Ennakko: Novak Djokovic vs. Lucas Pouille, semifinaali Australian Open 2019

Miesten puolella on enää kaksi ottelua jäljellä eli finaali sekä tämä semifinaali Novak Djokovicin ja Lucas Pouillen välillä. Tässä ennakko!

Miehet kohtaavat nyt ensi kertaa, joten vanhoja taakkoja ei sinällään ole. Fyysistä taakkaa on sen sijaan turnauksessa kertynyt hyvin eri tavalla. Kun Djokovic on taistellut ja taiteillut itsensä semifinaaliin noin kymmenessä tunnissa, on Pouillella taakkaa 1.5-kertaisesti eli lähes 15 tuntia. Se ei voi olla vaikuttamatta otteisiin perjantaina, varsinkin kun ottelu pelataan päiväsessiossa, jolloin on tukalan kuuma, vaikka katto kuumuuden takia suljettaisiinkin.

Novak Djokovicin tie semifinaaliin ei kaikilta osin ole ollut helppo. Serbialainen otti tiukati yhteen Daniil Medvedevin kanssa äärimmäisen fyysisessä ottelussa, joka selvästi söi miehen fysiikkaa rajusti. Kei Nishikorin valitettava keskeyttäminen vajaan tunnin pelin jälkeen puolivälierässä oli kuitenkin juuri sitä, mitä Djokovicinkin mukaan "lääkäri määräsi". Lepoa tuli nyt juuri sopivaan kohtaan.

Lucas Pouillella moista luksusta ei ole ollut. Matkalla on tullut ikään kuin "turhia erätappioita" 2-0-johdossa, eikä oikeastaan mikään ottelu ole ollut läpijuoksu ehkä ensimmäistä kierrosta lukuunottamatta. Kun haarukassa on jo nyt uran paran Grand Slam-suoritus voi vatsa olla alitajuisesti kylläinen, eikä paras peli sittenkään irtoa, vaikka haluja kuinka olisi. Fyysisen kuorman painaessa jälki voi olla yhtä tylyä kuin tänään ensimmäisessä semifinaalissa Rafael Nadalin ja Stefanos Tsitsipasin välillä.

Ongelmana Djokovicin kanssa aina on, että hänellä on vähintään kaksi raudanlujaa, lähes pettämätöntä pelitapaa. Toinen on se hyvin aggressiivinen takarajan päällä liimattuna seisova moukaroija ja toinen se kaiken hakeva seinä, joka rankaisee kulman avaamisesta tai lyhyestä pallosta välittömästi. Australiassa Djokovic on turvautunut hyvin paljon jälkimmäiseen, vähemmän hohdokkaaseen, pelitapaansa, jolla hän uuvutti muun muassa juuri Medvedevin aivan totaalisesti noin kahdessa erässä. Hän pystyy tekemään näistä otteluista lähes puhtaita fysiikkataisteluita ja siinä kisassa Pouille tulee olemaan vielä suupala.

Pouillen tulee kaikesta huolimatta olla se aloitteellisempi, rohkeampi ja lopulta myös henkisesti sitkeämpi, vaikka se ajoittain tuntuisikin pään seinään lyömiseltä. Hän voisi terävällä syöttämisellään ja peruslyönneillään saada stadionia puolelleen ja Djokovicia hieman epätasapainoon ja ärtyneeksi. Silloin hänellä olisi pieni paikka iskeä, vaikkakin Djokovicillä onkin paha tapa pelata äärimmäisen armottomasti ja painavasti kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja myös siis silloin, kun peli "ei kulje". Sen seinän voittaminen on usein mahdotonta.

Vaikka Djokovicia ajoittain moititaan eräänlaisesta kiitoratatenniksestä, jossa palloa lyödään suurilla marginaaleilla lähes jatkuvasti keskikaistaan painavalla ja pitkällä pelillä ilman kulmien avaamista, niin Djokovic suorastaan nauttii, kun joku lopulta erehtyy kulmaa avaamaan. Silloin lähes poikkeuksetta lävähtää serbiltä vielä jyrkempi kulma ja piste on ohi.

Medvedev tosiaan kokeili osin hyvälläkin menestyksellä hieman toisenlaista taktiikkaa, jossa hän löi esimerkiksi rystyään lähes kentän keskimerkin tuntumaan Djokovicin rystylle ja pyrki murtamaan Djokovicin ikään kuin tämän  omin keinoin. Se toimi ajoittain hyvin ja Djokovic oli selvästi hieman turhautunut ja kärsimätön, mutta lopulta se siis kulutti venäläisen täysin loppuun ja Djokovic marssi tähän semifinaaliin.

Vähän samaa pelkään tämän ottelun osalta ja veikkaankin, että Djokovic marssii tästä tuoreempana finaaliin. Djokovic 3-0.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelut. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

Ennakko: Puolivälierät (osa II), Australian Open 2019

No niin, vihdoin meni ennustuksissa jotain oikeinkin, joten yritetäänpä jatkaa samaan tapaan! Tässä ennakot keskiviikon puolivälieriin!

Milos Raonic vs. Lucas Pouille
Päiväottelussa kohtaavat siis Milos Raonic ja Lucas Pouille, joten jonkinlainen yllätyspari on kyseessä tässäkin parissa.

Raonic on edennyt turnauksessa tasaisen varmasti haastavasta kaaviosta huolimatta ja lähtee otteluun ennakkosuosikkina. Kanadalainen on pelannut upeasti ja matkalla onkin tullut vain yksi erätappio Stan Wawrinkalle. Lisäksi matkalla ovat kaatuneet muun muassa Nick Kyrgios sekä edelliskierroksen Alexander Zverev, jota vastaan Raonic oli paitsi tehokas, niin myös taktisesti hyvin älykäs rystysliceineen ja vauhdin poisottamisineen, mikä kypsytti nuoren leijonan lähes täysin. Kuormaa Raonicille on kertynyt tähän mennessä varsin kohtullisesti, mikä on varsinkin pitkälle pelaajalle Australian kuumuudessa erittäin tärkeää. Toiselle viikolle tulee päästä tuoreena, mikäli mielii päästä maaliin saakka. Raonicin kohdalla nämä ovatkin nyt niitä vuosia ja turnauksia, jolloin alkaa oikeasti olla se korkein aika tehdä suurin tulospiikki, ennen kuin uusi sukupolvi iskee laajemmalla rintamalla.

Pouille'lla kaavio on ollut hieman "helpompi". Siitä huolimatta hän on raatanut kentällä jo pari tuntia pidempään ja joutunut taistelemaan jo yhden viisieräisen ja kaksi neljäeräistä ottelua. Taistelusta ei mikään ole jäänyt kiinni, mutta energiaa on tietysti kulunut.

Raonicin pelin sielu on ollut miehen hurja syöttäminen, minkä myötä hänen murtaminen on vähintäänkin haastavaa. Täysin mahdotonta se ei tietenkään ole, sillä syöttö on murrettu kuitenkin joitakin kertoja useammassa ottelussa. Tässäkin kohtaamisessa syöttäminen näyttelee tietysti isoa roolia, sillä pelin rakentaminen sen varaan tuo jo yksinään valtavan määrän pisteitä. Iso syöttö ja hurja kämmen perään on tietysti se eniten esiintyvä peruskuvio Raonicilta, mutta kuten sanottua, hänen peliinsä on tullut muutakin variaatiota Goran Ivanisevicin valmennuksen myötä. Mies pelaa fiksummin, eikä peli ole pelkkää monotonista paukuttamista tai passiivista odottelua, vaan sopiva sekoitus siltä väliltä. Pakka on nyt paremmassa ja kypsemmässä kunnossa kuin kenties koskaan.

Sitä se toki on myös Lucas Pouillella, sillä puolivälieräpaikka sivuaa hänen parastaan Grand Slameissä, mutta paljon kysymysmerkkejä liittyy hänen kykyynsä palauttaa Raonicin syöttöä ja vastata tämän aggressiiviseen peliin. Kun Raonic hoitaa syöttövuorojaan, niin paineet omien syöttöjen pitämiseen kasvavat, sillä hyvin usein Raonicille riittää yksikin murto tai sitten se luupäinen luotto siihen, että tie-breakissä homma viimeistään hoituu. Pouillelta löytyy taistelutahtoa ja vastaiskupeliä varmasti paljon, mutta riittääkö se, jos ja kun Raonic tulee päälle ja pyrkii ihailtavan usein päättämään pisteet nykyisin myös verkolta, missä hän on pelottava näky kaikessa ulottuvuudessaan.

Raonic jatkaa hyvää turnaustaan 3-0-voitolla.

Novak Djokovic vs. Kei Nishikori
Jotenkin tuntuu siltä, että tämän kaksikon kohtaamisista olisin kirjoittanut tuhat ennakkoa, sillä he tuntuvat kohtaavan jatkuvasti näissä Grand Slam-ympyröissä. Viimeksi näin kävi viime syksyn US Openissa, jonka ennakko olisi hyvin validi myös tällä kertaa.

Periaatteessa tämän kaksikon asetelma kulminoituu aina siihen, että hyvin samantyyppisinä pelaajina parempi (Djokovic) voittaa aina. Keskinäisten otteluiden voitot ovatkin 15-2 Djokovicille. Nishikorin viimeisin voitto on niinkin kaukaa kuin vuodelta 2014 (US Open). Kun Djokovic on puolestaan voittanut japanilaisen tuon jälkeen 14 kertaa peräkkäin, niin ihan kauheasti en laittaisi roposiani kiinni Nishikorin puolesta. En varsinkaan nyt, kun Djokovic ei ole minkäänlaisessa lamassa, vaan erittäin, erittäin vaikeasti voitettavissa serbin huonommallakin pelillä.

Niin, huonommallakin pelillä. Edelliskierroksilla Djokovic ei ole aivan täysin vakuuttanut, sillä hän on ollut ajoittain hyvinkin passiivinen pelissään ja tehnyt ikään kuin sen, mikä on riittänyt. Edellisottelussa Daniil Medvedev laittoi Djokovicin välillä todella ahtaalle ja antoi tämän maistaa myös omaa lääkettään. Venäläinen palautti palloa keskikaistalle kymmeniä kertoja liikoja kulmia avaamatta ja yrittäen saada horjutettua Djokoviciä fyysisesti. Medvedevin kohdalla se ei kuitenkaan toiminut, sillä mies hyytyi enemmän itse. Mutta selviä merkkejä Djokovicin kuolevaisuudesta kuitenkin saatiin. Hän ei ole sittenkään voittamaton.

Keskiviikkona ongelma lienee kuitenkin se, että molemmilla on alla hurjan fyysiset ja pitkät ottelut, joten kumpikaan ei liene täysin tuoreella kropalla liikkeellä. Silloin esiin astuu yleensä aggressiivisempi ja tulivoimaisempi Djokovic, joka tietää, että tasoa on turnausvoittoa ajatellen nostettava ja peliä suoraviivaistettua, jolloin hän tulee kovaa päälle takarajan päältä ja pistänee Nishikorin elämänsä myllyyn jälleen kerran.

Djokovic semeihin 3-0.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelut. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

Ennakko: Cincinnati Masters 2018

Toronto jää nopeasti taakse, kun pelit jatkuvat tällä viikolla jo Cincinnatissa. Tässä ennakko!

Aloitetaan kuitenkin vielä Toronton jälkipyykillä. Rafael Nadal palasi koville kentille taistelijamoodissaan ja käänsi muun muassa Marin Cilicin mankelista huolimatta hurjan taisteluvoiton ja lopulta myös turnausvoiton. Kaikilta osin Nadalin peli ei kuitenkaan vielä täysin vakuuttanut, mutta kuten tietysti turnausvoitostakin voi päätellä, ei Nadalia ole helppo voittaa hyvälläkään pelillä. US Openia varten tämä lupaa tietysti hyvää.

Toronton yllättäjä oli ehdottomasti Stefanos Tsitsipas, joka otti neljä TOP10-voittoa viikon aikana, joka lienee jonkinlainen ennätys sarallaan. Miehestä tulikin jo blogattua edellisessä postauksessa, joten ei mennä häneen sen enempää nyt. Hieno oli kuitenkin kreikkalaisen viikko, peli ja somessakin hehkuttamani asenne!

Mutta sitten tähän viikkoon. Nadal jäi lopulta aika odotetusti tältä viikolta pois, sillä täysi viikko Torontossa tuntui varmasti polvissa. Tätä kirjoittaessa ensimmäistä kierrosta on jo muutama ottelu takana ja niiden aikana pahasti peliään hakeva Andy Murray ehti jo tippua Lucas Pouillea vastaan. Pitkä tie on Murrayllä vielä taaperrettavana, jotta paluu saataisiin oikealle uralle. Ei vakuuta nyt tämä tekeminen.

Roger Federer tekee paluun pitkän tauon jälkeen. Edellisestä pelistä, Wimbledonissa, on jo aikaa, mutta lienee selvää, että paikat ovat iskussa ja pelituntumasta mies saanee nopeasti kiinni ensimmäisellä kierroksellaan. Sen jälkeen terävästi Cincinnatissa siis jo aloittanut Pouille voi olla hankala pala, joten totutteluaikaa Federerillä ei liiemmälti ole. Kaavio ei näytä pahimmalta mahdolliselta, mutta eihän se näyttänyt Wimbledonissakaan, joten yllätystappion ja turnausvoiton välillä tällä viikolla liikutaan. Cincinnatin nopeahkot kentät ovat olleet Federerin mieleen jo pitkään, joten nähtäväksi jää, miten turnaus hänen kohdallaan etenee. Kevyehköä ennakkosuosikin viittaa tässä siis ehkä sovitellaan.

Novak Djokovicin tilanne on jo hieman toinen. Tappio Tsitsipakselle Torontossa oli kreikkalaisen otteista huolimatta iso yllätys. Lähinnä siinä mielessä, miten passiivisesti Djokovic pelasi. Tuoreena Wimbledon-mestarina olisin odottanut häneltä paljon aktiivisempaa pelin kuvaa, kun alla oli iso voitto. Lontoossa hän todisti paljon koko maailmalle, mutta ennen kaikkea itselleen, että peruspeli on loistavalla tasolla. Jos ja kun siihen lisää juuri kaivattua aggressiivisuutta, niin mahdollisuudet jopa dominointiin olisivat olemassa. Pelin pitää kuitenkin muuttua selvästi aktiivisemmaksi, eikä aloitteita voi antaa määrättömästi vastustajalle, kuten jossain määrin kävi juuri Tsitsipasta vastaan. Djokovicin taannoisista vaikeuksista johtuen moni haastaja tietää, että voitto serbistä on otettavissa, jos tämä aikoo vain puolustaa ja lanata keskikaistan prosenttipalloa liian pitkään.

Nadal-tappiosta huolimatta Marin Cilicin otteet ansaitsevat noston. Varsinkin Nadal-ottelun ensimmäinen erä oli jälleen hurja näytös miehen potentiaalista ja maksimista kovilla kentillä. En ihmettelisi yhtään, jos Cilic väläyttelisi kuntoaan jo ennen US Openia. Puolivälierissä olisi tarjolla mahdollisesti yksi viikon herkkupaloista eli ottelu Torontossa niin ikään Tsitsipasille hävinnyttä Alexander Zvereviä vastaan. Tuo olisi hyvä mittariottelu oikeastaan molemmille heistä. Pysyykö Cilicin hurja taso vai saako Zverev pidettyä kenttäpositiotaan ja aggressiivisuuttaan yllä juuri Cilicin kaltaista pommikonetta vastaan. Kerrassaan mielenkiintoinen ottelu olisi toteutuessaan tulossa.

Niin ja siis se Tsitsipas! Valitettavasti hän lienee tällä viikolla suupala jollekin. Itse asiassa epäilen, että jo avauskierroksella David Goffinia vastaan pojan henkinen ja fyysinen väsymys näkyy hänen sitkeydestään huolimatta karusti ja kreikkalainen pääsee lataamaan akkujaan kunnolla ennen Openia.

Mennäänpä näillä valinnoilla tämä viikko:

Puolivälierät:

Raonic vs. Djokovic

Zverev vs. Cilic

Anderson vs. Del Potro

Federer vs. Wawrinka

Välierät:

Djokovic vs. Cilic

Federer vs. Del Potro

Finaali:

Federer vs. Cilic

Voittaja:

Federer.

Ennakko: Shanghai 2016

US Openin jälkeinen tenniskausi alkaa Mastersien osalta Shanghaista ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin pelit ovat startanneet jo. Vuosittain olen näillä paikkeilla pohtinut monesti loppukauden mielekkyyttä, kun kausi on lyhennettynäkin hurjan pitkä. Nyt, ja varmasti jatkossakin, mennään kuitenkin näin ja onpa tässä toisaalta erittäin kiinnostavat ajat meneillään juuri nyt.

Uusi sukupolvi tekee tuloaan laajemmalla rintamalla kuin vuosiin ja vanhemmat sukupolvet ovat enemmän tai vähemmän hiipumassa. Grand Slam-voitoissa tämä ei välttämättä vielä näy, mutta pienemmissä turnauksissa ja jopa näissä Masterseissa vallanvaihto alkanee pikkuhiljaa näkymään. Tämä vuosi voi hyvinkin olla käänteentekijän roolissa. 

Uskon, että esimerkiksi Novak Djokovicin valtakauden huippu on saavuttanut kliimaksinsa ja lukuisista tulevista voitoista huolimatta viime kausien dominointia ei tulla enää näkemään ainakaan yhtä hurjana. Mies on valitellut Ranskan jälkeen vaikka mitä aina kipeytyneestä ranteesta motivaatio-ongelmiin ja melkein kaikkea siltä väliltä, joten jotain on varmasti vinossa. Isoin näyttö tästä on ne "yllättävät" tappiot mm. Wimbledonissa, olympialaisissa ja miksei US Openissakin, jossa Stan Wawrinka lopulta lähes lanasi serbin kenttään. 

Djokovic on kuitenkin yleensä pelannut hurjan loppuvuoden. Erityisesti Aasiassa miestä on ollut vaikea pysäyttää. Nyt alla on lepoa ja akkujen latausta, mikä lienee ollut varsinkin henkisesti enemmän kuin paikallaan. Miehen otteita on seurattava erityisellä mielenkiinnolla. Jos pelin alavire näkyy Aasiassa, voidaan loppukaudesta odotella vain ensi kauden odottelua.

Serbin tilapäisestä, tai mahdollisesti jopa pysyvämmästä, dipistä johtuen, mahdollisuuksia voittaa olisi nyt selvästi enemmän kuin vaikkapa vuosi pari sitten. 

Isot voitot tuntuvat menevän vielä kokeneemmalle porukalle, mutta nuoretkin ovat tulossa ja lienee vain ajan kysymys, milloin joku ottaa ison voiton. 

Andy Murray on kuitenkin kokeneemman kaartin kovin nimi tällä hetkellä ja väittäisin, että Shanghaissa hän on "the man to beat". Otteisiin tuli tänä vuonna uusvanhan valmentajavaihdoksen jälkeen jälleen kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea tasaisuutta kovalla tasolla. Viime viikon turnausvoitto oli jo ties monesko tänä vuonna ja vaikuttaa siltä, että Murray pelaa uransa parasta kautta. 

Olympialaissa ja US Openissa edukseen esiintynyt Juan Martin del Potro ja Openin voittanut Stan Wawrinka lienevät jälleen suuren suuria pelotteita kaikille. Miesten ykköspelille ei löydy pysäyttäjää, joten jos taso löytyy myös Shanghaissa, voi jopa turnausvoitto olla mahdollinen.

Rafael Nadal puolestaan kaipaa kipeästi pisteitä varmistaakseen Lontoon lopputurnauspaikan, joten panosta on, mutta peli ei taida sittenkään riittää hyvästä kaaviosta huolimatta kvartseja tai semifinaalia pidemmälle. Saalistajana mies on kuitenkin usein vaikeasti lyötävissä.

Nuorista mukana olevista, ja lupaavimmista, Lucas Pouille, Nick Kyrgios sekä Alexander Zverev kärsivät Shanghaissa huonosta arpaonnesta, mutta silmällä heitä kannattaa loppukaudesta pitää. Miehenalut ovat yllätysvalmiita lähes missä tahansa ottelussa. Jos esimerkiksi Zverev hoitaa Marin Cilicin toisessa ottelussaan, olisi tie periaatteessa auki jopa semiin, ehkä jopa finaaliin. Cilic on kuitenkin iso testi. 

Näillä mennään Shanghaissa:

Puolivälierät:

Djokovic vs. Kyrgios

Nadal vs. A. Zverev

Ferrer vs. Wawrinka

Del Potro vs. Murray

Välierät:

Djokovic vs. Zverev

Wawrinka vs. Murray

Finaali:

Djokovic vs. Murray

Voittaja:

Murray.

Ennakko: Puolivälierät I, US Open 2016

Ennakot illan ja ensi yön puolivälieriin tulevat tässä!

Gael Monfils vs. Lucas Pouille
Ranskalaisparin kohtaaminen, jonka lähtökohdat otteluun eivät turnauskuormituksen osalta voisi olla juurikaan epätasaisemmat. Gael Monfils seilaa edelleen ilman erätappioita, kun taas Rafael Nadalin edelliskierroksella tiputtanut Lucas Pouille on pelannut nyt kolmessa ottelussa peräkkäin täydet viisi erää ja turnauksen avauskierroksellakin neljä erää. On hurja ero pelaako viikon sisään 12 vai 19 erää.

Gael Monfilsin kaavio on vastaavasti tasoittunut hurjasti, kun etukäteen ajateltuna ne isoimmat karikot Milos Raonicin ja Rafael Nadalin muodossa tippuivat pois jo aiemmin ja vastassa on ollut enemmän tai vähemmän kevyemmän sarjan pelureita. Ja kun vastaan astelee nyt jo väkisinkin väsynyt Pouille, voi olla, että polku kohti seminaalia tulee olemaan lopulta harvinaisen kivuton.

Toki odotin Pouillen olevan liian väsynyt jo edellisessä ottelussaan Nadalia vastaan ja hyytyvän viimeistään matsin edetessä, mutta näin ei lopulta käynyt. Pouille pystyi viemään matsia omilla ehdoillaan pitkiä aikoja, eikä järjettömiä palloralleja päässyt syntymään. Pelit ratkeavatkin nykyisin usein niihin alle viiden lyönnin palloihin, mutta tästä joku toinen kerta.

Pouillen pelissä on hurja määrä luonnollista painoa lyöntien letkeyden ja eteenpäin virtaavan energian ansiosta. Varsinkin miehen rentoa kahden käden rystyä tuli ihailtua Nadal-ottelussa erityisen paljon. Kun sekä rystyltä, että myös kämmeneltä löytyy lyöntisuunnat joka suuntaan, on mies varsin hankala vastus kaikille ja pomminvarma top10-pelaaja tulevina vuosina. Syöttö on toimiessaan lähes loistelias, mutta ykkössyötön onnistumisprosentti jätti paljon toivomisen varaa Nadal-ottelussa.

Hyvän syöttämisen päälle miehen olisi puolivälieräasä pystyttävä rakentamaan hyvää ja monipuolista koko kentän peliä, jota nähtiin paljon Nadalia vastaan. Hän sai työnnettyä painavilla peruslyönneillään Nadalin todella kauas takarajasta ja samaa vaaditaan Monfilsia vastaan. Sieltä ei saa lyötyä juurikaan läpi, eikä avattua kulmia vastustajan liikutteluun. Pelillisesti tämä on tänään aivan välttämätöntä, varsinkin kun kroppa on väsynyt. Se on jo toinen asia, jaksaako Pouille enää tätä raakaa duunia vai meneekö homma huonontuneen liikkeen ja tasapainon tuloksena kiireessä räiskimiseksi.

Huonosti ei pelaa, eikä ole pelannut Monfilskaan. Takana on upea kovien kenttien kausi ja uusi valmentajakuvio Good to Great-akatemian kanssa on tuonut peliin tarvittavaa piristystä ja voi hyvinkin olla, että miehestä tulee vielä Stan Wawrinkan tavoin hyvästä suuri pelaaja. On tullut ikään kuin aika, ja tässä tapauksessa jopa korkein aika, ottaa miehen lahjakkuus kokonaisvaltaisesti käyttöön.

Turnauksen osalta mies on vielä tuore ja jaksaa tarvittaessa nuorta ranskalaista pidempään. Varmin tapa voittaa onkin fysiikan kautta pitämällä pallot turvallisella marginaalilla painavina, joihin Pouille pystyy iskemään vain ison riskin kautta. Monfilsin takavuosien perisynti, ajoittainen passiivisuus, jopa ajoittainen tuuppaaminen ja kultainen noutaminen on periaatteessa valttia nyt. Tämä on kuitenkin lyhytnäköistä, sillä semifinaalissa olisi oltava edelleen teräskunnossa.

Uudempi versio Monfilsista on kuitenkin aiempaa fokusoituneempi ja mielestäni myös jonkin verran aggressiivisempi. Ajoittain mies vielä tyytyy tutkailemaan ja passailemaan, mutta pääosin peli on terävöitynyt. Rento tyyli kohdistuu lähinnä hyvään fiilikseen kentällä ja liiallisesta kikkailusta on fokus siirtynyt pisteiden tekemiseen ja käytännössä siis voittamiseen. Syöttö ja peruslyönnit ovat hyvällä tasolla ja tarvittaessa jopa moukaroivat vastustajaa. Puolustuspeli ohituksineen on ollut aina hyvää ja mikäli Pouille ei väsyneenä valmistele hyökkäyksiään kunnolla, niin Monfils nauttii jälleen kevyemmän iltapalan New Yorkissa.

Monfils vie 3-0.

Novak  Djokovic vs. Jo-Wilfried Tsonga
Iltamatsina, Suomessa siis yömatsina, pelataan Novak Djokovicin ja vielä yhden ranskalaisen, Jo-Wilfried Tsongan, välinen puolivälierä. Etukäteen ajatellen tämä vaikuttaa puolivälierien tylsimmältä ottelulta, sillä en millään jaksa uskoa Tsongan pelin kestävän nousukuntoa osoittaneen Djokovicin mankelissa.

Turnaukseen rannevammaisena tullut Djokovic on saanut ranteelleen kovasti kaivattua lepoa lähes kahden kierroksen verran, kun Jiri Vesely ei lähtenyt toisella kierroksella edes viivalle ja Mikhail Youzhni heitti pyyhkeen kehään kolmannen kierroksen ensimmäisessä erässä. Neljännen kierroksen esitys Kyle Edmundia vastaan ei jättänyt oikeastaan mitään arvailujen varaan, vaan mies lanasi jo tuttuun tyyliinsä, mikä tietää kaikille muille hurjaa haastetta. Miehen kunto alkaa lähestyä piikkiään. On toki jonkinlainen kysymysmerkki, miten miehen peli kulkee tai se ranne kestää, jos ja kun serbiä päästään kunnolla testaamaan.

Ensimmäinen testi voi toki olla jopa Tsonga, sillä periaatteessa hänellä on tulivoimaa ja peli-ideaakin, jolla Djokovic voisi kaatua. On hyvä syöttö ja sen päälle rakentuva kämmenpommi, jota serbikin kyllä tottelee, mutta miehen rystypuoli ei kestä tässä vertailussa päivänvaloa. Sitä ei tee myöskään hänen mentaalinen valmiutensa haastaa Djokovicin kaltaista kärkinimeä näin kovassa paikassa. Ellei Tsonga saa kaivettua ykköspeliään esiin, jolla voisi ampua serbiä ulos ottelusta tai ainakin riepotella miestä laajalla säteellä ympäri kenttää, niin on tosiaan vaikea nähdä tässä isompia menestysmahdollisuuksia ranskalaiselle.

Djokovic kääntänee kipeästä tukikädestään huolimatta peliä rystykrosseilla Tsongan rystylle ja iskee sen saamattomuuteen armotta. Paras vastalääke kovaan hyökkäykseen on vielä kovempi hyökkäys ja tällä serbi on usein yllättänyt. Jotenkin näkisin, että ensi yönä hän ei pitkään aio kentällä viihtyä ja vie tämän nopeaan tahtiin 3-0.

Ennakko: Puolivälierät, Wimbledon 2016

Turnauksen loppusuora häämöttää jo ja tänään vuorossa siis puolivälierät. Tässä ennakot!

Roger Federer vs Marin Cilic

Novak Djokovicin tiputtua kaavion nälkäisin mies on Federer. Näin hyvää paikkaa voittaa Wimbledon ei enää tule. Samalla tulee kuitenkin ihailla sitä, että tämä mies on tällä alustalla yksi parhaimpia edelleen. Nämä taustat huomioiden Federer voi kokea sekä painetta voittamisesta tai suurta luottoa omaan peliin, joka onkin kulkenut näyttävästi turnauksessa. 

Marin Cilic on kuitenkin ensimmäinen varsinainen testi sveitsiläiselle. Alkukierrokset ovat toimineet jonkinlaisena lämmittelynä, mutta nyt turnaus on todella alkamassa. Jos Cilic löytää täysosumapelinsä, jossa hurja syöttäminen pohjustaa muuta tulitusta, on luvassa tasainen matsi, pienin varauksin jopa Cilicin ylipyyhkäisy, kuten US Openissa 2014, mutta sen tämän voittaminen todella vaatii. 

Toisaalta, mitä paremmin Cilic pystyy pelissä tuloksellisesti roikkumaan, sitä kovemmaksi Federerin paine kasvaa ja voimme nähdä yllättävääkin hermoilua. Cilicille olisi tärkeää, että hän myisi omaa nahkaansa mahdollisimman vähän eikä missään nimessä helpolla. Jos Federer pääsee ottelussa karkuun ja kuskin paikalle erien alussa, tietää se menoa Cilicille.

Federer jatkaa tasaisemmilla otteillaan erin 3-1.

Milos Raonic vs Sam Querrey

Tykitystä, tykitystä, tykitystä. Tiebreakejä, tiebreakejä, tiebreakejä. Ennakkoon ajatellen kenties se päivän tylsin matsi, jossa syöttö näyttelee valtavaa pääroolia ja muu pelaaminen on vastaavasti sivurooleissa.

Sam Querrey vältti upeasti sen klassisen tappion edellisellä kierroksella uran suurvoiton (Djokovic, kierros kolme) jälkeen. Pelaajana hän on tietysti iän puolesta kypsempi ja osannee käsitellä asian oikein. Nyt tarjottimella olisi kuitenkin paikka Grand Slam-semifinaalissa ja samankaltaisella asenteella olisi jaksettava edelleen. 

Paljon riippuu tässä parissa siis syöttämisen tasosta. Pienikin droppi voi aiheuttaa erämenetyksen, joka luonnollisesti aina kohtalokasta. Raonicin aggressiivisuus ja verkkopeli sopii ruoholle, mutta toisaalta toimiessaan  Querreyn aavistuksen parempi takakenttäpeli tuo hyvän kontrastin otteluun. 

Eniten vaikuttaa kuitenkin se, miten Querrey jaksaa edelleen mentaalisesti. Vähän pelkään, että henkinen tankki alkaa olla nyt tyhjä ja Raonic vie 76, 76, 76.

Andy Murray vs Jo-Wilfried Tsonga

Turnauksen vakuuttavinta jälkeä tehnyt Andy Murray on pelannut itsensä ennakkosuosikiksi koko turnauksessa, varsinkin nyt kun Djokovic on poissa.

Andy näyttää Federerin ohella turnauksen nälkäisimmältä pelaajalta ja toimiva yhteistyö Ivan Lendlin kanssa saattaa olla se puuttuva palanen, puuttuvan Djokovicin ohella, jopa mestaruuteen saakka.

Edes Nick Kyrgios ei pystynyt haastamaan kunnolla skottia, vaan Andyllä oli vastaus oikeastaan kaikkeen.

Juuri tämä monipuolisuus vie voittoon myös Tsongaa vastaan, sillä ranskalaisen yhden vaihteen peli on aivan liian monotonista Murrayn lyömiseksi. Lisävaihteet tukottavat Tsongan pelin ja järjen, jolloin peli menee överiksi ja huonot valinnat lisääntyvät.

Räiskiminen tuottaa virheitä, eikä Murray anna moista anteeksi. Tässä saattaakin olla jopa päivän suurimman teurastuksen vaara, joten ei tästä sen enempää. Murray 3-0.

Tomas Berdych vs Lucas Pouille

Jossain mielessä päivän mielenkiintoisin matsi. Nuoruus vastaan kokemus, mutta toisaalta ei missään nimessä ylivertainen voittajakokemus, jolla näistä mentäisiin heittämällä ja aina läpi. Vallan-, tai sanotaanko sukupolven vaihdon, makua kuitenkin tässä ja nyt.

Pitkään on Berdychiä tullut itsekin parjattua siitä, ettei mies ole löytänyt sitä viimeistä vaihdetta koskaan, jolla isoja voittoja isoista pojista otettaisiin. Siinä mielessä aika onkin käymässä vähiin ja nyt kun uusi sukupolvi nuorine poikineen tekee läpimurtoaan eikä näitä semipaikkoja enää montaa kertaa tule. 

Vähän siis sama tilanne kuin Federerillä, mutta sillä erotuksella, että sveitsiläisen maksimi liikkuu finaaleissa, Berdychin semifinaaleissa.

Tämä kerta ei ole poikkeus ja vielä nähdään Berdych Grand Slamin semeissä, kun nuori Pouille väsähtää henkisesti tarjolla olevan semifinaalin edessä. Aika ei siis ole ihan vielä kypsä, joten Berdych jatkaa erin 3-1.

Massakausi 2015: Scouting Nadal, osa I (Monte Carlo Masters)

Ennen massakautta oli paljon spekulaatiota siitä, voittaako Rafael Nadal enää koskaan mitään suurta. Kärkkäimmät olivat valmiita jopa kuoppaamaan miehen ja hänen vanhanaikaisen (?) pelinsä.

Itse en tällä perusteella miestä vielä unohtaisi, mutta ongelmat henkisellä puolella antavat totta kai aihetta moiseen pohdintaan. Jossain vaiheessa uraa voittaminen alkaa paljon voittaneellekin pelaajalle merkitsemään sen verran, että henkistä painolastia voi kertyä, varsinkin jos joku on samaan aikaan isona kantona kaskessa ja voittotahti hiipumassa.

Osin tästä syystä ja osin miehen omien sanojensa ("itseluottamusvaje") takia otin Nadalin otteet tällä massakaudella erityistarkkailuun.

Haluan nähdä, miten ja missä vaiheessa miehen peli löytää tämänvuotisen maksiminsa. Viime vuosina, kun massavoittaminen ei olekaan heti ihan saletissa, Nadalin vire ja sen rakennus itseluottamuksineen on noudatellut samaa kaavaa: askel askeleelta kohti Roland Garrosia, jossa peli sitten lopullisessa kuosissaan.

Seurataan siis matsi matsilta Nadalin matkaa ja pelin evoluutiota kohti Garrosia. Aloitus siis Monte Carlosta, jossa tie katkesi semifinaalitappioon Novak Djokovicille.

Nadal vs. Pouille (toinen kierros)

Rafa pelasi ensimmäisessä ottelussaan erittäin paljon moonballia, mutta rohkeammatkin lyöntisuunnat olivat löytymässä ja kokeilun alla. Suurimman itseluottamusmittarin eli kämmenen painonsiirto eteenpäin "lyönnin läpi" oli hurjan vajaa. Energia hukkui liiaksi ylös. Osin tämä on tuttua, mutta nyt tekemisessä oli selvästi käsijarru päällä. Syötönpalautukset lähtivät totutusti todella kaukaa takaa.

Lähtökohtaisesti Nadal toki rakentaa usein gameplaninsä aina vastustajansa mukaan ja mukautuu sekä soveltaa. Kun voittokaava selviää, hän pitäytyy usein härkäpäisesti plänissään kiinni ja tekee lähes jääräpäisesti vain sitä mistä pisteet todellakin ennemmin tai myöhemmin tulevat. Lucas Pouillea vastaan pisteet tulivat tämän rystypuolelta ja usein juuri moonballilla, jonka päälle terävä isku tai lisää jauhamista hyvällä marginaalilla, niin verkon ylityskorkeuden kuin sijoitustenkin suhteen. Pouillea vastaan riitti tämä.

Nadal vs. Isner (kolmas kierros)
Kostean ja kylmän kelin sekä pitkän pommittajavastustajan tiukka testi. Yhdysvaikutuksena siis pallojen normaalia matalampi ja lyhyempi pomppu Isnerin lämäilykorkeudelle takarajan päälle. Tämä toi jonkin verran tuskaa ja kiirettä Nadalin lyömiseen, sillä aikaa lyöntien latailuun ei juuri jäänyt. Siihen ei auttanut edes syötönpalautusten lähdöt takapressusta.

Ottelu oli Isnerin hyvän syöttämisen ja ultra-aggressiivisen make-or-break-tyyppisen pelitavan takia varsin rytmitön, josta oli vaikea saada Nadalin osalta käsitystä. Siksi rytmittömyys ja moinen tulitus onkin yksi niistä potentiaalisista tekijöistä, joilla Nadal on massalla mahdollista kaataa.

Nadal pelasi selvästi peruspeliään vieläkin hakien, kuten niin usein tässä vaiheessa massakautta. Alakierrettä tulee vielä verrattain vähän ja stoppareita tuskin ollenkaan. Yläkierremyllyä haetaan jälleen kerran jääräpäisesti jopa rysyltä puolustettaessa. Välillä olisikin ollut selviä slicen paikkoja, mutta ei.

Kolmannessa erässä Nadalin peli vapautui selvästi murron saatuaan ja niitä niin kovin tuttuja massamyllyelementtejä alkoi vilauksittain taas näkyä. Saattoi olla kauden käänteentekevä hetki. Napsu tai parikin itseluottamusruuvia isommalle.

Nadal vs. Ferrer (puolivälierä)
Lyönneissä oli jo ihan eri lailla pituutta ja voimaa. Moonballia tuli vain hätätilanteissa tai vastustajan riepottelussa kulmasta toiseen kuten kuuluukin. Aktiivista peliä, kulmia, kämmenmyllyä, slicea, ja nyt myös stoppareita. Alkaa kuulostaa tutulta. Pientä varovaisuutta ja epävarmuutta lopullisten kuoliniskujen antamisessa ja juuri siksi nähtiin kolme erää. Palautukset edelleen takapressusta, mutta muuten pyrkimys aktiiviseen peliin lisääntynyt selvästi verrattuna ensimmäiseen otteluun. 

Nadal vs. Djokovic (semifinaali)
Djokovic oli ottelun alussa aavistuksen hermostuneen oloinen, eikä missään nimessä viime aikojen dominoiva itsensä. Ensimmäisessä erässä Nadalilla oli mm. paikat tuplamurtoon ja jopa kahdesti, mutta virheherkkä esitys ei tuonut tarvittavia "tärkeitä" pisteitä. Pelillisesti Djokovic vaikuttaisi olevan täysin maksimissaan, sillä koneen käynnistyttyä Nadal löysi itsensä usein köysistä, eikä ollut paljon mitä Djokovic olisi voinut tehdä enää paremmin. Nadalin lyönti sen sijaan oli usein epävarma ja ylikierteinen lyhyt kevätpörriäinen, jolla ei tuhoja Djokovicia vastaan tehdä. Liikkuminen lyöntiin ei ollut ihan yhtä irtonaista kuin esim. hyvässä ottelussa Ferreriä vastaan, jolloin lyönnin paino jäi vajaaksi. Paljon positiivista, mutta paras vire hakee vielä ja näkyy erityisesti tärkeimmillä hetkillä.

Summatakseni sanoisin, että viikon ajalle melko iso askel eteenpäin, mutta paljon pitää tapahtua, että Nadal Djokovicin tällä massakaudella voittaisi.

Seurataan tilannetta.