Tosiaan, ensimmäisestä luukusta perinteisin menoin julkistetaan kauden ykkönen, joka tänäkin vuonna on: taddada daa, Novak Djokovic!
Kauden loppurankingissä serbi on numero ykkönen nyt jo ennätyksellistä kuudetta kertaa. Saavutuslista alkaakin olla melkoinen. Ensi kaudella rikki menee Roger Federerin ennätysviikot maailman ykkösenä. Paljon on ollut puhetta kaikkien aikojen parhaasta, eivätkä nämä saavutukset tietenkään huomiotta jää. Djokovicinkin perusteleminen goatiksi (Greatest OF All-Time) alkaa olla täysin perusteltua., siinä missä Roger Federerin tai tämän Grand Slam-voittojen määrässä saavuttaneen Rafael Nadalinkin.
Mutta tämä kausi olisi voinut olla Djokovicille paljon enemmänkin kuin mitä hän lopulta saavutti.
Alkukauden dominoinnin uskottiin vievän Djokovicin saavutukset uusiin sfääreihin jo tänä vuonna, mutta jollain tasolla koronatauko selkkauksineen (mm. rokotevastaisuus veden parantavine voimineen, Adria Tourin koronalinko, PTPA vs. ATP -säädot) vei ehkä miehen otteista parhaan terän.
Kauden pohjanoteeraus tulikin hyvin pian lupaavasti alkaneen US Openin yhteydessä, jossa sekoilu jatkui. Linjatuomari sai Djokon suutuspäissään tulittaman pallon kaulaansa ja iso mahdollisuus uuteen Grand Slam-voittoon haihtui diskaukseen. Tuo episodi sekoitti kauden kenties lopullisesti, eikä terävintä Djokoviciä enää nähty.
Lupaavasti alkaneesta kaudesta tulikin lopulta hyvin vaikea ja arvet, jotka se jätti, voivat olla pahimmassa tapauksessa jopa lopun alkua. Mitä tapahtuu ensi vuonna? Mitä tapahtuu, kun yleisö palaa katsomoihin? Jo vuosia julkisuuskuvansa kanssa pakkomielteisesti taistellut Djokovic joutuu aloittamaan brändinsä kiillottamisen jälleen lähtöruudusta.
Samaan aikaan uusi sukupolvi tekee vahvaa tuloaan. Ei Djokonkaan tulevaisuus enää ihan dominoinnilta näytä.
