"I am the Greatest!" - Muhammad Ali
Rauha hänen sielulleen.
Saman lauseen voisi kuitenkin lausahtaa nyt myös Novak Djokovic. Sunnuntaina voittoon päättynyt Roland Garros oli mielestäni viimeinen puuttuva palanen serbialaisen suuruuteen. Kaikkien Grand Slamien yhtäaikainen hallinta on suoritus, jota emme välttämättä tule elämämme aikana toista kertaa näkemään. Jo se, että mies on voittanut kaikilla alustoilla Grand Slam-turnauksen on hieno suoritus, mutta onhan tämä NovakSlan melko spesiaali. Vaikka asiaa kuinka kääntelisi, en keksi mitään kovempaa suoritusta tennissaavutusten saralta. Kalenterislam toki, mutta se on periaatteessa sama asia hieman paremmalla ajoituksella. Ällistyttävä suoritus!
Garrosin finaali oli täysin kaksijakoinen. Ensimmäisen geimin jälkeen Andy Murray pelasi erän verran juuri niin kuin ennakossani pohdiskelin. Hän syötti hyvin, pelasi monipuolisesti ja hyödynsi maksimaalisesti Djokovicin painetilan. Hänellä oli myös loistava pelisuunnitelma, jossa hän vältteli hyvin pitkälle pitkiä rystykrossikamppailuja ja se toimi, sillä Djokovicin kämmen oli ottelun alkupuoliskolla todella epävarma.
Jotain meni Andyllä kuitenkin pahasti vikaan ensimmäisen erän jälkeen. Miehen syöttö alkoi takkuamaan rajusti ja skotti joutui turvautumaan aivan liikaa heppoisiin kakkossyöttöihinsä, joiden jälkeen hän oli käytännössä jatkuvasti alakynnessä. Omien syöttöjen pitäminen oli loputonta tuskaa. Se tukotti muuta pelaamista ja kun samaan aikaan Djokovic rentoutui, oli kentällä aivan uusi ottelu. Vain kahden erän kaula olisi mahdollisesti voinut pelastaa Andyn finaalissa.
Kolmas erä jatkui täysin samaa rataa sillä lisäyksellä, että Andy alkoi väsähtämään Djokovicin paineessa jo erän alkupuolella. Jalat alkoivat painamaan ja rystypuolelta mies joutui liian usein slaissaamaan, eikä kämmenpuolelta löytynyt kunnolla ruutia, jolla tulittaa. Lyöminen oli liiaksi nojailua tai tasapainotonta roiskimista, kuten jalkojen, kropan ja mielen väsähtäessä usein käy.
Neljäs erä oli lähes samaa kuin kolmas erä. Erän lopulla Djokovicin paine alkoi hieman näkymään, kun Murray tuli vielä 2-5:stä 4-5:een. Andy roikkui, mutta ei lopulta pystynyt pistämään tarpeeksi painetta Djokovicille, jotta tämä olisi murtunut syötöissään vielä kerran.
Mestaruus oli, kuten aina, ansaittu ja monen vuoden odotuksen jälkeen mies sai haluamansa kruunun uralleen.
On mielenkiintoista nähdä, mitä käy jatkossa. Kalenteri-Slam on varmasti jonkinlainen kiihoke, samoin olympialaiset. Kun suurin apina tippui nyt harteilta, on mies vapautuneena vaikea lyötävä. Jonkinlainen mentaalinen mestaruus- tai saavutustyhjiö voi olla mahdollinen, mutta vaikea nähdä, etteivätkö tulevat haasteet kiihottaisi serbiä edelleen. Grand Slam-voittoja on nyt tusinan verran ja Rafael Nadalin (14) ja Roger Federerin (17) selät näkyvät jo. Niitä kohti.
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
