikkoa ennen Grand Slamiä pelattavien turnausten menestyjistä, sillä harva jaksaa kolme täyttä viikkoa peräkkäin. Pitkänä miehenä kuumuudessa tykittävä del Potro voi kokea yllättäviäkin vaikeuksia jo alkukierroksilla, jos kone ei lähde käyntiin. Viisieräisiin ei todellakaan ole nyt varaa. Grand Slamin toisella viikolla hyytymisen vaara on ilmeisempi näillä jättiläisillä muutenkin. Kentän nopeus pelaa puolestaan Delpon pussiin, joten toki mies on nykyvireellään olla äärimmäisen vaarallinen kenelle tahansa, vaikkakin kaavio on armoton. On David Goffinia, Federeriä, Stania tai Djokoa ja niin edelleen. Ja siihen päälle vielä finaali. Hmm, enpä usko.

Täysin sysimusta hevonen on puolestaan Stan Wawrinka. Hän ei ole pelannut vielä yhtäkään ottelua tällä kaudella, joten siinä mielessä en nyt täysin usko hänen puskevan kovinkaan pitkälle käytännössä puskista. Kaavion tämä puoli on, kuten sanottua, varsin haastava.

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Nadal vs Carreno Busta
Dimitrov vs. Anderson
Djokovic vs. Thiem
Federer vs. del Potro

Välierät:
Nadal vs. Dimitrov
Federer vs. Djokovic

Finaali:
Federer vs. Dimitrov

Voittaja:
Federer.

Eurosport näyttää turnauksen kokonaisuudessaan kanavillaan ja EurosportPlayer-palvelussaan. Tenniskoulu Topspin sekä Vasurilla.com ja Eurosport Finland ovat yhteistyössä kaudella 2018.

Joulukalenteri #20: TOP20: kaikkien aikojen ässät

Luukun 20 myötä TOP20 ja siis kaikkien aikojen ässätilasto!

Lähde: ATP Tour

Ei liene yllätys, että Ivo Karlovic komeilee listan kärkipaikalla ja listaa dominoivat isot syöttäjät. 

Mutta kiva nähdä, että myös Roger Federerin pitkä ja loistelias ura vie todella pitkälle tällä(kin) listalla. Vaikka Roger ei profiloidukaan syöttökoneena, niin onhan hänen syöttämisensä edelleen lähes jumalaista. Ässät per ottelu -luku ei tietenkään nouse aivan niin korkeaksi kuin parhaimmilla, mutta se, miten monipuolisesti mies syöttöään käyttää on vertaansa vailla. Kun ässiä on lisäksi kasassa yli 10.000, voi vain todeta, kuinka suuri merkitys hänenkin uralle juuri syötöllä on ollut. Tästä voi ottaa oppia koko Suomen juniorikaarti valmennuksineen. Syötön merkitys tahtoo välillä jäädä meilläkin varjoon.

Mainittakoon muuten vielä se, että listalta poissaolollaan loistavat Andy Murray (sija 24., ässiä 5473, otteluita 806, ka. 6,8 ässää/ottelu), Novak Djokovic (31., 4877, 907, 5,4), Stan Wawrinka (32., 4856, 690, 7,0) ja Rafael Nadal (79., 3056, 1035, 3,0) eivät yllä lähellekään Federerin lukemia. Hieman jopa yllättää se, miten kaukana kärjestä he ovat ja että tästä nelikosta juuri Andy Murray on korkeimmalla. Lisäksi jaksaa ihmetyttää Nadalin noinkin alhainen ässämäärä, joka on siis noin 10% Federerin määrästä!