torstai 13. heinäkuuta 2017

Ennakko: Semifinaalit, Wimbledon 2017

Wimbledonissa pelataan paikoista sunnuntain finaaliin. Tuttuun tapaan pusketaan ilmoille ennakko tässä ja nyt!

Marin Cilic vs. Sam Querrey
Kirjaimellisesti isojen poikien kohtaaminen, jossa lähes kaksimetriset jätit mättävät palloa vajaasta neljästä metristä kahtasataa alaspäin ja yrittävät siinä sivussa selvittää vastustajan syötön saloja ja suuntia ottelun ajan. 

Näiden kahden molemmat kohtaamiset Wimbledonissa (2009 ja 2012) ovat menneet viiteen erään ja kohtaamisista jälkimmäinen on jopa Wimbledon-historian toiseksi pisin miesten kamppailu (viides erä 17-15 Cilicille) sen Isner vs. Mahut -kamppailun jälkeen. Molemmat kohtaamiset on voittanut Cilic ja vahvoilla hän lienee nytkin, sillä on monta tekijää, jotka puoltavat kroaatin voittoa.

Jos syöttäminen ja sen paremmuus menee hurjuudessaan suurin piirtein tasan ja on molempien pelin kannalta se isoin kulmakivi, niin vaaka alkaa kallistumaan Cilicille peruslyöntipelissä, fyysisessä kuormassa, monipuolisuudessa ja henkisessä valmiudessa. 

Peruslyöntipelissä Marin Cilicin ihailtava ja ruoholle täydellisesti istuva ison miehen, mutta matalan painopisteen liikkumisen mahdollistava peruslyönti on sopivan suoraa ja tulista. Pallo ei nouse Querreyn kenttäpuoliskolla kovinkaan korkealle vaan liukuu kiitäen kentän pintaa pitkin eteenpäin. Cilicin lyöntiasennossa kannattaa tosiaankin ihailla sitä kuinka alhaalta iso mies tarvittaessa lyöntejään tulittaa. Vertailukohdaksi voi ottaa vaikkapa vastustaja Querreyn. 

Muutenkin Cilic on peruspelissään hieman sitkeämpi, varmempi ja ratkaisuvalikoimaltaan myös monipuolisempi. Tulivoimaa löytyy molemmilta puolin ja kun puolustuskin on aavistuksen Querreytä parempi niin, kovin paljon yhdysvaltalaisen ei kannattaisi takakenttäpelin varaan jättää. Karmeaa pommia heti puolittaisistakin paikoista, varsinkin palautusgeimeissä. Omissa syötöissä sitten tappavia syöttö-kämmenyhdistelmiä, jotka ovat molemmille pelikirjan peruskauraa ja kivijalka. 

Verkollenousuja pelaajista ei vierasta kumpikaan, mutta varsinaisia serve&volley-pelaajia he eivät ole, vaan he käyttävät tätä vain ajoittain yllätysmomenttina. Syötön jälkeinen lyönti on molemmilla usein peruslyöntipommi kämmeneltä, jonka jälkeen tilanne verkon suhteen arvioidaan uudestaan. Siellä käydään kuitenkin usein antamassa se viimeinen isku.

Fyysinen kuorma voi muodostua ottelun aikana yhdeksi isoksi tekijäksi. Molemmilla on nyt alla viisieräinen, mutta Querreyllä peräti kolme viimeisintä ottelua ovat olleet viisieräisiä. Se ei voi olla enää vaikuttamatta näin isolla miehellä. Jos ehdoton terävyys ei löydy, marssii Cilic finaaliin suoraan kolmessa erässä.

Sen hän voi tehdä toki muutenkin, sillä Grand Slam-semifinaali ja erityisesti se tyrkyllä oleva Grand Slam-finaali kutittaa varmasti enemmän Querreyn päätä kuin US Openin kertaalleen voittaneen Cilicin. 

Kroatialainen on muutenkin osoittanut upeaa kypsyyttä ja rauhallisuutta läpi turnauksen ja aivan erityisesti hankalassa ottelussaan Gilles Mulleriä vastaan. Hän on selvästi man on a mission tällä hetkellä.

Näillä teeseillä näkisin, että tämän rankkarikisatyyppisen syöttöjuhlan vie Cilic erin 3-1.

Roger Federer vs. Tomas Berdych
Kuten edellispostaukseni reality check (osa 2) turnauksen tilannetta avasi, niin edelleen näen vahvasti, että turnauksessa on vain yksi suosikki. Roger Federer. 

On ehdottomasti yksi tennisvuoden isoimpia tapauksia, jos hän tässä turnauksessa jollekin häviää. Mahdollisessa tai todennäköisessä finaalissa on toki finaalin paineet, mutta semifinaalissa, varsinkaan Tomas Berdychiä vastaan isompia paineita tuskin on.

Berdych on toki taitava pelaaja ja ollut sitä aina, mutta se viimeinen askel on jäänyt ottamatta. Se pieni, mutta toisaalta jättimäinen, henkinen askel. Valitettavasti. Taitoa, voimaa ja ajatustakin tosiaan on, mutta pelin toteutus on murentunut liian monta kertaa ratkaisuhetkillä ja harmittavasti kaikki tietävät sen. Myös ja erityisesti Roger Federer.

Tämän takia Berdychin on miltei mahdotonta päästä luomaan riittävää painetta henkisesti paljon kovemmalle Federerille, jotta tätä saisi edes hetkellisesti horjutettua. Kun näitä hetkiä vaaditaan pitkässä Grand Slam-ottelussa jatkuvasti, niin tehtävä on tsekille miltei mahdoton. 

Jotenkin Berdychin olisi siis pystyttävä roikkumaan Federerin liiveissä mahdollisimman pitkään ja loppuun saakka, mutta juuri se henkisten voimavarojen loppuminen latistanee ottelun kesken kaiken ja kaikki alkavat odottelemaan vain ottelun loppumista. Karatessaan Federer vain lisää kierroksia, sillä itseluottamus tällaisissa otteluissa kasvaa kasvamistaan ja matsista tulee usein pikkunätti näytösottelu todellisen taistelun sijaan. 

Berdychin aloituksen tuleekin olla kerrassaan timanttinen ja hänen on pyrittävä hoitamaan omat syötöt niin viileästi, että hän saisi kasattua edes vähän painetta Federerille omiin syöttöihin. Korkea ykkösyötön onnistumisprosentti ja sen päälle jäätävää kakkoslyöntiä vailla mitään epäröintejä. Metrin marginaalia ja tulivoimaa tottelee vanhoine jalkoineen Federerkin ja juuri siihen Berdychin tulee ottelussa tähdätä. Kaikenlaisessa kikkailussa ja peruslyöntipallottelussa hän jää aina kakkoseksi taitavammalle sveitsiläiselle.

Vaikea tätä on kyllä mitenkään muuten nähdä kuin kolme nollana Rogerille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti