maanantai 31. joulukuuta 2012

Hyvää Uutta Vuotta!

Kaikille erinomaista ja menestyksekästä uutta vuotta niin kentällä kuin kentän ulkopuolella!

Palataan itse asiaan heti vuoden vaihtumisen jälkeen. Sitä odotellessa, olkaa ihmisiksi! Pysykää linjoilla!

-Tero

perjantai 28. joulukuuta 2012

Bad wear day (2012)

Palataan vielä kerran hetkeksi tähän vuoteen, mutta aavistuksen kevyemmin.

Nimittäin... Tästä lähtien (ja ajan hengen mukaisesti) tituleeraan itseäni paikan tullen myös (tennis)muotibloggaajaksi. Tavallaan. Sillä (ja koska) esteettinen silmäni on lahjomaton, vasurilla goes anti-fashion! Tenniskenttien noloimmat, karmeimmat ja tyylittömimmät releet Herran vuonna 2012, olkaa hyvä!

novak djokovic shoes australian open 2012
Isänmaallisuus vs. estetiikka?
Aloitetaan kengistä. Kuten brittirokkaritkin sen jo ovat vuosia sitten ilmaisseet: "You gotta have a decent pair of shoes. It's all about the shoes." Ei nyt mennä ihan yhtä ehdottomalle linjalle, mutta huippunimistä löytyy yksi mies, jolle asiasta voisi mainita. Palkinto sarjassa tyylittömimmät kengät menee Novak Djokovicille. Paras, tässä tapauksessa siis pahin, esimerkki ne isänmaalliset serbikengät Davis Cupista eteenpäin, joiden punavalkosininen sekasotku hyppää silmille kotisohville asti. Oh my... Onneksi nämä tossut nähtiin tänä vuonna vain satunnaisesti, mutta se riitti tähän kannuun.
Nämä sukat. Unreal.

Kengistä nopeasti sukkiin. Palkinnon saaja on niin ikään päivänselvä. Hyvät naiset ja herrat, mies noloimpien sukkien sisällä: Philipp Petzschner! Ei sukissa sinällään mitään vikaa ole, paitsi väri (kuvassa), mutta se, että kaveri hilaa sukkansa polvien tasolle tenniskentällä on karmeaa katseltavaa. Jalkapallokentällä vielä ok, mutta tenniskentällä so not.

Right. Said Fred.
Jatketaan shortseihin. Hurjimpiin shortseihin. Tästä on ollut puhetta jo aiemmin, mutta miehen, jonka jaloilla on pituutta 150 senttiä per putki, ei tulisi pitää shortseja kokoa medium. Pienemmän miehen bermudat on  Raonicin jalassa boxerit. Lyhyet boxerit. Shortsit itsessään ovat varmasti tyylikkäät, mutta se ei auta jos ne ovat liian pienet tai ne on nostettu nykäsmäisesti napaan saakka.
Radek, paidoille näin. Usein.

Paitoihin. Itse väittäisin kaiken lähtevän hyvännäköisestä paidasta, eikä kengistä. Valitettavasti Radek Stepanek on kanssani eri mieltä. Ollut jo vuosia. En tiedä, mistä tai miltä vuosikymmeneltä mies kaivaa paitansa, mutta toivon, että ainakin tässä mielessä esimerkiksi neonvärit jäisivät 80-luvulle. Käsittämättömiä näyttöjä tällä saralla, joten palkinto karmeimpien paitojen sarjassa siis Radekille.


Entäpä accessories? Lähinnä mieleen tulee urpoimmat hikinauhat. Tässäkin sarjassa meillä olisi aivan ylivoimainen voittaja, ellei Ivan Ljubicic olisi lopettanut kesken kauden. Valitettavasti hän kuitenkin lopetti jo keväällä, joten jätämme hänet rauhaan. Ainakin melkein, sillä kalju, jonka ympärillä kapea perusfrotee oli ilmestyksenä kuitenkin kertakaikkisen julma. Parhaimmillaan sitä oli myös miehen peli, joten jotain voidaan antaa anteeksi. Ei paljoa, mutta vähän. Palkinnolle löytyy kuitenkin ottaja myös nykypelaajista. En tiedä, kuinka paljon David Ferrer otteluiden aikana hikoilee, mutta silti en itse laittaisi kahdeksaa huivia päällekkäin pään ympärille, oli hikoilu miten hurjaa tahansa. Tyylittömyyden irtopinnoja vielä siitä, että hikinauhat ovat osittain korvien päällä. Auts.

Tämän verran turhamainen on siis tämäkin blogisti. Vaatteet tekevät miehen. "Rumat ne vaatteilla koreilee" on ja on aina ollut tyylitajuttomien kurapuhetta, joten ei siitä sen enempää. Vaatetuksen tulee olla kunnossa myös tenniskentällä. Piste. Jokainen matsi on jokaikinen kerta pienen elämän pieni tähtihetki, jota kunnioitetaan vastaavalla arvokkuudella kuin vastustajaa eikä sinne ilman asiallista vaatetusta mennä.  

Tyylipoliisi on iskenyt, joten välttäkää ainakin nämä karikot, kun lähipäivinä menette Intersportin ja/tai tenniswarehouse.comin aleihin, ettekä halua tulevana vuonna listoilleni. Blogisti valvoo myös kotimaisia kenttiä ja huomauttaa asiattomuuksista. Tämä vain ja ainoastaan siksi, että muuan reissaava erityisavustajani on jättänyt verkkokalvoilleni lähtemättömän muistijäljen, jossa iso kalju mies pelaa tennistä tangoissaan. Tästä on jo vuosia, mutta tuo näky ei katoa sarveiskalvoiltani koskaan. Ei koskaan.

Tässä vielä tennisfashionistan tyylivinkit kaudelle 2013, joilla onnistut varmasti:

1) Hillityt yksiväriset (valkoiset, mustat, tummansiniset tai harmaat) pelikengät.
2) Kenkien kanssa mätsäävät sukat (valoinen-valkoinen tai tumma-musta). Sukan suun tulee olla lähempänä nilkkaa kuin polvea.
3) Shortsit sopivan löysät ja pitkät. Ei kuitenkaan caprit tai piraattihousut. Väri valkoinen tai musta.
4) Paita (yksivärinen) hillityllä kuviolla tai kuosilla, joka mätsää värikartallaan shortseihin, sukkiin ja kenkiin. Neonvärit kielletty kaikissa muodoissaan. Samoin sarjakuva-, bändi- ja kerrastopaidat.
5) Hikinauhoja 2-3 kpl, joista yksi lyöntikäden ranteessa on pakollinen. Valinnan mukaan toiseen ranteeseen tai otsalle loput. Tai molempiin. Semileveä hikipanta tyyliin Mardy Fish on bueno, ole varovainen kapean kanssa, sillä vain harvat ovat siinä onnistuneet. Bandanat ok vain, jos niskan solmujämät eivät heilu tuulessa/lyödessä. Ranteeseen ennemmin leveät a la Ivan Lendl, kuin kapeat a la Björn Borg.

Nyt jäänkin odottelemaan vaatevalmistajien lähetyksiä tulevan vuoden mallistoista. Kokoni on muuten M ja kengän koko siinä 42-43 (esim. Adidas UK 10 on aika ok). Kiitos oikein paljon.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua!

Lyhyestä (joulu)virsi kaunis:

Hyvää Joulua kaikille!

Rauhoittukaa, nauttikaa ja olkaa. Muistakaa syödä ja juoda. Kerätkää voimia. Uusi kausi on jo ovella!

Terveisin,
Tero

torstai 20. joulukuuta 2012

Ja voittaja on...

Vuosi 2012 on vääjäämättä lipumassa mailleen. Ennen kuin luodataan tulevaan otetaan vielä kerran valikoitu, mutta tiukka, tuijotus menneeseen ja jaetaan tämän vuoden gloriat niille, keille se kuuluu.

Vuoden nousu: Andy Murray

On varmasti tuhat ja sata pelaajaa, jotka hilasivat rankingiään ylöspäin enemmän kuin Andy. On varmasti satoja pelaajia, jotka oppivat tänä vuonna enemmän pelaamisesta kuin Andy. Mutta on vain yksi pelaaja, joka oppi tänä vuonna voittamaan todella isoja otteluita ja nousemaan siinä samalla Grand Slam- ja olympiavoittajaksi. Pulinat pois, Andy kuuluu vihdoinkin isojen poikien joukkoon. [Tiedetään, tiedetään, älkää muistuttako, ok?]

Vuoden comeback: Roger Federer ja Brian Baker

Jaan palkinnon kahdelle herrasmiehelle. Toisaalta Rogerille, koska uskoni oli jo mennyt, enkä todellakaan kuvitellut näkeväni Federeriä enää Grand Slam -kannun kanssa. Joku voisi sanoa, ettei hän koskaan ikinä missään ollutkaan, mutta kahden ja puolen vuoden grandslamittömyys ennen Wimbledonia on tämän tason mestarille sysimustaa vaellusta.

Toinen paluumuuttaja on Brian Baker. Puhutaan toki täysin eri kaliiberin pelurista kuin Roger tai muu kärkiporukka, mutta Brianin elämä (ei Monty Python) on uskomaton tarina uskosta, sinnikkyydestä ja tahdosta. Kaikkien niiden sairastelujen, loukkaantumisten ja leikkausten jälkeen mies pelaa itsensä seitsemän vuoden tauon jälkeen ATP tourin paluuturnauksessaan finaaliin ja vieläpä massalla. Tarinaa on pakko rakastaa, vaikkei amerikkalaissiirappi maistuisikaan.

Vuoden eläkkeet: Fernando Gonzales, Ivan Ljubicic, Andy Roddick, Juan Carlos Ferrero
Mitä tässä voi sanoa? Hienoja miehiä? Hienoja pelaajia? Hienoja taistelijoita? Aivan varmasti, mutta samalla vain kaksi voitettua Grand Slam -turnausta. Sanoisin, että puhutaan Federerin aikakauden suurimmista uhreista. Ilkeimmät voisivat puhua uhrilampaista, mutta en minä, etkä sinäkään, koska
  • Roddickin syöttö tiputtaa meistä kenet tahansa siihen paikkaan
  • Gonzalesin kämmen lähti lujempaa ja tarkempaa kuin sinun syöttösi
  • Ljubicicin kalju plus perusfrotee (hikipanta) on karuin näky ikinä
  • Ferreron tyylikkyyttä, vaatimattomuutta ja sportsmanshipiä ei ole koskaan liikaa.
Vuoden tulevaisuus: David Goffin
Näimmekö kesällä Harry Potterin vai tenniksen tulevaisuuden?

Vuoden letkeys: David Goffin
Näimmekö kesällä Harry Potterin vai tenniksen tulevaisuuden?

Vuoden potilas: Rafael Nadal
Monte Carlo? Check. Barcelona? Check. Rooma? Check. Roland Garros? Check. Kausi pakettiin? Check. Ensi vuonna uusi yritys. #Vamos. #Mistä #uusia #polvia?

Vuoden "mitä tapahtui?": Milos Raonic
Alkukaudesta vielä huimaa pommitusta ja aggressiivistä tekemistä. Kesän aikana täyskäännös ja syksyllä jo vaisua läpsyttelyä. Isompaa tuupparia en juuri nyt muista nähneeni. Mahdollisuudet olla vaikka mitä, mutta vaatii alkukauden kaltaisia otteita.

Vuoden "luu käteen": John Isner
Kun Isner voitti alkukaudesta Federerin hallimassalla Davis Cupissa lähes suvereenisti, alkoivat odotusarvot olla kohdillaan myös hänen kohdallaan. Valitettavasti meno hyytyi pahoin kauden edetessä ja näyttää siltä, että se iso pommi jää sittenkin tekemättä. Kvartsikamaa myös jatkossa. Ei enempää, muttei myöskään vähempää.

Vuoden "ei koskaan ikinä milloinkaan yhtään mitään": [tässä piti olla Andy Murray]
Ei kuitenkaan ole, koska massakauden jälkeen tapahtui paljon hienoja asioita Andylle. Ja hyvä niin. Jätetään tämä nyt jakamatta.

Vuoden raivarit: Marcos Baghdatis, Australia
Koska tämä on perheohjelma, emme palaa enää tähän.

Vuoden piste: Roger Federer vs. Novak Djokovic, ATP World Tour Finals, Lontoo, ensimmäinen erä tie-break 5-6 (Federerin syöttö)
Miljoona hienoa pistettä nähtiin tänäkin vuonna, joten yhtä on vaikea nostaa yli muiden. Tämä oli kuitenkin yksi niitä hetkiä, jolloin ei tajua enää mistään mitään. Tällainen kaverin eräpalloon omissa peleissä, niin erä on sun. Nyt kävi toisin.

Vuoden erä: Erä nro 5 ottelussa Lukas Rosol vs. Rafael Nadal, Wimbledon 2. kierros
Kuvittele tilanne: vastassa Rafael Nadal, Wimbledon, viides erä alkamassa. Olet juuri hävinnyt neljännen erän. Mitä teet? Murrat kerran, pidät omat syöttösi kutakuinkin puhtaasti ja ratkaisugeimissä syötät kolme ässää. Nostat kädet ylös ja kaadut selällesi maahan. Lukasrosol-hetkestä tuli käsite. Tässä erän higlightsit.

Vuoden ottelu: Novak Djokovic vs. Rafael Nadal, Australian Open finaali
Vaikka olin ja olen periaatteessa edelleen sitä mieltä, että tässä ottelussa mentiin tenniksen evoluutiossa suuntaan, jossa valitettavasti brutaali fyysiyys näyttelee pääosaa taidon ja/tai taktiikan sijaan, oli tämä siitä huolimatta draamallaan ja taistelullaan (luonnollisesti myös fyysisyydellään) vertaansa vailla. Kyseessä oli kuitenkin Grand Slam -finaali ja tämän vuoden finaaleista ehdottomasti jännittävin. Hightlightsit tästä.

Vuoden paras: Novak Djokovic
Australia: voitto, Roland Garros: finaali, Wimbledon: semifinaali, US Open: finaali, World Tour Finals: voitto. Number one. I rest my case.


Siinä ne. Kommentteja ja ehdotuksia otetaan kernaasti vastaan!