Valmentajaprojekti: toinen lähijakso

Valmentajaprojektin toinen lähijakso oli noin kuukausi sitten. Homma etenee aikataulussaan, joten "valmistuminen" tennisohjaajaksi kesän kynnyksellä vaikuttaisi edelleen olevan mahdollista.

Ensimmäisen ja toisen lähijakson välillä olleeseen niin sanottuun etäjaksoon kuului muiden valmentajien tuntien tarkkailua sekä ajatustenvaihtoa heidän kanssaan. Osan kanssa höpöttelin ihan kasvotusten ja osan kanssa myös sähköpostin välityksellä kaikesta mahdollisesta valmentamiseen liittyen.

Haastatteluiden aikana ja meilejä lukiessa kävi selväksi moni asia, sillä keskustelut avasivat hyvin kunkin valmentajan valmennusideologiaa, jota periaatteessa itsekin olen tämän kevään ja tulevan kesän aikana hahmottelemassa.

Valmentajamentoreikseni valikoitui hyvin erilaisia ja erilaisten sekä eritasoisten ryhmien kanssa toimivia valmentajia. Menemättä tähän sen enempää, voidaan todeta, että itse valmentaminen on jo tässäkin valossa niin laaja käsite, että ajatusten fokusointi ja kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeaa. Haastattelemani valmentajat olivat kaikki pitkän linjan valmentajia, joille asiat ovat vuosien saatossa ihanteellisella tavalla jäsentyneet kristallinkirkkaiksi. Huipputyyppejä, ehdottomasti.

Tärkeimpiä oppeja tähän liittyen on mielestäni kaksi. Ensinnäkin asioita sekä lajia tulee pohtia ja opiskella hemmetisti. On äärimmäisen tärkeää muodostaa oma näkemys valmentamiseen, oma valmennusfilosofia. Toisekseen valmentajakouluttautuminen ei ole vain yhden, kahden tai kolmen kurssin mittainen projekti, vaan koko elämän kestävä, jatkuvan oppimisen ja tekemisen, korkeakoulu.

Kynä ja paperi.
Ajatus tekee tuloaan.

Tiedonjano ei siis saa sammua koskaan. Tennis menee eteenpäin, siinä missä muukin maailma, joten kenelläkään ei ole varaa jäädä patsastelemaan tenniskoulun collegessa paikallisen klubin terassille aurinkoon.

Kuulostaa itsestään selvältä, mutta menkääpä katsomaan halleille, mitä touhu voi olla käytännössä. Kaksi sanaa: "melkoinen" ja "viidakko". Huomaat todennäköisesti aika nopeasti, kuka on käärimässä taskurahaa iltarientoihin ja kuka on oikeasti niin sanotusti ytimessä kädet savessa.

Ei mennä tähän vielä sen enempää, mutta sanotaanko nyt näin, että jos valmentajalla tai opettajalla itsellään ei ole hajuakaan siitä, miten lyöntejä lyödään, niin älä mene moisen virtuoosin tunnille, vaan pakene. Heti.

On tietysti jokaisen valmentajan ammattiylpeydestä kiinni, mitä itse osaa ja kehtaa esittää, mutta noin lähtökohtaisesti olisi hyvä osata lyödä suurin piirtein oikein. Tai vähintäänkin auttavasti. Toinen vaihtoehto on pysyä poissa ja ohjata oppilaita muiden luukuille.

Mutta takaisin aiheeseen. 

Toisella lähijaksolla jatkettiin lyöntien opettamista ja treenimallien läpikäyntiä. Lyöntien opetustekniikat käytiin jälleen läpi. Tällä kertaa hieman perusteellisemmin ja siis erilaisten harjoitteiden kera, joita suunniteltiin itse ja testattiin muiden kurssilaisten kanssa. 

Piirtoheitin. Still going strong.

Luento-osuuksissa pohdittiin muun muassa hyvän tekniikan hyötyjä, sitä mikä on tyyliä, mikä tekniikkaa sekä lyöntien kineettisiä ketjuja ja vaikkapa valmiusasennon tärkeyttä. Paljon käytettiin aikaa myös harjoitustuntien oikeanlaisen rakenteen hahmottamiseen, ryhmätoiminnan eri muotoihin, kausimallien alkeisiin sekä opetusmetodeihin. 

Asiaa tuli siis melko paljon, joten pureskelua on riittänyt valmennusten lomassa tälläkin etäjaksolla. Koulutus jatkuu kolmannella ja samalla viimeisellä lähijaksolla tulevana viikonloppuna, joten siitä myöhemmin lisää. 

Pysytään linjoilla!