Jälkipelit: Roland Garros 2018

Massakausi 2018 ja sen pääturnaus Roland Garros on nyt ohi. On aika pohtia mitä jäi lopulta käteen?

Niin, Nadal oli lopulta jopa ylivoimainen ja siis jälleen kerran. Moni, minä mukaan lukien, odotti paljon tiukempaa kisaa kuin saimmekaan. Ei ole tietysti Nadalin vika, että muut eivät saa häntä vieläkään massalla kuriin.

Tai itse asiassa, se on juuri sitä. Se on juuri hänen vikansa. Hänen tapansa treenata vastaa juuri sitä, mitä kisatilanteessa nähdään. Niin helppoa se kuulemma on, sillä niin pelaat kuin treenaat. Viimeisenä tämän vahvisti Dominic Thiemin valmentaja Gunter Bresnik, joka suitsutti Nadalin valmistautumista ja treenaamista Garrosin aikana.

Niin tai näin, Nadalia on vieläkin mahdoton saada kiinni. Etumatka on ollut hurja, mutta jonkun se täytyy tehdä jossain vaiheessa kiinni kuroa. On kuitenkin hyvin vaikea nähdä kuka se lopulta on, sillä prinssit Thiem ja Alexander Zverev ovat sittenkin vielä poikasia. He kyllä uhittelevat jo lupaavasti, mutta minkälaisia arpia nämä tärkeiden otteluiden tappiot jättävät on jo toinen kysymys. Thiemillä voi esimerkiksi olla jo hyvinkin tuskaista pohtia, millä ihmeellä Nadal Garrosilla kaatuu.

Ensi vuonna on kuitenkin taas uusi vuosi ja paljon ehtii tapahtua, vaikka juuri nyt Nadalin voitto jälleen ensi vuonna todennäköiseltä tuntuukin. Mutta. Ensi vuonna Nadal on jälleen vuoden vanhempi. Nuoret ovat vuoden kokeneempia. Philippe Chatrier-keskuskenttä menee remonttiin. Onko pomppu yhtä hurja kuin ennenkin? Onko kenttä yhtä avara kuin aiemminkin? Paljon kysymyksiä jo tuossa ja kun lisätään se, ettei ensi vuoden keleistä ei ole vielä varmuutta, niin onhan se tappio jo ensi vuonna tietysti mahdollinen. Nadal oli tänäkin vuonna vaikeuksissa juuri noissa kosteissa oloissa, joten koskaan ei voi tietää, milloin sarja katkeaa. Ehkäpä jo ensi vuonna.

Ennakko: Semifinaalit, Roland Garros 2018

Perjantai on semifinaalipäivä! Tässä ennakot, olkaa hyvä!

Dominic Thiem vs. Marco Cecchinato
Italian Marco Cecchinato jatkoi puolivälierissä yllätyksiään tiputtamalla kylmällä pelillään Novak Djokovicin. Ottelu oli aikamoista vuoristorataa ja hetken jo näytti siltä, että Djokovic sai pelinsä kohdilleen ja puolitoista erää kolmannen erän alusta se toimikin upeasti, mutta sitten italialainen sai jälleen hyvän moodinsa päälle ja venytti ratkaisun hurjaan neljännen erän tiebreakiin. Tuo tiebreak oli ehdottomasti yksi vuoden parhaista tähän mennessä.

Cecchinaton jatkuva roikkuminen tappiotilanteessakin loi lopulta riittävästi painetta Djokovicille, jonka peli ei vieläkään kunnolla tähän paineeseen pystynyt vastaamaan. Oudot virheet sävyttivät niin serbin hyökkäyspeliä kuin neutraalejakin pelitilanteita.

Nyt massaspesialisti Cecchinato kohtaa kuitenkin yhden pahimmista massapelaajista Dominic Thiem, joka pääsi omassa kvartsissaan lopulta yllättävänkin helpolla. Väsynyt ja raihnainen Alexander Zverev taisteli leijonaosan ottelusta myös takareisivammansa kanssa, eikä yltänyt parhaaseensa kunnon haastamisesta puhumattakaan.

Välieräpaikka Roland Garrosilla on Thiemille jo kolmas perättäinen, joten kokemusta alkaa olla. Pikkuhiljaa myös odotukset kasvavat ja niiden mukana tulee tietynlainen menestyspaine. Tämä voisi ja oikeastaan saisi nyt olla jo se vuosi kun Garrosilla tärähtää vähintään finaalipaikan muodossa. On melko selvää, ettei tämän parempaa paikkaa Grand Slam-finaaliin tule kenties enää koskaan tarjolle. Cecchinato ei ole Thiemille sellainen pelote, saati peikko, kuin vaikkapa juuri Djokovic, mutta toki ennakkosuosikin paine itävaltalaisella on ja se voi näkyä, jos italialainen pääsee otteluun hyvin sisään.

Cecchinato osaa nimittäin varsin hyvin massapelin salat. Hänen lyöntinsä virtaavat melko ihanteellisesti ja rohkeasti eteenpäin ja ne ovatkin tehokkuudessaan ja letkeydessään hyvä mittari Thiemille, jonka lyöntityyli on jonkin verran runnovampi. Italialainen pystyy käyttämään ja avaamaan hyvin kentän kulmia lyönneillään. Lisäksi hän osaa massalla aina niin tärkeät alakierteet sekä stopparit, joiden kanssa takana viihtyvä Thiem saa olla nyt erityisen tarkkana. Cecchinato pystyy viemään peliä hyvän massapelaajan tavoin ja häneltä löytyy kyllä tarpeeksi tulivoimaa ja lyöntisuuntia tappoihin molemmilta puolilta. Muun muassa rysty pitkin linjaa toimi Djokoviciä vastaan vaarallisen hyvin.

Mutta asetelma ja siis ensimmäinen Grand Slam-semifinaali näkyy varmasti Cecchinaton otteissa ja pelkään, että ottelusta tulee yhden suunnan ottelu, jossa Thiem vie peliä tehokkaalla lyömisellään ja voittaa suoraan erin 3-0.

Rafael Nadal vs. Juan Martin del Potro
Ennakosta asti odotettu kohtaaminen pelataan toisena otteluna Philippe Chatrier-areenalla ensimmäisen semifinaalin jälkeen. Tulossa on todella herkullinen kohtaaminen, josta kontrastia tai pelillisiä variaatioita ei todennäköisesti tule puuttumaan. Popkornit ja limut siis valmiiksi!

Molemmat selvittivät kaksipäiväiset puolivälieräottelunsa pienten alkuvaikeuksien jälkeen lopulta mallikkaasti ja kun ensimmäiselläkään viikolla ei hurjia kuormia kummallekaan kertynyt, niin voidaan olettaa, että molemmat tulevat parhaassa iskussaan semifinaaliin. On mennyt tovi siitä kun Juan Martin del Potro on viimeksi ollut Garrosilla semifinaalissa (2009), mutta silti tulee muistaa, että täysin uusi tilanne tämä ei hänelle siis ole. Sitä se ei tietenkään ole myöskään Nadalille.

Pelillisesti ottelusta tulee siis hyvin mielenkiintoinen. Nadalin vire on korreloinut vahvasti auringonpaisteen kanssa ja kun luvassa on helteinen päivä, niin voidaan olettaa espanjalaisen olevan elementissään. Kosteassa kelissä puolestaan del Potro nousisi ehkä jopa hienoiseksi suosikiksi suorempien pommiensa kanssa.

Auringossa tilanne on kuitenkin normaali. Suurin kisa käydään siinä, kumpi pelaajista pääsee käskyttämään enemmän. Kummatkin tulevat hakemaan aktiivisesti aggressiivisinta peliään, jolla riepotella toista. Nyt ei ole varaa kompromisseihin ja hyökkäyspaikoissa on oltava täysi kaasu päällä. Puolittainenkin vastaiskupaikka kääntää puolustuksen lähes aina hyökkäykseksi.

Nadalin tulee varoa Delpon kämmenpuolta kaikin mahdollisin keinoin ja tehtävä sinne tarkkoja täsmäiskuja lyönneillä, jotka eivät ole vain sinne päin, vaan todella painavia yläkierrepommeja tai suorempia lämäreitä. Jos puolittainen yläkierresutaisu jää argentiinalaisen lantion korkeudelle tai vähän ylemmäs hartiatasolle, on Nadalilla todella kiire. Delpon kämmen juoksusta pamahtaa usein sataa mailia tunnissa sekä linjaan että krossina. Hänen tuleekin painottaa enimmäkseen Delpon rystyä ja avata sitä kautta iskupaikkoja kämmenpuolelle. Kämmen pitkin linjaa on hyvä merkki jälleen Nadalin itseluottamuksesta ja sitä kannattaa seurata. Jos hän ei uskalla sitä lyödä, tulee illasta vaikea. Del Potroa on päästävä liikuttamaan kaikissa tilanteissa ja syötävä tämän fysiikkaa pala palalta ottelun edetessä. Monipuolinen massapeli on tämän avain. Tiukkoja krosseja, vastapommeja, stoppareita ja vaikkapa pari painavaa moonballia, joiden perään terävää kämmenhyökkäystä pitkin linjaa sekä paljon myös pelaamista ison miehen selän taakse ja niin edelleen.

Del Potron näkövinkkelistä pelinkuva on melko selvä. Hänellä on oikeastaan vain yksi vaihtoehto. On pysyttävä takarajan tuntumassa ja tulitettava kaikkeen. Nadalille on yksinkertaisesti saatava kiire. Hänet on työnnettävä mahdollisimman kauas takarajasta, jotta del Potro pääsee itse takarajan päälle paukuttamaan pommejaan. Hyökkäystilanteissa on oltava valmis lyömään 1-2 lyöntiä pidempään kuin normaalisti. Kärsivällisyyttä kysytään toki muutenkin, sillä melko selvää on, että Nadal painottaa Delpon rystypuolta, josta tulivoimaa ei vielä aivan samaan tapaan löydy kuin ennen eikä varsinkaan niin kuin kämmeneltä. Omaa kämmenpaikkaa on siis kytättävä tarvittaessa pitkään.

Jos tätä jotenkin summaisi, niin hyökkäyspelit ja -avut menevät kutakuinkin tasan, samoin henkiset valmiudet. Puolustuspelissä Nadal vie pidemmän korren ja fysiikan osalta Delpo jää enemmän ja enemmän mitä pidemmälle mennään. Siksipä ottelun alku on argentiinalaiselle äärimmäisen tärkeä. Ensimmäisen erän voitto on oikeastaan must tai vähintään toisen erän voitto, jotta erät ovat joko 1-1 tai parhaimmillaan 2-0 argentiinalaiselle. Vapautuessaan Nadal karkaa helposti horisonttiin. Sanotaanpa siis niin, että Nadal finaaliin erin 3-1.

Ennakko: Roland Garros 2018

Massakauden päätepiste ja pääturnaus, Ranskan avoimet eli Roland Garros on vihdoin alkamassa! Tässä tuttuun tapaan ennakkoa!

Niin, kysymys kai jälleen kuuluu: voiko kukaan pysäyttää Rafael Nadalia?

Niinpä. Se on aiheellinen kysymys edelleen ja kysymys, johon tuli jo massakauden alussa vastattuakin. Nyt olemme viikkoja viisaampia ja eipä noihin aiemman bloggauksen syihin juurikaan lisättävää ole. Toki muut ovat massakauden aikana kuningasta saavuttaneet, mutta riittääkö se normioloissa vieläkään mihinkään? Enpä tiedä.

Yksi särö tappion muodossa toki kilpeen jo tuli, hieman odotetustikin, Madridissa nopeiden olosuhteiden turnauksessa Dominic Thiemille. Toinen särö oli tulla Rooman tihkusateessa Alexander Zvereville, joka paljasti samalla Nadalin pelin haavoittuvuuden, jos keli on jossain kohtaa Pariisin turnausta kostea. Helvetillisen yläkierteen tuottaminen raskaaseen palloon on vaikeaa jopa Nadalille, eikä raskas/kostea pallo myöskään pomppaa yhtä korkealle. Tällöin, kuten Zverev Roomassa, vastustaja pääsee Nadalinkin myllyssä paukuttamaan palloa takarajan päältä ja lantion korkeudelta, mikä helpottaa urakkaa huomattavasti. Kannattaa siis seurata säiden kehittymistä turnauksen aikana. Kuumassa ja kuivassa säässä Nadal on Garrosin kovilla massoilla ylivoimainen suosikki.

Varsinkin kun oikeastaan kaikki mahdolliset ns. pahimmat kasket ovat vieläpä kaavion toisella puolella. Thiem, Zverev ja mustaksi hevoseksi nostamani Novak Djokovic joutuvat selvittämään keskenään Nadalin finaalivastuksen.

Thiem voitti tällä viikolla Lyonin turnauksen ja osoitti olevansa valmis Garrosille, mutta oliko tämän viikon pelaaminen ja täysin ylimääräinen ja lopulta melko hurja kuormitus sittenkään järkevää? Pitkiä otteluita kertyi tälle viikolle kolme kappaletta ja nyt pitäisi painaa kaksi viikkoa paras viidestä -otteluita. Juuri Grand Slamien alle pelattavien turnausten voittaminen on usein varmin keino varmistaa, ettei Grand Slam-menestystä ole tulossa. Miksi Thiem teki näin? Uransa orastavassa primetimessa? Alla oli toki edellisviikon Rooman turnauksen tappio ensimmäisessä ottelussa, mutta eivät isot nimet näitä Slamien alusviikon turnauksia turhaan jätä pelaamatta. Eikö itävaltalainen luota itseensä vaan joutuuko hän edelleen hakemaan itseluottamusta kauden tärkeimmän turnauksen allakin näin? Väsy tulee toisella viikolla ja hän on todennäköinen suupala joko edellämainitulle kaksikolle tai viineistään Nadalille finaalissa.

Rooman finaalissa voittoa lähellä ollut Zverev on puolestaan parantanut tekemisiään. Ei kenttäpositio vieläkään aggressiivisin ole, mutta painavat peruslyönnit saavat tuhoja aikaan vähän kauempaakin. Se on kuitenkin jo nyt selvää, että näin kaukainen positio ei tule riittämään koskaan Nadalille missään turnauksessa, eikä varsinkaan massalla. Aikaa on vain ja yksinkertaisesti otettava rajummin pois ja siis koko ajan. Ei vain erän verran, vaan koko ottelun ajan. Raskaammassa kelissä suorempi pommitus ja Nadalin pelin puuroutuminen sekä siihen iskeminen onnistuu kyllä saksalaiselta, mutta kuten sanottua, se vaatii apuja ilmojen haltialta. Finaalipaikka voisi olla lähellä, jos Zverev saa vihdoin koneensa käyntiin myös Grand Slam-tasolla.

Viimeisenä isompana nostona nostetaan vielä Novak Djokovic, joka on jo väläytellyt ja jota täälläkin ollaan jo kehuttu. Väläyksittäin mies on esittänyt hurjiakin otteita ja saipa hän varmasti myös Nadalin peliä ja pakkaa sekoitettua Rooman turnauksessa. Varmasti joitakin ajatuksia ja jossain määrin jopa vanhoja haamuja nousi espanjalaisenkin päähän. Iso kysymysmerkki Djokovicin osalta on kuitenkin mentaalinen ja fyysinen jaksaminen. Tuntuu siltä, että serbi syttyy nykyisin erityisesti isoihin otteluihin. Muulloin vaarana on, että pelin taso valahtaa turhan alas ja peli menee passiiviseksi. Täytyisi jaksaa myös silloin, kun palkinto, panos tai haaste ei ole aivan herkullisin. Pientä epävarmuutta laittaisin myös fysiikan puolelle. On kulunut pitkä aika siitä, kun kovakuntoinen Djokovic on nähty tai siitä kun Djokovic on mennyt Grand Slamissä todella pitkälle. Toiselle viikolle olisi päästävä minimikuormalla. Sen jälkeen voi periaatteessa tapahtua melkein mitä tahansa. Ei kuitenkaan ehkä ihan Nadalin lyömistä massalla.

Näillä siis mennään:

Puolivälierät:
Nadal vs. Schwartzman
Fognini vs. Del Potro
Djokovic vs. Carreno Busta
Zverev vs. Thiem

Välierät:
Nadal vs. Del Potro
Djokovic vs. Zverev

Finaali:
Nadal vs. Zverev

Voittaja:
Nadal.

Eurosport/EurosportPlayer, VeikkausTV ja YLE näyttävät turnauksen.

Jälkipelit: Rafael Nadal vs. Stan Wawrinka, finaali Roland Garros 2017

La decima! 10 täyteen!

Huh huh, olipas se näyttävä oppitunti massakenttien tenniksestä! Ei. Mitään. Jakoja. Stanilläkään.

Ottelussa Nadal oli käytännössä kaikessa edellä, mutta nostan esiin muutamat pointit, jotka olivat voiton takuuna paitsi finaalissa, mutta myös turnauksessa.

1) Rysty
Rysty kesti upeasti ja siinä oli hurja määrä painoa sekä terävyyttä. Erityisesti rystypalautukset finaalissa olivat todella teräviä: Niiden avulla Nadal neutralisoi peliä ja parhaimmillaan pakotti Staniä puolustusasemiin.

2) Kämmen
Totta kai myös Nadalin pelin isoin syömähammas kämmen oli tulessa. Kun espanjalaisen peli vapautui alun jälkeen, Nadal teki kämmenellään käytännössä mitä tahtoi. Se yksi pommi juoksusta, joka lienee vuoden lyönti jo tässä vaiheessa kautta, mutta myös muut tavat ratkoa pisteitä olivat hurjalla tasolla.

3) Palautukset
Pituutta ja painoa siis riitti (kohta 1), eikä Wawrinka päässyt pelin päälle syötön jälkeen tarpeeksi. Stanin kakkoslyönti jäi usein liian vaisuksi ja Nadal pääsi peliin mukaan.

4) Paineet
Nadal käsitteli La Deciman tuomat paineet lopulta yllättävän kypsästi. Peliin ei tullut, eikä Stan myöskään päässyt luomaan, oikeastaan missään vaiheessa sellaista painetta, joka olisi edes hetkellisesti lamauttanut Nadalia. Kun peli alkoi alun jälkeen rullata, eteni Nadal vakuuttavasti ja päättäväisesti kohti voittoa. Nälkä ei vähentänyt paineensietokykyä, vaan paine toi vain lisää nälkää.

5) Pelin paino
Ottelun alun jälkeen Stanin käytännössä mahdotonta toteuttaa omaa pelitapaansa, koska Nadalin lyömisessä oli niin valtavasti painoa ja lyönneillä oli koko ajan jokin tarkoitus. Peruslyöntien pituus yhdistettynä hurjaan kierteeseen helteisessä ja nopeassa kelissä oli vain liikaa Stanille tänään, sillä rysty tylsistyi juuri siihen korkeaan pomppuun, jota Stan joutui lyömään aivan liian korkealta Massalla on vaikea päästä yhden käden rystyllä noiden pomppujen päälle. Nadal liikutti Stania varsinkin leveyssuunnassa mestarillisesti ja toistakymmentä pitkät juoksut toistuvasti lyöntien välissä söivät Stanin energiaa valtavasti.

6) Syöttö
Tänä vuonna Nadalin pelaamista on leimannut hyvä syöttäminen. En tiedä liittyykö se Carlos Moyan värväyksestä valmennustiimiin, mutta syöttäminen on selkeästi rennompaa ja fiksumpaa kuin viime vuosina. Garrosilla mies vei peliä upeasti jopa kakkossyötöillään ja voitti suuren osan kakkossyötöllä käynnistyneistä pisteistään.

Merkitys isossa kuvassa 
Nadal on nyt Grand Slam-voiton myötä päässyt virallisesti irti huonommasta jaksostaan, joka häntä sitkeästi pari vuotta riivasi. Jo ennen sitä oli nähtävissä, että vuosikausia jatkunut voittaminen oli tavallaan tukottanut peliä. Voittopaineita alkoi kasaantua lisää ja lisää, varsinkin kun uusia uhkia oli noussut Novak Djokovicin ja Stanin muodossa.

Toiseksi viimeisin Garros-voitto ja kevät 2014 olivat hyvin erinäköistä pelaamista kuin aiemmat vuodet tai tämä uusin mestaruus. Uskallus lyödä ja viedä peliä olivat täysin eri tasolla kuin nyt ja peliä leimasti lukuisat virheet erityisesti hyökkäystilanteissa, hurja varovaisuus sekä lisääntynyt puolustus, josta juuri tuon 2014 Garros-voiton jälkeen ennakoivasti kirjoitinkin.

Nyt mies vaikuttaisi tuoreelta niin jaloistaan kuin ennen kaikkea myös mieleltään. Tämä voitto vapauttanee valtavasti henkisiä patoja ja Nadal voi olla musta hevonen pitkästä aikaa jopa Wimbledonissa. Nadalilla, kuten monella muullakin, voittaminen on aina ruokkinut voittamista ja kun alkukauden kovat kentät sujuivat finaalitappioista huolimatta lupaavasti, niin voi hyvinkin olla, että tämä ei sittenkään jää tähän. Oikealla ja fiksulla kisakalenterilla Nadal on jälleen oikealla tiellä, jos ja kun tänä vuonna nähty aggressivisuus säilyy pelissä Carlos Moyan tuomien uusien tuulien kera.

Ennakko: Rafael Nadal vs. Stan Wawrinka, finaali Roland Garros 2017

Ranskan avoimet, Roland Garros, huipentuu tänään sunnuntaina finaaliin, jossa kohtaavat kuten jo turnausennakossani hahmottelinkin, Espanjan Rafael Nadal sekä Sveitsin Stan Wawrinka. Tässä ennakko otteluun!

Nadalin ja Wawrinkan finaali on turnausta ja miesten peliotteita peilaten varsinainen unelmafinaali, sillä kummatkin pelurit ovat olleet erittäin vakuuttavia koko turnauksen ajan. Nadal on pitänyt hyvää pelitasoaan yllä koko massakauden, kun taas Wawrinkan nousukunto ja paras vire on huipentumassa Garrosin finaaliin. Stan on ollut jo kolme viikkoa erittäin tasainen kovalla tasollaan, eikä aaltoilua ole varsinkaan Ranskassa nähty. Ja kun mies ei ole koskaan hävinnyt Grand Slam-finaalia, niin on melko varmaa, ettei sveitsiläinen tule sulamaan helteisessä iltapäivässäkään. Sitä tuskin tekee Nadalkaan, joka ei puolestaan ole hävinnyt kertaakaan Garrosin finaalissa ja joka hakee jo kymmenettä Garros-mestaruuttaan.

Ottelu tulee olemaan täynnä mielenkiintoisia taisteluita ja tekijöitä, joista tärkeimmät ovat seuraavassa.

1) Nadalin kämmen vastaan Wawrinkan yhden käden rysty

Asetelma on vanha tuttu esimerkiksi Nadalin ja Roger Federerin otteluista, joissa ennemmin tai myöhemmin Federer yhden käden rysty on hajonnut palasiksi ja eniten juuri massalla. 

Nyt tämän on hyödyntäminen on kuitenkin haastavampaa, sillä Wawrinkan rysty on kestävämpi, monipuolisempi ja painavampi. Tulivoimaa, suuntia ja ratkaisukykyä riittää. Nadal kuitenkin pystyisi hajottamaan jo Dominic Thiemin rystyn, joten miksi hän ei pystyis hajoittamaan myös Stanin rystyä? Varsinkin kun kuumassa kelissä pallo pomppaa todella korkealle. Semifinaalissa Nadal sai Thiemin näyttämään lähes korkeushyppääjältä, joka kimpoili rajusti rystylyöntiensä kanssa. 

Stanin täytyy tulla joko rajusti Federer/Djokovic-tyyppisesti vastaan tai vetäytyä taaemmaksi paukuttamaan. Jälkimmäinen vaihtoehto ei kuulosta järkevältä, koska se avaa kenttää liiaksi Nadalin seuraavalle lyönnille. Tästä johtuen Stanin on pyrittävä ottelussa suuntaamaan mahdollisimman paljon peliä Nadalin rystylle ja omalle kämmenelleen. 

2) Hyökkäys vastaan puolustus

Kun kummankin hyökkäys on tällä hetkellä timanttisessa kunnossa, ratkeaa paljon puolustuspelissä. Nadalin liike on ollut todella terävää, joten myös puolustuspelaaminen on hurjalla tasolla ja voittolyöntejä on usein tullut mahdottomistakin paikoista. 

Lähes samaa voi sanoa Stanin puolustuksesta, vaikkei mies profiloidukaan puolustuspelaamisen kautta. Sveitsiläisen kunto on kuitenkin mahdollistanut hyvän puolustuksen turnauksessa, mutta ihan Nadalin tasoon mies ei kuitenkaan yllä. 

Ottelun isoin kysymys kuuluukin, kumpi saa pelata omaa hyökkäyspeliään enemmän, sillä se tuo tänään voiton.

3) Ottelun fyysisyys

Vaikka molemmat, varsinkin Nadal, ovat selvittänyt tiensä finaaliin, lähes minimaalisella kuormalla, on syytä muistaa, että Stanillä on jo kolmas täysi peliviikko täyttymässä ja että sveitsiläisen 4,5 tunnin välierästä on finaalin alkaessa aikaa vajaa kaksi vuorokautta. Nyt kun vastassa on ultimaattinen haaste, Nadal massafinaalissa, niin tuoreista jaloista ei olisi tietenkään haittaa. 

Toki Nadalillakin pitkä turnaus varmasti tuntuu, mutta Stanin on tehtävä kaikkensa, että ottelun pisteet eivät veny liian pitkiksi ja että se on Nadal, joka kentällä kimpoilee. Toki Stanin pelitapa on ennemminkin räjähtävyyttä kuin sitkeää kestävyyttä vaativa, vaikka molempia toki pitkässä ottelussa tarvitaan. Tämä tuli hyvin esille semifinaalissa, kun Andy Murray hyytyi täysin Stanin luoman paineen alla viidennessä erässä.

4) Mentaalinen taistelu

Molemmat tuntevat varmasti paineita, mutta epäilen, että isommat paineet ovat Nadalilla. 'La decimasta' on puhuttu koko massakausi ja varmasti myös Nadal tiedostaa uniikin tilaisuutensa kymmenenteen voittoon. 

Ottelun alku tulee olemaan todella isossa roolissa ja varsinkin Nadalille on tärkeää päästä hyvin otteluun sisään, jotta rentous lyönteihin löytyy mahdollisimman nopeasti. Jäkittäen tai väkisin repimällä pallot jäävät liian lyhyeksi, jolloin Stan pääsee iskemään tappavasti, mikä tukottaisi Nadalin peliä entisestään. 

Ottelun aikana myös Stanin on pidettävä päänsä ja oltava huolellinen hyökkäyksissään, sillä esimerkiksi Murrayta vastaan puolustuksen vastaiskupelote oli paljon pienempi kuin Nadalia vastaan. Tiukalla hetkellä ei siis saa perääntyä. Myös Nadalin on vietävä myllynsä loppuun saakka rohkeasti, eikä alkaa varmistelemaan missään vaiheessa pistettä. Saati ottelua. Passiivisella pelillä tämä voitto ei tule. 

5) Kuuma keli

Pariisin sunnuntai-iltapäivästä on tulossa kisan kuumin. Se auttaa periaatteessa molempia, mutta eri tavoin. Nadal nauttii kuumuudesta ylipäätään ja erityisesti se auttaa hänen yläkierrepomppuaan pomppaamaan entistä korkeammalle. Stanille kuuma keli ei elimistön kannalta puolestaan ole kenties niin tervetullut, mutta kuiva ja nopea keli auttaa puolestaan hänen pommejaan lentämään entistäkin lujempaa.

Vaikea tähän on ylipäätään mitään varmaa voittajaa nimetä, sillä kummankin voitto on tässä vaiheessa täysin perusteltavissa. Stan voi periaatteessa lyödä Nadalin pois kentältä suoremmilla pommeillaan tai Nadal voi yhtä hyvin riepotella Staniä ympäri kenttää kierteillään ja iskeä tappavat iskut tyhjään kenttään. Paljon ratkaisee pelaajien paineet, varsinkin ottelun alussa. Nadal voi tukehtua huonoon alkuun, jolloin Stan menee menojaan tai jos Stan ei löydä heti tasoaan, on Nadal armoton ja väsyneenä Stanin voi olla vaikea kiivetä kisaan mukaan.

Menee tiukaksi, mutta pysytään turnausennakossa ja sanotaan Nadal erin 3-2.

Ennakko: Roland Garros 2017

Kauden toinen Grand Slam, Ranskan avoimet, tuttavallisemmin Roland Garros, alkaa tänään. Ja mistä asetelmista Pariisissa lähdetäänkään! Tätä herkkua on siis luvassa nyt kahden viikon ajan, joten tässä ennakkoa!

Asetelmissa mielenkiintoisinta on se, että voitot ennakkosuosikkien joukossa ovat menneet pääkisaa lähestyttäessä melko mukavasti ristiin, varsinkin siis viimeisen Mastersin osalta. Kun massakauden alussa ja sen edetessä näytti pahasti siltä, että Rafael Nadal voittaa tänä vuonna kaikki, niin Dominic Thiemin juuri Roomassa, kevään kolmannessa keskinäisessä kohtaamisessa, ottama Nadalin päänahka toi kaivattua häiriötä asetelmiin. Seuraavalla kierroksella Thiem joutui puolestaan pahoin Novak Djokovicin raatelemaksi, joka taas jäi Alexander Zverevin jalkoihin finaalissa. Nämä neljä nimeä voivat kuitenkin yltää Pariisissa vaikka mihin.

Kun heihin lisätään eilen Geneven turnauksen voittanut ja nousuvireinen Stan Wawrinka sekä kaavion arvaamattomimmat pelaajat kuten vaikkapa Andy Murray, Marin Cilic, David Goffin, Milos Raonic, Pablo Cuevas,  Borna Coric, Juan Martin del Potro ja Lyonissa voittanut Jo-Wilfried Tsonga tai nippu aina vaarallisia espanjalaisia Albert Ramos-Vinolasin ja Pablo Carreno Bustan johdolla, niin käsillä on todellakin erittäin mielenkiintoinen turnaus. Isoja yllätyksiä nähtäneen varmasti.

Tosiaan, vaikka käytännössä kaikki lukemani ennakot povaavat Rafael Nadalille jo historiallista kymmenettä mestaruutta, niin en näe itse, että Nadal olisi ihan näin selvä suosikki, vaikka iso suosikki onkin. Nadal toki voitti kolme isoa massaturnausta Garrosin alle saaden ison kasan hyviä päänahkoja sekä hurjasti itseluottamusta, mutta suuren suuria uhkia hänellekin kaaviosta löytyy.

Uuden valmentajan, Andre Agassin hahmossa, hankkinut Novak Djokovic lienee uhista edelleen se isoin. Djokovic on väläytellyt jo ajoittain ja oli jo Nadaliakin vastaan ottelun lopussa lähellä vanhaa huipputasoaan. Piikkitasolleen mies pääsi kuitenkin vasta Roomassa kukistamalla Dominic Thiemin täysin pystyyn. Toki nuoren itävaltalaisen takki oli edellispäivän Nadal-voiton osalta varmasti ja varsinkin henkisesti, vähän tyhjä, mutta siitä huolimatta Djokovic osaa lanata tarpeen mukaan edelleen.

Sikäli mielenkiintoista, että Djokovicin kanssa Thiem myönsi yllättävän avoimesti olevansa edelleen täysin neuvoton, aivan kuten keskinäinen tilasto 5-0 serbille osoittaakin. Thiemillä on kuitenkin peli ja lyönnit olemassa tämän turnauksen voittoon, mutta Djokovic puolivälierässä paras viidestä -ottelussa on todennäköisesti vieläkin liikaa. Se vaatii ainakin rutikuivaa hellekeliä, jolloin miehen mahtavista yläkierteistä saa kaiken irti. Sama koskee toki esimerkiksi Nadaliakin.

Djokovic puolestaan osaa uskaltaessaan edelleen tarvittaessa ottaa palloa takarajan päältä aggressiivisesti ja varmaa on, että juuri tätä myös uusi valmentaja Agassi varmasti serbille painottaa. Taakse vetäytymällä ja/tai passiivisuudella ei ole viime vuosina voitettu missään mitään. Djokovic tulee pomminvarmasti hurjalla painolla otteluihin ja on siten erittäin vaikeasti lyötävissä tai saatavissa puolustusasemiin. En ole aivan vakuuttunut tämänhetkisen Djokovicin fysiikasta, mutta jos mies uskaltaa jo alkukierroksilla tulla esimerkiksi rystyllään kentän sisäpuolelle painamaan niitä pitkin linjaa, niin varmaa on, että toisella viikolla Djokovic on erittäin, erittäin vaarallinen, jolloin vastustajilta vaaditaan hurjaa pommitusta serbin kaatamiseksi.

Roomassa siinä onnistui Alexander Zverev ja upeasti onnistuikin. Syöttö toimii upeasti ja lyönneissä on käsittämätöntä pituutta ja painoa lähes joka tilanteessa. Isoin huoli turnausta ajatellen on saksalaisen puolustuspeli pitkissä Grand Slam-otteluissa ja pitkässä turnauksessa, jossa myös fysiikka näyttelee isoa roolia. Jos nuorukainen taas pääsee viemään itse peliä, niin häntä on yksinkertaisesti vaikeaa laittaa puolustamaan. Tasaisuutta saattoi tulla itseluottamuksen kautta kuin tilauksesta ensimmäisen Masters-voiton myötä, mutta sitä tässä todellakin tarvitaan. Kaavio ei ole Zvereville helppo, mutta ei mahdotonkaan, sillä Nadal, Djokovic ja Thiem ovat toisella puolen kaaviota ja ainakin Rooman finaalissa mies osoitti kylmäpäisyyttään tekemällä Djokovicistä, jos ei nyt kiukuttelevaa junioria, niin jotain sinne päin.

No mutta, sitten se tapaus Nadal. Espanjalainen on ollut tällä massakaudella täysin suvereeni ja onpa alkukausi muutenkin sujunut erittäin hyvin. Mies on jopa hieman karussa tämän vuoden race-pisteissä, lähinnä toki Federerin pelaamattomuuden takia, mutta parantuneesta tasosta se tietysti kertoo.

Eniten on parantunut miehen liikkuminen, mikä tietysti edesauttaa parempaa lyömistä. Peliin tulee kummasti lisäpainoa, kun jalat vievät miestä vikkelämmin lyöntipositioihin. Pelissä on entisaikojen virtaviivaisuutta huomattavasti enemmän kuin edelliskausina ja vaikuttaisi siltä, että mies ei pitkästä aikaa todellakaan suostu helpolla häviämään. Vaikeasti voitettavuus on ollut yksi Nadalin tavaramerkeistä ja vaikuttaisi siltä, että tuo mojo on saatu peliin takaisin. Tämä näkyy uskalluksena pelata ajoittain lähes täydellistä massatennistä. Hurjaa vastustajan riepottelua kovilla kulmilla ja vielä kovemmilla yläkierteillä, tappavia viimeisiä iskuja linjaan ja krosseina, stoppareita sekä verkollenousuja sinne tänne sopivasti peliä sekoittaen ja niin edelleen. Syöttäminen on parantunut merkittävästi ja erityisen merkille pantavaa on se, kuinka paljon Nadal voittaa kakkossyötöillään pisteitä. Se määrä korreloi valtavasti ottelun voittajaa ratkottaessa.

Uhkakuviakin Nadalilla on. Jos keli on raskas eli kylmyyttä ja kosteutta riittää, niin raskaaseen palloon on vaikea saada painoa kierteellä. Tällöin juuri joku Djokovicin kaltainen pelaaja pystyy ottamaan palloa aikasin ja syömään Nadalilta ratkaisevasti lyöntiaikaa. Toinen iso uhka on fyysinen kuorma, jota espanjalaisella on väliviikosta huolimatta lähes täydet neljä viikkoa viidestä mahdollisesta. Toiselle viikolle tulisi päästä minimaalisella kuormalla, jotta peli puuroudu jalkojen väsähtäessä. Se tietäisi varmaa kuolemaa kymppihaaveille Garrosilla. Lisäksi kisa olisi saatava alusta saakka lennokkaasti käyntiin. Yskähtely alkukierroksilla ei ehdi kasaamaan tarvittavaa itseluottamusta ratkaisupeleihin mennessä. Kaavio olisi espanjalaiselle oikeastaan melko optimaalinen, mitä nyt tietysti Djokovic kummittelee jälleen välierissä.

Toisella puolen kaaviota on selkeästi enemmän epävarmuutta semifinalisteista ja sijaa isommillekin spekulaatioille. Edellä mainitulle Alexander Zvereville olisi nyt tyrkyllä oiva reitti heti isoon palkintoon myös Grand Slameissä, mutta uhkiakin on kosolti, alkaen heti ensimmäisen kierroksen Fernando Verdascosta. Pablo Cuevas on pelannut upeasti tämän kauden massoilla ja potentiaalinen kolmannen kierroksen kohtaaminen olisi yksi kierroksen makupaloista. Sitten siellä olisi tarjolla mahdollisesti Kei Nishikoria, Andy Murrayta tai del Potroa tai John Isneriä sekä Wawrinkaa, jotka kaikki kyllä täysin voitettavissa myös kaikista isoimmilla areenoilla.

Andy Murrayn massakausi on selvästi kärsinyt niistä käsivammoista, joita mies kovien kenttien päätteeksi koki. Painoton syöttäminen, varsinkin kakkossyöttöjen osalta, puurouttaa koko pelin (ja pään) varsin passiiviseksi tuuppaamiseksi, joten kovin pahalta näyttää skotin tie maailman ykkösenä edelleen. Olisin kuvitellut, että Murray jättäisi massakauden kesken, parantaisi kättään ja keskittyisi ruoho- ja kovien kenttien kauteen, jolloin hänellä on noin kolme miljardia pistettä puolustettavana. Juan Martin del Potro lienee jo kierroksella kolme liian kova nyky-Murraylle, jos toisaalta hänkään on vielä vammoistaan tarpeeksi tervehtynyt.

Stan Wawrinkan aaltoilu on jatkunut pitkin alkukautta, mutta voitto Genevessä antaa odottaa parempaa Garrosilta. Parin vuoden takainen mestaruus on varmasti tuoreessa muistissa ja kun kuormaa ei ole isommissa massa-Masterseissa juuri kertynyt, niin tuskin tämän viikon maksimipelimääräkään miestä Pariisissa tukottaa. Mielenkiintoista nähdä, miten Stan kaavion "helpommalla" puolella etenee. Nälkä kasvanee turnauksen edetessä ja Stanin kohdalla se on aina hurja merkki.

Paljon spekuloitavaa, mutta äh, lukitään nämä ja niillä mennään:

Puolivälierät:
Del Potro vs. Zverev
Wawrinka vs. Cilic
Nadal vs. Carreno Busta
Djokovic vs. Thiem

Välierät:
Wawrinka vs. Zverev
Nadal vs. Djokovic

Finaali:
Wawrinka vs. Nadal

Voittaja:
Nadal.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät turnauksen.

Jälkipelit: Novak Djokovic vs. Andy Murray, Roland Garros 2016 finaali

"I am the Greatest!" - Muhammad Ali

Rauha hänen sielulleen.

Saman lauseen voisi kuitenkin lausahtaa nyt myös Novak Djokovic. Sunnuntaina voittoon päättynyt Roland Garros oli mielestäni viimeinen puuttuva palanen serbialaisen suuruuteen. Kaikkien Grand Slamien yhtäaikainen hallinta on suoritus, jota emme välttämättä tule elämämme aikana toista kertaa näkemään. Jo se, että mies on voittanut kaikilla alustoilla Grand Slam-turnauksen on hieno suoritus, mutta onhan tämä NovakSlan melko spesiaali. Vaikka asiaa kuinka kääntelisi, en keksi mitään kovempaa suoritusta tennissaavutusten saralta. Kalenterislam toki, mutta se on periaatteessa sama asia hieman paremmalla ajoituksella. Ällistyttävä suoritus!

Garrosin finaali oli täysin kaksijakoinen. Ensimmäisen geimin jälkeen Andy Murray pelasi erän verran juuri niin kuin ennakossani pohdiskelin. Hän syötti hyvin, pelasi monipuolisesti ja hyödynsi maksimaalisesti Djokovicin painetilan. Hänellä oli myös loistava pelisuunnitelma, jossa hän vältteli hyvin pitkälle pitkiä rystykrossikamppailuja ja se toimi, sillä Djokovicin kämmen oli ottelun alkupuoliskolla todella epävarma.

Jotain meni Andyllä kuitenkin pahasti vikaan ensimmäisen erän jälkeen. Miehen syöttö alkoi takkuamaan rajusti ja skotti joutui turvautumaan aivan liikaa heppoisiin kakkossyöttöihinsä, joiden jälkeen hän oli käytännössä jatkuvasti alakynnessä. Omien syöttöjen pitäminen oli loputonta tuskaa. Se tukotti muuta pelaamista ja kun samaan aikaan Djokovic rentoutui, oli kentällä aivan uusi ottelu. Vain kahden erän kaula olisi mahdollisesti voinut pelastaa Andyn finaalissa.

Kolmas erä jatkui täysin samaa rataa sillä lisäyksellä, että Andy alkoi väsähtämään Djokovicin paineessa jo erän alkupuolella. Jalat alkoivat painamaan ja rystypuolelta mies joutui liian usein slaissaamaan, eikä kämmenpuolelta löytynyt kunnolla ruutia, jolla tulittaa. Lyöminen oli liiaksi nojailua tai tasapainotonta roiskimista, kuten jalkojen, kropan ja mielen väsähtäessä usein käy.

Neljäs erä oli lähes samaa kuin kolmas erä. Erän lopulla Djokovicin paine alkoi hieman näkymään, kun Murray tuli vielä 2-5:stä 4-5:een. Andy roikkui, mutta ei lopulta pystynyt pistämään tarpeeksi painetta Djokovicille, jotta tämä olisi murtunut syötöissään vielä kerran.

Mestaruus oli, kuten aina, ansaittu ja monen vuoden odotuksen jälkeen mies sai haluamansa kruunun uralleen.

On mielenkiintoista nähdä, mitä käy jatkossa. Kalenteri-Slam on varmasti jonkinlainen kiihoke, samoin olympialaiset. Kun suurin apina tippui nyt harteilta, on mies vapautuneena vaikea lyötävä. Jonkinlainen mentaalinen mestaruus- tai saavutustyhjiö voi olla mahdollinen, mutta vaikea nähdä, etteivätkö tulevat haasteet kiihottaisi serbiä edelleen. Grand Slam-voittoja on nyt tusinan verran ja Rafael Nadalin (14) ja Roger Federerin (17) selät näkyvät jo. Niitä kohti.

Mistä näkyy Ranskan avoimet?

Kevään massakausi huipentuu siis Ranskan avoimiin, Roland Garrosiin.

Monelle tennisfanille, itseni mukaan lukien, on juuri Ranskasta muodostunut SE Grand Slam. Yksi isoimmista syistä tähän on se, että turnaus on saanut Suomessa suhteellisen paljon tv-aikaa jopa vapailta kanavilta tai ainakin yleisimmiltä kaapelikanavilta.

Tänä vuonna turnausta näyttävät ainakin Yle ja Eurosport.

Yle on lupautunut näyttämään päivän mielenkiintoisimmat ottelut (1-2 per päivä) koko turnauksen ajan joko TV2:n tai YleAreenan kautta.

Eurosport näyttää Roland Garrosin perinteisesti kanavillaan, mutta myös loistavassa EurosportPlayer-palvelussaan, jossa paljon myös muuta sisältöä (klippejä, haastatteluita, highlightseja) turnauksesta. Suosittelen lämpimästi!

Hyvää Garrosia kaikille! Nautitaan massatenniksen antimista!