Turnaus on ennakkoasetelmiltaan suorastaan herkullinen, sillä pitkästä aikaa voitaneen sanoa, että kisan suurin suosikki on ehdottomasti Roger Federer. Siitä on jo tovi vierähtänyt, kun Rogerin kohdalla on voitu sanoa, että juuri hän "the man to beat".
Rogerin alkukausi on ollut hurja ja kun alla on lepoa massakauden täydellisellä skippaamisella, niin Federer on todella panostanut kaiken mahdollisen tämänvuotiseen Wimbledoniin.
Ruohokausi sai kuitenkin vähän takkuisen alun, kun Tommy Haas yllätti miehen ensimmäisessä ruoho-ottelussaan Stuttgartissa, mutta jo Hallessa sveitsiläinen otti omansa. Siellä nähtiin lähes suvereeni esitys, jota siivittävät varsinkin loisteliaat syötöt, kämmenet, rystyslicet sekä elegantti liike, hyökkäyspeli ja näyttävä lentopeli. Moni saakin raapia Wimbledonissa päätään kuinka miehen peli ruoholla murretaan.
Federer on ehdottomasti yksi isoimmista suosikeista, mutta jää nähtäväksi kuinka Roger käsittelee pitkästä aikaa selkeän ennakkosuosikin paineet. Siitä on kuitenkin jo aikaa kun näin on viimeksi ollut.
Uhkaajia on kaikesta huolimatta paljon. Muut big fourin (Rafael Nadal, Novak Djokovic ja andy Murray) jäsenet, ruohospesialistit, kovat pommittajat, arvaamattomat nuoret ja niin edelleen.
Novak Djokovic haki tällä viikolla voiton Eastbournen ruoholta ja on selvästi nostamassa tasoaan, mutta matkaa voi olla sittenkin vielä liikaa. Mahdollinen semifinaali juuri Federeriä vastaan lienee viimeistään liian paha, mutta sitä on tutkailtava tarkemmin matkan varrella. Lisäksi kaavio on muutenkin lähes jatkuvaa painajaista ensimmäisestä kierroksesta lähtien (Martin Klizan), joten Djokovicin kohdalla aikainen "yllätystappiokaan" ei ole mahdottomuus.
Kisan viimevuotinen voittaja ja ykkössijoitettu Andy Murray tulee kotikisaansa aavistuksen siipirikkoisena vihoittelevan lonkan kanssa, joten jos iskukyky ei ole 100-prosenttinen, niin ei hyvältä näytä vielä skotillekaan. Jopa miehen ykkösranking on vaarassa, jos Wimbledonissa tulee mahalasku. Kaavio on kuitenkin kohtuullinen, mutta toki isoja vaarojakin matkalla finaaliin on, kuten Dustin Brown (2. kierros), Nick Kyrgios (4. kierros) ja Rafael Nadal (välierä).
Roland Garrosin suvereenisti voittanut Nadal palaa Wimbledoniin vuoden tauon jälkeen ja vaikka kaavio onkin nyt suosiollinen (Roger ja Novak toisella puolen kaaviota ja reitti big fourin helpoimmasta päästä), niin yllätystappion vaara varsinkin alkukierroksilla, luodinnopeilla ja matalapomppuisilla nurmilla, on vähintäänkin kohtuullinen. Jos espanjalainen selvittää ensimmäisen viikon, niin vasta sitten voidaan hänen osakkeittaan alkaa nostamaan samalla kun kentät kuluvat. Garrosin aggressiivisuustaso riittäisi toki pitkälle ruohollakin, mutta ruoho on ruoho ja massa on massa. Itseluottamuksen luulisi nyt kuitenkin olevan tapissa.
Edellä mainittujen nimien jälkeen seuraa edelleen pitkä lista erittäin vaarallisia pelaajia kenelle tahansa ja kyllä, jopa isoistakin nimistä.
Nick Kyrgios on edelleen täysin arvaamaton, mutta se iso suorituspiikki tulee vielä joskus. Se voi hyvinkin tulla jo nyt, vaikka pää ei tänäkään vuonna ole vielä osoittanut kovinkaan kypsää asennetta.
Nuorista on pakko nostaa myös Alexander Zverev, jonka all-around peli toimii yllättävän hyvin ruohollakin, kuten Hallen finaalipaikka osoittaa, vaikka Federer sen suvereenisti veikin. Tuo oli kuitenkin hyvä oppitunti ja hyvin todennäköisesti saksalainen ponnistaa siitä suosta nopeasti ylös.
Marin Cilic on ruoholla aina vaarallinen ja Queensin turnauksen finaalipaikka oli hyvä osoitus miehen ruohopelin toimivuudesta. Syöttö on parhaimmillaan hurjalla tasolla ja sen varaan voi rakentaa paljon. Aggressiivisuus on oikealla tasolla ja jos tähän tasoon löytyy laadullinen tasaisuus, niin kroaatti voi olla todella pitkällä. Grand Slam-voittajana (US Open 2014) hän tietää mitä tällaisen turnauksen voittaminen vaatii.
Queensin voittanut Feliciano Lopez saattaa hämmentää pakkaa Wimbledonissakin serve&volleyllaan. Samoin tyylilajin muut edustajat, kuten Gilles Muller tai Mishca Zverev, joiden kanssa moni saa olla tarkkana. Joku suuristakin nimistä voi olla pahoissa ongelmissa näiden, hieman rytmittömien ja arvaamattomien, pelaajien kanssa.
Myös pitkät pojat, kuten Milos Raonic, John Isner, Ivo Karlovic, Juan Martin del Potro voivat pöljänä päivänään tehdä mitä tahansa ja aivan kenelle tahansa, mutta toki kaksiviikkoisen turnauksen rasitus alkaa usein juuri pidemmillä kavereilla näkymään toisella viikolla enemmän ja enemmän. Terävyys ei useinkaan kestä koko turnausta.
Sitten on vielä lista nimiä, joilla voi olla paljonkin annettavaa turnaukselle tai sitten ei, mutta mainittakoon Stan Wawrinka, Grigor Dimitrov, Dominic Thiem, Richard Gasquet, Gael Monfils ja Jo-Wilfred Tsonga nyt ainakin. Heille mikä tahansa ensimmäisen kierroksen tappion tai kunniakkaan semifinaalin väliltä on Wimbledonissa täysin mahdollista. Tuskin rahkeet ihan voittotaistoon kuitenkaan riittävät.
Paljon on siis joka tapauksessa seurattavaa ja jännitettävää, mutta nytmennään näillä:
Puolivälierät:
Kyrgios vs. Tsonga
Nadal vs. Cilic
Federer vs. Raonic
Djokovic vs. Gasquet
Välierät:
Cilic vs. Kyrgios
Federer vs. Djokovic
Finaali:
Federer vs. Cilic
Voittaja:
Federer.
