tiistai 5. maaliskuuta 2013

Valmentajaprojekti: ensimmäinen lähijakso

Lauantaina se siis alkoi. Tennisohjaajakoulutus ja sen ensimmäinen lähijakso. Tässä päällimmäiset fiilikset ja ajatukset.

Jo ennen kurssia kouluttajamme Mark Östman oli lähettänyt etukäteismateriaaliksi Tennisliiton koulutuspäällikön Pekka Kainulaisen kasaaman, noin 30 sivuun tiivistetyn, tietopläjäyksen koskien alkeisopetusta ja lasten opettamista.

Aiheet käsittelivät valmentajan kehittymispolkua, alkeisopetusta, pelilähtöistä opettamista (pelitaito+taktiikka), yleistaitavuuden kehittämistä tennistaitojen perustaksi (taitojen harjoittelu/oppinen, motoriset perustaidot, lasten herkkyyskaudet). Kaikista näistä aiheista on kustakin varmasti noin kolme miljoonaa opusta, joten tiivistys oli vertaansa vailla, mutta samalla vain yksi näkemys valtavan isoihin teemoihin.

Mutta hyvä niin, siitäkin huolimatta, että nivaska oli ehkä aavistuksen sekava, jossa asiat ja teemat vaihtuivat tiheään tahtiin. Päivän lopuksi materiaalista oli tentti ja läpi pääsi pinnarajalla 20/30. Kysykää paljonko tuli? No, 27. Which was nice.

Päivä alkoi aamulla puoli kymmenen aikaan ja peli avattiin luonnollisesti esittelyillä. Porukkamme (6 oppilasta) jakaantui sukupuolittain tasan ja ikähaitari osui välille 16 - noin 45-v. Haitarin yläpäässä liikkui lähinnä tyylikkäitä rouvia, joten ollaanpa nyt erityisen tarkkana tuon kanssa.

Seuraavaksi alettiinkin pohtia tennistä lajina ja siitä edettiin pikkuhiljaa edellä mainittujen teemojen kautta ensimmäiseen kenttäopetukseen, jossa käytiin läpi perus- ja lentolyöntien tekniikkaa ja opettamista.

Tämän jälkeen ruokatunti, ja sitten taas parin tunnin luennot päälle. Näiden perään tunnin kenttäharjoittelu, jonka aluksi purettiin tunnilla suunnitellut tehtäväradat. Sen jälkeen vielä syötön läpikäynti, jonka jälkeen päivä pulkkaan tentin ja sen tarkastuksen muodossa noin kello 18.

Mitä sitten opimme? Paljon tuli tuttua ja maalaisjärjelläkin hokattavaa höpinää, mutta jos jotain nostaisi, niin tenniksen aloituskynnyksen madaltaminen on varmasti yksi keskeinen teema, varsinkin nuorimpien oppilaiden kanssa. Erilaisia palloja, matalampia verkkoja, pienempiä kenttiä ja mailoja ja niin edelleen. Näin pelissä säilyy mielekkyys ja tekniikkakin opitaan suhteessa oikean kokoiseen pomppuun ja verkkoon.

Toinen korostunut teema juuri näille em. junnuporukoille on monipuolinen liikunnallinen harjoittelu. Tämä korostuu varsinkin ennen murrosikää, kymmenen ikävuoden molemmin puolin, jossa tennis on vain osa isoa kuvaa. Kivaa saa ja pitää olla. Tehdään kaikkea perusliikuntaa, joka kehittää mm. koordinaatiota, jota hyödyntämällä taas luodaan edellytyksiä oppia lyöntejä ja liikkumista entistä paremmin.

Lasten motivointiin ja pelinäkemykseen kehittämiseen tuli myös paljon vinkkejä, kuten maalien käyttö, pikkukisailut, omat ennätykset vaikkapa pallon pomputtelussa ja niin edelleen. Samalla kun pitää mielessä, että kaikki eivät tykkää kisata (=hävitä), astuu opetteleminen vastoinkäymisten oikeanlaiseen käsittelemiseen vahvasti kuvaan.

Plus paljon paljon muuta. Päivä oli antoisa ja ennen seuraavaa lähipäivää edessä on mm. mentoroinnin aloittelua seura-/kilpa-/ammattivalmentajien kanssa. Mutta niistä ja muista tulevista kuvioista lisää myöhemmin!

Pysytään kuulolla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti