maanantai 22. toukokuuta 2017

#NextGenATP ja #TheNextOne ovat täällä?

Vihdoikin! Vihdoinkin on käsillä hetki, jolloin nuoret alkavat voittaa dinosauruksia ja ovat ottamassa paikkaansa terävimmältä huipulta. Niin upeaa kuin Roger Federerin ja Rafael Nadalin alkuvuoden "paluut" kärkikahinoihin ovat tänä vuonna olleetkin, niin vielä upeampaa on, että nuoret haastajat ovat vihdoin nousemassa kärkitaisteluihin aidosti mukaan.

Alexander Zverevin ensimmäinen Masters-voitto Rooman massoilla on isossa kuvassa tämän vuoden merkityksellisimpiä asioita, joita miesten tenniksessä on tapahtunut. Zverev on nuorin Masters-voittaja sitten Nadalin, joten parhaimmassa tapauksessa tämä hetki on konkreettisesti uuden ajan alku.

Tapa, jolla ensimmäinen Masters-voitto tuli, oli upea ja sen kruunasi todella kypsä esitys finaalissa. Saksalainen sai Novak Djokovicin näyttämään lähinnä pelinsä kanssa rimpuilevalta juniorilta vaikka kyseessä on tietysti täysin eri sukupolven pelaaja. Zverevin rauhallisuus ja eleettömyys olikin sunnuntaina lähes majesteettista "kuningas-Djokoviciin" verrattuna.

Zverevin lyöntien rentous, pelottomuus, pelin painavuus ja syöttötyöskentely huokuvat ja ovat huokuneet jo pitkään sellaista auraa, josta suurpelaajan tunnistaa huonommallakin näöllä. Jos otteisiin tarttuu tämän voiton ja itseluottamuksen myötä tasaisuutta, on Zverev hyvinkin pian aito uhka kenelle tahansa myös Grand Slam-tasolla paras viidestä -otteluissa.

Moni oli povannut seuraavaksi massakuninkaaksi Dominic Thiemiä, eikä siinä välttämättä väärässä olla, mutta kuvaavaa Zverevin hyvyydelle on, että juuri hän ottaa Masters-voiton massalla ennen neljä vuotta vanhempaa Thiemiä. Toki massa on Zverevinkin lempialusta, mutta miehenalussa on valtavasti potentiaalia iskeä yhtä rajusti myös muilla alustoilla.

Thiemin osalta en ole tästä asiasta aivan varma. Pelissä on massalle erinomaisesti soveltuen valtava määrä kierrettä, kickiä ja voimaa takana, mutta tämän kombinaation tuottaminen vaatii aina lyönnin hurjaa latausta sekä aikaa lyönnille. Kun ajan ottaa pois, kuten takarajan päällä majaillut Djokovic teki Rooman semifinaalissa, on tulos murskaava. Massalla aikaa usein on, mutta muilla alustoilla nämä aikavarkaat ovat vahvemmilla. 

Toki on sanottava, että myös Thiemiltä Rooma oli upea turnaus. Voitto Nadalista massalla oli oiva näyte myös tämän nuorukaisen taidoista ja potentiaalista. Kun alla oli kaksi perättäistä tappiota parin edellisviikon aikana Nadalille, oli mentaalisesti erittäin kova suoritus kääntää asetelma voitolliseksi. Ei siis toisaalta ihme, ettei Nadalia vastaan nähty hurmos kantanut enää semissä Djokoviciä vastaan, joka on itävaltalaiselle vielä voittamaton linnake.

Kun näiden nuorten miesten joukkoon lisätään vielä hieman ailahteleva ja loukkaantumisherkkä, mutta hitaasti kypsyvä Nick Kyrgios, pienin varauksin ehkä Lucas Pouille ja vielä kovin työjuhtamainen Borna Coric, voidaan bigfourille tai bigfivelle alkaa suunnittelemaan jäähyväisiä parin vuoden päähän. 

Välisukupolvelle Grigor Dimitrovin, Kei Nishikorin ja Milos Raonicin johdolla tulee vielä kiire ehtiä tähän junaan. Se itse asiassa saattoi jopa mennä jo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti