Eilinen Jarkon ja Roberto Bautista Agutin ottelu päättyi harmillisesti Jarkon niukkaan tappioon kolmannen erän tie-breakissä. Viimeisen erän katkaisupelitappiot eivät ikinä ole mukavia, mutta Jarkon esityksessä oli niin paljon hyviä elementtejä, ettei ole syytä työntää päätä puskaan. Ei todellakaan.
Vaikka tämä onkin klisee, niin tästä on hyvä jatkaa kautta eteenpäin.
En nimittäin ihan heti muista milloin olisin nähnyt yhtä aggressiivisen Niemisen. Peli-ilmeeltään tämä oli nyt jotain ihan muuta kuin mihin on viime vuosina enimmäkseen totuttu. Peruslyönnit paukkuivat vihaisesti ja syöttämisessä oli vihdoin sitä kaivattua tekemisen meininkiä. Varsinkin ykkösruudun ulospäin suunnattu suora ykkönen toimi loisteliaasti ja yllätti Bautista Agutin monesti. Se pieni aseettomuus, joka ajoittain Jarkkoa(kin) vaivaa oli ikään kuin poissa.
Myös peruslyöntipeli oli terävää, eikä Jarkko sortunut juurikaan, hänelle aavistuksen tyypilliseen, räiskimiseen kovassa tempossa. Ehkä tässä tulituksessa unohtui hieman eri variaatiot lyöntitehoineen ja -kulmineen, joista olisi voinut olla apua, sillä Bautista Agut vastasi pommeihin kerrassaan mallikkaasti, mutta liikkeelle joutuessaan hän oli varsin mallikkaasti Jarkon talutusnuorassa.
Mutta pienestähän ottelu oli koko ajan kiinni eikä ollut paljonkaan mitä Jarkko olisi lopulta voinut tehdä toisin. Itselleni jäi mieleen kaksi tärkeää pistettä, joissa peli olisi voinut kääntyä Jarkolle, mutta Jarkko valitettavasti hävisi ne molemmat.
Ensimmäinen tuli ratkaisuerän alussa, kun Jarkolla oli murtopallo espanjalaisen ensimmäisessä syöttövuorossa. Jarkolla oli hyvää ja peliä vievää tekemistä murtopallossa aina siihen asti kunnes Bautista Agut sai ensimmäisen painavan lyönnin Jarkon rystynurkkaan,. Jarkko latasi ehkä hieman hätäisesti kaikki tai ei mitään -tyyliin ja pallo päätyi verkkoon. Ehkä siinä tuli tosiaan vähän hätäinen ratkaisu vauhtisokeuden kera, sillä kovia lyöntejä oli alla monta. Toki pienen pieni mahdollisuus läpilyöntiinkin oli olemassa, mutta rauhallisempi ratkaisu olisi kuitenkin pitänyt Jarkon vielä hyvin pelissä seuraavat lyönnit. Turhahan sitä on enää jossitella, sillä tätähän tennis juuri on. Nopeita käänteitä, valintoja sekä onnistumisia ja virheitä.
Niin tai näin, breikki ratkaisuerän alkuun, jossa Jarkko oli pirteämpi, olisi voinut kääntää pelin tai sitten olla kääntämättä.
Toinen harmittava virhe tuli tie-breakissä, jossa espanjalainen sai mini-breakin muistaakseni 4-4-tilanteessa. Jarkko pääsi lyömään rystyään syöttöruudusta ja kentän toinen puoli oli krossille täysin auki, mutta Jarkko päätti lyödä linjaan, jossa espanjalainen vieläpä oli. Jarkko kuitenkin epäonnistui lyönnissään ja löi pallon verkkoon. Toki hän sai heti seuraavassa pisteessä mini-breakin kuitattua ja pelin 5-5:een, mutta...
Äh, antaa olla. Pienestä se oli kiinni.
Kuten sanoin, pirteintä oli nähdä Jarkon aktiivinen ja aggressiivinen peli, jolla on todellisia mahdollisuuksia haastaa kenet tahansa. Mielessä kävi jälleen kerran, että voi kunpa mies olisi pelannut tällä rohkeudella ja pelikirjalla koko uransa.
Hyvä oli kuitenkin meiniki, joten Miamissa mennään pitkälle!
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
