Rafael Nadalin haastava Wimbledon-reitti jatkuu, nyt vastassa Sam Querrey!
Rafael Nadal vs. Sam Querrey
Tosiaan, Nadalin taival tähän asti ei ole ollut helpoimmasta päästä, mutta ne suurimmat karikot, kuten Nick Kyrgios ja Jo-Wilfred Tsonga, kaatuivat lopulta huimien peliesitysten jälkeen. Ennakkosuosikkien osalta Nadal onkin ollut läpi turnauksen ehkä eniten pelillisesti testattu pelaaja.
Sanoisin siltikin, että nyt vastaan tulee kovin testi eli Sam Querrey. Amerikkalainen on ollut Wimbledonin alla ehkä yksi kovakuntoisimmista ruohopelaajista ja hän sai turnaukseen lentävän lähdön ottamalla hienon voiton Dominic Thiemistä, mitä toki itse uskalsin jopa odottaa. Alla oli kuitenkin myös ruohofinaali ja onhan miehellä lisäksi jopa semifinaalipaikka Wimbledonistakin parin vuoden takaa.
Ottelun asetelma on hyvin perinteinen. Iso syöttäjä ja kämmenpommittaja vastaan monipuolisempi taistelija.
On selvää, että Sam Querrey voittaa vain, jos hän pystyy syöttämään hyvin, hyvin, hyvin korkealla tasolla ja pitämään päänsä kylmänä vähintään kolmen erän ajan. Pienikin notkahdus esimerkiksi ykkössyötön prosentissa on kuolemaksi. Sitä on myös pienikin sulaminen tiukassa tilanteessa. Molemmissa tapauksissa Nadal syö käytännössä elävältä ja ottaa omalla aggressiivisella pelillä omansa.
Querreyn tulee tulla otteluun tietyllä tapaa aivottomana vain ja ainoastaan oman agendansa kanssa. Jääräpäisesti on vedettävä ykkössyöttöpommia kovalla prosentilla kenttään ja osin jopa toivottava Nadalin huonoa päivää ja lopulta siis sitä, että hän saisi espanjalaista jotenkin pois tolaltaan. Muuta mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole.
Nadal on pelannut erittäin keskittyneesti nuo edellä mainitut testiottelut, joissa jopa pientä tappion uhkaa ennakkoon heitettiin. Tsongaa vastaan esitys oli kenties yksi Nadalin parhaista viimevuotisista ruohoesityksistä, eikä Tsonga päässyt peliin kiinni käytännössä lainkaan. Sama vaara piilee tässä, jos Nadal saa lentävän lähdön. Sen jälkeen Nadal on armoton, sillä kaikki hyvinkin aggressiivisen pelin palaset vaikuttavat juuri nyt toimivan. Myös rystyä pitää nyt varoa, ehkä jopa pelätä, varsinkin jos lyönti jää vajaaksi.
Pientä semifinaali- ja mahdollista Federer-peikkoa saattaa potea jo Nadal, joten annetaan yksi erä Querreylle. Nadal jatkaa 3-1.
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jo-Wilfried Tsonga. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jo-Wilfried Tsonga. Näytä kaikki tekstit
23/01/2017
Puolivälierät (osa I), Australian Open 2017
Suuryllätykset jatkuivat siis neljännellä kierroksella ja suurin niistä oli tietysti Andy Murrayn putoaminen tulikuumalle Mischa Zvereville.
Seuravassa onkin ennakot ensimmäisistä puolivälieräpareista, joiden joukossa on juurikin M. Zverev.
Roger Federer vs. Mischa Zverev
Niinpä niin. Federerin kaaviosta riitti puhetta ennen kisaa, mutta nyt se näyttää kaikkea muuta kuin mahdottomalta. On itse asiassa täysin mahdollista, että mies pelaa vielä, ainakin kerran, Grand Slam-finaalissa ja kyllä, jo Australiassa, ellei kuuma keli ja/tai vanha kroppa yllätä. Andy Murrayn tippuminen avasi kaavion nyt niin, että on vaikea nähdä varsinaista mörköä ennen finaalia. Stan ehkä? No jaa, askel kerrallaan.
Kaikki kunnia loistavasti Murrayta vastaan pelanneelle Zvereville, mutta iso on se epäilys, että lento loppuu kvartsissa Rogerin käsittelyssä. Sveitsiläistä vastaan hän ei pääse aloittamaan hyökkäystään juurikaan syötönpalautuksilla, sillä Rogerin syöttö on toiminut kerrassaan upeasti muutamia yksittäisiä geimejä lukuun ottamatta.
Verkollenousut jäävät nyt muutenkin vähemmälle, sillä Federeriltä ei tule ns. "välilyöntejä" vailla tarkoitusta joihin iskeä, kuten Murraylta. Federerin taitavuus vastustajan chip 'n' charge-tyyppisissä tilanteissa, joissa Zverev on verkolla, on liikaa saksalaiselle, jolta vaaditaan nyt järisyttävän hyvää lento- ja puolivolleypeliä sekä vielä parempaa lähestymislyöntipeliä. Vähänkin korkeammat lähestymislyönnit jättävät aikaa ja kulmia aivan liiaksi sveitsiläiselle, joka sitä paitsi rakastaa näitä rangaistuspotkukilpailun kaltaisia tilanteita. Make or break.
Verkollenousut jäävät nyt muutenkin vähemmälle, sillä Federeriltä ei tule ns. "välilyöntejä" vailla tarkoitusta joihin iskeä, kuten Murraylta. Federerin taitavuus vastustajan chip 'n' charge-tyyppisissä tilanteissa, joissa Zverev on verkolla, on liikaa saksalaiselle, jolta vaaditaan nyt järisyttävän hyvää lento- ja puolivolleypeliä sekä vielä parempaa lähestymislyöntipeliä. Vähänkin korkeammat lähestymislyönnit jättävät aikaa ja kulmia aivan liiaksi sveitsiläiselle, joka sitä paitsi rakastaa näitä rangaistuspotkukilpailun kaltaisia tilanteita. Make or break.
Pitkät pallorallit jäävät ottelussa vähälle, mikä pitänee Federerin kropan skarppina läpi ottelun. Tämäkin pelaa siis sveitsiläisen pussiin. Viisieräinen Nishikorin kanssa tuskin vei liiemmälti voimia, sillä pallot pysyivät lyhyinä ja kyllä se enimmäkseen oli japanilainen, joka kentällä kimpoili. Siitäkin huolimatta tämä välipala maistuu nyt hyvältä Federerin suussa.
Ainut asia, millä Zverev voi tehdä jatkuvaa tuhoa, on hänen vasenkätisyytensä ja sen hyödyntäminen erityisesti syötöissä. Ulos kakkosruutuun Federerin rystylle ja lentopelillä marjat serve&volleyllä himaan. Syöttösuumnat löytyvät kaikkialle, joten painetta on toki omissa syötöissä mahdollista saada aikaiseksi. Hirveän kovaa syöttötasoa se toki vaatii läpi ottelun ajan.
Muuten on vaikea nähdä Zverevin pääsemään vasuriuttaan. Kämmen on pikemminkin vähän epäortodoksinen tuuppaisu kuin pinnoja tuova automaatti tai nadalmainen riepottelija. Sillä ei saada, ainakaan riittävästi, Federerin rystyä pois tolaltaan. Rystyslice Federerin kämmenelle saattaa tylsistyttää jonkin verran sveitsiläistä, mutta taitavana pelinviejänä Roger osannee kääntää tämän asetelman äkkiä toisin päin.
Muuten on vaikea nähdä Zverevin pääsemään vasuriuttaan. Kämmen on pikemminkin vähän epäortodoksinen tuuppaisu kuin pinnoja tuova automaatti tai nadalmainen riepottelija. Sillä ei saada, ainakaan riittävästi, Federerin rystyä pois tolaltaan. Rystyslice Federerin kämmenelle saattaa tylsistyttää jonkin verran sveitsiläistä, mutta taitavana pelinviejänä Roger osannee kääntää tämän asetelman äkkiä toisin päin.
Federer saa kaipaamansa välimatsin ja hoitaa tämän näytöstyyliin 3-0.
Stan Wawrinka vs Jo-Wilfried Tsonga
Tämä ottelu lienee ennakkoon se tasaisempi, mutta siitä huolimatta vaakakuppi kallistuu melko selvästi tässäkin sveisiläisen suuntaan. Kahden moukaroijan ottelussa parempi, sitkeämpi ja monipuolisempi Wawrinka on vahvoilla.
Ensinnäkin Stanin rysty on ase siinä missä kämmenkin eikä samaa voida sanoa Tsongan rystystä.
Monipuolisuudellaan Stan pystyy viemään ottelua siis kummaltakin puolen ja pelotetta riittää rajusti. Stanin voima ja lyönnin paino on sen verran kovaa, että raskasrakenteinen Tsonga tuskin pysyy tässä kyydissä kahta erää kauempaa. Ottelun jännittävyyden kannalta olisikin varsin tärkeää, että Tsonga pääsisi alussa vähän karkuun. Stan löytää kyllä pelinsä, mutta mitä myöhemmin, sen parempi Tsongalle ja hänen semifinaalihaaveilleen.
Parhaimmillaan tästä tulee ilotulitusta, mutta kuten aina, toisen on pakko taipua toisen voiman edessä ja tällä kertaa se on Tsonga. Paketti ei kestä Wawrinkan jatkuvaa voimaa ja painetta, vaan mopo karkaa käsistä ja 3-4 räiskintägamea ovat ottelussa liikaa.
Stan vie erin 3-1, jos Tsonga saa ekan. Jos ei, 3-0.
Eurosport näyttää ottelut suorana kanavillaan ja Eurosport Player-palvelussaan. Blogi on yhteistyössä Eurosportin kanssa.
Eurosport näyttää ottelut suorana kanavillaan ja Eurosport Player-palvelussaan. Blogi on yhteistyössä Eurosportin kanssa.
06/09/2016
Ennakko: Puolivälierät I, US Open 2016
Ennakot illan ja ensi yön puolivälieriin tulevat tässä!
Gael Monfils vs. Lucas Pouille
Ranskalaisparin kohtaaminen, jonka lähtökohdat otteluun eivät turnauskuormituksen osalta voisi olla juurikaan epätasaisemmat. Gael Monfils seilaa edelleen ilman erätappioita, kun taas Rafael Nadalin edelliskierroksella tiputtanut Lucas Pouille on pelannut nyt kolmessa ottelussa peräkkäin täydet viisi erää ja turnauksen avauskierroksellakin neljä erää. On hurja ero pelaako viikon sisään 12 vai 19 erää.
Gael Monfilsin kaavio on vastaavasti tasoittunut hurjasti, kun etukäteen ajateltuna ne isoimmat karikot Milos Raonicin ja Rafael Nadalin muodossa tippuivat pois jo aiemmin ja vastassa on ollut enemmän tai vähemmän kevyemmän sarjan pelureita. Ja kun vastaan astelee nyt jo väkisinkin väsynyt Pouille, voi olla, että polku kohti seminaalia tulee olemaan lopulta harvinaisen kivuton.
Gael Monfils vs. Lucas Pouille
Ranskalaisparin kohtaaminen, jonka lähtökohdat otteluun eivät turnauskuormituksen osalta voisi olla juurikaan epätasaisemmat. Gael Monfils seilaa edelleen ilman erätappioita, kun taas Rafael Nadalin edelliskierroksella tiputtanut Lucas Pouille on pelannut nyt kolmessa ottelussa peräkkäin täydet viisi erää ja turnauksen avauskierroksellakin neljä erää. On hurja ero pelaako viikon sisään 12 vai 19 erää.
Gael Monfilsin kaavio on vastaavasti tasoittunut hurjasti, kun etukäteen ajateltuna ne isoimmat karikot Milos Raonicin ja Rafael Nadalin muodossa tippuivat pois jo aiemmin ja vastassa on ollut enemmän tai vähemmän kevyemmän sarjan pelureita. Ja kun vastaan astelee nyt jo väkisinkin väsynyt Pouille, voi olla, että polku kohti seminaalia tulee olemaan lopulta harvinaisen kivuton.
Toki odotin Pouillen olevan liian väsynyt jo edellisessä ottelussaan Nadalia vastaan ja hyytyvän viimeistään matsin edetessä, mutta näin ei lopulta käynyt. Pouille pystyi viemään matsia omilla ehdoillaan pitkiä aikoja, eikä järjettömiä palloralleja päässyt syntymään. Pelit ratkeavatkin nykyisin usein niihin alle viiden lyönnin palloihin, mutta tästä joku toinen kerta.
Pouillen pelissä on hurja määrä luonnollista painoa lyöntien letkeyden ja eteenpäin virtaavan energian ansiosta. Varsinkin miehen rentoa kahden käden rystyä tuli ihailtua Nadal-ottelussa erityisen paljon. Kun sekä rystyltä, että myös kämmeneltä löytyy lyöntisuunnat joka suuntaan, on mies varsin hankala vastus kaikille ja pomminvarma top10-pelaaja tulevina vuosina. Syöttö on toimiessaan lähes loistelias, mutta ykkössyötön onnistumisprosentti jätti paljon toivomisen varaa Nadal-ottelussa.
Hyvän syöttämisen päälle miehen olisi puolivälieräasä pystyttävä rakentamaan hyvää ja monipuolista koko kentän peliä, jota nähtiin paljon Nadalia vastaan. Hän sai työnnettyä painavilla peruslyönneillään Nadalin todella kauas takarajasta ja samaa vaaditaan Monfilsia vastaan. Sieltä ei saa lyötyä juurikaan läpi, eikä avattua kulmia vastustajan liikutteluun. Pelillisesti tämä on tänään aivan välttämätöntä, varsinkin kun kroppa on väsynyt. Se on jo toinen asia, jaksaako Pouille enää tätä raakaa duunia vai meneekö homma huonontuneen liikkeen ja tasapainon tuloksena kiireessä räiskimiseksi.
Huonosti ei pelaa, eikä ole pelannut Monfilskaan. Takana on upea kovien kenttien kausi ja uusi valmentajakuvio Good to Great-akatemian kanssa on tuonut peliin tarvittavaa piristystä ja voi hyvinkin olla, että miehestä tulee vielä Stan Wawrinkan tavoin hyvästä suuri pelaaja. On tullut ikään kuin aika, ja tässä tapauksessa jopa korkein aika, ottaa miehen lahjakkuus kokonaisvaltaisesti käyttöön.
Turnauksen osalta mies on vielä tuore ja jaksaa tarvittaessa nuorta ranskalaista pidempään. Varmin tapa voittaa onkin fysiikan kautta pitämällä pallot turvallisella marginaalilla painavina, joihin Pouille pystyy iskemään vain ison riskin kautta. Monfilsin takavuosien perisynti, ajoittainen passiivisuus, jopa ajoittainen tuuppaaminen ja kultainen noutaminen on periaatteessa valttia nyt. Tämä on kuitenkin lyhytnäköistä, sillä semifinaalissa olisi oltava edelleen teräskunnossa.
Uudempi versio Monfilsista on kuitenkin aiempaa fokusoituneempi ja mielestäni myös jonkin verran aggressiivisempi. Ajoittain mies vielä tyytyy tutkailemaan ja passailemaan, mutta pääosin peli on terävöitynyt. Rento tyyli kohdistuu lähinnä hyvään fiilikseen kentällä ja liiallisesta kikkailusta on fokus siirtynyt pisteiden tekemiseen ja käytännössä siis voittamiseen. Syöttö ja peruslyönnit ovat hyvällä tasolla ja tarvittaessa jopa moukaroivat vastustajaa. Puolustuspeli ohituksineen on ollut aina hyvää ja mikäli Pouille ei väsyneenä valmistele hyökkäyksiään kunnolla, niin Monfils nauttii jälleen kevyemmän iltapalan New Yorkissa.
Pouillen pelissä on hurja määrä luonnollista painoa lyöntien letkeyden ja eteenpäin virtaavan energian ansiosta. Varsinkin miehen rentoa kahden käden rystyä tuli ihailtua Nadal-ottelussa erityisen paljon. Kun sekä rystyltä, että myös kämmeneltä löytyy lyöntisuunnat joka suuntaan, on mies varsin hankala vastus kaikille ja pomminvarma top10-pelaaja tulevina vuosina. Syöttö on toimiessaan lähes loistelias, mutta ykkössyötön onnistumisprosentti jätti paljon toivomisen varaa Nadal-ottelussa.
Hyvän syöttämisen päälle miehen olisi puolivälieräasä pystyttävä rakentamaan hyvää ja monipuolista koko kentän peliä, jota nähtiin paljon Nadalia vastaan. Hän sai työnnettyä painavilla peruslyönneillään Nadalin todella kauas takarajasta ja samaa vaaditaan Monfilsia vastaan. Sieltä ei saa lyötyä juurikaan läpi, eikä avattua kulmia vastustajan liikutteluun. Pelillisesti tämä on tänään aivan välttämätöntä, varsinkin kun kroppa on väsynyt. Se on jo toinen asia, jaksaako Pouille enää tätä raakaa duunia vai meneekö homma huonontuneen liikkeen ja tasapainon tuloksena kiireessä räiskimiseksi.
Huonosti ei pelaa, eikä ole pelannut Monfilskaan. Takana on upea kovien kenttien kausi ja uusi valmentajakuvio Good to Great-akatemian kanssa on tuonut peliin tarvittavaa piristystä ja voi hyvinkin olla, että miehestä tulee vielä Stan Wawrinkan tavoin hyvästä suuri pelaaja. On tullut ikään kuin aika, ja tässä tapauksessa jopa korkein aika, ottaa miehen lahjakkuus kokonaisvaltaisesti käyttöön.
Turnauksen osalta mies on vielä tuore ja jaksaa tarvittaessa nuorta ranskalaista pidempään. Varmin tapa voittaa onkin fysiikan kautta pitämällä pallot turvallisella marginaalilla painavina, joihin Pouille pystyy iskemään vain ison riskin kautta. Monfilsin takavuosien perisynti, ajoittainen passiivisuus, jopa ajoittainen tuuppaaminen ja kultainen noutaminen on periaatteessa valttia nyt. Tämä on kuitenkin lyhytnäköistä, sillä semifinaalissa olisi oltava edelleen teräskunnossa.
Uudempi versio Monfilsista on kuitenkin aiempaa fokusoituneempi ja mielestäni myös jonkin verran aggressiivisempi. Ajoittain mies vielä tyytyy tutkailemaan ja passailemaan, mutta pääosin peli on terävöitynyt. Rento tyyli kohdistuu lähinnä hyvään fiilikseen kentällä ja liiallisesta kikkailusta on fokus siirtynyt pisteiden tekemiseen ja käytännössä siis voittamiseen. Syöttö ja peruslyönnit ovat hyvällä tasolla ja tarvittaessa jopa moukaroivat vastustajaa. Puolustuspeli ohituksineen on ollut aina hyvää ja mikäli Pouille ei väsyneenä valmistele hyökkäyksiään kunnolla, niin Monfils nauttii jälleen kevyemmän iltapalan New Yorkissa.
Monfils vie 3-0.
Novak Djokovic vs. Jo-Wilfried Tsonga
Iltamatsina, Suomessa siis yömatsina, pelataan Novak Djokovicin ja vielä yhden ranskalaisen, Jo-Wilfried Tsongan, välinen puolivälierä. Etukäteen ajatellen tämä vaikuttaa puolivälierien tylsimmältä ottelulta, sillä en millään jaksa uskoa Tsongan pelin kestävän nousukuntoa osoittaneen Djokovicin mankelissa.
Turnaukseen rannevammaisena tullut Djokovic on saanut ranteelleen kovasti kaivattua lepoa lähes kahden kierroksen verran, kun Jiri Vesely ei lähtenyt toisella kierroksella edes viivalle ja Mikhail Youzhni heitti pyyhkeen kehään kolmannen kierroksen ensimmäisessä erässä. Neljännen kierroksen esitys Kyle Edmundia vastaan ei jättänyt oikeastaan mitään arvailujen varaan, vaan mies lanasi jo tuttuun tyyliinsä, mikä tietää kaikille muille hurjaa haastetta. Miehen kunto alkaa lähestyä piikkiään. On toki jonkinlainen kysymysmerkki, miten miehen peli kulkee tai se ranne kestää, jos ja kun serbiä päästään kunnolla testaamaan.
Ensimmäinen testi voi toki olla jopa Tsonga, sillä periaatteessa hänellä on tulivoimaa ja peli-ideaakin, jolla Djokovic voisi kaatua. On hyvä syöttö ja sen päälle rakentuva kämmenpommi, jota serbikin kyllä tottelee, mutta miehen rystypuoli ei kestä tässä vertailussa päivänvaloa. Sitä ei tee myöskään hänen mentaalinen valmiutensa haastaa Djokovicin kaltaista kärkinimeä näin kovassa paikassa. Ellei Tsonga saa kaivettua ykköspeliään esiin, jolla voisi ampua serbiä ulos ottelusta tai ainakin riepotella miestä laajalla säteellä ympäri kenttää, niin on tosiaan vaikea nähdä tässä isompia menestysmahdollisuuksia ranskalaiselle.
Djokovic kääntänee kipeästä tukikädestään huolimatta peliä rystykrosseilla Tsongan rystylle ja iskee sen saamattomuuteen armotta. Paras vastalääke kovaan hyökkäykseen on vielä kovempi hyökkäys ja tällä serbi on usein yllättänyt. Jotenkin näkisin, että ensi yönä hän ei pitkään aio kentällä viihtyä ja vie tämän nopeaan tahtiin 3-0.
Novak Djokovic vs. Jo-Wilfried Tsonga
Iltamatsina, Suomessa siis yömatsina, pelataan Novak Djokovicin ja vielä yhden ranskalaisen, Jo-Wilfried Tsongan, välinen puolivälierä. Etukäteen ajatellen tämä vaikuttaa puolivälierien tylsimmältä ottelulta, sillä en millään jaksa uskoa Tsongan pelin kestävän nousukuntoa osoittaneen Djokovicin mankelissa.
Turnaukseen rannevammaisena tullut Djokovic on saanut ranteelleen kovasti kaivattua lepoa lähes kahden kierroksen verran, kun Jiri Vesely ei lähtenyt toisella kierroksella edes viivalle ja Mikhail Youzhni heitti pyyhkeen kehään kolmannen kierroksen ensimmäisessä erässä. Neljännen kierroksen esitys Kyle Edmundia vastaan ei jättänyt oikeastaan mitään arvailujen varaan, vaan mies lanasi jo tuttuun tyyliinsä, mikä tietää kaikille muille hurjaa haastetta. Miehen kunto alkaa lähestyä piikkiään. On toki jonkinlainen kysymysmerkki, miten miehen peli kulkee tai se ranne kestää, jos ja kun serbiä päästään kunnolla testaamaan.
Ensimmäinen testi voi toki olla jopa Tsonga, sillä periaatteessa hänellä on tulivoimaa ja peli-ideaakin, jolla Djokovic voisi kaatua. On hyvä syöttö ja sen päälle rakentuva kämmenpommi, jota serbikin kyllä tottelee, mutta miehen rystypuoli ei kestä tässä vertailussa päivänvaloa. Sitä ei tee myöskään hänen mentaalinen valmiutensa haastaa Djokovicin kaltaista kärkinimeä näin kovassa paikassa. Ellei Tsonga saa kaivettua ykköspeliään esiin, jolla voisi ampua serbiä ulos ottelusta tai ainakin riepotella miestä laajalla säteellä ympäri kenttää, niin on tosiaan vaikea nähdä tässä isompia menestysmahdollisuuksia ranskalaiselle.
Djokovic kääntänee kipeästä tukikädestään huolimatta peliä rystykrosseilla Tsongan rystylle ja iskee sen saamattomuuteen armotta. Paras vastalääke kovaan hyökkäykseen on vielä kovempi hyökkäys ja tällä serbi on usein yllättänyt. Jotenkin näkisin, että ensi yönä hän ei pitkään aio kentällä viihtyä ja vie tämän nopeaan tahtiin 3-0.
06/07/2016
Ennakko: Puolivälierät, Wimbledon 2016
Turnauksen loppusuora häämöttää jo ja tänään vuorossa siis puolivälierät. Tässä ennakot!
Roger Federer vs Marin Cilic
Novak Djokovicin tiputtua kaavion nälkäisin mies on Federer. Näin hyvää paikkaa voittaa Wimbledon ei enää tule. Samalla tulee kuitenkin ihailla sitä, että tämä mies on tällä alustalla yksi parhaimpia edelleen. Nämä taustat huomioiden Federer voi kokea sekä painetta voittamisesta tai suurta luottoa omaan peliin, joka onkin kulkenut näyttävästi turnauksessa.
Marin Cilic on kuitenkin ensimmäinen varsinainen testi sveitsiläiselle. Alkukierrokset ovat toimineet jonkinlaisena lämmittelynä, mutta nyt turnaus on todella alkamassa. Jos Cilic löytää täysosumapelinsä, jossa hurja syöttäminen pohjustaa muuta tulitusta, on luvassa tasainen matsi, pienin varauksin jopa Cilicin ylipyyhkäisy, kuten US Openissa 2014, mutta sen tämän voittaminen todella vaatii.
Toisaalta, mitä paremmin Cilic pystyy pelissä tuloksellisesti roikkumaan, sitä kovemmaksi Federerin paine kasvaa ja voimme nähdä yllättävääkin hermoilua. Cilicille olisi tärkeää, että hän myisi omaa nahkaansa mahdollisimman vähän eikä missään nimessä helpolla. Jos Federer pääsee ottelussa karkuun ja kuskin paikalle erien alussa, tietää se menoa Cilicille.
Federer jatkaa tasaisemmilla otteillaan erin 3-1.
Milos Raonic vs Sam Querrey
Tykitystä, tykitystä, tykitystä. Tiebreakejä, tiebreakejä, tiebreakejä. Ennakkoon ajatellen kenties se päivän tylsin matsi, jossa syöttö näyttelee valtavaa pääroolia ja muu pelaaminen on vastaavasti sivurooleissa.
Sam Querrey vältti upeasti sen klassisen tappion edellisellä kierroksella uran suurvoiton (Djokovic, kierros kolme) jälkeen. Pelaajana hän on tietysti iän puolesta kypsempi ja osannee käsitellä asian oikein. Nyt tarjottimella olisi kuitenkin paikka Grand Slam-semifinaalissa ja samankaltaisella asenteella olisi jaksettava edelleen.
Paljon riippuu tässä parissa siis syöttämisen tasosta. Pienikin droppi voi aiheuttaa erämenetyksen, joka luonnollisesti aina kohtalokasta. Raonicin aggressiivisuus ja verkkopeli sopii ruoholle, mutta toisaalta toimiessaan Querreyn aavistuksen parempi takakenttäpeli tuo hyvän kontrastin otteluun.
Eniten vaikuttaa kuitenkin se, miten Querrey jaksaa edelleen mentaalisesti. Vähän pelkään, että henkinen tankki alkaa olla nyt tyhjä ja Raonic vie 76, 76, 76.
Andy Murray vs Jo-Wilfried Tsonga
Turnauksen vakuuttavinta jälkeä tehnyt Andy Murray on pelannut itsensä ennakkosuosikiksi koko turnauksessa, varsinkin nyt kun Djokovic on poissa.
Andy näyttää Federerin ohella turnauksen nälkäisimmältä pelaajalta ja toimiva yhteistyö Ivan Lendlin kanssa saattaa olla se puuttuva palanen, puuttuvan Djokovicin ohella, jopa mestaruuteen saakka.
Edes Nick Kyrgios ei pystynyt haastamaan kunnolla skottia, vaan Andyllä oli vastaus oikeastaan kaikkeen.
Juuri tämä monipuolisuus vie voittoon myös Tsongaa vastaan, sillä ranskalaisen yhden vaihteen peli on aivan liian monotonista Murrayn lyömiseksi. Lisävaihteet tukottavat Tsongan pelin ja järjen, jolloin peli menee överiksi ja huonot valinnat lisääntyvät.
Räiskiminen tuottaa virheitä, eikä Murray anna moista anteeksi. Tässä saattaakin olla jopa päivän suurimman teurastuksen vaara, joten ei tästä sen enempää. Murray 3-0.
Tomas Berdych vs Lucas Pouille
Jossain mielessä päivän mielenkiintoisin matsi. Nuoruus vastaan kokemus, mutta toisaalta ei missään nimessä ylivertainen voittajakokemus, jolla näistä mentäisiin heittämällä ja aina läpi. Vallan-, tai sanotaanko sukupolven vaihdon, makua kuitenkin tässä ja nyt.
Pitkään on Berdychiä tullut itsekin parjattua siitä, ettei mies ole löytänyt sitä viimeistä vaihdetta koskaan, jolla isoja voittoja isoista pojista otettaisiin. Siinä mielessä aika onkin käymässä vähiin ja nyt kun uusi sukupolvi nuorine poikineen tekee läpimurtoaan eikä näitä semipaikkoja enää montaa kertaa tule.
Vähän siis sama tilanne kuin Federerillä, mutta sillä erotuksella, että sveitsiläisen maksimi liikkuu finaaleissa, Berdychin semifinaaleissa.
Tämä kerta ei ole poikkeus ja vielä nähdään Berdych Grand Slamin semeissä, kun nuori Pouille väsähtää henkisesti tarjolla olevan semifinaalin edessä. Aika ei siis ole ihan vielä kypsä, joten Berdych jatkaa erin 3-1.
08/09/2015
Ennakko: Puolivälierät I, US Open 2015
Kvartsiaikaan siirrytään New Yorkissa nyt! Tässä ennakot!
Novak Djokovic vs. Feliciano Lopez
Djokovicin juna on edennyt pysäkiltä pysäkille ilman suurempia ongelmia. Ihan absoluuttista parastaan mies ei ole vielä esittänyt, mutta se voi olla hyväkin asia. Kun matkalla kohtaa pieniä vaikeuksia, ne eivät tule jatkossakaan yllätyksinä. Niiden käsittely helpottuu ja tilanteeseen on helpompi sopeutua. Djokovicin kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että mies osaa edelleen roikkua, raastaa ja paiskia duunia niin hurjan määrän, jolloin hän on ilman parastaankin järkyttävän vaikea vastus kenelle tahansa ja milloin tahansa.
Feliciano Lopez tarjoaa kuitenkin Djokovicille uudenlaisen haasteen tässä turnauksessa. Perusjauhamisen sijaan on nyt tulossa erittäin rytmitöntä, hyökkäävää ja verkolle nousevaa pelaamista.
Ottelun avain onkin siinä, kumpi pelaajista saa määrätä pelaamisen keinot. Lopezille tämä on elinehto. Jauhamiseen sortumalla espanjalainen olisi täysi vastaantulija. Sitä hän voi olla toki hyökkäämälläkin, sillä Djokovic on yksi ilkeimmistä ohittajista kiertueella. Periaatteessa Lopezilla olisi kuitenkin keinot, rytmittömällä pelaamisellaan ja aavistuksen jopa hitaalla habituksellaan, ravistella Djokovicin peliä. Jos hän saisi pidettyä unelmatasonsa, niin hyvällä vasurisyöttämisellään hän pistäisi Djokon tiukoille. Se vaatii kuitenkin hurjasti ja nyt selkeästi liikaa.
Djokovic kuitenkin jatkaa erin 3-0.
Marin Cilic vs. Jo-Wilfried Tsonga
Boom. Boom. Ja nyt en puhu Beckeristä.
Novak Djokovic vs. Feliciano Lopez
Djokovicin juna on edennyt pysäkiltä pysäkille ilman suurempia ongelmia. Ihan absoluuttista parastaan mies ei ole vielä esittänyt, mutta se voi olla hyväkin asia. Kun matkalla kohtaa pieniä vaikeuksia, ne eivät tule jatkossakaan yllätyksinä. Niiden käsittely helpottuu ja tilanteeseen on helpompi sopeutua. Djokovicin kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että mies osaa edelleen roikkua, raastaa ja paiskia duunia niin hurjan määrän, jolloin hän on ilman parastaankin järkyttävän vaikea vastus kenelle tahansa ja milloin tahansa.
Feliciano Lopez tarjoaa kuitenkin Djokovicille uudenlaisen haasteen tässä turnauksessa. Perusjauhamisen sijaan on nyt tulossa erittäin rytmitöntä, hyökkäävää ja verkolle nousevaa pelaamista.
Ottelun avain onkin siinä, kumpi pelaajista saa määrätä pelaamisen keinot. Lopezille tämä on elinehto. Jauhamiseen sortumalla espanjalainen olisi täysi vastaantulija. Sitä hän voi olla toki hyökkäämälläkin, sillä Djokovic on yksi ilkeimmistä ohittajista kiertueella. Periaatteessa Lopezilla olisi kuitenkin keinot, rytmittömällä pelaamisellaan ja aavistuksen jopa hitaalla habituksellaan, ravistella Djokovicin peliä. Jos hän saisi pidettyä unelmatasonsa, niin hyvällä vasurisyöttämisellään hän pistäisi Djokon tiukoille. Se vaatii kuitenkin hurjasti ja nyt selkeästi liikaa.
Djokovic kuitenkin jatkaa erin 3-0.
Marin Cilic vs. Jo-Wilfried Tsonga
Boom. Boom. Ja nyt en puhu Beckeristä.
Tässä ottelussa tuskin tullaan kovinkaan paljon tuuppaamaan, sillä tällä hetkellä se olisi kohtaloksi. Kumpikin on löytänyt hyvän vireen. Tsonga on ollut oikeastaan vakuuttava koko turnauksen ja Cilic taisi löytää viisasten kiven edellisen kierroksen lopussa. Jos kumpikin pystyy pitämään omaan tasonsa näemme upeaa tulitusta kaikkialta.
Tsongan kohdalla ja isojen kisojen loppuvaiheissa on kuitenkin usein nähty pelin jonkinlaista sekoamista, jolloin pää ei pysy touhussa mukana. Homma on mennyt räiskimiseksi ja ikään kuin totaalisesti överiksi. Nyt esitykset ovat, ainakin vielä, olleet yllättävänkin kypsiä ja mies tekee jossain mielessä ehkä jopa uutta tulemistaan. Hyvä syöttäminen petaa paikkoja isolle kämmenpommille ja sen jälkeen pelaaminen on jo selvästi helpompaa.
Se, riittääkö tämä Cilicille on täysin toinen asia. Jos tämä todella syöttää yhtä hyvin kuin edellisen ottelun jälkimmäisellä puoliskolla, on edellä mainittu ilotulitus lähellä.
Tsongan kohdalla ja isojen kisojen loppuvaiheissa on kuitenkin usein nähty pelin jonkinlaista sekoamista, jolloin pää ei pysy touhussa mukana. Homma on mennyt räiskimiseksi ja ikään kuin totaalisesti överiksi. Nyt esitykset ovat, ainakin vielä, olleet yllättävänkin kypsiä ja mies tekee jossain mielessä ehkä jopa uutta tulemistaan. Hyvä syöttäminen petaa paikkoja isolle kämmenpommille ja sen jälkeen pelaaminen on jo selvästi helpompaa.
Se, riittääkö tämä Cilicille on täysin toinen asia. Jos tämä todella syöttää yhtä hyvin kuin edellisen ottelun jälkimmäisellä puoliskolla, on edellä mainittu ilotulitus lähellä.
Cilic on kuitenkin jonkin verran sortunut "pelailuun" tähän mennessä. Isoin peli on vasta tehnyt tuloaan ja se ei ole tullut ilman virheitä. Tsongan ei-niin-rautaista puolustusta vastaan riittäisi toki hieman jauhavampikin mylly, jolloin tehoja voisi ottaa aavistuksen jopa pois, mutta toisaalta tämä on viimeinen paikka ennen tosipaikkaa (Djokovic) laittaa peli pommituksineen nyt viimeistä piirua myöten kuntoon.
Ehdottamasti tämän illan main event, jonka Cilic vie hyvillä fiiliksillä ja hurmoksellaan erin 3-1.
30/08/2015
Ennakko: US Open 2015
US Open on täällä taas, joten kauden viimeinen Grand Slam-ennakko uunista ulos!
Asetelmat ovat tänä vuonna kärjen osalta samankaltaiset kuin viime vuonna, sillä jälleen Roger Federer tulee New Yorkiin tuoreimpana Masters-voittajana ja Novak Djokovic etsii hieman yllättäen terävintä peliään. Viime vuonna Openissa koettiin ihania yllätyksiä ja mielellään niitä näkisi myös tämän vuoden kisassa. Uutta Grand Slam-voittajaa ei ehkä nähdä, mutta ei tämä kahdenkaan kauppa tule automaattisesti olemaan. Andy Murraylla, Stan Wawrinkalla ja monella muulla pommittajalla on varmasti roihun saavutettuaan mahdollisuudet voittoon.
Suurimmat suosikit löytyvät kuitenkin edellä mainituista nimistä.
Tosiaan, Novak Djokovicin vire, kahden viimeisimmän Masters-turnauksen finaalipaikasta huolimatta, on kauden aikaisempiin näyttöihin verrattuna laskussa. Kovahan taso toki edelleen on, mutta piikit näyttävät juuri nyt puuttuvan. Alkaako takki olla tyhjä emotionaalisesti ja ehkä jopa fyysisesti? Peruslanauksella kaatuu kaikki top-kympin ulkopuolelta, mutta jos vastustajan pöljä päivä tuottaa tasaista pommitusta takarajan tuntumaan, tulee serbistäkin lopulta tavallinen kuolevainen. Djokon perustasolle vastustajan on kuitenkin vaikea päästä ilman superpäivää, joten ennakkosuosikki numero yksi hän on, vaikka US Open ei tälle helpoin rasti ole koskaan ollutkaan. Kaavio on mielenkiintoinen puolivälieristä eteenpäin: Raonic tai Nadal, jonka jälkeen jompikumpi viime finalisteista (Cilic tai Nishikori) ja sitten finaalissa joku kaavion alaosan isoista pojista. Finaaliin, mutta ei heittämällä. Väsymys näkyy.
Federerin Grand Slam-rekordi viime vuosilta ei anna aihetta suuriin odotuksiin nytkään, enkä uskokaan miehen pelin, vireen tai kunnon kestoon, kun toinen viikko koittaa. Peli on nyt yltiöaggressiivista, mikä sinällään kyllä sopii Openin kiitoradalle, mutta isoimmat kasket paras viidestä -otteluissa, kuten Andy Murray ja Novak Djokovic puolustuksineen, ohituksineen ja lopulta myös hyökkäyksineen lienevät liian kova pala. Myös Wawrinkan pommitus on sitä, jos tämä pääsee tasolleen. Federer hyökkää juuri nyt ennennäkemättömällä tavalla jopa palautuksista, joita hän nakuttaa parhaimmillaan parin metrin päässä syöttöruudun takarajasta. On kuitenkin vaikea nähdä, että moiset valinnat tai jatkuvat verkollenousut olisivat kovinta valttia hyviä syöttäjiä ja/tai ohittajia vastaan. Melko selvää semifinaaliainesta kuitenkin?
Andy Murrayn parantunut peli antaa aihetta jälleen suurempiin odotuksiin, varsinkin kun mies vaikuttaa myös erittäin nälkäiseltä. Peli Montrealissa oli Andyn mittapuulla ihailtavan rohkeaa ja aggressiivista, mikä on kuuminta hottia myös Openissa. Tätä turnausta ei voiteta passiivisella pelillä, eikä varsinkaan tuuppaamalla ja/tai juoksemalla. Henkisellä puolella Murray vahvistui pari viikkoa sitten pomminvarmasti, kun Montrealin finaalissa katkesi vihdoin tappioputki Djokovicia vastaan. Peli on, kuten jo Cincinnatin ennakossa sanoin, valmista. Kaavio on toki haastava ensimmäisestä kierroksesta lähtien (Nick Kyrgios), mutta mahdollisuudet Montrealin kaltaisella pelillä on vaikka mihin, jopa loppuun saakka.
Stan Wawrinkan pelitaso on miehen toisen Grand Slamin jälkeen aavistuksen jälleen heitellyt. Lisäksi on ollut pientä vammaa sekä tietysti täysin käsittämätöntä hässäkkää kentällä ja kulisseissa, niin kuin mediasta olemme saaneet lukea. Toivotaan, että miehen keskittymiskyky on pysynyt ja pysyy kasassa, jotta saisimme nähdä parasta Stania, sillä sen näkeminen jaksaa myhäilyttää. Ainakin katsojia, tuskin vastustajia. Stanin kovin peli on kovempaa kuin kenelläkään muulla, joten mojonsa löytämällä Stan nousee heittämällä suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon. Ehkä jopa suurimmaksi. Herkullisia kohtaamisia Murrayn ja mahdollisesti jopa Federerin kanssa tuloillaan? Toivotaan, että paras peli löytyy, muussa tapauksessa jo Murray liikaa puolivälierissä.
Muista nimistä voidaan toki nostaa esiin esimerkiksi Kei Nishikori, mutta onko miehen kroppa sittenkään voittokuosissa? Marin Cilicin vire on täysi kysymysmerkki, mutta viime vuoden muistot voivat siivittää tänäkin vuonna pitkälle. Rafael Nadalon peli saati itseluottamus tuskin riittää vieläkään, vaikka hän onkin periaatteessa US Open voittoputkessa, kun viime vuosi jäi väliin. Vireen olisi kuitenkin löydyttävä vähintään 2013 tasolle. Taitaa olla vaikea, liian vaikea tehtävä.
Loppuun vielä pakollinen hatunnosto. Tällä erää näemme vähään aikaan viimeisen suomalaisen Grand Slam-turnauksen kaksinpelin pääsarjassa, joten hattua kouraan. Nyt tämä hupi siis loppuu. Kiitos Jarkko. Tsemiä! Tsonga heti kumoon ja kaavio auki!
Näillä mennään:
Puolivälierät:
Djokovic vs. Nadal
Nishikori vs. Cilic
Wawrinka vs. Murray
Federer vs. Gasquet
Välierät:
Djokovic vs. Nishikori
Murray vs. Federer
Finaali:
Djokovic vs. Murray
Voittaja:
Murray.
Asetelmat ovat tänä vuonna kärjen osalta samankaltaiset kuin viime vuonna, sillä jälleen Roger Federer tulee New Yorkiin tuoreimpana Masters-voittajana ja Novak Djokovic etsii hieman yllättäen terävintä peliään. Viime vuonna Openissa koettiin ihania yllätyksiä ja mielellään niitä näkisi myös tämän vuoden kisassa. Uutta Grand Slam-voittajaa ei ehkä nähdä, mutta ei tämä kahdenkaan kauppa tule automaattisesti olemaan. Andy Murraylla, Stan Wawrinkalla ja monella muulla pommittajalla on varmasti roihun saavutettuaan mahdollisuudet voittoon.
Suurimmat suosikit löytyvät kuitenkin edellä mainituista nimistä.
Tosiaan, Novak Djokovicin vire, kahden viimeisimmän Masters-turnauksen finaalipaikasta huolimatta, on kauden aikaisempiin näyttöihin verrattuna laskussa. Kovahan taso toki edelleen on, mutta piikit näyttävät juuri nyt puuttuvan. Alkaako takki olla tyhjä emotionaalisesti ja ehkä jopa fyysisesti? Peruslanauksella kaatuu kaikki top-kympin ulkopuolelta, mutta jos vastustajan pöljä päivä tuottaa tasaista pommitusta takarajan tuntumaan, tulee serbistäkin lopulta tavallinen kuolevainen. Djokon perustasolle vastustajan on kuitenkin vaikea päästä ilman superpäivää, joten ennakkosuosikki numero yksi hän on, vaikka US Open ei tälle helpoin rasti ole koskaan ollutkaan. Kaavio on mielenkiintoinen puolivälieristä eteenpäin: Raonic tai Nadal, jonka jälkeen jompikumpi viime finalisteista (Cilic tai Nishikori) ja sitten finaalissa joku kaavion alaosan isoista pojista. Finaaliin, mutta ei heittämällä. Väsymys näkyy.
Federerin Grand Slam-rekordi viime vuosilta ei anna aihetta suuriin odotuksiin nytkään, enkä uskokaan miehen pelin, vireen tai kunnon kestoon, kun toinen viikko koittaa. Peli on nyt yltiöaggressiivista, mikä sinällään kyllä sopii Openin kiitoradalle, mutta isoimmat kasket paras viidestä -otteluissa, kuten Andy Murray ja Novak Djokovic puolustuksineen, ohituksineen ja lopulta myös hyökkäyksineen lienevät liian kova pala. Myös Wawrinkan pommitus on sitä, jos tämä pääsee tasolleen. Federer hyökkää juuri nyt ennennäkemättömällä tavalla jopa palautuksista, joita hän nakuttaa parhaimmillaan parin metrin päässä syöttöruudun takarajasta. On kuitenkin vaikea nähdä, että moiset valinnat tai jatkuvat verkollenousut olisivat kovinta valttia hyviä syöttäjiä ja/tai ohittajia vastaan. Melko selvää semifinaaliainesta kuitenkin?
Andy Murrayn parantunut peli antaa aihetta jälleen suurempiin odotuksiin, varsinkin kun mies vaikuttaa myös erittäin nälkäiseltä. Peli Montrealissa oli Andyn mittapuulla ihailtavan rohkeaa ja aggressiivista, mikä on kuuminta hottia myös Openissa. Tätä turnausta ei voiteta passiivisella pelillä, eikä varsinkaan tuuppaamalla ja/tai juoksemalla. Henkisellä puolella Murray vahvistui pari viikkoa sitten pomminvarmasti, kun Montrealin finaalissa katkesi vihdoin tappioputki Djokovicia vastaan. Peli on, kuten jo Cincinnatin ennakossa sanoin, valmista. Kaavio on toki haastava ensimmäisestä kierroksesta lähtien (Nick Kyrgios), mutta mahdollisuudet Montrealin kaltaisella pelillä on vaikka mihin, jopa loppuun saakka.
Stan Wawrinkan pelitaso on miehen toisen Grand Slamin jälkeen aavistuksen jälleen heitellyt. Lisäksi on ollut pientä vammaa sekä tietysti täysin käsittämätöntä hässäkkää kentällä ja kulisseissa, niin kuin mediasta olemme saaneet lukea. Toivotaan, että miehen keskittymiskyky on pysynyt ja pysyy kasassa, jotta saisimme nähdä parasta Stania, sillä sen näkeminen jaksaa myhäilyttää. Ainakin katsojia, tuskin vastustajia. Stanin kovin peli on kovempaa kuin kenelläkään muulla, joten mojonsa löytämällä Stan nousee heittämällä suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon. Ehkä jopa suurimmaksi. Herkullisia kohtaamisia Murrayn ja mahdollisesti jopa Federerin kanssa tuloillaan? Toivotaan, että paras peli löytyy, muussa tapauksessa jo Murray liikaa puolivälierissä.
Muista nimistä voidaan toki nostaa esiin esimerkiksi Kei Nishikori, mutta onko miehen kroppa sittenkään voittokuosissa? Marin Cilicin vire on täysi kysymysmerkki, mutta viime vuoden muistot voivat siivittää tänäkin vuonna pitkälle. Rafael Nadalon peli saati itseluottamus tuskin riittää vieläkään, vaikka hän onkin periaatteessa US Open voittoputkessa, kun viime vuosi jäi väliin. Vireen olisi kuitenkin löydyttävä vähintään 2013 tasolle. Taitaa olla vaikea, liian vaikea tehtävä.
Loppuun vielä pakollinen hatunnosto. Tällä erää näemme vähään aikaan viimeisen suomalaisen Grand Slam-turnauksen kaksinpelin pääsarjassa, joten hattua kouraan. Nyt tämä hupi siis loppuu. Kiitos Jarkko. Tsemiä! Tsonga heti kumoon ja kaavio auki!
Näillä mennään:
Puolivälierät:
Djokovic vs. Nadal
Nishikori vs. Cilic
Wawrinka vs. Murray
Federer vs. Gasquet
Välierät:
Djokovic vs. Nishikori
Murray vs. Federer
Finaali:
Djokovic vs. Murray
Voittaja:
Murray.
11/06/2015
Anti-fashion awards: Roland Garros 2015 (TOP3)
Yleisön pyynnöstä, tunnustusta saanut muotiosio, anti-fashion awards tekee paluun! Vuoden 2015 Roland Garrosin karmeimmat vetimet TOP3!
1. Rafael Nadal (koko kerrasto)
Unohda smurffit, täältä tulee Nadal!
Muistaako joku muuten 90-bändin nimeltä Nada Surf? Heidän hittibiisinsä oli nimeltä 'Popular'. Nadal Smurffista ei hitiksi ole.
Yleensä yhdessä Roger Federerin kanssa kiertueen tyylikkäimpiin kamoihin pukeutuva Rafael Nadal menetti otteensa täysin sekä lempialustaansa että pukeutumiseensa. Tämä kokosininen luomus (tossuja ja sukkia myöden! WTF?) oli varmasti yksi vaisuihin esityksiin.
Jos kamojen ylipäätään pitää olla yksiväriset, niiden on oltava joko kokomustat tai -valkoiset. Ei ole vaihtoehtoja, piste. Luojan kiitos seuraavaksi tulee Wimbledon!
2. Stan Wawrinka (ja NE shortsit)
Vai oliko ne pyjamat? Kalsarit? Uimahousut?
Omien sanojensa mukaan Stan voi mm. nukkua ja uida niissä. Kätevää! Shortsit tulevat löytymään kuulemma Roland Garrosin museosta.
Niin tai näin, shortsit ovat tämän kesän pomminvarma myyntihitti ja tulikuumaa retrotenniskamaa vielä 2030-luvullakin! Samassa luokassa kuin Pat Cashin ruutulippuhikinauha, Ivan Lendlin tuplapitkät rannehikinauhat, John McEnroen ultralyhyet shortsit, Rafael Nadalin piraattishortsit, Agassin farkkushortsit ja Boris Beckerin lämppäri-cardigan.
3. Jo-Wilfried Tsonga (koko kerrasto)
Adidaksen mustaharmaa (huom. ei musta) kerrasto, jonka selkäpuolella leveitä harmaita pystyraitoja. Auts. Jalkapalloasut eivät toimi kuin jalkapallokentällä. Uskokaa pois, katsokaa vaikka full-kit wankers!
Mihin muuten Adidas on hylännyt legendaariset kolme raitaansa?
***
Kaiken kaikkiaan pukeutuminen oli näiden övereiden takanakin vähän tylsää tänä vuonna eivätkä kärkibrändit mielestäni onnistuneet värivalinnoissaan. Miksi muuten lähes kaikki brändit käyttävät aina samoja värejä? Onko jossain päätetty mitä värejä milloinkin käytetään?
Mutta oli joukossa jotain positiivistakin. Lyhyemmät shortsit ovat tekemässä paluun bermuda-mallien tehdessä tilaa. Great!
1. Rafael Nadal (koko kerrasto)
Unohda smurffit, täältä tulee Nadal!
Muistaako joku muuten 90-bändin nimeltä Nada Surf? Heidän hittibiisinsä oli nimeltä 'Popular'. Nadal Smurffista ei hitiksi ole.
Yleensä yhdessä Roger Federerin kanssa kiertueen tyylikkäimpiin kamoihin pukeutuva Rafael Nadal menetti otteensa täysin sekä lempialustaansa että pukeutumiseensa. Tämä kokosininen luomus (tossuja ja sukkia myöden! WTF?) oli varmasti yksi vaisuihin esityksiin.
Jos kamojen ylipäätään pitää olla yksiväriset, niiden on oltava joko kokomustat tai -valkoiset. Ei ole vaihtoehtoja, piste. Luojan kiitos seuraavaksi tulee Wimbledon!
2. Stan Wawrinka (ja NE shortsit)
Vai oliko ne pyjamat? Kalsarit? Uimahousut?
Niin tai näin, shortsit ovat tämän kesän pomminvarma myyntihitti ja tulikuumaa retrotenniskamaa vielä 2030-luvullakin! Samassa luokassa kuin Pat Cashin ruutulippuhikinauha, Ivan Lendlin tuplapitkät rannehikinauhat, John McEnroen ultralyhyet shortsit, Rafael Nadalin piraattishortsit, Agassin farkkushortsit ja Boris Beckerin lämppäri-cardigan.
3. Jo-Wilfried Tsonga (koko kerrasto)
Adidaksen mustaharmaa (huom. ei musta) kerrasto, jonka selkäpuolella leveitä harmaita pystyraitoja. Auts. Jalkapalloasut eivät toimi kuin jalkapallokentällä. Uskokaa pois, katsokaa vaikka full-kit wankers!
Mihin muuten Adidas on hylännyt legendaariset kolme raitaansa?
***
Kaiken kaikkiaan pukeutuminen oli näiden övereiden takanakin vähän tylsää tänä vuonna eivätkä kärkibrändit mielestäni onnistuneet värivalinnoissaan. Miksi muuten lähes kaikki brändit käyttävät aina samoja värejä? Onko jossain päätetty mitä värejä milloinkin käytetään?
Mutta oli joukossa jotain positiivistakin. Lyhyemmät shortsit ovat tekemässä paluun bermuda-mallien tehdessä tilaa. Great!
07/06/2015
Ennakko: Novak Djokovic vs. Stan Wawrinka, Roland Garros finaali 2015
Allez! Finaalipäivä! Tässä ennakko!
Finaalissa kohtaavat siis hienon tasonnoston tähän turnauksen tehnyt Stan Wawrinka sekä semifinaalia lukuunottamatta näytöstyyliin oikeastaan koko kauden edennyt Novak Djokovic.
Keliolot tuulen ja kuuman kelin muodossa vaikeuttivat semifinaaleissa jonkin verran pelaamista, mikä näkyikin molempien finalistien yllättävänkin kovissa virhemäärissä ja epätasaisuutena, jos vertailukohtana on turnauksen aiemmat otteet.
Djokovicinkin esitys semifinaalissa oli niin ikään hieman kaksi- tai oikeammin kolmijakoinen. Ensimmäiset kaksi erää melko tylyä ja varmaa tekemistä, mutta sitten pieni otteen kirpoaminen ja Murrayn upea taistelu mukaan voittotaistoon. Lopulta nähtiin kuitenkin taas tuttu tasonnosto, jolloin pisteiden voittaminen häntä vastaan on hurjan vaikeaa.
Monesti on tässäkin turnauksessa taas nähty, että Djokovic antaa ikään kuin ymmärtää, muttei ymmärrä antaa.
Onkin selvää, että Djokovic lähtee finaaliin suurena suosikkina oli vastassa kuka tahansa. Miehen kovin taso on liian kova kaikille juuri nyt.
Mutta. Jos joku voi kapuloita rattaisiin kunnolla laittaa, on se ehdottomasti Stan Wawrinka. Siihen vaaditaan kuitenkin sveitsiläisen timanteinta peliä. Mikään muu ei nyt taida riittää ellei Stan todella pääse serbin ihon alle ja saa tätä varovaiseksi. Djokovicin pelitason dippaus passiivisuudellaan auttaisikin Stania kummasti, mutta sen varaan on juuri nyt vaikea uskoa, sillä niin hurjalla ja painavalla tasolla serbin lyöntipeli on. Ja mahdollisen dipin jälkeinen paluu normitasolle on enemmän kuin todennäköistä. Samalla se on myös salamannopeaa.
Wawrinkan on syötettävä finaalissa semifinaalia tasaisemmin, jolloin ykkössyöttöprosentin tulee olla vähintään 65-70 % luokkaa läpi ottelun. Muutoin hän joutuu toiseen lyöntiinsä liian usein ahdistettuna ja riskit painavien peruslyöntien tuottamiseksi kasvavat rajusti. Hyvä syöttäminen ja Djokovicin pitäminen varpaillaan on erittäin kriittistä nyt.
Toinen olennainen teema liittyy miehen peruslyöntimoukarointiin. Pisteet on pidettävä lyhyinä ja itse lyönnit läväytettävä jatkuvasti niin painavina, että Djokovic joutuu arpomaan, eikä hän pääse niiden päälle, vaan hän joutuu lyömään niitä kurotellen ja kiireessä. Jos Stan saa Djokovicin kontrailemaan, yllätys ja jättipotti saattaa sittenkin olla kypsymässä, sillä sen toisen sveitsiläisen tavoin Stan on mestari viemään aktiivista hyökkäyspeliään tuloksekkaasti eteenpäin.
Stanilla onkin kaikki potentiaali voittoon olemassa, mutta kyse on lähinnä siitä, kestävätkö kudit kolmen voittoerän verran. Viime vuonna Australiassa riitti, mutta entä nyt?
Joka tapauksessa Stan on ainoita pelaajia maailmassa, jolla on aseistus ampua Djokovic nurin ja periaatteessa jopa ulos kentältä.
Djokovicin on myös pyrittävä aktiiviseen peliin, sillä keskikaistan jauhaminen Stanin ilotulitusta vastaan ei ole kovin järkevää, jos tämä siis lähellä huippuaan. Stan ottaa silloin kaikki aloitteet ja tekee sen usein jopa kuollettavasti.
Tuskinpa Djokovic tätä yrittää juoksemallakaan voittaa. Tulitusta ja Stanin aktiivista liikuttelua siis vaaditaan, mutta kuten Murrayta vastaan karusti välillä nähtiin, tulitus pätki pahemman kerran kolmannessa ja neljännessä erässä, kun painetta oli tarpeeksi. Murrayn riepottelu toimi toki pitkiä aikoja ja muun muassa stopparit tasaisin väliajoin pitivät Andyä otteessaan.
Lyöntisuunnista taistelun tekee mielenkiintoiseksi kiertueen parhaimman yhden ja kahden käden rystyjen kohtaaminen. Ratkaisuvoimaa ja variaatioita lienee enemmän Stanilla, mutta stabiiliutta ja varmuutta taas Djokovicillä.
Summatakseni sanon, että ultimaattisen paras Wawrinka voittaa hyvänkin Djokovicin, mutta notkahduksia ei saa juuri tulla. Vähän kuitenkin epäilen Stanin vireen tasaisuutta, joten vähintään nykyisellä, huikealla perustasollaan pelaava Djokovic vie tämän erin 3-1.
05/06/2015
Ennakko: Semifinaalit, Roland Garros 2015
What? No Nadal, no? Niinpä. Muuttuvien massa-aikojen semiennakko!
Stan Wawrinka vs. Jo-Wilfried Tsonga
Ensimmäisessä semifinaalissa kohtaavat puolivälierien iso ja pienempi yllättäjä. Tsongan voitto Kei Nishikorista oli jotain, mitä pidin täysin mahdottomana ennen matsia ja varsinkin 2-2 erätilanteessa, mutta niin vain ranskalainen kasasi itsensä ja juhli kotiyleisönsä edessä upeaa voittoa.
Stan Wawrinka teki puolestaan muusia Roger Federeristä. Sekin oli Stanin lähes vuoden mittaisen ailahtelun jälkeen ainakin itselleni melkoinen yllätys, vaikka miehen potentiaali toki tiedetäänkin. Parasta Wawrinkaa ei voita välttämättä edes hyvä Djokovic, loistava kylläkin. Mies todella pommittaa nyt joka paikasta, eikä Federer päässyt lähellekään takarajaa oikeastaan missään vaiheessa. Näin kaukana takana Federer ei ole tottunut käymään muuta kuin pyyhkeellään.
Tästä semifinaaliparista tuskin tulee puuttumaan pauketta. Molemmat pitänevät pallot lyhyinä ja hakevat aktiivisesti ratkaisuja. Perjantain helteessä ja ilmeisesti myös kosteudessa se lienee myös viisas ratkaisu, sillä kumpikaan tästä parista ei ole varsinaisesti pajusta veistetty, kuten toinen finaalipari, joten energiaa kuluu helposti normaalia enemmän. Kaikki on tietysti Grand Slam-välierässä annettava, mutta energiaminimiin pyrkiminen sunnuntaita ajatellen olisi suotavaa. Isot lihakset vaativat aikaa palautua.
Jotenkin näkisin tämän parin niin, että vaikka Wawrinka lähtee tähän suurena suosikkina, on Tsongalla kotiyleisön edessä pieni mahdollisuus, jos Wawrinka ei saa peliään heti käyntiin. Ailahteluun ei ole nyt varaa, sillä Tsonga on pelannut pitkästä aikaa mielestäni järkevää ja kärsivällistä tennistä eikä juurikaan ole sortunut hänelle niin tyypilliseen roiskimiseen. Voittoon asti rahkeet kuitenkin riittävät vain jos Wawrinkan peli sakkaa.
Molemmilla on vahvat syötöt ja peruslyönnit, mutta erot tulevat rystyissä, ratkaisujen monipuolisuudessa ja pelin viemisessä, joissa Stan the Man on enemmän tai vähemmän Tsongaa edellä.
Rystypuolen krossipalloissa kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, miten yllättäen Wawrinka rystyllään iskee ja tarvittaessa siis kaikkiin suuntiin. Varsinkin rysty pitkin linjaa lienee kiertueen kaunein lyönti.
Tsonga sen sijaan joutunee kiertämään enemmän rystyjä kämmenelleen, sillä ratkaisulyönniksi hänen rystystään ei ole. Tämä syö paljon myös ison miehen energiaa, mutta sitä tekee myös vailla todellista pelotetta oleva rystypuoli, jolla palloa on tarkoitus pitää lähinnä pelissä. Kämmen lävähtää napakasti varsinkin inside-outina, mutta pieni yksipuolisuus helpottaa Staniä jälleen selvästi.
Kumpikaan ei varsinaisesti profiloidu valtavana puolustajana, joten parempi hyökkääjä Wawrinka on siinäkin mielessä vahvoilla.
Lähes neljätuntinen, viiden erän ottelu Nishikoria vastaan jätti varmasti jälkensä Tsongaan, joten elintärkeää voiton kannalta olisi voittaa ensimmäinen erä ja katsoa johtaisiko se johonkin suurempaan. Mikäli se lipsahtaa ohi, on luvassa vain yhdensuuntaista liikennettä ja mahdollisesti jopa teurastus. Kotiyleisön tuella kuitenkin pientä Tsongan vastarintaa, mutta ei riitä.
Wawrinka jatkaa erin 3-1.
Novak Djokovic vs. Andy Murray
Kaikki tarpeellinen lienee sanottu Djokovicin Nadal-voitosta jo muualla ja Nadalin tilanteenhan käsittelin toissapäivänä, joten ei mennä siihen nyt. Djokovic iski juuri sinne minne pitikin ja näytti, että tätä Djokovicia on käytännössä mahdoton voittaa ellei kohdalle satu aivan pöljä päivä.
On siis ihan sama vaikka Murray olisi vailla tappiota ukkomiehenä. Ihan sama vaikka mies pelaisi fiksusti, aggressiivisesti ja elämänsä tennistä. Ihan sama vaikka miehellä olisi alla hieno massakausi. Nyt ei vain mikään riitä vai riittääkö?
Urakka ei Murrayn kannalta ainakaan helpotu sillä, että vastakkain ovat periaatteessa kaksi hyvin samantyyppistä pelaajaa. Erityisen valitettavaa tässä onkin se, että hänen tasonsa ei riitä Djokovicin tasoon oikeastaan millään osa-alueella, joten voittoon vaadittaisiin jotain täysin poikkeuksellista viime aikojen kohtaamisiin verrattuna. Tätä taas vaikeutta se, että he tuntevat toistensa pelit varsin hyvin, joten siinäkään mielessä yllätyskortit saattavat olla tiukassa.
Ultra-aggressiivisuus lienee kuitenkin ainoa keino, jolla Djokovic on tällä hetkellä horjutettavissa. Valitettavasti se ei ole ollut luonnollisin osa Murrayn pelikirjaa, varsinkaan lämäilymielessä, eikä se pitkässä juoksussa ole Murrayn osalta voittavaa tennistä.
Mutta aggressiivinen voi olla myös kenttäposition suhteen ja se voisi olla juuri sitä, mitä voitto tänään vaatisi. Ferreriä vastaan skotti ei antanut espanjalaiselle minkäänlaista rauhaa pysymällä lähes liimattuna takarajan tuntumassa, liikuttelemalla Ferreriä kuin sätkyukkoa ja tulemalla upeasti vastaan kun paikka tuli. Paikan tullen Murray iski upeilla melko suorilla kudeilla pallot poikki hyvien kulmien kera.
Tämä on myös Djokovicia vastaan käytännössä ainoa mahdollinen tie voittoon saakka. Vaikeaa se toki on, mutta pieni mahdollisuus tässä saattaa olla. Liikuttelua ja paikan tullen tulitusta. Monipuolisia lyöntisuuntia noususta kummaltakin lyöntipuolelta ja takarajan tuntumasta, mistä Murray osaa counterpunchata erinomaisesti myös massalla ja päälle esimerkiksi terävää rystyslicea ja/tai jyrkkää yläkierrettä serbin riepottelemiseksi.
Usein Murray on kuitenkin turvautunut johonkin muuhun ja lähtenyt tavallaan haastamaan Djokovicia tämän omilla avuillaan. Pelaamaan omaa seinätennistään, mutta kun Djokovic osaa tuon pelin vielä paremmin kuin Murray on se tie kuljettu nopeasti loppuun. Murrayn kärsivällisyys ei myöskään ole tähän useinkaan riittänyt. Ja onhan se todella kuluttavaa, kun jokaisen pisteen eteen joutuu tekemään valtaisan määrän työtä, eikä mikään ole siltikään ikinä varmaa, kuten Djokovicia vastaan harvoin on. Monesti Murray pystyy tähän erän tai puolitoista, mutta sen jälkeen tapahtuu joko mentaalinen tai fyysinen sulaminen, joskus jopa molemmat, ja kyyti kohti pettymystä alkaa. Luojan kiitos lopullinen kuolema on usein nopea, sillä niin vastenmieliseksi skotin kuuhun saakka näkyvä masennus loppua kohden käy.
Pelaajat ovat kohdanneet tämän vuoden aikana jo kolmesti ja joka kerta Djokovic on poistunut kentältä voittajana. Siinä mielessä Murray voisi lähteä rennosti haastamaan. Pelin aikana Djokovic on kuitenkin usein saanut Murrayn sekaisin ja turhautumaan joko puhtaasti pelillään tai sitten fyysisillä ihmenousuillaan kuoleman porteilta takaisin hirmuiskuun.
Onkin mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu huomenna kosteassa helteessä, kun Pariisiin on luvattu yli 30 astetta lämpöä ja tuulta sekä sadetta. Maraton-ottelu tähän väliin tuollaisessa kelissä voisi olla sunnuntain finaalin kannalta kohtalokas jopa Djokovicille.
Kieltämättä olisi hurjan ironista, että nyt kun Djokovic selätti isoimman peikkonsa Nadalin, niin hän kaatuisi Murrayhin. Pieni ylimääräinen nautinto Nadal-voitosta ja herkuttelu mestaruusajatuksella pelaisi tietysti myös Murrayn pussiin, mutta siltikään en Djokovicin tappioon jaksa uskoa. Niin vahvaa ja painavaa miehen peruspeli on ollut.
Djokovic finaaliin erin 3-1.
Stan Wawrinka vs. Jo-Wilfried Tsonga
Ensimmäisessä semifinaalissa kohtaavat puolivälierien iso ja pienempi yllättäjä. Tsongan voitto Kei Nishikorista oli jotain, mitä pidin täysin mahdottomana ennen matsia ja varsinkin 2-2 erätilanteessa, mutta niin vain ranskalainen kasasi itsensä ja juhli kotiyleisönsä edessä upeaa voittoa.
Stan Wawrinka teki puolestaan muusia Roger Federeristä. Sekin oli Stanin lähes vuoden mittaisen ailahtelun jälkeen ainakin itselleni melkoinen yllätys, vaikka miehen potentiaali toki tiedetäänkin. Parasta Wawrinkaa ei voita välttämättä edes hyvä Djokovic, loistava kylläkin. Mies todella pommittaa nyt joka paikasta, eikä Federer päässyt lähellekään takarajaa oikeastaan missään vaiheessa. Näin kaukana takana Federer ei ole tottunut käymään muuta kuin pyyhkeellään.
Tästä semifinaaliparista tuskin tulee puuttumaan pauketta. Molemmat pitänevät pallot lyhyinä ja hakevat aktiivisesti ratkaisuja. Perjantain helteessä ja ilmeisesti myös kosteudessa se lienee myös viisas ratkaisu, sillä kumpikaan tästä parista ei ole varsinaisesti pajusta veistetty, kuten toinen finaalipari, joten energiaa kuluu helposti normaalia enemmän. Kaikki on tietysti Grand Slam-välierässä annettava, mutta energiaminimiin pyrkiminen sunnuntaita ajatellen olisi suotavaa. Isot lihakset vaativat aikaa palautua.
Jotenkin näkisin tämän parin niin, että vaikka Wawrinka lähtee tähän suurena suosikkina, on Tsongalla kotiyleisön edessä pieni mahdollisuus, jos Wawrinka ei saa peliään heti käyntiin. Ailahteluun ei ole nyt varaa, sillä Tsonga on pelannut pitkästä aikaa mielestäni järkevää ja kärsivällistä tennistä eikä juurikaan ole sortunut hänelle niin tyypilliseen roiskimiseen. Voittoon asti rahkeet kuitenkin riittävät vain jos Wawrinkan peli sakkaa.
Molemmilla on vahvat syötöt ja peruslyönnit, mutta erot tulevat rystyissä, ratkaisujen monipuolisuudessa ja pelin viemisessä, joissa Stan the Man on enemmän tai vähemmän Tsongaa edellä.
Rystypuolen krossipalloissa kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, miten yllättäen Wawrinka rystyllään iskee ja tarvittaessa siis kaikkiin suuntiin. Varsinkin rysty pitkin linjaa lienee kiertueen kaunein lyönti.
Tsonga sen sijaan joutunee kiertämään enemmän rystyjä kämmenelleen, sillä ratkaisulyönniksi hänen rystystään ei ole. Tämä syö paljon myös ison miehen energiaa, mutta sitä tekee myös vailla todellista pelotetta oleva rystypuoli, jolla palloa on tarkoitus pitää lähinnä pelissä. Kämmen lävähtää napakasti varsinkin inside-outina, mutta pieni yksipuolisuus helpottaa Staniä jälleen selvästi.
Kumpikaan ei varsinaisesti profiloidu valtavana puolustajana, joten parempi hyökkääjä Wawrinka on siinäkin mielessä vahvoilla.
Lähes neljätuntinen, viiden erän ottelu Nishikoria vastaan jätti varmasti jälkensä Tsongaan, joten elintärkeää voiton kannalta olisi voittaa ensimmäinen erä ja katsoa johtaisiko se johonkin suurempaan. Mikäli se lipsahtaa ohi, on luvassa vain yhdensuuntaista liikennettä ja mahdollisesti jopa teurastus. Kotiyleisön tuella kuitenkin pientä Tsongan vastarintaa, mutta ei riitä.
Wawrinka jatkaa erin 3-1.
Novak Djokovic vs. Andy Murray
Kaikki tarpeellinen lienee sanottu Djokovicin Nadal-voitosta jo muualla ja Nadalin tilanteenhan käsittelin toissapäivänä, joten ei mennä siihen nyt. Djokovic iski juuri sinne minne pitikin ja näytti, että tätä Djokovicia on käytännössä mahdoton voittaa ellei kohdalle satu aivan pöljä päivä.
On siis ihan sama vaikka Murray olisi vailla tappiota ukkomiehenä. Ihan sama vaikka mies pelaisi fiksusti, aggressiivisesti ja elämänsä tennistä. Ihan sama vaikka miehellä olisi alla hieno massakausi. Nyt ei vain mikään riitä vai riittääkö?
Urakka ei Murrayn kannalta ainakaan helpotu sillä, että vastakkain ovat periaatteessa kaksi hyvin samantyyppistä pelaajaa. Erityisen valitettavaa tässä onkin se, että hänen tasonsa ei riitä Djokovicin tasoon oikeastaan millään osa-alueella, joten voittoon vaadittaisiin jotain täysin poikkeuksellista viime aikojen kohtaamisiin verrattuna. Tätä taas vaikeutta se, että he tuntevat toistensa pelit varsin hyvin, joten siinäkään mielessä yllätyskortit saattavat olla tiukassa.
Ultra-aggressiivisuus lienee kuitenkin ainoa keino, jolla Djokovic on tällä hetkellä horjutettavissa. Valitettavasti se ei ole ollut luonnollisin osa Murrayn pelikirjaa, varsinkaan lämäilymielessä, eikä se pitkässä juoksussa ole Murrayn osalta voittavaa tennistä.
Mutta aggressiivinen voi olla myös kenttäposition suhteen ja se voisi olla juuri sitä, mitä voitto tänään vaatisi. Ferreriä vastaan skotti ei antanut espanjalaiselle minkäänlaista rauhaa pysymällä lähes liimattuna takarajan tuntumassa, liikuttelemalla Ferreriä kuin sätkyukkoa ja tulemalla upeasti vastaan kun paikka tuli. Paikan tullen Murray iski upeilla melko suorilla kudeilla pallot poikki hyvien kulmien kera.
Tämä on myös Djokovicia vastaan käytännössä ainoa mahdollinen tie voittoon saakka. Vaikeaa se toki on, mutta pieni mahdollisuus tässä saattaa olla. Liikuttelua ja paikan tullen tulitusta. Monipuolisia lyöntisuuntia noususta kummaltakin lyöntipuolelta ja takarajan tuntumasta, mistä Murray osaa counterpunchata erinomaisesti myös massalla ja päälle esimerkiksi terävää rystyslicea ja/tai jyrkkää yläkierrettä serbin riepottelemiseksi.
Pelaajat ovat kohdanneet tämän vuoden aikana jo kolmesti ja joka kerta Djokovic on poistunut kentältä voittajana. Siinä mielessä Murray voisi lähteä rennosti haastamaan. Pelin aikana Djokovic on kuitenkin usein saanut Murrayn sekaisin ja turhautumaan joko puhtaasti pelillään tai sitten fyysisillä ihmenousuillaan kuoleman porteilta takaisin hirmuiskuun.
Onkin mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu huomenna kosteassa helteessä, kun Pariisiin on luvattu yli 30 astetta lämpöä ja tuulta sekä sadetta. Maraton-ottelu tähän väliin tuollaisessa kelissä voisi olla sunnuntain finaalin kannalta kohtalokas jopa Djokovicille.
Kieltämättä olisi hurjan ironista, että nyt kun Djokovic selätti isoimman peikkonsa Nadalin, niin hän kaatuisi Murrayhin. Pieni ylimääräinen nautinto Nadal-voitosta ja herkuttelu mestaruusajatuksella pelaisi tietysti myös Murrayn pussiin, mutta siltikään en Djokovicin tappioon jaksa uskoa. Niin vahvaa ja painavaa miehen peruspeli on ollut.
Djokovic finaaliin erin 3-1.
02/06/2015
Ennakko: Puolivälierät I, Roland Garros 2015
No niin, kvartsiaika on täällä taas! Tässä ennakkoa tiistain pareihin!
Etukäteen oli lähes päivänselvää, että näillä pareilla mennään. Vain Jo-Wilfried Tsonga kiilasi kahdeksan sakkiin kaavailemani Tomas Berdychin sijaan.
Kei Nishikori vs. Jo-Wilfried Tsonga
Ensimmäisenä puolivälieristä pelataan mielestäni puolivälierien selvin kamppailu Nishikorin ja Tsongan välillä.
Tulitusta ja upeaa pallonlyöntiä ei varmastikaan tule puuttumaan, mutta Nishikorin kevätkunto ja ennen kaikkea hyvä terveystilanne pitää ja kisan viimeinen ranskalainen lienee vastaantulija kotiyleisön tuesta huolimatta. Nishikorin sitkeys ja parempi liike riittävät yksinään jo pitkälle, mutta Tsongaa selvästi monipuolisempana ja taitavampana lyöjänä sekä taktikkona ei jää juurikaan epäselvyyttä voittajasta. Tsongalla ei toisin sanoen ole mitään, mihin Nishikori ei löytäisi ratkaisua. Puolustus kestää Tsongan hyökkäystä paremmin ja hyökkäys pesee Tsongan puolustuksen 100-0.
Nishikori jatkaa erin 3-0.
Roger Federer vs. Stan Wawrinka
Kaavailemieni puolivälieräparien toiseksi herkullisin kohtaaminen. On tietenkin monessa mielessä jopa kisan hienoin match-up, mutta asetelmaltaan jää vähän Djokovic vs. Nadalista. Vesi kielellä odotan siis tätäkin kamppailua.
Molemmat sveitsiläiset ovat kruisailleet tähän saakka odotetusti eli vaivattomasti ja vähin vaurioin, joten tankit lienevät molemmilla täynnä.
Etukäteen oli lähes päivänselvää, että näillä pareilla mennään. Vain Jo-Wilfried Tsonga kiilasi kahdeksan sakkiin kaavailemani Tomas Berdychin sijaan.
Kei Nishikori vs. Jo-Wilfried Tsonga
Ensimmäisenä puolivälieristä pelataan mielestäni puolivälierien selvin kamppailu Nishikorin ja Tsongan välillä.
Tulitusta ja upeaa pallonlyöntiä ei varmastikaan tule puuttumaan, mutta Nishikorin kevätkunto ja ennen kaikkea hyvä terveystilanne pitää ja kisan viimeinen ranskalainen lienee vastaantulija kotiyleisön tuesta huolimatta. Nishikorin sitkeys ja parempi liike riittävät yksinään jo pitkälle, mutta Tsongaa selvästi monipuolisempana ja taitavampana lyöjänä sekä taktikkona ei jää juurikaan epäselvyyttä voittajasta. Tsongalla ei toisin sanoen ole mitään, mihin Nishikori ei löytäisi ratkaisua. Puolustus kestää Tsongan hyökkäystä paremmin ja hyökkäys pesee Tsongan puolustuksen 100-0.
Nishikori jatkaa erin 3-0.
Roger Federer vs. Stan Wawrinka
Kaavailemieni puolivälieräparien toiseksi herkullisin kohtaaminen. On tietenkin monessa mielessä jopa kisan hienoin match-up, mutta asetelmaltaan jää vähän Djokovic vs. Nadalista. Vesi kielellä odotan siis tätäkin kamppailua.
Molemmat sveitsiläiset ovat kruisailleet tähän saakka odotetusti eli vaivattomasti ja vähin vaurioin, joten tankit lienevät molemmilla täynnä.
Panos on periaatteessa hirmuinen, sillä molemmat tietävät tilanteen ainutlaatuisuuden. Kaavion tämä puoli antaa loistavan mahdollisuuden finaalipaikkaan ja finaalissa mikä tahansa on periaatteessa mahdollista, varsinkin jos ja kun Nadal ei ole entisensä saati edes finaalissa.
Federer harvoin jättää näitä paikkoja käyttämättä, joten uskon, että Federer on lopulta nälkäisempänä vahvempi. Vire ja itseluottamus lienevät aivan tapissa, vaikka Federer tuli- ja ratkaisuvoimassa varsinkin rystypuolelta jää vähän Stanille. Federerin hyökkäysmylly jauhaa nyt hyvin, mutta vauhtisokeuden summittaisine verkolle rynnimisineen pitää pysyä kurissa, sillä Stan voi iskeä mistä tahansa.
Federer harvoin jättää näitä paikkoja käyttämättä, joten uskon, että Federer on lopulta nälkäisempänä vahvempi. Vire ja itseluottamus lienevät aivan tapissa, vaikka Federer tuli- ja ratkaisuvoimassa varsinkin rystypuolelta jää vähän Stanille. Federerin hyökkäysmylly jauhaa nyt hyvin, mutta vauhtisokeuden summittaisine verkolle rynnimisineen pitää pysyä kurissa, sillä Stan voi iskeä mistä tahansa.
Wawrinkan on kuitenkin löydettävä aivan maksimaalinen pelitaso Federerin voittamiseen ja vältyttävä vireen ailahtelulta. Jauhaminen ja pitkät pisteet eivät ole nyt järkevin vaihtoehto, sillä Stanin marginaaleilla sitä peliä on vaikea voittaa.
Federer jatkoon erin 3-1.
Federer jatkoon erin 3-1.
03/09/2014
Ennakko: Puolivälierät (part I), US Open 2014
Tämän vuoden US Openin seuraamista on aavistuksen häirinnyt tulevana viikonloppuna alkava seuravalmentajakoulutus. Koulutuksen ensimmäisen etäjakson tehtävänä ollut lukuprojekti ja kirjareferaatti Ilpo Vuorisen kirjasta Tuhat Tapaa Opettaa vaati lopulta useamman illan työpanoksen ja verotti US Openin seuraamista.
Eipä silti, tarjonta herkkupalojen osalta on ollut toistaiseksi melko vaatimaton. Tosipelit alkavat Grand Slameissä 32 sijoitetun pelaajan johdosta liian usein vasta puolivälierissä, joihin tuleekin ennakot tässä ja nyt.
Stanislas Wawrinka vs Kei Nishikori
Kaavion yläosa oli pelaajien suhteen järjettömän kova. Kovuus näkyy varsinkin illan toisessa puolivälierässä, mutta heikko ei silti ole tämäkään pari. Australian Openin alkuvuodesta voittanut Stanislas Wawrinka tekee sittenkin vahvaa paluuta huipulle Grand Slam-voittokrapulansa jälkeen jo tänä vuonna. Mukava on nähdä myös, että loukkaantumisista kesällä kärsinyt Kei Nishikori on pääsemässä omalle tasolleen. Voitto viiden erän yötaistelussa Milos Raonicistä edellisellä kierroksella oli jälleen yksi näyte miehen potentiaalista.
Ottelusta on odotettavissa lyömisen juhlaa, sillä molemmat iskevät letkeästi, mutta terävästi, löysempiin palloihin ja pyrkivät kaikissa tilanteissa aktiiviseen peliin. Kummallekin on ensiarvoisen tärkeää saada vastustaja ensin liikkeelle ja pakotettava tätä kautta toinen puolustuskannalle. On mielenkiintoista nähdä kumpi tässä dominoinnissa onnistuu paremmin. Wawrinka on ehkä hienoisesti tulivoimaisempi näistä kahdesta, mutta samalla myös ailahtelevampi ja epävarmempi ellei saa flow'taan päälle koko illaksi.
Wawrinkaa vaivannut epätasaisuus Australian jälkeen ei saakaan näkyä nyt notkahduksena pelin aikana, sillä Nishikorin jälki on tasaista japanilaista laatua, jolla voidaan laittaa kuka tahansa lujille. Hänellä on varsin monipuolinen lyöntiarsenaali, jolla pärjää vertailussa hyvinkin monen top5-pelaajan kanssa.
Uskon kuitenkin Wawrinkan hyvään fiilikseen, peliin ja muistoihin viime vuoden US Openista, jolloin hänen pelinsä loksahti uomiinsa ja tuloksena oli jo Australiasta miehen ensimmäinen Grand Slam-mestaruus.
Wawrinka jatkoon 3-1.
Wawrinka jatkoon 3-1.
Novak Djokovic vs. Andy Murray
No niin! Etukäteen ajateltuna yksi turnauksen odotetuimpia kamppailuja eli Novak Djokovic vastaan Andy Murray.
Tavallaan hurjaa, että miehet kohtaavat jo nyt puolivälierässä, mutta eipä sille mitään voi, sillä Andy Murrayn paluu vuoden takaisten selkäongelmien jälkeen on ollut vaikea ja sitä heijastelee myös miehen ranking (9.). Pieniä valonpilkahduksia on nähty siellä täällä, mutta vaatimaton vuosihan tämä on hänelle toistaiseksi ollut, ei siitä mihinkään pääse. Tämä lienee viimeinen mahdollisuus Andylle pelastaa tämä kausi ja se motivoinee skottia varmasti ja hurjasti.
Peli tämän vuoden US Openissa on kuitenkin hieman ailahdellut ja mies on lähes ärsyttävän tuttuun tapaan irvistellyt milloin mistäkin kivusta. Viimeisin esitys Jo-Wilfried Tsongaa vastaan oli kuitenkin henkisellä tasolla jo mestarillinen. Miksei myös pelillisesti. Tsongalla oli periaatteessa kaikki avaimet viedä ottelun toinen ja kolmas erä, mutta sitten se pieni ero kärkinimen ja haastajan välillä astui erän ratkaisuvaiheissa jälleen esiin ja niin vain Murray vei suoraan kolmessa. Kylmää.
Djokovic on puolestaan ollut jälleen SE Djokovic, mitä odottelin jo US Openia edeltäviin Masterseihin. Wimbledon-voitto ja häät sekoittavat lopulta kesää, mutta taas mennään ja tylysti. Ei suurempia murheita tähän mennessä ja peli vaikuttaa olevan kuosissa.
Ottelusta on etäkäteisherkullisuudesta huolimatta odotettavissa osittain tylsäkin kamppailu, jos ja kun miehet luottavat liikaa fysiikkaansa. Pahin skenario, jossa Nadal vs Federer-magiikka loistaa poissaolollaan ei ole kaukana. Murray tosin esitti Tsongaa vastaan vähintäänkin tämän vuoden aktiivisinta peliään varsinkin ottelun alkupuolella, jota oli jopa todella hieno seurata. Toivotaan, että sama jatkuu ja ettei lätkiminen mene täysin keskikaistan prosenttipommitukseksi, jossa peliä ensimmäiseksi avaava löytää itsensä ensimmäisenä köysistä.
Asetelma eroaakin ensimmäisestä puolivälieräparista siten, että Wawrinka vs Nishikori -ottelussa tuskin sorrutaan passiivisuuteen ja kyräilyyn, vaan annetaan aseiden nakuttaa tosissaan. Eurooppalaisen katsojan kannalta voi olla jopa onni, että tuo ottelu tulee ensin ja siis vielä ihmisten aikaan.
Niin tai näin, toisen kvartsin vie Djokovic erin 3-1.
Hyvää peli-iltaa ja -yötä kaikille!
24/08/2014
Ennakko: US Open 2014
Vuoden viimeisen Grand Slamin aika. Tässä ennakkoa!
Jotenkin tästä kaudesta on sittenkin jäämässä aavistuksen ristiriitaiset tunnelmat ellei nyt alkava US Open fiiliksiäni kunnolla järkytä. Odotusarvot ennen kautta olivat tapissa ja kun kausi vielä alkoi upeasti Stanislas Wawrinkan voittaessa Australian teki todellinen pommivuosi tuloaan.
Australian jälkeen ollaan kuitenkin palattu jälleen normaaliin päiväjärjestykseen: Rafael Nadal vei Garrosin, Novak Djokovic Wimbledonin, Federer voittaa Mastersin ja niin edelleen. Pieniä valonpilkahduksia ja uusia tuulia ollaan toki nähty siellä täällä, mutta ei vielä mitään huikeaa uutta läpimurtoa Wawrinkan Grand Slam-voitto pois lukien.
Lisälässähdystä kaudelle on tullut monista loukkaantumisista, joista varsinkin Juan Martin del Potron ja Rafael Nadalin pidemmät poissaolot vievät paljon pelillisestä hohdosta. Samaan aikaan tuoreimmat uudet Grand Slam -voittajat Wawrinka ja Andy Murray ovat ailahdelleet rajusti.
Kun US Open alkaa, olisikin monella nuoremmalla ja miksei muutamalla vanhemmallakin pelaajalla elämänsä paikka iskeä isosti New Yorkissa.
Vanha sanonta "toisen epäonni on toisen onni" voikin päteä jälleen Openissa.
En esimerkiksi usko, että Roger Federer saa tämän parempaa mahdollisuutta enää yhteenkään Grand Slamiin. Edellä mainittujen herrojen del Potro, Nadal, Murray, Wawrinka vaikeuksien ja Novak Djokovicin hakemisen ansiosta viidestä pahimmasta uhasta viisi on joko kokonaan poissa tai kaukana parhaastaan, kun Federer itse porskuttaa tuoreimpana Masters-voittajana hyvällä pelillä ja itseluottamuksella. Tilanne on aivan ideaali Federerin kannalta.
Kun kaiken tämän lisäksi miehen kaavio on käytännössä täysin "auki" finaaliin saakka, niin Federer on otettava pitkästä aikaa ehdottomien mestarisuosikkien joukkoon. Kevyt puolitoista viikkoa pelailua ja tuoreena semeihin ja finaaliin. Kaavio on todellakin käsittämättömän hyvä Federerille nyt, eikä sieltä tämän tason uhkaa löydy ennen finaalia, ei sitten millään. Joku irvileuka voisi jopa sanoa, että kaavion on arponut itse Stefan Edberg.
Pöytä on siis katettu Federerille. Vielä kerran Roger, vielä kerran? Toki kaikki tietävät myös kaavan Federerin lyömiseksi, mutta vaikeaa se rystypuolen löytäminen on viime aikoina vastustajien vinkkelistä näyttänyt olevan.
Voittotaisteluun en nosta Federerin lisäksi kuin Novak Djokovicin ja hänetkin vain sillä uskomuksella, että Grand Slam-turnaus herättää taas miehen Wimbledonin ja häiden huumasta. Ennakoin hänestä jo US Openia edeltävien Masters-turnausten voittajaksi, mutta vaisua uuden ukkomiehen tekeminen niissä oli.
Nyt uskon kuitenkin herätykseen ja siihen, että mies ei vain suostu häviämään vaikka tilanne sitä joskus jopa vaatisi. Pitkälle mennään ja vaaditaan varmasti aivan täysosumapeliä plus jotain, jotta serbi kaatuu. Voin olla tietysti pahasti väärässäkin ja mies osoittautuukin kylläiseksi Wimbledon-voiton ansiosta ja jatkaa masentavan varovaista prosenttipeliään myös New Yorkissa, jolloin litran mitta löytyy miehen kenttäpäädystä. Erittäin jännittävää nähdä miten käy.
Nuoriin Milos Raoniciin enkä Grigor Dimitroviin en Openissa usko. Raonicille tämän kaltainen Grand Slam-kaavio (Wawrinka, Djokovic, Federer) on vieläkin liian kova pala ja Dimitrov ei vain voi paremmalle peilikuvalleen vieläkään mitään. Federer syö baby-Federerin yöpalaksi kvartsissa. Elävältä.
Erityisellä mielenkiinnolla seuraan kuitenkin Wawrinkan ja Murrayn otteita. Wawrinkan lopullinen nousu kirkkaimpiin valoihin alkoi viime vuonna juuri US Openista, jossa hän niputti Murrayn ja meinasi niputtaa jopa Djokovicin, mutta pieni epäröinti toisessa erässä vei todennäköisesti voiton. No, ainakin 2-0 eräjohdon. Sama semifinaali olisi jännittävä nähdä myös nyt.
Murrayn aaltoilu kiinnostaa myös ja se, mitä uusi valmentaja Amelie Mauresmo on saanut aikaan miehen pelille. Kausi on ollut vaisu ja paluu huipulle vaikea. Nyt olisi viimeinen mahdollisuus tehdä isompi isku tähän kauteen, mutta todellinen comeback tullee vasta ensi vuonna, jos silloinkaan. Aika ehdottomalla huipulla on saattanut jopa mennä jo.
Mainitaan loppuun nyt vielä vaikkapa Jo-Wilfried Tsonga. Eräs arvostamani suomalainen urheilumedia nosti miehen pieneen skuuppiin kisan alla ja olen samaa mieltä, että elämänsä paikka olisi Toronton Mastersin voittaneella Tsongallakin. Yleensä kyseisen median nostot ovat varmin tae siitä, että turpaan tulee jo kisan alkuvaiheessa ja jotenkin niin se varmaan menee nytkin. En sittenkään, enkä vieläkään jaksa uskoa Tsongan tasaisuuteen Toronton loistavista otteista huolimatta, jolloin kaatui niin Dimitrov, Murray, Djokovic ja Federerkin. Kvartsit maksimi.
Näillä mennään:
Puolivälierät:
Djokovic vs. Murray
Wawrinka vs. Raonic
Ferrer vs. Berdych
Federer vs. Dimitrov
Välierät:
Djokovic vs. Wawrinka
Federer vs. Ferrer
Finaali
Djokovic vs. Federer
Voittaja
Djokovic.
Jotenkin tästä kaudesta on sittenkin jäämässä aavistuksen ristiriitaiset tunnelmat ellei nyt alkava US Open fiiliksiäni kunnolla järkytä. Odotusarvot ennen kautta olivat tapissa ja kun kausi vielä alkoi upeasti Stanislas Wawrinkan voittaessa Australian teki todellinen pommivuosi tuloaan.
Australian jälkeen ollaan kuitenkin palattu jälleen normaaliin päiväjärjestykseen: Rafael Nadal vei Garrosin, Novak Djokovic Wimbledonin, Federer voittaa Mastersin ja niin edelleen. Pieniä valonpilkahduksia ja uusia tuulia ollaan toki nähty siellä täällä, mutta ei vielä mitään huikeaa uutta läpimurtoa Wawrinkan Grand Slam-voitto pois lukien.
Lisälässähdystä kaudelle on tullut monista loukkaantumisista, joista varsinkin Juan Martin del Potron ja Rafael Nadalin pidemmät poissaolot vievät paljon pelillisestä hohdosta. Samaan aikaan tuoreimmat uudet Grand Slam -voittajat Wawrinka ja Andy Murray ovat ailahdelleet rajusti.
Kun US Open alkaa, olisikin monella nuoremmalla ja miksei muutamalla vanhemmallakin pelaajalla elämänsä paikka iskeä isosti New Yorkissa.
Vanha sanonta "toisen epäonni on toisen onni" voikin päteä jälleen Openissa.
En esimerkiksi usko, että Roger Federer saa tämän parempaa mahdollisuutta enää yhteenkään Grand Slamiin. Edellä mainittujen herrojen del Potro, Nadal, Murray, Wawrinka vaikeuksien ja Novak Djokovicin hakemisen ansiosta viidestä pahimmasta uhasta viisi on joko kokonaan poissa tai kaukana parhaastaan, kun Federer itse porskuttaa tuoreimpana Masters-voittajana hyvällä pelillä ja itseluottamuksella. Tilanne on aivan ideaali Federerin kannalta.
Kun kaiken tämän lisäksi miehen kaavio on käytännössä täysin "auki" finaaliin saakka, niin Federer on otettava pitkästä aikaa ehdottomien mestarisuosikkien joukkoon. Kevyt puolitoista viikkoa pelailua ja tuoreena semeihin ja finaaliin. Kaavio on todellakin käsittämättömän hyvä Federerille nyt, eikä sieltä tämän tason uhkaa löydy ennen finaalia, ei sitten millään. Joku irvileuka voisi jopa sanoa, että kaavion on arponut itse Stefan Edberg.
Pöytä on siis katettu Federerille. Vielä kerran Roger, vielä kerran? Toki kaikki tietävät myös kaavan Federerin lyömiseksi, mutta vaikeaa se rystypuolen löytäminen on viime aikoina vastustajien vinkkelistä näyttänyt olevan.
Voittotaisteluun en nosta Federerin lisäksi kuin Novak Djokovicin ja hänetkin vain sillä uskomuksella, että Grand Slam-turnaus herättää taas miehen Wimbledonin ja häiden huumasta. Ennakoin hänestä jo US Openia edeltävien Masters-turnausten voittajaksi, mutta vaisua uuden ukkomiehen tekeminen niissä oli.
Nyt uskon kuitenkin herätykseen ja siihen, että mies ei vain suostu häviämään vaikka tilanne sitä joskus jopa vaatisi. Pitkälle mennään ja vaaditaan varmasti aivan täysosumapeliä plus jotain, jotta serbi kaatuu. Voin olla tietysti pahasti väärässäkin ja mies osoittautuukin kylläiseksi Wimbledon-voiton ansiosta ja jatkaa masentavan varovaista prosenttipeliään myös New Yorkissa, jolloin litran mitta löytyy miehen kenttäpäädystä. Erittäin jännittävää nähdä miten käy.
Nuoriin Milos Raoniciin enkä Grigor Dimitroviin en Openissa usko. Raonicille tämän kaltainen Grand Slam-kaavio (Wawrinka, Djokovic, Federer) on vieläkin liian kova pala ja Dimitrov ei vain voi paremmalle peilikuvalleen vieläkään mitään. Federer syö baby-Federerin yöpalaksi kvartsissa. Elävältä.
Erityisellä mielenkiinnolla seuraan kuitenkin Wawrinkan ja Murrayn otteita. Wawrinkan lopullinen nousu kirkkaimpiin valoihin alkoi viime vuonna juuri US Openista, jossa hän niputti Murrayn ja meinasi niputtaa jopa Djokovicin, mutta pieni epäröinti toisessa erässä vei todennäköisesti voiton. No, ainakin 2-0 eräjohdon. Sama semifinaali olisi jännittävä nähdä myös nyt.
Murrayn aaltoilu kiinnostaa myös ja se, mitä uusi valmentaja Amelie Mauresmo on saanut aikaan miehen pelille. Kausi on ollut vaisu ja paluu huipulle vaikea. Nyt olisi viimeinen mahdollisuus tehdä isompi isku tähän kauteen, mutta todellinen comeback tullee vasta ensi vuonna, jos silloinkaan. Aika ehdottomalla huipulla on saattanut jopa mennä jo.
Mainitaan loppuun nyt vielä vaikkapa Jo-Wilfried Tsonga. Eräs arvostamani suomalainen urheilumedia nosti miehen pieneen skuuppiin kisan alla ja olen samaa mieltä, että elämänsä paikka olisi Toronton Mastersin voittaneella Tsongallakin. Yleensä kyseisen median nostot ovat varmin tae siitä, että turpaan tulee jo kisan alkuvaiheessa ja jotenkin niin se varmaan menee nytkin. En sittenkään, enkä vieläkään jaksa uskoa Tsongan tasaisuuteen Toronton loistavista otteista huolimatta, jolloin kaatui niin Dimitrov, Murray, Djokovic ja Federerkin. Kvartsit maksimi.
Näillä mennään:
Puolivälierät:
Djokovic vs. Murray
Wawrinka vs. Raonic
Ferrer vs. Berdych
Federer vs. Dimitrov
Välierät:
Djokovic vs. Wawrinka
Federer vs. Ferrer
Finaali
Djokovic vs. Federer
Voittaja
Djokovic.
11/08/2014
Ennakko: Cincinnati Masters 2014
Mastersit jatkuvat yllätyksellisen Toronton jälkeen heti Cincinnatissa! Tässä ennakko!
Toronton suurimmasta yllätyksestä vastasi ehdottomasti Jo-Wilfred Tsonga. Neljän topkymppijätkän niputus samalla viikolla on suorituksena vailla vertaa. Tsongan paluu kirkkaimpiin parrasvaloihin olikin hienoa katseltavaa, sillä takana on muutama hieman vaatimattomampi vuosi päämäärätöntä räiskimistä. Nyt otteissa oli ajatusta, ihailtavaa kypsyyttä ja kontrolloitua pommitusta. Peli oli varsin hyvin kuosissaan ja varsinkin syöttäminen oli käsittämättömän kovalla tasolla. Mielenkiintoista nähdä, mihin paukut riittävät Cincinnatissä, jossa alustana on aavistuksen hitaampi pinnoite. Vähän epäilen, että paukut riittäisivät nyt.
Ennen Toronton turnausta povasin Novak Djokovicin voittoa, mutta jotenkin hänen otteissaan oli jälleen jonkin sortin haluttomuutta, ellei peräti suoranaista anemiaa. Epäilen, että Cincinnatissa nähdään motivoituneempi kuitenkin Djokovic, sillä tarjottimella olisi viimeisen puuttuvan Masters-turnauksen voitto. Omanlaisensa saavutus sekin. Paljon pitää kuitenkin parantaa, mutta hitaampi kova kenttä sopii paremmin niin Djokoville kuin muille fyysisyydenkin nimiin vannoville pelureille. Myös Andy Murrayn odotan nostavan pelitasoaan selvästi.
Entä sitten Federer? Kaavio oli Torontossa ihanteellinen, mutta reitti finaaliin muodostui lopulta työlääksi ja ensimmäisessä "tosipaikassa" tulikin sitten tappio. Kun Djokovic kompuroi, oli pöytä tavallaan katettu jo Federerille, mutta vaikeaa tuntuu olevan. Rysty on mitä on, eikä tulivoima yksinkertaisesti riitä siltä puolen mihinkään. Kun vastaan astelee kaverit, jotka Feden rystyn löytävät, niin peli on käytännössä aina ohi. Tsonga ei voitostaan huolimatta ole edes parasta kastia tässä suhteessa. Toronton finaalipaikasta huolimatta ei siis hyvältä näytä. Rystyn virheherkkyys häiritsee selvästi miestä ja lamaannuttaa myös muuta pelaamista, sillä paljon tuli virheitä myös kämmenpuolelta.
Nuorista Milos Raonic ja Grigor Dimitrov pelasivat Torontossa kutakuinkin odotetulla tavalla, sillä Raonicin rasitusmäärä alkoi olla tapissa jo viime viikolla. Dimitrovin tasonnousu sai jälleen katetta, sillä semifinaali oli hieno jatkumo kesän hyville otteille. Tällä kertaa en kuitenkaan odota miesten taistelevan semifinaalipaikoista, vaan kvartsit lienevät maksimi, sillä rasitusta on tullut paljon. Lisäksi uskon yksinkertaisesti isompiin nimiin tällä viikolla, kun tuntumaa vauhdilla lähestyvään US Openiin haetaan nyt jo tosissaan.
Kristallipallo Cincinnatiin näyttääkin seuraavaa.
Toronton suurimmasta yllätyksestä vastasi ehdottomasti Jo-Wilfred Tsonga. Neljän topkymppijätkän niputus samalla viikolla on suorituksena vailla vertaa. Tsongan paluu kirkkaimpiin parrasvaloihin olikin hienoa katseltavaa, sillä takana on muutama hieman vaatimattomampi vuosi päämäärätöntä räiskimistä. Nyt otteissa oli ajatusta, ihailtavaa kypsyyttä ja kontrolloitua pommitusta. Peli oli varsin hyvin kuosissaan ja varsinkin syöttäminen oli käsittämättömän kovalla tasolla. Mielenkiintoista nähdä, mihin paukut riittävät Cincinnatissä, jossa alustana on aavistuksen hitaampi pinnoite. Vähän epäilen, että paukut riittäisivät nyt.
Ennen Toronton turnausta povasin Novak Djokovicin voittoa, mutta jotenkin hänen otteissaan oli jälleen jonkin sortin haluttomuutta, ellei peräti suoranaista anemiaa. Epäilen, että Cincinnatissa nähdään motivoituneempi kuitenkin Djokovic, sillä tarjottimella olisi viimeisen puuttuvan Masters-turnauksen voitto. Omanlaisensa saavutus sekin. Paljon pitää kuitenkin parantaa, mutta hitaampi kova kenttä sopii paremmin niin Djokoville kuin muille fyysisyydenkin nimiin vannoville pelureille. Myös Andy Murrayn odotan nostavan pelitasoaan selvästi.
Entä sitten Federer? Kaavio oli Torontossa ihanteellinen, mutta reitti finaaliin muodostui lopulta työlääksi ja ensimmäisessä "tosipaikassa" tulikin sitten tappio. Kun Djokovic kompuroi, oli pöytä tavallaan katettu jo Federerille, mutta vaikeaa tuntuu olevan. Rysty on mitä on, eikä tulivoima yksinkertaisesti riitä siltä puolen mihinkään. Kun vastaan astelee kaverit, jotka Feden rystyn löytävät, niin peli on käytännössä aina ohi. Tsonga ei voitostaan huolimatta ole edes parasta kastia tässä suhteessa. Toronton finaalipaikasta huolimatta ei siis hyvältä näytä. Rystyn virheherkkyys häiritsee selvästi miestä ja lamaannuttaa myös muuta pelaamista, sillä paljon tuli virheitä myös kämmenpuolelta.
Nuorista Milos Raonic ja Grigor Dimitrov pelasivat Torontossa kutakuinkin odotetulla tavalla, sillä Raonicin rasitusmäärä alkoi olla tapissa jo viime viikolla. Dimitrovin tasonnousu sai jälleen katetta, sillä semifinaali oli hieno jatkumo kesän hyville otteille. Tällä kertaa en kuitenkaan odota miesten taistelevan semifinaalipaikoista, vaan kvartsit lienevät maksimi, sillä rasitusta on tullut paljon. Lisäksi uskon yksinkertaisesti isompiin nimiin tällä viikolla, kun tuntumaa vauhdilla lähestyvään US Openiin haetaan nyt jo tosissaan.
Kristallipallo Cincinnatiin näyttääkin seuraavaa.
Puolivälierät:
Djokovic vs. Tsonga
Wawrinka vs. Gasquet
Raonic vs. Berdych
Federer vs. Murray
Välierät:
Djokovic vs. Wawrinka
Berdych vs. Murray
Finaali:
Djokovic vs. Murray
Voittaja:
Djokovic.
22/01/2014
Ennakko: Puolivälierät (part two), Australian Open 2014
Ei auta. Kristallipallo petti pahasti, sillä eiliset ennustukset menivät täysin metsään. Ferrer taipui, kun Berdych ei romahtanutkaan ja Stan the Man yllätti meidät kaikki lyömällä Djokovicin.
Ei kuitenkaan lannistuta vaan laitetaan uudet madot koukkuun.
Rafael Nadal vs. Grigor Dimitrov
Huolimatta siitä, että kaksikko on kaikissa aiemmissa kohtaamisissaan (3 kpl) ratkaissut voiton ratkaisevassa kolmannessa erässä, on tässä ottelussa tälläkin kertaa vain yksi suosikki.
Paras viidestä ottelussa Nadal on Grand Slameissa hurja vastus, johon Dimitroville ei liene vielä paukkuja. Baby-Federer on toki fyysisempi kuin esikuvansa, mutta Nadal käyttänee silti samoja lainalaisuuksia kuin aitoa Federeriä vastaan. Kämmenyläkierteet painottunevat Dimitrovin rystypuolelle, josta mylly lähtee usein pyörimään. Aloitteellinen Nadal vienee tätä ottelua isossa kuvassa varmasti, mutta toki Dimitrovillakin on omat aseensa.
Jos Dimitrov pääsee Nadalin yläkierrehelvettiin kiinni, on hänellä periaatteessa kaikki aseet horjuttaa Nadalia pahastikin. Hän pystyy ratkomaan joka puolelta kenttää ja mihin tahansa, hän pystyy ottamaan Nadalilta aikaa pois pelaamalla hyökkäyspositiossa lähes takarajan päällä ja niin edelleen. Ongelmana on tietysti se, että tuota peliä olisi pystyttävä pelaamaan kolmesta neljään tuntia eikä sekään välttämättä riitä. En myöskään usko vielä täysin Dimitrovin fysiikkaan, varsinkaan nyt kun vastassa on Nadalin ja hänen mankelinsa.
Uskon, että Nadal on tiedostanut tilanteensa Djokovicin tappion myötä ja tajuaa mahdollisuutensa toisen Australian Open voiton suhteen entistä paremmin, joten extra-motivoituneena hän tuskin antaa Dimitroville paljonkaan ilmaiseksi. 3-0 Nadal.
Andy Murray vs. Roger Federer
Viime vuoden potilaat kohtaavat nyt mielenkiintoisessa paikassa. Andy Murray ei ole vakuuttanut vielä paluunsa jälkeen, mutta Openissa hän on pelannut itsensä peruspelillään suhteellisen helposti jo puolivälieriin. Roger Federer pelasi puolestaan lähes parhaiden päiviensä tasolla ottelussa Jo-Wilfried Tsongaa vastaan edelliskierroksella, joten ennakkoon asetelma on herkullinen.
Paljon riippuu siitä, paljonko Murray pystyy tasoansa nostamaan ja pystyykö hän eliminoimaan Federerin dominointia hurjalla puolustuksellaan. Edellisen kierroksen otteilla hän tulee olemaan nöyrää koiraa hyvinkin pitkälle, mutta riittääkö se loistavasti pelaavalle Federerille? Se on siinä ja siinä. Murraylla on kyky saada vastustajan peliä sekaisin ja todellinen vaara se on jälleen Federerillekin.
Mutta. Jos Tsonga oli Federerille mukava match-up, niin kaiken hakeva Murray ei sitä ole. Hän tekee huonommallakin pelillään ottelusta Rogerille vaikean, toisin kuin Tsonga.
Uskon, että Murrayn fyysisyys riittää kaatamaan Federerin, joten veikataan nyt sitten 3-1 Murraylle.
Ei kuitenkaan lannistuta vaan laitetaan uudet madot koukkuun.
Rafael Nadal vs. Grigor Dimitrov
Huolimatta siitä, että kaksikko on kaikissa aiemmissa kohtaamisissaan (3 kpl) ratkaissut voiton ratkaisevassa kolmannessa erässä, on tässä ottelussa tälläkin kertaa vain yksi suosikki.
Paras viidestä ottelussa Nadal on Grand Slameissa hurja vastus, johon Dimitroville ei liene vielä paukkuja. Baby-Federer on toki fyysisempi kuin esikuvansa, mutta Nadal käyttänee silti samoja lainalaisuuksia kuin aitoa Federeriä vastaan. Kämmenyläkierteet painottunevat Dimitrovin rystypuolelle, josta mylly lähtee usein pyörimään. Aloitteellinen Nadal vienee tätä ottelua isossa kuvassa varmasti, mutta toki Dimitrovillakin on omat aseensa.
Jos Dimitrov pääsee Nadalin yläkierrehelvettiin kiinni, on hänellä periaatteessa kaikki aseet horjuttaa Nadalia pahastikin. Hän pystyy ratkomaan joka puolelta kenttää ja mihin tahansa, hän pystyy ottamaan Nadalilta aikaa pois pelaamalla hyökkäyspositiossa lähes takarajan päällä ja niin edelleen. Ongelmana on tietysti se, että tuota peliä olisi pystyttävä pelaamaan kolmesta neljään tuntia eikä sekään välttämättä riitä. En myöskään usko vielä täysin Dimitrovin fysiikkaan, varsinkaan nyt kun vastassa on Nadalin ja hänen mankelinsa.
Uskon, että Nadal on tiedostanut tilanteensa Djokovicin tappion myötä ja tajuaa mahdollisuutensa toisen Australian Open voiton suhteen entistä paremmin, joten extra-motivoituneena hän tuskin antaa Dimitroville paljonkaan ilmaiseksi. 3-0 Nadal.
Andy Murray vs. Roger Federer
Viime vuoden potilaat kohtaavat nyt mielenkiintoisessa paikassa. Andy Murray ei ole vakuuttanut vielä paluunsa jälkeen, mutta Openissa hän on pelannut itsensä peruspelillään suhteellisen helposti jo puolivälieriin. Roger Federer pelasi puolestaan lähes parhaiden päiviensä tasolla ottelussa Jo-Wilfried Tsongaa vastaan edelliskierroksella, joten ennakkoon asetelma on herkullinen.
Paljon riippuu siitä, paljonko Murray pystyy tasoansa nostamaan ja pystyykö hän eliminoimaan Federerin dominointia hurjalla puolustuksellaan. Edellisen kierroksen otteilla hän tulee olemaan nöyrää koiraa hyvinkin pitkälle, mutta riittääkö se loistavasti pelaavalle Federerille? Se on siinä ja siinä. Murraylla on kyky saada vastustajan peliä sekaisin ja todellinen vaara se on jälleen Federerillekin.
Mutta. Jos Tsonga oli Federerille mukava match-up, niin kaiken hakeva Murray ei sitä ole. Hän tekee huonommallakin pelillään ottelusta Rogerille vaikean, toisin kuin Tsonga.
Uskon, että Murrayn fyysisyys riittää kaatamaan Federerin, joten veikataan nyt sitten 3-1 Murraylle.
05/08/2013
Ennakko: Montreal 2013
Montrealissa pelit alkoivat hetki sitten, joten tässä luvattu ennakko, olkaa hyvä!
Totuushan on se, että Wimbledonin jälkeen tämä on ensimmäinen sen luokan kisa, joka alkaa ennakkoon jo tosissaan taas kiinnostamaan. Kiinnostusta lisää luonnollisesti se, että isot pojat ja nimet ovat jälleen joukolla mukana ja se, että US Open väijyy jo muutaman viikon päässä. Asetelmia haetaan ja niitä myös saadaan juuri näissä kisoissa.
Toki myös eilinen finaali Washingtonissa antoi jo hyvää kuvaa siitä, missä mennään kärjen ja kärkijengin takana väijyvän porukan suhteen. Juan Martin del Potron peli on tällä hetkellä suurelta osin niin jäätävää, että helpolla hänen silmilleen ei hypi kukaan. Ei kärkinimet, eikä isnerit.
Pelissä on hyvää marginaalia, malttia ja ideaa, toisin kuin vaikkapa Jo-Wilfried Tsongan nykyisessä räiskimisessä. Erinomainen pelikäsitys yhdistettynä del Potrolle luontaiseen hyökkäävään peliin on toimiessaan kaunista katseltavaa, oli hänen lyöntiensä estetiikasta mitä mieltä tahansa. Eikä yhtään haittaa, että pallo saa käsittämätöntä kyytiä.
Matka tähän on loukkaantumisten jälkeen ollut pitkä, mutta hienoa nähdä, että potentiaalinen taso alkaa nyt todella realisoitumaan. Ennen kaikkea vaikuttaa siltä, että taso säilyy, eikä esiinny vain yksittäisinä piikkeinä. TOP3-ranking ei tällä tasolla ole kuin ajan kysymys, mikäli paikat vaan kestävät, eikä uran toinen Grand Slam'kään välttämättä kovinkaan kaukana ole. Jo US Open saattaa tulla melko hyvään saumaan.
Washingtonin rasituksista johtuen del Potro saattaa olla Montrealissa pienissä vaikeuksissa. Viime viikon pelit painoittuivat kovasti sateen takia loppuviikkoon ja finaalin ensimmäisessä erässä hänellä oli selvästi pieniä käynnistysvaikeuksia, johon Isnerin kaltaista syöttäjää vastaan meni lopulta koko erä. Montrealissa alkukierrokset hoitunevat kuitenkin Milos Raonicia myöden, joten veri punnittaneen kvartseissa Wimbledon-sankari Andy Murray'ta vastaan. Voi olla, että siinä vaiheessa ison miehen jalka voi painaa jo liikaa.
Murray'lle Montrealiin ja samalla hänen lomiltapaluuviikooonsa osui toteutuessaan varsinainen painajaiskaavio (Grigor Dimitrov, Ernests Gulbis/Marcos Baghdatis, del Potro, David Ferrer ja finaaliin kaupan päälle vielä Novak Djokovic tai Rafael Nadal). Mutta kuten sanoin jo del Potron ja Isnerin kohdalla ero tekijöiden ja "ynnämuiden" välillä on edelleen hurja, kun panokset ovat riittävät. Tuore ja itsevarma Murray on finaalissa kaaviosta huolimatta.
Kaavion yläosasta finaaliin joko kävelee Djokovic tai taistelee Nadal. Eutkäteen ajateltuna on jälleen kerran vaikea kuvitella Nadalin ottavan täältä kovinkaan montaa voittoa, mutta toisaalta mies on jaksanut yllättää monta kertaa vastaavissa tilanteissa aiemminkin. Indian Wellsin voitto keväältä ehkä viimeisimpänä esimerkkinä. Montrealin kaavio ei ole hänelle pahin mahdollinen, mutta semifinaali Djokovicia vastaan lienee jo liian paha. Automaattinen kysymysmerkki laitetaan jälleen polvien kohdalle.
Myös Djokovicille kaavio on melko mukava mahdollista "unelmasemiä" ajatellen. Uskonkin häneen edelleen ja jopa niin paljon, että sunnuntaina salamavaloissa paistattelee pienen tauon jälkeen Djokovic.
Näin mennään:
Puolivälierät:
Djokovic-Nishikori
Nadal-Haas
Berdych-Ferrer
Murray- del Potro
Välierät:
Djokovic-Nadal
Murray-Ferrer
Finaali:
Djokovic-Murray
Voittaja:
Djokovic
Totuushan on se, että Wimbledonin jälkeen tämä on ensimmäinen sen luokan kisa, joka alkaa ennakkoon jo tosissaan taas kiinnostamaan. Kiinnostusta lisää luonnollisesti se, että isot pojat ja nimet ovat jälleen joukolla mukana ja se, että US Open väijyy jo muutaman viikon päässä. Asetelmia haetaan ja niitä myös saadaan juuri näissä kisoissa.
Toki myös eilinen finaali Washingtonissa antoi jo hyvää kuvaa siitä, missä mennään kärjen ja kärkijengin takana väijyvän porukan suhteen. Juan Martin del Potron peli on tällä hetkellä suurelta osin niin jäätävää, että helpolla hänen silmilleen ei hypi kukaan. Ei kärkinimet, eikä isnerit.
Pelissä on hyvää marginaalia, malttia ja ideaa, toisin kuin vaikkapa Jo-Wilfried Tsongan nykyisessä räiskimisessä. Erinomainen pelikäsitys yhdistettynä del Potrolle luontaiseen hyökkäävään peliin on toimiessaan kaunista katseltavaa, oli hänen lyöntiensä estetiikasta mitä mieltä tahansa. Eikä yhtään haittaa, että pallo saa käsittämätöntä kyytiä.
Matka tähän on loukkaantumisten jälkeen ollut pitkä, mutta hienoa nähdä, että potentiaalinen taso alkaa nyt todella realisoitumaan. Ennen kaikkea vaikuttaa siltä, että taso säilyy, eikä esiinny vain yksittäisinä piikkeinä. TOP3-ranking ei tällä tasolla ole kuin ajan kysymys, mikäli paikat vaan kestävät, eikä uran toinen Grand Slam'kään välttämättä kovinkaan kaukana ole. Jo US Open saattaa tulla melko hyvään saumaan.
Washingtonin rasituksista johtuen del Potro saattaa olla Montrealissa pienissä vaikeuksissa. Viime viikon pelit painoittuivat kovasti sateen takia loppuviikkoon ja finaalin ensimmäisessä erässä hänellä oli selvästi pieniä käynnistysvaikeuksia, johon Isnerin kaltaista syöttäjää vastaan meni lopulta koko erä. Montrealissa alkukierrokset hoitunevat kuitenkin Milos Raonicia myöden, joten veri punnittaneen kvartseissa Wimbledon-sankari Andy Murray'ta vastaan. Voi olla, että siinä vaiheessa ison miehen jalka voi painaa jo liikaa.
Murray'lle Montrealiin ja samalla hänen lomiltapaluuviikooonsa osui toteutuessaan varsinainen painajaiskaavio (Grigor Dimitrov, Ernests Gulbis/Marcos Baghdatis, del Potro, David Ferrer ja finaaliin kaupan päälle vielä Novak Djokovic tai Rafael Nadal). Mutta kuten sanoin jo del Potron ja Isnerin kohdalla ero tekijöiden ja "ynnämuiden" välillä on edelleen hurja, kun panokset ovat riittävät. Tuore ja itsevarma Murray on finaalissa kaaviosta huolimatta.
Kaavion yläosasta finaaliin joko kävelee Djokovic tai taistelee Nadal. Eutkäteen ajateltuna on jälleen kerran vaikea kuvitella Nadalin ottavan täältä kovinkaan montaa voittoa, mutta toisaalta mies on jaksanut yllättää monta kertaa vastaavissa tilanteissa aiemminkin. Indian Wellsin voitto keväältä ehkä viimeisimpänä esimerkkinä. Montrealin kaavio ei ole hänelle pahin mahdollinen, mutta semifinaali Djokovicia vastaan lienee jo liian paha. Automaattinen kysymysmerkki laitetaan jälleen polvien kohdalle.
Myös Djokovicille kaavio on melko mukava mahdollista "unelmasemiä" ajatellen. Uskonkin häneen edelleen ja jopa niin paljon, että sunnuntaina salamavaloissa paistattelee pienen tauon jälkeen Djokovic.
Näin mennään:
Puolivälierät:
Djokovic-Nishikori
Nadal-Haas
Berdych-Ferrer
Murray- del Potro
Välierät:
Djokovic-Nadal
Murray-Ferrer
Finaali:
Djokovic-Murray
Voittaja:
Djokovic
07/06/2013
Ennakko: Roland Garros 2013, semifinaali David Ferrer vs. Jo-Wilfried Tsonga
Ja tämä toinen. Voi veljet! Herkullinen asetelma tässäkin. Voisin melkein väittää, että jollain tapaa tämä on jopa mielenkiintoisempi ottelu näistä semeistä, sillä näille pelaajille isojen turnausten voittaminen ei ole niin arkipäiväistä kuin nadaleille ja djokoviceille ja nyt on molemmilla ns. paikka.
Kumpikin jahtaa siis ensimmäistä Grand Slam -titteliään. Ferrer myös ensimmäistä finaaliaan. Eikä Tsongallakaan ole kuin yksi finaali ja sekin yli viiden vuoden takaa, joten käsittämättömän hieno mahdollisuus tämä on nyt molemmille. Ferrer lisäksi tiedostanee myös sen tosiseikan, ettei näitä paikkoja ole enää ihan tuhlattavaksi saakka. Toivottavasti tämä ei tule kuitenkaan näkymään kummankaan pelaajan otteissa, vaan molemmat pelaisivat parasta peliään.
Pelityylillisesti pelaajissa on pelin kannalta se mielenkiintoisin kontrasti. Siinä missä kotiyleisön suosikki Tsonga tykittää yleisön pauhatessa menemään, kipittää Ferrer tässäkin ottelussa kilometritolkulla samalla siinä tiukasti roikkuen, raastaen, taistellen, tuupaten ja vastaan iskien.
Tsongalta kysytäänkin malttia omaan tahkoamiseensa, sillä Ferrer osaa kyllä voittaa lempialustallaan tämän luokan tykittäjiäkin tylsyttämällä usein heidän pelistään sen terävimmän terän ja iskemällä myös itse.
Ferrerin liike ja fysiikka tuo hieman sitä aspektia Tsongan kannalta lisää, jota esimerkiksi Federeriä vastaan ei ihan samassa suhteessa ollut. Toistoja tulee hurja määrä ja pitää olla myös valmiutta jauhamiseen. Pisteet rakentunevat pala palalta enemmän ja kärsivällisyytta vaaditaan.
Tsongalla on kuitenkin monipuoliset lyönnit, paljon eri lyöntisuuntia hyökkäyspelaamisessaan sekä parempi syöttö, joten uskon Tsongan pelaavan kotiyleisönsä edessä kuin hurmiossa ja vievän tämän neljässä 7-6, 3-6, 6-2, 6-3.
Hyvää tennisiltaa kaikille!
Kumpikin jahtaa siis ensimmäistä Grand Slam -titteliään. Ferrer myös ensimmäistä finaaliaan. Eikä Tsongallakaan ole kuin yksi finaali ja sekin yli viiden vuoden takaa, joten käsittämättömän hieno mahdollisuus tämä on nyt molemmille. Ferrer lisäksi tiedostanee myös sen tosiseikan, ettei näitä paikkoja ole enää ihan tuhlattavaksi saakka. Toivottavasti tämä ei tule kuitenkaan näkymään kummankaan pelaajan otteissa, vaan molemmat pelaisivat parasta peliään.
Pelityylillisesti pelaajissa on pelin kannalta se mielenkiintoisin kontrasti. Siinä missä kotiyleisön suosikki Tsonga tykittää yleisön pauhatessa menemään, kipittää Ferrer tässäkin ottelussa kilometritolkulla samalla siinä tiukasti roikkuen, raastaen, taistellen, tuupaten ja vastaan iskien.
Tsongalta kysytäänkin malttia omaan tahkoamiseensa, sillä Ferrer osaa kyllä voittaa lempialustallaan tämän luokan tykittäjiäkin tylsyttämällä usein heidän pelistään sen terävimmän terän ja iskemällä myös itse.
Ferrerin liike ja fysiikka tuo hieman sitä aspektia Tsongan kannalta lisää, jota esimerkiksi Federeriä vastaan ei ihan samassa suhteessa ollut. Toistoja tulee hurja määrä ja pitää olla myös valmiutta jauhamiseen. Pisteet rakentunevat pala palalta enemmän ja kärsivällisyytta vaaditaan.
Tsongalla on kuitenkin monipuoliset lyönnit, paljon eri lyöntisuuntia hyökkäyspelaamisessaan sekä parempi syöttö, joten uskon Tsongan pelaavan kotiyleisönsä edessä kuin hurmiossa ja vievän tämän neljässä 7-6, 3-6, 6-2, 6-3.
Hyvää tennisiltaa kaikille!
04/06/2013
Ennakko: Roland Garros 2013, puolivälierät I
Kvartsiaika. Nopeahko ennakko.
David Ferrer vs. Tommy Robredo
Päivän selvin matsi.
Robredo on pelannut järkyttävän määrän tennistä viimeisten kolmen kierroksen aikana. Hän on kaikissa noissa otteluissaan ollut erin 0-2 tappiolla, mutta noussut kaikissa voittoon. Tänäänkin hän on erissä 0-2 tappiolla, mutta nousu jää tekemättä.
Ferrerin kaltainen seinä tässä vaiheessa turnausta kolmen viisieräisen ottelun jälkeen olisi painajainen Teräsmiehellekin.
Nyt jos koskaan on turha puhua minkäänlaisista nyansseista tai lyöntikulmista. Tämä on brutaali teurastus tyyliin 6-3, 6-2, 6-1. Believe you me.
Roger Federer vs. Jo-Wilfried Tsonga
The match of the day.
Nähtäväksi jää, miten Roger Federer on toipunut toissapäiväisestä viisieräisestään Gilles Simonia vastaan. En usko, että kunto näyttelee välttämättä vielä hurjan isoa roolia, sillä alkukierroksilla Roger lienee ollut kentällä jälleen kerran nopeimpia ellei peräti nopein pelaaja jäljellä olevista.
Toki, mitä pidemmälle ottelu etenee, tulevat pienet marginaalit kulmiin menemisissä selvemmin esille ja voihan se vanhan miehen jaloissa alkaa tuntumaankin. Palautuminen on aina arvoitus, kun ikää alkaa tulla.
Tsonga on selviytynyt tänne asti melko kevyellä kuormalla ja on ihanteellisessa positiossa nyt Federerin kaatamista ajatellen. On kotiyleisö ja kaikki. Lisäksi hän on jo onnistunut Federerin Grand Slam -tasollakin voittamaan, joten lienee vain ajan kysymys, milloin hän alkaa tehdä sitä toistuvasti, eikä vain yksittäisinä suorituspiikkeinä.
Tsongalta toki vaaditaan nyt ennen kaikkea varmaa ja painavaa hyökkäyspelaamista, mikä ei ole koskaan helppo yhtälö. Federerin puolustuspeli on salakavalan tehokasta, vaikkei se hänen paras avunsa kentällä olekaan. Hän saattaa läväyttää vastapalloon oman iskupaikkansa milloin tahansa, varsinkin jos hyökkääjä on huolimaton. Tämän tiedostaminen tekee hyökkääjän hyökkäyspelistä usein joko väkinäistä yliyritystä tai sitten turhan arkaa virheiden pelkäämistä. Tsonga sortuu usein varsinkin tuohon ensimmäiseen. Rapatessa roiskuu niin kuin sanonta kuuluu.
Järkevällä ja maltillisella pelillä näen Tsongan mahdollisuudet olevan kuitenkin olemassa. Hyvällä liikkeellä ja kämmenkierroilla Federerin rystyä inside-outista pommittamalla pääsee jo pitkälle. Kun lisätään aggressiivinen peruspeli ja hyvä syöttäminen, niin meillä on todellinen matsi käsissämme. Voittavat kaavat lyöntikulmineen ovat siis olemassa. Koskee toki molempia pelaajia.
Varmempi, parempi ja monipuolisempi peruspeli hoitaa tämän kuitenkin vielä Federerille (6-4, 5-7, 7-6, 6-2), kuten Garros-ennakossani epäilin. Suhteellisen hyvin on muuten osunut. Ainakin puolivälieriin saakka...
David Ferrer vs. Tommy Robredo
Päivän selvin matsi.
Robredo on pelannut järkyttävän määrän tennistä viimeisten kolmen kierroksen aikana. Hän on kaikissa noissa otteluissaan ollut erin 0-2 tappiolla, mutta noussut kaikissa voittoon. Tänäänkin hän on erissä 0-2 tappiolla, mutta nousu jää tekemättä.
Ferrerin kaltainen seinä tässä vaiheessa turnausta kolmen viisieräisen ottelun jälkeen olisi painajainen Teräsmiehellekin.
Nyt jos koskaan on turha puhua minkäänlaisista nyansseista tai lyöntikulmista. Tämä on brutaali teurastus tyyliin 6-3, 6-2, 6-1. Believe you me.
Roger Federer vs. Jo-Wilfried Tsonga
The match of the day.
Nähtäväksi jää, miten Roger Federer on toipunut toissapäiväisestä viisieräisestään Gilles Simonia vastaan. En usko, että kunto näyttelee välttämättä vielä hurjan isoa roolia, sillä alkukierroksilla Roger lienee ollut kentällä jälleen kerran nopeimpia ellei peräti nopein pelaaja jäljellä olevista.
Toki, mitä pidemmälle ottelu etenee, tulevat pienet marginaalit kulmiin menemisissä selvemmin esille ja voihan se vanhan miehen jaloissa alkaa tuntumaankin. Palautuminen on aina arvoitus, kun ikää alkaa tulla.
Tsonga on selviytynyt tänne asti melko kevyellä kuormalla ja on ihanteellisessa positiossa nyt Federerin kaatamista ajatellen. On kotiyleisö ja kaikki. Lisäksi hän on jo onnistunut Federerin Grand Slam -tasollakin voittamaan, joten lienee vain ajan kysymys, milloin hän alkaa tehdä sitä toistuvasti, eikä vain yksittäisinä suorituspiikkeinä.
Tsongalta toki vaaditaan nyt ennen kaikkea varmaa ja painavaa hyökkäyspelaamista, mikä ei ole koskaan helppo yhtälö. Federerin puolustuspeli on salakavalan tehokasta, vaikkei se hänen paras avunsa kentällä olekaan. Hän saattaa läväyttää vastapalloon oman iskupaikkansa milloin tahansa, varsinkin jos hyökkääjä on huolimaton. Tämän tiedostaminen tekee hyökkääjän hyökkäyspelistä usein joko väkinäistä yliyritystä tai sitten turhan arkaa virheiden pelkäämistä. Tsonga sortuu usein varsinkin tuohon ensimmäiseen. Rapatessa roiskuu niin kuin sanonta kuuluu.
Järkevällä ja maltillisella pelillä näen Tsongan mahdollisuudet olevan kuitenkin olemassa. Hyvällä liikkeellä ja kämmenkierroilla Federerin rystyä inside-outista pommittamalla pääsee jo pitkälle. Kun lisätään aggressiivinen peruspeli ja hyvä syöttäminen, niin meillä on todellinen matsi käsissämme. Voittavat kaavat lyöntikulmineen ovat siis olemassa. Koskee toki molempia pelaajia.
Varmempi, parempi ja monipuolisempi peruspeli hoitaa tämän kuitenkin vielä Federerille (6-4, 5-7, 7-6, 6-2), kuten Garros-ennakossani epäilin. Suhteellisen hyvin on muuten osunut. Ainakin puolivälieriin saakka...
08/05/2013
Ennakko: Madrid 2013
Tätä kirjoittaessa Novak Djokovic on jo tippunut, joka harhaistaa tietysti myöhästynyttä ennakkoani pahasti. Hän oli kuitenkin ennen Madridia ainoa tappioton mies massalla tänä vuonna ja toinen, joka oli pistänyt Nadalin massalla kanveesiin, joten mielestäni kisan suurin voittajasuosikki on jo poissa pelistä.
En nähnyt Grigor Dimitrovin ja Djokovicin välistä ottelua, mkä otteluraportteja lukiessa harmittaa hitosti. Draamaa on riittänyt loukkaantumisista kramppeihin ja käänteestä toiseen. Highlightsien metsästys alkakoon.
Voitto Djokovicistä ei tee kuitenkaan Dimitrovista kisan suosikkia, mutta antaa kyllä kivan uuden tuulahduksen tämän tason kisalle. On aina kiva olla tässä mielessä väärässä, kun joku kaataa suurimpia suosikkeja. Enemmän tennis kaipaa tätä kuin big foureja.
Alusta on Madridissa siis vaihtunut takaisin punaiseksi massaksi. Viime vuoden sininen ei montaakaan pelaajaa liukkaudellaan miellyttänyt, joten sikäli on tietysti hyvä, että pelaajien ääntä ATP:ssa kuunnellaan. Toki joku ehti jo twitterissä toteamaankin, että sininen tai punainen, Djokovic liukastelee entiseen malliin... Pitäkäämme tätäkin silmällä alkukierroksilla.
Ilmanala on toki edelleen entinen eli sen vaikutukset pallon nopeampaan lentoon sekä kierteen puremattomuuteen kannattaa pitää mielessä kun otteluja ennakkoon pohtii. Voitaneenkin jossain mielessä puhua kovan kentän massatenniksestä.
Ketkä sitten tällä viikolla pärjäävät ja ketkä eivät. Oma voittajaveikkaus meni ATP World Tour Draw Challengessä jo niin vihkoon Djokovicin tappion myötä, että paljon en luottaisi edes omiin sanomisiini. Myös viime vuoden Madrid-ennakot olivat kohdaltani enemmän tai vähemmän arpomista, joten vaikeaa tämä tälläkin kertaa on.
Olisi tietysti helppoa veikata Rafael Nadalia mestariksi, nyt kun massalla pelataan ja varsinkin kun suurin peikko Djokovic on jo poissa pelistä. Tämän kauden massasaldo osoittaa Nadalille kuitenkin jo kahta tappiota, eikä Madrid ole ikinä edellä mainittujen olosuhteidensakaan puolesta Nadalille ideaalisin, joten en jaksa uskoa miehen tätä vievän.
Pelikään ei ole ollut vielä tämän kauden massoilla totutun julmaa, vaan Nadalin peliä on leimannut passiivisuus, varovaisuus, kämmenen tukkoilut ynnä muut epätyypilliset Nadal-piirteet. Moni pelaaja alkaa lisäksi löytämään myös Nadalin rystynurkan niin terävästi, ettei Nadalin kämmenalue kata enää sinne saakka.
Nadalin kaavio on lisäksi hurja, enkä itse asiassa yllättyisi jos jompi kumpi maanmies, Nicolas Almagro tai David Ferrer, miehen tiputtaisi. Siitäkin huolimatta, että veijareiden rekordit Nadalia vastaan ovat karua luettavaa. Viime vuonna juuri tässä kisassa sen teki kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässään Fernando Verdasco, joten ei se ennen kuulumatonta olisi.
Varsinkin Almagro voisi nyt karistaa Nadal apinaansa isosti pois. Hänellä on juuri sen verran terävyyttä, tai sanotaanko suoruutta lyönneissään, jolla Nadalia voisi hyvinkin satuttaa, ellei mies sula täysin.
Viime vuoden voittaja Roger Federer tekee massapaluun juuri tässä kisassa ja sanoisin, että juuri nämä olosuhteet ovat hänen kannaltaan parhaat mahdolliset massalle. Pallo liikkuu lujaa ja jos kenttä on hiemankin liukas, on hänen höyhenen kevyt liikkumisensa alustaan nähden suurta valttia jälleen kerran. Roger lienee kova ja varmasti myös nälkäinen, kun turnausvoittoja ei tältä vuodelta vielä ole. Kaaviokin vaikuttaisi ideaalilta, sillä ensimmäinen testi on tulossa vasta semifinaalissa Ferrerin, Nadalin tai Almagron muodossa.
Toisen puolen kaavio on periaatteessa melko avoin nyt kun Djokovic tippui. Joku kolmikosta Andy Murray, Jo-Wilfried Tsonga, Tomas Berdych vai sittenkin joku yllättäjä?
Dimitrovin fysiikka tuskin vielä kuitenkaan kestää koko turnausta, kun mies oli kramppaillut jo Djokovicia vastaan. Murray, sen paremmin kuin Tsongakaan ei välttämättä ole Madridissa kuin kotonaan, mutta toki esimerkiksi Murray voisi lanaamisellaan finaaliinkin saakka yltää.
Potentiaalisin finalisti lienee kuitenkin Berdych viime vuoden tapaan. On tarvittaessa hurjaa pommitusta, jota siivittää hyvä ja mahdollisesti liukkaalle massalle erinomaisesti sopiva "kevyt" jalkatyö.
Jos tältä puolelta kaaviota finaaliin päätyy joku muu kuin Berdych, niin uskoisinkin voittajan löytyvän toiselta puolen kaaviota.
Ennakot siis näin.
Puolivälierät:
Dimitrov - Tsonga
Murray - Berdych
Almagro - Ferrer
Federer - Gimeno-Traver
Välierät:
Tsonga-Berdych
Ferrer-Federer
Finaali:
Berdych-Federer
Voittaja:
Berdych
En nähnyt Grigor Dimitrovin ja Djokovicin välistä ottelua, mkä otteluraportteja lukiessa harmittaa hitosti. Draamaa on riittänyt loukkaantumisista kramppeihin ja käänteestä toiseen. Highlightsien metsästys alkakoon.
Voitto Djokovicistä ei tee kuitenkaan Dimitrovista kisan suosikkia, mutta antaa kyllä kivan uuden tuulahduksen tämän tason kisalle. On aina kiva olla tässä mielessä väärässä, kun joku kaataa suurimpia suosikkeja. Enemmän tennis kaipaa tätä kuin big foureja.
Alusta on Madridissa siis vaihtunut takaisin punaiseksi massaksi. Viime vuoden sininen ei montaakaan pelaajaa liukkaudellaan miellyttänyt, joten sikäli on tietysti hyvä, että pelaajien ääntä ATP:ssa kuunnellaan. Toki joku ehti jo twitterissä toteamaankin, että sininen tai punainen, Djokovic liukastelee entiseen malliin... Pitäkäämme tätäkin silmällä alkukierroksilla.
Ilmanala on toki edelleen entinen eli sen vaikutukset pallon nopeampaan lentoon sekä kierteen puremattomuuteen kannattaa pitää mielessä kun otteluja ennakkoon pohtii. Voitaneenkin jossain mielessä puhua kovan kentän massatenniksestä.
Ketkä sitten tällä viikolla pärjäävät ja ketkä eivät. Oma voittajaveikkaus meni ATP World Tour Draw Challengessä jo niin vihkoon Djokovicin tappion myötä, että paljon en luottaisi edes omiin sanomisiini. Myös viime vuoden Madrid-ennakot olivat kohdaltani enemmän tai vähemmän arpomista, joten vaikeaa tämä tälläkin kertaa on.
Olisi tietysti helppoa veikata Rafael Nadalia mestariksi, nyt kun massalla pelataan ja varsinkin kun suurin peikko Djokovic on jo poissa pelistä. Tämän kauden massasaldo osoittaa Nadalille kuitenkin jo kahta tappiota, eikä Madrid ole ikinä edellä mainittujen olosuhteidensakaan puolesta Nadalille ideaalisin, joten en jaksa uskoa miehen tätä vievän.
Pelikään ei ole ollut vielä tämän kauden massoilla totutun julmaa, vaan Nadalin peliä on leimannut passiivisuus, varovaisuus, kämmenen tukkoilut ynnä muut epätyypilliset Nadal-piirteet. Moni pelaaja alkaa lisäksi löytämään myös Nadalin rystynurkan niin terävästi, ettei Nadalin kämmenalue kata enää sinne saakka.
Nadalin kaavio on lisäksi hurja, enkä itse asiassa yllättyisi jos jompi kumpi maanmies, Nicolas Almagro tai David Ferrer, miehen tiputtaisi. Siitäkin huolimatta, että veijareiden rekordit Nadalia vastaan ovat karua luettavaa. Viime vuonna juuri tässä kisassa sen teki kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässään Fernando Verdasco, joten ei se ennen kuulumatonta olisi.
Varsinkin Almagro voisi nyt karistaa Nadal apinaansa isosti pois. Hänellä on juuri sen verran terävyyttä, tai sanotaanko suoruutta lyönneissään, jolla Nadalia voisi hyvinkin satuttaa, ellei mies sula täysin.
Viime vuoden voittaja Roger Federer tekee massapaluun juuri tässä kisassa ja sanoisin, että juuri nämä olosuhteet ovat hänen kannaltaan parhaat mahdolliset massalle. Pallo liikkuu lujaa ja jos kenttä on hiemankin liukas, on hänen höyhenen kevyt liikkumisensa alustaan nähden suurta valttia jälleen kerran. Roger lienee kova ja varmasti myös nälkäinen, kun turnausvoittoja ei tältä vuodelta vielä ole. Kaaviokin vaikuttaisi ideaalilta, sillä ensimmäinen testi on tulossa vasta semifinaalissa Ferrerin, Nadalin tai Almagron muodossa.
Toisen puolen kaavio on periaatteessa melko avoin nyt kun Djokovic tippui. Joku kolmikosta Andy Murray, Jo-Wilfried Tsonga, Tomas Berdych vai sittenkin joku yllättäjä?
Dimitrovin fysiikka tuskin vielä kuitenkaan kestää koko turnausta, kun mies oli kramppaillut jo Djokovicia vastaan. Murray, sen paremmin kuin Tsongakaan ei välttämättä ole Madridissa kuin kotonaan, mutta toki esimerkiksi Murray voisi lanaamisellaan finaaliinkin saakka yltää.
Potentiaalisin finalisti lienee kuitenkin Berdych viime vuoden tapaan. On tarvittaessa hurjaa pommitusta, jota siivittää hyvä ja mahdollisesti liukkaalle massalle erinomaisesti sopiva "kevyt" jalkatyö.
Jos tältä puolelta kaaviota finaaliin päätyy joku muu kuin Berdych, niin uskoisinkin voittajan löytyvän toiselta puolen kaaviota.
Ennakot siis näin.
Puolivälierät:
Dimitrov - Tsonga
Murray - Berdych
Almagro - Ferrer
Federer - Gimeno-Traver
Välierät:
Tsonga-Berdych
Ferrer-Federer
Finaali:
Berdych-Federer
Voittaja:
Berdych
07/03/2013
Ennakko: Indian Wells 2013
Helmikuun läpsyttelyt on syytä unohtaa kutakuinkin nyt ja suunnata katseet jälleen tosipeleihin. Kauden ensimmäinen Masters 1000-sarjan turnaus alkaa Indian Wells'issä, jonne kokoontuvat kaikki kärkinimet ensimmäistä kertaa sitten Australian Openin. Tai viime vuoden Wimbledonin, miten sen nyt ottaa.
Toki helmikuussakin palloa tosissaan hakattiin, mutta totta puhuen, helmikuussa on turnauksia enemmän kuin joka sormelle ja kaikki hakevat pisteitä (ja rahaa) sieltä, mistä sitä helpoiten saa. Osa ei pelaa ehkä ollenkaan. Luonnollistahan tämä on kaikkinensa, mutta kun pakka hajaantuu ässiensä suhteen näin moneen suuntaan, on jotenkin vaikeata motivoitua seuraamaan, kuka pärjää missäkin. Kun kaikki ovat paikalla, vihdoin ja viimein myös Nadalia myöten, alkaa motivaatio ja kiinnostus kummasti kasvamaan.
Loistavasta aasinsillasta päästäänkin Nadaliin. Mies on paluunsa siis tehnyt ja kaksi voittoa kolmesta Etelä-Amerikan massaturnauksesta kertoo tietysti jotain, mutta kertooko se lopulta mitään tämän turnauksen suhteen? Enpä usko. Siitäkään huolimatta, että kenttä on kovaksi kentäksi yksi kiertueen hitaimpia ja Nadal vaikuttaisi olevan iskussa. Ferrerin murskaaminen oli kova näyte siitä, että tuskinpa kuka tahansa pääse silmille hyppimään, mutta puolivälierissä väijyvä Roger Federer saattaa hyvinkin päästä. En toisaalta ihmettelisi yhtään sitäkään ratkaisua, että Nadal pelaa tätä turnausta ikään kuin testimielessä ja testaa vain kipeän polvensa reaktioita. Mikäli se oireilee pienimmässäkin määrin, mies jättäytynee kisasta välittömästi pois. Se saattaa olla jo ennen ensimmäistä ottelua. Hänelle kauden tärkeimmät kisat ovat kuitenkin vasta tuloillaan Euroopan massakauden aikana, joten miksi ottaa turhaa riskiä nyt?
Nadal arvottiin Federerin puolelle kaaviota ja vieläpä samaan neljännekseen. Kisan kannalta melkoisen hyvää tuuria. Vai olisiko sittenkin kisaorganisaation loistavaa pelisilmää? Olisihan tuo ottelu toteutuessaan hirmuisen hieno, sillä jos nyt ihan totta puhutaan, niin onhan tässä tämän parivaljakon välisiä otteluita vähän ikävä ollut. Eikä tälle kohtaamiselle liene muuta estettä kuin Nadalin polven kunto, joten toivotaan parasta. Federer kuitenkin hoitanee tällä kertaa ja etenee aina finaaliin saakka, sillä toista tapaturmaa semissä Tomas Berdychiä vastaan tuskin tapahtuu. Varsinkaan kahden viikon sisään. Finaalia ennen ei muista liene uhkaajaksi viime vuoden voittajalle.
Kaavion yläosaan osunee myös erittäin herkullinen puolivälierä Juan Martin Del Potron ja Andy Murrayn muodossa. Del Potro on pelaamassa itseään lähemmäs ja lähemmäs kärkeä, muistuttaen meitä samalla siitä, miten vaikeaa paluu pitkän tauon jälkeen voi olla. Se voi viedä käytännössä vuosia. Pidetään tämäkin siis mielessä, kun seurataan Rafan paluuta tänä keväänä.
Andy on puolestaan pitänyt hiljaiseloa tappiollisen Australian Open finaalin jälkeen. Kunto on varmasti terästä, mutta pelituntuma voi olla aluksi aavistuksen kateissa. Muutama harjoitusrundi alle ja isku löytynee sopivasti Del Potro-kohtaamiseen.
Kisan suurin suosikki on eittämättä Novak Djokovic. Pelikunto on jälleen hirmuinen, kuten Dubaissa nähtiin. Jotenkin nyt palaa mieleen se sama fiilis kuin toissa vuonna, eli miten tuo mies voi olla voitettavissa. Liike, varmuus, tulivoima ja voitontahto ovat jälleen tapissa, joten vaikeaa miehen voittaminen on. Ja vaikka peli vähän sakkaisikin, niin mies ei vaan suostu edelleenkään häviämään. Aivan sama kuka tulee vastaan. Dimitrovit, tsongat ynnä muut siis alkupalaksi, Murray pääruuaksi ja Federer jälkiruuaksi.
Näillä siis mennään:
Puolivälierät:
Djokovic-Tsonga
Murray-Del Potro
Berdych-Ferrer
Federer-Nadal
Välierät:
Djokovic-Murray
Federer-Berdych
Finaali:
Djokovic-Federer
Voittaja:
Djokovic.
Toki helmikuussakin palloa tosissaan hakattiin, mutta totta puhuen, helmikuussa on turnauksia enemmän kuin joka sormelle ja kaikki hakevat pisteitä (ja rahaa) sieltä, mistä sitä helpoiten saa. Osa ei pelaa ehkä ollenkaan. Luonnollistahan tämä on kaikkinensa, mutta kun pakka hajaantuu ässiensä suhteen näin moneen suuntaan, on jotenkin vaikeata motivoitua seuraamaan, kuka pärjää missäkin. Kun kaikki ovat paikalla, vihdoin ja viimein myös Nadalia myöten, alkaa motivaatio ja kiinnostus kummasti kasvamaan.
Loistavasta aasinsillasta päästäänkin Nadaliin. Mies on paluunsa siis tehnyt ja kaksi voittoa kolmesta Etelä-Amerikan massaturnauksesta kertoo tietysti jotain, mutta kertooko se lopulta mitään tämän turnauksen suhteen? Enpä usko. Siitäkään huolimatta, että kenttä on kovaksi kentäksi yksi kiertueen hitaimpia ja Nadal vaikuttaisi olevan iskussa. Ferrerin murskaaminen oli kova näyte siitä, että tuskinpa kuka tahansa pääse silmille hyppimään, mutta puolivälierissä väijyvä Roger Federer saattaa hyvinkin päästä. En toisaalta ihmettelisi yhtään sitäkään ratkaisua, että Nadal pelaa tätä turnausta ikään kuin testimielessä ja testaa vain kipeän polvensa reaktioita. Mikäli se oireilee pienimmässäkin määrin, mies jättäytynee kisasta välittömästi pois. Se saattaa olla jo ennen ensimmäistä ottelua. Hänelle kauden tärkeimmät kisat ovat kuitenkin vasta tuloillaan Euroopan massakauden aikana, joten miksi ottaa turhaa riskiä nyt?
Nadal arvottiin Federerin puolelle kaaviota ja vieläpä samaan neljännekseen. Kisan kannalta melkoisen hyvää tuuria. Vai olisiko sittenkin kisaorganisaation loistavaa pelisilmää? Olisihan tuo ottelu toteutuessaan hirmuisen hieno, sillä jos nyt ihan totta puhutaan, niin onhan tässä tämän parivaljakon välisiä otteluita vähän ikävä ollut. Eikä tälle kohtaamiselle liene muuta estettä kuin Nadalin polven kunto, joten toivotaan parasta. Federer kuitenkin hoitanee tällä kertaa ja etenee aina finaaliin saakka, sillä toista tapaturmaa semissä Tomas Berdychiä vastaan tuskin tapahtuu. Varsinkaan kahden viikon sisään. Finaalia ennen ei muista liene uhkaajaksi viime vuoden voittajalle.
Kaavion yläosaan osunee myös erittäin herkullinen puolivälierä Juan Martin Del Potron ja Andy Murrayn muodossa. Del Potro on pelaamassa itseään lähemmäs ja lähemmäs kärkeä, muistuttaen meitä samalla siitä, miten vaikeaa paluu pitkän tauon jälkeen voi olla. Se voi viedä käytännössä vuosia. Pidetään tämäkin siis mielessä, kun seurataan Rafan paluuta tänä keväänä.
Andy on puolestaan pitänyt hiljaiseloa tappiollisen Australian Open finaalin jälkeen. Kunto on varmasti terästä, mutta pelituntuma voi olla aluksi aavistuksen kateissa. Muutama harjoitusrundi alle ja isku löytynee sopivasti Del Potro-kohtaamiseen.
Kisan suurin suosikki on eittämättä Novak Djokovic. Pelikunto on jälleen hirmuinen, kuten Dubaissa nähtiin. Jotenkin nyt palaa mieleen se sama fiilis kuin toissa vuonna, eli miten tuo mies voi olla voitettavissa. Liike, varmuus, tulivoima ja voitontahto ovat jälleen tapissa, joten vaikeaa miehen voittaminen on. Ja vaikka peli vähän sakkaisikin, niin mies ei vaan suostu edelleenkään häviämään. Aivan sama kuka tulee vastaan. Dimitrovit, tsongat ynnä muut siis alkupalaksi, Murray pääruuaksi ja Federer jälkiruuaksi.
Näillä siis mennään:
Puolivälierät:
Djokovic-Tsonga
Murray-Del Potro
Berdych-Ferrer
Federer-Nadal
Välierät:
Djokovic-Murray
Federer-Berdych
Finaali:
Djokovic-Federer
Voittaja:
Djokovic.
22/01/2013
Ennakko: Australian Open 2013, puolivälierät II
Kaavion yläosan semifinaalipariksi muodostui lopulta se Ferrer-Djokovic, jota turnausennakossani haistelinkin. Sen verran näköjään tuli vedettyä ristiin, että puolivälieräennakossa olin jo antamassa Berdychille toista paikkaa Djokovicin kustannuksella. Se oli virhe. Djokovic oli lopulta täysin freesi henkisesti ja ihme kyllä myös fyysisesti. Berdych ei todennäköisesti tuota parempaa paikkaa saa Djokovicin kaatamiseksi Grand Slam -tasolla, joten hänet voidaan tällä erää unohtaa täysin. Silence of the lamb.
Mutta sitten toisiin puolivälieräpareihin.
Ensi yönä Suomen aikaa kohtaavat Andy Murray ja Jeremy Chardy. Nyt täytyy sanoa, että ihan vähään aikaan en ole helpompaa puistokävelyä Grand Slam -välierään nähnyt kuin Andyn lonniminen tässä turnauksessa. Haase, Sousa, Berankis ja väsynyt Simon eivät ole minkään tason mittareita tämän kaliiberin miehelle, eikä sitä ole Jeremy Chardykaan. Aivan sama vaikka kuinka olisi Del Potron tappaja.
Nyt on kyyti kylmää helteestä huolimatta ja Andy vaikka juoksee tämän tason jätkät suohon. Ainut potentiaalinen vaara piileekin juuri tuossa. Nyt ei kannata olla passiivinen missään vaiheessa, vaan on pidettävä jalka kaasulla koko matka. On viimeinen hetki treenata aggressiivinen hyökkäyspeli kuntoon ennen tiukkaa semifinaalia ja selvitä ennätyksellisen kevyellä kuormalla sinne asti ja juosta tarvittaessa vaikka sitten siellä.
Tähän puolivälierään on turha käyttää nyt enempää aikaa. Andy vie 3-0. Betsit kehiin. Jos jostain löytyy yli 1.10 kerroin, tarttukaa kiinni ja ottakaa se kymmenen pinnan kurssinousu ilolla vastaan.
Toinen pari on hieman mielenkiintoisempi, mutta vain hieman. Jo-Wilfried Tsonga vastaan Roger Federer. Federer on tehnyt selvää kaikista ja tekee sitä Tsongastakin. Tällä alustalla Tsongalta vaaditaan melkoista flow'ta, että peli pysyy täydet kolme erää kasassa Federeriä vastaan, joka johtaakin keskinäisiä 8-3. Ei anneta sen kuitenkaan täysin hämätä, sillä usein on menty pidemmän kautta. Tsongakin siis periaatteessa tietää miten Roger on voitettavissa, eikä hän varmaankaan minkäänlaista alemmuutta tässä tunne. Onhan se tietysti vielä niinkin, että uusi peli on aina uusi peli.
Tsonga tulee murjomaan ja moukaroimaan välillä näyttävästikin, mutta sortuu ja kaatuu lopulta virheisiinsä ja yksinkertaisesti Federerin paremmuuteen. Kun Roger saa puolittaisenkin paikan, alkaa sellainen mylly, jossa Tsonga ei kauaa pysy. Hänen liikkeensä ei vaan riitä nyt. Tsongan rystylläkään ei pysty tarpeeksi Federerin rystyä rikkomaan ja kun jatkuva kämmenelle kiertäminenkin avaa kentän Federerin rystynäpäytyksille pitkin linjaa, niin tarkkana saa olla. Koko ajan on myös varottava sitä, ettei Federer pääse kiertämään kämmenelleen ja rankaisemaan inside-out-kämmenellään Tsongan rystylle, jossa isonkin miehen ulottuvuus kahdella kädellä lyötäessä on rajoittunutta. Federerin asearsenaali on siis kattavampi ja siihen tämä kai loppupeleissä kulminoituukin. Sekä siihen, ettei Tsonga saa Federerin peliä (rystyä) millään rikki.
Eipä siis ole kaukana 3-0 tässäkään. Tsongalla tulee toki usein se järkyttävän hyvä hetki, joten erävoitto voi olla mahdollinen, mutta siihen se jääkin.
Mutta sitten toisiin puolivälieräpareihin.
Ensi yönä Suomen aikaa kohtaavat Andy Murray ja Jeremy Chardy. Nyt täytyy sanoa, että ihan vähään aikaan en ole helpompaa puistokävelyä Grand Slam -välierään nähnyt kuin Andyn lonniminen tässä turnauksessa. Haase, Sousa, Berankis ja väsynyt Simon eivät ole minkään tason mittareita tämän kaliiberin miehelle, eikä sitä ole Jeremy Chardykaan. Aivan sama vaikka kuinka olisi Del Potron tappaja.
Nyt on kyyti kylmää helteestä huolimatta ja Andy vaikka juoksee tämän tason jätkät suohon. Ainut potentiaalinen vaara piileekin juuri tuossa. Nyt ei kannata olla passiivinen missään vaiheessa, vaan on pidettävä jalka kaasulla koko matka. On viimeinen hetki treenata aggressiivinen hyökkäyspeli kuntoon ennen tiukkaa semifinaalia ja selvitä ennätyksellisen kevyellä kuormalla sinne asti ja juosta tarvittaessa vaikka sitten siellä.
Tähän puolivälierään on turha käyttää nyt enempää aikaa. Andy vie 3-0. Betsit kehiin. Jos jostain löytyy yli 1.10 kerroin, tarttukaa kiinni ja ottakaa se kymmenen pinnan kurssinousu ilolla vastaan.
Toinen pari on hieman mielenkiintoisempi, mutta vain hieman. Jo-Wilfried Tsonga vastaan Roger Federer. Federer on tehnyt selvää kaikista ja tekee sitä Tsongastakin. Tällä alustalla Tsongalta vaaditaan melkoista flow'ta, että peli pysyy täydet kolme erää kasassa Federeriä vastaan, joka johtaakin keskinäisiä 8-3. Ei anneta sen kuitenkaan täysin hämätä, sillä usein on menty pidemmän kautta. Tsongakin siis periaatteessa tietää miten Roger on voitettavissa, eikä hän varmaankaan minkäänlaista alemmuutta tässä tunne. Onhan se tietysti vielä niinkin, että uusi peli on aina uusi peli.
Tsonga tulee murjomaan ja moukaroimaan välillä näyttävästikin, mutta sortuu ja kaatuu lopulta virheisiinsä ja yksinkertaisesti Federerin paremmuuteen. Kun Roger saa puolittaisenkin paikan, alkaa sellainen mylly, jossa Tsonga ei kauaa pysy. Hänen liikkeensä ei vaan riitä nyt. Tsongan rystylläkään ei pysty tarpeeksi Federerin rystyä rikkomaan ja kun jatkuva kämmenelle kiertäminenkin avaa kentän Federerin rystynäpäytyksille pitkin linjaa, niin tarkkana saa olla. Koko ajan on myös varottava sitä, ettei Federer pääse kiertämään kämmenelleen ja rankaisemaan inside-out-kämmenellään Tsongan rystylle, jossa isonkin miehen ulottuvuus kahdella kädellä lyötäessä on rajoittunutta. Federerin asearsenaali on siis kattavampi ja siihen tämä kai loppupeleissä kulminoituukin. Sekä siihen, ettei Tsonga saa Federerin peliä (rystyä) millään rikki.
Eipä siis ole kaukana 3-0 tässäkään. Tsongalla tulee toki usein se järkyttävän hyvä hetki, joten erävoitto voi olla mahdollinen, mutta siihen se jääkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)