31/03/2012

Haukansilmistä ja haasteista

ATP Tourin isoimmissa kisoissa on käytössä ns. Hawk eye -järjestelmä, joka ympäri kenttää sijoitettujen erikoiskameroiden avulla kykenee dokumentoimaan pallon lentoradan laskeutumiskohtaa myöten. Järjestelmää käytetään silloin, kun halutaan tietää oliko pallo ulkona vai ei. Pelaajilla on käytössään kolme haastetta, joilla hän voi haastaa tuomion, jos tuntuu siltä, että ulos huudettu pallo olikin sisällä tai toisin päin. Pelaajan tulee tehdä haaste välittömästi ja lopettaa pelaaminen siihen paikkaan. Mikäli pelaaja on oikeassa, hän tilanteesta riippuen joko voittaa pallon tai pallo pelataan uudelleen, eikä pelaaja ei menetä yhtään haasteistaan. Mikäli hän on väärässä, menee sekä piste, että yksi haasteista. Tie breakissä haasteita tulee vielä yksi lisää. Melko selkeää, eikö niin?

Mutta ongelmiakin on. Järjestelmä on ainakin pelaajien mielestä tehnyt päätuomareista passiivisempia, jolloin rajapallojen arviointi on siirtynyt enemmän myös pelaajille. Siis heille, jotka seisovat verkon toisella puolen, parhaimmillaan yli parinkymmenen metrin päässä pallon laskeutumiskohdasta! Lisäksi he joutuvat siis tekemään haasteen heti. Säännöt tosin venyvät ja paukkuvat tämänkin aikamääreen kanssa. Osa pelaajista haastaa nimittäin usein vasta sen jälkeen, kun on itse ensin katsonut pallon jälkeä, mikäli tuomari tämän sallii.

Miamin turnausta katsellessa sattui mielenkiintoinen tilanne, jossa päätuomari kumosi linjatuomarin tuomion, mutta tarkisti itse pallon ilman kummankaan pelaajan haastetta välittömästi järjestelmästä ja huomasi olleensa väärässä (tämä siis näytettiin myös tellussa hawk eyen kera). Hän ei tietenkään enää korjannut tuomiotaan, vaan vinkkasi aiheettomasti korjaamalleen linjatuomarille silmää ja näytti peukullaan, että hyvin sä vedät, jatka samaan malliin.

Jos tämä on todellakin näin helppoa ja ennen kaikkea näin nopeaa, niin miksei järjestelmää voisi käyttää koko ajan? Miksi siis järjestelmä sallii edelleen vain kolme haastetta per peluri? Show'n takiako? Mihin tässä periaatteessa enää linjatuomareita tarvitaan? Eikö päätuomari voisi selvimmissä tapauksissa huutaa sen 'outin' itse? Tiukoissa paikoissa tämä tieto saataisiin varmasti näkyviin ja kuuluviin samoin tein, jos vain haluttaisiin.

Samalla vältyttäisiin siltä polemiikilta, että tuomarit olisivat munattomia takalistonuoleskelijoita, jotka suosisivat tähtipelaajia, kuten Tsonga väitti hävityn Nadal-matsin jälkeen Miamissa. Eivät kuulemma juurikaan kumoa rajatuomioita huippupelaajille epäedullisiksi. Tai ainakaan Nadalille. Lisäksi Tsonga selitteli, todennäköisesti ihan aiheesta, että hän joutui tästä syystä tekemään tupladuunia katsoessaan myös lyöntiensä sisälläoloa ja -olemattomuutta.

Jos tämän teatterin perusteena pidetään aikaan tai pelin jouhevuuteen liittyviä tekijöitä ollaan pahasti metsässä, kun päätuomarilla voisi olla reaaliaikainen järjestelmä käytössään. Jos taas pelissä halutaan säilyttää jokin käsittämätön, ihmisen erehtyväisyyteen liittyvä, inhimillisyysaspekti, niin jonkun on jossain aika herätä 2010-luvulle. Miksi täysin epäinhimillisiä suorituksia esittävät pelaajat joutuvat kärsimään tällaisesta, kun tekniikka on jo niin valmista kuin olla voi?