Ennakko: Suomi vs. Belgia, Davis Cup 2022

Suomi-tenniksen isoin viikonloppu on täällä! Voitolla mennään Davis Cupin finaaliturnaukseen, mutta miten käy? Tässä ennakko!

Odotettavissa on klassisen kaunis ja perinteinen Davis Cup-kohtaaminen, jossa Suomi lienee hienoinen haastaja. Mutta sitten taas toisaalta, kotiyleisön tuella on "altavastaajana" yllätetty isompiakin nimiä, kuten Dominic Thiem muutama vuosi sitten. Asetelma on kuitenkin äärimmäisen herkullinen. Jo etukäteen vaikuttaisi siltä, että tämä kohtaaminen on ikään kuin tehty urheiludraaman ikimuistoiseksi klassikoksi.

Ennakko: Puolivälierä Novak Djokovic vs. David Goffin, Wimbledon 2019

Wimbledonin puolivälierät pelataan keskiviikkona! Tästä alkaa ennakot!

Novak Djokovic vs. David Goffin

Ennakkosuosikki Novak Djokovic on kahlannut alkukierrokset läpi odotetun tylysti vaikka yksi erätappio jonkinlaisen työtapaturman nimissä on matkaan mahtunutkin (Huber Hukcacz, 3. kierros). Peli on äärettömän tehokasta ilman ylimääräisiä koreiluja tai isompaa magiaa. Djokovic pitää pallossa hyvää painoa pituuden ja vauhdin kautta sekä rankaisee armotta, jos vastustajan lyönti, lyhyt tai ns. kuollut pallo, antaa siihen mahdollisuuden. Kulmia avataan oikeastaan vasta jos ja kun vastustaja avaa niitä ensin. Peruspelaaminen ei kentän pituussuuntaisine lanauksineen ole seksikkäintä, mutta ehdottomasti yhtä tehokkaimmista se on. Vaatii hyvin paljon pelaajalta ja peliltä, joka tähän pystyy vastaamaan.

Kvartsissa sitä pääsee yrittämään Belgian David Goffin, jonka urakointi on kasvanut lähes samaa tahtia kaavion kierrosten kanssa. Uransa kolmatta kertaa Grand Slam-puolivälierässä oleva ja täten myös parhaan Wimbledon-tuloksensa tekevän Goffinin reitillä on riittänyt vähintääkin sopivasti haasteita ja varsinkin kolmannen kierroksen voitto Daniil Medvedevistä oli hyvä testi. Nyt testi on kuitenkin pahinta mahdollista luokkaa.

Isoin kysymys on tietysti se, millä ihmeellä Goffin voisi voittaa Djokovicin? Heidän pelissään on tiettyjä samankaltaisuuksia, joskin Goffin on hieman aktiivisempi, mutta hänellä ei ole oikeastaan mitään yksittäistä osa-aluetta, jolla hän olisi Djokoviciä etevämpi. Siksi ottelusta tulee Goffinille hyvin vaikea ja erävoittokin olisi tavallaan hyvä tulos.

Goffinin monipuolisesta pelistä puuttuu kuitenkin se yksi selvä pelote, jolla voisi tuhoja systemaattisesti tehdä. Kaikkien lyöntisuuntien tulisi toimia aivan ultimaattisen tarkasti ja tehokkaasti, jotta Djokoviciä voisi edes hieman Goffinin pelillä horjuttaa.

Djokovic pystynee pitämään belgialaisen otteessaan hyvin pitkälti painavalla peruspelillään, jolla hän käytännössä pakottaa belgialaisen ottamaan ylimääräisiä riskejä, jotka näkyvät todennäköisesti hieman hätäisinä nousuina verkolle, joista Djokovic rankaisee hyvin usein ja vaikka jopa ahdistettuna selkä verkkoa kohti.

Jos taas serbi intoutuu hyökkäämään aggressiivisesti, niin Goffinille on luvasssa, hyvästä puolustuksesta huolimatta, kovat ajat ja ottelu on nopeasti ja kliinisesti yksinkertaisesti äkkiä ohi. Uskon isossa kuvassa tähän skenarioon, sillä niin hyvällä itseluottamuksella Djokovic seilaa juuri nyt.

Djokovic semeihin 3-0.

Ennakko: Puolivälierä Rafael Nadal vs. Kei Nishikori, Roland Garros 2019

Päivän toinenkin puolivälierä on toki herkullinen ainakin paperilla, mutta suurehko vesittymisen vaara on tässä ottelussa ilmeinen.

Rafael Nadal vs. Kei Nishikori
Nadal on ollut hyvässä vireessä ja tehnyt juuri sen, mitä on odotettukin. Peli on paikoitellen todella jäätävää, mutta pieniä aaltoilujakin on seassa ollut, vaikka ns. todelliset mittarit ovat vielä kohtaamatta. Erätappiossa David Goffinille oli ehkä hieman työtapaturman makua, mutta toisaalta, tuliko niitä esimerkiksi viime vuonna? Niinpä. Ei tullut. Mielestäni tämän vuoden turnaus onkin vielä täysin auki, eikä Nadalin lanaus ole tänä vuonna mitenkään yliluonnollista vielä ollut.

Mittaria ei tarjoile kuitenkaan vielä Kei Nishikorikaan, sillä vaikka japanilainen on pelannut hienosti ja jopa ajoittain haastanut Nadalia hyvin massallakin, niin nyt alla on niin hurja kuorma, ettei itsensä uuvuksiin usein pelaava Nishikori pysy varmastikaan millään tasolla Nadalin kyydissä tiistaina. Kaksi edelliskierrosta ovat vaatineet täydet viisi erää ja toisellakin kierroksella kului neljä erää Jo-Wilfred Tsongan kanssa. Kun Nadal tietää tämän, hän voi lähteä isoilla tykeillä heti ottelun alusta lähtien ja odotella japanilaisen kypsymistä tekemälle tälle parhaimmassakin/pahimmassakin tapauksessa hitaan, mutta varman kuoleman.

Lisäksi Nishikorin keskittyminen Nadalin kohtaamiseen jää varsin lyhyeksi, sillä ottelu Benoit Pairea vastaan venyi maanantaille, joten vahva on se tunne, että Nadalin myllyssä geimitkin ovat nyt tiukassa ja tästä tulee puolivälierien selvin ottelu.

Jotenkin Nishikorin tulisi vain lämäillä menemään ja toivoa, ettei Nadal pääse rytmiin kiinni, mutta kyllä tässä nyt aikamoista ihmettä ja/tai taikatemppua tosiaan tarvitaan, jotta Nishikori edes erän saisi. Nadal 3-0.

Joulukalenteri #10: TOP10 2018

Luukku 10 ja top10 2018!

Viime vuoden osalta top8-lista näytti siltä, etten sitä tähän nyt tämän enempää nosta. Sanotaanko kauniisti nyt vaikkapa niin, että olin täysin yössä. Täysin yössä. Listani oli lopulta loukkaantuneita pelaajia täynnä.

Mennäänkin siis suosiolla ensi vuoden listaan:

1) Novak Djokovic
Tekee paluun tuoreena, terveenä ja todennäköisesti myös nälkäisenä. Jos löytää vanhasta groovistaan 90-95%, niin piikkipaikka lähes selvä. Vaatii toki terveyttä koko kaudeksi, joten suurin riski vamman uusiutuminen.

2) Andy Murray
Tekee paluun tuoreena, terveenä ja todennäköisesti myös nälkäisenä. Tasaisuus kaikkialla nostaa korkealle.

3) Alexander Zverev
Jatkaa vuoden 2017 kehitystään. Grand Slameihin ensi kaudelle yksi tai kaksi piikkiä, niin top3-spotti haarukassa. Ehkä jopa korkeammallekin?

4) Grigor Dimitrov
Alkoi vihdoin lunastaa odotuksiaan tällä kaudella. Seuraavat pari vuotta uran kannalta otollisimmat isoille voitoille ennen kuin nuoret hyppivät rintamana silmille. Nyt tai ei koskaan.

5) Roger Federer
Vahva on se epäilys, että tämän vuoden rasitukset näkyvät ja kalenteriin tulee isoja aukkoja myös tulevalla kaudella. Palautuminen ja tauot entistä tärkeimpiä, mikä näkyy väkisin rankingissä.

6) Dominic Thiem
Järkevämmällä kalenterilla, mutta massapainotuksella korkealla. Selvää on, että kovin montaa 27 turnauksen kautta ei kannata enää ottaa. Loppuvuosi massakauden jälkeen usein aneeminen, koska tankki täysin tyhjä repivästä ja raastavasta pelityylistäkin johtuen.

7) Rafael Nadal
Ehjä kausi 2017 päättyi lopulta tuttuihin polvivaivoihin. Tämän vuoden rasitukset näkyvät ensi vuonna ja taukoja tulee väkisin. Massakauden panostuksella näille sijoille.

8) David Goffin
Upea loppuvuosi tuo varmasti uskoa ja virtaa ensi kauteen. Upea Davis Cup-kausi päättyi pettymykseen, mutta nälkää jäi. Tänä vuonna isojen poikien poissaollessa olisi voinut tehdä isommankin breikin kärkeen, joten ensi vuonna siinä mielessä vaikeampaa. Näille paikkeille kuitenkin.

9) Marin Cilic
Tasainen kaikkialla ja ilman loukkaantumisia top10-jengiä. Olisiko aika jopa toiselle Grand Slamille? Wimbledon? US Open?

10) Stan Wawrinka
Vähän musta hevonen tälle listalle. Valmentaja vaihtui, loukkaantuminen takana ja niin edelleen. Muutamalla isolla voitolla kuitenkin näillä main. Ehdottomasti ehkä.

Ennakko: ATP Finaalit 2017, Lontoo

Kauden huipennus, Lontoon finaaliturnaus alkaa tänään sunnuntaina! Tässä kauden viimeinen ennakko, olkaa hyvä!

Finaaliturnauksessa asetelma on siis, että pelit pelataan kahdessa neljän pelaajan lohkossa, jonka jälkeen lohkojen kaksi parasta jatkaa semifinaaleihin ja siitä lopulta loppuotteluun. Lohkot ovat tänä arvottu ja ne näyttävät tältä:

Lohko Boris Becker:
Roger Federer
Alexander Zverev
Marin Cilic
Jack Sock

Lohko Pete Sampras:
Rafael Nadal
Dominic Thiem
Grigor Dimitrov
David Goffin

Boris Becker-lohko

Aloitetaan Boris Becker-lohkosta, joka avaa pelit jo tänään sunnuntaina. On selvää, että tämän kauden perusteella Roger Federer on tämän lohkon, mutta mielestäni myös turnauksen suurin suosikki. Vähän tässä on sellainen kutina, että vain (selkä)vamma voi viedä Federeriltä voiton. Hänen hallikautensa ei ole tokikaan ollut ehjin, sillä Baselin voitossa ei ollut aivan samaa dominanssia mihin tällä kaudella on totuttu ja kisan jälkeen hän vetäytyikin heti Pariisin Mastersista. Tämä lienee suurelta osin varmistelua tätä turnausta silmällä pitäen, johon hän lataa tietysti kaiken. Jos mies on vaan kunnossa, en totuuden nimessä oikein usko kenenkään muun turnausvoittoon. Toki viisi matsia viikon sisään voi olla kova tahti nyky-Federerillekin ellei alkulohko hoidu näytösluontoisesti. Se on luonnollisesti täysin mahdollista, joten lohkovoitto on erittäin lähellä.

Kakkospaikasta käydäänkin kovempi kisa. Kauden nuori, Alexander Zverev, päätti jättää Milanon NextGen-turnauksen väliin ja panostaa ymmärrettävästi tähän isojen poikien finaaliturnaukseen. Kauden kuorma on ollut hurja eikä kauden jälkimmäinen puolisko ole ollut samaa tasoa ensimmäisen kanssa. Tankki voi olla turnauksen ensikertalaisella jo aavistuksen tyhjä, eikä nopea hallikenttä myöskään suosi varsinaisesti Zvereviä. Jatkopaikka siis siinä ja siinä.

Marin Cilicin kausi on ollut hyvä, mutta turnausvoittoihin asti ruuti on riittänyt tällä kaudella vain kerran. Jotenkin se viimeinen este on usein liian korkea. Muutaman vuoden takaisen US Open-voiton kaltaista flow-tilaa, joka kestäisi koko turnauksen ei vain tunnu tulevan, enkä usko, että se tulee Lontoon sisäkentilläkään. Ehkä pieni ripaus pelin aggressiivisuutta, joka pelistä ajoittain puuttuu, olisi se puuttuva palanen, jota ehdottomasti sisäkentillä ja tässä lohkossa Ciliciltä tarvittaisiin. Pommitusta toki on, mutta jatkuvan paineen luominen ei siis aina Cilicin pelistä löydy.

Lohkon musta hevonen on Jack Sock. Pariisin halliturnauksen voitto oli Masters-tasolla ensimmäinen ja se tuli kieltämättä loistavaan saumaan. Sock on voimiensa tunnossa ja kun paikka Lontooseen varmistui vasta Pariisin voitolla, niin mies ei välttämättä tunne tilanteesta ylimääräistä painetta vaan lähtee haastamaan jatkopaikka aidosti tähtäimessään. Ensimmäinen ottelu Federeriä vastaan kertoo paljon. Mies on yllätysvalmis ja jos hän osaa käsitellä tilanteen, niin yllätysvalmiutta riittää ehkä jopa mahdollisessa semifinaallissakin.

Pete Sampras-lohko

Toisen lohkon tilanne on avoimempi. Selkeää ykkössuosikkia ei ole, joten lohkovoittajasta käydään kova kisa. Kukaan ei varmastikaan haluaisi jäädä kakkoseksi, sillä se tietäisi mahdollisesti ottelua juuri Rogeria vastaan.

Rafael Nadal on tietysti Rafael Nadal. Kausi oli hänellekin jättimenestys, mutta nopeat sisäkentät, pitkä kausi ja loppukaudelle tyypilliset polvivaivat eivät juurikaan nosta hänen osakkeitaan. Pitkään pohdittiin kuulemma sitäkin, osallistuuko espanjalainen ollenkaan kisaan. Pariisissa varmistettu ykkösranking oli varmaan se loppukauden tärkein tavoite, joten seuraava isompi tavoite liittynee jo ensi kauteen ja esimerkiksi tammikuun Australian avoimiin. Kauden finaaliturnaukset eivät ole olleet hänelle kovinkaan menestyksekkäitä oikeastaan koskaan, joten vaikea nähdä Nadalin repivän itsestään parastaan irti Lontoossa. Turha riskinotto esimerkiksi juuri polvien takia voisi vaarantaa hänelle tärkeän alkukauden.

Sanoisinkin, että lohkon suurin suosikki lieneekin Grigor Dimitrov. Hänen pelinsä on toki ailahdellut tällä kaudella isolla haarukalla, mutta hallitennis lienee eniten juuri hänen heiniään tästä lohkosta. On taitoa, nopeutta ja aseita, joilla iskeä. Henkisesti hän voi edelleen tuntea tiettyä riittämättömyyttä esimerkiksi juuri Nadalia vastaan, mutta nyt kun isoista pojista on tosiaankin mukana vain Nadal ja Federer, niin mies voi jopa turnausmielessä olla isokin yllättäjä.

Dominic Thiemin peliin en näin loppukaudesta enkä varsinkaan nopeissa halleissa oikein usko. Mies lataa lyöntejään aivan karmealla voimalla koko kropallaan ja se vaatii niin mieheltä kuin ajoitukselta paljon. Ehkä liian paljon. Varsinkin kun kausi on jälleen kerran ollut taakan suhteen todella raskas. Yksi yllätysvoitto esimerkiksi Nadalista tai Dimitrovista voi toki viedä jatkoon, mutta sen jälkeen vaikea nähdä mahdollisuuksia jatkoon.

David Goffin on väläytellyt kauden aikana ATP250- ATP500-turnauksissa, mutta isoimmissa kisoissa hän katoaa sittenkin jatkuvasti kuvasta. Isot pojat eivät oikein tahdo kaatua. Kun pelistä hieman puuttuu ruutia, niin on vaikea rimpuilla muiden kyydissä. Ilman suuria yllätyksi Belgian enkeli jää lohkojumboksi.

Näillä mennään:

Boris Becker-lohkosta jatkoon:
1. Federer
2. Sock

Pete Sampras-lohkosta jatkoon:
1. Dimitrov
2. Nadal

Semifinaalit:
Federer vs. Nadal
Dimitrov vs. Sock

Finaali:
Federer vs. Dimitrov

Voittaja:
Federer.

Ennakko: Rooma 2017

No niin, Madrid meni estimaattien osalta sopivasti persiilleen, joten otetaanpa uusi yritys Roomaan. Tässä ennakko!

Todellakin, Rafael Nadalin vire kesti ennakkoon vaikeimmankin massaturnauksen Madridissa ja vieläpä melko kovalla kaaviolla, joten hurjalla draivilla espanjalainen tätä massakautta tällä hetkellä vie. 

Nyt kun turnauksia on jo kolme pelattu ja isoja testejäkin tullut jo muutama, voidaan sanoa, että Rooman, kuten Roland Garrosinkin, suhteen Nadal on ehdoton suosikki. Varsinkin kun Novak Djokovicin, Andy Murrayn ja Stan Wawrinkan otteet ovat olleet kovin mollivoittoisia. Roger Federerin eilinen ilmoitus massakauden jäämisestä kokonaan väliin ei yllättänyt, mutta isoa kuvaa sveitsiläisenkään massapaluu tuskin olisi muuttanut. Pakka olisi ollut toki Rogerillekin sopivasti levällään, mutta Nadal on nyt liian murhaavassa kunnossa lempialustallaan, joten parempi ottaa nyt kunnon lepo ruohokautta ja Wimbledonia ajatellen.

Nadalille tärkeintä Madridissa oli saada muun muassa tappioputki Djokovicia vastaan poikki ja niin myös lopulta kävi. Iso mentaalinen patouma on nyt, ainakin hetkellisesti, murtunut. Lopussa ja varsinkin ottelun jälkeisissä tuuletuksissa oli nähtävissä, että taakkaa alkoi olla rajusti. Kun tuohon lisätään tiukka finaalivoitto kuumasta Dominic Thiemistä, oli se myös oiva näyte sekä itävaltalaiselle että myös maailmalle siitä, ettei muiden aika sittenkään ole ihan vielä.

Mikä sitten on muuttunut Nadalin kohdalla? Ehdottomasti isoin yksittäinen tekijä on syöttö, joka paineettomassa tilanteessa toimii nyt erinomaisesti. Oli kuitenkin havaittavissa, että hermot ne ovat Nadalillakin, sillä selvästi isoimmat vaikeudet olivat edelleen matsien ja erien kotiinsyöttämiset. Peli passivoitui syötön sakatessa tärkeissä palloissa ja esimerkiksi Djokovic pääsi ottelun toisessa erässä jo erittäin lähelle Nadalia. Jännittävä nähdä antoiko moinen uskoa lopulta enemmän serbille?

Mutta sitten jo Roomaan. Ennakko on pari päivää harhainen, mutta vaikuttaa tosiaan siltä, että Nadalin isoin uhka Italiassa on mies itse - onko järkevää vetää itseään täysin piippuun ennen kauden päätavoitetta Ranskan avoimia? Odotin, että mies olisi nostanut jalkaa vähän kaasulta jo Madridissa, mutta toisaalta eipä hän koskaan näin ole toiminut. Tuskin siis Roomassakaan, joka olosuhteiltaan on hyvinkin lähellä Garrosia.

Thiem on parantanut kunnonajoitustaan tänä vuonna ja hän vaikuttaa, Madridin finaalitappiosta huolimatta, todelliselta uhalta Nadalille jo nyt. Oli hyvin pienestä kiinni, että Thiem olisi vienyt finaalin ensimmäisen erän sunnuntaina ja käsissä olisi ollut täysin toinen matsi. Roomassa miehet ovat törmäyskurssilla jo puolivälierissä.

Djokovic oli puolestaan Nadalia vastaan suurimman osan ajasta vastaantulijan roolissa, mutta kuten sanottua, hän pääsi Nadalin kyytiin ottelun lopussa. Selvää on, että ottelun alun passiivisuus ja virheherkkyys Nadalin myllyssä ei riitä mihinkään. Rystypuolelta on uskallettava astua kentän sisään ja otettava Nadalin kämmenmoukarointia rohkeasti noususta ja painettava sitä painavana linjaan Nadalin rystylle. Tämän jälkeen on helppo iskeä tappavia iskuja espanjalaisen kämmenkulmaan. Passiivisuudella tulee kuitenkin noutaja ja nopeasti. Roomassa miehet olisivat kohtaamassa semifinaalissa.

Kaavion yläosa on puolestaan sopivasti sekaisin. Aivan kuten siellä olevien Murrayn, Wawrinkan, Milos Raonicin, Tomas Berdychin ja Marin Cilicin massaotteetkin. Katse kohdistuukin nyt kahteen nimeen, Alexander Zverev ja David Goffin. Heistä toiselle olisi nyt tarjolla finaalipaikka ellei joku isommista pojista ala viimein heräillä. Aika olisi korkein mahdollinen.

Laitetaanpa siis kaaviot totutusti kehiin:

Puolivälierät:

Zverev vs. Raonic

Wawrinka vs. Goffin

Nadal vs. Thiem

Djokovic vs. Del Potro

Välierät:

Zverev vs. Goffin

Nadal vs. Del Potro

Finaali:

Nadal vs. Goffin

Voittaja:

Nadal.

Ennakko: Madrid 2017

Jos blogini olisi kymmenvuotias, niin nyt olisi hyvä hetki kaivaa joku yhtä vanha ennakko esiin ja mennä sillä. No, vitsit sikseen, mutta kun kautta on kolmannes takana ja suurimpien kisojen voittoja napsii vain ja ainoastaan kaksikko Roger Federer ja Rafael Nadal, niin onhan tämä jo vähän koomista. Onneksi sentään jotkut ovat vanhentuneet ja eläköityneet, jotta tilalle on saatu nippu uusia pelureita. Tässä Madridin ennakko!

Tosiaan, Nadal on näyttänyt kotikamarallaan, ja tässä yhteydessä siis massalla, jälleen tai pitkästä aikaa entisiä kynsiään vai pitäisikö sanoa hampaitaan, sillä massapokaalit keräävät nyt kovalla tahdilla espanjalaisen hampaanjälkiä. 

Meno on ollut ajoittain hurjaa ja jälki sen myötä vakuuttavaa. Toistaiseksi Nadal on hävinnyt tämän kauden massoilla vasta yhden erän ja senkin ehkä aavistuksen ruosteisessa massa-avauksessaan Kyle Edmundia vastaan Monte Carlossa. 

Vaikka vire on kova, täytyy muistaa, että vastassa ei ole vielä ollut Novak Djokoviciä, Andy Murrayta, Roger Federeriä tai Stan Wawrinkaa, joilla jossain määrin aseet, kyvykkyydet ja päätä niistää Nadalia myös massalla. Merkillepantavaa on ollut kuitenkin se, kuinka Nadal on niputtanut Monten ja Barcelonan turnausvoitoissa mm. Dominic Thiemin, Alexander Zverevin ja David Goffinin, joista kuka tahansa voi voittaa massalla kenet tahansa.

Nadal on pelillisesti ollut lähes entisellään, sillä kämmenkierto ja sen käytön laajuus on hurjalla tasolla. Peliä on ollut jälleen erittäin vaikea kääntää Nadalin rystylle ja espanjalainen onkin päässyt riehumaan lähes entisaikojen tasoisella kämmenmyllyllä rystynurkastaan. Vielä kämmen ei ihan jatkuvalla syötöllä samoihin stratosfääreihin yllä, mutta parhaimmillaan se on sitä jo ollut. 

Olisikin hurjaa veikata jotain muuta kuin Nadalia mestariksi, mutta Madridin massaolosuhteet ovat ajoittain olleet Nadalille ne vaikeimmat. Pallo lentää Madridissa pelipaikan korkeuden takia nopeammin ja ollaan siis hieman jopa hallimaisissa olosuhteissa, joka tuo ylimääräistä kiirettä espanjalaisen tekemiseen. Alusta on toki sama, mutta siihen on syynsä, miksi Nadal ei ole voittanut suosikkijoukkueensa Real Madridin kotikaupungissa kymmentä kertaa vaan "vain" neljästi.

Nadalin tämänvuotiseen kaavioon mahtuu monta vaaran paikkaa lähtien ensimmäisen ottelun Fabio Fogninistä. Sen jälkeen mahdollisesti Nick Kyrgios, David Goffin, Novak Djokovic ja finaali vielä siihen päälle. Kuulostaa vähän hurjalta nyt vanhalle Nadalille, sillä jo Fognini tai Kyrgios voivat intoutuessaan ampua tässä nopeudessa Nadalin ulos kentältä. 

Lisäksi mietityttää, että kannattako Nadalin pelata itseään nyt jo tukkoon kun kauden päätavoitteeseen Roland Garrosiin on vajaa kuukausi aikaa. Tähän mennessä pelejä on kertynyt kuitenkin lähes maksimimäärä koko kausi huomioiden. Väliin ennen Garrosia mahtuu vielä olosuhteiltaankin samankaltaisempi Rooman turnaus ja siis heti ensi viikolla, joka sinällään palvelisi myös Garrosia paremmin. Väliturnauksen makua siis Madridissa, mutta toki jos kulkee, niin mikäs siinä.

Sitten meillä on tapaus Djokovic. Tiiminsä viime viikolla irtisanonut serbi hakee motivaatiotaan nyt jonkin aikaa omin voimin. Tämä voi olla tervetullut muuvi ennenkuin syöksykierre syvenee entistä rajummaksi. Jotain oli tehtävä, sillä huonompaa ajanjaksoa on kohta kutakuinkin vuosi takana. 

Suurin nälkä on serbiltä tällä erää kaikonnut ja sen löytäminen voi olla vaikeaa. Täytyy muistaa, että sekä Nadal ja Roger Federer ovat olleet vastaavassa tilanteessa. 

Erittäin mielenkiintoinen pelaaja Djokovic siis Madridissa. Uskallusta pelata rohkeammin kaivataan kovasti lisää. Ei voi vain roikkua ja odottaa kaverin virhettä. Siksi olikin hienoa ja virkistävää nähdä mm. David Goffinin aktiivisn pelin voitto Monte Carlossa Djokovicistä, sillä tämän turvalliset marginaalit ja passiivisuus antoivat kaikki aloitteet Goffinille, jonka peli ja pää kesti käyttää annetut paikat. 

Sikäli muuten mielenkiintoista, että isossa kuvassa Djokovicin peliin tuli ja siitä katosi käytännössä se aggressiivisuus ja hyökkäys, jolla Grand Slamejä lähes liukuhihnalta voitettiin, Boris Beckerin myötä. Vaikka saksalaista kuinka etukäteen epäiltiin, niin mentorina Boris lienee ollut mitä parhain valinta Djokovicille. Työsarkaa voisi saksalaisella olla myös monen muun tiimissä.

Mutta siis, otetaanpa vähän rohkeampi linjaus tällä kertaa ja laitetaanpa kristallipallo nyt tällaiseen asentoon:

Puolivälierät:

Murray vs. Thiem

Carreno Busta vs. Verdasco

Goffin vs. Fognini

Ramos-Vinolas vs. Djokovic

Välierät:

Thiem vs. Verdasco

Goffin vs. Djokovic

Finaali:

Thiem vs. Djokovic

Voittaja:

Thiem.

Puolivälierät (osa II), Australian Open 2017

On toisten puolivälierien aika. Tässä ennakko!

David Goffin vs. Grigor Dimitrov

Tämä kaavion osa, josta toisen pelaajan puolivälierissä piti olla Djokovic muodostui ja on edelleen muodostumassa varsin mielenkiintoiseksi ponnahduslaudaksi nuoremmille pelaajille. David Goffin tai Grigor Dimitrov on hyödyntämässä tämän maksimaalisesti, sillä panoksena on jo Grand Slamin semifinaalipaikka.

Ottelusta tulee todennäköisesti raju taistelu, sillä molemmat ovat kuitenkin jo kokeneita pelaajia kiertueella, vaikka isompi menestys on vielä antanut odotuttaa. Molemmilta on odotettu jo pitkään tämän tason suorituksia, joten paineet voivat näkyä karustikin suorituksissa vaikka tahtoa ja nälkää riittäisi kuinka. 

Ottelun ennakkosuosikin nimeäminen on vaikeaa. Kummallakin on omat avunsa ja voitto on perusteltavissa kumpaankin suuntaan. Dimitrov ratsastaa nyt hyvässä flow'ssa pelaamalla kenties uransa parasta ja kypsintä peliä, mutta paljon huonommaksi ei jää Goffinkaan. 

Belgialaisen askel on todella kevyttä ja lyönnit lävähtelevät iloisen kevyesti paikasta kuin paikasta. Jos (ja kun) junioripelaajalle pitäisi esitellä jalkatyötä, niin ottaisin esimerkiksi ilman muuta David Goffinin, joka näyttää suorastaan leijuvan kentällä. Askellus on kerrassaan upeaa terävyydessään ja tiheydessään. Syvyyssuunnan reagointi lyhyempään palloon on salamannopeaa ja mies on hetkessä kauempaakin lähtiessä lyömässä lyhyttä palloa noususta ja usein siis kentän sisäpuolelta.

Mies pyrkii ottamaan pallot todella aikaisin palautuksista lähtien ja tämä tuo jatkuvaa kiirettä vastustajalle, sillä puhtaalla osumalla lyönti pamahtaa hurjalla painolla takaisin, vaikkei mies varsinainen pommittaja olekaan. Lyöntisuunnat löytyvät kaikkiin suuntiin ja varsinkin rysty pitkin linjaa on usein tappava ja erinomainen syömähammas.

Goffinin hyökkäyspelaaminen on parantunut sitä mukaa kuin ajoittainen passiivisuus on vähentynyt. Kun puolustuspeli on hurjan liikkeen ansiosta hyvällä tasolla, niin vaikeahan tätä miestä on lyödä. 

Mutta. Grigor Dimitrov on löytämässä parasta peliään samaa tahtia kasvavan itseluottamuksen kanssa. Turnausvoitto tämän kisan alle ei olisi Dimitrovin tapauksessa voinut osua parempaan saumaan. Peli ja lyönnit ovat olleet tietysti jo pitkään olemassa, mutta tekemistä on aina jotenkin leimannut eräänlainen koheltaminen ja oman hyvyyden todistelu koko maailmalle. Nyt pelissä on selkeästi enemmän ideaa ja kärsivällisyyden kautta. Lyönnit palvelevat tarkoitustaan kenties paremmin kuin koskaan ennen. Dimitron vaikuttaa kypsemmältä kuin aiemmin.

Hyvää hyökkäyspeliä vauhdittaa upea syöttäminen, jonka päälle Dimitrovin on hyvä rakentaa. Puolustuspelaamisessa mies ei paljon häviä Goffinille, joten ankara taistelu tästä tosiaan tulee, niin voitosta kuin kenttäpositiosta. Se voittaa, kumpi pääsee enemmän lähemmäs takarajaa määräämään ottelun tahtia.

Dimitrov 3-2. Ehkä? Ehdottomasti ehkä.

Milos Raonic vs. Rafael Nadal

Myös Milos Raonic alkaa täyttämään niitä odotuksia, joita mieheen on ladattu. Grand Slamien ratkaisuvaiheet alkavat olla normisuoritus ja lopullista piikkisuoritusta odotellaan tapahtuvaksi. Se voisi tulla jo Australiasta, mutta vastaan asettuu hänen kannaltaan yksi pahimmista esteistä eli armottomasti loppuun saakka taisteleva ja sitkeääkin sitkeämpi Rafael Nadal, joka pelaajatyyppinä on Raonicille painajainen.

Eipä tämä Nadalillekaan mikään unelmakohtaaminen ole, sillä iso pommittaja saa paljon tuhoa monella rintamalla. Hurja syöttäminen lisää painetta espanjalaisen omia syöttövuoroja kohtaan ja kaikki vähänkin kevyempi lyöminen tuo paineen välittömästi Nadalin päätyyn. 

Raonic iskee ja tulittaa kaikkialta koko ottelun ajan syötöstä ja palautuksista lähtien, joten siinä mielessä kanadalaisen pelikirja on tässä selkeä. Syötön ja sitä seuraavien (yhden tai kahden) lyöntien tulee viedä Nadalia kuin märkää rättiä ja tarvittaessa pitää käydä korjaamassa mansikat verkolta pois. Hyökkäyslyönnit on pidettävä matalina ja niillä on saatava Nadal liikkeelle.

Ison miehen fysiikka saati peruslyöntipeli ei kestä vertailua Nadaliin ja juuri siihen on puolestaan Nadalin pyrittävä. On tehtävä tästä pikkuhiljaa hivuttaen fysiikkaottelu, jossa pallorallit kestävät järjestään yli viisi lyöntiä, jos ja kun ison miehen ulospommittamiseen ei riitä vieläkään tarpeeksi uskallusta. Muutama 20 lyönnin pallo sinne tänne hyydyttää kummasti Raonicia, joka näytti välillä vähän hapottavan jo Roberto Bautista Agutin kanssa. 

Raonicin tulituksessakin Nadalin tulisi löytää hyviä kulmia, jotka metri metriltä kuluttavat ja tylsistyttävät Raonicin peliä. Kun väsy alkaa painaa, syötön paino ja onnistumisprosentti vähenee, jolloin peli on jo puoliksi Nadalin. Se kuitenkin vaatii myös Nadalilta hurjasti ja täysosumapeliä varsinkin kämmenpuolelta. Monipuolista myllyä inside-out ja pitkin linjaa yhdistelmillä ja rystypuoleltakin rohkeasti iskuja pitkin linjaa.

Raonicin yhden vaihteen peli, vaikkakin pommipeli, sopii sinällään Nadalille, että hän on mestarillinen löytämään ratkaisuja ottelun sisällä sekä myös kyttäämään oikeita iskuhetkiä. Ne geimit, joissa Raonic tuskailee ykkösensä kanssa olisi hyödynnettävä nyt maksimaalisesti tai ainakin kyettävä luomaan painetta kanadalaiselle, joka ei aina ole vakuuttanut kylmäpäisyydellään. Nadal on perinteisesti ikävä vastus näissä vaiheissa Grand Slam-turnauksia, joissa hän ei toki ole pariin vuoteen liiemmälti ollut.

Paljon riippuu myös siitä, miten ottelu alkaa. Jos Nadal pääsee heti erän tai kahden verran karkuun, voi Raonicin olla vaikea väsyneenä nousta mukaan enää voittotaistoon vaikka Nadal vähän kipsaamalla auttaisikin. Ensimmäinen erä on siinä mielessä erittäin tärkeä Raonicille. Se olisi saatava vaikka väkisin. Siten Nadalin paine kasvaisi ja homma olisi huomattavasti helpompi viedä maaliin saakka.

Nadal jatkoon erin 3-1.

Eurosport näyttää ottelut kanavillaan ja Eurosport Player-palvelussaan. Blogi on yhteistyössä Eurosportin kanssa.

Reality check I, Australian Open 2017

Kaksi kierrosta takana, joten peilataanpa ennakkoa todellisuuteen, sillä ylläty

Mutta ennen sitä, tapaus Nick Kyrgios. You cannot be serious! Kaveri tuo kyllä kovasti kaivattua väriä ja ennen kaikkea persoonaa kehiin, mutta rajansa kaikella. Jo miehen ylimielisyydessä on sen verran kestämistä, ettei matsin luovuttaminen yrittämisen puutteen takia auta yhtään asiaa. Viime vuoden lopun penaltti ei opettanut mitään. Ehdotankin uutta pakkohuilia pikimmiten. 

Mutta sitten jo ennakossa povattuihin kvartsipareihin.

Andy Murray ja Roger Federer

Kumpikaan ei varmaankaan ihan parastaan ole vielä esittänyt, mutta varsin todennäköisellä törmäyskurssilla kaksikko edelleen on. Huolia Murraylle tuo ikävän näköisesti toisella kierroksella muljahtanut nilkka ja Federerille kovenevat vastukset. Pari karsijaa kaatui sveitsiläisen hyökkäyspelillä hurjastelemalla, mutta todellinen testaus alkaa vasta kun mies joutuu myös puolustamaan. Seuraavan vastuksen, Tomas Berdychin, kanssa selviääkin paljon. Nurkkiin meneminen ja sieltä magian jatkuva taikominen on rankkaa puuhaa ja turnaustaakka alkaa painaa. Olisiko muuten kämmenelle kiertäminen vähentynyt, joten paljon jääkö liian paljon rystyn varaan?

Uhkaaja parin toteutumattomuudelle: Kei Nishikori (vs. Roger).

Stan Wawrinka vs. Marin Cilic

Ennen turnausta puhuin ennakossa Milos Raonicin kohdalla viisieräisten otteluiden merkityksestä isojen miesten osalta Australian auringossa. Myös Marin Cilic kuuluu tähän joukkoon. Alle ensin avauskierroksen aurinkoinen viisieräinen paluuta tekevän Jerzy Janowiczin kanssa ja seuraavalla kierroksella sitten jo kuonoon sitkeän taistelijan, Dan Evansin, toimesta. Tätä se on. Isot miehet hyytyvät kuumassa. 

Stan Wawrinkan herätys hämärän rajamailta ja perinteisestä Grand Slam-kraupulastaan saattoi tulla heti ensimmäisellä kierroksella Martin Klizanin kanssa. Ratkaisuerän loppuhetkillä vielä murrolla perässä ollut Stan nousi varsin miehekkäästi tasoihin ja lopulta upeaan taisteluvoittoon. Tämä saattoi olla samanlainen rajakokemus kuin syksyn US Openissa Dan Evansin kanssa koettu viisieräinen kolmoskierroksella, joka ponkaisi miehen mestaruuteen saakka. Toisella kierroksella tuli jo kisojen kenties vakuuttavin näyttö omasta osaamisesta. Stanilla lienee hurjin vire juuri nyt.

Reality check puolivälieräpariksi: Wawrinka vs. Jo-Wilfried Tsonga.

Milos Raonic vs. Rafael Nadal

Raonic on edennyt toistaiseksi vakuuttavasti Australian kuumuudessa. Vastassa on kuitenkin ollut lyhyitä pisteitä mielellään pelaavat Dustin Brown ja Gilles Muller. Seuraavilla kierroksilla vastaan kävelee sitkeämpiä jauhajia eli Gilles Simon ja sen jälkeen todennäköisesti David Ferrer. He tuskin kanadalaisjättiä kaatavat, mutta saattavat hyydyttää tätä pahimmillaan paljonkin. Se kelpaisi juuri Nadalille, joka on löytänyt ainakin osan vanhasta mojostaan takaisin. Edelleen tiukat paikat näyttävät paikoitellen kovin väkinäisiltä virheiden ja lisääntyvän kierteen kanssa, mutta karkuun päästessään ja rentoutuneena peli näyttää paremmalta kuin vuosiin. Syötöstä voi sanoa samaa. Mielenkiintoista, varsinkin kun seuraava vastus on niin ikään upeaa peliä juuri nyt pelaava Alexander Zverev.

Uhkat parin toteutumattomuudelle: Alexander Zverev (vs. Nadal), Gael Monfils (vs. Nadal).

Novak Djokovic vs. David Goffin

Djokovic sortui lopulta siihen, mikä miestä on jo puoli vuotta riivannut. Pelin liiallinen marginaali ei pelota vastustajaa entiseen tapaan, sillä passiivista Djokoviciä vastaan peliä on mahdollista viedä itse. Näin teki juuri Denis Istomin, joka paukutti omaa peliään upeasti ja hyödynsi paikkansa maksimaalisesti. Djokovicin pelissä oli vanhaa painoa vain ajoittain, eikä mies muuten näyttänyt itse asiassa kovinkaan vaaralliselta. Kun Istomin pystyi kypsällä tavalla hyväksymään omat virheensä, eikä pelkäämään niitä, niin yllätys oli valmis. Tämänkin Djokovicin voittamiseen vaaditaan kuitenkin järkyttävä määrä työtä ja riskinottoa, jolloin virheitäkin tulee. Asenne ratkaisee paljon. Nyt kun Djokovic on ulkona tämä neljännes kaaviosta on täysin auki.

Reality check puolivälieräpariksi: Dimitrov/Istomin vs. Goffin/Thiem.

Ennakko: Pariisin Masters 2016

Viimeistä viedään! Tässä ennakko vuoden viimeiseen Mastersiin, olkaa hyvä!

Suurin mielenkiinto Pariisissa kohdistuu itse kisan ohella hieman yllättäen myös kisaan vuoden lopun ykkösrankingista.

Kun kiertue viimeksi pyöri Pariisissa Ranskan avointen aikaan kesäkuussa, ei näyttänyt siltä, että Djokovicia ja/tai hänen ykkösrankingiaan uhkaisi kukaan pitkään aikaan. Ei ainakaan tämän vuoden aikana. Taisi tulla jopa kirjoitettuakin aiheesta ja siitä, kuinka mies todennäköisesti rikkoisi Roger Federerin ykkösrankingin viikkoennätyksen (302 viikkoa) ehkä jo parin seuraavan vuoden aikana. Nyt ollaan siis 223 viikossa.

Ajat kuitenkin muuttuivat nopeasti Ranskan jälkeen. Djokovicin taso alkoi motivaatiomyrskyissä heilahdella ja suurin nälkä on ollut kateissa siitä saakka. Ilmeisesti myös pieniä fyysisiä vammoja on alkanut tulla. Ura-Grand Slamin tuoma emotionaalinen tyhjiö ja sen prosessointi on kuitenkin edelleen kesken. Ykkösrankingin menettämisen pelko saattaa tuoda tarvittavaa nälkää Pariisiin, mutta yhtä hyvin se voi vain pahentaa syöksykierrettä. 

Kun samaan aikaan erittäin nälkäinen Andy Murray on jyrännyt hyviä tuloksia käytännössä koko vuoden, ollaan lähellä tilannetta, että tasaisemmin esiintynyt skotti nappaa ensimmäistä kertaa urallaan himoitun loppuvuoden ykkösrankingin. Toimiva peli on tuonut tasaisen varmaa tulosta läpi kauden ja nyt se on Murray, joka on mennyt joka kisassa poikkeuksetta pisimmälle, ei enää Djokovic.

Twitterin puolelta aiheesta löytyi oiva taulukko, josta eri variaatiot pisteiden valossa käyvät ilmi.

Toki Pariisissa käydään mielenkiintoista kisaa myös kahdesta viimeisestä kisapaikasta Lontoon finaaliturnauskahdeksikkoon. Tänä vuonna kärkiporukka on joka tapauksessa tuulettumassa, osin vetäytymisten ja loukkaantumistenkin takia, mutta hienoa, että ensikertalaisiakin saadaan todennäköisesti mukaan muutamia. Matemaattiset mahdollisuudet Lontooseen on vielä seitsemällä pelaajalla, joista Dominic Thiem, Marin Cilic, Tomas Berdych ja David Goffin vaikuttaisivat potentiaalisimmilta pelureilta pisteiden ja/tai pelivireen osalta. 

Mutta sitten itse kisaan Pariisissa. Uskon Djokovicin ja Murrayn käyvän tiukkaa kisaa turnausvoitosta ja siis rankingistä siinä sivussa. Finaaliparina tämä ei lopulta yllättäisi, mutta Djokoviciltä se olisi kova suorituspiikki tähän väliin. Se voi olla liian kova, olkoon kesän Pariisi-muistot mitä tahansa. Viimeisestä hyvästä isosta pelistä on jo tovi aikaa ja sen tietää Djokovic itsekin. 

Nälkäisimmät kaverit lienevät kuitenkin edellä mainitut pelurit. Paikkansa Lontoossa jo varmistaneet, kärkikaksikko poislukien, saattavat hyvinkin keskittyä jo Lontooseen ja ovat hakemassa Pariisista vain hyvää ja rentoa peliä, jolla Lontoon lentoa voisi siivittää. 

Näillä mennään:

Puolivälierät:

Djokovic vs. Cilic

Wawrinka vs. Gasquet

Tsonga vs. Raonic

Murray vs. Berdych

Semifinaalit:

Djokovic vs. Wawrinka

Tsonga vs. Murray

Finaali: 

Djokovic vs. Murray

Voittaja:

Murray.

VeikkausTV näyttää turnauksen.

Ennakko: Australian Open 2013, 1. kierros

Alea iacta est. Arpa heitti jo ensimmäiselle kierrokselle neljä herkkupalaa.

David Goffin vs. Fernando Verdasco

Letkeys vastaan raaka duuni. Nuoruus vastaan vanhuus. Miten Belgian enkeli pärjää Verdascolle Grand Slamissä, jossa Verdasco on pelannut uransa parhaita otteluita?

Janko Tipsarevic vs. Lleyton Hewitt

Onko kyseessä Lleytonin pitkän uran viimeinen ottelu Australian Openissa vai vieläkö hän iskee? Kooyongin kutsuturnauksen tuore voittaja Hewitt ei anna ikinä mitään ilmaiseksi, joten odotettavissa on hurja Taistelu ja australialais(t)en kyyneleitä, varsinkin jos viimeistä viedään.

Gael Monfils vs. Alexandr Dolgopolov

Kumiukot kimpoilevat ja kikkailevat ympäri kenttää viiden erän verran. Vai veisikö Dolgopolov tämän sittenkin kolmessa?

Jarkko Nieminen vs. Tommy Haas
Jarkon on saatava Haas pallorallehin, joissa on päästävä myllyttämään vasurin kämmenellä Haasin yhden käden rystyä. Tämän lisäksi vaaditaan myös rohkeaa ja erinomaista syöttämistä koko ottelun ajan. Pienet mahdollisuudet on olemassa. Pelkään pahaa, mutta ei anneta sen häiritä. Go Jarkko go!

Ja voittaja on...

Vuosi 2012 on vääjäämättä lipumassa mailleen. Ennen kuin luodataan tulevaan otetaan vielä kerran valikoitu, mutta tiukka, tuijotus menneeseen ja jaetaan tämän vuoden gloriat niille, keille se kuuluu.

Vuoden nousu: Andy Murray

On varmasti tuhat ja sata pelaajaa, jotka hilasivat rankingiään ylöspäin enemmän kuin Andy. On varmasti satoja pelaajia, jotka oppivat tänä vuonna enemmän pelaamisesta kuin Andy. Mutta on vain yksi pelaaja, joka oppi tänä vuonna voittamaan todella isoja otteluita ja nousemaan siinä samalla Grand Slam- ja olympiavoittajaksi. Pulinat pois, Andy kuuluu vihdoinkin isojen poikien joukkoon. [Tiedetään, tiedetään, älkää muistuttako, ok?]

Vuoden comeback: Roger Federer ja Brian Baker

Jaan palkinnon kahdelle herrasmiehelle. Toisaalta Rogerille, koska uskoni oli jo mennyt, enkä todellakaan kuvitellut näkeväni Federeriä enää Grand Slam -kannun kanssa. Joku voisi sanoa, ettei hän koskaan ikinä missään ollutkaan, mutta kahden ja puolen vuoden grandslamittömyys ennen Wimbledonia on tämän tason mestarille sysimustaa vaellusta.

Toinen paluumuuttaja on Brian Baker. Puhutaan toki täysin eri kaliiberin pelurista kuin Roger tai muu kärkiporukka, mutta Brianin elämä (ei Monty Python) on uskomaton tarina uskosta, sinnikkyydestä ja tahdosta. Kaikkien niiden sairastelujen, loukkaantumisten ja leikkausten jälkeen mies pelaa itsensä seitsemän vuoden tauon jälkeen ATP tourin paluuturnauksessaan finaaliin ja vieläpä massalla. Tarinaa on pakko rakastaa, vaikkei amerikkalaissiirappi maistuisikaan.

Vuoden eläkkeet: Fernando Gonzales, Ivan Ljubicic, Andy Roddick, Juan Carlos Ferrero
Mitä tässä voi sanoa? Hienoja miehiä? Hienoja pelaajia? Hienoja taistelijoita? Aivan varmasti, mutta samalla vain kaksi voitettua Grand Slam -turnausta. Sanoisin, että puhutaan Federerin aikakauden suurimmista uhreista. Ilkeimmät voisivat puhua uhrilampaista, mutta en minä, etkä sinäkään, koska

• Roddickin syöttö tiputtaa meistä kenet tahansa siihen paikkaan
• Gonzalesin kämmen lähti lujempaa ja tarkempaa kuin sinun syöttösi
• Ljubicicin kalju plus perusfrotee (hikipanta) on karuin näky ikinä
• Ferreron tyylikkyyttä, vaatimattomuutta ja sportsmanshipiä ei ole koskaan liikaa.

Vuoden tulevaisuus: David Goffin
Näimmekö kesällä Harry Potterin vai tenniksen tulevaisuuden?

Vuoden letkeys: David Goffin

Näimmekö kesällä Harry Potterin vai tenniksen tulevaisuuden?

Vuoden potilas: Rafael Nadal
Monte Carlo? Check. Barcelona? Check. Rooma? Check. Roland Garros? Check. Kausi pakettiin? Check. Ensi vuonna uusi yritys. #Vamos. #Mistä #uusia #polvia?

Vuoden "mitä tapahtui?": Milos Raonic
Alkukaudesta vielä huimaa pommitusta ja aggressiivistä tekemistä. Kesän aikana täyskäännös ja syksyllä jo vaisua läpsyttelyä. Isompaa tuupparia en juuri nyt muista nähneeni. Mahdollisuudet olla vaikka mitä, mutta vaatii alkukauden kaltaisia otteita.

Vuoden "luu käteen": John Isner
Kun Isner voitti alkukaudesta Federerin hallimassalla Davis Cupissa lähes suvereenisti, alkoivat odotusarvot olla kohdillaan myös hänen kohdallaan. Valitettavasti meno hyytyi pahoin kauden edetessä ja näyttää siltä, että se iso pommi jää sittenkin tekemättä. Kvartsikamaa myös jatkossa. Ei enempää, muttei myöskään vähempää.

Vuoden "ei koskaan ikinä milloinkaan yhtään mitään": [tässä piti olla Andy Murray]
Ei kuitenkaan ole, koska massakauden jälkeen tapahtui paljon hienoja asioita Andylle. Ja hyvä niin. Jätetään tämä nyt jakamatta.

Vuoden raivarit: Marcos Baghdatis, Australia
Koska tämä on perheohjelma, emme palaa enää tähän.

Vuoden piste: Roger Federer vs. Novak Djokovic, ATP World Tour Finals, Lontoo, ensimmäinen erä tie-break 5-6 (Federerin syöttö)
Miljoona hienoa pistettä nähtiin tänäkin vuonna, joten yhtä on vaikea nostaa yli muiden. Tämä oli kuitenkin yksi niitä hetkiä, jolloin ei tajua enää mistään mitään. Tällainen kaverin eräpalloon omissa peleissä, niin erä on sun. Nyt kävi toisin.

Vuoden erä: Erä nro 5 ottelussa Lukas Rosol vs. Rafael Nadal, Wimbledon 2. kierros

Kuvittele tilanne: vastassa Rafael Nadal, Wimbledon, viides erä alkamassa. Olet juuri hävinnyt neljännen erän. Mitä teet? Murrat kerran, pidät omat syöttösi kutakuinkin puhtaasti ja ratkaisugeimissä syötät kolme ässää. Nostat kädet ylös ja kaadut selällesi maahan. Lukasrosol-hetkestä tuli käsite. Tässä erän higlightsit.

Vuoden ottelu: Novak Djokovic vs. Rafael Nadal, Australian Open finaali

Vaikka olin ja olen periaatteessa edelleen sitä mieltä, että tässä ottelussa mentiin tenniksen evoluutiossa suuntaan, jossa valitettavasti brutaali fyysiyys näyttelee pääosaa taidon ja/tai taktiikan sijaan, oli tämä siitä huolimatta draamallaan ja taistelullaan (luonnollisesti myös fyysisyydellään) vertaansa vailla. Kyseessä oli kuitenkin Grand Slam -finaali ja tämän vuoden finaaleista ehdottomasti jännittävin. Hightlightsit tästä.

Vuoden paras: Novak Djokovic

Australia: voitto, Roland Garros: finaali, Wimbledon: semifinaali, US Open: finaali, World Tour Finals: voitto. Number one. I rest my case.

Siinä ne. Kommentteja ja ehdotuksia otetaan kernaasti vastaan!

Ennakko: Us Open 2012

Vesi kielellä odotettu kauden neljäs Grand Slam -turnaus US Open on vihdoin täällä! Tässä siis blogistin ennakko, joka pusketaan nyt vaikka väkisin, tenniksellä tukkoutetun kropan kivuista ja säryistä huolimatta. Terveiset ja kiitokset vielä siis Lappeenrantaan! Eilen pelattu Alakylä Open on ehdottomasti yksi hienoimmista ja perinteisimmistä ei-virallisista kisoista, jonka tiedän. Taitaa olla myös ainoa, mutta ei anneta sen häiritä.

Sitten siihen US Openiin, jonka asetelmat olympialaisten jälkeen eivät olisi voineet olla herkullisemmat. Andy Murray otti kultaa voittamalla Roger Federerin, Juan Martin Del Potro pronssia voittamalla Novak Djokovicin ja kun toiveissa oli myös Rafael Nadalin paluu kentille Openiin mennessä, niin olisimme pitkästä aikaa saaneet Grand Slamin, jonka ennakkosuosikkeihin olisi voinut nimetä ainakin 4-5 pelaaja totutun 1-3 pelaajan sijaan. Nadalin poissaolo vesittää asetelmia kuitenkin hieman, mutta toisaalta en usko, että mies olisi tänä vuonna nähdyllä kovien kenttien pelillään US Openia ollut voittamassakaan. Miehen edellinen turnausvoittokin kovilta kentiltä on jo niinkin kaukaa kuin lokakuulta 2010 (Tokio), joten US Open olisi ollut melkoisen vaikea paikka Nadalille terveenäkin.

Vielä alkukaudesta tilanne oli Grand Slam -suosikkien suhteen yksipuolista luettavaa. Kesä kuitenkin toi tervetullutta vaihtelua voittajiin, vaikkei Roger Federer ja GS-voitto harvinainen yhdistelmä olekaan. Mutta erityisesti Andy Murrayn voitto olympialaisissa teki miesten tennikselle erittäin hyvää, oltiin skotin pelistä mitä mieltä tahansa. 

Voitto poisti sitä hurjaa henkistä taakkaa Andyn harteilta, jota tuntui kertyneen jo vähintäänkin riittävästi. Nyt kun apina on poissa selästä ja pelissä ainakin ripaus enemmän rentoutta ja rohkeutta, niin Andy lienee valmis haastamaan kärkimiehet, etunenässä Djokovicin ja Federerin, vihdoinkin myös Grand Slameissä. Olympialaisissa kaatui jo molemmat. Andyn haasteena US Openissa lienee kuitenkin se, ettei näin nopea alusta liene kaikkein otollisin hänen pelilleen, sillä joku hyvän flow'n omaava pommittaja voi paukuttaa hänet ulos ottelusta, eikä Andyn omat pommit löydä perille. Nyt täytyy olla aggressiivinen ja mielellään koko ajan. Andymaisiin passivointeihin ei ole nyt varaa. Tästä huolimatta olen melko varma, että uuden itseluottamuksen siivittämänä hän menee kuitenkin pitkälle.

Andyn kaavio ei tosin ole kaikkein ihanteellisin, sillä näitä pommittajia osuu reitille ainakin kaksi ja nämä vielä ennen semifinaaleja. Ensimmäinen todellinen haaste lienee paljon hehkuttamani Milos Raonic neljännellä kierroksella. Siinä vaiheessa Andy on kuitenkin hyvin turnauksessa sisällä ja Raonicillä lienee jo sen verran kuormaa alla, että uskon Andyyn selviytyvän tästä, varsinkin paras viidestä -ottelussa. Raonic hyytyi pahoin jo Stanislas Wawrinkalle toissa viikolla Cincinnatissa kolmessa erässä turnauksen puolivälierissä, miksei siis nyt kun ottelut pelataan pitkänä. Jo-Wilfried Tsonga puolestaan tarjoilee neljännesvälierässä omaa pommitustaan, mutta en jaksa vieläkään uskoa Tsongan tasaisuuteen, jota Andyn kaatamiseksi vaaditaan tällä hetkellä vähintäänkin järjettömästi. Välierässä vastaan astelee lähes pomminvarmasti Federer ja se lienee toteutuessaan yksi mielenkiintoisimmista ja odotetuimmista otteluista tässä turnauksessa. Palataan siihen myöhemmin, jos ja kun se toteutuu.

Federer todisti Wimbledon-voitollaan ainakin minulle, ehkä myös itselleen, että hän pystyy sittenkin niitä suurvoittojakin vielä ottamaan, eikä vain puhumaan niistä. Jotenkin näkisin, että hänen liikkeensä on ollut kesän aikana astetta terävämpää ja rysty itseluottamuksen siivittämänä parempaa kuin pitkään aikaan. Vaikka rystyyn on tullut jonkin verran lisää Federerille outoa passiivisuutta slicen muodossa, on hänen yläkierrepiiskansa toiminut kesän peleissä hyvin. Voi olla, että juuri nyt tuon rystyn sekoittamiseksi vaadittaisiin jonkun vasurin (ei minun) järjetöntä kämmenyläkierrehelvettiä. Niin tai näin, kaikkien pelaajien jotka Federerin kohtaa, on keksittävä jokin keino lyödä muun muassa siihen rystysliceen, jota hän varsinkin palautuksissaan paljon viljelee. Se tulee erittäin terävänä ja matalana, mutta ennen kaikkea myös ikävän lyhyenä. Mikäli tähän ei keinoa löydy, lävähtää Rogerilta sellainen piiska joko kämmeneltä tai rystyltä, ettei siinä ehdi kissaa sanoa kun pallo jo ohi suhisee. Syötön merkitystä ei voi Federerin kohdalla myöskään aliarvioida. Huonona päivänäänkin hän voi hyvin syöttämällä voittaa lähes kenet tahansa. Kun kaaviokin näyttää ykkössijoitetun arvolle sopivalta, niin välieriin saakka mennään auto-pilotilla. Pelikin kun on kokonaisuudessaan pelottavan kovassa kunnossa, kuten Cincinnatissä nähtiin.

Tapaus Djokovic jaksaa pohdituttaa. Monessakin mielessä. Ensinnäkin, olympialaisissa mies pelasi kaikki ottelut (6 kpl) reilun viikon sisään. Heti seuraavalla viikolla hän pelasi, vieläpä toisessa maanosassa, kaikki matsit (5 kpl) vajaan viikon sisään ja tämän jälkeen vielä Cincinnatissa kaikki ottelut (5 kpl). Tällä viikolla oli väliviikko, mutta jotenkin pistää ihmetyttämään, miten nämä kaverit jaksaa? Toinen ihmetykseni on edelleen Djokovicin pelitason heittelehtiminen. Välillä hän pelaa vielä sitä viime vuoden supertennistään, mutta välillä häntä viedään kuin märkää rättiä ja väliin vielä kaikkea tältä väliltä. Jotenkin tuntuu, että halutessaan hän on edelleen täysin omassa luokassaan, mutta jotenkin tuntuu myös siltä, että hänen on vaikea löytää motivaatiotaan. Nyt voi toki olla se hetki, että motivaatio alkaa pikkuhiljaa löytymään, sillä kovat kentät ovat kuitenkin ne hänen voileipänsä, joilta voittoa voi aina odottaa. Puolivälieriin kuitenkin heittämällä. Siellä vastaan Del Potro ja...

Suosikeiksi voi tosiaan nostaa vielä muutamia, joista Del Potro on eittämättä yksi. Toki hän voi hävitä jo ensimmäisellä kierroksella David Nalbandianiani vastaan tai puolivälierissä Djokovicia vastaan, mutta hän on kuitenkin yksi niistä pelaajista, joka voi pöljänä päivänä voittaa kenet tahansa. Lisäksi hän tietää, mitä tämän turnauksen voittaminen vaatii.

John Isner voi lisäksi olla yksi niistä, jotka yllättävät menemällä pitkälle, mutta hän taisi pelata korttinsa jo tällä viikolla Winston Salemissa voittamalla koko turnauksen. Tankin tulisi olla ääriään myöten täynnä ennen Grand Slam -turnausta, varsinkin Isnerin ja Raonicin kaltaisilla isoilla pojilla. Voittaminen ei siis aina ruoki voittamista. Isnerillä on vielä taipumusta ajautua niihin maratonmatseihin, jotka tuhoavat hänen kisansa siihen paikkaan, tuli niissä voitto tai ei.

En mielelläni laske Tomas Berdychiä enää minkään tason suosikiksi huonon pään takia, mutta pelillisesti hänellä olisi kaikki mitä suurvoittoihin kovilla kentillä vaaditaan. Nyt vaan sattui Federerin kaavioneljännes ja sen lisäksi todellinen vaara jo ensimmäiselle kierrokselle eli Belgian enkeli David Goffin. Kaksi sanaa riittää: no chance.

Mielenkiintoinen turnaus on siis tulossa avauskierroksia myöten ja varsinkin kun Nadalin poisjäännin kautta kaavion yksi neljännes on ilman varsinaista superstaraa. Ilman pelimiehiä tämäkään neljännes ei silti jää, sillä mm. Isner, Ferrer, Gasquet ja muuan Nieminen löytyvät tästä neljänneksestä. Nyt tarjotaankin Grand Slam -välierää "alennettuun" hintaan, vaikkei näin voikaan sanoa, mutta sanoin sen silti.

Minun papereissani käy siis näin:

Puolivälierät:
Federer-Berdych
Murray-Tsonga
Isner-Gasquet
Djokovic-Del Potro

Välierät:
Federer-Murray
Gasquet-Djokovic

Finaali:
Murray-Djokovic

Voittaja:
Djokovic


PS. US Open äänestys on nyt avattu!

Hajaheittoja: Roland Garros 2012, osa III

Kirjoitussarjassa 'Hajaheittoja' roiskitaan silmät auki asiaan ja varsinkin sen viereen.

Kisa lähenee loppuaan ja selkeätä kisaväsymystä on jo ilmassa. Miesten puolella mennään lähes täysin (jopa blogistin) käsikirjoitusen mukaan ja naisten puolella kiljutaan siihen malliin, ettei otteluita pysty varsinkaan äänen kanssa katsomaan.

***

Viikonloppuna alkanutta orastavaa kisaväsymystä piristi kummasti mies tai oikeastaan poika, nimeltä David Goffin. Ei se, että poika piti itse Federeriä pihdeissään lähes kaksi erää, vaan se, että tämän Harry Potterin peli oli kaikessa lennokkuudessaan, vaivattomuudessaan ja letkeydessään kertakaikkisen piristävä poikkeus tämän päivän junttaajien joukossa. Kun tähän lisätään vielä Potterin, anteeksi Goffinin, linnunluista rakennettu varsi, jossa mm. hauiksen ympärysmitta lähentelee kolmea senttiä oli tämä balanssitaikuri varsinainen piristysruiske myös visuaalisesti. Näimmekö tenniksen tulevaisuuden? En tiedä, mutta kovasti toivon sitä jo senkin perusteella, ettei kaikkien pelaajien täytyisi olla lipputangon siemeniä syöneitä sähkötolppia. Todella kivannäköistä ja tasapainoista peliä tämä 180-senttinen ja ehkä noin 35-kiloinen Goffin siis tarjoili. Mies pommitti letkeydellään ja ihailtavalla tasapainolla sekä rohkealla pelillään välittömästi ainakin minun suosioon.

***

Entä sitten muut? Roger Federer on voittanut otteluita olemalla Roger Federer. Eriä on hävitty jokaisessa ottelussa, mutta Antti Muurista siteeraten: "eteenpäin on menty". Joka kierrokselta. Tavallaan sääli, että mies joka pelillisesti on kautta aikojen toiseksi paras pelaaja massalla taistelee tänäkin vuonna vain kakkostilasta.

Djokovicin turnauksesta saati tästä kaudesta ei ottane pirukaan selvää ennen semifinaalia tai mahdollista finaalia. Mies vaikuttaa jotenkin väsyneeltä, ajoittain jopa haluttomalta. Pakottamattomien virheiden määrä viime vuoteen verrattuna on silmiinpistävän suuri. Pelin dominointikin alkaa vasta sitten kun on aivan pakko. Tsongalle oli varaa antaa jopa neljä matsipalloa ja Seppillekin hän antoi pari erää eteen. Federerille tuskin voi samaa siimaa semissä antaa.

Ja sitten on vielä Nadal. Aikamoisen musertavaa ylivoimaa. Ajallisesti pelit venyy palloa pompotellessa, tukkaa ja kalsareita korjatessa sekä rajoja putsatessa, mutta eriä ei vastustajille tipu. Tukka hyvin, kaikki hyvin? Ehkä näin, mutta pieniä kysymysmerkkejäkin on. Riittääkö syötön tehot tosipeleissä? Riittääkö pelkkä varma, mutta toisaalta julma, yläkierrehelvetti finaalissa vai vaaditaanko myös kunnon pommitusta jota nyt on nähty vasta hetkittäin? Toki tähän on ollut vielä myös varaa, mutta jo Ferreriä vastaan vaaditaan pientä tasonnostoa aggressiivisuudessa heti ottelun alusta lähtien, eikä vasta sitten kun taululla on selkeä 2-0 eräjohto.

***

Naisten puolella puheenaiheeksi on noussut Sara Errani. Joopa joo. Minä nostan puheenaiheeksi naisten kiljumisen. Ei teinisensaatio Robinille, vaan omille lyönneille. Eikö tälle voisi jo jotain oikeasti tehdä? Ikävää kiljuntaa jopa tuupatessa. Auts.

***

Oletteko muuten odotelleet Roland Garrosilla olleen raportterini matkaraporttia? Hyvä, niin minäkin. Jos tämä patistelu saisi mieheen eloa niin loistavaa. Terveiset siis Hiekkaharjuun! ;)

***

Torstaipäivä kuluu muuten duunin yhteistyökumppanin golf-päivässä. Muut pelaa, mä tutustun lajiin rangella pro:n ja muiden keltanokkien kanssa. Nyt siis vihdoin ja viimein nähdään miten vasuri osuu paljon parjaamaansa istuvaan palloon.