Ennakko: Emil Ruusuvuori vs. Carlos Alcaraz, Madrid Masters 2023

 Torstaina pelataan suomalaisittain yksi vuoden tennisotteluita tähän mennessä, kun Emil Ruusuvuori pääsee haastamaan alkuvuoden kuuminta pelaajaa Carlos Alcarazia. Espanjalainen vaikuttaa juuri nyt jopa maailman parhaalta pelaajalta, sillä esimerkiksi jo pelkän massakauden pelilliset näytöt alkavat tältä vuodelta olla melkoisen hurija. 

Ottelun kannalta relevantein kysymys kuuluukin, "miten haastaa maailman paras?" ja vieläpä tämän kotikentällään.

Illan ottelun isoimmat teesit ovat mielestäni olosuhteet, peruspelaaminen, syöttäminen ja ottelun sekä pelaajien pään sisällä käytävä henkinen kamppailu, joka on varsinkin Emilille äärimmäisen kriittistä. 

Ennakko: Rafael Nadal vs. Novak Djokovic, Roland Garros 2021 (semifinaali)

Melko lailla odotettu kohtaaminen tämäkin. Djokovic vs. Nadal. Episodi 58. Kaikki lienee nähty, kaikki lienee sanottu? Ei suinkaan, joten tässä ennakko hurjaan semifinaalitaisteluun!

Vaikka kyseessä on semifinaali, eikä vielä ratkaiseva mestaruusottelu, niin tämän kaksikon kohdalla kyseessä on hyvin iso ottelu molemmille. 

Isossa kuvassa Grand Slam-mestaruuksien lukumääräkisassa tämä voi olla hyvinkin merkittävä ottelu. 

Ennakko: Semifinaali Rafael Nadal vs. Roger Federer, Roland Garros 2019

Hurjat ovat Roland Garrosin tämänvuotiset semifinaaliparit! Voi veljet! Tässä ennakko ensimmäiseen!

Rafael Nadal vs. Roger Federer
Todellakin, eipä tässä tietysti kaavion alaosan suhteen paljon enempää olisi voinut toivoa. Rafael Nadal ja Roger Federer kohtaavat ainakin vielä kerran Grand Slameissä ja nyt siis Grand Slam-massoilla. Jos eläisimme menneitä aikoja, niin massaottelun lopputuloksen povaus näiden sankarien välillä olisi lasten leikkiä jo pelkkää historiaa peilaamalla, mutta nyt, vuonna 2019, se ei sitä välttämättä ole, vai onko?

Muutamia vuosia sitten Roger Federer tuntui viimein keksineen sen keinon, jolla hän pystyy tylsyttämään Nadalin pelin ja varsinkin sen alituisen kämmenpommituksen, jonka lopputuloksena oli usein Rogerin rystylyönnin hajoaminen ja espanjalaisen kruisailu voittoon. Tämä toimi aivan erityisen hyvin juuri korkeapomppuisilla massa-alustoilla, jolla miehet eivät ole vuosiin kohdanneet, sillä Federer on toistuvasti skipannut massakausia. Rystyn paraneminen, sen aiempi ottaminen varsinkin linjakäännön kera ja suurempi mailankehä ovat kuitenkin toimineet Nadalin(kin) suhteen viime vuosina murhaavasti ja Roger on saanut uutta otetta espanjalaisesta. Tämä tuokin tietynlaista maustetta tähän soppaan nyt Garrosilla, vaikka viisi viimeistä ja perättäistä tappiota ovatkin tulleet kovilta kentiltä. Moinen tappioputki laittaa varmasti jopa Nadalin pohtimaan ja prosessoimaan kaikenlaista.

Nyt ollaan kuitenkin massalla, minkä tietysti kumpikin pelaaja ymmärtää. Nadal voi kokea tästä tietynlaista helpotusta, mutta myös painetta. Hänen kuuluu voittaa tällä alustalla ja tämä ottelu. Federerille lähtökohta lienee helpompi samasta syystä.

Mielenkiintoista on tarkkailla, millä taktiikoilla pelaajat tähän semifinaaliin lähtevät. Yrittääkö Nadal toistaa niitä vanhoja hyväksi todettuja massakikkoja iskemällä rajusti kämmenellään Rogerin rystylle ja riepottelemalla tätä yläkierteillä ympäri kenttää vai onko mielessä jotain muuta? Painamalla Roger tiukasti rystynurkkaan ja iskemällä inside-out-kämmen Rogerin kämmennurkkaan tai juuri vastaavaa toisin päin lienee jonkinlainen peruskuvio Nadalille. Tärkeintä espanjalaiselle on, että hän saa liikuteltua Federeriä niin, ettei tämä pääse liikaa niin sanotusti 'pelin päälle' vaan joutuu esimerkiksi kämmenellään lyömään mahdollisimman paljon hieman takapainoisesti ja/tai liikkeestä.

Federerille on puolestaan elintärkeää se, että rysty kestää kaikissa tilanteissa, vaikka sitten alakierteellä. Sitä tullaan joka tapauksessa näkemään hyvin paljon muutenkin, sillä Federer hakee tällä luonnollisesti ilkeyttä, mutta myös tietynlaista rytmittömyyttä ettei Nadal pääsisi missään olosuhteissa rytmiin kiinni. Alakierrettä, stoppareita ja vastaavasti paikan tullen painavaa pommitusta, ettei Nadalkaan pääsisi pelin päälle, vaan joutuisi blokkaamaan ja nostamaan palloa takaisin peliin. Pisteiden tulee pysyä lyhyinä ja sen Federer kyllä syöttö plus kämmen (plus mahdollinen tappolyönti)-yhdistelmillään osaa. Palautusgeimeissä hän voi ottaa jopa rajuja riskejä, sillä kaikki Nadalille luotu paine pelaa nyt Federerin pussiin.

Stan Wawrinkaa vastaan Federer käytti hyvin paljon varsinkin tiukoissa paikoissa ja ottelun lopussa syöttö-volleytä, sillä Stan majaili, huom. Nadalin tapaan, todella kaukana palautuksissaan. Samaa voi surutta käyttää Nadalia vastaan ja erityisesti ykkösruudussa, jossa hän pääsee kääntämään jyrkkiä kulmia Nadalin rystylle. Kaukaa, varsinkaan syvältä rystynurkastaan/-puoleltaan, Nadal ei saa riittävän hyviä ohituksia millään. Muissa tilanteissa Federerin tulee valmistella hyökkäyksensä niin, ettei Nadalille jää aikaa eikä paikkaa ohitusten valmisteluun, sillä pienikin ylimääräinen aika on kohtalokasta sveitsiläiselle. Maltti on siis valttia Rogerillekin.

Mutta massa-alusta on tietysti Federerille armoton ellei sitten perjantain sateet, kylmä ja kostea keli, syö Nadalin kierrettä ja pomppua. Jos taas Nadal saa moukaroida yläkierteitään kuumassa aurinkoisessa kelissä, niin jälki on rumaa. Federerin kroppa tai lyönnit eivät kestäne nadalmaisen fyysistä massapeliä vastaan neljää tai viittä erää. Siksi ottelun alku onkin sveitsiläiselle äärimmäisen tärkeä. Mutta siksi tässä voi piillä myös ohut teurastuksen vaara. Nadal 3-1.

Joulukalenteri #12: Tusina täyteen?

Luukussa numero 12 spekuloidaan. Saako Rafael Nadal Roland Garrosilla tusinan täyteen eli 12 mestaruutta, kun nyt mestaruuksia on kasassa 11?

Erittäin vaikea kysymys, johon on helppo vastata puolesta ja vastaan.

Ikää tulee, mutta totuus on se, että viime ja tänä vuonna mestari on hävinnyt Garrosilla yhteensä yhden erän. Ihan lähellä tappio ei siis ole ollut, mutta se ei tietenkään ole tae tulevasta. Uhkaajia tulee ja menee.

Tärkeintä onkin, että terveys säilyy ja massapeli kulkee ollen murhaavan tehokasta. Kentällä on oltava aggressiivinen ja riepoteltava vastustajia tuttuun tyyliin täysin armottomasti ilman pienintäkään epäröintiä tai epävarmuutta. Tämä Nadalilta onnistunee massalla ehkä myös jatkossa, mutta pitkään tämä dominointi jatkuu? Jos ja kun pelit jossain kohtaa tasoittuvat, saa moni haastaja uskoa rajusti lisää ja samaan aikaan Nadalin itseluottamus saattaa säröillä.

Mutta niin, ne haastajat. Tulevalla kaudella heitä on kolme.

Luukussa kahdeksan puitiinkin jo Dominic Thiemin mahdollisuuksia. Itävaltalainen on ehdottomasti yksi isoimmista massauhista Nadalille, karuista Garros-tappioista huolimatta. Nyt alkaa olla ne hetket käsillä, kun näyttöjä on yksinkertaisesti alettava laittamaan tiskiin.

Tulevalla kaudella suurin uhka on kuitenkin jälleen Novak Djokovic, joka on voittanut Nadalin Garrosilla aiemminkin. Oikealla mindsetillään Djokovic on valmis tekemään sen myös uudelleen. Djokovicin totaalitennis on Nadalille myrkkyä, kun rystypuolen pommitus ja serbin hurjaakin hurjempi puolustus ei välttämättä tuo toivottua tulosta edes massalla.

Kolmas uhka on Alexander Zverev, joka taitaa mainiosti varsinkin massapelin salat ja on kovaa vauhtia nousemassa aivan terävimpään kärkeen muutenkin. Hänen mahdollisuutensa eivät kuitenkaan vielä ensi vuonna turnauksen loppuvaiheessa ole normikuntoista Nadalia vastaan mielestäni kummoiset, koska Nadal pystyy kääntämään massapelin armottomaksi kuntopiiriksi, johon nuoren Zverevin paukut eivät taida vielä aivan yltää. Hänen onkin lähtökohtaisesti  keskityttävä siihen, että hän ampuisi espanjalaista pommeillaan.

Jaa-a. Enpä tiedä. Ehkä se 12 tulee täyteen. Joko tänä tai ensi vuonna. Aikaa ei kauheasti enää kuitenkaan ole.

Joulukalenteri #8: Dominic Thiem, ranking 8

Luukussa kahdeksan kurkataan ranking-listan numero kahdeksikon, Dominic Thiemin maailmaan tänä ja ensi vuonna!

Muistatteko kuinka 1.5-2.5 vuotta sitten hehkutettiin Dominic Thiemiä tulevana massakuninkaana ja ehkä jopa tulevana tenniksen hallitsijana? Niinpä. 

Toki itävaltalainen profiloituu edelleen vahvasti massapelaajana, onhan hänen 11 tittelistään peräti kahdeksan tullut massalta. Tänä vuonna titteleitä tuli massalta kaksi ja hieman yllättäen hallista yksi.

Hallitsijapuheet ovat kuitenkin tämän vuoden aikana hieman vaienneet, vaikka mies oli Roland Garrosin finaalissa ja otti yhden massavoiton Madridissa itsestään Rafael Nadalista. 

Huolestuttavinta on kuitenkin se, että Thiem otti massakauden tärkeimmissä paikoissa henkisesti raskaat tappiot. Garrosilla tuli Nadalilta karusti kuonoon finaalissa (46, 36, 26) ja Madridissa puolestaan "tarjolla" ollut ensimmäinen Masters-voitto kariutui finaalitappioon nuorelle Alexander Zvereville, minkä täytyi tuntua pahalta. Onhan juuri Zverev se tulevaisuuden suurin uhka tai este Thiemin isommalle menestykselle, jos ja kun vanha kaarti siirtyy joskus syrjään.

Voi hyvinkin olla mahdollista, että ensi vuodesta olisi tulossa jonkinlainen vedenjakaja tai loppu-uran alku. Tulosta pitäisi alkaa viimein tulla. Esimerkiksi Zverev on voittanut jo useampia Masterseja ja nyt siis myös finaaliturnauksen, joten hänellä se tietynlainen henkinen valmius alkaa olla lopullista Grand Slam-sinettiä vaille valmis. 

Eroja löytyy toki pelityylistäkin. Kun Zverev pystyy pelaamaan hyvinkin monipuolisesti ja usealla eri vaihteella, niin vaikuttaisi siltä, että Thiemillä on aina ja iankaikkisesti vain yksi vaihde, täysillä. Maksimit repien. Ilman letkeyttä. Yksipuoliset raatajat eivät ole viime vuosina niitä isoimpia titteleitä vieneet, enkä usko niin käyvän tulevaisuudessakaan, kun letkeät lätkijät ja pommittajat valtaavat alaa. Esimerkiksi Monte Carlossa loistavan, mutta jälleen kerran pitkän ja raastavan Novak Djokovic-voiton jälkeen Nadal kuritti Thiemiä seuraavalla kierroksella lukemin 60, 62.

Tähän osittain liittyy myös se toinen tutuksi tullut dilemma Thiemin kohdalla. Hän pelaa edelleen liikaa. Uransa huipun lähestyessä hän ei malta jättää pienempiä turnauksia väliin edes Grand Slamin alla. Tämän vuoden Roland Garros olisi hyvinkin voinut olla toisennäköinen tai ainakin lähempänä, jos finaali ei olisi ollut viidennen (!) perättäisen peliviikon viimeinen sunnuntai. Lyonin turnausvoitto juuri Garrosin alle ei voitosta huolimatta ollut ehkä se viisain muuvi, kuten Garros-ennakossa oli puhetta.

Ensi vuosi näyttää paljon, mihin suuntaan Thiemin ura jatkuu. NextGen-sukupolvi tekee nyt tuloaan laajalla rintamalla, joten loputtomasti aikaa ei 26 vuotta ensi vuonna täyttävällä Thimielläkään ole. Kovilla tai nopeilla kentillä hän tuskin tulee koskaan dominoimaan, mutta massalla siihen voisi kalenteria järkevöittämällä olla mahdollisuuksia. Mutta näkisin, että hänen massa-aikansa täytyisi alkaa kahden seuraavan Roland Garrosin aikana. Sen jälkeen se lienee ohi. 

Viisi syytä miksi Rafael Nadal voittaa/ei voita Roland Garrosia tänä vuonna?

Monte Carlon Mastersista tuli lopulta Rafael Nadalin näytös. Turnaus oli espanjalaiselta lukujenkin valossa melkoinen näytös, sillä kaikki ottelut ratkesivat suoraan kahdessa erässä ja hävittyjen geimien määrä on melko minimaalinen Masters-tasolle.

Monet alkoivatkin puhua jo pomminvarmasta Roland Garros-voitosta, mutta onko tilanne todella tämä?

Tässä tuleekin viisi syytä miksi Nadal voittaa tai ei voita tänä vuonna Ranskan avoimia. Aloitetaan ehkä kuitenkin siitä helpommasta eli...

Miksi Rafael Nadal voittaa tämän vuoden Ranskan avoimet?

1) Esitys Monte Carlossa oli vakuuttava.
Pelillisesti, fyysisesti ja ennen kaikkea myös henkisesti. Parempaa massakauden avausta ei voisi saada. Tämän päälle on erittäin hyvä rakentaa. Muiden kannalta pahin mahdollinen alku Nadalilta. Mitä miettivät esimerkiksi jyrän alle jääneet Dominic Thiem, Grigor Dimitrov ja ehkä jopa finaalissa toki väsyneenä pelannut Kei Nishikori. Kukaan ei varmaan enää ihmettele, miksi Roger Federer skippasi jälleen massakauden. Mitä järkeä olisi olla mukana?

2) Syöttäminen on jo nyt tarpeeksi terävää.
Espanjalainen kykenee pitämään massasyöttämisessään yllä saman tasonsa, mitä se on kovemmillakin alustoilla. Moni muu ei pysty. Lue lisää Craig O'Shennessyn loistavasta numeroiden murskauksesta.

3) Palautuspelissä Nadal saa pallon peliin.
Edellisessä artikkelissa ruoditaan erinomaisesti myös Nadalin loistavaa syötönpalautusta. Massalla vastustaja ei saa syötöissään juurikaan ilmaisia pisteitä Nadalia vastaan. Monte Carlossa Nadal oli vieläpä pressuissa palauttamassa, josta hän kylläkin nousi hyvän ja painavan palautuksen turvin nopeasti paremmille apajille. assakauden edetessä tulemme huomaamaan, että rytmiin ja itseluottamushuippuunsa päästyään hän lähestyy takarajaa myös palautuksissaan. Se on sitten raju merkki kaikki.

4) Rysty kestää. Edelleen.
Monte Carlon finaalissa Kei Nishikori sai painettua peliä ajoittain varsin hyvin Nadalin rystypuolelle, mutta se ei nyt auta riittävästi. Tämä taktiikka saattoi toimia joitakin vuosia sitten, kun sieltä tuli jossain vaiheessa se lyhyt ja painoton rysty, mutta nyt sitä ei näytä tulevan, vaan Nadal löytää rystyynsä painoa, kulmia ja nopeutta siinä määrin, että on keksittävä jotain muuta. Mitä?

5) Lyöntien paino.
Kohta neljä kertoi rystystä, mutta selvää on, että myös kämmen on erinomaisessa kunnossa. Sen ja rystynkin tuottama yläkierrehelvetti riepottelee painolla ja vastustajia siinä määrin, että tässä kelkassa pysymiseen vaaditaan vastustajalta älytöntä fysiikkaa. En ole varma löytyykö sellaista pelaajaa juuri nyt? Varsinkaan Grand Slamin toisella viikolla.

Miksi Rafael Nadal ei voita tämän vuoden Ranskan avoimia?

1) Massakausi on vasta alussa.
Niin, tämä oli siis vasta ensimmäinen massa-Masters. Monelle kauden ensimmäinen massaturnaus. Moni kärkinimi tulee parantamaan vielä tästä. Osa vieläpä rajusti.

2) Nyt Nadalilla on tauko alla. Kuukauden päästä ei ole.
Avainkysymys on Nadalin kunto kuukauden päästä. Jos hän ahnehtii massaturnauksia ja pelaa maksimit Monte Carlossa, Barcelonassa, Madridissa ja Roomassa voi takki olla fyysisesti tyhjä Garrosilla. Toki Monten kuorma nyt minimaalinen, mutta tiukemmat ajat ovat tulossa. Katso kohta yksi. Olosuhteiltaan erilainen Madrid jäämässä välistä, sillä se ei "palvele" kuin Espanjan tennisliittoa ja/tai järjestäviä tahoja?

3) Monte Carlon sopivat vastustajat hämäävät.
Todellista testiä ei Montessa saatu, koska vastustajien pelitavat (mm. kaksi oikeakätistä yhden käden rystylyöjää) ja kunto (Nishikorin taakka finaalissa) tekivät urakasta odotettua helpomman. Mitä jos Djokovic löytää isomman vaihteen? Mitä tekevät tykittäjät? Entä Juan Martin del Potro? Stan Wawrinka? Testaajat ovat toki vähissä, mutta niitä on.

4) Terveys.
Ikuisuusteema. Kestääkö Nadalin kroppa massarasitukset Ranskan finaaliin saakka? Viime vuosina on taas kestänyt, mutta ikää alkaa olla Nadalillakin.

5) Paineet.
Vaikka itseluottamus lieneekin piikissä juuri nyt, niin Nadalilla on meneillään se vaihe kaudesta, kun tulosta pitääkin tulla. Yksi kirvelevä tappio kaiken muuttaa voi. Varsinkin jos joku lyö Nadalin ulos ottelusta.

Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä jo tulevalla viikolla Barcelonassa...

Käytännössä savea

Massakauden alkuun käännöskukkanen. Pääosassa Nadalin Facebook-tili (muutama viikko sitten) ja sen bing-kääntäjä.

Second day of practice on clay. Toinen päivä käytännössä savea. 

Priceless. Hinnatonta.

Massakausi ohi

Ensin tunnustuksia. 1) Rakastan, tai ainakin rakastin, massakenttiä. 2) Massatennis vaatii järjettömästi duunia. Tänä vuonna en sitä tehnyt.

Massakaudestani ei siis "yllättäen" tullut myöskään valmista. Varsinkaan kentän puolella. Vyötäröllä kausi oli kylläkin lupauksia herättävä, mutta ei siitä sen enempää. Tilanne on jo normalisoitumassa. Takaisin tennikseen.

En muista pelanneeni näin surkeaa massakautta vuosiin. En ehkä koskaan. Sukelsin todella syvissä, suorastaan mutaisissa, vesissä koko kesän. Olenkin todella onnellinen, että pääsin eilen takaisin halliin.

Jos kuitenkin summaan menneen kesän ongelmat viiteen kohtaan, niin tehdään se vaikka tässä ja nyt, jonka jälkeen äkkiä eteenpäin taakse vilkuilematta.

1) Vammat

Kevään aikana vähemmän pelaamisen ja vähemmän kitaransoiton vuoksi paremmin voinut golfkyynärpääni alkoi kesällä lisääntyneen pelaamisen ja lisääntyneen kitaransoiton vuoksi jälleen oireilemaan. Syöttäminen ei ollut vielä niin tuskaista, mitä se oli vuosi sitten, mutta ikäviä tuntemuksia kesän massoilla oli. Syöttäminen tapahtui jälleen ikään kuin käsijarru päällä ja tietyt syöttösuunnat olivat kivun takia tavoittamattomissa.

Käden status tältä osin vaihtelee lähes päivittäin ja esimerkiksi juuri alkanut sisäkauteni alkoi oireettomasti, jopa syöttäessä. Which was nice.

Keväällä muuton yhteydessä vasen ranteeni rasittui miljoonien ja ziljoonien muuttolaatikoiden ynnä muiden esineiden kantamisesta niin, että kevään ja kesän ensimmäiset massatunnit tuli vedettyä enemmän tai vähemmän rannetta jännittäen. Tämä on johti pieneen ja tilapäiseen tekniikkavirheeseen, josta lisää myöhemmin. Jäkityksestä pääsin lopulta helpommin eroon kuin tekniikkavirheestä.

Kolmas vamma oli luonteeltaan akuutimpi kuin aiemmat. Kesän toisessa sarjaottelussa sama vasen käsi venähti oudosti jo pallottelun aikana. Vamma tuli tällä kertaa juuri siihen kohtaan, mihin virallinen ja ihkaoikea tenniskyynärpää muodostuu. Tämä parani onneksi nopeasti viikon sisällä, mutta se matsi oli menoa. Olisi ollut toki ilman vammaakin. Muna, muna.

Anyway, mitä opin tästä? Todennäköisesti en juuri mitään, mutta paikkojen tukkoillessa olisi hyvä tehdä jotain ihan muuta ja odottaa kär-si-väl-li-ses-ti paikkojen parantumista.

2) Tekniikkavirhe

Tosiaan, ranteen letkeyden puuttuessa kesän alkupuolella kämmenlyöntiini pesiytyi tosiaan virhe.Väänsin palloon hieman väkisin kierrettä nostamalla lyöntikäteni kyynärpäätä liiaksi ylös ikään kuin ranteen yläpuolelle osumahetkellä ja sen jälkeen. Suljin mailan lapaa liian aikaisin ja jotenkin täysin absurdisti, enkä uskaltanut antaa jäykällä ranteellani palaa. Kun myös osuma ja ajoitus hakivat pahasti, oli kämmen suuren osan kesää sekä karmean tuntuinen, että varmasti myös näköinen.

Sittemmin tilanne on onneksi korjaantunut ja hallialoitus oli lupauksia herättävä. Lyönnit tuntuivat jälleen hyviltä ja luonnollisilta syöttö mukaan lukien.

3) Jalkatyö
Keväisen, parin kuukauden mittaisen, "motivaatiotauon" jälkeen jalkatyöni tuntui taantuneen merkittäväksi, mikä korostui erityisesti massalla. Tämä lienee osaltaan suurin yksittäinen tekijä surkeaan kesään. Pää käski kyllä jalkoja, mutta tiedon välityksessä oli käsittämätöntä viivettä, jolloin olo kentällä oli kuin elefantilla. Ei liiku jalka, eikä mies.

Viime vuosina olen toki huomannut, että pelikerrat jolloin jalkatyö on todella kohdillaan ovat nykyisin huomattavasti harvemmassa kuin aiempina vuosina. Projekti40 auttaa tässä toivottavasti ennen pitkää, mutta vaarana on, että tila olisi pysyvämpää sorttia.

Getting old? Getting old. Kyllä, kyllä mutta kaikkeni teen, jotta jalat tästä virkoaisivat.

4) Itseluottamus

Vajavaisen syöttämisen ja tukkoilevan kämmenen seurauksena itseluottamustaso vajosi hurjan matalalle, enkä rehellisesti sanoen odottanut voittavani ketään tänä kesänä. Yksi voitto sentään, mutta rehellisyyden nimissä, minut pelasti vain kevyempi vastus.

Kun kaksi tärkeintä lyöntiäni olivat koko kesän niin sanotusti "poissa pelistä", on taistelutahtoa todella vaikea kaivaa esiin. Olo kentällä oli kuin neuvottomalla lampaalla. Jatkuvasti vääriä ratkaisuja pikaisesti mieleen hiipineen luovuttajafiiliksen kera.

5) Mailat ja jänteet

"Kädentappajaksikin" kutsuttu mailani Wilson Blade 98 K Factor on alkanut epäilyttämään minua. Onko maila sittenkin niin jäykkä, ettei se ainakaan auta golfkyynärpääni parantumisessa? Vai johtuuko käden ajoittainen kipu kitaran soittamisesta, kuten olen alkanut epäilemään. Jää nähtäväksi, mutta testiin pääsevät seuraavaksi mailat.

Jännekireys on kuitenkin nyt alimmalla mahdollisella tasolla (22 kg) ja lempeämpiä jänteitä on testattu kohta sellainen läjä, että niistä voisi rakentaa jotain, jotain todella suurta. Parhaalta on toistaiseksi tuntunut uusin tuttavuus eli Signum Pro Twister, joka vaikuttaa käden suhteen lempeältä, mutta samalla myös tarpeeksi "räjähtävältä".

Summatakseni fiilikset jotenkin, niin massakauden paketointi ei ole ikinä tuntunut näin hyvältä. Juuri nyt vaikuttaakin siltä, että parikymmentä vuotta vanha rakkaustarinamme massan kanssa on päätepisteessään. Annan massalle kuitenkin mahdollisuuden ja ensi vuonna vaikka sitten parisuhdeterapian kautta takaisin onneen.

The end?

PS. Viisi ongelmakohtaa taklaan jo syksyn aikana ja työ sitä kohti on aloitettu jo. Perästä kuuluu.

Ennakko: Monte Carlo 2013

Eurooppalainen massakausi alkoi eilen muuallakin kuin kotisohvilla. Tässä Monte Carlon ennakko, olkaa hyvä!

Ennakkoni tuskin tarjoaa mitään hurjan yllättävää, sillä suosikkeja on oikeastaan vain yksi. Rafael Nadal pelasi paluunsa jälkeen kolme massaturnausta, joista hän voitti kaksi. Vaikka hän itse väittääkin olevansa vain yksi "voittajakandidaateista", kaikki tietävät mikä on pelin henki. Kahdeksan perättäistä voittoa Montesta ei ole sattumaa ja kun massan tyyppi on edelleen sama kuin Roland Garrosilla, on kaikki pedattu Nadalin yhdeksättä voittoa varten.

Toki haastajiakin löytyy, niin kuin aina, mutta kun ykköshaastaja Novak Djokovic loukkasi nilkkansa ikävän näköisesti Davis Cupissa ja empii tätä kirjoitettaessa vielä osallistumistaan koko turnaukseen, niin sekin sataa Nadalin laariin. En tiedä näkikö joku teistä Djokovicin loukkaantumista, mutta sanottakoon, että kyseessä on kieltämättä melkoinen kuminilkka, jos hän tässä turnauksessa menestyy tai pelaa ylipäätään. Koska tämä on perheohjelma, en laita tähän nyt edes linkkiä nilkan taittumisesta. Se ei ole heikkohermoisille. Kun nyt kuitenkin katsot sen, niin muista että varoitin.

Muita Nadalin uhkaajia voisi olla samalla puolen kaaviota pelaava Andy Murray, joka olisi Nadalin potentiaalisin semifinaalivastus. En kuitenkaan millään jaksa uskoa Andyn pystyvän laittamaan Nadalin yläkierremyllyyn tarpeeksi sitä pommitusta, jota voittamiseen vaadittaisiin. Andyn tulivoima ei vain riitä ja hänen luontainen passiivisuutensa sekä kyttäily koituu Nadalin kanssa varsinkin massalla kuolemaksi. Samoin kuin yltiöpäinen hyökkäily, joka ei ole Andyn juttu. Tässä on nyt jopa legendaarisen "teurastuksen" vaara.

Kaavion yläpuolesta tulee mielenkiintoisempi, vähän tietysti Djokovicin tilanteesta riippuen. Jos hän pelaa, niin pari rundia lienee maksimi, sillä sen jälkeen vastaan tulee mitä ilmeisimmin massallakin hyvin viihtyvä Juan Martin del Potro. Ai niin, jos hän siis selviytyy jatkoon meidän Jarkosta tai Milos Raonicista. Del Potrossa on kuitenkin ainesta vaikka mihin, sillä hänen kaltainen tykittäjä ottaisi Nadalilta kaiken ajan pois jopa massalla ja pakottaisi tulituksellaan Nadalin kaivamaan suoria pommejaan takaisin peliin ja iskemällä niistä pallot kentän kautta Monte Carlon tennisklubin kuvankauniiseen maisemaan.

Jotenkin näkisin siis niin, että saisimme mielenkiintoisen asetelman finaaliin vain siinä tapauksessa, että siellä palloa kurittaisivat del Potro ja Nadal.

Näin siis käy:

Puolivälierät:
Djokovic-Del Potro
Berdych-Gasquet
Nadal-Tipsarevic
Murray-Tsonga

Välierät:
Del Potro-Berdych
Nadal-Murray

Finaali:
Del Potro-Nadal

Voittaja:
Nadal

Viikon video, viikko 15

Tähän aikaan vuodesta moni pelaaja miettii, miten voittaa Rafael Nadal. Massakentillä Nadalin voittaminen lienee yksi urheiluhistorian vaikeimmista tehtävistä. Tänään alkaneen Monte Carlon ja Euroopan massakiertueen kunniaksi video muutaman vuoden takaa, jossa hyvää pohdintaa, miten Nadal pysähtyy massalla (lähinnä Novak Djokoviciin).

Kas tässä: How to beat Nadal on clay?

(Jostain syystä blogger ei anna upottaa juuri tätä YouTube-videota postaukseeni. Lisäksi edellisten viikkojen videot eivät jostain syystä näy kaikissa mobiililaitteissa. Raivostuttavaa. Vasurilla-blogi pohtiikin parhaillaan vakavasti uutta kotipesää, myös muista syistä johtuen, joista lisää sitten joskus myöhemmin).

Onko Nadal sitten pysäytettävissä tämän vuoden massoilla? Väittäisin, että on. Vaikeaa se toki on, kuten aina ennenkin, mutta voittihan mm. Horacio Zeballos miehen reilu kuukausi sitten. Olkoonkin, että kyseessä oli Nadalin paluuturnaus, voitto tuli finaalissa, joten Nadalinkin voidaan sanoa olleen jo turnauksessa "sisällä".

Tuo voitto perustui ennen kaikkea sille, ettei Zeballos antanut Nadalille hetkenkään rauhaa vaan paiskoi menemään juuri niin ennakkoluulottomasti kuin tuohon hommaan pitääkin lähteä. Zeballokselle sattui niin sanottu pöljä päivä ja kun häneen ei vasurina tehonnut Nadalin peruskuvio kämmen(hullun)mylly oikeakätisen rystylle, niin Nadal oli jotenkin haavoittuvainen ja neuvoton. Voisiko jopa sanoa, että aseeton.

Ottamalla Nadalilta ennakkoluulottomasti ja letkeästi ajan pois iskien aggressiivisesti takarajan päältä/sisäpuolelta on siis ehkä tärkein avain tässä tehtävässä. Toinen on mahdollisimman suorat, kovat ja matalaksi jäävät hyökkäyslyönnit erityisesti Nadalin kämmennurkkaan, josta Nadalin on niitä vaikea peliin enää kaivaa. Mikäli Nadalin rysty jää lyhyeksi, kuten noihin videon teon aikoihin keväällä 2011, on siihen iskettävä välittömästi kiinni ja luotava jyrkkiä kulmia em. hyökkäys- ja tappolyönneille. Sama koskee niitä hetkiä, jolloin Nadal on aavistuksen passiivinen, myös silloin on iskun paikka. Niitä ei ole paljon, mutta ne hetket ovat vuosien saatossa lisääntyneet. On oltava todella hereillä ja hyödynnettävä ne.

Lisäksi peli olisi pyrittävä pitämään Nadalin rystypuolella, mutta se ei ole helppoa, sillä Nadalin kämmenen "kenttäpeitto" (court coverage) lienee parhaimmillaan jossain 80-90% korvilla. Lisäksi Nadal on mestarillinen kääntämään peliä hänen kannaltaan mieluisaksi lyömällä rystyltä loistavasti pitkin linjaa oikeakätisten rystypuolelle, josta peli kääntyy kuin varkain hänen kämmenelleen. Tämä onnistuu erinomaisesti jopa Roger Federeriä vastaan, joka on toinen hyvä esimerkki laajasta kämmenen "kenttäpeittäjästä". (Ziisus, mitä sanoja. Pahoittelut. Pakko lopettaa tämä tähän, ennen kuin karkaa lapasesta.)

Eli, nautitaanpa taas massatenniksestä, kun sen aika on taas koittanut. Ehkä mekin pääsemme jo heinäkuussa kentille. Vamos!