tiistai 24. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Juuri sopivasti ennen lahjojen jakoa on aika jakaa blogin odotetut ja perinteiset vuoden paras-palkinnot! Raati on päätynyt yksimielisesti seuraaviin palkittuihin.

Vuoden paras: Rafael Nadal
Perustelut luukussa 1.

Vuoden tulokas: Felix Auger-Aliassime
Tasaista tekemistä ja tulee ensi kaudella nousemaan vielä korkeammalle.

Kunniamaininta: Jannik Sinner. #NextGen-turnaus tyylillä kotiin täysin suvereenillä esityksellä. Iso peli, jota kaikki tottelee.

Vuoden kehittyjä: Daniil Medvedev
Mikä loikka! Mikä syksy! Finaalia finaalin perään. Kaksi Masters-voittoa, US Open finaali. Ensi vuonna ehdottomasti yksi suurimmista suosikeista missä ikinä pelaakin. Vai löytyikö hallikisoista sittenkin vastalääke venäläisen kaatamiseksi? Katso luukku 9.

Vuoden eläkeläinen: David Ferrer
Taistelija vailla vertaa. Treenaaja vailla vertaa. Työmyyrä vailla vertaa. Lienee yksi suurimmista bigfour-aikakauden uhreista. Hyvä käytännössä kaikkialla, mutta ei missään riittävän hyvä. Grand Slam-mestaruus olisi sopinut tähän tarinaan.

Kunniamaininta: Andy Murray. Hyvä yrityshän se oli.

Vuoden comeback: Andy Murray
Antwerpenin voitto uudella lonkalla, mutta vanhalla pelillä. Silti uskomaton nousu takaisin ATP-voittajaksi. Mutta jos aikoo jatkaa näin, tarvitsee uuden lonkan jo 2021. Aggressiivisuutta tarvitaan lisää ja rajusti. Vanha jauhaminen oli päättää uran. Olisi uuden Murrayn paikka.

Vuoden kostea silmäkulma: Davis Cup: Suomi vs. Itävalta
Emil Ruusuvuoren Dominic Thiem-voitto. Harri Heliövaaran taistelutappio. Suomalainen Davis Cup-tunnelma. Areenaa kiertäneet aallot. Niukka tappio. Huikea viikonloppu tappiosta huolimatta! Uskomaton fiilis!

Vuoden ottelu: Stan Wawrinka vs. Stefanos Tsitsipas, Roland Garros
Uusi sukupolvi olisi tarvinnut juuri tämänkaltaisen voiton. Kipeästi. Nämä täytyy kääntää ensi kaudella. Uskottavuuden nimissä alkaa olla pakko.

Kunniamaininta: Novak Djokovic vs. Roger Federer, Wimbledon. Peli oli kaikkea helvetin ja taivaan väliltä meille kaikille. Hurja ottelu, jossa näkyi huimasti myös paineiden vaikutus mestareidenkin suoritustasoon.

Vuoden valmentaja: Carlos Moya
Saa Nadalista irti hirmuisia tehoja edelleen ja teki tästä historian vanhimman kauden lopun ranking-ykkösen. Peli kehittyy ja suurvoittojakin tulee. Tämän vuoden yksi iso teema oli syöttäminen, sillä "ilmaisia" pisteitä ei tule koskaan liikaa.

Vuoden paha poika: Nick Kyrgios
Listan kestomenestyjä. Vei kuitenkin tänä vuonna pahuudet jälleen uusiin sfääreihin. Mollaa kaikkia kaikkialla. Kentällä, kentän ulkopuolella, somessa, pukkarissa. Ei näin. Ei hitto sentään, ei näin.

Vuoden potilas: Andy Murray
Lopetti ja tuli takaisin. Muun ajan sairasvuoteella.

Vuoden moka: Feliciano Lopez ja koppi
Mitä ihmettä hän oikein ajatteli? Entä mitä hän ei tajunnut? Että säännöt eivät olekaan muuttuneet? Palloa ei edelleenkään ottaa ilmasta kiinni, vaikka se olisi menossa ulos.

Vuoden yllätys: Big threen dominoinnin jatkuminen
Ei vieläkään isoa kiilaa isojen poikien isoon menestymiseen. Masters-tasolla alkaa kuitenkin jo paukut riittää, mutta Grand Slamien ajan on tultava 2020.

Vuoden uutuus: Uusittu Davis Cup
Yllätyin lopulta semipositiivisesti. Pienillä viilauksilla voisi olla erittäinkin toimiva konsepti. Vähemmän kuitenkin jengejä finaaleihin on aivan must. Lisäksi perinteisiä Davis Cup-kotiyleisötunnelmia tulee silti ikävä. Nyt Espanjan menestyminen kotiareenalla pelasti tapahtumaa paljon. Minkälainen olisi finaalitunnelma, jos isäntämaa ei olisi mukana? Voidaan myös miettiä millainen hurmos Suomen kotiottelussa oli syyskuussa. Olisiko se mahdollista muualla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti