Juuri sopivasti ennen lahjojen jakoa on aika jakaa blogin odotetut ja perinteiset vuoden paras-palkinnot! Raati on päätynyt yksimielisesti seuraaviin palkittuihin.
Vuoden paras: Rafael Nadal
Perustelut luukussa 1.
Vuoden tulokas: Felix Auger-Aliassime
Tasaista tekemistä ja tulee ensi kaudella nousemaan vielä korkeammalle.
Kunniamaininta: Jannik Sinner. #NextGen-turnaus tyylillä kotiin täysin suvereenillä esityksellä. Iso peli, jota kaikki tottelee.
Vuoden kehittyjä: Daniil Medvedev
Mikä loikka! Mikä syksy! Finaalia finaalin perään. Kaksi Masters-voittoa, US Open finaali. Ensi vuonna ehdottomasti yksi suurimmista suosikeista missä ikinä pelaakin. Vai löytyikö hallikisoista sittenkin vastalääke venäläisen kaatamiseksi? Katso luukku 9.
Vuoden eläkeläinen: David Ferrer
Taistelija vailla vertaa. Treenaaja vailla vertaa. Työmyyrä vailla vertaa. Lienee yksi suurimmista bigfour-aikakauden uhreista. Hyvä käytännössä kaikkialla, mutta ei missään riittävän hyvä. Grand Slam-mestaruus olisi sopinut tähän tarinaan.
Kunniamaininta: Andy Murray. Hyvä yrityshän se oli.
Vuoden comeback: Andy Murray
Antwerpenin voitto uudella lonkalla, mutta vanhalla pelillä. Silti uskomaton nousu takaisin ATP-voittajaksi. Mutta jos aikoo jatkaa näin, tarvitsee uuden lonkan jo 2021. Aggressiivisuutta tarvitaan lisää ja rajusti. Vanha jauhaminen oli päättää uran. Olisi uuden Murrayn paikka.
Vuoden kostea silmäkulma: Davis Cup: Suomi vs. Itävalta
Emil Ruusuvuoren Dominic Thiem-voitto. Harri Heliövaaran taistelutappio. Suomalainen Davis Cup-tunnelma. Areenaa kiertäneet aallot. Niukka tappio. Huikea viikonloppu tappiosta huolimatta! Uskomaton fiilis!
Vuoden ottelu: Stan Wawrinka vs. Stefanos Tsitsipas, Roland Garros
Uusi sukupolvi olisi tarvinnut juuri tämänkaltaisen voiton. Kipeästi. Nämä täytyy kääntää ensi kaudella. Uskottavuuden nimissä alkaa olla pakko.
Kunniamaininta: Novak Djokovic vs. Roger Federer, Wimbledon. Peli oli kaikkea helvetin ja taivaan väliltä meille kaikille. Hurja ottelu, jossa näkyi huimasti myös paineiden vaikutus mestareidenkin suoritustasoon.
Vuoden valmentaja: Carlos Moya
Saa Nadalista irti hirmuisia tehoja edelleen ja teki tästä historian vanhimman kauden lopun ranking-ykkösen. Peli kehittyy ja suurvoittojakin tulee. Tämän vuoden yksi iso teema oli syöttäminen, sillä "ilmaisia" pisteitä ei tule koskaan liikaa.
Vuoden paha poika: Nick Kyrgios
Listan kestomenestyjä. Vei kuitenkin tänä vuonna pahuudet jälleen uusiin sfääreihin. Mollaa kaikkia kaikkialla. Kentällä, kentän ulkopuolella, somessa, pukkarissa. Ei näin. Ei hitto sentään, ei näin.
Vuoden potilas: Andy Murray
Lopetti ja tuli takaisin. Muun ajan sairasvuoteella.
Vuoden moka: Feliciano Lopez ja koppi
Mitä ihmettä hän oikein ajatteli? Entä mitä hän ei tajunnut? Että säännöt eivät olekaan muuttuneet? Palloa ei edelleenkään ottaa ilmasta kiinni, vaikka se olisi menossa ulos.
Vuoden yllätys: Big threen dominoinnin jatkuminen
Ei vieläkään isoa kiilaa isojen poikien isoon menestymiseen. Masters-tasolla alkaa kuitenkin jo paukut riittää, mutta Grand Slamien ajan on tultava 2020.
Vuoden uutuus: Uusittu Davis Cup
Yllätyin lopulta semipositiivisesti. Pienillä viilauksilla voisi olla erittäinkin toimiva konsepti. Vähemmän kuitenkin jengejä finaaleihin on aivan must. Lisäksi perinteisiä Davis Cup-kotiyleisötunnelmia tulee silti ikävä. Nyt Espanjan menestyminen kotiareenalla pelasti tapahtumaa paljon. Minkälainen olisi finaalitunnelma, jos isäntämaa ei olisi mukana? Voidaan myös miettiä millainen hurmos Suomen kotiottelussa oli syyskuussa. Olisiko se mahdollista muualla?
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Feliciano Lopez. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Feliciano Lopez. Näytä kaikki tekstit
24/12/2019
05/12/2019
Joulukalenteri #5: TOP5 kauneimmat yhden käden rystyt
Vitosluukku ja TOP5 tekee paluun!
Tennis on joskus meille myös estetiikkaa ja äärimmäistä kauneutta, eikä aina vain tuloksia. Nyt maalataankin siis isolla pensselillä kauneutta. Tenniksessä ei ole mikään sen kauniimpaa kuin yhden käden rystylyönti, joten tässä tämän hetken kauneimmat kauneudet:
1) Stan Wawrinka
Tiukassa kärkikamppailussa Stan vie voiton. Lyönnissä käsittämätöntä kauneutta, mutta myös brutaalia voimaa ja monipuolisuutta. Tämän rystyn lataus koko kropalla on jotain käsittämättömän kaunista.
2) Roger Federer
Klassista kauneutta. Poetry in motion. Imartelun suurin muoto sekä kakkospaikka selviää listan kohdasta kolme.
3) Grigor Dimitrov
Federerin rysty on niin kaunis, että moni sitä kopioi. Dimitrov voisi kopioida vielä sen balanssin, jolla Federer rystyään lyö. Vähemmän kohellusta ja repimistä, enemmän balanssia ja rauhallista loppua kohti kiihtyvää tekemistä.
4) Richard Gasquet
Melko klassinen kaunotar on myös ranskalaisen rysty. Ryhdikäs ja upea vartalon avaus sekä nätti saatto. Aijai. Silmä lepää.
5) Stafanos Tsitsipas
Kreikkalaisen rysty elää hyvinkin voimakkaasti ja variaatioita löytyy. Hän pystyy mukautumaan rystyllään hyvin erilaisiin ja -muotoisiin pomppuihin. Tuottaa parhaimmillaan aavistuksen suorempaa rystypommia kuin virkaveljensä, mutta varioi paljon.
Kunniamaininta: Feliciano Lopez
Iskee ylipäätään harvoin yläkierteellä, mutta espanjalaisvasurin alajenga ruoholla on yksi ilkeimpiä lyöntejä melkoisen kauniisti veivattuna. Käyttää hyvin paljon hyvää kättään, kropan käyttö voisi olla aktiivisempaa.
Bubbling under: Denis Shapovalov
Vielä ripaus liikaa nuoruuden intoa ja energiaa, mikä vähän näkyy kimpoiluna. Yrittää vetää lähes aina vetää. Maltti olisi valttia.
Tennis on joskus meille myös estetiikkaa ja äärimmäistä kauneutta, eikä aina vain tuloksia. Nyt maalataankin siis isolla pensselillä kauneutta. Tenniksessä ei ole mikään sen kauniimpaa kuin yhden käden rystylyönti, joten tässä tämän hetken kauneimmat kauneudet:
1) Stan Wawrinka
Tiukassa kärkikamppailussa Stan vie voiton. Lyönnissä käsittämätöntä kauneutta, mutta myös brutaalia voimaa ja monipuolisuutta. Tämän rystyn lataus koko kropalla on jotain käsittämättömän kaunista.
2) Roger Federer
Klassista kauneutta. Poetry in motion. Imartelun suurin muoto sekä kakkospaikka selviää listan kohdasta kolme.
3) Grigor Dimitrov
Federerin rysty on niin kaunis, että moni sitä kopioi. Dimitrov voisi kopioida vielä sen balanssin, jolla Federer rystyään lyö. Vähemmän kohellusta ja repimistä, enemmän balanssia ja rauhallista loppua kohti kiihtyvää tekemistä.
4) Richard Gasquet
Melko klassinen kaunotar on myös ranskalaisen rysty. Ryhdikäs ja upea vartalon avaus sekä nätti saatto. Aijai. Silmä lepää.
5) Stafanos Tsitsipas
Kreikkalaisen rysty elää hyvinkin voimakkaasti ja variaatioita löytyy. Hän pystyy mukautumaan rystyllään hyvin erilaisiin ja -muotoisiin pomppuihin. Tuottaa parhaimmillaan aavistuksen suorempaa rystypommia kuin virkaveljensä, mutta varioi paljon.
Kunniamaininta: Feliciano Lopez
Iskee ylipäätään harvoin yläkierteellä, mutta espanjalaisvasurin alajenga ruoholla on yksi ilkeimpiä lyöntejä melkoisen kauniisti veivattuna. Käyttää hyvin paljon hyvää kättään, kropan käyttö voisi olla aktiivisempaa.
Bubbling under: Denis Shapovalov
Vielä ripaus liikaa nuoruuden intoa ja energiaa, mikä vähän näkyy kimpoiluna. Yrittää vetää lähes aina vetää. Maltti olisi valttia.
30/06/2019
Ennakko: Wimbledon 2019
Massakauden jälkeen tapahtuva nopea siirtymä ruohokentille tuo vähintäänkin yhtä nopeasti käsille ruohokauden huipennuksen, Wimbledonin. Välissä voisi mielestäni edelleenkin olla joko hieman pidempi breikki tai vaikkapa hieman pidempi ruohokausi mukaan lukien vaikkapa 1-2 ruohokenttien Mastersia, joita nykyisellään ei ole yhtään. Mutta näillä mennään ennakkoa kohti!
Ennen turnausta oli paljon puhetta turnauksen sijoituksista, joissa Wimbledon käyttää omaa kaavaansa viime vuosien nurmimenestykseenkin perustuen ja jotka heittivät Ranskassa Roland Garrosin juuri voittaneen Rafael Nadalin Roger Federerin taakse kolmossijoitetuksi, kun ykkösenä komeilee viime vuoden voittaja ja ranking-ykkönen Novak Djokovic. Isossa kuvassa tällä ei juurikaan ole merkitystä, sillä tämä kolmikko lähtee turnaukseen kenties suurimpina ennakkosuosikkeina.
No, ehkä poislukien Nadal, jonka nurmivalmistelut eivät ole juurikaan vakuuttaneet. Lisäksi Nadalin harmina on painajaismainen kaavio, jossa riittänee vaaranpaikkoja lähes joka kierrokselle, kuten esimerkiksi toisen kierroksen Nick Kyrgios. Tuntien herrojen väliset viimeaikaiset kipinät, niin tunnetta ja taistelua tulee tuskin tästä kohtaamisesta puuttumaan. Jos Nadal selviäisi jotenkin tästä, niin jo seuraavan kierroksen Jo-Wilfried Tsonga voi nurmella aiheuttaa suoraviivaisella voimapelillään Nadalille harmaita hiuksia, jos vaan miehen pää kestää. Samaa voi sanoa neljännen kierroksen Marin Cilicistä, joka niputti Nadalin tylysti jo näytösottelussa Wimbledonin alla. Toki Nadal parantaa muutamassa päivässäkin nurmituntumaansa, mutta ajatus isommasta menestyksestä nurmella kuulostaa nyt utopistiselta.
Pieni kysymysmerkki on myös Djokovic, joka ei pelannut Wimbledonin alle myöskään yhtään ruohoturnausta, vaan treenasi synnyinseudullaan Serbiassa ja vieläpä nurmialustojen puutteen vuoksi kovilla kentillä. Kaavion arvonnassa Djokovic oli tavallaan onnekas, sillä Nadal ja Federer arvottiin lopulta samalle puolen kaaviota, mutta monta vaaran paikkaa mahtuu myös Djokon reitille, eikä Ranskan vire lupaa ainakaan yhtään liikoja serbille. Toki hänen viimevuotinen nousunsa lähti juuri täältä Wimbledonista ja kaikki tietää miten pitkälle se kantoi.
Federer lienee kolmikon onnekkain kaavion suhteen, sillä reitti on syntisen helppo vähintäänkin puolivälieriin ja mahdollisessa kohtaamisessa Nadalin kanssa ruoholla näkisin Federerin pitävän kovien kenttien tapaan jonkinlaista yliotetta, vaikka massalla tappio vastikään tulikin. On jopa niin, etten usko Federerin pääsevän Grand Slamin toiselle viikolle ehkä enää koskaan näin helpolla. Vasta puolivälierässä John Isner voisi parhaimmillaan hieman horjuttaa Federeriä syötöillään, mutta henkisesti ilmiselvästi hyvävireisen sveitsiläisen voittaminen ruoholla on hyvin vaikeaa, kuten Hallessa viime viikolla juuri nähtiin. Federer täytyisi saada nurmella rajuun liikkeeseen leveyssuunnassa, jotta tämä ajatuisi syvälle nurkkiin, mutta nopealla kiitoratamaisella alustalla ja tenniksellä tämän toteuttaminen ei ole helppoa. Federerin kädentaito, reagointi ja havainnointi ovat kuin luotu nurmialustalle, jossa hänen maagisia lyöntejään tullaan tänäkin vuonna näkemään monta kertaa. Verkkopeliä nähtiin jo massalla hurjasti, joten sama meno vielä hurjemmalla määrällä on selviö.
Mutta on turnauksessa tietysti 125 muutakin pelaajaa. Edellämainittujen Kyrgioksen, Cilicin ja Isnerin lisäksi huomio kiinnittyy erityisesti jälleen kerran nuoriin, joista varsinkin Stefanos Tsitsipakselta odotan paljon. Puolivälierä Djokoviciä vastaan olisi huiman herkullinen ja oikeasti jopa paikka iskeä jälleen kiilaa big three´n dominointiin. Samaa voisi tehdä Alexander Zverev, mutta peliposition valuminen kauas takarajan taakse ei todellakaan toimi Wimbledonissa. Tällä kertaa Tsitsipas on nuorista se, joka monipuolisuudellaan ja armottomalla hyökkäyksellään hiipii ja tanssii pisimmälle. Dominic Thiem puolestaan häviää jo avauskierroksella Sam Querreylle. Uskokaa pois.
Queens´in voittanut veteraani Feliciano Lopez voisi myös vihdoin loistaa myös Wimbledonissa, sillä osaamista ja kykyä on ellei sitten tämän viikon sopupelisyytökset vuosien takaa sekoittaneet espanjalaisen päätä. Kaavio ei kuitenkaan ole pahin mahdollinen puolivälieriin saakka.
Sitä se ei ole myöskään Milos Raonicille, joka voisi terveenä tehdä nurmella mitä tahansa, mutta jotenkin viimeistään Grand Slamien tuoma kuorma on usein turnauksen loppuvaiheissa liikaa.
Näillä valinnoilla ja asetelmilla siis mennään!
Puolivälierät:
Djokovic vs. Tsitsipas
Raonic vs. Lopez
Cilic vs. Querrey
Federer vs. Isner
Välierät:
Djokovic vs. Lopez
Federer vs. Cilic
Finaali:
Djokovic vs. Federer
Voittaja:
Djokovic.
Eurosport, EurosportPlayer ja TV5 näyttävät turnausta. Eurosport ja Vasurilla-blogi ovat yhteistyössä kauden 2019 ajan.
Ennen turnausta oli paljon puhetta turnauksen sijoituksista, joissa Wimbledon käyttää omaa kaavaansa viime vuosien nurmimenestykseenkin perustuen ja jotka heittivät Ranskassa Roland Garrosin juuri voittaneen Rafael Nadalin Roger Federerin taakse kolmossijoitetuksi, kun ykkösenä komeilee viime vuoden voittaja ja ranking-ykkönen Novak Djokovic. Isossa kuvassa tällä ei juurikaan ole merkitystä, sillä tämä kolmikko lähtee turnaukseen kenties suurimpina ennakkosuosikkeina.
No, ehkä poislukien Nadal, jonka nurmivalmistelut eivät ole juurikaan vakuuttaneet. Lisäksi Nadalin harmina on painajaismainen kaavio, jossa riittänee vaaranpaikkoja lähes joka kierrokselle, kuten esimerkiksi toisen kierroksen Nick Kyrgios. Tuntien herrojen väliset viimeaikaiset kipinät, niin tunnetta ja taistelua tulee tuskin tästä kohtaamisesta puuttumaan. Jos Nadal selviäisi jotenkin tästä, niin jo seuraavan kierroksen Jo-Wilfried Tsonga voi nurmella aiheuttaa suoraviivaisella voimapelillään Nadalille harmaita hiuksia, jos vaan miehen pää kestää. Samaa voi sanoa neljännen kierroksen Marin Cilicistä, joka niputti Nadalin tylysti jo näytösottelussa Wimbledonin alla. Toki Nadal parantaa muutamassa päivässäkin nurmituntumaansa, mutta ajatus isommasta menestyksestä nurmella kuulostaa nyt utopistiselta.
Pieni kysymysmerkki on myös Djokovic, joka ei pelannut Wimbledonin alle myöskään yhtään ruohoturnausta, vaan treenasi synnyinseudullaan Serbiassa ja vieläpä nurmialustojen puutteen vuoksi kovilla kentillä. Kaavion arvonnassa Djokovic oli tavallaan onnekas, sillä Nadal ja Federer arvottiin lopulta samalle puolen kaaviota, mutta monta vaaran paikkaa mahtuu myös Djokon reitille, eikä Ranskan vire lupaa ainakaan yhtään liikoja serbille. Toki hänen viimevuotinen nousunsa lähti juuri täältä Wimbledonista ja kaikki tietää miten pitkälle se kantoi.
Federer lienee kolmikon onnekkain kaavion suhteen, sillä reitti on syntisen helppo vähintäänkin puolivälieriin ja mahdollisessa kohtaamisessa Nadalin kanssa ruoholla näkisin Federerin pitävän kovien kenttien tapaan jonkinlaista yliotetta, vaikka massalla tappio vastikään tulikin. On jopa niin, etten usko Federerin pääsevän Grand Slamin toiselle viikolle ehkä enää koskaan näin helpolla. Vasta puolivälierässä John Isner voisi parhaimmillaan hieman horjuttaa Federeriä syötöillään, mutta henkisesti ilmiselvästi hyvävireisen sveitsiläisen voittaminen ruoholla on hyvin vaikeaa, kuten Hallessa viime viikolla juuri nähtiin. Federer täytyisi saada nurmella rajuun liikkeeseen leveyssuunnassa, jotta tämä ajatuisi syvälle nurkkiin, mutta nopealla kiitoratamaisella alustalla ja tenniksellä tämän toteuttaminen ei ole helppoa. Federerin kädentaito, reagointi ja havainnointi ovat kuin luotu nurmialustalle, jossa hänen maagisia lyöntejään tullaan tänäkin vuonna näkemään monta kertaa. Verkkopeliä nähtiin jo massalla hurjasti, joten sama meno vielä hurjemmalla määrällä on selviö.
Mutta on turnauksessa tietysti 125 muutakin pelaajaa. Edellämainittujen Kyrgioksen, Cilicin ja Isnerin lisäksi huomio kiinnittyy erityisesti jälleen kerran nuoriin, joista varsinkin Stefanos Tsitsipakselta odotan paljon. Puolivälierä Djokoviciä vastaan olisi huiman herkullinen ja oikeasti jopa paikka iskeä jälleen kiilaa big three´n dominointiin. Samaa voisi tehdä Alexander Zverev, mutta peliposition valuminen kauas takarajan taakse ei todellakaan toimi Wimbledonissa. Tällä kertaa Tsitsipas on nuorista se, joka monipuolisuudellaan ja armottomalla hyökkäyksellään hiipii ja tanssii pisimmälle. Dominic Thiem puolestaan häviää jo avauskierroksella Sam Querreylle. Uskokaa pois.
Queens´in voittanut veteraani Feliciano Lopez voisi myös vihdoin loistaa myös Wimbledonissa, sillä osaamista ja kykyä on ellei sitten tämän viikon sopupelisyytökset vuosien takaa sekoittaneet espanjalaisen päätä. Kaavio ei kuitenkaan ole pahin mahdollinen puolivälieriin saakka.
Sitä se ei ole myöskään Milos Raonicille, joka voisi terveenä tehdä nurmella mitä tahansa, mutta jotenkin viimeistään Grand Slamien tuoma kuorma on usein turnauksen loppuvaiheissa liikaa.
Näillä valinnoilla ja asetelmilla siis mennään!
Puolivälierät:
Djokovic vs. Tsitsipas
Raonic vs. Lopez
Cilic vs. Querrey
Federer vs. Isner
Välierät:
Djokovic vs. Lopez
Federer vs. Cilic
Finaali:
Djokovic vs. Federer
Voittaja:
Djokovic.
Eurosport, EurosportPlayer ja TV5 näyttävät turnausta. Eurosport ja Vasurilla-blogi ovat yhteistyössä kauden 2019 ajan.
02/07/2017
Ennakko: Wimbledon 2017
Massalta ollaan siirrytty ruoholle ja kauden kolmas Grand Slam Wimbledon starttaa maanantaina! Tässä ennakko!
Uhkaajia on kaikesta huolimatta paljon. Muut big fourin (Rafael Nadal, Novak Djokovic ja andy Murray) jäsenet, ruohospesialistit, kovat pommittajat, arvaamattomat nuoret ja niin edelleen.
Novak Djokovic haki tällä viikolla voiton Eastbournen ruoholta ja on selvästi nostamassa tasoaan, mutta matkaa voi olla sittenkin vielä liikaa. Mahdollinen semifinaali juuri Federeriä vastaan lienee viimeistään liian paha, mutta sitä on tutkailtava tarkemmin matkan varrella. Lisäksi kaavio on muutenkin lähes jatkuvaa painajaista ensimmäisestä kierroksesta lähtien (Martin Klizan), joten Djokovicin kohdalla aikainen "yllätystappiokaan" ei ole mahdottomuus.
Kisan viimevuotinen voittaja ja ykkössijoitettu Andy Murray tulee kotikisaansa aavistuksen siipirikkoisena vihoittelevan lonkan kanssa, joten jos iskukyky ei ole 100-prosenttinen, niin ei hyvältä näytä vielä skotillekaan. Jopa miehen ykkösranking on vaarassa, jos Wimbledonissa tulee mahalasku. Kaavio on kuitenkin kohtuullinen, mutta toki isoja vaarojakin matkalla finaaliin on, kuten Dustin Brown (2. kierros), Nick Kyrgios (4. kierros) ja Rafael Nadal (välierä).
Roland Garrosin suvereenisti voittanut Nadal palaa Wimbledoniin vuoden tauon jälkeen ja vaikka kaavio onkin nyt suosiollinen (Roger ja Novak toisella puolen kaaviota ja reitti big fourin helpoimmasta päästä), niin yllätystappion vaara varsinkin alkukierroksilla, luodinnopeilla ja matalapomppuisilla nurmilla, on vähintäänkin kohtuullinen. Jos espanjalainen selvittää ensimmäisen viikon, niin vasta sitten voidaan hänen osakkeittaan alkaa nostamaan samalla kun kentät kuluvat. Garrosin aggressiivisuustaso riittäisi toki pitkälle ruohollakin, mutta ruoho on ruoho ja massa on massa. Itseluottamuksen luulisi nyt kuitenkin olevan tapissa.
Edellä mainittujen nimien jälkeen seuraa edelleen pitkä lista erittäin vaarallisia pelaajia kenelle tahansa ja kyllä, jopa isoistakin nimistä.
Nuorista on pakko nostaa myös Alexander Zverev, jonka all-around peli toimii yllättävän hyvin ruohollakin, kuten Hallen finaalipaikka osoittaa, vaikka Federer sen suvereenisti veikin. Tuo oli kuitenkin hyvä oppitunti ja hyvin todennäköisesti saksalainen ponnistaa siitä suosta nopeasti ylös.
Marin Cilic on ruoholla aina vaarallinen ja Queensin turnauksen finaalipaikka oli hyvä osoitus miehen ruohopelin toimivuudesta. Syöttö on parhaimmillaan hurjalla tasolla ja sen varaan voi rakentaa paljon. Aggressiivisuus on oikealla tasolla ja jos tähän tasoon löytyy laadullinen tasaisuus, niin kroaatti voi olla todella pitkällä. Grand Slam-voittajana (US Open 2014) hän tietää mitä tällaisen turnauksen voittaminen vaatii.
Myös pitkät pojat, kuten Milos Raonic, John Isner, Ivo Karlovic, Juan Martin del Potro voivat pöljänä päivänään tehdä mitä tahansa ja aivan kenelle tahansa, mutta toki kaksiviikkoisen turnauksen rasitus alkaa usein juuri pidemmillä kavereilla näkymään toisella viikolla enemmän ja enemmän. Terävyys ei useinkaan kestä koko turnausta.
Sitten on vielä lista nimiä, joilla voi olla paljonkin annettavaa turnaukselle tai sitten ei, mutta mainittakoon Stan Wawrinka, Grigor Dimitrov, Dominic Thiem, Richard Gasquet, Gael Monfils ja Jo-Wilfred Tsonga nyt ainakin. Heille mikä tahansa ensimmäisen kierroksen tappion tai kunniakkaan semifinaalin väliltä on Wimbledonissa täysin mahdollista. Tuskin rahkeet ihan voittotaistoon kuitenkaan riittävät.
Paljon on siis joka tapauksessa seurattavaa ja jännitettävää, mutta nytmennään näillä:
Turnaus on ennakkoasetelmiltaan suorastaan herkullinen, sillä pitkästä aikaa voitaneen sanoa, että kisan suurin suosikki on ehdottomasti Roger Federer. Siitä on jo tovi vierähtänyt, kun Rogerin kohdalla on voitu sanoa, että juuri hän "the man to beat".
Rogerin alkukausi on ollut hurja ja kun alla on lepoa massakauden täydellisellä skippaamisella, niin Federer on todella panostanut kaiken mahdollisen tämänvuotiseen Wimbledoniin.
Ruohokausi sai kuitenkin vähän takkuisen alun, kun Tommy Haas yllätti miehen ensimmäisessä ruoho-ottelussaan Stuttgartissa, mutta jo Hallessa sveitsiläinen otti omansa. Siellä nähtiin lähes suvereeni esitys, jota siivittävät varsinkin loisteliaat syötöt, kämmenet, rystyslicet sekä elegantti liike, hyökkäyspeli ja näyttävä lentopeli. Moni saakin raapia Wimbledonissa päätään kuinka miehen peli ruoholla murretaan.
Federer on ehdottomasti yksi isoimmista suosikeista, mutta jää nähtäväksi kuinka Roger käsittelee pitkästä aikaa selkeän ennakkosuosikin paineet. Siitä on kuitenkin jo aikaa kun näin on viimeksi ollut.
Uhkaajia on kaikesta huolimatta paljon. Muut big fourin (Rafael Nadal, Novak Djokovic ja andy Murray) jäsenet, ruohospesialistit, kovat pommittajat, arvaamattomat nuoret ja niin edelleen.
Novak Djokovic haki tällä viikolla voiton Eastbournen ruoholta ja on selvästi nostamassa tasoaan, mutta matkaa voi olla sittenkin vielä liikaa. Mahdollinen semifinaali juuri Federeriä vastaan lienee viimeistään liian paha, mutta sitä on tutkailtava tarkemmin matkan varrella. Lisäksi kaavio on muutenkin lähes jatkuvaa painajaista ensimmäisestä kierroksesta lähtien (Martin Klizan), joten Djokovicin kohdalla aikainen "yllätystappiokaan" ei ole mahdottomuus.
Kisan viimevuotinen voittaja ja ykkössijoitettu Andy Murray tulee kotikisaansa aavistuksen siipirikkoisena vihoittelevan lonkan kanssa, joten jos iskukyky ei ole 100-prosenttinen, niin ei hyvältä näytä vielä skotillekaan. Jopa miehen ykkösranking on vaarassa, jos Wimbledonissa tulee mahalasku. Kaavio on kuitenkin kohtuullinen, mutta toki isoja vaarojakin matkalla finaaliin on, kuten Dustin Brown (2. kierros), Nick Kyrgios (4. kierros) ja Rafael Nadal (välierä).
Roland Garrosin suvereenisti voittanut Nadal palaa Wimbledoniin vuoden tauon jälkeen ja vaikka kaavio onkin nyt suosiollinen (Roger ja Novak toisella puolen kaaviota ja reitti big fourin helpoimmasta päästä), niin yllätystappion vaara varsinkin alkukierroksilla, luodinnopeilla ja matalapomppuisilla nurmilla, on vähintäänkin kohtuullinen. Jos espanjalainen selvittää ensimmäisen viikon, niin vasta sitten voidaan hänen osakkeittaan alkaa nostamaan samalla kun kentät kuluvat. Garrosin aggressiivisuustaso riittäisi toki pitkälle ruohollakin, mutta ruoho on ruoho ja massa on massa. Itseluottamuksen luulisi nyt kuitenkin olevan tapissa.
Edellä mainittujen nimien jälkeen seuraa edelleen pitkä lista erittäin vaarallisia pelaajia kenelle tahansa ja kyllä, jopa isoistakin nimistä.
Nick Kyrgios on edelleen täysin arvaamaton, mutta se iso suorituspiikki tulee vielä joskus. Se voi hyvinkin tulla jo nyt, vaikka pää ei tänäkään vuonna ole vielä osoittanut kovinkaan kypsää asennetta.
Nuorista on pakko nostaa myös Alexander Zverev, jonka all-around peli toimii yllättävän hyvin ruohollakin, kuten Hallen finaalipaikka osoittaa, vaikka Federer sen suvereenisti veikin. Tuo oli kuitenkin hyvä oppitunti ja hyvin todennäköisesti saksalainen ponnistaa siitä suosta nopeasti ylös.
Marin Cilic on ruoholla aina vaarallinen ja Queensin turnauksen finaalipaikka oli hyvä osoitus miehen ruohopelin toimivuudesta. Syöttö on parhaimmillaan hurjalla tasolla ja sen varaan voi rakentaa paljon. Aggressiivisuus on oikealla tasolla ja jos tähän tasoon löytyy laadullinen tasaisuus, niin kroaatti voi olla todella pitkällä. Grand Slam-voittajana (US Open 2014) hän tietää mitä tällaisen turnauksen voittaminen vaatii.
Queensin voittanut Feliciano Lopez saattaa hämmentää pakkaa Wimbledonissakin serve&volleyllaan. Samoin tyylilajin muut edustajat, kuten Gilles Muller tai Mishca Zverev, joiden kanssa moni saa olla tarkkana. Joku suuristakin nimistä voi olla pahoissa ongelmissa näiden, hieman rytmittömien ja arvaamattomien, pelaajien kanssa.
Myös pitkät pojat, kuten Milos Raonic, John Isner, Ivo Karlovic, Juan Martin del Potro voivat pöljänä päivänään tehdä mitä tahansa ja aivan kenelle tahansa, mutta toki kaksiviikkoisen turnauksen rasitus alkaa usein juuri pidemmillä kavereilla näkymään toisella viikolla enemmän ja enemmän. Terävyys ei useinkaan kestä koko turnausta.
Sitten on vielä lista nimiä, joilla voi olla paljonkin annettavaa turnaukselle tai sitten ei, mutta mainittakoon Stan Wawrinka, Grigor Dimitrov, Dominic Thiem, Richard Gasquet, Gael Monfils ja Jo-Wilfred Tsonga nyt ainakin. Heille mikä tahansa ensimmäisen kierroksen tappion tai kunniakkaan semifinaalin väliltä on Wimbledonissa täysin mahdollista. Tuskin rahkeet ihan voittotaistoon kuitenkaan riittävät.
Paljon on siis joka tapauksessa seurattavaa ja jännitettävää, mutta nytmennään näillä:
Puolivälierät:
Kyrgios vs. Tsonga
Nadal vs. Cilic
Federer vs. Raonic
Djokovic vs. Gasquet
Välierät:
Cilic vs. Kyrgios
Federer vs. Djokovic
Finaali:
Federer vs. Cilic
Voittaja:
Federer.
08/09/2015
Ennakko: Puolivälierät I, US Open 2015
Kvartsiaikaan siirrytään New Yorkissa nyt! Tässä ennakot!
Novak Djokovic vs. Feliciano Lopez
Djokovicin juna on edennyt pysäkiltä pysäkille ilman suurempia ongelmia. Ihan absoluuttista parastaan mies ei ole vielä esittänyt, mutta se voi olla hyväkin asia. Kun matkalla kohtaa pieniä vaikeuksia, ne eivät tule jatkossakaan yllätyksinä. Niiden käsittely helpottuu ja tilanteeseen on helpompi sopeutua. Djokovicin kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että mies osaa edelleen roikkua, raastaa ja paiskia duunia niin hurjan määrän, jolloin hän on ilman parastaankin järkyttävän vaikea vastus kenelle tahansa ja milloin tahansa.
Feliciano Lopez tarjoaa kuitenkin Djokovicille uudenlaisen haasteen tässä turnauksessa. Perusjauhamisen sijaan on nyt tulossa erittäin rytmitöntä, hyökkäävää ja verkolle nousevaa pelaamista.
Ottelun avain onkin siinä, kumpi pelaajista saa määrätä pelaamisen keinot. Lopezille tämä on elinehto. Jauhamiseen sortumalla espanjalainen olisi täysi vastaantulija. Sitä hän voi olla toki hyökkäämälläkin, sillä Djokovic on yksi ilkeimmistä ohittajista kiertueella. Periaatteessa Lopezilla olisi kuitenkin keinot, rytmittömällä pelaamisellaan ja aavistuksen jopa hitaalla habituksellaan, ravistella Djokovicin peliä. Jos hän saisi pidettyä unelmatasonsa, niin hyvällä vasurisyöttämisellään hän pistäisi Djokon tiukoille. Se vaatii kuitenkin hurjasti ja nyt selkeästi liikaa.
Djokovic kuitenkin jatkaa erin 3-0.
Marin Cilic vs. Jo-Wilfried Tsonga
Boom. Boom. Ja nyt en puhu Beckeristä.
Novak Djokovic vs. Feliciano Lopez
Djokovicin juna on edennyt pysäkiltä pysäkille ilman suurempia ongelmia. Ihan absoluuttista parastaan mies ei ole vielä esittänyt, mutta se voi olla hyväkin asia. Kun matkalla kohtaa pieniä vaikeuksia, ne eivät tule jatkossakaan yllätyksinä. Niiden käsittely helpottuu ja tilanteeseen on helpompi sopeutua. Djokovicin kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että mies osaa edelleen roikkua, raastaa ja paiskia duunia niin hurjan määrän, jolloin hän on ilman parastaankin järkyttävän vaikea vastus kenelle tahansa ja milloin tahansa.
Feliciano Lopez tarjoaa kuitenkin Djokovicille uudenlaisen haasteen tässä turnauksessa. Perusjauhamisen sijaan on nyt tulossa erittäin rytmitöntä, hyökkäävää ja verkolle nousevaa pelaamista.
Ottelun avain onkin siinä, kumpi pelaajista saa määrätä pelaamisen keinot. Lopezille tämä on elinehto. Jauhamiseen sortumalla espanjalainen olisi täysi vastaantulija. Sitä hän voi olla toki hyökkäämälläkin, sillä Djokovic on yksi ilkeimmistä ohittajista kiertueella. Periaatteessa Lopezilla olisi kuitenkin keinot, rytmittömällä pelaamisellaan ja aavistuksen jopa hitaalla habituksellaan, ravistella Djokovicin peliä. Jos hän saisi pidettyä unelmatasonsa, niin hyvällä vasurisyöttämisellään hän pistäisi Djokon tiukoille. Se vaatii kuitenkin hurjasti ja nyt selkeästi liikaa.
Djokovic kuitenkin jatkaa erin 3-0.
Marin Cilic vs. Jo-Wilfried Tsonga
Boom. Boom. Ja nyt en puhu Beckeristä.
Tässä ottelussa tuskin tullaan kovinkaan paljon tuuppaamaan, sillä tällä hetkellä se olisi kohtaloksi. Kumpikin on löytänyt hyvän vireen. Tsonga on ollut oikeastaan vakuuttava koko turnauksen ja Cilic taisi löytää viisasten kiven edellisen kierroksen lopussa. Jos kumpikin pystyy pitämään omaan tasonsa näemme upeaa tulitusta kaikkialta.
Tsongan kohdalla ja isojen kisojen loppuvaiheissa on kuitenkin usein nähty pelin jonkinlaista sekoamista, jolloin pää ei pysy touhussa mukana. Homma on mennyt räiskimiseksi ja ikään kuin totaalisesti överiksi. Nyt esitykset ovat, ainakin vielä, olleet yllättävänkin kypsiä ja mies tekee jossain mielessä ehkä jopa uutta tulemistaan. Hyvä syöttäminen petaa paikkoja isolle kämmenpommille ja sen jälkeen pelaaminen on jo selvästi helpompaa.
Se, riittääkö tämä Cilicille on täysin toinen asia. Jos tämä todella syöttää yhtä hyvin kuin edellisen ottelun jälkimmäisellä puoliskolla, on edellä mainittu ilotulitus lähellä.
Tsongan kohdalla ja isojen kisojen loppuvaiheissa on kuitenkin usein nähty pelin jonkinlaista sekoamista, jolloin pää ei pysy touhussa mukana. Homma on mennyt räiskimiseksi ja ikään kuin totaalisesti överiksi. Nyt esitykset ovat, ainakin vielä, olleet yllättävänkin kypsiä ja mies tekee jossain mielessä ehkä jopa uutta tulemistaan. Hyvä syöttäminen petaa paikkoja isolle kämmenpommille ja sen jälkeen pelaaminen on jo selvästi helpompaa.
Se, riittääkö tämä Cilicille on täysin toinen asia. Jos tämä todella syöttää yhtä hyvin kuin edellisen ottelun jälkimmäisellä puoliskolla, on edellä mainittu ilotulitus lähellä.
Cilic on kuitenkin jonkin verran sortunut "pelailuun" tähän mennessä. Isoin peli on vasta tehnyt tuloaan ja se ei ole tullut ilman virheitä. Tsongan ei-niin-rautaista puolustusta vastaan riittäisi toki hieman jauhavampikin mylly, jolloin tehoja voisi ottaa aavistuksen jopa pois, mutta toisaalta tämä on viimeinen paikka ennen tosipaikkaa (Djokovic) laittaa peli pommituksineen nyt viimeistä piirua myöten kuntoon.
Ehdottamasti tämän illan main event, jonka Cilic vie hyvillä fiiliksillä ja hurmoksellaan erin 3-1.
23/06/2014
Ennakko: Wimbledon 2014
Juhannus ohi, edessä paluu arkeen. Lomakin jo häämöttää, mutta ei niin kirkkaana kuin Wimbledon vuosimallia 2014. Tässä ennakko!
Etukäteen ajateltuna fiilikset ovat herkulliset, sillä kaikilla ennakkosuosikeilla, neljällä suurella, on ollut jokseenkin epätasainen kevätkausi totuttuun menoon verrattuna. Osalla toki vammoista johtuen, mutta myöskään pelillinen anti ei ole kaikilta osin vakuuttanut.
Ruohokaudelle tämä antaa mukavan lisämausteen ja nyt muutamilla pelaajilla onkin todellinen mahdollisuus nousta kärkikahinoihin mukaan. Odotan esimerkiksi Grigor Dimitrovilta kenties ensimmäistä kertaa paljon Grand Slam -tasolla. Sama koskee Milos Raonicia ja Kei Nishikoria. Vanhemmista nimistä esimerkiksi Feliciano Lopez on tähän mennessä pelannut varsin vakuuttavan ruohokauden, joten kärkinimiä voi kiusata tänä vuonna normaalia isompi porukka.
Stanislas Wawrinka voi olla myös yksi merkittävä uhka koko kisaa ajatellen, mutta Australian voitto näyttää täyttäneen mahan tällä erää ja tuoneen jonkin sortin mestaruuskrapulan, josta voi olla vielä vaikea ammentaa voittoon asti.
Kaikista uusista ja vanhoista uhkaajista huolimatta, en voittajaksi uskalla veikata ketään totutun top-nelosen ulkopuolelta, mutta isossa kuvassa turnaus vaikuttaa lupaavalta.
Kärkinimien osalta vakuuttavin on tämänvuotisella ruoholla toistaiseksi ollut Roger Federer. Voitto Hallessa solidilla pelillä antoi varmasti itseluottamusta entisen ruohokuninkaan peliin ja mies hehkuttaa hyvää oloaan niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Pitkästä aikaa tuntuu, että Federer voisi jälleen jopa Grand Slam -kisan voittaa. Johtuen toki suureksi osaksi siitä, ettei kukaan kolmikosta Nadal-Murray-Djokovic ole pelillisellä karkumatkalla ja kun pelataan Rogerin lempialustalla, niin mahdollisuudet ovat olemassa. Kaaviossa on toki muutama vaaran paikka Julien Benneteaun ja Jerzy Janowiczin muodossa jo ennen puolivälieriä, mutta uskon, että Federer etenee kvartseihin ilman tapaturmia. Siitä (Feliciano Lopez tai Stanislas Wawrinka) eteenpäin homma tietysti menee jo vaikeammaksi, mutta mitenkään mahdoton kaavio ei ole mahdollisesta Nadal-semifinaalista huolimatta.
Rafael Nadalin viime vuodet Wimbledonissa tai ruoholla eivät ole vakuuttaneet. Kun myös kulunut kevät on ollut enemmän tai vähemmän painiskelua itseluottamuksen kanssa jopa massalla, niin ihan hirveitä odotusarvoja ei espanjalaiseen ruoholla ole. Mies itse toki vakuuttaa olevansa freesimpi ja terveempi Wimbledonin alla kuin vuosiin. Vaaroja ja vanhoja haamuja riittää kuitenkin alkukierroksilta lähtien. Lukas Rosolin ja lukasrosol-hetken parin vuoden takaa muistaa kaikki. Myös Ivo Karlovic tarjoilee ruoholla ikävintä mahdollista pommitusta nyky-Nadalin kaltaiselle passiiviselle palauttajalle. Puolivälierissä Milos Raonic tai Kei Nishikori, joista kummallakin on käytännössä aseet lyödä Nadal. Jälkimmäisellä jopa massalla, mutta varsinkin ruoholla. Ja jos peli ei ensimmäisen viikon aikana hurjasti parane, niin pitkästä aikaa myös Federerillä on mahdollisuus lyödä Nadal Grand Slam-tasolla. Nadalin ruohopelistä johtuen pidän tätä kohtaamista kuitenkin melko epätodennäköisenä.
Novak Djokovic on arvoitus ykkössijoitetun statuksesta huolimatta. Säästeliäästi jälleen Grand Slamin alla pelannut Djokovic on toki suurimpia suosikkeja voittamaan jopa koko kisan, mutta toisaalta vuodesta 2012 lähtien Grand Slam -voittoja on tullut tasan kaksi lukuisista (7) finaalipaikoista huolimatta. Supervuoden 2011 jälkeen tämä tuntuu uskomattomalta, vaikkakin voittotahdin hiipuminen oli odotettavaa. Miehen viimeisimmästä voitosta on kuitenkin aikaa jo puolitoista vuotta ja Roland Garrosilla Nadalille koettu finaalitappio oli jälleen yksi luku tähän tilastoon. Asiaan ei varsinaisesti auta Ranskan ja Wimbledonin välinen minimaalinen toipumisaika. Se riittää kyllä fyysiseen toipumiseen, mutta riittääkö henkiseen? Kaaviosta johtuen Nole lienee pomminvarma semifinalisti kuitenkin.
Andy Murray yllätti monet, minut mukaan lukien, oivilla massaotteilla Roland Garrosia myöten. Vaikka mies poti kevään massakentillä milloin mitäkin, on Wimbledon hänen jäsenilleen ja pelilleen armollisempi alusta. Queens'in lämmittelyturnauksessa mies haki vielä selvästi, mutta vähempi pelaaminen raskaan Roland Garrosin jälkeen tekee varmasti hyvää myös Andylle. Puolustavana mestarina ja paikallisena sankarina henkiset paineet ovat luonnollisesti olemassa, mutta eiväthän ne tietenkään samoissa sfääreissä viime vuosien paineiden kanssa ole, joten siinä mielessä Andy pelannee kotikisassaan levollisemmin kuin vuosiin. Uuden valmentajan, Amelie Mauresmon, vaikutusta on vielä vaikea arvioida. Vaikea on uskoa sen myöskään vaikuttavan isommin suuntaan tai toiseen. Kaavio ei ole Andyllä mahdoton, vaan sanoisin, että se on juuri sopivan haastava. Iso peli väijyy puolivälierissä, jos Grigor Dimitrov lunastaa odotuksiani. Tuo ottelu voisi olla ideaali valmistautuminen välierään, jossa siis Djokovic ja viime vuoden finaalin uusinta. Jotenkin haistan tässä nyt finaalipaikan Murraylle.
Näin käy:
Puolivälierät:
Djokovic vs. Berdych
Murray vs. Dimitrov
Federer vs. Lopez
Nadal vs. Raonic
Välierät:
Djokovic vs. Murray
Federer vs. Nadal
Finaali:
Murray vs. Federer
Voittaja:
Murray.
Etukäteen ajateltuna fiilikset ovat herkulliset, sillä kaikilla ennakkosuosikeilla, neljällä suurella, on ollut jokseenkin epätasainen kevätkausi totuttuun menoon verrattuna. Osalla toki vammoista johtuen, mutta myöskään pelillinen anti ei ole kaikilta osin vakuuttanut.
Ruohokaudelle tämä antaa mukavan lisämausteen ja nyt muutamilla pelaajilla onkin todellinen mahdollisuus nousta kärkikahinoihin mukaan. Odotan esimerkiksi Grigor Dimitrovilta kenties ensimmäistä kertaa paljon Grand Slam -tasolla. Sama koskee Milos Raonicia ja Kei Nishikoria. Vanhemmista nimistä esimerkiksi Feliciano Lopez on tähän mennessä pelannut varsin vakuuttavan ruohokauden, joten kärkinimiä voi kiusata tänä vuonna normaalia isompi porukka.
Stanislas Wawrinka voi olla myös yksi merkittävä uhka koko kisaa ajatellen, mutta Australian voitto näyttää täyttäneen mahan tällä erää ja tuoneen jonkin sortin mestaruuskrapulan, josta voi olla vielä vaikea ammentaa voittoon asti.
Kaikista uusista ja vanhoista uhkaajista huolimatta, en voittajaksi uskalla veikata ketään totutun top-nelosen ulkopuolelta, mutta isossa kuvassa turnaus vaikuttaa lupaavalta.
Kärkinimien osalta vakuuttavin on tämänvuotisella ruoholla toistaiseksi ollut Roger Federer. Voitto Hallessa solidilla pelillä antoi varmasti itseluottamusta entisen ruohokuninkaan peliin ja mies hehkuttaa hyvää oloaan niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Pitkästä aikaa tuntuu, että Federer voisi jälleen jopa Grand Slam -kisan voittaa. Johtuen toki suureksi osaksi siitä, ettei kukaan kolmikosta Nadal-Murray-Djokovic ole pelillisellä karkumatkalla ja kun pelataan Rogerin lempialustalla, niin mahdollisuudet ovat olemassa. Kaaviossa on toki muutama vaaran paikka Julien Benneteaun ja Jerzy Janowiczin muodossa jo ennen puolivälieriä, mutta uskon, että Federer etenee kvartseihin ilman tapaturmia. Siitä (Feliciano Lopez tai Stanislas Wawrinka) eteenpäin homma tietysti menee jo vaikeammaksi, mutta mitenkään mahdoton kaavio ei ole mahdollisesta Nadal-semifinaalista huolimatta.
Rafael Nadalin viime vuodet Wimbledonissa tai ruoholla eivät ole vakuuttaneet. Kun myös kulunut kevät on ollut enemmän tai vähemmän painiskelua itseluottamuksen kanssa jopa massalla, niin ihan hirveitä odotusarvoja ei espanjalaiseen ruoholla ole. Mies itse toki vakuuttaa olevansa freesimpi ja terveempi Wimbledonin alla kuin vuosiin. Vaaroja ja vanhoja haamuja riittää kuitenkin alkukierroksilta lähtien. Lukas Rosolin ja lukasrosol-hetken parin vuoden takaa muistaa kaikki. Myös Ivo Karlovic tarjoilee ruoholla ikävintä mahdollista pommitusta nyky-Nadalin kaltaiselle passiiviselle palauttajalle. Puolivälierissä Milos Raonic tai Kei Nishikori, joista kummallakin on käytännössä aseet lyödä Nadal. Jälkimmäisellä jopa massalla, mutta varsinkin ruoholla. Ja jos peli ei ensimmäisen viikon aikana hurjasti parane, niin pitkästä aikaa myös Federerillä on mahdollisuus lyödä Nadal Grand Slam-tasolla. Nadalin ruohopelistä johtuen pidän tätä kohtaamista kuitenkin melko epätodennäköisenä.
Novak Djokovic on arvoitus ykkössijoitetun statuksesta huolimatta. Säästeliäästi jälleen Grand Slamin alla pelannut Djokovic on toki suurimpia suosikkeja voittamaan jopa koko kisan, mutta toisaalta vuodesta 2012 lähtien Grand Slam -voittoja on tullut tasan kaksi lukuisista (7) finaalipaikoista huolimatta. Supervuoden 2011 jälkeen tämä tuntuu uskomattomalta, vaikkakin voittotahdin hiipuminen oli odotettavaa. Miehen viimeisimmästä voitosta on kuitenkin aikaa jo puolitoista vuotta ja Roland Garrosilla Nadalille koettu finaalitappio oli jälleen yksi luku tähän tilastoon. Asiaan ei varsinaisesti auta Ranskan ja Wimbledonin välinen minimaalinen toipumisaika. Se riittää kyllä fyysiseen toipumiseen, mutta riittääkö henkiseen? Kaaviosta johtuen Nole lienee pomminvarma semifinalisti kuitenkin.
Andy Murray yllätti monet, minut mukaan lukien, oivilla massaotteilla Roland Garrosia myöten. Vaikka mies poti kevään massakentillä milloin mitäkin, on Wimbledon hänen jäsenilleen ja pelilleen armollisempi alusta. Queens'in lämmittelyturnauksessa mies haki vielä selvästi, mutta vähempi pelaaminen raskaan Roland Garrosin jälkeen tekee varmasti hyvää myös Andylle. Puolustavana mestarina ja paikallisena sankarina henkiset paineet ovat luonnollisesti olemassa, mutta eiväthän ne tietenkään samoissa sfääreissä viime vuosien paineiden kanssa ole, joten siinä mielessä Andy pelannee kotikisassaan levollisemmin kuin vuosiin. Uuden valmentajan, Amelie Mauresmon, vaikutusta on vielä vaikea arvioida. Vaikea on uskoa sen myöskään vaikuttavan isommin suuntaan tai toiseen. Kaavio ei ole Andyllä mahdoton, vaan sanoisin, että se on juuri sopivan haastava. Iso peli väijyy puolivälierissä, jos Grigor Dimitrov lunastaa odotuksiani. Tuo ottelu voisi olla ideaali valmistautuminen välierään, jossa siis Djokovic ja viime vuoden finaalin uusinta. Jotenkin haistan tässä nyt finaalipaikan Murraylle.
Näin käy:
Puolivälierät:
Djokovic vs. Berdych
Murray vs. Dimitrov
Federer vs. Lopez
Nadal vs. Raonic
Välierät:
Djokovic vs. Murray
Federer vs. Nadal
Finaali:
Murray vs. Federer
Voittaja:
Murray.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)