Joulukalenteri #22: Korona-ajan 22 kuukauden ranking

Tosiaan, poikkeusvuosi aiheutti poikkeuslaskentaa myös rankingin suhteen. Tänä vuonna koronan sekoitettua kaiken sovellettiin pelien uudelleen alettua rankingin laskemisessa 22 kuukauden systeemiä, jossa pelaajan rankingiin valittiin ajanjaksolta maaliskuu 2019-joulukuu 2020 pelaajan 18 parasta turnausta niin, että kahdesti pelatttujen turnausten osalta vain parempi tulos huomioitiin.

Ensi kaudella ainakin alkuvuosi mennään puolestaan 24 kuukauden systeemillä, mutta käytännössä samoin periaattein. ATP palannee kevättalvella asiaan, miten jatketaan kun koronatauon alkamisesta tulee täyteen vuosi. Käsittääkseni tämä on vielä jossain määrin avoin asia. 

(Lähde: ATP Tourin kotisivut)

Joulukalenteri #12: 12 viikkoa

Tosiaan, tätä kirjoittaessa Novak Djokovic (298) on enää 12 viikon päässä Roger Federerin ykkösranking-viikkojen määrästä (310), joka on siis kohta entinen ennätys. 

Mihin lukemaan pääseekään Djokovic?

Joulukalenteri #11: Serena Williamsin ranking

Joulukalenterin 11. luukku jatkaa numeroleikkiään. Tällä kertaa päivän luku tulee Serena Williamsin vuoden loppurankingistä, joka on siis 11. 

Luisuvasta rankingistä huolimatta Serena tavoittelee edelleen sitä 24. Grand Slam-voittoa, minkä myötä hän tavoittaisi Margaret Court Smithin ennätyksen. Sen jälkeen hänet voitaisiin kiistatta julistaa kaikkien aikojen tennispelaajaksi. 

Mutta vaikka kuinka toivoisimmekin hänelle tuota mestaruutta, niin aika on käymässä vähiin. Viimeisestä mestaruudesta tulee tammikuussa neljä vuotta, eivätkä Slamien tulokset enää muutenkaan mairittele suurta mestaria. Ikää alkaakin olla sen verran, Grand Slamien rasitukset tuntuvat kisa kisalta ja ottelu ottelulta rajummin ja rajummin ja loppua kohden aina kumuloituen. Kun moni muu kilpasisko jaksaa pelata tuntitolkulla kaiken vieläpä hakien, niin yksi mestaruus vaatisi melkoisen tulituksen ja flown Serenalta jollakin nopealla alustalla, kuten esimerkiksi Wimbledonissa.

Vuosi vuodelta Serenan vaarallisin lyöntialue on pienentynyt pienentymistään. Jos pallo tulee 2-3 askeleen päähän riittävällä tempolla, on Serenan nykyisin jo melko vaikea saada lyöntiin riittävää painoa, jolla vastustajan saisi kuriin. Jalkatyö ei vaan enää yksinkertaisesti riitä. Moni pelaaja on alkanut tämän myötä hyppiä silmille ajamalla Serenaa nurkkiin, joista tämä ei tunnu pääsevän millään lyönnillä enää pois. 

Tämän päivän naistenniksessä, joka on täynnä loistavaa puolustuspelaamista, tämä yksittäinen tekijä on lopulta niin ratkaiseva, että on vaikea nähdä Serenaa enää Grand Slam-voittajana. Ranking jatkanee luisuaan ensi vuonnakin. Kuten aina, olisi tietysti ihanaa olla väärässä.

Joulukalenteri #10: TOP10 2021

Tuttuun tapaan kymppiluukussa kurkistetaan kristallipalloon ja peilataan ensi vuotta TOP10:n osalta.

Mutta ennen sitä vielä nopea katsaus viime vuoteen, jolle on näin jälkikäteen hyvä naureskella. Ihan yössä ei viime vuonna tullut kuitenkaan oltua, sillä ihan täysiä huteja ei montaakaan tullut, ehkä Karen Khachanovia lukuun ottamatta. Ehkä tämä vuosi oli sittenkin ja siis koronasta huolimatta suhteellisen normaali? 

Alla vielä kertauksena povatut ja toteutuneet (suluissa) rankingit, joiden KPI-mittariksi valikoituu ennakoitujen ja toteutuneiden rankingien erotusten summa, joka tänä vuonna on 25. Onko se paljon vai vähän, en tiedä, mutta ehkä vuoden päästä olemme viisaampia, kun laskemme tätä uudelleen.

1. Novak Djokovic (1)
2. Dominic Thiem (3)
3. Stefanos Tsitsipas (6)
4. Rafael Nadal (2)
5. Roger Federer (5)
6. Alexander Zverev (7)
7. Daniil Medvedev (4)
8. Matteo Berrettini (10)
9. Karen Khachanov (20)
10. Denis Shapovalov (12)

Ensi vuoden ennustaminen vaikuttaisi tässä vaiheessa olevan haastavampaa. Nuoret ovat toki nousseet tai nousemassa, joten olisiko esimerkiksi Djokovicin ykkössijat (6 kpl) vuoden loppurankingissä nyt nähty? Mennäänpä siis odotettuun listaan eli 

TOP10 2021:

1. Dominic Thiem

Tällä kaudella uran ensimmäinen Grand Slam-voitto, mikä vapauttaa peliä hurjasti ensi kaudelle. Se "pakollinen" tavoite on nyt taskussa, joten voi lähteä haastamaan ketä tahansa oikeastaan missä tahansa. Menestystä voi nyt odottaa kovilla kentillä, mutta varsinkin massalla. Joko Roland Garrosilla tärppäisi, kun alla ei ole tuoreen Grand Slamin rasitusta tai sen voittoa?

2. Novak Djokovic
Djokovicin tilannetta avattiin jo luukussa yksi, mutta tämä kausi meni siis sähläysten vuoksi hieman jopa "alakanttiin", sillä pelitaso oli alkukaudesta niin hurja, kuin se vain voi olla. Jos sama säätö ja sähläys jatkuu, voi valua jopa tätä alemmas, toisaalta voi ihan yhtä hyvin olla jälleen oma tyly itsensä. Oikein aivoituksensa ja ajatuksensa fokusoimalla Grand Slam-mestaruuksien metsästys jatkuu, mutta uhkaajia on nyt enemmän kuin koskaan. Alkaisiko tahti hiipua viime vuosista? Kestääkö pää, kun ei välttämättä aina enää voita? Voiko voittamiseen väsyä nälkäisenäkin? Ovatko Grand Slamit jo pakkomielle? Ovatko yleisö Djokolle entistäkin armottomampia? Paljon kysymyksiä, ehkä liian paljon.

3. Rafael Nadal

Kestomenestyjä tietysti massalla, mutta miten pelaa uransa lopun muilla alustoilla? Tasainen pärjääminen pitänee korkealla kauden loppurankingissä, mutta muutamia huippusuorituksia silti vaaditaan massan ulkopuoleltakin. Ei ole preferoinut rankingiä enää vuosiin pelaamalla säästeliäästi, joten voi valua alemmaskin, jos ei saa massakaudella myllyään heti alkukeväästä kuntoon.

4. Daniil Medvedev

Pelasi jälleen hurjan loppukauden, mutta korkeammille sijoille pääsee vain pelaamalla hyvin läpi vuoden. Jos saa tasaisuutta ensi vuoteen, löytyy heittämällä ylemmiltä sijoilta. Mikä tahansa sija välillä 1-8 mahdollinen. Flow'hun päästessään käytännössä mahdoton voitettava hyvin monelle tässä porukassa.

5. Stefanos Tsitsipas
Tasainen, mutta huippuhetket puuttuvat edelleen. Jos ei onnistu voittamaan Grand Slamiä tai Masterseja, niin nämä sijat kohtalona ensi vuonnakin. Mentaalisesti vielä kasvettavaa, jotta kovassakin paikassa tulee isoja voittoja. Helposti korkeammalla, jos pää kestää.

6. Alexander Zverev

Kevyesti TOP10:ssä, vaikka syöttäminen ja aggressiivisuus välillä täyttä kuraa. Kertoo tietysti hurjasta potentiaalista edelleen. Jos saa siis vaikka syöttönsä kasaan, niin nousee todella korkealle. Elämää kentällä sävyttää juuri nyt ikävästi kentän ulkopuoliset asiat. Toivottavasti ensi kaudella rauhallisempaa, mutta pahoinpitelysyytökset ovat rajuja ja voivat jättää isojakin arpia tekemiseen.

7. Roger Federer
Tekee odotetun paluun ensi kaudella. Kyllä, 39-vuotiaana. Moni uskoo, että paluu onnistuu, mutta moni myös epäilee. Paluu tässä iässä ei välttämättä helpoin tehtävä, joten hieman jäähyväiskiertueen makua ilmassa ainakin menestyksellisesti. Lisäksi moni nuori nosti pelitasoaan ja sai makoisia voittoja muista kärkinimistä vyölleen tänä vuonna. Moni ei myöskään saanut Federeriltä niin sanotusti isän kädestä, joten monella usko siis kasvaa. Federer tuleekin kokemaan kenties uransa kovimman ja laajimman haastajaporukan. Elää entistä enemmän jumalaisella syöttämisellään. Muutama upea huipputurnaus nostaa kuitenkin näinkin korkealle, mutta että ylemmäs, enpä usko.

8. Andrei Rublev

Kaudella 2020 eniten turnausvoittoja ottanut pelaaja, jota käsiteltiinkin jo luukussa viisi. Kehitti peliään tälle kaudelle ja jos kehitys jatkuu, voi nostaa osakkeitaan myös ensi vuonna. On temponsa puolesta paha ja ilkeä vastus kenelle tahansa, mutta riittääkö monipuolisuus, pää tai peli lopulta enää korkeammalle? Työtä vielä paljon jäljellä ja tuntuu, että kone oli jo tällä kaudella melko lailla äärimmilleen viritetty. Siksi ja siitä huolimatta yksi mielenkiintoisimpia pelaajia seurattavaksi tulevalla kaudella.

9. Matteo Berrettini

Jossain määrin yllätysvalmis pelaaja ja jossain määrin ei. Moukaroi välillä kyllä näyttävästi, mutta miten pitkälle jatkuva moukarointi tai viiltävä rystyslice riittää? Nämä rymistelijät usein muutaman kauden juttuja, jos pelillistä kehitystä ei riittävästi tapahdu. Yksi potentiaalisimmista flopeista tässä porukassa.

10. Denis Shapovalov

Nosti tänä vuonna pelitasoaan vähentämällä nuoruuden höntyilyään. Kypsyi pelaajana valtavasti, joten olisiko ensi vuonna jo muutaman ison iskun paikka? Nuorten esiinmarssissa parhaimmillaan hyvin mukana, joten tasaisella tekemisellä selvää TOP10-ainesta pidemmäksikin aikaa. 

Joulukalenteri #15: Stefanos Tsitsipas, ranking 15

Luukku 15 ja uransa parhaassa rankingissään (nro 15) keikkuva Stefanos Tsitsipas!

Kreikkalaisen peliä ja otteita on käsitelty blogissa jo aiemminkin (ainakin tässä ja tässä), mutta pieni tarina tuli miehestä vielä mieleen syksyn US Openissa.

Kävi nimittäin niin, että törmäsimme mieheen sattumalta Openin aikaan Manhattanilla, jossa tuntui muutenkin liikkuvan hyvin paljon tennisporukkaa sekä miesten että naisten sarjasta, mutta myös junioreista.

Tsitsipas tuli kuitenkin yhtenä iltana muina miehinä kävelyllään yksinään vastaan hotellimme läheisyydessä 45. kadulla. Nopeat yläfemmat ja kehuthan siinä piti nopeasti ohimennessämme heittää, sillä alla oli melko tuore ensimmäinen Masters-finaalipaikka Torontosta upealla pelillä, jolla kaatui muun muassa hurjavireinen Novak Djokovic. US Openista mies oli jo päivää aiemmin tippunut, mutta huolettoman oloisena mies New Yorkin katuja verkkareissaan tallusteli.

Mietinkin nopean kohtaamisen jälkeen miehestä huokuvaa leppoisuutta ja erityisesti sitä, kun häntä ei varmastikaan vielä kovin moni katukuvasta tunnista. Tilanne voi muutamien vuosien päästä olla täysin toinen. Nämä ovat varmasti hienoja hetkiä nuoren miehen elämässä, kun kimpussa ei ole kuin satunnaisia tennisturisteja Suomesta ja ties mistä. Suuri menestys, ehkä jopa supertähteys, muuttaa tilanteen kenties jo lähivuosina, joten siinäkin mielessä Tsitsipaksen kannattanee nauttia elämästään täysin siemauksin juuri nyt, kun elämässä on vielä tietynlainen vapaus tehdä normaaleja juttuja ilman suurempia häiriötekijöitä.

Muutenkin on aina mukava seurata nuorten pelaajien kehitystä ja erityisesti tämä vaihe, jossa pelaaja ei varmastikaan aivan täysin vielä tiedosta kuinka hyvä onkaan, on herkullinen. Staran elkeet loistavat vielä poissaolollaan ja asenne timanttisen nöyrä. Älä koskaan ikinä muutu.

Joulukalenteri #10: TOP10 2019

Perinteinen kristallipalloluukku ensi vuoteen eli vuoden 2019 lopun top-10!

Ennen ennustetta kuitenkin pikavilkaisu viime vuoden vastaavaan ennusteeseen, jonka voi vilkaista tästä.

Ei nyt ihan metsään, mutta ei nyt ihan kohdillekaan. Djokovicin nousu piikkiin ei henkilökohtaisesti yllättänyt, eikä myöskään Zverevin nousu kärkikahinoihin. Andy Murrayn ja Stan Wawrinkan kaudet menivät penkin alle loukkaantumisten takia. Juan Martin del Potron nousu loukkaantumisista top-kymppiin oli puolestaan yksi kauden iloisimpia asioita. Grigor Dimitrov ei osannut hyödyntää finaaliturnausvoittoaan mitenkään, vaan valui listalta ulos ja niin edelleen.

Mutta sitten ensi vuoden listaan:

1) Novak Djokovic
Loistava loppukausi 2018, joten jatkanee samoilla höyryillä ja Australian Openissa perinteisesti vahva, joka saattaa luoda paikan jopa uudelle NovakSlamille. Nälkä on tullut takaisin ja mies on vaikea, joskus jopa mahdoton voitettava. Vahvaa tekemistä kaikilla alustoilla.

2) Alexander Zverev
Nousukiidossa, vaikka tämän kauden aikana näytti osittain passiiviseltakin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Lendlin tulon myötä palaset nyt kasassa ja jos Masters-menestys tarttuu Grand Slameihinkin, niin piikkipaikkakin voisi olla haarukassa. On kuitenkin hyvä kaikilla alustoilla.

3) Rafael Nadal
Takaisin massaspesialistin rooliin ja kolmospaikka massakisoilla? Kroppa ei kestä enää kovia kenttiä, joten jos pelaa säädyllisen massakauden, niin helposti näinkin korkealla. Tänä vuonna kakkospaikka vain yhdeksällä turnauksella.

4) Roger Federer
Olisiko Federerillä vielä yksi Grand Slam takataskussa? Niin tai näin, lähellä se ainakin on Australiassa, Wimbledonissa ja ehkä myös US Openissa. Tähän muutama hyvä Masters kovilla kentillä, niin lähes varmuudella top-viitosessa. Muuhun tarvittaisiin täysi romahdus tai loukkaantuminen.

5) Kevin Anderson
Saanut tänä vuonna suurpelaajan auraa. Tasaisen hyvä suorittaja Grand Slameissä ja sitä kautta korkealla. Hyvillä tai loistavilla esityksillä uran paras kausi ja jopa top-4 haarukassa.

6) Andy Murray
Kauden suurimpia kysymysmerkkejä. Jos palaa terveenä ja paikat kestää, niin tasainen varmuus vie pitkälle. Mutta kestääkö ne paikat? Murrayn pystyttävä kautta linjan aggressiivisempaan peliin.

7) Dominic Thiem
Oli suurennuslasissa jo luukussa kahdeksan. Massamenestys maksimoimalla ja hyvä Roland Garros vie ainakin tähän. Sen jälkeen kaikki muu plussaa. Tulisi kuitenkin muistaa, että suuri turnausmäärä ei korreloi suoraan menestyksen kanssa.

8) Marin Cilic
Voitti juuri Davis Cupin. Se voi tuoda aivan uutta sykettä vielä Cilicin peliin, jos osaa kanavoida sen oikein. On kuitenkin jo Grand Slam-voittaja, joten tietää mitä isoon menestykseen vaaditaan. Tietää myös sen, että pää ei aina kestä, joten näille main hyvillä, mutta myös niillä romahtavilla peliesityksillä.

9) Stefanos Tsitsipas
Nuoret tulevat sittenkin! Tsitsipas kasvoi viimeistään Milanon marraskuisessa NextGen-turnauksessa pojasta mieheksi. Näytti aivan eri tason kaverilta suurimman osan turnauksesta. Se ja tämän vuoden menestys ennakkoluulottomine esityksineen voi poikia vaikka mitä. Letkeä peli, jolla pystyy haavoittamaan ketä tahansa, varsinkin jos vielä syöttäminen tauon aikana kohenee.

10) Karen Khachanov
Pariisin yllätysvoittaja väläytteli jo muuallakin. Pisti mm. US Openissa Nadalin hurjan koville. Tämä tietää sitä, että tehnee vähintäänkin muutaman piikkisuorituksen kauden aikana flowssaan, joten niillä esityksillä top-kymppiin.

Joulukalenteri #4: Alexander Zverev, ranking 4

Luukussa neljä, ranking numero nelonen, Alexander Zverev.

Tosiaan, kuten jo edellisluukussa nostin, ovat odotukset Alexander Zvereviä kohtaan hurjassa nousussa. Kauden loppuun Zverev otti kolmen Masters-voiton seuraksi uransa suurimman kruunun, finaaliturnauksen voiton. Se, jos mikä kertoo paljon tämän nuoren potentiaalista.

Hänellä on valtava potentiaali niin pelissä kuin päässäkin. Hänen lyöntiarsenaalistaan löytyy hyvin monipuolinen kattaus oikeastaan kaikkea osaamista, hyvästä syötöstä peruslyönteihin, verkkopeliin ja pelikirjaan. On hyvää puolustusta ja loistavaa hyökkäystä. Mutta ennen kaikkea hänen pelinsä on hyvin painavaa. Lyönneissä on valtavasti voimaa, painoa ja pituutta, johon vastustajan on vaikea iskeä. Variaatiota löytyy suoremmasta moukarista koviin kierteisiin, joilla voi satuttaa monin eri tavoin.

Pään osalta paketti on puolestaan kypsynyt upeasti ja kun taakkana ei ole esimerkiksi kymmentä tappiota edes isommille tähdille, niin sisäinen tappaja on helpompi löytää Djokovic-Nadal-Federer-kolmikkoa vastaan kuin esimerkiksi dimitroveilla, nishikoreilla, berdycheillä ja ciliceillä.

Kauden aikana oli kuitenkin huoliakin. Zverevin pelipositio ei aina vakuuttanut. Jostain syystä mies valuu usein kauas takarajan taakse, missä hän saa toki enemmän aikaa lyömiseen ja sen lataamiseen. Mutta. Kookkaana pelaajana hänen tulisi olla jatkuvasti aggressiivinen ottamalla myös aikaa vastustajalta enemmän pois ja pyrkimällä selkeämmin kahden, kolmen lyönnin pisteisiin. Muuten jopa Grand Slam-mestaruudet kaksiviikkoisine taakkoineen voivat olla liikaa.

Hän pelaa hyvin fiksusti lähes poikkeuksetta, mutta aggressiivisuus ja verkkopelin lisääminen ovat juuri niitä asioita, joilla esimerkiksi Lontoon finaaliturnaus toi toivottua tulosta. Vain tällä tavalla nelossija kirkastuu jo ensi vuonna edelleen.

Joulukalenteri #17: Vuoden lopun ykkösrankingpelaajat

Luukku numero 17 paljastaa vuoden lopun ykkösrankingin haalineet pelaajat, joita on siis 17 kappaletta.

Kärjessä komeilee tietysti Pete Sampras, joka ehti olla urallaan kuudesti ranking-listan kärkinimi vuoden lopussa. Loppuvuoden ykkösrankingistä on muodostunut jonkin sortin mittari vuoden pelaajalle ja onhan lista tietysti hurjia nimiä ja vuosia täynnä.

• Pete Sampras 6
• Jimmy Connors, Roger Federer 5
• John McEnroe, Ivan Lendl, Novak Djokovic, Rafael Nadal 4
• Björn Borg, Stefan Edberg, Lleyton Hewitt 2
• Ilie Nastase, Mats Wilander, Jim Courier, Andre Agassi, Gustavo Kuerten, Andy Roddick, Andy Murray 1

      (Lähde: Wikipedia)

Kärkipaikka on arvostettu myös pelaajien keskuudessa, sillä esimerkiksi tänä vuonna Rafael Nadal kävi nappaamassa Pariisin hallista vain ne tarvittavat voitot, jolla tuo himoittu ykköspaikka sinetöityi. Samalla hän itse sinetöi enemmän tai vähemmän koko kautensa, mikä sekin kertoi rankingin merkityksestä. Ehkä muissa olosuhteissa pelit olisivat jääneet Pariisissa pelaamatta.

Kysymys kuitenkin kuuluu, pystyykö listan nykynimistä kukaan haastamaan tässä suhteessa pistooli-Peteä vai onko syytä suunnata katseet kauas tulevaisuuteen (#NextGen)?

Itse en nimittäin näe kovinkaan todennäköisenä, että yhden paalupaikan päässä oleva Federer pystyisi massakaudet skippaamalla ja/tai tässä iässä saamaan vielä yhtä kiinnitystä tai että Rafael Nadal pelaisi vielä kaksi näin hurjaa kautta. Novak Djokovic voi sen ehkä vielä tehdäkin. Ehdottomasti ehkä. Tai no. Äh, en tiedä. Nukkukoon Sampras vielä yönsä rauhassa.

Joulukalenteri #15: 15 miljoona ja rapiat

Luukku 15 ja tämän vuoden rahalista top20!

Rafael Nadal valloitti myös vuoden 2017 rahalistan kärkipaikan ansaitsemalla yli 15 miljoona dollaria palkintorahoja.

Onhan nämä järkyttäviä summia. Kerääntyvät vieläpä rajusti listan kärkipäähän. Tämän vuoden listalla 25:s Diego Schwartzman ansaitsikin sitten enää noin 10% Nadalin potista. Ja jos ajatellaan esimerkiksi Jarkko Niemistä ja hänen pitkää uraansa, niin hänen palkintorahansa jäävät noin 7,7 miljoonaan dollariin eli reiluun puoleen Nadalin yhden kauden ansioista.

(Lähde: ATP Tourin www-sivusto)

Joulukalenteri #12: Novak Djokovicin Grand Slamit (ja ranking)

Kalenterin luukku nro 12 eli Novak Djokovicin Grand Slamit, mutta myös tämän vuoden ranking!

Tästä on ollut puhetta jo aiemmin ja nimenomaan viime vuoden joulukalenterissa (silloinkin siis luukku 12). Tällä kaudella Grand Slamit jäivät kuitenkin haaveiksi ja serbi ponnistaa ensi kauteen sijalta 12.

Tuo ranking saattaakin sekoittaa pakkaa mukavasti alkukauden turnauksissa, kun Djokovic voi tulla kärkipelaajille vastaan hyvinkin aikaisessa vaiheessa esim. Grand Slam-turnauksia, joissa kohtaaminen voisi toteutua jo neljännellä kierroksella. Kukaan tuskin haluaa kohdata Djokovicia niin aikaisin.

Leikkauksen skipannut ja kuntoutuksen kyynärpäähänsä valinnut Djokovic on kuitenkin yksi suurimpia kysymysmerkkejä tulevalla kaudella. Kestääkö käsi? Onko Djokovic fyysisesti kunnossa? Onko motivaatio palautunut? Ovatko treenimäärät palautuneet kovimmalle tasolle?

Sanoisin, että jos kysymyksiin tulee enimmäkseen myönteisiä vastauksia, niin ensi kaudesta voi tulla jopa serbin näytöstä. Kuten olen jo aiemmin joulukalenterissa sanonutkin, niin en millään usko Rafael Nadalin tai Roger Federerin pystyvän ensi kaudella toistamaan tämän kauden saavutuksia, joten siinä mielessä Djokovicin onnistuneelle paluulle saattaa olla hyvinkin tilaa. Hurjimman pelitason löytyessä vain kourallinen pelaajia pystyy kaatamaan Djokovicin. Hurja määrä lisäinfoa saadaan jo kuukauden päästä Australiassa, jossa serbi on ollut hurjan kova.

Niin, ne Grand Slamit. Pysyn sitkeästi kannassani ja veikkaan, että Djokovic jää 14 Grand Slamiin. Saatan olla kyllä pahasti väärässäkin.

Henri Kontinen. Number One.

Kuva puhuu puoletaan. Upeaa, Henri! Vasurilla.com ja Tenniskoulu Topspin onnittelee!!!

Hyviä tekstejä aiheesta Urheilulehdessä ja Ylellä. Nautitaan niistäkin!

TOP5: Hudit

On tullut oltua väärässä. Monesti ja jälleen kerran.

Tässä bloggailun ja sitä edeltävältä ajan top5-asiat, joita en kuuna päivänä koskaan ikinä milloinkaan odottanut näkeväni. Olkoon tämä samalla virallinen anteeksipyyntöni kaikille asianomistajille.

1) Roger Federer voittaa 18. kerran Grand Slam-turnauksen.

Tosiaan, tuorein vääristymäni. Aina oli joku edellä. Nadal, Djokovic, Murray tai Stan. Ikää kertyy, mutta sittenkin taso vaan säilyy. Käsittämätöntä!

2) Andy Murray voittaa Grand Slamin-turnauksen. 

Menee vähän pidemmälle aikaan, kun Murray oli vielä nuori vihainen rakkikoira. Haki kaiken, tuuppasi ja kiroili. Onneksi kukaan ei tiettävästi muista, mitä lupasin jos näin joskus kävisi. Australian Openin perusteella, voisinkin alkaa vakavasti miettimään tuleeko enää neljättä Slamiä.

3) Andy Murray nousee ranking-ykköseksi.

Tähän en uskonut ennen kuin se lopullisesti varmistui. Nousu piikkiin oli maksimaalinen. Sitä oli myös Djokovicin romahdus. 

4) Rafael Nadal voittaa Wimbledonin. Kahdesti.

Pelin ei pitänyt sopia ruoholle. Kenenkään ei pitänyt voittaa Federeriä Wimbledonissa 2000-luvun lopulla. Upean rivalryn upeita kappaleita.

5) Novak Djokovicin Novak-Slam.

Kaikkien Grand Slamien yhtäaikainen hallitsijuus on käsittämättömän kova suoritus, jopa primetime-Djokovicille. Tähän ei pystynyt primetime-Federer, eikä Nadal. Kesti paineet upeasti toisella kerrallaan, kun paikka tuli. Sen jälkeen alkoikin asian sulattelu ja ainakin hetkellinen romahdus, joka jatkuu.

Joulukalenteri #21: David Ferrer

Luukusta 21 löytyy David Ferrer loppuvuoden rankingeineen. Sija 21 kertoo karusti sen, että tämän väsymättömän työhevosen tankki alkaa tyhjentyä.

Vuosi oli espanjalaiselle vaikea, eikä 34 vuoden iässä vahvasti fysiikkaan nojaavan pelaajan tulevaisuus ole enää kovinkaan ruusuinen. Palautuminen ei ole entisellään vaikka yksittäisissä otteluissa jaksaisikin tuntutolkulla ravata.

Tämä on tietysti luonnollista, mutta samalla myös kovin harmittavaa, sillä yhtä nöyrää ja vastaavalla työmoraalilla varustettua pelaajaa ei tältä planeetalta löydy. Joitakin vuosia sitten todella toivon, että mies olisi kruunannut uransa Grand Slam-voitolla, mutta aina puuttui vähän jotakin. Usein se oli esimerkiksi tulivoimaa, mutta ei koskaan asennetta tai yritystä.

Espanjalainen on malliesimerkki kun puhutaan asenteesta treenaamista ja peliä kohtaan.

Joulukalenteri #17: Vuoden lopun ykköset

Andy Murraysta tuli 17. pelaaja, joka on miesten ranking-listan ykkösenä vuoden lopussa. Luukun numero 17 kunniaksi julkaistaankin kyseinen lista nyt.

1. Ilie Nastase (1973)

2. Jummy Connors (1974, 1975, 1976, 1977, 1978)

3. Björn Borg (1979, 1980)

4. John McEnroe (1981, 1982, 1983, 1984)

5. Ivan Lendl (1985, 1986, 1987, 1989)

6. Mats Wilander (1988)

7. Stefan Edberg (1990, 1991)

8. Jim Courier (1992)

9. Pete Sampras (1993, 1994, 1995, 1996, 1997, 1998)

10. Andre Agassi (1999)

11. Gustavo Kuerten (2000)

12. Lleyton Hewitt (2001, 2002)

13. Andy Roddick (2003)

14. Roger Federer (2004, 2005, 2006, 2007, 2009)

15. Rafael Nadal (2008, 2010, 2013)

16. Novak Djokovic (2011, 2012, 2014, 2015)

17. Andy Murray (2016)

Joulukalenteri #16: Roger Federerin ranking ja joululahjavinkki

Luukusta 16 paljastuu Roger Federerin tämän vuoden lopun ranking, joka on siis 16. Syyt tälle on luettavissa jo luukusta 14, joten ei mennä siihen sen enempää nyt.

Jouluaatto lahjojen avaamisineen lähestyy siis kovaa vauhtia ja käsillä on viimeinen shoppailuviikonloppu ennen joulua. On siis aika julkaista blogin virallinen joululahjavinkki, joka tänä vuonna on...

Roger Federer-kirja Kaikkien Aikojen Paras.

Tänä syksynä suomeksi julkaistu kirja ei ole virallinen elämänkerta, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Odotukset ovat valtavat ja omalla kohdalla kirja tuli hommattua, ööh, ikään kuin pikkujoululahjaksi itselle, muiden joululahjaoatosten yhteydessä. Kirja saa lukuvuoron heti jouluaikaan, kunhan Steven Gerrardin Omaelämäkerta on lukaistu pois alta.

Eli ei muuta kuin kirjakauppaan, jos et vielä Federer-kirjaa ole ostanut! Arvostelu luonnollisesti aikanaan blogin sivuilla.

Joulukalenteri #14: Roger Federer ja 14 vuotta top10:ssä

Luukku 14 kertoo paitsi ajan armottomasta hampaasta myös Roger Federerin hyvyydestä. Sveitsiläinen ehti ennen tätä vuotta olla peräti 14 vuotta putkeen ATP-rankingin topkympissä.

Se on käsittämätön suoritus. Hyvä ja ajoittain tietysti loistava pelitaso on pysynyt yllä, jota loukkaantumiset eivät juuri ole päässeet häiritsemään.

Tänä vuonna näin kuitenkin kävi ja Federer ei enää kärkikymmenikköön kuulu, vaan lojuu kauden päätöslistan sijalla 16. Kausi päättyi Wimbledonin jälkeen polvivaivoihin, mutta jo alkuvuoden aikana mies pelasi varsin säästeliäästi ja jätti mm. Amerikan kevätkiertueen väliin.

Aika tekee siis tehtäväänsä ja ensi vuonna miehellä on täysi työ pitää itsensä pelikunnossa ja sitä kautta myös topkympissä. Uusimmat nousukkaat, Dominic Thiemin, Nick Kyrgiosin ja Alexander Zverevin johdolla, eivät ole koskaan kohdanneet sitä Federeriä, joka olisi ollut täysin lyömätön. Federerin suhteen heillä on ja toisaalta taas ei ole sitä kunnioitusta, joka aiheuttaisi heissä elämää suurempia pelkotiloja. Vanha sukupolvi tulee aina tähän uransa kamalimpaan vaiheeseen. Olisi sääli nähdä Federer rämpimässä sarjassa ynnämuut kovin pitkään. Jos Nadalin kohdalla tuleva massakausi näyttää missä mennään, on Federerin näytön paikka ruoholla. Vain siellä miehellä on vielä isompi yllätysmahdollisuus, kuten Wimbledonissa tänä vuonna nähtiin.

Yksi asia on kuitenkin todennäköinen. Kaikki pelkäävät Australiassa, kenen osaan kaaviossa sveitsiläinen osuu.

Joulukalenteri #11: Jarkko Niemisen korkein junioriranking

Luukku 11 tarjoilee pikafaktan. Jarkko Niemisen korkein junioriranking maailmanlistalla oli juuri 11.

Aikuisiällä mies pystyi lähes samaan, sillä korkeimmaksi noteeraukseksi jäi sija 13.

Joulukalenteri #9: Rafael Nadalin ranking

Luukku yhdeksän kurkistaa Rafael Nadalin rankingiin ja espanjalainen löytyy sijalta yhdeksän.

Niinpä niin. Ties monennenko comebackin tehneen Nadalin kausi oli lopulta pettymys. Yllättäviä, mutta myös odotettuja tappioita mahtui kauteen liian paljon, jotta voitaisiin puhua paluusta huipulle, kun vertailuna on miehen aiempi suoritustaso, joka on ollut niin hurja. Karu totuus onkin, että kaksi turnausvoittoa ja olympiakulta nelinpelissä on tämän tason pelaajalle melko laiha lohtu.

Toki peli parantui edelliskaudesta ja ajoittain nähtiin jopa sitä vintage-Nadalia, josta espanjalainen tunnetaan, mutta käsittämättömiä jäätymisiä ja kämmenlyönnin pätkimistä nähtiin edelleen varsin paljon.

Uransa loppusuoran pelaajille on tunnusomaista, että viimeinen iso menestys tulee heidän paraatialustalla, eikä Nadal ole tässä poikkeus. Tänä vuonna peli kulki parhaiten massoilla, erityisesti Monte Carlossa, josta tuli mestaruuden lisäksi nippu hyviä päänahkoja mm. Stan Wawrinkan ja Andy Murrayn muodossa. Tämä oli kuitenkin vain pieni valonpilkahdus vuoteen. 

Moni nuori pelaaja ja toisaalta myös kokeneempi kehäkettu sai ensimmäisiä päänahkoja Nadalista ja se on espanjalaisen kannalta huolestuttavaa. Kaava Nadalin voittamiseksi on tiedossa ja sitä käytetään surutta. Tuntuu ajoittain jopa pahalta katsoa kuinka miestä viedään syötönpalautuksista lähtien niin, ettei espanjalainen pääse palloissa kuskin paikalle vaan joutuu jatkuvasti blokkailemaan ja puolustamaan. Liikkeestä on kadonnut se räjähtävä ja ratkaiseva 5-prosenttinen, joka vie pelin tehoista pois 20-30 prosenttia. 

Jalat eivät ole entisensä ja se näkyy kaikessa karusti. Suurin ongelma on jalkojen voimantuotto lyönteihin sekä se pieni, mutta ratkaiseva liike optimaalisiin lyöntiasentoihin ja -positioihin.

Kaikkien, mutta aivan erityisesti Nadalin, kannalta paras uutinen lienee Novak Djokovicin hiipuminen, joka antaa varmasti uskoa espanjalaiselle. Ongelmana ovat kuitenkin myös monet muut ja varsinkin nuoret uhkaajat, joihin Nadal tuntuu kaatuvan kärkinimistä eniten. Ei paljon auta, jos miehellä olisi pieni henkinen yliote esimerkiksi Murraysta ja Federeristä, kun näihin isoihin otteluihin ei pääse käsiksi.

Ensi vuosi onkin tietyllä tapaa se viimeinen näytön vuosi. Jos menestystä ei tule enää "edes" massoilla, niin on aika sanoa hyvästit yhdelle suurimmista.

Joulukalenteri #8: Top8 2017

Luukku kahdeksan ja perinteinen ensi vuoden finaalikahdeksikko vuoden lopulla!

Paitsi, että ensin, ööh, vilkaisu miltä se arvio vuosi sitten näyttikään...

... ja tässä totuus...

Auts!

Tosiaan, ei tässä pääse pakoon sitä tosiasiaa, että täysin yössä jälleen kerran. Osa oman listan nimistä toki telakalla ja vuosi oli lopulta jopa yllätyksellinen, mutta silti melko huono suoritus. Pahoitteluni. Pukilta toivon uutta kristallipalloa. Jälleen kerran.

Mutta sitten jo kiireen vilkkaa ensi vuoteen. Heitän seuraavanlaisen topkasin ilmoille vuoden 2017 lopun rankingiksi:

1. Novak Djokovic

2. Andy Murray

3. Juan Martin del Potro

4. Milos Raonic
5. Stan Wawrinka

6. Kei Nishikori

7. Marin Cilic

8. Rafael Nadal

Ahdasta on. Perustelut julki tammikuun alun kausiennakossa.

Välikuninkaan aika

Andy Murrayn nousu uudeksi maailman ykköspelaajaksi sai pohtimaan uuden kuninkaan merkitystä miesten tennikselle.

Silloin tällöin myös täällä blogissa on mietitty sitä, kuka uusi pelaaja nousee seuraavana uudeksi ykkösnimeksi. Keskustelu on nykyvalossa jopa hieman yllättäen keskittynyt Andyä nuorempiin nimiin, kuten Milos Raonic, Dominic Thiem, Nick Kyrgios ja jopa Aleksander Zverev, jota olen itse nostanut aika ajoin esiin, joskin aikaikkuna ei ole ihan vielä oikea. 

Andylle se sitä kuitenkin on. Juuri nyt ja viimeistään nyt. Tänä syksynä, tai oikeastaan viimeisen kuukauden ajan, tilanne on ollut ikään kuin "nyt tai ei koskaan". Muu big four hiipuu ja uusi nälkäinen sukupolvi tekee nousuaan, joten käytännössä Andyn aika oli käymässä vähiin. Viime kuukaudet Andyn nälkä kohti ykköspaikkaa onkin varmasti ollut järjetön, mutta toteutuakseen se on tosiaan vaatinut pientä apua myös muilta.

Novak Djokovicin romahdus on kauden jälkimmäisen puoliskon aikana ollut raju ja tilaisuus Andyn nousulle on tullut ikään kuin varkain. Tilanne lienee yllättänyt myös skotin, mutta supersyksyn pelaamalla mies on mahdollistanut statuksen uutena kuninkaana. Siinä mielessä mies on toki ollut oman onnensa seppä. Tilannetta edesauttaa luonnollisesti se, että Roger Federer ja Rafael Nadal ovat ratsastamassa entistä kovemmalla laukalla kohti auringonlaskujaan. Tasaisemmalla suoritustasolla operoivan Andyn nousu piikkiin onkin varsin luonnollinen jatkumo tämän nelikon harvainvallassa. 

Kaikesta tästä huolimatta en siltikään jaksanut uskoa Andyn mahdolliseen ykkösrankingiin ennen kuin Djokovic lopulta hävisi viime viikolla Pariisissa. Vaikuttaisi todella siltä, että serbin paketti on täysin levällään tällä hetkellä. Nälkä on ohi, toisin kuin Murraylla.

Tänä vuonna ja koko urallaankin työn sankaruudessa meritoitunut Murray on kuitenkin ykkösrankinginsä ansainnut. Ei puhettakaan muusta.

Miehen lyönnit ja peli ovat kehittyneet koko uran ajan askel askeleelta aggressiivisempaan suuntaan ja vaikkei miehestä pommittajaa ikinä tulekaan, on mies mestarillisesti jalostanut peliään siitä kultaisen noutajan superpuolustuksesta eteenpäin. Monipuolisuudessaan Murrayn vertaista pelaajaa ei juuri ole. Ei hänestä tietenkään mitään maagista taikuria saa, muttei myöskään monotonista pallonhakkaajaa. Miehellä on monta tapaa voittaa.

Murray kärsii tottakai edelleen siitä, että takavuosina isoissa kisoissa tuli järjestelmällisesti turpaan edellämainitulta kolmikolta. Tämä on uran alkuaikojen "tuupparistatuksen" ohella jättänyt jonkinlaisen muistijäljen ihmisten mieliin siitä tylsästä kiukuttelijatuupparista ikuisesta kakkosesta. Varsinkin viime vuosien niukat tappiot Djokovicille ovat syöneet ikävästi Andyn sädekehää. Pitkään näytti siltä, että mies ei pysty voittamaan Djokoviciä koskaan.

Jostain syystä myöskään Andyn työhevosstatus ei kaikkien mielestä oikeuta ykkösrankingin pelaajaksi. Sikäli tämä jaksaa ihmetyttää, sillä moni meistä, ellei peräti kaikki, olisi kernaasti suonut esimerkiksi David Ferrerille, toiselle työhevoselle, Grand Slam-voiton muutamia vuosia sitten miehen piikatessa urallaan Grand Slam-semeissä ja jopa finaalissa. Raaka työ siis kunniaan!

Murrayn johdonmukainen kehitys ja kova duuni on kuitenkin tuonut miehen uralle huipennuksen ja nyt on aika ratsastaa tämän aallon harjalla niin pitkään kuin mahdollista. Se ei välttämättä ole maailman pisin aalto, sillä nuoret nälkäiset hait vaanivat jo lähellä, mutta silti se on aalto, jota moni ei urallaan koskaan tavoita. Onnea Andy!