Luukussa neljä, ranking numero nelonen, Alexander Zverev.
Tosiaan, kuten jo edellisluukussa nostin, ovat odotukset Alexander Zvereviä kohtaan hurjassa nousussa. Kauden loppuun Zverev otti kolmen Masters-voiton seuraksi uransa suurimman kruunun, finaaliturnauksen voiton. Se, jos mikä kertoo paljon tämän nuoren potentiaalista.
Hänellä on valtava potentiaali niin pelissä kuin päässäkin. Hänen lyöntiarsenaalistaan löytyy hyvin monipuolinen kattaus oikeastaan kaikkea osaamista, hyvästä syötöstä peruslyönteihin, verkkopeliin ja pelikirjaan. On hyvää puolustusta ja loistavaa hyökkäystä. Mutta ennen kaikkea hänen pelinsä on hyvin painavaa. Lyönneissä on valtavasti voimaa, painoa ja pituutta, johon vastustajan on vaikea iskeä. Variaatiota löytyy suoremmasta moukarista koviin kierteisiin, joilla voi satuttaa monin eri tavoin.
Pään osalta paketti on puolestaan kypsynyt upeasti ja kun taakkana ei ole esimerkiksi kymmentä tappiota edes isommille tähdille, niin sisäinen tappaja on helpompi löytää Djokovic-Nadal-Federer-kolmikkoa vastaan kuin esimerkiksi dimitroveilla, nishikoreilla, berdycheillä ja ciliceillä.
Kauden aikana oli kuitenkin huoliakin. Zverevin pelipositio ei aina vakuuttanut. Jostain syystä mies valuu usein kauas takarajan taakse, missä hän saa toki enemmän aikaa lyömiseen ja sen lataamiseen. Mutta. Kookkaana pelaajana hänen tulisi olla jatkuvasti aggressiivinen ottamalla myös aikaa vastustajalta enemmän pois ja pyrkimällä selkeämmin kahden, kolmen lyönnin pisteisiin. Muuten jopa Grand Slam-mestaruudet kaksiviikkoisine taakkoineen voivat olla liikaa.
Hän pelaa hyvin fiksusti lähes poikkeuksetta, mutta aggressiivisuus ja verkkopelin lisääminen ovat juuri niitä asioita, joilla esimerkiksi Lontoon finaaliturnaus toi toivottua tulosta. Vain tällä tavalla nelossija kirkastuu jo ensi vuonna edelleen.
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Scouting. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Scouting. Näytä kaikki tekstit
11/08/2018
Scouting: Stefano Tsitsipas
Stefanos Tsitsipas on noussut tämän vuoden aikana enenevissä määrin otsikoihin. Viimeisimpiä kovia näyttöjä 19-vuotiaan pelistä on nähty tällä viikolla Toronton Mastersissa, jossa on kaatunut jo Novak Djokovic ja Alexander Zverev. Scouttasin Tsitsipasta Zverev-ottelussa suurennuslasilla ja tässä tulos.
Kreikkalaisen pelin tehnee vastustajalle hankalaksi ennen kaikkea tietynlainen rytmittömyys ja mentaalinen sitkeys. Tsitsipasin peli on oikeastaan kaikkea rytmittömyyttä tuuppaamisen ja lämäilyn välistä ja erityisen hankalan hänestä tekee se, ettei hän häviä ottelusta helpolla vaan roikkuu sitkeästi mukana kuin kissa monine henkineen. Zverev vaikutti lyöneen kreikkalaisen jo 2-3 kertaa ottelussa, mutta Tsitsipasin yritteliäisyys ja rohkeus maksoivat itsensä takaisin voiton kera vaikka saksalaisella oli jopa ottelupalloja matsin aikana.
Tsitsipasin peli on blokkauksineen, verkolle nousuineen, stoppareineen ja lämäilyineen siis kovin rytmitöntä. Hänen kämmenensä on jotain väliltä letkeä lämäri ja jäykähkö tuuppaus ja sitä on vaikea ennakoida. Osuma voi olla välillä pahasti takana, jolloin saatto karkaa nadalmaisesti pään taakse lyöntikäden puolelta tai sitten osuma on upeasti edessä ja lyönti virtaa luonnollisesti eteenpäin, jolloin saattokin taipuu nätisti vasemman olan luokse. Välillä mies yllättää myös kämmenslicellaan, joka pitää vastustajaa koko ajan varpaillaan.
Hänen yhden käden rystynsä on myös täynnä varianssia. On hurjaa yläkierrettä, mutta myös tehokasta alakierrettä, jolla neutralisoida ja/tai puolustaa. Osuman puhtaus vaihtelee myös, joka vaikuttaa tietysti lyönnin pituuteen, jolloin vastustajalle näyttäisi riittävän rystyn painotus ja lyhyen lyönnin odottelu, johon sitten iskeä. Tämä on kuitenkin väliaikaista, sillä yhtä hyvin Tsitsipas voi väläyttää rystyllään hirmukrossin tai ikävästi puukottavan rystyn pitkin linjaa.
Näillä nopeilla suunnanvaihdoksissa Tsitsipas saa aikaan kiirettä ja kentän avaamisen, jonka hän hyödyntää usein maksimaalisesti nousemalla kissamaisen kevyesti ja nopeasti verkolle päättämään pisteen eleettömästi verkkopelillään. Usein hän vain tiputtaa pallon kenttään liikoja krumeluureja yrittämättä. Tehokasta ja nerokasta.
Syöttö on kreikkalaisella letkeä, mutta taso vaihtelee vielä rajusti. Syöttöliike ei ole aivan puhtain mahdollinen ja mailan vienti osumaan tulee vähän jopa hookmaisesti, joka aiheuttaa epästabiiliutta syöttöön. Ykkössyötön onnistumisprosentissa onkin valtavaa varianssia. Pelaaja on toki nuori vielä ja syöttö varmasti kehittyy matkan varrella, joten ei anneta tämänkään varianssin vielä häiritä. Kakkossyöttö on vielä aavistuksen kevyt ja tulee usein vieläpä keskelle ruutua, mutta toisaalta kickiä on sen verran mukavasti, ettei siitä nyt teurasteta.
Pelitapa Tsitsipasilla on mukavan aggressiivinen ja yllättävikin ratkaisuja nähdään. Stoppareita mies viljelee ajoittain jopa liikaa, mutta yleensä taustalla on kyllä hyvä idea. Yllätysmomenttiaan monet stopparit tietysti menettävät. Pelillistä rohkeutta on kuitenkin riittämiin. Välillä pohdin jopa sitä, että meneekö se ajoittain jopa yli. Onni suosii toki rohkeaa, mutta veitsenterällä liikkuminen djokovicien ja zverevien kanssa ei aina ole se voitokkain tapa.
Aika näyttää mihin kreikkalainen vielä yltää. Ihailtavan sitkeä, kurinalainen ja kärsivällinen kaveri Tsitsipas on. Periksi ei anneta ja sitä on aina upeaa seurata. Varsinkin kun myös vastustajat tajuavat tämän jo nyt ja se saa heissä aikaan levottomuutta. Jopa tietynlaista sulamista.
Kreikkalaisen pelin tehnee vastustajalle hankalaksi ennen kaikkea tietynlainen rytmittömyys ja mentaalinen sitkeys. Tsitsipasin peli on oikeastaan kaikkea rytmittömyyttä tuuppaamisen ja lämäilyn välistä ja erityisen hankalan hänestä tekee se, ettei hän häviä ottelusta helpolla vaan roikkuu sitkeästi mukana kuin kissa monine henkineen. Zverev vaikutti lyöneen kreikkalaisen jo 2-3 kertaa ottelussa, mutta Tsitsipasin yritteliäisyys ja rohkeus maksoivat itsensä takaisin voiton kera vaikka saksalaisella oli jopa ottelupalloja matsin aikana.
Tsitsipasin peli on blokkauksineen, verkolle nousuineen, stoppareineen ja lämäilyineen siis kovin rytmitöntä. Hänen kämmenensä on jotain väliltä letkeä lämäri ja jäykähkö tuuppaus ja sitä on vaikea ennakoida. Osuma voi olla välillä pahasti takana, jolloin saatto karkaa nadalmaisesti pään taakse lyöntikäden puolelta tai sitten osuma on upeasti edessä ja lyönti virtaa luonnollisesti eteenpäin, jolloin saattokin taipuu nätisti vasemman olan luokse. Välillä mies yllättää myös kämmenslicellaan, joka pitää vastustajaa koko ajan varpaillaan.
Hänen yhden käden rystynsä on myös täynnä varianssia. On hurjaa yläkierrettä, mutta myös tehokasta alakierrettä, jolla neutralisoida ja/tai puolustaa. Osuman puhtaus vaihtelee myös, joka vaikuttaa tietysti lyönnin pituuteen, jolloin vastustajalle näyttäisi riittävän rystyn painotus ja lyhyen lyönnin odottelu, johon sitten iskeä. Tämä on kuitenkin väliaikaista, sillä yhtä hyvin Tsitsipas voi väläyttää rystyllään hirmukrossin tai ikävästi puukottavan rystyn pitkin linjaa.
Näillä nopeilla suunnanvaihdoksissa Tsitsipas saa aikaan kiirettä ja kentän avaamisen, jonka hän hyödyntää usein maksimaalisesti nousemalla kissamaisen kevyesti ja nopeasti verkolle päättämään pisteen eleettömästi verkkopelillään. Usein hän vain tiputtaa pallon kenttään liikoja krumeluureja yrittämättä. Tehokasta ja nerokasta.
Syöttö on kreikkalaisella letkeä, mutta taso vaihtelee vielä rajusti. Syöttöliike ei ole aivan puhtain mahdollinen ja mailan vienti osumaan tulee vähän jopa hookmaisesti, joka aiheuttaa epästabiiliutta syöttöön. Ykkössyötön onnistumisprosentissa onkin valtavaa varianssia. Pelaaja on toki nuori vielä ja syöttö varmasti kehittyy matkan varrella, joten ei anneta tämänkään varianssin vielä häiritä. Kakkossyöttö on vielä aavistuksen kevyt ja tulee usein vieläpä keskelle ruutua, mutta toisaalta kickiä on sen verran mukavasti, ettei siitä nyt teurasteta.
Pelitapa Tsitsipasilla on mukavan aggressiivinen ja yllättävikin ratkaisuja nähdään. Stoppareita mies viljelee ajoittain jopa liikaa, mutta yleensä taustalla on kyllä hyvä idea. Yllätysmomenttiaan monet stopparit tietysti menettävät. Pelillistä rohkeutta on kuitenkin riittämiin. Välillä pohdin jopa sitä, että meneekö se ajoittain jopa yli. Onni suosii toki rohkeaa, mutta veitsenterällä liikkuminen djokovicien ja zverevien kanssa ei aina ole se voitokkain tapa.
Aika näyttää mihin kreikkalainen vielä yltää. Ihailtavan sitkeä, kurinalainen ja kärsivällinen kaveri Tsitsipas on. Periksi ei anneta ja sitä on aina upeaa seurata. Varsinkin kun myös vastustajat tajuavat tämän jo nyt ja se saa heissä aikaan levottomuutta. Jopa tietynlaista sulamista.
21/05/2015
Massakausi 2015: Scouting Nadal, osa II (Madrid Masters ja Rooma Masters)
Massakauden kuumin peruna on ollut Rafael Nadalin vire.
Osassa I seurattiin miehen otteita Monte Carlossa. Siellä miehelle irtosi pieniä lupauksia herättänyt semifinaalipaikka, jossa kuitenkin kauden kuningas, Novak Djokovic, oli vähintäänkin kilometrin tai kaksi edellä.
Osa II niputtaa miehen viimeisimmät isot ottelut Madridista sekä Roomasta ennen ensi viikolla alkavaa Roland Garrosia.
Nadal vs. Dimitrov (puolivälierä, Madrid)
Dimitrovia vastaan nähtiin jälleen erittäin varovainen ja edelleen yllättävänkin virheherkkä Nadal.
Silmiinpistävintä oli kuitenkin puutteellinen reagointi hyökkäystilanteissa. Hän ei mennyt lyönteihin samalla intensiteetillä kuin parhaimmillaan ja ajoittain jo Monte Carlossa, vaan jäi jauhamaan taakse, josta hän ei nykyvireellään läpi lyö. Kämmentään hän hakikin väkinäisesti, jolloin tuloksena oli tukku karmeita virheitä, epäpuhtaita osumia tai lyhyeksi jääneitä suutareita, pahimmillaan kaikkia näitä yhdessä lyönnissä. Rystyä tämä painottomuus on vaivannut jo pidempään. Vain Grigor Dimitrovin virhealttiimpi peli ratkaisukohdissa pelasti tällä erää Nadalin.
Osassa I seurattiin miehen otteita Monte Carlossa. Siellä miehelle irtosi pieniä lupauksia herättänyt semifinaalipaikka, jossa kuitenkin kauden kuningas, Novak Djokovic, oli vähintäänkin kilometrin tai kaksi edellä.
Osa II niputtaa miehen viimeisimmät isot ottelut Madridista sekä Roomasta ennen ensi viikolla alkavaa Roland Garrosia.
Nadal vs. Dimitrov (puolivälierä, Madrid)
Dimitrovia vastaan nähtiin jälleen erittäin varovainen ja edelleen yllättävänkin virheherkkä Nadal.
Silmiinpistävintä oli kuitenkin puutteellinen reagointi hyökkäystilanteissa. Hän ei mennyt lyönteihin samalla intensiteetillä kuin parhaimmillaan ja ajoittain jo Monte Carlossa, vaan jäi jauhamaan taakse, josta hän ei nykyvireellään läpi lyö. Kämmentään hän hakikin väkinäisesti, jolloin tuloksena oli tukku karmeita virheitä, epäpuhtaita osumia tai lyhyeksi jääneitä suutareita, pahimmillaan kaikkia näitä yhdessä lyönnissä. Rystyä tämä painottomuus on vaivannut jo pidempään. Vain Grigor Dimitrovin virhealttiimpi peli ratkaisukohdissa pelasti tällä erää Nadalin.
Nadal vs Berdych (välierä, Madrid)
Nadalin kohdalla käy usein niin, että kun häneltä vähiten mitään odottaa, niin hän iskee voiton tai winnerin periaatteessa kuin "tyhjästä". Niin kävi Berdychiäkin vastaan. Kauden paras ottelu tähän mennessä. Edeltävät ottelut eivät ennakoineet moista näytöstä.
Yön aikana rystyyn oli tullut 2-3 metriä lisää pituutta, osuma oli puhdas kummaltakin puolelta, liike herkkää ja kevyttä ja niin edelleen. Lyömistä leimasi ennen kaikkea rentous, ehkä ensimmäistä kertaa tällä kaudella tässä määrin. Kasvaneesta itseluottamuksesta indikoi selkeimmin pitkin linjaa lähteneet tuliset kämmenet, jotka ovat loistaneet lähinnä poissaolollaan koko massakauden ajan. Toisaalta miestä tuntuu vaivavan lähes krooninen passiivisuus ja virhealttius murtopalloissa, joiden voittaminen on edelleen todella vaikeaa. Yhtä breikkiä kohden vaaditaan valtava määrä mahdollisuuksia, mikä ei tietysti jeesaa vielä tätäkin isommissa otteluissa.
Nadal vs. Murray (finaali, Madrid)
Yön aikana rystyyn oli tullut 2-3 metriä lisää pituutta, osuma oli puhdas kummaltakin puolelta, liike herkkää ja kevyttä ja niin edelleen. Lyömistä leimasi ennen kaikkea rentous, ehkä ensimmäistä kertaa tällä kaudella tässä määrin. Kasvaneesta itseluottamuksesta indikoi selkeimmin pitkin linjaa lähteneet tuliset kämmenet, jotka ovat loistaneet lähinnä poissaolollaan koko massakauden ajan. Toisaalta miestä tuntuu vaivavan lähes krooninen passiivisuus ja virhealttius murtopalloissa, joiden voittaminen on edelleen todella vaikeaa. Yhtä breikkiä kohden vaaditaan valtava määrä mahdollisuuksia, mikä ei tietysti jeesaa vielä tätäkin isommissa otteluissa.
Nadal vs. Murray (finaali, Madrid)
Jälleen hurja aallonpohja. Täydellinen mahalasku. Floppi. Ottelu unohdettavaksi. Kauden parasta seurasi kauden karmein esitys.
Toki Andy pelasi hyvin ja viisaasti, eikä antanut Nadalin esimerkiksi mellestää juuri yhtään kämmenellään, mutta totuuden nimessä kuka tahansa Madridin mallipallotytöistäkin olisi voittanut tämän Nadalin. Virheitä kaikkialta. Aivan kaikkialta. Ei mitään mahdollisuuksia näin huonolla ja ohuella osumalla, lyhyellä pallolla ja virhealttiudella.
Nadal vs. Wawrinka (puolivälierä, Rooma)
Parin peruslanauksen (Ilhan ja Inser) jälkeen vastassa jälleen yksi suurista eli Stanislas Wawrinka, joka niin ikään on hakenut koko kauden parasta virettään.
Kuvaavaa oli, että vaikka Nadalilla oli jo neljä perättäistä eräpalloa ensimmäisen erän tie-breakissä, erävoitto jäi haaveeksi. Wawrinkan kaikki-tai-ei-mitään-peli toimi upeasti ja Nadal jäi passiivisempana ihmettelemään kun pallot viuhuivat ohi Rooman yössä. Karmeimmista virheistä (tyyliin Murray-ottelu) mies oli jo päässyt eroon, mutta edelleen tärkeiden pisteiden voittaminen vaatii jotain extraa. Lähinnä se vaatii sitä rohkeutta, jolla pallot laitetaan poikki tai joilla myllyyn laitetaan lisää kierroksia. Tällä hetkellä nuo kuoliniskut puuttuvat. Wawrinkaa vastaan toinen erä olikin jo yhtä päätyä ja Nadal vaikutti fyysisesti lamaantuneelta ensimmäisen erän tappiosta, joka puolestaan antoi Wawrinkalle itseluottamuksen ja uskon.
***
Jos siis Nadalin tilanteen summaisi tilastotermein, niin voisi sanoa ainakin sen, että vireen vaihteluväli on tällä massakaudella ollut järkyttävän suuri. Trendi on kuitenkin aavistuksen nouseva ja pala palalta asioita on korjattu ja opittu virheistä. Toki muutamia takapakkejakin on otettu, mutta suunta lienee oikea, vaikkakin vauhti on väärä. Yrityksen puutteesta miestä ei voi syyttää, sillä asenne tuntuu olevan kohdillaan, eikä henkistä luovuttamista olla nähty. Varsin tärkeä merkki sekin.
Tähän mennessä nähty ei tule kuitenkaan riittämään Garrosin mestaruuteen tänä vuonna. Laskeneesta sijoituksesta johtuen aikaa tosihetkeen on enää 3-4 "treeniottelun" verran. Paras viidestä -ottelut pelastavat vähän, mutta eivät kaikkea.
Toki Andy pelasi hyvin ja viisaasti, eikä antanut Nadalin esimerkiksi mellestää juuri yhtään kämmenellään, mutta totuuden nimessä kuka tahansa Madridin mallipallotytöistäkin olisi voittanut tämän Nadalin. Virheitä kaikkialta. Aivan kaikkialta. Ei mitään mahdollisuuksia näin huonolla ja ohuella osumalla, lyhyellä pallolla ja virhealttiudella.
Nadal vs. Wawrinka (puolivälierä, Rooma)
Parin peruslanauksen (Ilhan ja Inser) jälkeen vastassa jälleen yksi suurista eli Stanislas Wawrinka, joka niin ikään on hakenut koko kauden parasta virettään.
Kuvaavaa oli, että vaikka Nadalilla oli jo neljä perättäistä eräpalloa ensimmäisen erän tie-breakissä, erävoitto jäi haaveeksi. Wawrinkan kaikki-tai-ei-mitään-peli toimi upeasti ja Nadal jäi passiivisempana ihmettelemään kun pallot viuhuivat ohi Rooman yössä. Karmeimmista virheistä (tyyliin Murray-ottelu) mies oli jo päässyt eroon, mutta edelleen tärkeiden pisteiden voittaminen vaatii jotain extraa. Lähinnä se vaatii sitä rohkeutta, jolla pallot laitetaan poikki tai joilla myllyyn laitetaan lisää kierroksia. Tällä hetkellä nuo kuoliniskut puuttuvat. Wawrinkaa vastaan toinen erä olikin jo yhtä päätyä ja Nadal vaikutti fyysisesti lamaantuneelta ensimmäisen erän tappiosta, joka puolestaan antoi Wawrinkalle itseluottamuksen ja uskon.
***
Jos siis Nadalin tilanteen summaisi tilastotermein, niin voisi sanoa ainakin sen, että vireen vaihteluväli on tällä massakaudella ollut järkyttävän suuri. Trendi on kuitenkin aavistuksen nouseva ja pala palalta asioita on korjattu ja opittu virheistä. Toki muutamia takapakkejakin on otettu, mutta suunta lienee oikea, vaikkakin vauhti on väärä. Yrityksen puutteesta miestä ei voi syyttää, sillä asenne tuntuu olevan kohdillaan, eikä henkistä luovuttamista olla nähty. Varsin tärkeä merkki sekin.
Tähän mennessä nähty ei tule kuitenkaan riittämään Garrosin mestaruuteen tänä vuonna. Laskeneesta sijoituksesta johtuen aikaa tosihetkeen on enää 3-4 "treeniottelun" verran. Paras viidestä -ottelut pelastavat vähän, mutta eivät kaikkea.
22/04/2015
Massakausi 2015: Scouting Nadal, osa I (Monte Carlo Masters)
Ennen massakautta oli paljon spekulaatiota siitä, voittaako Rafael Nadal enää koskaan mitään suurta. Kärkkäimmät olivat valmiita jopa kuoppaamaan miehen ja hänen vanhanaikaisen (?) pelinsä.
Itse en tällä perusteella miestä vielä unohtaisi, mutta ongelmat henkisellä puolella antavat totta kai aihetta moiseen pohdintaan. Jossain vaiheessa uraa voittaminen alkaa paljon voittaneellekin pelaajalle merkitsemään sen verran, että henkistä painolastia voi kertyä, varsinkin jos joku on samaan aikaan isona kantona kaskessa ja voittotahti hiipumassa.
Osin tästä syystä ja osin miehen omien sanojensa ("itseluottamusvaje") takia otin Nadalin otteet tällä massakaudella erityistarkkailuun.
Haluan nähdä, miten ja missä vaiheessa miehen peli löytää tämänvuotisen maksiminsa. Viime vuosina, kun massavoittaminen ei olekaan heti ihan saletissa, Nadalin vire ja sen rakennus itseluottamuksineen on noudatellut samaa kaavaa: askel askeleelta kohti Roland Garrosia, jossa peli sitten lopullisessa kuosissaan.
Seurataan siis matsi matsilta Nadalin matkaa ja pelin evoluutiota kohti Garrosia. Aloitus siis Monte Carlosta, jossa tie katkesi semifinaalitappioon Novak Djokovicille.
Nadal vs. Pouille (toinen kierros)
Nadal vs. Djokovic (semifinaali)
Djokovic oli ottelun alussa aavistuksen hermostuneen oloinen, eikä missään nimessä viime aikojen dominoiva itsensä. Ensimmäisessä erässä Nadalilla oli mm. paikat tuplamurtoon ja jopa kahdesti, mutta virheherkkä esitys ei tuonut tarvittavia "tärkeitä" pisteitä. Pelillisesti Djokovic vaikuttaisi olevan täysin maksimissaan, sillä koneen käynnistyttyä Nadal löysi itsensä usein köysistä, eikä ollut paljon mitä Djokovic olisi voinut tehdä enää paremmin. Nadalin lyönti sen sijaan oli usein epävarma ja ylikierteinen lyhyt kevätpörriäinen, jolla ei tuhoja Djokovicia vastaan tehdä. Liikkuminen lyöntiin ei ollut ihan yhtä irtonaista kuin esim. hyvässä ottelussa Ferreriä vastaan, jolloin lyönnin paino jäi vajaaksi. Paljon positiivista, mutta paras vire hakee vielä ja näkyy erityisesti tärkeimmillä hetkillä.
Summatakseni sanoisin, että viikon ajalle melko iso askel eteenpäin, mutta paljon pitää tapahtua, että Nadal Djokovicin tällä massakaudella voittaisi.
Seurataan tilannetta.
Itse en tällä perusteella miestä vielä unohtaisi, mutta ongelmat henkisellä puolella antavat totta kai aihetta moiseen pohdintaan. Jossain vaiheessa uraa voittaminen alkaa paljon voittaneellekin pelaajalle merkitsemään sen verran, että henkistä painolastia voi kertyä, varsinkin jos joku on samaan aikaan isona kantona kaskessa ja voittotahti hiipumassa.
Osin tästä syystä ja osin miehen omien sanojensa ("itseluottamusvaje") takia otin Nadalin otteet tällä massakaudella erityistarkkailuun.
Haluan nähdä, miten ja missä vaiheessa miehen peli löytää tämänvuotisen maksiminsa. Viime vuosina, kun massavoittaminen ei olekaan heti ihan saletissa, Nadalin vire ja sen rakennus itseluottamuksineen on noudatellut samaa kaavaa: askel askeleelta kohti Roland Garrosia, jossa peli sitten lopullisessa kuosissaan.
Seurataan siis matsi matsilta Nadalin matkaa ja pelin evoluutiota kohti Garrosia. Aloitus siis Monte Carlosta, jossa tie katkesi semifinaalitappioon Novak Djokovicille.
Nadal vs. Pouille (toinen kierros)
Rafa pelasi ensimmäisessä ottelussaan erittäin paljon moonballia, mutta rohkeammatkin lyöntisuunnat olivat löytymässä ja kokeilun alla. Suurimman itseluottamusmittarin eli kämmenen painonsiirto eteenpäin "lyönnin läpi" oli hurjan vajaa. Energia hukkui liiaksi ylös. Osin tämä on tuttua, mutta nyt tekemisessä oli selvästi käsijarru päällä. Syötönpalautukset lähtivät totutusti todella kaukaa takaa.
Lähtökohtaisesti Nadal toki rakentaa usein gameplaninsä aina vastustajansa mukaan ja mukautuu sekä soveltaa. Kun voittokaava selviää, hän pitäytyy usein härkäpäisesti plänissään kiinni ja tekee lähes jääräpäisesti vain sitä mistä pisteet todellakin ennemmin tai myöhemmin tulevat. Lucas Pouillea vastaan pisteet tulivat tämän rystypuolelta ja usein juuri moonballilla, jonka päälle terävä isku tai lisää jauhamista hyvällä marginaalilla, niin verkon ylityskorkeuden kuin sijoitustenkin suhteen. Pouillea vastaan riitti tämä.
Nadal vs. Isner (kolmas kierros)
Kostean ja kylmän kelin sekä pitkän pommittajavastustajan tiukka testi. Yhdysvaikutuksena siis pallojen normaalia matalampi ja lyhyempi pomppu Isnerin lämäilykorkeudelle takarajan päälle. Tämä toi jonkin verran tuskaa ja kiirettä Nadalin lyömiseen, sillä aikaa lyöntien latailuun ei juuri jäänyt. Siihen ei auttanut edes syötönpalautusten lähdöt takapressusta.
Ottelu oli Isnerin hyvän syöttämisen ja ultra-aggressiivisen make-or-break-tyyppisen pelitavan takia varsin rytmitön, josta oli vaikea saada Nadalin osalta käsitystä. Siksi rytmittömyys ja moinen tulitus onkin yksi niistä potentiaalisista tekijöistä, joilla Nadal on massalla mahdollista kaataa.
Nadal pelasi selvästi peruspeliään vieläkin hakien, kuten niin usein tässä vaiheessa massakautta. Alakierrettä tulee vielä verrattain vähän ja stoppareita tuskin ollenkaan. Yläkierremyllyä haetaan jälleen kerran jääräpäisesti jopa rysyltä puolustettaessa. Välillä olisikin ollut selviä slicen paikkoja, mutta ei.
Kolmannessa erässä Nadalin peli vapautui selvästi murron saatuaan ja niitä niin kovin tuttuja massamyllyelementtejä alkoi vilauksittain taas näkyä. Saattoi olla kauden käänteentekevä hetki. Napsu tai parikin itseluottamusruuvia isommalle.
Nadal vs. Ferrer (puolivälierä)
Lyönneissä oli jo ihan eri lailla pituutta ja voimaa. Moonballia tuli vain hätätilanteissa tai vastustajan riepottelussa kulmasta toiseen kuten kuuluukin. Aktiivista peliä, kulmia, kämmenmyllyä, slicea, ja nyt myös stoppareita. Alkaa kuulostaa tutulta. Pientä varovaisuutta ja epävarmuutta lopullisten kuoliniskujen antamisessa ja juuri siksi nähtiin kolme erää. Palautukset edelleen takapressusta, mutta muuten pyrkimys aktiiviseen peliin lisääntynyt selvästi verrattuna ensimmäiseen otteluun.
Lähtökohtaisesti Nadal toki rakentaa usein gameplaninsä aina vastustajansa mukaan ja mukautuu sekä soveltaa. Kun voittokaava selviää, hän pitäytyy usein härkäpäisesti plänissään kiinni ja tekee lähes jääräpäisesti vain sitä mistä pisteet todellakin ennemmin tai myöhemmin tulevat. Lucas Pouillea vastaan pisteet tulivat tämän rystypuolelta ja usein juuri moonballilla, jonka päälle terävä isku tai lisää jauhamista hyvällä marginaalilla, niin verkon ylityskorkeuden kuin sijoitustenkin suhteen. Pouillea vastaan riitti tämä.
Nadal vs. Isner (kolmas kierros)
Kostean ja kylmän kelin sekä pitkän pommittajavastustajan tiukka testi. Yhdysvaikutuksena siis pallojen normaalia matalampi ja lyhyempi pomppu Isnerin lämäilykorkeudelle takarajan päälle. Tämä toi jonkin verran tuskaa ja kiirettä Nadalin lyömiseen, sillä aikaa lyöntien latailuun ei juuri jäänyt. Siihen ei auttanut edes syötönpalautusten lähdöt takapressusta.
Ottelu oli Isnerin hyvän syöttämisen ja ultra-aggressiivisen make-or-break-tyyppisen pelitavan takia varsin rytmitön, josta oli vaikea saada Nadalin osalta käsitystä. Siksi rytmittömyys ja moinen tulitus onkin yksi niistä potentiaalisista tekijöistä, joilla Nadal on massalla mahdollista kaataa.
Nadal pelasi selvästi peruspeliään vieläkin hakien, kuten niin usein tässä vaiheessa massakautta. Alakierrettä tulee vielä verrattain vähän ja stoppareita tuskin ollenkaan. Yläkierremyllyä haetaan jälleen kerran jääräpäisesti jopa rysyltä puolustettaessa. Välillä olisikin ollut selviä slicen paikkoja, mutta ei.
Kolmannessa erässä Nadalin peli vapautui selvästi murron saatuaan ja niitä niin kovin tuttuja massamyllyelementtejä alkoi vilauksittain taas näkyä. Saattoi olla kauden käänteentekevä hetki. Napsu tai parikin itseluottamusruuvia isommalle.
Nadal vs. Ferrer (puolivälierä)
Lyönneissä oli jo ihan eri lailla pituutta ja voimaa. Moonballia tuli vain hätätilanteissa tai vastustajan riepottelussa kulmasta toiseen kuten kuuluukin. Aktiivista peliä, kulmia, kämmenmyllyä, slicea, ja nyt myös stoppareita. Alkaa kuulostaa tutulta. Pientä varovaisuutta ja epävarmuutta lopullisten kuoliniskujen antamisessa ja juuri siksi nähtiin kolme erää. Palautukset edelleen takapressusta, mutta muuten pyrkimys aktiiviseen peliin lisääntynyt selvästi verrattuna ensimmäiseen otteluun.
Nadal vs. Djokovic (semifinaali)
Djokovic oli ottelun alussa aavistuksen hermostuneen oloinen, eikä missään nimessä viime aikojen dominoiva itsensä. Ensimmäisessä erässä Nadalilla oli mm. paikat tuplamurtoon ja jopa kahdesti, mutta virheherkkä esitys ei tuonut tarvittavia "tärkeitä" pisteitä. Pelillisesti Djokovic vaikuttaisi olevan täysin maksimissaan, sillä koneen käynnistyttyä Nadal löysi itsensä usein köysistä, eikä ollut paljon mitä Djokovic olisi voinut tehdä enää paremmin. Nadalin lyönti sen sijaan oli usein epävarma ja ylikierteinen lyhyt kevätpörriäinen, jolla ei tuhoja Djokovicia vastaan tehdä. Liikkuminen lyöntiin ei ollut ihan yhtä irtonaista kuin esim. hyvässä ottelussa Ferreriä vastaan, jolloin lyönnin paino jäi vajaaksi. Paljon positiivista, mutta paras vire hakee vielä ja näkyy erityisesti tärkeimmillä hetkillä.
Summatakseni sanoisin, että viikon ajalle melko iso askel eteenpäin, mutta paljon pitää tapahtua, että Nadal Djokovicin tällä massakaudella voittaisi.
Seurataan tilannetta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)