torstai 10. heinäkuuta 2014

Kolmekymmentä vuotta tennistä

Näinä päivinä tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun tartuin tosissani tennismailaan.

Kotikunnassani Kankaanpäässä järjestetty kesäinen alkeiskurssi oli kannaltani kohtalokas. Tennis ja pallon lyöminen koukuttivat pahoin ja sillä tiellä ollaan edelleen. 

Lajin oppiminen, harjoitteleminen, kilpaileminen, valmentaminen, katseleminen, bloggaaminen ja yrittäjyys ovat kaikki pieniä osasia tässä tarinassa, jonka taustalla on rakkaus ja intohimo lajia kohtaan.

Kuten parhaimpaankin avioliittoon, on myös tähän suhteeseen osunut ylä- ja alamäkiä. Lopulta sitä huomaa kuitenkin aina kaipaavansa ja tarvitsevansa toista. Tai ainakin minä tarvitsen tennistä. Se, kaipaako tennis minua, on jo toinen tarina.

Niin tai näin, tennis on peli koko elämäksi. Elämän peli.

Kesäinen malja menneelle ja tulevalle 30 vuodelle, cheers!

2 kommenttia:

  1. Tulevan blogistin aloitusaikaan tennis oli ehkä suurimpien muutosten kourissa kuin koskaan sitä ennen ja tuskin tulevaisuudessakaan. No, olkoon, valkoisena urheiluna tunnetussa lajissa oli käytetyn pelivälineen, pallon väri ällistyttävästi vaihdettu edellisellä vuosikymmenellä keltaiseksi. Ajatella: keltaiseksi!

    Mailavallankumous oli jo pari vuotta ollut parhaassa vauhdisaan. Samoin vielä aika uusi tapa lyödä rystylyönti kahdella kädellä hämmensi ja jakoi tenniskansaa.

    "Ai, säkin olet siirtynyt herrasmiesten tenniksestä SIIHEN. En olisi uskonut susta. Taidanpa etsiä jonkun enemmän tennistä kunnioittavan vakikaverin...jne."

    Kyllähän nämä varmaan näkyivät ja tuntuivat Kankaanpäässäkin, mutta kaiken kaikkiaan laji eli varmaan suuruutensa aikaa juuri 1980-luvulla Suomen kaupungeissa. Pelivuoroja jonotettiin varhaisaamusta halvoille kunnallisille jääkiekkokaukalokentillekin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Anonyymille tästä pienestä, mutta hienosta historiakatsauksesta!

    Kuvastaa varmasti hyvin tuon ajan tennispiirien mielenahtautta mainitsemasi kahden käden rystylyöntitukkoilu.

    Vaikka mielikuvat elävät pitkään ja tietystä tenniksen elitistisyydestä ollaan (onneksi) päästy pitkälle, niin tuo 80-luvun huuma olisi hieno nähdä uudelleen: Joka kylään tuli halleja ja kenttiä ja pelaajia riitti. Valitettavasti monet pelipaikat lähinnä maakunnissa ovat tänä päivänä erittäin huonolla tolalla. Tekisi mieli tehdä kuvasarja tuon ajan hallien ja kenttien kohtaloista nyt.

    Mutta taas toisaalta, olisihan tennikselle voinut käydä maakunnissa paljon huonomminkin. Mihin on kadonnut toinen 80-luvun muotilaji squash? Kankaanpäässä koppeihin (2 kpl) tuli jo 90-luvulla anniskelualuetta pesispelien yhteyteen sekä punttisalia.

    VastaaPoista