Ennakko: Miami 2019

Tosiaan, Indian Wells päättyi melkoiseen yllätykseen joka purettiin jo edellisessä postauksessa, joten ei mennä siihen enempää. Sanottakoon ja myönnettäköön nyt kuitenkin sen verran, että Indian Wellsin ennakkoni oli juuri niin yössä, kuin pienen bloggaustauon jälkeen oli ehkä aavistettavissakin. Ruosteessa olin.

Indian Wellsistä on nyt kuitenkin siirrytty Miamiin, joten mennäänpä mekin suoraan siihen. Suuria muutoksia voimasuhteissa ja pelivireissä viime viikkoon verrattuna ei varmaankaan hirmuisesti tapahtune. Kovat ovat kovia edelleen, paitsi että Rafael Nadal on lentänyt jo kotiin ja aloittelee todennäköisesti jo massakausitreenejään, jos vain kipeytynyt polvi sen sallii.

Kaavio on Miamissa herkullinen, joten puretaan se tässä ja nyt.

Kaavon 1. neljännes
Novak Djokovic on ennakkosuosikki tälläkin kertaa, vaikka tappio Indian Wellsissä hyvin ja johdonmukaisesti hyökänneelle Philipp Kohlschreiberille oli finaalin ohella yksi turnauksen isoimpia yllätyksiä. Lienee varmaa, että Djokovic haluaa näyttää Miamissa kaapin paikan, mutta voisiko sittenkin olla toisaalta niin, ettei Australian Openin suvereenia voittoa ole vielä sulateltu riittävästi ja että todellinen nälkä puskisi esiin vasta massakaudella? Tämän kauden ja kenties loppu-uran Grand Slam-fokus voi alkaa paistamaan läpi jossain vaiheessa ja nyt kun näiden kovien kenttien Mastersien huipentumana ei ole Grand Slam-turnausta vaan massakausi, niin motivaatio ei välttämättä ole suurin mahdollinen.

Viime vuosi oli Miamissa yllätyksellinen, joten miksei se olisi sitä nytkin? Tässä neljänneksessä on muun muassa viime vuoden voittaja John Isner, joka puolustaa kuitenkin ensimmäistä kertaa urallaan 1000 pisteen Masters-pottia. Vaikka muistot ovat hyvät, niin paineetkin voivat olla kohtuulliset.

Yksi esiin nostettava nimi on Indian Wellsin semifinaalissa ollut Milos Raonic. Hän voisi olla hurjimmalla syöttövireellään paha kaski Djokovicille, mutta ei, en siltikään näe serbille ainakaan tässä neljänneksessä pysäyttäjää. Muista neljänneksistä sellainen voisi löytyä. Ehkä jopa toisesta neljänneksestä?

Puolivälierä: Djokovic vs. Raonic

Kaavion 2. neljännes
Dominic Thiemin voitto Indian Wellsissä voi poikia hienoja asioita myös Miamiin, jos vire ja pää kestävät ensimmäisen ison voiton tunnelataukset. Nyt on varmasti hyvä pelillinen draivi päällä, joten isoimpana huolena ehkä se mentaalinen kulma, jossa ensimmäisen suurvoiton jälkeen tullaan takaisin arkeen. Itseluottamus on kova, mutta se ei saa kääntyä itseään vastaan. Nöyrän työn on jatkuttava. Itävaltalaisen päänahka on nyt entistä halutumpi. Puolivälieräainesta ehdottomasti, mutta siitä eteenpäin Djokovic ja finaali voivat nyt olla jo liikaa.

Kaavion tässä osassa majailee myös jokerikortit Gael Monfils sekä Nick Kyrgios, mutta kuten sanoin, molemmat ovat ehkä jopa liikaa jokereita. Kei Nishikorin tasaisempi tekeminen vie todennäköisimmin puolivälieriin.

Puolivälierä: Thiem vs. Nishikori

Kaavion 3. neljännes
Tässä neljänneksessä sijaitsee Indian Wellsin finalisti Roger Federer, jonka edesottamuksia Miamissa tarkkailen sillä suurimmalla suurennuslasilla. Näkyykö edellisviikon maksimimäärä pelejä missään vai onko hän edelleen liikkeellä tuoreella jalalla, jos pelejä alkaa kertyä urakalla myös Miamissa? Kaavion tämä osa ei ole pahin mahdollinen, mutta kolmannen ottelun Stan Wawrinka voisi nousukunnossaan haastaa Rogerin Indian Wellsin vastaavaa ottelua kovemmin. Se lienee toteutuessaan se kulminaatio-ottelu kummankin puoli- tai välieräpaikalle.

Puolivälieriin on tyrkyllä myös joku kolmikosta Grigor Dimitrov, Kevin Anderson tai loukkaantuneelle Rafael Nadalille Indian Wellsissä hävinnyt Karen Khachanov. Kukaan ei oikein ole päässyt viime aikoina loistamaan, joten tälle kolmikolle puolivälierä on tällä kertaa ehdoton maksimi.

Puolivälierä: Federer vs. Anderson

Kaavion 4. neljännes
Alexander Zverev. Niinpä niin. Indian Wellsissä miehen otteet olivat kaikkea muuta kuin vakuuttavia. Taustalla oli toki jonkin sortin sairastelua, joten vaikea tietysti sanoa, mikä vaikutus sillä peliin oli, mutta nyt ei tosiaan vakuuta. Joku taisi twitterin puolella todetakin, että nykyinen Zverev on Andy Murray valeasussa. Hieman liian passiivista on ja tuntuu, että peli-ideakin olisi vailla isompaa suunnitelmaa juuri nyt. Pelipositio valuu taakse ja vaikka sieltä kuinka moukaroisi, niin ei välttämättä auta. Aggressiivisempaa pitäisi olla. Myös Zverev on äärimmäisen mielenkiintoinen seurattava pelaaja Miamissa.

Tämä neljännes tarjoaa kenties eniten näitä ennakkoon mielenkiintoisia kohtaamisia, jos nuoret onnistuvat murtautumaan osittain jo jopa odotetusti läpi alkukierroksista. Puolivälierään olisi tarjolla todellinen herkkupala, jos Stefanos Tsitsipas ja Zverev tiensä sinne saakka selvittävät. Haastetta matkalla tarjoavat kuitenkin Denis Shapovalov, Frances Tiafoe sekä jo kokeneemmat ratsut Marin Cilic, David Goffin ja Sam Querrey.

Puolivälierä: Zverev vs. Tsitsipas

Välierät:
Djokovic vs. Thiem
Federer vs. Tsitsipas

Finaali: 
Djokovic vs. Tsitsipas

Voittaja:
Djokovic.

VeikkausTV näyttää turnauksen.

Joulukalenteri #11: 11h ja 5 min historiaa(n)

Luukussa 11 on historiaan jäävä tunti- ja minuuttimäärä eli 11 tuntia ja 5 minuuttia. Moni varmasti tietääkin jo mistä on kyse.

John Isnerin ja Nicholas Mahut'n välinen Grand Slam-ottelu Wimbledonissa 2010 ensimmäisellä kierroksella tullee jäämään ikuisiksi ajoiksi tenniksen historiaan pisimpänä otteluna. Ja numerothan olivat niinkin eksoottiset kuin 6-4, 3-6, 6-7, 7-6, 70-68 Isnerille.

Grand Slamit Roland Garrosia lukuun ottamatta ovat kuitenkin syksyn aikana ilmoittaneet kukin vuorollaan keinoista, joilla ottelut lyhenevät tulevalla kaudella viidensissä erissä. Ehdottomasti hyvää kehitystä, mutta ihmetystä herättää se, että ratkaisevan viidennen erän säännöt eivät ole keskenään samoja:

• Australiassa tullaan pelaamaan viidennen erän 6-6-tilanteessa niin sanottu "super tiebreak" eli kymmenen pisteen tiebreak
• Ranskassa Roland Garrosilla pelataan viides tämänhetkisen tiedon mukaan edelleen pitkänä
• Wimbledonissa puolestaan pelataan normaali tiebreak seitsemään tilanteen ollessa viidennessä erässä 12-12
• US Openissa ei tapahdu muutosta eli viides erä pelataan normaalin erän tavoin eli 6-6-tilanteessa tiebreak seitsemään.

Mene ja tiedä, mikä näistä nyt sitten on paras. Itse pidän eniten ehkä Australian tai ehkä peräti US Openin ratkaisuerästä. Tai ehkä Wimbledonin... Äh. Pääasia, että lyhenevät.

Mitä mieltä itse olette? A (Australian Open), B (Roland Garros), C (Wimbledon) vai D (US Open)? Vai kenties E (jotain muuta, mitä?)?

Joulukalenteri #3: Kolme uutta Masters-voittajaa (2018)

Luukusta kolme nostetaan esiin kauden 2018 kolme uutta Masters-kisan voittajaa. Juan Martin del Potro (Indian Wells), John Isner (Miami) ja Karen Khachanov (Pariisi) eivät ehkä Delpoa lukuunottamatta olleet niitä nimiä, jotka olivat tällä listalla päällimmäisinä mielessä.

Nuorten esiinmarssia odotellessa yllätti varsinkin Isner kauden toisessa Mastersissa kaikki. Kun kauden avaus-Mastersin oli jo voittanut Del Potro, niin ennusmerkit vähintäänkin yllättävälle kaudelle olivat todella hyvät. Kävi kuitenkin niin, että seuraavat kuusi Mastersia jakoi jo aiemmin ison pinon voittoja haalineet Rafael Nadal, Novak Djokovic ja nyt siis jo kolme Mastersia urallaan voittanut nuori Alexander Zverev.

Mastersin voittaminen on kuitenkin hyvin vahva statement ja se on syytä painaa mieleen joka kerta. Varsinkin jos ja kun saa klaarattua sen ensimmäisen. Toinen lienee henkisesti jo paljon helpompi. Toki parhaiten siihen auttanee se, jos (ja kun) Nadal, Djokovic, Roger Federer ja Andy Murray joskus ensi vuosikymmenellä hiipuvat.

Siksi nyt onkin aivan erityisen herkullista seurata näitä nuorten, kuten Khachanovin ja Zverevin edesottamuksia tällä tasolla, josta seuraava iso askel on hurjempi menestys Grand Slam-tasolla. Ehkä juuri ATP-finaaliturnausvoiton siivittämänä, kuten Zverev? Ensi vuonna? Ehdottomasti ehkä.

Ennakko: ATP Finaalit 2018, Lontoo

Kausi huipentuu Lontoon ATP finaaleissa seuraavan viikon aikana! Tässä ennakko!

Turnaus käydään totutusti kahdessa lohkossa ja pelaajista kaksi parasta jatkavat semifinaaleihin, joissa lohkojen ykkönen ja kakkonen kohtaavat toisensa. Mestari on selvillä viikon päästä sunnuntaina. Hurja viikko tulossa, joka toivottavasti vastaa siihen viihteelliseen haasteeseen, jonka tämän viikon NextGen-turnaus upeine nuorine pelaajineen heitti!

Guga Kuerten-lohko:

1) Novak Djokovic
Lohkon ja turnauksen ehdoton ennakkosuosikki. Otti toki Karen Kachanovilta flunssaisena kuonoon Pariisin Mastersissa juuri Lontoon alla, mutta terveenä ja/tai nykykunnossaan ehdottomasti the man to beat. Ennen Kachanov-tappiota alla oli hurja voittoputki Cincinnatin Mastersista lähtien, joten Djokovic kyllä tiedostaa suosikkiasemansa, jolloin häntä on äärimmäisen vaikea lyödä. Pelistä on kertakaikkisen vaikea löytää heikkoa kohtaa, mutta tietynlainen moukarointi toimii tietysti Djokoakin vastaan. Se toki vaatii tietysti hurjan vireen, enkä ole aivan varma löytyykö keneltäkään Lontoosta niin kestävää pommitusta, että se onnistuisi olosuhteissa, joissa Djokovic viihtyy vieläpä erinomaisesti.

2) Marin Cilic
Voisi periaatteessa olla se pommittaja, joka ampuu Djokovicin ulos ottelusta, mutta heikkoutena henkinen puoli, joka tuskin riittänee taaskaan Djokoa vastaan. Ailahtelee usein ja hän saakin olla tarkkana myös Alexander Zverevin ja John Isnerin kanssa, ettei jatkopaikka lipsu käsistä. Pieni mahdollisuus jopa lohkovoittoon, mutta yhtä hyvin myös niukkaan kolmossijaan. Unelmavireessään kuitenkin yksi kisan mustista hevosista.

3) Alexander Zverev
Vaikka Zverev otti keväällä jälleen Masters-voiton massalla, niin kauden kuvaksi on jäämässä hieman vaisu ja passiivinen peli-ilme. Mies matelee usein metrejä takarajan takana eikä saa sieltä kovinkaan aktiivista peliä aikaiseksi. Lohkon mielenkiintoisin pelaaja seurattavaksi alkuviikon aikana, sillä sisäkenttätenniksessä passiivisuudelle ei jää sijaa.

4) John Isner
Isner on veteraaniudestaan huolimatta turnauksen ensikertalainen ja tulee kisaan takaportista Rafael Nadalin jäätyä loukkaantumisten takia pois turnauksesta. Hyötyy hallissa isosta syötöstään hurjasti, mutta tasaisuus tuskin riittää lohkossa edes otteluvoittoon. Turistimatkalla, vaikka pelannee täysin vailla paineita edellä mainituista syistä.

Lleyton Hewitt-lohko:

1) Roger Federer
Kisan ehdoton kakkossuosikki ja mikäli Djokovicin vire sakkaa, niin Federer on hyvin lähellä vielä yhtä finaaliturnausvoittoa. Hallikentät ovat perinteisesti olleet Federerille lähes yhtä luonnolliset alustat kuin vaikkapa nurmikentät ja nämä ovat niitä alustoja, joilta isompaa menestystä voidaan vielä realistisesti odottaa. Optimaalisissa ja nopeissa olosuhteissa moni saa todella keksiä keinoja Rogerin kaatamiseksi, enkä yllättyisi jos Roger jatkaisi tästä lohkosta jatkoon kliinisesti ja siis puhtaalla pelillä. Pieni kysymysmerkki Federerin ylle tuli kuitenkin sekä Baselin, että Pariisin turnauksista, joissa peli ei hyvästä menestyksestä huolimatta ollut aivan raiteillaan, vaan hieman yllättävääkin hakemista nähtiin muun muassa lähes aina vaarallisen ja tappavan kämmenen kanssa. Kaiken on oltava nyt kohdillaan, jos Roger ajattelee haastavansa Djokovicin voittotaistelussa. Rogerilta voittoon vaadittaisiin 110-prosenttinen onnistuminen, kun Djokoviciltä siihen riittänee tässä iskussaan ikään kuin 90-prosenttinen suoritus.

2) Kevin Anderson
Upean kauden pelannut Kevin Anderson kruunaa vuotensa Lontoossa ja taistelee kynsin hampain lohkon kakkospaikasta Rogerin takana. Voi kiusata jopa Rogeria, sillä on saanut kasvatettua rajusti suurpelaajan auraansa kauden aikana. Se antaa paljon uskoa ja itseluottamusta tekemiseen. Iso peli on todellakin olemassa, jonka päälle Anderson voi rakentaa jatkopaikkaansa, sillä en usko Nishikorin ja Thiemin hätyyttelevän peleillään Andersonin voimapeliä.

3) Kei Nishikori
Osittain tutut ja osittain uudetkin miehet tuntuvat olevan aina jotenkin Nishikorin edellä ja niin tälläkin kertaa, sillä Nishikori joutunee taipumaan isompiensa edessä. Taistelusta ei jää mitään kiinni, mutta tulivoima ei sittenkään tahdo riittää isompien horjuttamiseen. Leima top5-kaverista, joka ei terävintä kärkeä isolla stagella juuri voita, istuu tiukassa. En usko sen muuttuvan Lontoossakaan. Ensimmäinen ottelu Rogeria vastaan pitäisi jotenkin kääntää kotiin, jotta usko riittäisi läpi turnauksen. Jatkopaikka ratkeaa viimeistään Anderson-ottelussa, mutta mutta... Nääh, ei jatkoon.

4) Dominic Thiem
Thiemin lopullista läpimurtoa kärkeen on odotettu nyt 2-3 massakautta, mutta sitä ei ehkä vieläkään ole aivan siinä mittakaavassa tullut kuin olisi voinut toivoa. Vaikka Thiem on parantanut peliään myös kovilla alustoilla ja jopa sisäkentillä, niin silti tässä seurassa on monta parempaa sisätennispelaajaa kuin Thiem. Tähän lohkoon heitä osuu kolme, joten jatkopaikka lienee äärimmäisen kovan työn takana. Ei jatkoon. Uusi Nadal näissä peleissä eli olisi voittajasuosikki vain, jos alustana olisi massa.

Semifinaalit:
Djokovic vs. Kevin Anderson
Federer vs. Cilic

Finaali:
Djokovic vs. Federer

Voittaja:
Djokovic.

Ennakko: Puolivälierät (osa I), US Open 2018

US Openissa ollaan pääsemässä puolivälierävaiheeseen ja itse olen palaamassa US Open-reissulta takaisin kotimaahan. Bloggailen itse matkasta myöhemmin, mutta Topspinin Facebook-sivulta löytyy fiiliksiä kolmannelta kierrokselta. Nyt kuitenkin ennakoihin.

Rafael Nadal vs. Dominic Thiem
Ranskan avointen tämänvuotinen finaalipari kohtaa nyt ensimmäistä kertaa kovilla kentillä. Se laittaa asetelman hyvin mielenkiintoiseen kulmaan, vaikka US Openin kentät ovatkin tänä vuonna melkoisen hitaat. Massat ne eivät kuitenkaan silti ole. Tai edes lähellä sitä.

Olen jo pitkään miettinyt Dominic Thiemin lyöntejä ja niiden istumista massaa vikkelämmille alustoille. Viime perjantaina näin paikan päällä Granstand-areenalla Thiemin peliä Taylor Frtiziä vastaan kolmen erän verran ja pitkän aikaa Thiem oli lyömisessään ikään kuin takamatkalla. Fritz löi palloa selvästi jämäkämmin ja suoremmin, kun taas Thiemin tehot katosivat pallon pyörittämiseen ja osumakin tuntui karkailevan ajoittain pahasti taakse. Thiem ei saanut yläkierrehelvettiään täysin irti ja Fritz pääsi lämäilemään lantion korkeudelta nätisti palloon vauhtia. Toki Thiem peli alkoi asettua paremmin uomiinsa ottelun edetessä, mutta selvää oli, että kunnon moukarointiin Thiemin lyönneillä ja niiden latausajoilla on vaikeahkoa vastata.

Nadalia vastaan tilanne on kuitenkin toinen. Vastassa on niin ikään hurja yläkierre, joka tuo Thiemille juuri sitä pientä latausaikaa, jonka avulla hän voi määrätä pelin tahtia massan tapaan. Ja kyllä, jopa Nadalia vastaan. Toki Nadal osaa pelata myös kovilla kentillä hurjalla tasolla ja kovalla tempolla ja ehkä jopa luontaisemmin kuin Thiem. En vaan näe Thimissä Grand Slam-voittajaa nopeammilla alustoilla. Toivottavasti olen väärässä.

Nadalin tulisi joka tapauksessa pyrkiä ottamaan Thiemiltä aikaa pois ja työnnettävä tätä mahdollisimman taakse. Lyhyeen palloon ei ole nyt varaa, sillä Thiemin hyvällä liikkeellä ollaan hetkessä pallon päällä viemässä peliä. Nadalin peruskuvio lienee tuttu, vasurin kämmen vastaan oikurin yhden käden rysty. Hieman luuppaavampaa ja korkeampaa kämmentä Thiemin yhden käden rystylle, josta lyhyen pallon odottelua ja rankaisuja kämmenillä pitkin linjaa. Ja mahdolliset krossit kaiken aikaa sen verran jyrkkinä ja tehokkaina ettei itävaltalainen pääse kiertämään niitä kämmenelleen. Lisäksi Nadalin pistävää rystyslicea Thiemin kämmenelle nähtäneen paljon, joka neutralisoi peliä Nadalin kannalta suotuisasti.

Kummankin pelaajan tulee periaatteessa välttää toistensa kämmeniä, joille ei saa jättää liikaa aikaa. Kiertokämmen on molemmilla aivan loistava, mutta seuraava vastaisku kämmenkulmaan tulee molemmilta myös hyvin, joten ovea ei voi jättää liikaakaan auki.

Vähän tässä on sellainen hytinä, että vaikka molempien pelitaso on heilahdellut edelliskierroksilla, niin nyt molemmilla on samantyyppinen vastus samankaltaisin asein kuin mitä itse on. Silloin ratkaisee usein yksinkertaisesti se, kumpi tekee samat asiat paremmin.

Näkisin, että Nadal on edelleen parempi pelaaja, joten Nadal vie 3-1 ellei sakkaa peliään täysin joko polvi- tai hieman yllättäen otastavilla itseluottamusongelmilla. Toki silloinkin miehen voittaminen on pelottavan vaikeaa Grand Slamin puolivälierässä.

Juan Martin del Potro vs. John Isner
Päivän toinen ottelu tulee olemaan suoraviivaisempi ja taktisesti selkeämpi.

Sekä Juan Martin Del Potron, että John Isnerin pelit rakentuvat hyvin paljon syöttämisen ja sitä seuraavan kämmenen varaan, mutta suoria pisteitä myös syötöllä nähdään valtava määrä. Se, miten kumpikin ratkaisee toisensa syötön ja pääsee pelin mukaan on yksi ottelun avaimista. Hurjimpana syöttöpäivänä ei ole paljonkaan mitä kumpikaan voi palautuspelissään tehdä. On yksinkertaisesti kytättävä iskupaikkaa ja siis paikkaa luoda syöttäjälle painetta. Murtoon on nyt todella pitkä matka muuten.

Isnerin peli syöttö plus yksi -kaavoineen on ollut hurjassa kunnossa, jota yhdysvaltalainen siivittää melko aktiivisella verkkopelillä. Del Potroa vastaan Isnerin onkin turha jäädä takakenttäpallotteluun, sillä siihen hänellä ei riitä paukutuksen varmuus eikä kunto. Delpon peruslyöntipeli on niin upeassa ja varmassa iskussa, joten Isnerin on keksittävä muuta. Juuri tuo verkkopelin käyttäminen on yksi keino rikkoa Delpon rytmiä ja saada tälle painetta.

Isnerin tulee ohjata peliä Delpon rystylle, josta hän saa paljon slicea lyötäväkseen. Se olisi hyödynnettävä maksimaalisesti ja riskilläkin nopeasti, koska kuuma ja kostea keli syö paljon virtaa isoista kavereista. Kummankin ulottuvuus on erinomainen, joten tasapainoa on horjutettava myös tarkoilla ja jyrkillä kulmilla eikä vain kiitoratatenniksellä. Iso mies on saatava liikkeelle, joten stopparit ja selän taakse lyömiset ovat isossa roolissa juoksupallojen ja kovan tempon lisäksi.

Uskon tässä aika vahvasti Del Potroon. Hänellä on lopulta monipuolisempi arsenaali aseita varsinkin takakenttäpelissä, joten Isnerin on lähtökohtaisesti vaikeampi päästä, syöttö toki poislukien, määräämään tahtia. Verkollekaan ei ole kovin helppoa päästä, jos vastustaja pommittaa ja pitää peliposition kaukana takarajasta. Delpo siis jatkoon 3-1.

Eurosport, Eurosport Player ja Veikkaus-TV näyttävät ottelut.

Ennakko: Toronto Masters 2018

Lomat alkavat olla takanapäin myös tennishuipuilla, sillä kovien kenttien kausi on pyörinyt jo muutaman viikon. Tällä viikolla vuorossa on ensimmäinen US Openiin huipentuva kovien kenttien Masters, joka pelataan Torontossa. Ennakko tuttuun tapaan julki tässä ja nyt!

Tosiaan, Wimbledonin jälkeen moni pelaaja on keskittynyt lomailuun ja moni heistä tekee paluun vasta Torontossa tällä viikolla. Tästä kauden osasta on tulossa Wimbledoninkin tulokset mielessä pitäen erityisen herkullinen. Rafael Nadalin ja Roger Federerin Grand Slam-putki on tällä erää katkennut ja se on varmasti lisännyt jälleen uskoa siihen, että tämä kaksikko on voitettavissa. On monen monta pelaajaa, joiden otteiden seuraaminen tulevina viikkoina on erityisen kiinnostavaa.

Suurin heistä lienee Novak Djokovic. Povasin Wimbledonin jälkipeleissä hänelle isoa menestystä nyt alkavilla kovien kenttien jaksolla ja onkin erittäin jännittävää nähdä, miten Djokovic on uusinta Grand Slam-voittoaan prosessoinut. Vapautuuko peli jo Torontossa lisää ja tuleeko siihen vielä ripaus lisää aggressiivisuutta, on yksi isoimmista seurattavista asioista. Jos näin käy, kasvavat odotukset US Openia kohtaan hurjasti ja seuraava kysymys lieneekin ehkä jo se, pystyykö serbi käsittelemään pitkästä aikaa myös ennakkosuosikin paineita entiseen tapaansa, mutta palataan tähän tuonnempana, jos aihetta moiseen. Kaavio ei Djokovicille ole pahin mahdollinen, sillä hän osuu samaan osaan Dominic Thiemin kanssa, josta hänellä hyvä henkinen yliote kovilla kentillä, joten puolivälieriin pitäisi mennä heittämällä. Sen jälkeen toki Alexander Zvereviä, Kevin Andersonia ja finaalia päälle, mutta tätähän se aina Masterseissa lopussa on.

Paljon myös muita mielenkiintoisia pelaajia on pidettävä Torontossa suurennuslasin alla. Alexander Zverev paukuttaa tällä hetkellä todella mallikkaasti ja on Torontossakin vaarallinen juuri Washingtonin turnauksen voitettuaan. Kenttäpositio ja peli on ahneempaa kuin alkukaudesta ja lyönneissä on todella hurjasti nyt voimaa, jolla ampua vastustajia ulos kentältä. Seuraavan uuden maailman ykköspelaajan aura on jälleen vahvistumassa?

Rafael Nadal palaa lomiltaan koville kentille omien sanojensa mukaan hieman pidemmän loman tehneenä. Viime vuonna peli kulki pohjois-Amerikassa, joten jännittävää nähdä lähteekö peli heti rullaamaan myös tänä vuonna. Loma on yleensä tehnyt espanjalaiselle hyvää. Kun Torontossa se isoin peikko, Djokovic, on sopivasti toisella puolen kaaviota, on finaaliin saakka täydet mahdollisuudet. Toki nälkäisiä kavereita on tälläkin puolen kaaviota, kuten Juan Martin del Potro, Marin Cilic ja hurjaa kautta pelaava John Isner.

Heistä erityisesti Del Potro on erittäin vahva ehdokas voittajaksi aina kovilla kentillä, vaikka hän juuri Los Cabosissa finaalitappion Fabio Fogninille kärsikin. Fognini on puolestaan tulessa, sillä alla on jo kaksi perättäistä turnausvoittoa sekä Båstadin massoilta, että nyt siis myös Los Cabosin kovilta kentiltä. Pienemmissä tunrauksissa siis kulkee, mutta joko olisi aika myös isommalle menestykselle Masters-tasolla?

Entä mitä tekee Wimbledon-finalisti Kevin Anderson, joka tekee niin ikään paluun kiertueelle?

Paljon, paljon avoimia kysymyksiä, joihin vastaukset alkavat hahmottumaan tällä viikolla. Valitettavasti jälleen kerran myös isoja poisjääntejäkin on. Isoimmista nimistä Roger Federer jatkaa lomailuaan tai treenaamistaan ja Andy Murrayn kroppa kaipaa lepoa kolmen pitkän Washington-matsin jälkeen. Jos ja kun heidät saadaan vielä tähän soppaan jossain vaiheessa mukaan, niin alkaa näyttämään oikeastaan älyttömän hyvältä!

Näillä mennään tähän viikkoon:

Puolivälierät:
Nadal vs. Edmund
Del Potro vs. Isner
Raonic vs. Anderson
Djokovic vs. Zverev

Välierät:
Nadal vs. Isner
Anderson vs. Djokovic

Finaali:
Djokovic vs. Nadal

Voittaja:
Djokovic.

Ennakko: Novak Djokovic vs. Kevin Anderson, Wimbledon finaali 2018

No niin. Niinhän siinä kävi, että molemmat semifinaalit menivät juuri toisin kuin itse veikkasin. Ei anneta sen kuitenkaan lannistaa, vaan tutkaillaan finaalia tuttuun tapaan ennakon muodossa!

On selvää, että kenties isoin asia finaalissa on pelaajien fysiikka ja siis se, miten heidän toipuminen maraton-otteluistaan on onnistunut. Kun pelaajat pelasivat välierissään viiden erän kamppailut, jotka venyivät enemmän tai vähemmän vieläpä jatkogeimeihin, niin on selvää, että niistä palautuminen on iso tekijä sunnuntaina.

Jossain mielessä taakat menevät kuitenkin tasan. Kevin Anderson pelasi pidemmän ottelun, mutta sai täyden välipäivän, kun taas Djokovic pelasi sekä perjantain ja lauantain aikana yhteensä yli viisi tuntia ja sanoisinko, että paljon fyysisempää peliä. Tätä tasoittanee kuitenkin se, että Andersonilla oli pitkä ottelu alla jo ennen semifinaalia Roger Federerin kanssa puolivälierässä. Djokovicin fysiikasta on riittänyt puhetta koko alkuvuosi ja kun Rafael Nadal pääsi ulosmittaamaan miehestä varmasti paljon, niin vaikuttaisi siltä, että Djokovic on fyysisesti lähellä parastaan, mutta se paljonko tankissa on jäljellä, on toinen asia.

Henkisesti paikka ei liene helppo kummallekaan. Djokovicillä toki on kokemusta ties kuinka monesta Grand Slam-finaalista, mutta viimeiset 1,5 vuotta ovat olleet melko synkkiä. Finaali ja varmasti jopa ennakkosuosikin paineet eivät välttämättä ole vielä täysin selkärangasta lähtevä tilanne Djokovicillekaan. Kevin Anderson pääsi puolestaan Grand Slam-finaalien makuun vihdoin viime vuoden US Openissa, vaikka maksoikin siellä vielä ensikertalaisen oppirahoja Nadalin nostellessa lopulta pokaalia. Nyt tilanne on kuitenkin tutumpi, joten hän voi lähteä rennommin turnauksen viimeiseen otteluun. Toki ensimmäinen voitto on aina valtavan työn takana, joten eihän se mitenkään helpolla tule.

Pelillisesti ottelu on jälleen mielenkiintoisten kontrastien kohtaaminen. Kun Anderson pyrkii pelaamaan isolla syötöllään suoran pisteen tai hakemaan tappopaikkaa heti kämmenelleen, on Djokovic valmis pidempään murhaan. Ottelussa Nadalia vastaan Djokovic oli todella kärsivällinen ja antoi Nadalin ottaa paljon ylimääräisiä riskejä ja iskeä vasta tarpeen tullen vastaan. Pitämällä pallon pitkänä ja painavana, Djokovic sai kaivettua lyhyitä palloja, joista pääsi dominoimaan, mutta edelleen varsin hyvillä marginaaleilla. Välillä jopa niin "hyvillä", että Nadal pääsi monta kertaa pallojen aikana takaisin peliin mukaan. Tätä ei juuri nähty esimerkiksi kaksi vuotta sitten, joten se lienee vielä se isoin ero brutaalimpaan Djokoviciin. Tällä kertaa se kuitenkin riitti ja voi olla, että myös finaalissa nuo marginaalit riittävät, sillä Anderson on iso ja varmasti väsynyt mies, joka ei ainakaan liiaksi kentällä ravaa.

Anderson saa ja voi luottaa paljon syöttöönsä, jonka päälle hän on rakentanut varsin mallikkaan pelinsä. Vaihtoehtoja ja variaatioita on paljon, 1+1 (syöttö-kämmen kaikkin suuntiin), jopa serve and volley, aggressiivinen takakenttäpeli ja niin edelleen. Pelissä voi itse asiassa tulla lopulta paljonkin jonkinasteisia palloralleja, sillä Djokovic kaivaa palautuksiaan paljon aktiiviseen peliin ja jos hän ei aivan ääriaggressiiviseksi itseään saa, niin keskikaistan pitkää pommia on luvassa paljon, josta Anderson varmasti pitää ja pystyy kyllä myös vastaamaan, ellei Djokovic onnistu kulmia enemmälti avaamaan.

Vaikka Ansdersonilla on iso syöttö, on sanottava samaan hengenvetoon, että Djokovicin palautukset ansaitsevat niin ikään erityismaininnan. Nadalia vastaan mies tulitti palautuksiaan todella painavina lähes Nadalin nilkoille ja horjutti niillä espanjalaista melko paljonkin. Niissä oli painoa, pituutta ja myös hurjaa varmuutta, johon oli pitkässä ottelussa vaikea iskeä. Andersonin syöttö on toki tulisempi, mutta Djokovicin palautuksia on siis varottava.

Muussa pelissä Andersonin on otettava aktiivinen hyökkäysmoodi heti alusta alkaen käyttöön ja tultava myös verkolle päättämään pisteitä, kuten myös Nadal paljon teki. Jos Djokovicin päästää "rauhassa" puolustamaan, tulevat puolustuslyönnit usein pitkinä takaisin. Verkolta niitä on helpompi jatkotyöstää kuin takaa.

Tiukaksi tämäkin siis tuntuisi parhaassa tapauksessa menevän. Jos pelaajat saavat parhaansa irti, on pitkän ottelun vaara jälleen ilmeinen, varsinkin kun Djokovic ei tunnu aivan kliinisimmässä tappajamoodissaan olevan ja hieman epäröi päänsä kanssa. Ennustan kuitenkin, että Djokovic nappaa 13. Grand Slaminsä, vähän väsähtävän Andersonin nenän edestä erin 3-1.

Ennakko: Semifinaalit, Wimbledon 2018

Huh huh. Olipas kvartsit!

Turnauksen isointa yllätystä seurasi puolivälierissä lopulta kolme odotettua tulosta. Roger Federerin tappio Kevin Andersonille oli kieltämättä hirmuinen yllätys ja sen merkitystä pitänee pohtia erikseen isommassa kuvassa. Kolme muuta semifinalistia sen sijaan hoitivat omat ottelunsa melko odotetusti, vaikkakin jännitettävää riitti. Erityisesti Rafael Nadalin ja Juan Martin del Potron ottelu lienee tällä erää jopa vahvin ehdokas vuoden otteluksi. Ottelun viides erä oli kerrassaan hurjaa katseltavaa kummankin pelatessa hyvin lähellä parasta tasoaan. Ottelu jätti jopa suosikkijoukkueeni Englannin otteet MM-futiksen semifinaalissa lähes täysin varjoonsa.

Mutta mennään semifinaaleihin! Tässä siis ennakot!

Kevin Anderson vs. John Isner
Andersonin järjestämä yllätys oli, kuten sanottua, suuri yllätys. Tapa, jolla voitto tuli, oli varsin huima suoritus. Federerin oltua 2-0 eräjohdossa ja pisteen päästä semifinaalista, ei vaikuttanut juurikaan siltä, että Andersonilla olisi vielä mahdollisuuksia. Hän kuitenkin nousi noilta kuoleman porteilta turnauksen ehdottomasti suurinta ennakkosuosikkia vastaan ja lopulta aina voittoon saakka. Voiton avaimina oli hurja syöttäminen, hyvä ja painava peruslyöntipeli, aggressiivinen ja aloitteellinen palautuspeli sekä erityisesti mentaalinen valmius roikkua mukana ja ottaa lopulta kylmästi se, mitä tarjolle tuli.

Emotionaalisesti Federer-voitto oli kuitenkin niin älytön ponnistus, että semifinaali John Isneriä vastaan voi tuntua aluksi jopa vaikealta. Onko ajatus 100% kasassa? Onko fysiikka kunnossa pitkän ottelun jäljiltä? Onko olo terävä? Ja niin edelleen. Paljon kysymyksiä.

Toki Grand Slamin finaalipaikka on suuren suuri motivoija, mutta mentaalinen tankki voi siis olla hieman tyhjä perjantain semissä. Niin isosta voitosta oli kysymys. Andersonin olisikin saatava hyvä draivi otteluun heti alusta saakka. Löydettävä syöttämisen rytmi, oma tekeminen ja rentous, sillä Anderson lienee monen mielestä ennakkosuosikki otteluun.

Mutta myös Isner otti hyvän voiton puolivälierässään Milos Raonicista ja on nyt jo uransa selvästi parhaassa Grand Slam-suorituksessaan. Energiaa ja nälkää on varmasti paljon jäljellä, sillä tämän vuoden Wimbledonissa mies on toistaiseksi välttynyt maraton-otteluilta. Yksi viisieräinen ja puolivälierän neljäeräinen koitos eivät varmastikaan ole fyysistä tankkia pahemmin vielä tyhjentäneet. Toki tulee muistaa, että turnaus on jo pitkällä ja toisella viikolla isoimmat miehet usein hieman hyytyvät. Terävyys ja viimeinen ponnistus saattaa alkaa yllättävästikin hiipumaan mikä vie niitä pieniä marginaaleja pelistä.

Mutta Isner voi lähteä otteluun rennosti haastamaan. Syöttö on tällä hetkellä niin hurjassa iskussa, että sillä voisi kiusata ketä tahansa tässä turnauksessa. Vain yksittäisiä murtopalloja siellä täällä turnauksessa antanut Isner ei ole vielä kertaakaan (!) syöttöään menettänyt, joten se kertokoon omaa kieltään jätin vireestä. Kun syöttämisen päälle laitetaan oikeastaan kummankin kakkoslyöntien painavuus, niin melkoinen rangaistuspotkukilpailuhan tämä lopulta lienee. Sinällään varmasti hienoa seurattavaa, vaikka välillä toki varmasti vähän puisevaakin.

Hyvin vaikeaa on siis ottelun voittaminen, jos jompikumpi omien syöttöjensä kanssa takkuilee. Tie-breakit ovat hyvinkin todennäköisiä ja ne pienet notkahdukset omissa syötöissä ja syöttövuoroissa kostautuvat karusti ja ovat varmasti jossain määrin ottelun ratkaisu. Suurta pallorallijuhlaa emme näe, vaan leijonaosa pisteistä ratkeaa 1-3 lyönnillä. Syöttö, palautus, kämmen. Boom, boom, boom jälleen kerran.

Anderson on pelaajista periaatteessa monipuolisempi, mutta onko sillä merkitystä, jos Isner syöttää yhtä karusti kuin tähän mennessä. Vähän siis kolikonheittoa, mutta jotenkin on tunne, että Isner on kypsynyt valmiimmaksi pelaajaksi ylipäätään, hän täynnä energiaa ja nälkää, joten amerikkalainen pelaa itsensä vihdoin, 33-vuotiaana ja ensimmäistä kertaa, Grand Slam-finaaliin. Isner 3-2.

Rafael Nadal vs. Novak Djokovic
Toinen semifinaali on pelillisiltä asetelmiltaan täysin toisenlainen. Vaikka tässäkin ottelussa pallo tulee saamaan kyytiä, on taistelu rajuudessaan ja fyysisyydessään täysin toista luokkaa. Jokaisesta pisteestä väännetään armottomasti loppuun saakka. Paljon ratkeaa tässäkin mentaalisesti, mutta myös fyysisesti.

Mentaalisesti ottelu on todellinen herkkupala. Rafael Nadal on Federerin ohella ollut yksi suuri voittaja ja hyötyjä siitä, että juuri Novak Djokovic on ollut telakalla viime vuodet. Nyt kun serbi tekee isoa paluutaan kirkkaimmalle huipulle, nousevat vanhat haamut Nadalin pään sisällä varmasti pintaan. Siitä on jo tovi vierähtänyt kun Nadal on Djokovicin muualla kuin massalla Grand Slam-tasolla voittanut. Tämä kannattaa ehdottomasti pitää mielessä.

Toinen asia, joka kannattaa pitää mielessä on se, ettei Wimbledon myöskään ole Nadalin paras alusta. Djokovicin suora, nopea ja matala rysty Nadalin kämmenelle tuo ruoholla väistämättä vaikeuksia, jos Djokovic sitä uskaltaa rennosti tykittää. Ja jos serbi uskaltaa kääntää rystyään pitkin linjaa, niin ollaan jo selkeästi sellaisella polulla, joka horjuttaa Nadalia varmasti.

Mutta onko Djokovic lopulta vielä valmis? Tämä lienee se suurin kysymys otteluun. Hän voi olla sitä jo fyysisesti ja kyllä, fysiikkaa todella perjantain semifinaalissa testataan.

Henkisest hän on vaikuttanut siltä, että hän on kaivannut nimenomaan näitä suuria otteluita suurimpia vastaan ja tämän suuremmaksi tennisottelu ei juurikaan voi tulla. Edellisestä näin suuresta ottelusta on Djokovicilla tietysti hieman aikaa, joten pystyykö hän käsittelemään tämän toivotusti jää nähtäväksi. Hän kuitenkin tietää ja todennäköisesti jopa ajattelee, että on tällä alustalla parhaimmillaan Nadalia parempi pelaaja. Tuon päälle voi oikealla mindsetillä ja latautumisella rakentaa vaikka mitä.

Lataus ei saa kuitenkaan mennä yli. Turnauksen aikana on tuntunut usein siltä, että Djokovic taistelee tällä hetkellä kaikkia vastaan. Vastustajaa, tuomaria, yleisöä ja kenttää vastaan. Näin ei saa olla semifinaalissa, sillä Nadal tekee tällä hetkellä paljon, todella paljon asioita oikein. Jos Djokovicin fokus on jotain muuta kuin 100%, niin Nadal kävelee hänen ylitseen. Jos taas Djokovic on oikealla asenteella liikkeellä, niin tässä voi olla jopa klassikon ainekset Djokovicin uuden tulemisen tai Nadalin suuruuden mittaamisen muodossa.

Pelillisesti Nadal on ollut turnauksessa aggressiivinen ja hakenut aktiivisesti nopeitakin ratkaisuja, kun taas Djokovic on vahvuudestaan huolimatta nojannut peliään hieman passiiviseksi keskikaistan pommitukseksi. Kulmat aukeaa vasta kun vastustaja ne avaa. Jos Djokovic jatkaa näin, Nadal ottaa kyllä ohjat, jonka jälkeen peli on toki vasta puoliksi lapasessa. Tuon jälkeen Nadalin tulee murtaa vielä Djokovicin vastaiskut ja puolustus, jotka eivät ihan vielä yhtä hurjalla tasolla kuin parhaina päivinä ole, mutta hyvin kovia kuitenkin. Pitkässä juoksussa on ehkä hieman vaikea vielä nähdä, että pelkällä puolustamisella Djokovic Nadalin kaataisi. Kyllä Wimbledonin voittamiseksi tarvitaan hurjasti myös aktiivista hyökkäystä, jota myös Djokovicin on tehtävä valtavat määrät. Harvoin nyky-Nadalkaan hyökkäämiseensä kaatuu.

Keli lupailee sadekuuroja, joten katon sulkeminen saattaa olla todennäköistä. Se palvelisi todennäköisesti enemmän Djokovicia, joka kaipaa enemmän stabiiliiutta lyöntiensä tekemiseksi.

Ehkä pieni painotus hurjan taistelumoodinsa vuoksi Nadalin nurkkaan, mutta aika 50-50-ottelu tämäkin parhaimmillaan on. Sanotaan, että Nadal finaaliin erin 3-1.

Eurosport ja EurosportPlayer näyttävät ottelut.

Ennakko: Puolivälierät Wimbledon 2018

Myös Wimbledonin tennisturnaus on saavuttamassa MM-jalkapallohuuman kaltaista loppuhuipennusta! Tässä ennakot puolivälieriin, jotka pelataan keskiviikkona!

Roger Federer vs. Kevin Anderson
Oman parhaan tuloksensa Wimbledonissa puolivälieräpaikallaan tekevä Kevin Anderson lähtee haastamaan turnauksen suurinta suosikkia, Roger Federeriä. Tilanne ei ole tietenkään, eikä mitenkään helppo, vaikka peli olisi Andersonilla miten hyvässä kuosissa tahansa.

Federer on nurmella kuin kotonaan, eikä häntä Andersonin moukarointikaan kovin helpolla hetkauta. Federer kykenee hyödyntämään maksimaalisesti myös vastustajan lyönnin voiman ja ikään kuin kontrailemallakin viemään peliä pitkän etelä-afrikkalaisen ulottumattomiin.

Puhumattakaan Federerin jumalaisesta syöttämisestä, jonka päälle on erittäin mukavaa rakentaa kakkoslyöntien hyökkäys- ja usein myös suorat tappopaikat. Andersonin tulisikin tulittaa niin suoraa ja matalaa luotia kuin mahdollista, jotta Federer olisi edes hetkellisesti horjutettavissa. Pitkiin pisteisiin tällä alustalla ei juurikaan Federerin kanssa päästä, joten vaikeaa on.

Federer vie peliä tällä hetkellä yksinkertaisesti niin hyvin, että Andersonilla pitää olla todella pöljä tulituspäivä kaikkiin mahdollisiin kulmiin. Sellainen päivä, jota häneltä ei olla kenties vielä koskaan nähty. Varsinkaan Federeriä vastaan, jolta ensimmäinen voitto olisi napattava nyt melko tiukassa paikassa. Federer nauttii, blokkaa ja iskee aavistuksen ehkä väsyneenkin jätin kustannuksella jatkoon suoraan erin 3-0.

Milos Raonic vs. John Isner
Yläkaavion toinen peli on luonteeltaan hieman toisenlainen. Tässä parissa syöttäminen korostuu niin karusti kuin vain syöttäminen voi korostua. Hienouksilla ei juurikaan mässäillä, vaan lähes kaikki perustuu syötön maksimaaliseen hyödyntämiseen. Boom, boom, boom ja tiebreakkejä pukkaa todenäköisesti 3-4 kpl. Pitkät miehet iskenevät syöttöjään ja kyttäävät sitä kaverin mahdollista heikkoa syöttöhetkeä, jolloin iskeä ja luoda painetta. Tasaisempi syöttäjä on lopulta vahvoilla.

Pelillinen monipuolisuus ei ole mielestäni koskaan ollut Raonicin vahvuuksia. Hänen monotoninen ja usein ennalta-arvattavakin pommituksensa on saanut yksipuolisuudestaan ja joskus jopa passiivisuudestaan kritiikkiä, johon on helppo yhtyä. Siinä mielessä John Isnerin voimapeliä onkin ollut miellyttävämpi katsella,sillä hän on myös yllättävän monipuolinen ratkaisuissaan. Kämmen lähtee syötön perään hyvinkin moneen suuntaan ja vieläpä tappavan tehokkaasti.

Isnerillä on myös jonkinlainen henkinen yliote Raonicistä, sillä neljästä kohtaamisesta hän on vienyt kolme. Tiebreakit ovat olleet aika tuttu näky. Isner on tällä haavaa kenties myös tuoreempi ja vaikka Raonicilla on Wimbledonista huomattavasti parempi rekordi, niin Isner jatkaa erin 3-1.

Novak Djokovic vs. Kei Nishikori
Tämä parivaljakko lienee yksi eniten ennakkopalstatilaa tässä blogissa saanut pari. Tuntuu, että he ovat kohdanneet miljoona kertaa blogin 6.5 vuoden aikana. Asetelma on kuitenkin jälleen kerran suht samankaltainen kuin aina ennenkin. Kahden periaatteessa hyvin samankaltaisen pelaajan kohdatessa parempi usein teurastaa heikomman.

Juuri nyt vaikuttaa siltä, että Novak Djokovic on löytämässä hurjinta pelikuntoaan niin fyysisesti kuin varsinkin mentaalisesti ja juuri sopivasti siis Grand Slamin loppurientoihin. Hän on taklannut tässä turnauksessa jo monta kysymystä vastustajien haasteista yleisön buuauksiin, joten Djokovic on käynyt läpi hurjan mentaalisen myllyn.

Kun pelit vain kovenevat, uskon, että Djokovic vain paranee. Paluunsa jälkeen hän on saanut parastaan irti nimenomaan näissä otteluissa kovimpia vastaan ja mentaalinen terä on ollut tylsä ennemminkin ns. 'tusinamiehiä' vastaan. Nyt panokset ovat jo sitä luokkaa, että nälkä riittää varmasti. Sitä se lienee myös pelin osalta, sillä Djokovic on syöttänyt ja varsinkin palauttanut jo hyvin lähellä omaa parasta tasoaan. Alkukauden aikana peli on rakentunut pala palalta kohdilleen ja pidän edelleen Djokovicia ehkä suurimpana haastajana Federerille.

Jos ja kun ajatusmalli Nishikori-otteluun hänen kohdaltaan on jotain tyyliin: "mitä sinä teet, minä teen vielä paremmin", niin hyvin vaikea nähdä tässä loukkaantumisistakin jo hieman kärsineen Nishikorin saavan mitään palaa. Djokovic jatkoon 3-0.

Rafael Nadal vs. Juan Martin del Potro
Ehkä päivän odotetuin kohtaaminen. Ainakin tämä matsi nostatti vettä kielelle jo turnauksen ennakon aikoihin. Silloin en toki odottanut Nadalilta aivan näin hurjaa virettä ja kun Del Potro on hieman tuskaillut sekä pelannut pitkän, kahdelle päivälle venyneen, neljännen kierroksen ottelunsa, niin joudun ennakosta poiketen povaamaankin Nadalin voittoa.

Hänen pelinsä on pitkästä aikaa ollut Wimbledonissa kuosissa. En tiedä lieneekö syynä kuuma keli ja korkeampi pomppu, josta iskeä vai mikä, mutta hyvin vahva hän on Lontoossa tänä vuonna ollut. Itseluottamus Roland Garrosin jälkeen lienee muutenkin tapissa, joten hänen kannaltaan näyttää hyvältä.

Del Potro aloittaa tänään tosiaan jo kolmannen perättäisen pelipäivänsä. Se voi olla isolle miehelle liikaa, sillä nyt mennään jo Grand Slamin toista viikkoa. Varmasti yksi välipäivä olisi maistunut argentiinalaisellekin. Nadal on vielä siinä mielessä pahimpia mahdollisia vastuksia, koska pallo tulee peliin nurmellakin usein.

Pelillinen asetelma on herkullinen. Kummankin kämmenet ovat hurjassa iskussa, joten iso kysymys on, kumpi pelaajista pääsee hyödyntämään sitä enemmän. Vasuri vastaan oikuri tekee kämmen versus rysty -asetelman lähes väkisin, joten siitä päästään pohtimaan rystyjä. Delpo on joutunut luottamaan viime vuodet ranneongelmiensa johdosta paljon alakierrerystyynsä ja tänään sitä nähtäneen paljon myös toisesta syystä. Hän ei halua jättää Nadalille korkeita pomppuja, joihin tämä pääsisi kämmenmyllyään rakentamaan. Matalaan, liukuvaan slaissiin sitä on huomattavasti vaikeampi tehdä. Toki kuollut alajenga saa Nadalilta sellaisen kyydin, että sitä Delpon on varottava tarjoilemasta.

Vastaavasti Nadal käyttänee tänään paljon slaissia rystyltään ja käytännössä samasta syystä. Delpon kämmenpommi lähtee tulisesti jo lantion tasolta, joten kovin luuppimaista yläjengaa ei sinne sovi paljonkaan antaa. Ei edes liikuttamistarkoituksissa, sillä Delpon kämmen suoraan juoksusta on yksi hurjimpia tykkejä tourilla.

Syöttö ja palauttaminen näyttelevät tietysti myös isoa roolia. Nadalin palautuspositio on vaihdellut kovasti, mutta selvää on, että takapressuista palauttaminen ei liene pelin viemisen kannalta se otollisin. Isolta mieheltä olisi vietävä kaikki aika pois ja pelattava paljon tämän selän taakse, mutta ennen kaikkea Del Potro on saatava syötöistä lähtien liikkeelle. Jos Nadal onnistuu siinä tarpeeksi hyvin, on peli selvä. Jos taas Del Potron tulitus toimii ja hän saa tehdä sitä riittävästi tulee tästä todella tasainen peli.

Uskon kuitenkin siis espanjalaisen aggressioon ja argentiinalaisen väsymykseen, joten Nadal jatkaa 3-1.

Ennakko: Wimbledon 2018

Kauden kolmas Grand Slam, Wimbledon, alkaa tänään! Tässä ennakko ja tällä kertaa poikkeuksellisesti helteisestä Kreikasta käsin! Lomaa siis pukkaa.

Viime viikolla eräs kollegani kysyi lounastelun yhteydessä onko Wimbledoniin nimettävissä ketään suosikkia. Tavallaan kysymys oli oikeutettu, sillä Roger Federerin toissa viikko ei täysin vakuuttanut ja kun yllättävä tappiokin Hallen finaalissa tuli, epäilykset sveitsiläistä kohtaan kasvoivat. Federerin tilannetta käytiin jo edellisessä postauksessa melko laajasti läpi, joten ei mennä siihen enää sen koommin. Itse näkisin, että Hallen ”heikompaan” viikkoon vaikuttivat jossain määrin loppuviikkoa kasvanut kuorma sekä alustan heikohko kunto, johon ruohokuningas ei täysin luottanut. Se, miten tuo finaalitappio puolestaan vaikutti Federerin peliin, jää nähtäväksi. Alkukierroksilla tuskin mitään yllättävää nähdään ja ellei loukkaantumisia tule, on Federer erittäin pitkällä tänäkin vuonna. Finaaliainesta.

Vaikkei tällä kertaa muita ihan Federerin kaliiberin suosikkeja löydykään, niin haastajia toki on. Federerin puolella kaaviota majailevat muun muassa sellaiset nimet kuin Marin Cilic, Sam Querrey ja Borna Coric, jotka parhaimpana päivänään laittavat Federerin hyvinkin ahtaalle..

Varsinkin Cilicin kohdalla voisi vihdoin olla aika ottaa se iso voitto jo Federeristä. Se kysyy kuitenkin paljon päätä, joka ei aina ole ihan koko matsin aikaa vakuuttanut, kuten vaikkapa tämän vuoden AussiOpen-finaalissa. Cilic kuitenkin tietää pelilliset keinot Federerin horjuttamiseksi ja ehkä jopa kaatamiseksi. Hän on varmasti oppinut tappioistaan, joten ei se nyt ihan mahdotonkaan paikka ole.

Coricin hyvästä Halle-voitosta huolimatta näkisin, että Wimbledonissa hän ja myös Querrey tarvitsevat hieman apuja myös Federeriltä itseltään. Joko huonon päivän, väsymyksen tai loukkantumisen muodossa. Coric olisi törmäyskurssilla Federerin kanssa jo neljännellä kierroksella.

Isoimmat uhat tulevat kuitenkin todennäköisesti kaavion toiselta puolen ja siis ehkä vasta finaalissa. Pakka on melko kivasti sekaisin, kun Andy Murrayn ja Novak Djokovicin rankingit loukkantumisten jäljiltä ovat mitä ovat ja mielenkiintoisia kohtaamisia on luvassa jo ensimmäiselle viikolle yllin kyllin.

Andy on kuitenkin vielä niin pahasti vaiheessa, että brittikatseet on syytä siirtää joko jalkapalloon tai brittiykköseen Kyle Edmundiin, joka on paukutellut isosti ja lupaavasti viime aikoina. Voitto Murraysta Queensin nurmella oli iso askel hänelle ja konkretisoi paljon asioita varsinkin mentaalisella tasolla.

Djokovic onkin sitten se kisan isoin musta hevonen. Hänen pelinsä on loksahdellut pala palalta kohdilleen ja ei tässä enää kovin kaukana siitä parhaasta tasosta oikeasti olla, jolloin serbin voittamisesta tulee karmean vaikeaa. Ongelmana on edelleen tietty epätasaisuus otteluiden välillä ja niiden sisällä. Tuntuu kuin hän ei ihan täysillä syttyisi niihin ”helpoimpiin” otteluihin, vaan vasta isoihin otteluihin. Niissä puolestaan on esiintynyt vielä pientä tukkoilua hermojen kanssa, joka toki paranee yhdessä kisatuntuman kanssa peli peliltä. Toisella viikolla Djokovic, kuten myös muut jo Grand Slam-voittoja haalineet pelaajat tyyliin Nadal ja Juan Martin del Potro ovat erittäin vaarallisia pelaajia. Sanoisin, että vaarallisin toisella viikolla heistä lienee juuri Djokovic.

Tämä varsinkin siksi, että Nadalin ruohopeli on hakenut viime vuosina pahasti, eikä nopeampi ja matalampi pomppu suosi tätä varttuneempaa Nadalia juurikaan. Jos ja kun kentät toisella viikolla kuluvat ja jos Nadal löytää ruoholle mojonsa, niin tilannetta on syytä tarkastella ensimmäisen viikon jälkeen uudestaan.

Turnauksen jätit Del Potron ja esimerkiksi Federerin kaavion puolella oleva John Isner ovat vaaran paikkoja perinteisesti kaikille. Vaikka molempien nurmimenestyksestä on jo aikaa ja voidaan periaatteessa olla myös montaa mieltä, niin tuoreina he ovat syöttö-kämmenyhdistelmineen pelottava yhdistelmä. Ensimmäisen viikon kuorma määrittelee valtavasti isompaa menestystä.

Uuden sukupolven pakka lienee Coricia lukuun ottamatta tämän vuoden ruoholla vielä sekaisin. Nick Kyrgiosilla olisi mahdollisuudet varsinkin Wimbledonissa vaikka mihin, mutta ääliömäisyydet jatkuvat, joten ei taida napata. Ei voi kuin ihmetellä kaverin asennetta. Kvartseihin mahdollisesti heittämällä, mutta päätyynkin olisi pelillisiä eväitä riittävästi.

Alexander Zverevin ja Dominic Thiemin pelit eivät aivan tällaisinaan istu ruoholle yhtä nätisti kuin massalle, joten hieman ohi menee vielä tämä vuosi.

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Federer vs. Gasquet
Cilic vs. Isner
Djokovic vs. Kyrgios
Nadal vs. Del Potro

Välierät:
Federer vs Cilic
Djokovic vs. Del Potro

Finaali:
Federer vs. Djokovic

Voittaja:
Federer.

Eurosport näyttää turnauksen kanavillaan sekä EurosportPlayer-palvelussaan.

Ennakko: Montreal Masters 2017

Kesälomakauden päätös on koittanut ja on aika astua kehiin kisapelien ohella myös täällä blogissa! Syyskausi käynnistyy Mastersien osalta perinteisesti Pohjois-Amerikasta US Openiin huipentuen.

Wimbledonin jälkeen iso osa kärkinimistä on joko "lomaillut" tai ilmoitellut loukkaantumisistaan tai molempia. Kisapelejä ei ihan kaikille ole kertynyt ruohokauden jälkeen vielä yhtään, joten osan pelikunto lienee arvoitus

Tähän joukkoon kuuluvat mm. säästeliäästi pelanneet kärkisijoitetut Rafael Nadal ja Roger Federer. Toki tämän kaksikon osalta varmaa on, ettei Masterseihin enää tässä iässä, saati koskaan aiemminkaan, ole läpsyttelemään tultu. Mutta lähes yhtä varmasti se hurjin kuntohuippu ajoittuu vasta muutaman viikon päästä alkavaan US Openiin. Kun loppukauden asetelmia haetaan vieläpä ilman Novak Djokovicia ja Stan Wawrinkaa, on kummallakin US Openia ajatellen muutama isompi uhka pois pelistä. Lisäksi Andy Murray ja Marin Cilic ovat puolikuntoisia ja ainakin vielä Montrealista sivussa.

Varmasti siis pientä ruuvin kiristysvaraa jää jossain vaiheessa käyttämättä, sillä täyden sarjan pelaaminen vaatisi US Openia ajatellen molemmilta vähän jo liikaa. Se avaakin haastajille mahdollisuuksia voittaa jo vaikkapa Montrealissa.

Alexander Zverevin peli kulkee raiteillaan ja aikataulussaan. Ensimmäinen Masters-voitto tuli jo keväällä Roomassa ja tuorein näyttö osaamisesta tuli eilen Washingtonissa, jossa mies nosti, sen mitä jaksoi, kannua ATP500-sarjan turnauksessa. Montrealissa voi hyvinkin jysähtää heti uudestaan, vaikkei kaavio helpoin olekaan.

Pitkät miehet Milos Raonic, John Isner ja Kevin Anderson ovat loukkantumisherkkyydestään huolimatta vaarallisia tällä alustalla aina ja esimerkiksi juuri Andersonin paluu on ollut nousujohteinen. Washingtonin finaalipaikka voi hyvinkin saada jatkoa pikapuoliin Masters-tasolla.

Kei Nishikorin, Grigor Dimitrovin ja Dominic Thiemin eväät saattavat olla tässä vaiheessa kautta jo vähän kortilla, mutta joku iskun paikka tulee tai aukeaa vielä varmasti, joten heitäkin on tietysti tarkkailtava.

Sitten on tietysti tapaus Nick Kyrgios. Hänen varaan ei sittenkään voi laskea mitään. Taannoinen huvittaa-ei huvita-jahkailu on päätynyt tällä erää asentoon ei huvita. Joku mentaalinen häiriötilanne vaivaa sitkeästi, eikä peli maistu. Ihmeellistä ääliömäisyyttä jatkuvasti. Nyt siis jo kolme keskeytystä peräkkäin... Ei näytä hyvältä. On tätä kirjoitettaessa vielä kaaviossa, mutta lähteeköhän Montrealissa lopulta edes viivalle?

Niin tai näin, tällä kertaa isommalla riskillä:

Puolivälierät:
Nadal vs. Raonic

Zverev vs. Querrey

Dimitrov vs. Pouille

Federer vs. Nishikori

Välierät:
Raonic vs. Zverev
Dimitrov vs. Nishikori

Finaali:
Zverev vs. Nishikori

Voittaja:
Zverev.

VeikkausTV ja TennisTV näyttävät turnauksen.

Joulukalenteri #5: Syötöt TOP5

Aika katsoa syöttöjä. Tässä siis näkemykset syöttöjen top-vitosesta.

1) Novak Djokovic

Pitää hyvän syöttötasonsa päivästä ja viikosta toiseen. Ei ole ilmiömäinen tulittaja, mutta prosentit, tarkkuus ja paino pysyy kovalla tasolla myös paineen alla. Jää hyvin harvoin alakynteen syöttönsä jälkeen. Pystyy huonoimmillaankin painamaan kaverin pitkälle taakse hyvällä kick-syötöllään.

2) Roger Federer

Ilmiömäistä syöttämistä edelleen. Olisi ehdoton ykkönen ellei ykkössyötön prosentti tippuisi niin usein ratkaisugeimeissä. Kakkosilla ei enää huippuvuosien tasoa varsinkaan paineenalaisena. Muutoin käsittämättömän hyvää syöttämistä. Tarkkaa, kovaa ja ennen kaikkea älykästä.

3) Ivo Karlovic

Hirveä moukari. Elää ja kuolee syötöllään. Ikävin syöttö kun toimii, mutta taso heittelee aivan liikaa niin otteluissa kuin niiden välilläkin. Lisäksi usein pelkkää pommitusta, eikä paljonkaan sekoittelua. Kakkonen tekee miehestä liiaksi tavallisen kuolevaisen ja silloin usein kuolema tuleekin. Paine syö hurjasti ykkösen prosentteja.

4) John Isner

Vähän sama kuin Karlovic, mutta piirun heikompi. Onko syötön kautta vahva eläminen lopulta kaksiteräinen miekka, joka tuo usein liian ison paineen, jos ei kulje?

5) Milos Raonic

Jäänyt vähän junnaamaan niin uransa kuin pelinsäkin kanssa. Peli pyrkinyt hyökkäävämpään suuntaan, mutta vähän menee monotoniseksi lämäilyksi aivan kuten syöttökin. Parhaimmillaan yksi pahimmista sörveistä, mutta yksipuolisuus syö tehokkuutta.

Ennakko: Montreal 2015

Masters-sarjan turnaukset jatkuvat tällä viikolla Montrealissa. Kohti US Openia mennään jo vauhdilla, joten ennakkoasetelmien hakeminen alkaa toden teolla nyt. Mielenkiintoa riittää, sillä kärkinimet lähtevät kisaan varsin erilaisista lähtökohdista.

Tosiaan, Novak Djokovic ja moni muu tekee paluun Wimbledonin jäljiltä, kun taas Rafael Nadal käväisi Wimbledonin jälkeen vielä massalla. Andy Murray puolestaan haki tuntumaa ja aikaisen tappion Washingonista, mutta lienee paremmassa iskussa jo Montrealissa. Roger Federer jättää puolestaan turnauksen vielä väliin ja lataa varmasti viisaasti akkujaan US Openiakin silmällä pitäen.

Niin tai näin, kun Djokovic on peleissä mukana, on hän nykykunnollaan aina suuren suuri ennakkosuosikki, eikä tämä turnaus ole poikkeus. Mies on voittanut tänä vuonna käytännössä kaikki tärkeimmät kisat Ranskaa lukuunottamatta ja jatkanee samoilla linjoilla vuoden loppuun saakka. Levon ja pelaamisen suhde on ollut järkevää. Tuorein jaloin mies on kovilla kentillä Montrealista lähtien kivenkova haaste kaikille.

Andy Murray koki yllätystappion siis Washingtonissa, mutta menneen viikon isoin Andy-uutinen lieneekin tuleva lapsi ja isyys. Jännittävä on kuitenkin seurata, miten miehen peli rakentuu kohti US Openia, sillä nousujohteiset otteet kevään massoilla ja kesän ruoholla antavat odottaa, että mies on tosissaan palaamassa kärkiporukoihin.

Rafael Nadalin kovien kenttien kausi alkaa siis Montrealista ja melko suoraan massan jäljiltä. Huolimatta turnausvoitosta, peli ei edelleenkään vakuuttanut, kuten viime viikolla jo kirjailinkin. Jos turnausvoitto toi mentaalista nostetta, niin positiivinen kierre voi totta kai lähteä kertymään. Vielä olen kuitenkin vähän skeptinen, koska fyysinen tekeminen, saati pallonlyöminen, ei vielä vakuuta. Puolivälierä ehdoton maksimi, mutta "yllätystappion" paikka jo Gilles Simonia vastaan kolmannella kierroksella. Tappio ei yllättäisi.

Viime vuoden tapaan (Jo-Wilfred Tsonga) joku isojen nimien takaa voi jälleen tänä vuonna yllättää, mutta jotenkin on vaikea uskoa uuteen Masters-voittajaan.

Varsinkin kun esimerkiksi Kei Nishikori tarvitsi huoltotoimia jo voitollisessa Washingtonin turnauksessa viime viikolla. Huoltoa tarvitsi myös John Isner, jolla lähtee kahden täyden viikon jälkeen jo kolmas perättäinen turnausviikko liikkeelle. Mies pelaa itsensä näköjään edelleen joka vuosi piippuun jo ennen Masterseja ja varsinkin ennen US Openia.

Nyt siis voisi vihdoin olla esimerkiksi juuri naimisiin menneen Tomas Berdychin vuoro. Mutta kohtalona on honeymoon ja liian kova kaavio, tarkemmin sanottuna juuri Djokovicin muodossa. Kanadan omat pojat Milos Raonicin ja Vasek Pospisilin muodossa eivät hekään vaikuta vielä valmiilta näihin voittoihin, vaikka kotiyleisö miten voittoja toivoisikin.

Näillä siis mennään:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Berdych
Pospisil vs. Raonic
Simon vs. Nishikori
Cilic vs. Murray

Välierät:
Djokovic vs. Raonic
Nishikori vs. Murray

Finaali:
Djokovic vs. Murray

Voittaja:
Djokovic.

TennisTV ja MTVSport näyttävät turnausta koko viikon. Pelit alkavat tänään klo 19.30.

Massakausi 2015: Scouting Nadal, osa I (Monte Carlo Masters)

Ennen massakautta oli paljon spekulaatiota siitä, voittaako Rafael Nadal enää koskaan mitään suurta. Kärkkäimmät olivat valmiita jopa kuoppaamaan miehen ja hänen vanhanaikaisen (?) pelinsä.

Itse en tällä perusteella miestä vielä unohtaisi, mutta ongelmat henkisellä puolella antavat totta kai aihetta moiseen pohdintaan. Jossain vaiheessa uraa voittaminen alkaa paljon voittaneellekin pelaajalle merkitsemään sen verran, että henkistä painolastia voi kertyä, varsinkin jos joku on samaan aikaan isona kantona kaskessa ja voittotahti hiipumassa.

Osin tästä syystä ja osin miehen omien sanojensa ("itseluottamusvaje") takia otin Nadalin otteet tällä massakaudella erityistarkkailuun.

Haluan nähdä, miten ja missä vaiheessa miehen peli löytää tämänvuotisen maksiminsa. Viime vuosina, kun massavoittaminen ei olekaan heti ihan saletissa, Nadalin vire ja sen rakennus itseluottamuksineen on noudatellut samaa kaavaa: askel askeleelta kohti Roland Garrosia, jossa peli sitten lopullisessa kuosissaan.

Seurataan siis matsi matsilta Nadalin matkaa ja pelin evoluutiota kohti Garrosia. Aloitus siis Monte Carlosta, jossa tie katkesi semifinaalitappioon Novak Djokovicille.

Nadal vs. Pouille (toinen kierros)

Rafa pelasi ensimmäisessä ottelussaan erittäin paljon moonballia, mutta rohkeammatkin lyöntisuunnat olivat löytymässä ja kokeilun alla. Suurimman itseluottamusmittarin eli kämmenen painonsiirto eteenpäin "lyönnin läpi" oli hurjan vajaa. Energia hukkui liiaksi ylös. Osin tämä on tuttua, mutta nyt tekemisessä oli selvästi käsijarru päällä. Syötönpalautukset lähtivät totutusti todella kaukaa takaa.

Lähtökohtaisesti Nadal toki rakentaa usein gameplaninsä aina vastustajansa mukaan ja mukautuu sekä soveltaa. Kun voittokaava selviää, hän pitäytyy usein härkäpäisesti plänissään kiinni ja tekee lähes jääräpäisesti vain sitä mistä pisteet todellakin ennemmin tai myöhemmin tulevat. Lucas Pouillea vastaan pisteet tulivat tämän rystypuolelta ja usein juuri moonballilla, jonka päälle terävä isku tai lisää jauhamista hyvällä marginaalilla, niin verkon ylityskorkeuden kuin sijoitustenkin suhteen. Pouillea vastaan riitti tämä.

Nadal vs. Isner (kolmas kierros)
Kostean ja kylmän kelin sekä pitkän pommittajavastustajan tiukka testi. Yhdysvaikutuksena siis pallojen normaalia matalampi ja lyhyempi pomppu Isnerin lämäilykorkeudelle takarajan päälle. Tämä toi jonkin verran tuskaa ja kiirettä Nadalin lyömiseen, sillä aikaa lyöntien latailuun ei juuri jäänyt. Siihen ei auttanut edes syötönpalautusten lähdöt takapressusta.

Ottelu oli Isnerin hyvän syöttämisen ja ultra-aggressiivisen make-or-break-tyyppisen pelitavan takia varsin rytmitön, josta oli vaikea saada Nadalin osalta käsitystä. Siksi rytmittömyys ja moinen tulitus onkin yksi niistä potentiaalisista tekijöistä, joilla Nadal on massalla mahdollista kaataa.

Nadal pelasi selvästi peruspeliään vieläkin hakien, kuten niin usein tässä vaiheessa massakautta. Alakierrettä tulee vielä verrattain vähän ja stoppareita tuskin ollenkaan. Yläkierremyllyä haetaan jälleen kerran jääräpäisesti jopa rysyltä puolustettaessa. Välillä olisikin ollut selviä slicen paikkoja, mutta ei.

Kolmannessa erässä Nadalin peli vapautui selvästi murron saatuaan ja niitä niin kovin tuttuja massamyllyelementtejä alkoi vilauksittain taas näkyä. Saattoi olla kauden käänteentekevä hetki. Napsu tai parikin itseluottamusruuvia isommalle.

Nadal vs. Ferrer (puolivälierä)
Lyönneissä oli jo ihan eri lailla pituutta ja voimaa. Moonballia tuli vain hätätilanteissa tai vastustajan riepottelussa kulmasta toiseen kuten kuuluukin. Aktiivista peliä, kulmia, kämmenmyllyä, slicea, ja nyt myös stoppareita. Alkaa kuulostaa tutulta. Pientä varovaisuutta ja epävarmuutta lopullisten kuoliniskujen antamisessa ja juuri siksi nähtiin kolme erää. Palautukset edelleen takapressusta, mutta muuten pyrkimys aktiiviseen peliin lisääntynyt selvästi verrattuna ensimmäiseen otteluun. 

Nadal vs. Djokovic (semifinaali)
Djokovic oli ottelun alussa aavistuksen hermostuneen oloinen, eikä missään nimessä viime aikojen dominoiva itsensä. Ensimmäisessä erässä Nadalilla oli mm. paikat tuplamurtoon ja jopa kahdesti, mutta virheherkkä esitys ei tuonut tarvittavia "tärkeitä" pisteitä. Pelillisesti Djokovic vaikuttaisi olevan täysin maksimissaan, sillä koneen käynnistyttyä Nadal löysi itsensä usein köysistä, eikä ollut paljon mitä Djokovic olisi voinut tehdä enää paremmin. Nadalin lyönti sen sijaan oli usein epävarma ja ylikierteinen lyhyt kevätpörriäinen, jolla ei tuhoja Djokovicia vastaan tehdä. Liikkuminen lyöntiin ei ollut ihan yhtä irtonaista kuin esim. hyvässä ottelussa Ferreriä vastaan, jolloin lyönnin paino jäi vajaaksi. Paljon positiivista, mutta paras vire hakee vielä ja näkyy erityisesti tärkeimmillä hetkillä.

Summatakseni sanoisin, että viikon ajalle melko iso askel eteenpäin, mutta paljon pitää tapahtua, että Nadal Djokovicin tällä massakaudella voittaisi.

Seurataan tilannetta.

Ennakko: Puolivälierät part I, Roland Garros 2014

Aloitetaan Garrosin toisen viikon bloggaukset puolivälieräennakoilla, joista tässä ensimmäinen osa.

Novak Djokovic vs. Milos Raonic

Edelleen mielestäni vahvin voittajasuosikki koko kisaa ajatellen on Novak Djokovic. Peli on ollut varsin vakuuttavaa perus-Nolea. Hän tekee sen mitä täytyy, kosiskelee yleisöä siinä sivussa ja ottaa voitot melko suvereenisti, mutta eleettömästi kotiin. Siinä mielessä kaikki on, ainakin vielä, Nolen leirissä kohdallaan. Siitäkin huolimatta, että Boris Becker istuu edelleen tiimin boksissa.

Djokovic kohtaa siis kovasyöttöisen Milos Raonicin ja noin periaatteessa kaikki on mahdollista, mutta ei sentään. Aggressiivisuuttaan Ivan Ljubicicin alaisuudessa lisännyt Raonic on toki syöttönsä kera vaarallinen, mutta se ei riitä vakuuttavasti pelannutta Djokovicia vastaan alkua pidemmälle. Djokovic kaivaa syöttöjä tarvittavan määrän kehiin ja hakee murrot vaikka väkisin hurjan puolustuspelin kautta. Raonicin hyökkäyspeli ei tule muutenkaan kestämään Djokovicin puolustusta vielä pitkiin aikoihin Grand Slameissä. Viimeinen virhe olisi passivoitua ja antaa Djokovicin koneelle aloitteet, sillä se tietäisi kanadalaiselle varsin tuskaista, ja omasta juoksuinnosta riippuen hidasta, kuolemaa ankarien pallorallien parissa. Ison miehen täytyykin pitää myös peli isona, jotta jatkopaikasta kannattaa edes haaveilla.

Djokovic jatkoon erin 3-0.

Tomas Berdych vs. Ernests Gulbis

Päivän puolivälieristä ehdottomasti se kiinnostavampi ottelu. Luvassa on toivottavasti kunnon tulitusta ja taistelua, sillä tarjolla oleva Grand Slam semifinaali ei nyt ihan jokapäiväistä herkkua kummallekaan ole.

Gulbis laittoi edellisellä kierroksella Roger Federerin lauluun, joten siinä mielessä tässä voi olla sen klassisen tappion paikka, kun alla on eräänlainen yllätysvoitto. Päätä Gulbisilla on periaatteessa vaikka mihin, mutta usko omiin kykyihin saattaa olla välillä jopa niin hurja, että se roiskuu enemmän tai vähemmän yli. Nyt kun vastus periaatteessa "helpottuu" niin on oltava heti ja vahvasti hereillä ja unohdettava kaikki tähän mennessä tapahtunut.

Käytännössä voi olla kuitenkin niin, että Gulbisin kannalta vastus itse asiassa kovenee, sillä Berdychin Federeriä parempi puolustus on vaikeampi murtaa, puhumattakaan siitä, että Berdychin vahvuus on lopulta hänen hyökkäyspelinsä. Pidän kukkapaita-Berdychiä lisäksi monipuolisempana ja parempana pelin viejänä, joka pystyy sotkemaan Gulbisia niin, että tämä tukehtuu jossain vaiheessa liian pitkäksi ajaksi omaan "yhden vaihteen peliinsä".

Peli Gulbisilla on kohdillaan, varsinkin jos ja kun hän saa momentuminsa päälle. Rysty on varmasti yksi kiertueen parhaita tulivoiman ja varmuuden loistavalla, mutta harvinaisella kombinaatiolla ja se voi olla yksi ottelun avainteemoista. Toisaalta harvoinpa näitä pelejä rystyllä ratkaistaan. Gulbis tarvitseekin myös erityisen hyvää syöttämistä ja ennen kaikkea minkäänlaisiin suvantovaiheisiin ei ole nyt varaa.

Berdych on, paidastaaan huolimatta, pelannut jälleen lupaavasti ja varsinkin voitto John Isneristä tuli vakuuttavan ja kypsän esityksen jälkeen. Jälleen kerran hän klaarannee Grand Slameissa itseään "heikommat", mutta kun vastaan astelee joku top-nelosesta, niin näissä hipoissa paukut loppuvat.

Berdych välieriin erin 3-1.

Ennakko: Roger Federer vs. Novak Djokovic, Indian Wells finaali 2014

Well, well, well... Nyt viedään blogistia ja ennakoitani kyllä urakalla. Täysin vihkoon lähes kaikki tällä viikolla. Lisäksi on syötävä sanat myös Roger Federerin mahdollisuuksista Masters-voittoihin. Federer nappaa nimittäin kohta alkavassa finaalissa uransa 22. Masters-sarjan turnausvoiton.

Syitä on kolme. Ylivertainen itseluottamus, käsittämätön syöttötaso sekä Novak Djokovicin heilahteleva pelitaso itseluottamusnotkahduksineen. 

Federerin semifinaalivoitto Alexandr Dolgopolovista ei käynyt ukrainalaisen kaameasta syöttö- ja kämmenpäivästä johtuen edes kunnon treenistä, mutta se kävi selväksi, että Federerin itseluottamus on tällä hetkellä timanttia syötön ja muun pelin ohella. Kun syöttö kulkee niin kuin eilen, on muu pelaaminen ihan "hitokseen" helpompaa. Federerin pelissä on juuri nyt hurja määrä aktiivista hyökkäämistä. Käytännössä hän pyrkii kuskin paikalle kaikkialta, eikä näissä kemuissa ole vielä tullut ketään sellaista vastaan, joka olisi pystynyt tähän vastaamaan. Toki miehelle on auennut kaavio varsin mukavasti, sillä hän vältti niin Nadalin kuin Wawrinkankin. 

Mutta, niin pisteiden sisällä, kuin itse pelissäkin, Federer on tällä hetkellä kuin armoton metsästäjä, joka vainuaa vastustajansa heikon hetken välittömästi. Pienikin epäröinti välilyönnin muodossa ja Federer on täysin irti. Hermoilua geimin sisällä ja Federer pistää välittömästi lisää painetta pönttöön, varsinkin vastustajan syöttövuoroissa.. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Pieniä, mutta niin isoja signaaleja.

Myös Djokovicin pelissä John Isneriä vastaan oli pieniä, mutta tässä tapauksessa hälyttäviä signaaleja. Miestä katsellessa mieleen tuli jotain ihan muuta kuin se monsteri Djokovic, jota nähtiin pari vuotta sitten ja uudestaan taas viime kauden lopulla. 

Djokovicilla ottelu oli toki suht hyvin lapasessa, mutta erien lopussa hänellä oli todellisia vaikeuksia syöttää niitä, toisessä erässä jopa ottelua, kotiin. Käsittämättömiä ja ennen näkemättömiä mentaalisia notkahduksia, jolloin Djokovicin koko paletti sortui hetkeksi kuin korttitalo. 

Kontrasti muuhun pelaamiseen oli raju. Toiminta noin muutoin kun oli hyvin fokusoitunutta. Hän keskittyi erityisen tarkasti omiin syöttöihinsä, sillä Isnerin syöttöhelvetissä nousu murron takaa saattaa olla joskus todella vaikeaa. Isnerin syötöissä hän kuitenkin roikkui, kyttäsi ja iski kun pystyi. Mutta nuo sulamiset... Ei tämän kaliiberin kaverilta odota näin "montaa" notkahdusta yhteen erään, eikä varsinkaan tilanteissa, joissa matsi on jo tarjottimella. 

Olisiko kyse jostain isommasta? Vaikea sanoa, mutta jos Djokovicin viime vuosina tapahtuneet mentaaliset notkahdukset ovat päätyneet häneen uniinsa ja saivat hänet hakemaan apua Beckeriltä, niin eilen nähdyistä hän nähnee painajaisia, vaikka voitto tulikin.

Finaali on tietysti uusi matsi, eikä nämä signaalit siinä välttämättä paljon paina. Jos ottelu menee kuitenkin tiukaksi, on Federer ehdottomasti suosikki mentaalisesti vahvempana. Alla on lisäksi hyvä voitto Djokovicistä parin viikon takaa Dubaista, josta hän ammentanee sitä lisää. 

Djokovic puolestaan tarvitsee revanssia varten hurjaa extralatausta jostain, eikä ensimmäisen erän siinä voittaminen olisi yhtään pahitteeksi. Pahin virhe juuri nyt olisi "antaa" Federerille keulaa, sillä sen avulla hän seilaa kotisatamaan ja nopeasti. 

Pelillisesti on mielenkiintoista nähdä, miten miesten rystypuolet kestävät, joita pidän jonkinlaisena kulminaationa finaalissa syöttämisen ohella. Kämmenet ovat tietysti se suurin syömäase molemmilla, mutta ottelun yksi erottava tekijä saattaa olla juuri rystypuoli. Rogerin rystyn viime vuosien tukkoilu tiedetään, mutta eilen nähtiin yllättävän paljon myös Djokoviciltä epätyypillisiä rystyvirheitä. Voiton kannalta myös Rogerin eilisen syöttötason pitäminen, toimivan rystyn ohella, on erittäin tärkeässä asemassa, varsinkin kun Djokovicin palautukset eivät ole huonoimmasta päästä.

Itse uskon Federerin lennon jatkuvan voittoa erin 2-0.

Ennakko: US Open 2013

Ennakko kerrankin hyvissä ajoin! US Open ennakko on täällä jo nyt, olkaa hyvä!

US Openiin saavuttaessa asetelmat tuskin voisivat olla herkullisemmat: kaikki kärkinimet mukana ja ilmeisen terveinä, kovien kenttien asetelmat aavistuksen sekaisin, Federer-faktori, vuoden lopun ranking-kisa ja niin edelleen.

On tämä aikamoista. Jotenkin nyt on sellainen kutina, että turnauksen ensimmäinen viikko menee ilman suurempia yllätyksiä ja toinen turnausviikko tulee olemaan yhtä ilotulitusta.

Älkää käsittäkö väärin, toivon toki yllätyksiä.

Mutta.

Totuus on kuitenkin se, että tälläkin kertaa Grand Slamin voittanee joku vanha tuttu, joten olisi erittäin hienoa nähdä vielä kerran koko kärkijoukko Federeriä myöten viikolla kaksi, jolla jokaisen täytyisi todella iskeä itsensä jatkoon parhaiden joukosta. Ei siis mitään ATP:n lopputurnausmeininkiä vaan raakaa kisaa isoin panoksin.

***

Washingtonin jälkeen nostin vakuuttavaa peliä esittäneen Juan Martin del Potron ehdottomien ennakkosuosikkien joukkoon, mutta heti seuraavalla viikolla Montrealissa ja varsinkin viime viikolla Cincinnatissa miehen peli ja ilmeisesti myös paikat alkoivat tukkoilemaan. Tämä ei tietenkään enteile hyvää miehen US Openia ajatellen. Terveenä del Potron peli olisi jo sillä tasolla, millä se oli ennen rannevammaa vuonna 2009, kun mies voitti US Openin. Se taso veisi pitkälle tänäkin vuonna.

Kaaviota katsellen del Potron reitti puolivälierään saakka ei ole mahdottomin, mutta heti toisella kierroksella Lleyton Hewitt saattaa aiheuttaa pientä päänvaivaa. Samoin neljännen kierroksen mahdollinen vastustaja Tommy Haas. Puolivälierän Novak Djokovic-vääntö olisi toteutuessaan kerrassaan mielenkiintoinen mittelö monella tavalla ja voisi valaista myös isoa kuvaa eikä vain tämän turnauksen taistelua.

Djokovic-kamppailua seuraisi mahdollisesti Andy Murray välierässä ja Rafael Nadal finaalissa, joten ihan päätyyn saakka del Potron New York-reissu ei tänä vuonna kanna.

***

Del Potron voittaman Washingtonin jälkeen on vakuuttanut lähinnä vain ja ainoastaan yksi mies, Rafael Nadal. Ilmeisesti polvivaivat ovat tällä hetkellä historiaa, joskin veitsenterällä liikuttaneen jollain tasolla varmasti edelleen. Kahden perättäisen kovan kentän turnauksen voittaminen oli polville varmasti hyvä testi, mutta oliko se niille jo liikaa, jää nähtäväksi.

Peli näyttää kuitenkin erittäin hyvältä. Hurja aggressiivisuus on löytynyt oikeaan aikaan. Välilyöntejä ei juuri ole ja mylly jauhaa armottomasti niin kuin kovilla kentillä kuuluukin.

Syöttöön on löytynyt jälleen lisävirtaa, jolla pelin painopiste pysyy helpommin vastustajan päädyssä. Lisäksi Nadal on mestarillinen suuntaamaan syöttöjään vastustajien mukaan niin, että syötönpalautusta seuraa usein hänen kämmenlyöntinsä joko kierrettynä tai normaalisti. Kun syötön ja sitä seuraavan kämmenen yhdistelmän prosentuaalinen osuus on korkea, on peliä helppo viedä. Juuri tässä Nadal on tällä hetkellä valtavassa iskussa.

Kaavio ei kuitenkaan ole Nadalille paras mahdollinen. Hän joutuu semi-vaarallisiin testeihin heti alkukierroksista lähtien (Ryan Harrison, Vasek Pospisil, Fernando Verdasco/Nikolai Davidenko) joiden jälkeen John Isner kierroksella neljä on jo todellinen pelote. Varsinkin, jos jenkki ei ole kuluttanut voimiaan kolmeenkymmeneen tie breakiin ennen sitä.

Tämä putki palkitaan puolivälierissä Roger Federerillä, jossa olisi kaikesta huolimatta oltava täynnä virtaa. Välierissä vastaan osuisi joku ”heikoimman” kaavioneljänneksen pelaajista. Sieltä löytyy kuitenkin mm. potentiaaliset pommittajat nimeltä Milos Raonic ja Jerzy Janowicz sekä tietysti korkeimmin sijoitetut Richard Gasquet ja David Ferrer. Jälkimmäisestä kaksikosta tuskin on vaaraa Nadalille, mutta edellinen kaksikko voi pöljänä päivänä tehdä mitä tahansa.

Kaaviosta huolimatta suosikki numero yksi.

***

Novak Djokovicin vaisu kesä on jäänyt mysteeriksi. Onko serbin pakki mahdollisesti jo täynnä? Riittääkö vielä nälkää? Onko hän jo ohittanut huippunsa? Niin tai näin, henkisesti ja pelillisesti mies ei ole ollut terävimmillään pitkään aikaan. Tappiot ovat olleet toki tiukkoja, mutta eniten tässä huolestuttaa se, että peli on jotenkin passiivista (!) Liiaksi prosenttitennistä.

Paras esimerkki nähtiin Montrealissa ottelussa Nadalia vastaan, jossa hän jäi monesti ikään kuin junnaamaan aivan liian isoilla marginaaleilla antaen samalla Nadalin hurjastella mielin määrin. Peli on vaikuttanut usein jopa varovaiselta ja juuri noita mainitsemiani välilyöntejä tulee tällä hetkellä liikaa. Tekijämiehiä vastaan niihin ei ole varaa. Djokovicin onkin syytä terävöittää peliään, jotta kauden toinen Grand Slam -voitto olisi mahdollinen.

Djokon kaavio ei ole pahimmasta päästä, mutta del Potron kohtaaminen puolivälierissä kertoo paljon miehen tilasta. Vaaran paikka saattaa olla myös Grigor Dimitrov toisella kierroksella, mutta hän on näissä kemuissa vielä täysi poikanen, eikä bulgarialaisella ole fysiikkansa puolesta mitään saumaa Djokovicia vastaan paras viidestä -ottelussa.

***

Myös Andy Murrayn otteet Wimbledonin jälkeen jättävät tilaa epäilyksille. Kotivoiton ja kaikkien niiden paineiden jälkeen on toki luonnollista, että tankki on hetken aikaa tyhjä. Silti odotin selkeämpää suorituspiikkiä Montrealissa tai Cincinnatissa.

Sitä ei saatu ja Andyyn pätee vähän sama kuin Djokoonkin: peliä on terävöitettävä. Seuraavan kahden viikon aikana ei voi luottaa liikaa brutaaliin fysiikkaan ja junnaamiseen, kuten vaikkapa Australiassa, sillä muuten aktiivisemmat tekijät ehtivät tehdä vikkelillä kentillä tuhojaan.

On myös mielenkiintoista nähdä miten Murray reagoi ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa hän puolustaa Grand Slam -voittoa. Itse en usko, että se tuntuisi Wimbledon-paineiden jälkeen missään, mutta pidetään tätä silti silmällä.

Kärkinimistä Murrayn tie puolivälieriin on helpoin. En keksi ketään, joka voisi voittaa häneltä edes erää ennen puolivälierää. Sen jälkeen toki riittää tekemistä puolustavalla mestarillakin.

Siitä huolimatta suosikki numero kaksi.

***

Sitten se Roger Federer-faktori. Mies ei pelannutkaan enää Cincinnatissa uudella isommalla mailallaan vaan oli palannut käyttämään vanhaa tuttua työkaluaan. Jotenkin tämä ei yllättänyt.

Se mikä edelleen vähän yllättää on se, että tänä vuonna on kertynyt vasta yksi (1) turnausvoitto ja sen seurauksena ATP-ranking on vajonnut seiskaan (7!) juuri ennen US Openia. On toisaalta se ja sama sijoitusten kantilta missä kohtaa se on välillä 5-8, sillä joku nykyisestä top fourista tulee puolivälierässä vastaan joka tapauksessa.

Nyt se on Nadal, mikä lienee Federerin kannalta se huonoin mahdollinen vaihtoehto olemassa olevista. Cincinnatissa hän vei ottelun kyllä kolmeen erään, mutta paras viidestä -ottelu Nadalia vastaan ei kuulostaa koskaan hyvältä. Vähiten nyt, vaikka alusta kuinka suosisi Federeriä.

Viimeinen liike pallolle on hidastunut ja siksi hänen on usein vaikeaa päästä ajajan paikalle aavistuksen vajailla lyöntiasennoilla, jolloin virheet ja huonot osumat korostuvat silmiin pistävästi.

Puolustaessaan hän saattaa yhä esittää hurjia ja vastustajan kannalta maksimaalisen ikäviä kämmen- ja rystysliceja, mutta pitkässä juoksussa tämä on silmänlumetta ja puolustus vuotaa liikaa.

Onni onnettomuudessa on kuitenkin se, että Federer pääsee puolivälieräänsä melko helpon tien kautta. Lähes samaa kauraa oli toki tarjolla Wimbledonissakin...

***

Turnausvoiton ohella US Openissa ratkaistaan paljon myös vuoden lopun ykkösrankingin suhteen. Nadalilla on tällä hetkellä pieni kaula, mutta jos US Openin voittaja on joko Murray tai Djokovic, menee tämäkin kisa todella tiukaksi.

***

Näillä siis mennään:

Puolivälierät:
Djokovic vs. del Potro
Murray vs. Berdych
Raonic vs. Janowicz
Nadal vs. Federer

Välierät:
Murray vs. del Potro
Nadal vs. Janowicz

Finaali:
Nadal vs. Murray

Voittaja:
Nadal

Ennakko: Montreal 2013

Montrealissa pelit alkoivat hetki sitten, joten tässä luvattu ennakko, olkaa hyvä!

Totuushan on se, että Wimbledonin jälkeen tämä on ensimmäinen sen luokan kisa, joka alkaa ennakkoon jo tosissaan taas kiinnostamaan. Kiinnostusta lisää luonnollisesti se, että isot pojat ja nimet ovat jälleen joukolla mukana ja se, että US Open väijyy jo muutaman viikon päässä. Asetelmia haetaan ja niitä myös saadaan juuri näissä kisoissa.

Toki myös eilinen finaali Washingtonissa antoi jo hyvää kuvaa siitä, missä mennään kärjen ja kärkijengin takana väijyvän porukan suhteen. Juan Martin del Potron peli on tällä hetkellä suurelta osin niin jäätävää, että helpolla hänen silmilleen ei hypi kukaan. Ei kärkinimet, eikä isnerit.

Pelissä on hyvää marginaalia, malttia ja ideaa, toisin kuin vaikkapa Jo-Wilfried Tsongan nykyisessä räiskimisessä. Erinomainen pelikäsitys yhdistettynä del Potrolle luontaiseen hyökkäävään peliin on toimiessaan kaunista katseltavaa, oli hänen lyöntiensä estetiikasta mitä mieltä tahansa. Eikä yhtään haittaa, että pallo saa käsittämätöntä kyytiä.

Matka tähän on loukkaantumisten jälkeen ollut pitkä, mutta hienoa nähdä, että potentiaalinen taso alkaa nyt todella realisoitumaan. Ennen kaikkea vaikuttaa siltä, että taso säilyy, eikä esiinny vain yksittäisinä piikkeinä. TOP3-ranking ei tällä tasolla ole kuin ajan kysymys, mikäli paikat vaan kestävät, eikä uran toinen Grand Slam'kään välttämättä kovinkaan kaukana ole. Jo US Open saattaa tulla melko hyvään saumaan.

Washingtonin rasituksista johtuen del Potro saattaa olla Montrealissa pienissä vaikeuksissa. Viime viikon pelit painoittuivat kovasti sateen takia loppuviikkoon ja finaalin ensimmäisessä erässä hänellä oli selvästi pieniä käynnistysvaikeuksia, johon Isnerin kaltaista syöttäjää vastaan meni lopulta koko erä. Montrealissa alkukierrokset hoitunevat kuitenkin Milos Raonicia myöden, joten veri punnittaneen kvartseissa Wimbledon-sankari Andy Murray'ta vastaan. Voi olla, että siinä vaiheessa ison miehen jalka voi painaa jo liikaa.

Murray'lle Montrealiin ja samalla hänen lomiltapaluuviikooonsa osui toteutuessaan varsinainen painajaiskaavio (Grigor Dimitrov, Ernests Gulbis/Marcos Baghdatis, del Potro, David Ferrer ja finaaliin kaupan päälle vielä Novak Djokovic tai Rafael Nadal). Mutta kuten sanoin jo del Potron ja Isnerin kohdalla ero tekijöiden ja "ynnämuiden" välillä on edelleen hurja, kun panokset ovat riittävät. Tuore ja itsevarma Murray on finaalissa kaaviosta huolimatta.

Kaavion yläosasta finaaliin joko kävelee Djokovic tai taistelee Nadal. Eutkäteen ajateltuna on jälleen kerran vaikea kuvitella Nadalin ottavan täältä kovinkaan montaa voittoa, mutta toisaalta mies on jaksanut yllättää monta kertaa vastaavissa tilanteissa aiemminkin. Indian Wellsin voitto keväältä ehkä viimeisimpänä esimerkkinä. Montrealin kaavio ei ole hänelle pahin mahdollinen, mutta semifinaali Djokovicia vastaan lienee jo liian paha. Automaattinen kysymysmerkki laitetaan jälleen polvien kohdalle.

Myös Djokovicille kaavio on melko mukava mahdollista "unelmasemiä" ajatellen. Uskonkin häneen edelleen ja jopa niin paljon, että sunnuntaina salamavaloissa paistattelee pienen tauon jälkeen Djokovic.

Näin mennään:

Puolivälierät:
Djokovic-Nishikori
Nadal-Haas
Berdych-Ferrer
Murray- del Potro

Välierät:
Djokovic-Nadal
Murray-Ferrer

Finaali:
Djokovic-Murray

Voittaja:
Djokovic

Hajaheittoja: Roland Garros 2013 (ensimmäinen viikko)

Heti kärkeen täytyy myöntää, että aavistuksen vähiin jäi ensimmäisen viikon seuraaminen, vaikka esimerkiksi Eurosportin playerkin tuli juuri Garrosia varten hankittua. Kätevä ja suositeltava applikaatio joka tapauksessa. Kuvaa tulee pääkanavien lisäksi kaikilta muilta kamerakentiltä ja tarvittaessa myös ilman selostusta. Joissakin tapauksissa ne eivät tunnu antavan lähetykselle minkään sortin lisäarvoa, joten on kivempi katsella ilman kuin tuskastua sen tasoon. Valitettavasti.

***

Ensimmäisestä viikosta Grand Slam-kisoissa tekee usein tylsän muun muassa sijoitettujen määrä, joita on siis tälläkin kertaa 32. Hurja määrä "kovimpia" nimiä, jotka eivät siis voi kohdata toisiaan alkukierroksilla, vaikka yleisen mielenkiinnon vuoksi syytä olisi. Ensimmäisten kierrosten yllätykset ovat tätä nykyä melko tiukassa ja yhdynkin takavuosien sveitsiläistähden Marc Rosset'n näkemykseen, jossa sijoitettuja tulisi GS-tasolla olla korkeintaan 16 ja Masterseissa vain 8.

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin ensimmäiset etukäteen kiinnostavat ottelut saatiin vasta viikonloppuna.

***

Pelaajien omista kännyköistä ja varsinkin niiden kameroista on riittänyt juttua Garrosilla. Yksi otti kuvaa pallon jättämästä jäljestä puoltenvaihdon aikana "ilmiselvää" vääryyttä kokeneena ja toinen kuvaa tunnelmaa ja stadionia kiertävää aaltoa penkillä lepäillessään. Tähän on siis tultu. Ensimmäinen oli ehkä aavistuksen humoristista, mutta samanaikaisesti myös lapsellista, vaikka kuva hyvä olikin. Toisessa annetaan luonnonlapselle anteeksi moinen innostuminen, mutta mitä jos kiellettäisiin tämä pelleily kännykoiden kanssa ennen kuin homma karkaa lapasesta? Tipsejäkin voisi periaatteessa koutsi luuriin laittaa, kuten Rogerkin ehti jo maalailemaan.

***

Edelliskohtaan viitaten Kei Nishikorin ja Benoit Pairen ottelussa näin muistaakseni ensimmäisen penaltin katsomovalmennuksesta ehkä koskaan. Ja tämä siis vielä ilman sitä puhelinta katsomosta käsin. Paire oli taistellut itselleen eräpallon, mutta saikin tilanteessa varoituksen, joka oli järjestyksessään toinen ja tiesi näin ollen myös pisterangaistusta. Back to deuce. Auts.

Jälleen kerran peräänkuulutan kuitenkin myös tuomarin pelisilmää, kuten niiden "ajanpeluurangaistustenkin" kanssa. Onko ne pakko antaa noin kriittisissä paikoissa, kun tätä tapahtuu koko ajan eikä vain näillä ns. tärkeillä hetkillä? Pelaajia ja hyvää matsia on mielestäni turha pilata moisella draamalla, kun sen olisi voinut tehdä jo edellisessä geimissä tai vaikkapa seuraavassa.

Marginaalit ovat usein pienet ja erä sinne tai tänne moisen johdosta voi olla koko ottelun kannalta ratkaisevaa.

Rangaistuksena tämä on kuitenkin hyvä, sillä televisiokuvien perusteella katsomovalmennusta on paljon. Toki on vaikea määritellä mikä on tsemppausta ja mikä valmennusta, mutta suunta on oikea. Ehkä se vähentää samalla myös sitä juniorimaista ja jatkuvaa omaan boksiin vilkuilua.

***

John Isner. The Marathon Man. Tälläkin kertaa viidennen erän jatkogeimeissä. Nyt kahdesti. I rest my case.

Viidennen erän tie-break kaikkiin Grand Slameihin, kiitos! Nämä ovat mielestäni tulleet nyt tiensä päähän. Ei jaksa innostaa enää moinen kyttääminen, kun väsyneet taistelijat laahaavat ympäri kenttää. Pelin aikana nähdään jo ihan riittävästi pisteitä, jotka ratkeavat fyysisiin tekijöihin.

***

Tervetuloa viikko nro 2!

Ja voittaja on...

Vuosi 2012 on vääjäämättä lipumassa mailleen. Ennen kuin luodataan tulevaan otetaan vielä kerran valikoitu, mutta tiukka, tuijotus menneeseen ja jaetaan tämän vuoden gloriat niille, keille se kuuluu.

Vuoden nousu: Andy Murray

On varmasti tuhat ja sata pelaajaa, jotka hilasivat rankingiään ylöspäin enemmän kuin Andy. On varmasti satoja pelaajia, jotka oppivat tänä vuonna enemmän pelaamisesta kuin Andy. Mutta on vain yksi pelaaja, joka oppi tänä vuonna voittamaan todella isoja otteluita ja nousemaan siinä samalla Grand Slam- ja olympiavoittajaksi. Pulinat pois, Andy kuuluu vihdoinkin isojen poikien joukkoon. [Tiedetään, tiedetään, älkää muistuttako, ok?]

Vuoden comeback: Roger Federer ja Brian Baker

Jaan palkinnon kahdelle herrasmiehelle. Toisaalta Rogerille, koska uskoni oli jo mennyt, enkä todellakaan kuvitellut näkeväni Federeriä enää Grand Slam -kannun kanssa. Joku voisi sanoa, ettei hän koskaan ikinä missään ollutkaan, mutta kahden ja puolen vuoden grandslamittömyys ennen Wimbledonia on tämän tason mestarille sysimustaa vaellusta.

Toinen paluumuuttaja on Brian Baker. Puhutaan toki täysin eri kaliiberin pelurista kuin Roger tai muu kärkiporukka, mutta Brianin elämä (ei Monty Python) on uskomaton tarina uskosta, sinnikkyydestä ja tahdosta. Kaikkien niiden sairastelujen, loukkaantumisten ja leikkausten jälkeen mies pelaa itsensä seitsemän vuoden tauon jälkeen ATP tourin paluuturnauksessaan finaaliin ja vieläpä massalla. Tarinaa on pakko rakastaa, vaikkei amerikkalaissiirappi maistuisikaan.

Vuoden eläkkeet: Fernando Gonzales, Ivan Ljubicic, Andy Roddick, Juan Carlos Ferrero
Mitä tässä voi sanoa? Hienoja miehiä? Hienoja pelaajia? Hienoja taistelijoita? Aivan varmasti, mutta samalla vain kaksi voitettua Grand Slam -turnausta. Sanoisin, että puhutaan Federerin aikakauden suurimmista uhreista. Ilkeimmät voisivat puhua uhrilampaista, mutta en minä, etkä sinäkään, koska

• Roddickin syöttö tiputtaa meistä kenet tahansa siihen paikkaan
• Gonzalesin kämmen lähti lujempaa ja tarkempaa kuin sinun syöttösi
• Ljubicicin kalju plus perusfrotee (hikipanta) on karuin näky ikinä
• Ferreron tyylikkyyttä, vaatimattomuutta ja sportsmanshipiä ei ole koskaan liikaa.

Vuoden tulevaisuus: David Goffin
Näimmekö kesällä Harry Potterin vai tenniksen tulevaisuuden?

Vuoden letkeys: David Goffin

Näimmekö kesällä Harry Potterin vai tenniksen tulevaisuuden?

Vuoden potilas: Rafael Nadal
Monte Carlo? Check. Barcelona? Check. Rooma? Check. Roland Garros? Check. Kausi pakettiin? Check. Ensi vuonna uusi yritys. #Vamos. #Mistä #uusia #polvia?

Vuoden "mitä tapahtui?": Milos Raonic
Alkukaudesta vielä huimaa pommitusta ja aggressiivistä tekemistä. Kesän aikana täyskäännös ja syksyllä jo vaisua läpsyttelyä. Isompaa tuupparia en juuri nyt muista nähneeni. Mahdollisuudet olla vaikka mitä, mutta vaatii alkukauden kaltaisia otteita.

Vuoden "luu käteen": John Isner
Kun Isner voitti alkukaudesta Federerin hallimassalla Davis Cupissa lähes suvereenisti, alkoivat odotusarvot olla kohdillaan myös hänen kohdallaan. Valitettavasti meno hyytyi pahoin kauden edetessä ja näyttää siltä, että se iso pommi jää sittenkin tekemättä. Kvartsikamaa myös jatkossa. Ei enempää, muttei myöskään vähempää.

Vuoden "ei koskaan ikinä milloinkaan yhtään mitään": [tässä piti olla Andy Murray]
Ei kuitenkaan ole, koska massakauden jälkeen tapahtui paljon hienoja asioita Andylle. Ja hyvä niin. Jätetään tämä nyt jakamatta.

Vuoden raivarit: Marcos Baghdatis, Australia
Koska tämä on perheohjelma, emme palaa enää tähän.

Vuoden piste: Roger Federer vs. Novak Djokovic, ATP World Tour Finals, Lontoo, ensimmäinen erä tie-break 5-6 (Federerin syöttö)
Miljoona hienoa pistettä nähtiin tänäkin vuonna, joten yhtä on vaikea nostaa yli muiden. Tämä oli kuitenkin yksi niitä hetkiä, jolloin ei tajua enää mistään mitään. Tällainen kaverin eräpalloon omissa peleissä, niin erä on sun. Nyt kävi toisin.

Vuoden erä: Erä nro 5 ottelussa Lukas Rosol vs. Rafael Nadal, Wimbledon 2. kierros

Kuvittele tilanne: vastassa Rafael Nadal, Wimbledon, viides erä alkamassa. Olet juuri hävinnyt neljännen erän. Mitä teet? Murrat kerran, pidät omat syöttösi kutakuinkin puhtaasti ja ratkaisugeimissä syötät kolme ässää. Nostat kädet ylös ja kaadut selällesi maahan. Lukasrosol-hetkestä tuli käsite. Tässä erän higlightsit.

Vuoden ottelu: Novak Djokovic vs. Rafael Nadal, Australian Open finaali

Vaikka olin ja olen periaatteessa edelleen sitä mieltä, että tässä ottelussa mentiin tenniksen evoluutiossa suuntaan, jossa valitettavasti brutaali fyysiyys näyttelee pääosaa taidon ja/tai taktiikan sijaan, oli tämä siitä huolimatta draamallaan ja taistelullaan (luonnollisesti myös fyysisyydellään) vertaansa vailla. Kyseessä oli kuitenkin Grand Slam -finaali ja tämän vuoden finaaleista ehdottomasti jännittävin. Hightlightsit tästä.

Vuoden paras: Novak Djokovic

Australia: voitto, Roland Garros: finaali, Wimbledon: semifinaali, US Open: finaali, World Tour Finals: voitto. Number one. I rest my case.

Siinä ne. Kommentteja ja ehdotuksia otetaan kernaasti vastaan!