29/02/2012

Kirjeitä maailmalle: Rakas Roger

Kirjoitussarjassa lähetetään avoimia kirjeitä tennisstarboille lähelle ja kauas.

Rakas Roger,

Kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Olen aina ihaillut lyöntejäsi ja peliäsi, vaikka et varsinainen idolini tai ehdottoman ihailuni ensisijainen kohde ole koskaan ollutkaan. Monille kavereilleni kylläkin, don't worry.

Minun on kuitenkin ollut vaikea rakastua totaalisesti peliisi, koska pelaamisesi on aivan liian vaivattoman ja helpon näköistä. Minulle tennis ei ole sitä ollut juuri koskaan, sillä kuulun ennemminkin siihen duunariosastoon, joka taistelee niin lyöntiensä kuin itsensä kanssa. Ja jos totta puhutaan, en varmaankaan enää edes osaa ajatella tennistä helpoimman kautta kuin ajoittain eli vain ja ainoastaan silloin kun peli kulkee. Joo joo, tiedän kyllä, tämä kaikkinensa on hölmöäkin hölmömpi perustelu. Pahoittelut siitä, mutta näin se vain menee, sillä eihän tuollaiseen lahjakkuuteen voi samaistua kukaan. Paitsi tietysti hurjat pelikaverini, Kim ja Jukka etunenässä. Sori jätkät. Ei millään pahalla.

Sinulla peli ja lyönnit kulkevat kutakuinkin aina. Rentoutta, luonnollisuutta ja kaikkea muuta relevanttia on vaikka muille jakaa. Rystyssäsi on toki ajoittain toivomisen varaa osuman suhteen ja varsinkin sitä espanjalaisvasuria vastaan. Mutta ei mennä siihen nyt.

Kirjoitan sinulle siksi, että sanoit Rotterdamin turnauksen toissa viikolla voitettuasi, onnittelut muuten siitä, että pelaat mahdollisesti vielä 3, 4, 5, tai jopa 6 vuotta.

Minä pyydän sinua: älä pelaa. En siksi, että olisit voittanut jo tarpeeksi, vaan siksi, että en halua nähdä sinua kehäraakkina. Sinulla on ollut hieno ja kaunis ura, joten miksi ihmeessä sinä pyörisit muiden jaloissa vielä kuuden vuoden päästä?

Etkö näe mitä pelissä on tapahtumassa vai uskotko edelleen yksisilmäisesti lyöntiesi voimaan? Etkö näe, että fysiikkasi ei tule enää riittämään viiden erän Grand Slam -väännöissä? Nopeuskestävyytesi hiipuminen näkyy jo aavistuksen kämmennurkkaasi liikkumisessa, eikä se tule siitä enää parantumaan. En missään nimessä halua nähdä sinua myöskään kimpoilemassa nurkasta nurkkaan ajokoirien tapaan. Se ei olisi edes arvollesi sopivaa.

Etkö näe, että nopeat sisäalustat ovat viimeisiä linnakkeitasi, joissa menestymällä luot vain illuusiota itsellesi ja kavereilleni? Kymmenestä viime turnausvoitostasi seitsemän on tullut sisältä. Viimeisestä Grand Slam -voitostasikin on jo yli 2 vuotta. Se saattaa tuntua eilispäivältä, mutta kaltaisellesi mestarille se on ikuisuus.

Väitit viikonloppuna, että itseluottamuksesi ei ole ollut viime vuosina kohdillaan. Jotenkin minusta tuntuu, että valehtelet. Miksi sitten olet niin suvereeni hallikisoissa Tourin lopputurnausta myöten ja miksi kertoisit tämän vasta nyt? Annan tämän sinulle kuitenkin anteeksi ja hyväksyn sen tilanteessasi, mutta valehtele se vain meille, älä itsellesi.

Kaverini pitävät sinua ikuisena kuninkaana edelleen ja todennäköisesti tulevat aina pitämäänkin. Minun ja monen muun mielestä parasta ennen päiväsi on jo mennyt vuosia sitten. Tulen kuitenkin aina muistamaan muun muassa sen täydellisen eräsi Australian avoimissa v. 2007 Andy Roddickia vastaan. Se oli jotain mitä en ollut koskaan ennen nähnyt, enkä ehkä koskaan tule näkemään. Anna muistijälkemme sinusta olla täydellinen myös lopettamisen osalta, äläkä roiku mukana väkisin, varsinkaan vuositolkulla.

Hyvää kevättä ja onnea kesän tärkeisiin turnauksiin!

Terveisin,
Tero