Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Juuri sopivasti ennen lahjojen jakoa on aika jakaa blogin odotetut ja perinteiset vuoden paras-palkinnot! Raati on päätynyt yksimielisesti seuraaviin palkittuihin.

Vuoden paras: Rafael Nadal
Perustelut luukussa 1.

Vuoden tulokas: Felix Auger-Aliassime
Tasaista tekemistä ja tulee ensi kaudella nousemaan vielä korkeammalle.

Kunniamaininta: Jannik Sinner. #NextGen-turnaus tyylillä kotiin täysin suvereenillä esityksellä. Iso peli, jota kaikki tottelee.

Vuoden kehittyjä: Daniil Medvedev
Mikä loikka! Mikä syksy! Finaalia finaalin perään. Kaksi Masters-voittoa, US Open finaali. Ensi vuonna ehdottomasti yksi suurimmista suosikeista missä ikinä pelaakin. Vai löytyikö hallikisoista sittenkin vastalääke venäläisen kaatamiseksi? Katso luukku 9.

Vuoden eläkeläinen: David Ferrer
Taistelija vailla vertaa. Treenaaja vailla vertaa. Työmyyrä vailla vertaa. Lienee yksi suurimmista bigfour-aikakauden uhreista. Hyvä käytännössä kaikkialla, mutta ei missään riittävän hyvä. Grand Slam-mestaruus olisi sopinut tähän tarinaan.

Kunniamaininta: Andy Murray. Hyvä yrityshän se oli.

Vuoden comeback: Andy Murray
Antwerpenin voitto uudella lonkalla, mutta vanhalla pelillä. Silti uskomaton nousu takaisin ATP-voittajaksi. Mutta jos aikoo jatkaa näin, tarvitsee uuden lonkan jo 2021. Aggressiivisuutta tarvitaan lisää ja rajusti. Vanha jauhaminen oli päättää uran. Olisi uuden Murrayn paikka.

Vuoden kostea silmäkulma: Davis Cup: Suomi vs. Itävalta
Emil Ruusuvuoren Dominic Thiem-voitto. Harri Heliövaaran taistelutappio. Suomalainen Davis Cup-tunnelma. Areenaa kiertäneet aallot. Niukka tappio. Huikea viikonloppu tappiosta huolimatta! Uskomaton fiilis!

Vuoden ottelu: Stan Wawrinka vs. Stefanos Tsitsipas, Roland Garros
Uusi sukupolvi olisi tarvinnut juuri tämänkaltaisen voiton. Kipeästi. Nämä täytyy kääntää ensi kaudella. Uskottavuuden nimissä alkaa olla pakko.

Kunniamaininta: Novak Djokovic vs. Roger Federer, Wimbledon. Peli oli kaikkea helvetin ja taivaan väliltä meille kaikille. Hurja ottelu, jossa näkyi huimasti myös paineiden vaikutus mestareidenkin suoritustasoon.

Vuoden valmentaja: Carlos Moya
Saa Nadalista irti hirmuisia tehoja edelleen ja teki tästä historian vanhimman kauden lopun ranking-ykkösen. Peli kehittyy ja suurvoittojakin tulee. Tämän vuoden yksi iso teema oli syöttäminen, sillä "ilmaisia" pisteitä ei tule koskaan liikaa.

Vuoden paha poika: Nick Kyrgios
Listan kestomenestyjä. Vei kuitenkin tänä vuonna pahuudet jälleen uusiin sfääreihin. Mollaa kaikkia kaikkialla. Kentällä, kentän ulkopuolella, somessa, pukkarissa. Ei näin. Ei hitto sentään, ei näin.

Vuoden potilas: Andy Murray
Lopetti ja tuli takaisin. Muun ajan sairasvuoteella.

Vuoden moka: Feliciano Lopez ja koppi
Mitä ihmettä hän oikein ajatteli? Entä mitä hän ei tajunnut? Että säännöt eivät olekaan muuttuneet? Palloa ei edelleenkään ottaa ilmasta kiinni, vaikka se olisi menossa ulos.

Vuoden yllätys: Big threen dominoinnin jatkuminen
Ei vieläkään isoa kiilaa isojen poikien isoon menestymiseen. Masters-tasolla alkaa kuitenkin jo paukut riittää, mutta Grand Slamien ajan on tultava 2020.

Vuoden uutuus: Uusittu Davis Cup
Yllätyin lopulta semipositiivisesti. Pienillä viilauksilla voisi olla erittäinkin toimiva konsepti. Vähemmän kuitenkin jengejä finaaleihin on aivan must. Lisäksi perinteisiä Davis Cup-kotiyleisötunnelmia tulee silti ikävä. Nyt Espanjan menestyminen kotiareenalla pelasti tapahtumaa paljon. Minkälainen olisi finaalitunnelma, jos isäntämaa ei olisi mukana? Voidaan myös miettiä millainen hurmos Suomen kotiottelussa oli syyskuussa. Olisiko se mahdollista muualla?

Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Viimeinen luukku ja perinteisesti Vasurilla.comin vuoden parhaat!

Vuoden paras: Rafael Nadal

Ykköseksi päätyi lopulta Rafael Nadal. Kurkkaa luukku #1.
Kunniamaininta: Roger Federer. Kurkkaa luukku #2.

Vuoden ottelu: Roger Federer vs. Nick Kyrgios, semifinaali Miami Masters

Kolme tie break-erää uskomatonta ilotulitusta. Hengästyttävä ottelu, jossa kumpikin pelasi koko matsin ajan hurjalla tasolla. Intensiteetti aivan huipussaan myös mentaalisesti.
Kunniamaininta: Roger Federer vs. Rafael Nadal, finaali Australian Open.

Vuoden sykähdyttävin hetki: Henri Kontinen ja John Peers, Australian Open -mestaruus

Taisi mennä jopa roska silmään. Upeaa Henri!

Vuoden potilas: Novak Djokovic

Ehdokkaita oli tänä vuonna todella paljon ja kuka tahansa olisi voinut tulla valituksi. Djokovicin kroppa alkoi elastisuudestaan huolimatta näyttämään väsymisen merkkejä ja vammat tulivat tällä kaudella tutuksi. Jos tauko ja toipuminen on kuitenkin onnistunut, voi Djokovic olla erittäin vaarallinen ensi kaudella. Jopa dominointi mahdollista.

Vuoden comeback: Roger Federer

Ensimmäinen pidempi sairasloma 35-vuotiaana ja tällainen paluu. I rest my case.
Kunniamaininta: Rafael Nadal. Ties monesko sairasloma ja tällainen paluu. 
Niin tai näin, näitä comebackejä tullaan näkemään jatkossa paljon. Kausi on edelleen aivan liian pitkä myös monelle muulle pelaajalle.

Vuoden uutuus: Rod Laver Cup

Mielestäni onnistunut tapahtuma, vaikka olikin hieman näytösotteluiden makua. Viikonlopun aikana saatiin kuitenkin paljon herkkua, kuten Federer/Nadal -neluri ja tiimien sisäistä insightia sekä koutsausta pelien aikana mm. nuorten haastajien ja legendojen välillä. Jatkoon!

Vuoden kokeilu: #NextGen-lopputurnaus Milanossa

Uudet sääntökokeilut ja uusi formaatti nuorille pelaajille. Ehdottomasti onnistunut tapahtuma tämäkin. Toivottavasti jatkossakin saadaan tarpeeksi valovoimaisia nuoria tähän turnaukseen.

Vuoden hölmö: Dominic Thiem

Pelasi jälleen hirmuisen määrän turnauksia (27!?). Miksi? Ei tunnu oppivan, ei. Hyytyi myös tänä vuonna ja käytännössä täysin puhki massakauden jälkeen. 

Vuoden paha poika: Nick Kyrgios

Ei lisättävää. Pitkä ja tuskainen kasvutarina, joka jatkuu ja jatkuu, vaikka voisi jo taistella Grand Slam-voitoista. Ei taistele. 

Vuoden läpimurto: Alexander Zverev

Edessä loistava tulevaisuus. Haastaa jo nyt isompiaan, otti Masters-voiton ja niin edelleen. Seuraavaksi läpimurto Grand Slam-tasolle.

Vuoden yllätys: Roger Federerin kausi

Kuten olen jo monesti sanonutkin, niin eipä ollut enää uskoa moista kautta tai Grand Slam-voittoja kohtaan. Pahoitteluni.
Kunniamaininta: Jelena Ostapenkon Roland Garros-mestaruus. Paljon ei valitettavasti ehdi naisten matseja seurata, mutta tämä oli huima tarina hurjine peleineen.

Vuoden valmentaja: Ivan Ljubicic
Sai Federerin rystypuolen kuntoon ja vanhan itseluottamuksen uuteen kukoistukseen. Jopa Nadal jäi pahasti jalkoihin.
Kunniamaininta: Carlos Moya. Sai parannettua Nadalin syöttöä ja rystypuolta merkittävästi. 

Jälkipelit: Rafael Nadal vs. Stan Wawrinka, finaali Roland Garros 2017

La decima! 10 täyteen!

Huh huh, olipas se näyttävä oppitunti massakenttien tenniksestä! Ei. Mitään. Jakoja. Stanilläkään.

Ottelussa Nadal oli käytännössä kaikessa edellä, mutta nostan esiin muutamat pointit, jotka olivat voiton takuuna paitsi finaalissa, mutta myös turnauksessa.

1) Rysty
Rysty kesti upeasti ja siinä oli hurja määrä painoa sekä terävyyttä. Erityisesti rystypalautukset finaalissa olivat todella teräviä: Niiden avulla Nadal neutralisoi peliä ja parhaimmillaan pakotti Staniä puolustusasemiin.

2) Kämmen
Totta kai myös Nadalin pelin isoin syömähammas kämmen oli tulessa. Kun espanjalaisen peli vapautui alun jälkeen, Nadal teki kämmenellään käytännössä mitä tahtoi. Se yksi pommi juoksusta, joka lienee vuoden lyönti jo tässä vaiheessa kautta, mutta myös muut tavat ratkoa pisteitä olivat hurjalla tasolla.

3) Palautukset
Pituutta ja painoa siis riitti (kohta 1), eikä Wawrinka päässyt pelin päälle syötön jälkeen tarpeeksi. Stanin kakkoslyönti jäi usein liian vaisuksi ja Nadal pääsi peliin mukaan.

4) Paineet
Nadal käsitteli La Deciman tuomat paineet lopulta yllättävän kypsästi. Peliin ei tullut, eikä Stan myöskään päässyt luomaan, oikeastaan missään vaiheessa sellaista painetta, joka olisi edes hetkellisesti lamauttanut Nadalia. Kun peli alkoi alun jälkeen rullata, eteni Nadal vakuuttavasti ja päättäväisesti kohti voittoa. Nälkä ei vähentänyt paineensietokykyä, vaan paine toi vain lisää nälkää.

5) Pelin paino
Ottelun alun jälkeen Stanin käytännössä mahdotonta toteuttaa omaa pelitapaansa, koska Nadalin lyömisessä oli niin valtavasti painoa ja lyönneillä oli koko ajan jokin tarkoitus. Peruslyöntien pituus yhdistettynä hurjaan kierteeseen helteisessä ja nopeassa kelissä oli vain liikaa Stanille tänään, sillä rysty tylsistyi juuri siihen korkeaan pomppuun, jota Stan joutui lyömään aivan liian korkealta Massalla on vaikea päästä yhden käden rystyllä noiden pomppujen päälle. Nadal liikutti Stania varsinkin leveyssuunnassa mestarillisesti ja toistakymmentä pitkät juoksut toistuvasti lyöntien välissä söivät Stanin energiaa valtavasti.

6) Syöttö
Tänä vuonna Nadalin pelaamista on leimannut hyvä syöttäminen. En tiedä liittyykö se Carlos Moyan värväyksestä valmennustiimiin, mutta syöttäminen on selkeästi rennompaa ja fiksumpaa kuin viime vuosina. Garrosilla mies vei peliä upeasti jopa kakkossyötöillään ja voitti suuren osan kakkossyötöllä käynnistyneistä pisteistään.

Merkitys isossa kuvassa 
Nadal on nyt Grand Slam-voiton myötä päässyt virallisesti irti huonommasta jaksostaan, joka häntä sitkeästi pari vuotta riivasi. Jo ennen sitä oli nähtävissä, että vuosikausia jatkunut voittaminen oli tavallaan tukottanut peliä. Voittopaineita alkoi kasaantua lisää ja lisää, varsinkin kun uusia uhkia oli noussut Novak Djokovicin ja Stanin muodossa.

Toiseksi viimeisin Garros-voitto ja kevät 2014 olivat hyvin erinäköistä pelaamista kuin aiemmat vuodet tai tämä uusin mestaruus. Uskallus lyödä ja viedä peliä olivat täysin eri tasolla kuin nyt ja peliä leimasti lukuisat virheet erityisesti hyökkäystilanteissa, hurja varovaisuus sekä lisääntynyt puolustus, josta juuri tuon 2014 Garros-voiton jälkeen ennakoivasti kirjoitinkin.

Nyt mies vaikuttaisi tuoreelta niin jaloistaan kuin ennen kaikkea myös mieleltään. Tämä voitto vapauttanee valtavasti henkisiä patoja ja Nadal voi olla musta hevonen pitkästä aikaa jopa Wimbledonissa. Nadalilla, kuten monella muullakin, voittaminen on aina ruokkinut voittamista ja kun alkukauden kovat kentät sujuivat finaalitappioista huolimatta lupaavasti, niin voi hyvinkin olla, että tämä ei sittenkään jää tähän. Oikealla ja fiksulla kisakalenterilla Nadal on jälleen oikealla tiellä, jos ja kun tänä vuonna nähty aggressivisuus säilyy pelissä Carlos Moyan tuomien uusien tuulien kera.