Massakausi huipentuu seuraavan kahden viikon aikana, sillä vuorossa on kauden toinen Grand Slam, Roland Garros! Tästä tuttuun tapaaan ennakko kehiin!
Asetelmat
Massakauden aikana on ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä, mutta sanomattakin on selvää, että ennakkoon ajatellen kisaan on muotoutumassa jälleen niin kovin tuttu tarina. Rafael Nadal vie ja muut vikisee.
Espanjalaisen edellinen Roland Garros-voitto noin puoli vuotta sitten syksyn viileämmissä olosuhteissa ilman erätappioita oli hurja näyttö siitä, että lopulta kylmempi kelikään ei ole este Nadalin massadominoinnille. Tällä alustalla hänen pelitasonsa on yksinkertaisesti aivan toisella tasolla kuin muilla.
Nyt kun luvassa syksyä lämpimämpää säätä ja pallo pomppaa Nadalin kierrehelvetissä yhä korkeammalle, on vaikea nähdä, että tämän massakauden aikana hurjasti menoaan parantanutta Nadalia pystyisi kukaan ilman hirmuista spesiaalipäivää tai Nadalin loukkaantumista pysäyttämään.Haastajia toki riittää, mutta onko heistä siihen? Nadalin voittaminen massalla paras viidestä erästä -ottelussa lienee urheilumaailman tekemättömin paikka. Massalla fyysisesti edelleen hyvin vahva Nadal mukautuu moneksi ja löytää tavat iskeä armotta vastustajan heikkoon kohtaan. Kun pitkät ottelut sekä hidas alusta tarjoavat Nadalille aikaa, niin kovin vaikea yhtälö tämä muille edelleen on.
Itse kaavio on hyvin mielenkiintoinen, sillä ensimmäistä kertaa noin sataan vuoteen sekä Nadal, Novak Djokovic ja Roger Federer ovat kaikki samalla puolen kaaviota.
Kaavion alaosassa riittää puolestaan panosta nuorempien haastajien osalta. Joku heistä voi oikeasti jopa sulaa tämän mahdollisuuden edessä. Kovin moni haluaa isoksi pojaksi isojen poikien joukkoon, sillä moni heistä haluaa osoittaa kuuluvansa siihen pieneen joukkoon, joka Grand Slameistä oikeasti taistelee. Ensimmäistä kertaa monella nuoremmalla pelurilla onkin todella iso mahdollisuus mennä finaaliin eräänlaisesta haastajaporukasta.
Suosikit
Tosiaan, Rafael Nadal. The man to beat. Perusteluja ei ole vaikea löytää tänäkään vuonna, sillä vaarallisen kehitysjatkumon päässä peli jälleen tämän kauden Garrosilla on. Jos Monte Carlossa pelissä oli Nadalinkin mittapuulla jopa tylsää takakenttäpeliä, niin pikkuhiljaa matkaan ovat tarttuneet stopparit, lisääntynyt verkkopelaaminen, parantunut syöttöpeli ja ennen kaikkea rohkeus pelata rohkeasti. Ei peli vieläkään aivan tapissa ole ollut, mutta viremittari osoittaa koilliseen erittäin vahvasti. Lisäksi hänellä on aikaa parantaa turnauksen aikana, kuten hän aina yleensä tekee.
Alkumatkaan Nadalilla osuu toki heti jonkinlaisia testejä, kuten Aleksei Popyrin (1. kierros), syksyn Garrosin stopparikuningas (huom. on lisäksi myös Nadalille aina hankala vasurivastus) Hugo Gaston (2. kierros), hyvävireinen Cameron Norrie tai Lorenzo Sonego (3. kierros) ja viime vuonna Nadalia kenties eniten Garrosilla haastanut Jannik Sinner (4. kierros). Nämä siis pahimmillaan jo ennen puolivälieriä. Kaavio ei ole helpoin, varsinkin kun myös siis Djokovic ja Federer majailevat tällä puolen kaaviota. Heistä Nadal voi toki kohdata vain toisen.
Jos Nadal jostain syystä kaatuisi Garrosilla, niin potentiaalisin kaataja lienee edelleen sittenkin Novak Djokovic, joka on tosin ottanut Nadalilta lukua viimeisimmissä massaotteluissa. Toki edelliskohtaamisessa Rooman finaalissa Djokovic taisteli itselleen erän, mutta jossain mielessä se oli Nadalilta ehkä työtapaturma. Tai sitten ei.
Serbillä on nimittäin kyky pelata itseään isoksi niin kentällä kuin Nadalin korvien välissä. Jopa viime vuoden Garros-finaalissa Djokovicillä oli vain seitsemästä voitetusta geimistä huolimatta omat paikkansa nousta takaisin otteluun. Jos hän onnistuu jollain tapaa horjuttamaan Nadalin itseluottamusta, mitä vain voi tapahtua. Toki voitto vaatisi myös pelillisesti hurjimman Djokovicin, jota ei mielestäni ole vähään aikaan nähty. Pelissä ei ole samanlaista vaivattomuutta tai letkeyttä kuin tylyimpinä dominointijaksoina. Djokovicin maaninen Grand Slamien metsästys on lisännyt painetta omaan tekemiseen. Henkisesti kuppi menee nurin nyt hyvinkin helposti, kuten viimeksi tällä viikolla kotiturnauksessa Belgradissa. Miksi ihmeessä hän muuten pelasi ylipäätään tällä viikolla tällaisen täyden viikon nollaturnauksen Grand Slamin alle? Toki kyseessä oli kotiturnaus, mutta pomminvarma toinen viikko Roland Garrosilla ei ole fyysisesti mikään puistokävely Djokovicillekaan.
Kaavion alaosasta finaaliin nousee melko varmasti nuori haastaja ja on suorastaan äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, kuka se on.
Vaihtoehtoja on periaatteessa monta, mutta tätä massakautta peilaten, on pakko nostaa Kreikan Stefanos Tsitsipas, joka otti Monte Carlon massoilla ensimmäisen Masters-voittonsa. Peli on kehittynyt, se on massalle hyvin sopien myös riittävän monipuolista ja kun kreikkalaisen syöttäminen alkaa kestää vertailun aivan terävimmän kärjen kanssa, niin pelillinen paketti on paremmin ja premmin kasassa.
Tennis ei kuitenkaan ole vain pelistä tai lyönneistä kiinni, mikä tekee lajista lopulta niin upean. Myös fysiikan ja pään tulee olla aivan mintissä Grand Slamejä voittaakseen. Tsitsipaksen kompastuskivi on tälläkin kaudella ollut tietty mentaalinen keskeneräisyys. Hänellä on ollut niin Nadal kuin Djokovickin tällä massakaudella jo hyvin pelillisessä koukussa, mutta ottelut ovat kääntyneet silti tappioiksi. Se ei lupaa hyvää Slamia varten. Joskus tämä viimeinenkin aita tulee tietysti ylitettyä, mutta onko se jo nyt, on yksi turnauksen isoimpia kysymyksiä.
Haastajat
Roland Garrosista ei nykyään voi puhua ilman mainintaa Dominic Thiemistä. Turnauksen kaksinkertainen finalisti otti ensimmäisen Grand Slam-voittonsa syksyllä US Openissa, jonka finaalissa kaatui henkien taistossa toinen tämän turnauksen isoimmista haastajista eli Alexander Zverev.
Thiemin osalta jotain vaikuttaa menneen kuitenkin rikki New Yorkissa, enkä ole varma onko se vieläkään parantunut. Varmasti yksi iso unelma US Openissa toteutui, mikä vaatii tietysti oman sulattelunsa. Olin kuitenkin lähes varma, että tuon voiton jälkeen Thiemissä on ainesta jopa jonkin sortin dominaattoriksi, koska voitto tuli vieläpä ikään kuin väärässä paikassa. Roland Garrosillahan hänen piti Grand Slaminsä ottaa.
En siis ole varma, onko itävaltalainen mentaalisesti tai fyysisesti vieläkään sellaisessa iskussa, että voitto olisi nyt mahdollinen. Hänen pelinsä elää tietynlaisesta äärimmäisestä fyysisyydestä ja varsinkin massalla hänen runttaava yläkierrepelinsä vaatii esimerkiksi jaloilta täydellisen terävyyden ja voimantuoton. Jos sitä ei ole, kuten tämän vuoden massoilla on harmilsemme näyttänyt, niin periaatteessa kuka tahansa voi kaataa Thiemin. Valitettavasti.
Zverev puolestaan nosti tasonsa US Openissa uudelle tasolle ja on ollut näistä kahdesta haastajasta se, kumman taso on lopulta pitänyt ellei jopa parantunut. Masters-voitto Madridin nopeiden olosuhteiden massoilta voi poikia hyviä asioita myös Garrosilla, varsinkin jos sää on helteinen. Kun Madridista tuli bonuksena vyölle myös voitto Nadalista, niin itseluottamuksesta saksalaisen menestys tuskin jää tällä kertaa kiinni.
Mustat hevoset
Voittaja löytyy varmuudella edellämainitusta viisikosta, mutta on kuitenkin iso joukko pelaajia, joita kannattaa pitää silmällä. He ovat yksittäisissä otteluissa enemmän kuin valmiita kaatamaan periaatteessa kenet tahansa. Turnausvoittoon otteet eivät riitä millään, mutta nimet Christian Ruud, Carlos Alcaraz, Lorenzo Sonego, Jannik Sinner, Andrei Rublev, Aslan Karatsev, Daniel Evans, Christian Garin ja Lorenzo Musetti kannattaa vähintäänkin ympyröidä ainakin alkukierroksilla sekä niissä isompien haastamisotteluissa. Tuossa joukossa on ainakin kaksi ellei peräti kolme tulevaa Grand Slam-mestaria ja ehkäpä juuri Garrosilla.
Pakka onkin nyt niin avoin, että yllätyksiä, suuriakin, nähdään aivan varmasti.
Aber wo ist Roger Federer? Daniil Medvedev? Emil Ruusuvuori?
Niinpä. Aloitetaan Medvedevistä. On suuri vaara, että venäläinen on Ranskassa tänäkin vuonna lähinnä turistina, sillä massapeli ei missään nimessä ole hänen leipälajinsa. Voimantuotto ja luotisuorien lyöntien marginaalien ylläpito ei ole massalla se helpoin yhtälö. Kun tähän komboon lisätään massaliikkumisen haasteet, niin kakkossijoitettuna kaavioarvonnan suurin voittaja lienee samalla ensimmäinen kärkinimi, joka pullahtaa ulos kaaviosta. Toisaalta, tämä kaavion osa on hyvin avoin Medvedevistä johtuen, mutta myös siitä huolimatta.
Case Federer. Aika on armoton. Primetimessaan maailman toiseksi paras massapelaaja Federer on hiipuvan fysiikkansa kanssa tällä alustalla jo liian haavoittuvainen. Jalkojen voimantuotto jää hidastuneen liikkeen vuoksi vaillinaiseksi ja massalla vaadittava intensiivinen liikkuminen on muisto vain. Keveyttä liikkumisessa toki riittää edelleen, mutta terävyyttä ja etenkin nopeutta ei saa enää riittävästi tässä iässä mistään taiottua. Taito ja taitava käsi pelastaa paljon, mutta ei kaikkea. Lyönnin taakse voimaa kentän suuntaan tuottamaan olisi päästävä nyt enemmän, mihin Federer kykenee. Taikatemppuja kyllä nähdään, mutta massalla se on vain silmänlumetta, tappiollisen tenniksen peittelyä.
Emilin massaotteet ovat olleet ja ovat jälleen suurennuslasin alla. Massahaasteet on tiedetty jo pitkään, eikä tämä massakausi ole osoittanut, että massa olisi se alusta, jolta isointa menestystä tulee. Iso asia on kuitenkin se, että nämä paikat Grand Slamien pääsarjassa, ilman karsintoja, ovat nyt arkipäivää, mikä on tietysti todella iso asia Emilille, kuten myös Suomi-tennikselle. Kehitystä Emilin massapelissä tulee vielä varmasti paljon matkan aikana, mutta selvää on, että nyt 1-2 voittoa olisi jo todella hyvä suoritus. Toisella kierroksella odottaisi muuten hyvin mielenkiintoinen kohtaaminen Christian Garinia vastaan, joka on voittanut Roland Garrosin poikien sarjan vuonna 2013. Voitti tuolloin finaalissa muuten muuan Alexander Zverevin. Ensimmäisellä kierroksella Emil kohtaa karsijan ja Emil on kyllä kutkuttavan sopivasti juuri Medvedevin avoimessa kaavion osassa…
Ennuste:
Välierät:
Finaali:
Nadal vs. Tsitsipas
Eurosport ja Eurosport Player näyttävät turnauksen kokonaisuudessaan.
Vasurilla-blogi/Tenniskoulu Topspin ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2021.