maanantai 16. helmikuuta 2015

Käytännössä savea

Massakauden alkuun käännöskukkanen. Pääosassa Nadalin Facebook-tili (muutama viikko sitten) ja sen bing-kääntäjä.

Second day of practice on clay. Toinen päivä käytännössä savea. 


Priceless. Hinnatonta.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Kausibarometri 2015, osa I

Kausibarometri tarkastelee kärkinimiä ja ennakoi vuoden lopun top-viittä Grand Slamien jälkeen.

1) Novak Djokovic
Juuri niin vahva kuin etukäteen odotettiinkin. Pieni viilaus vielä aktiivisempaan peliin, niin mies lanaa tänä vuonna kaiken. Seuraava missio: tehtävä Ranskassa. Sen aika on nyt.

2) Andy Murray
Kertaheitolla kärkikahinoihin. Ok, kaavio vähän aukesi ja turpaan tuli vain Djokovicilta, mutta silti Andy ja fyysinen tennis teki jälleen vahvan paluun. Murrayn voittamiseksi tarvitaan joko Djokovic tai tarpeeksi aggressiivinen hyökkäys. Poikaset (Kyrgios, Dimitrov, ynnämuut) ovat sittenkin vielä poikasia, joiden yli pääsee tarvittaessa juoksemalla.

3) Rafael Nadal
Nousussa. Tai laskussa. Australiassakin hyvä ja huono matsi vuorottelivat. Ei tästä miehestä ota selvää. Kausi määrittyy massalla. Jos löytää kämmenensä, löytynee mojo ja peli siinä samalla. Massalla tärähtää, mutta muut saavuttamassa tätäkin etumatkaa. Suuren suuri arvoitus massan ulkopuolella.

4) Stanislas Wawrinka
Tasaisemmalla suorittamisella korkealla tänä vuonna. Pelasi lopulta varsin lupaavan Australian Openin ja kaatui oikeastaan omiin virheisiinsä Djokoviciä vastaan, joka toki laittoi kaikki vastustajansa taidollisten ja laadullisten maksimiensa ulottumattomiin.

5) Roger Federer
Lyhyeksi jäi lento Australiassa ja Federer-fanien uho loppui kuin seinään. Myös tämän blogin kommenteissa on ollut pari viikkoa hiljaista tältä osin. Tätä se nyt kuitenkin vain on. Kunnon breikki ennen Australiaa olisi sittenkin voinut olla paikallaan, mutta hyvä, että se tulee nyt. Nyt jos koskaan kärkeen kaivataan ultrahyökkäävää pelaajaa. Muutama teurastus kärkinimille olisi varsin tervetullut.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

TOP5: Uhrit, Australian Open 2015

Välillä tulee turpaan niin kentällä kuin peilin edessä. Australian Open 2015 uhrit TOP5:

1) Roger Federer
Tappio jo ensimmäisellä viikolla suuren suurten odotusten sijaan.
Jäärä.

"I wish I could have won the first set; then things would have been different. But I definitely wanted to go into the match, play aggressive, play the right way, play on my terms, but it was just hard to do."

Niinpä. A-peli on meistä kaikista kivaa. Aina. Mutta joskus B-peli tai jopa C-peli voisi olla voiton kannalta hyödyllinen. Kysytään vaikka Djokovicilta.
Ei lähde.

2) Rafael Nadal
Ei ollut niitä suuria odotuksia, mutta eipä se lopulta lähtenytkään. Moni pohtii jo, lähteekö enää koskaan. Oman arvioni annan Ranskan jälkeen. Aikaa on, mutta onko uskoa? Entä terveyttä? Kämmen lopulta kaikki kaikessa.

3) Thanasi Kokkinakis
Muodin uhri numero 1. Ne shortsit. Eijjjum...uta. I rest my case. Onneksi peli alkaa olla kohdillaan.
You cannot be serious!
4) Tomas Berdych
Muodin uhri numero 2. Same old, same old. Miten asiallisen paidan löytäminen on joka vuosi niin vaikeaa?

5) Maria Sharapova
Nyt siis jo 16 kertaa peräkkäin pataan Serenalta. Aina tulee kuitenkin seuraava kerta. Onneksi tai valitettavasti.

(Kuvat: EurosportPlayer-ruuttukaappauksia.)

Jälkipelit: Novak Djokovic vs. Andy Murray, Australian Open 2015 finaali

Kolmatta Naista lainaten, niin sen täytyi mennä ja niin se meni. Andy Murray ei pystynyt yllätykseen ja Novak Djokovic lanasi lopulta varsin odotetusti odotetuksi mestariksi.

Ottelusta ei muodostunut mitään suurta tenniksen riemuvoittoa, joka olisi saanut samanlaista, lähes hurmoksellista, vastaanottoa vastaanottimien äärellä kuin vaikkapa viime syksyn US Open tai vuoden takainen Australian Open. Nyt kun finaalista on nyt muutama päivä aikaa, jäljelle on jäänyt fiilis, että fyysinen ja tylsä prosenttitennis elää ja voi edelleen hyvin. Valitettavasti.

Olen sanonut aiemminkin, että näiden kahden kohtaamiset ovat viihdearvoltaan kaukana Nadal-Federer-klassikoista tai tuoreempien Marin Cilicin tai Stanislas Wawrinkan voitto-Grand Slam-otteista. Sunnuntain finaalista ei tullut poikkeusta. Voitostahan näissä tietysti pelataan ja tyylipisteet jaetaan kaunoluistelussa.

Kolmannen erän seitsemänteen gameen ja siihen Murrayn murtopalloon saakka toki riitti jännitystä, mutta tuo piste summasi jotenkin koko ottelun. Andy hallitsi välillä hyvin, mutta ei riittävästi dominoidakseen. Djokovic pääsi liian usein Andyn hyökkäyksistä pois hurjalla puolustuslyönnillä ja seuraava lyönti olikin jo puhdasta hyökkäystä. Andykin toki puolusti hyvin, mutta Djokovic vielä paremmin. Kun Andyllä oli paikka ratkaista, teki hän winnerin sijaan virheen.

Djokovic oli lopulta kaikessa vähän edellä, kuten ennakossa jo vähän jo pelkäsin, eikä Andyn aggressiivisuus ollut sellaista, millä Djokovicin olisi saanut pois tolaltaan. Kun mikään ei riitä ja paikoistakin tekee virheitä, niin se syö miestä rajusti. Kun usko loppuu, kaikki on loppu.

Ottelu olikin lopulta melko tylsää lyömistä. Varsinkin Djokovicilta tuli valtava määrä palloja painavana peliin. On lähes käsittämätöntä kuinka painavana mies lyöntinsä saa, vaikka ne olisivat metrejä sivurajoista. Tiukassa paikassa Djokovicilla oli varaa luottaa ultimaattisen rautaiseen puolustukseensa ja antaa vastustajan tehdä virheet. Vasta kolmannen erän lopulta lähtien nähtiin melko vapautunutta ampumista myös Djokovicilta. Neljännen erän kosmetiikka saattoi luoda jonkinlaisen illuusion Djokovicin tulivoimasta vaikka todellisuudessa finaalin ratkaisut tapahtuivat puolustuksella.

Ottelu oli jotenkin niin tuttua peruskauraa, ettei enää jaksanut innostua manailemaan sen kummemmin edes jälleen kerran nähtyä Djokovicin ihmeparantumista hämärän rajamailta teräsmieheksi tai Andyn masentavaa olemusta. Jotenkin ne on niin nähty ja koettu.

Oli Djokovicin "uupumuksesta" ja sen urheilullisuudesta mitä mieltä tahansa, niin mies on jälleen mestari Australiassa. Piste.

Se, paljonko moisella venkoilulla saa faneja ja ymmärrystä puolelleen, on täysin toinen juttu. Voi olla, että Djokovic joutuu kerjäämään aplodejaan myös jatkossa. Aavistuksen toki huvitti, että monesti moisen "ylösnousemuksen" itsekin urallaan tehnyt Andy Murray hajotti kasettinsa lähes täysin, kun Djokovic olikin yht'äkkiä jälleen terästä.

Pelin henki loppukautta ajatellen alkaa olla selvä. Djokovic luottaa nykyisin hurjasti varmuuteensa ja pitää vastustajat pääosin poissa hyökkäyshuudeilta vahvoilla ja painavilla peruslyönneillään. Tällä omalla B-pelillään ilman sen rajumpaa hyökkäystä voittaa monen pelaajan A-pelin. Vastustajan on otettava huomattavaa riskiä hyökätäkseen voitokkaasti ja se näkyy virhemäärissä.

Erityisesti tämä korostuu tärkeissä palloissa, joissa Djokovic vaikutti luottavan yllättävänkin paljon vastustajan virheeseen. Tämän passiivisuuden mies myönsi välierän jälkeen itsekin. Kun tuo aloitevaje saadaan kuntoon Ranskaan, niin mies on pysäyttämätön myös siellä.