Vuosi, josta piti tulla yksi yksipuolisimmista tennisvuosista, sai lopulta käänteensä heti Ranskan avointen jälkeen, kun Novak Djokovicin kone alkoi yskiä, enkä usko, että US Open tuo helpotusta.
Kauden jälkimmäinen puolisko ei ole alkanut serbille hyvin. Oli taustalla ongelmia ja vammoja tai ei, niin asiat eivät ole edenneet serbin suunnittelemalla tavalla. Suurten saavutusten jälkeen, kuten Nole Slamin sekä Roland Garrosin valloituksen, serbin henkinen tankki on ollut varmasti täysin tyhjä. On ehkä ollut vaikea löytää uutta motivaatiota ja jos myös ongelmat kentän ulkopuolella pitävät paikkansa, niin dippi suoritustasossa ei ole yllätys.
Kun tähän lisätään miehen olympialaisissa kokema tyrmäystappio Juan Martin del Potrolle melko lailla pihalle lyötynä, on varmaa, että itseluottamuskaan ei ole nyt paras mahdollinen. Nämä ovat aina niitä tappioita, joihin kulminoituu lopulta yllättävän paljon. Aivan samaa sarjaa kuin vaikkapa Roger Federerin ensimmäinen tappio aikoinaan Rafael Nadalille Wimbledonissa tai Nadalin tappio Stan Wawrinkalle Australian finaalissa muutama vuosi sitten. Vaikka molemmat ovat ottaneet suurvoittoja vielä näiden jälkeenkin, niin jotain näissä menee aina rikki. Pelaaja ikään kuin herää unestaan ja tajuaa olevansa kuolevainen. Niin myös Novak Djokovic.
Jos miehen esiin nostama rannevamma ei ole pelkkää paineenpoistoa ison kisan alla vaan täyttä totta, voidaan mies laskea tässä vaiheessa pois kisan voittotaistelusta. Kukaan ei voita kipeällä ranteella Grand Slamiä. Rysty oletettavasti sakkaa siis serbilläkin.
Kisan suurin suosikki onkin Andy Murray, joka ratsastaa hurjalla itseluottamuksella juuri nyt. Cincinnatin finaalitappio olympialaisista väsyneenä Marin Cilicille saattoi jättää nälkää ja poistaa "pisinputkisitäjatätä"-paineita sopivasti juuri ennen Openia. Ehdottomasti siis kisan suurin suosikki.
Tosiaan, Marin Cilic ja uran ensimmäinen Masters-voitto Openin alle toi uskoa kesällä valmentajaakin vaihtaneelle kroatialaiselle. Lisäksi hyvät muistot parin vuoden takaa tuovat vanhalle mestarille varmasti positiivista energiaa. Cilicillä on tänäkin vuonna mahdollisuus mennä todella pitkälle, ehkä jopa voittoon saakka.
Hienon paluun takaisin huipulle tehnyt Juan Martin del Potro on pelaaja, jota koko porukka pelkää kuitenkin ehkä eniten. Miehen isoin peli on toimiessaan niin hurjaa, että sillä kaatuu kaikki New Yorkissa. Mutta. Miehen otteissa saattaa esiintyä ailahtelua, joten vaaran paikkoja ovat erityisesti ne vähän pienemmät ottelut alkukierroksilla. Toisella viikolla mies on hurjan vaarallinen, ellei alla ole isoa kuormaa.
Rafael Nadalin kaavio näyttää sopivan haastavalta alusta asti ja jos mies rakentaa hyvän Rion päälle myös hyvää Openia, niin mahdollisuudet ovat semifinaalin tuntumassa riippuen toki kovasti Djokovicin tilanteesta. Serbin kohtaaminen välierässä on liian paha nykyisin, mutta kenen tahansa muun ei sitä välttämättä ole. Taisteluilme on löytynyt ja Nadal on toisella viikolla usein paha. Ainakin hankala voitettava, vaikka peli ei olisikaan tapissa. Isompi menestys vaatii kuitenkin sitä, että mies pelaa rohkeasti heti turnauksen alusta saakka ja syöttää erityisen hyvin. Lyönti ei saa jäädä lyhyeksi tai joku alkukierrosten pommittaja tulee lyömään espanjalaisen ulos.
Kaavion alapuolelta voidaan nostaa vielä olympialaiset skipannut Milos Raonic. Wimbledonin finaali antaa uskoa tekemiseen, mutta edelleen se vaikein viimeinen aita on ylittämättä. Peli jää hieman liian monotoniseksi tulitukseksi, johon parhaat pystyvät lopulta mukautumaan. En millään usko, että se voitto tulisi vielä Openissakaan, sillä kovakuntoisia tähtiä on vieläkin liikaa edessä. Muiden hiipumisten varassa siis edelleen.
Näin käy:
Puolivälierät:
Djokovic vs Cilic
Nadal vs Raonic
Del Potro vs Kyrgios
Murray vs Nishikori
Välierät:
Cilic vs Nadal
Del Potro vs Murray
Finaali:
Cilic vs Murray
Voittaja:
Murray.
