Toiset puolivälieräennakot kylmän rauhallisesti kehiin, vaikka ensimmäiset eivät todellakaan osuneet!
Andrey Rublev vs. Frances Tiafoe
Illan ensimmäisessä parissa kohtaavat siis kotiyleisön suosikki Frances Tiafoe sekä Venäjän Andrey Rublev. Luvassa on jokseenkin kovaa pallon lämäilyä, sillä kummankin peli on parhaimmillaan kovalyöntistä hyökkäystennistä. Varmaa on, että kumpikin yrittää napata voiton omilla aseillaan eli hyökkäämällä aina kun mahdollista. Pelin kuva voi olla tempoltaan jopa yksi turnauksen kovimmista, eräänlaista pöytätennistennistä.
Amerikkalainen otti edelliskierroksella elämänsä voiton Rafael Nadalista, joten suuri kysymys on, miten hän on käsitellyt tämän.
Ison voiton jälkeen seuraava ottelu tenniksessä on monesti hankala, joten erityisen mielenkiintoista on seurata Tiafoen henkistä kypsyyttä. Monesti pelaaja ei saa itsestään heti irti esimerkiksi samanlaista intensiteettiä kuin edellisessä ottelussa, joka oli tässäkin tapauksessa todella intensiivinen lähes koko ottelun ajan. Kysyy paljon henkistä voimavaraa päästä perättäisissä otteluissa samaan tilaan henkisesti ja sitä kautta myös fyysisesti.Toki Rublevillakin on tässä oma sanansa sanottavana. Kovaa takovan venäläisen peli on kulkenut jälleen mainiosti ja lyömisessä on puhtautta, painoa ja takomiseen kovuuteen nähden melkoisesti tasaisuutta. Joskus esiin nostamani monotonisuus pelaamisen rytmin suhteen on saanut aavistuksen lisää monipuolisuutta itse asiassa jo viime vuoden aikana, mutta peruspelaaminen on silti suurelta osin melkoista lämäilyä. Jos ottelu menee puhtaaksi lyöntikisaksi, on Rublev vahvempi ja hän pääsee kysymään Tiafoelta juuri niitä keskittymiseen ja kärsivällisyyteen liittyviä kysymyksiä.
Pelillisesti Tiafoen tuleekin rikkoa Rubevin rytmiä ja olla hyvin aktiivinen aivan kuten Nadal-ottelussa. On noustava verkolle, sotkettava alakierteillä ja vaihdeltava lyömisen tempoa. Käytännössä on siis vedettävä kovaa ja välillä jopa ylikovaa. Nadalia vastaan Tiafoe käytti tärkeät paikkansa erittäin hyvin ja iski rohkeasti periaatteessa aina kun siihen tuli tilaisuus. Hän pystyi operoimaan ihailtavasti molemmin puolin, mutta edelleen varsinkin rystypuolen tulee olla yhtä tasainen ollen samalla myös yhtä tehokas. Rublevin pitäminen varpaillaan ja tietyllä tapaa kurissa riittävän kaukana takarajasta on yksi tärkeimpiä asioita, missä Tiafoen on onnistuttava. Painavalla, yllätyksellisellä ja osin rytmittömälläkin pelillä se on täysin mahdollista.
On vaikea sanoa kumpi pelaajista kokee tilanteessa enemmän painetta varsinkin nyt kun kenelläkään jäljellä olevista pelaajista ei ole Grand Slam-voittoa. Muutenkin Slamien loppuvaiheet ovat tietysti monelle uusi tuttavuus. Tämän ison mahdollisuuden tiedostaminen voi olla jonkinlainen faktori tässäkin ottelussa. Kotiyleisön edessä Tiafoe voi yltyä hurjaankin hurmioon sen sijaan, että hän kokisi tästä jotenkin painetta. Ehkä myös Rublevin isompi menestys lähihistoriassa tuo venäläiselle hieman sellaista ennakkosuosikin viittaa, joka voi tukottaa tekemistä. Ei hänen nyt ikään kuin "kuuluisi" voittaa tätä, mutta painetta siihen suuntaan voi muodostua.
Ympäripyöreää siis on, joten nyt mennään melkein kolikon heitolla ja mutulla. Molempien voitto on perusteltua, mutta tunne, että Rublev pitää itsensä ja pelinsä paremmin kasassa on nyt vahva. Rublev siis välieriin. 3-2. Ehkä. Ehdottomasti ehkä.
Carlos Alcaraz vcs. Jannik Sinner
Tämä ottelu on ehdottomasti yksi turnauksen helmiä ja odotusarvo on aivan katossa. Olen monesti todennut, että tähän kaksikkoon kiteytynee miestenniksen tulevaisuus ja olen edelleen vahvasti sitä mieltä. Medvedevit, zverevit, tsitsipakset ja kumppanit saattavat hekin lopulta jäädä jonkinlaiseksi välisukupolveksi Nadalin, Djokovicin ja Federerin ajan jälkeen. Tässä ei ole tietenkään mitään ihmeellistä, näin se on mennyt usein aiemminkin. Toki tulee muistaa, että kestipä se tällä nykyisellä superkolmikollakin (Nadal, Djokovic, Federer) aikansa ottaa dominointi omiin käsiin. Nyt tätä samaa pinnanalaista poreilua on kuitenkin vahvasti läsnä juuri tässä Alcarazin ja Sinnerin ottelussa. Asetelmat ja ensimmäiset askeleet tähän rivalryyn alkavat siis pikkuhiljaa muodostua.
Pelaajat ovat kohdanneet toisensa nyt kolme kertaa ATP tourilla ja Sinner on voittanut kaksi viimeisintä ottelua, jotka ovat molemmat olleet vieläpä tänä vuonna (Umag massalla ja Wimbledon ruoholla), mutta ainoan kovien kenttien ottelun on vienyt hieman yllättäen Alcaraz viime syksynä Pariisin hallikisassa. Jotenkin tämä rekordi voittopaikkojen/-alustojen suhteen tuntuu jopa hassulta, sillä niin vahva Alcaraz on mielestäni massalla ja toisaalta taas Sinner kovilla kentillä. Äärimmäisen tiukkojahan ottelut ovat olleet, joten paljon ratkaistaan nytkin henkisellä tasolla.
Molemmat ovat hyvin ennakkoluulottomia nuoria eivätkä tunnu pelkäävän ketään tai mitään. Ovatpa he jo haastaneet ja voittaneetkin hyvinkin isoja nimiä, joten psyykkinen vahvuus on kummankin pelissä vahvasti läsnä. Osa otteluiden heikoista hetkistä on varsinkin Alcarazilla saattanut mennä aiemmin hieman nuoruuden höntyilyn piikkiin, mutta tänä vuonna sitä on nähty aina vain vähemmän. Alcaraz tuntuu ottavan jokaisesta hetkestä, jokaisesta pisteestä, jokaisesta ottelusta isosti opikseen, mikä on tavallaan jopa huimimpia ominaisuuksia näin nuoressa pelaajassa. Joka kerta hän tulee seuraavaan tilanteeseen entistä valmiimpana.
Kypsyyttä ja kypsymistä on toki paljon myös Sinnerin pelissä. Ei hän ole henkisesti yhtään sen heikompi. Hänen habituksensa on toki viileämpi kuin energiaa pursuavalla espanjalaisella, mutta ehkä se samalla kuvastaa juuri niitä kylmähermoisia otteita, joita Sinner väläyttelee lähes jatkuvasti.
Pelillisesti on mielenkiintoista nähdä, millaiseksi ottelu muodostuu. Molemmilla on äärettömän hyvä ja painava peruslyöntipeli molemmilta puolilta, mutta Alacaraz on pelaajista mielestäni monipuolisempi ja pyrkii lopulta sittenkin ehkä hanakammin erilaisiin ratkaisuihin. Kämmenpommeja saattaa seurata hyvinkin kämmenstoppari, mutta hallussa ovat myös tiukat kulmat hurjilla kierteillä ja suoremmat tapot oikeastaan mihin suuntaan tahansa. Tämä monipuolisuus on vertaansa vailla.
Tämä on varsinkin Sinnerin tyyppistä pelaajaa vastaan vähän kaksiteräinen miekka. Toisaalta se on juuri oikea tapa horjuttaa italialaista, mutta toisaalta Sinnerin tasaisuus ja vastaiskut ovat niin teräviä, että Alcarazin hyökkäämisen laadun tulee olla aivan maksimissa. Hölmöyksiin, keskeneräisyyksiin tai eräänlaisten ovien auki jättämisiin ei ole nyt varaa. Molemmat ovat niin taitavia pallonkäsittelijöitä ja -lyöjiä, että rankaisu on välitön, jos paikka tulee. Puolustuspelissä Alcaraz on atleettisuutensa vuoksi piirun verran vahvempi, mutta jotenkin vahva on se ajatus, että puolustamalla tätä ei voita kumpikaan. On uskallettava antaa palaa. Pelirohkeus ja sen ylläpitäminen tekeekin tästä hyvin maukkaan ottelun.
Mielenkiintoiseksi siis menee ja povaaminen on jälleen aivan kolikonheittoa. Sanotaan nyt, että Sinner vie, niin sitten Alcaraz voittaa. En siis tiedä enää itsekään, ketä tässä kohtaa ottelun voittajaksi veikkaisi. Sinner? 3-2?
