keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Valmentajaprojekti: kolmas lähijakso (tennisohjaajakoulutus)

Tennisohjaajakoulutuksen viimeinen eli kolmas lähijakso oli muutama viikko sitten. Tätä kirjoittaessani olen juuri saanut tietää läpäisseeni koulutuksen, joten tämän pienen virstanpylvään saavuttaminen lienee kevään parhaita saavutuksiani ja tuntuu totta kai hyvältä. Yes!

Tennisohjaaja Kallioniemi on nyt siis totisinta totta ja loputtoman matkan ensimmäinen virallinen askel on otettu. Voisin kuvitella, että jatkossa juuri valmennusteema tulee olemaan yksi blogini kantavista peruspilareista.

Mutta asiaan. Kolmannen lähijakson teemoja olivat valmennuksen suunnittelu kausitasolla, tenniksen opettamiseen ja kilpailemiseen sekä lajissa vaadittaviin fyysisiin ja psyykkisiin ominaisuuksiin liittyvät asiat. Kenttäosuuksissa kävimme edelleen läpi lyönti- ja liikkumistekniikoita, joista oli nopeahko näyttökoe, samoin kuin pallon kopasta jakamisessa, johon oli myös omat tekniset tipsinsä.

Kauden jakaminen erilaisiin jaksoihin kausisuunnittelun avulla ja sen jalkauttaminen viikko- ja tuntitasolle saattaa kuulostaa helpolta, mutta kun vyyhtiä lähtee purkamaan, huomaa varsin pian, että työtä todellakin riittää. Kauden tekniset ja taktiset päälinjat ja painotukset on periaatteessa helppo jakaa pienempiin kokonaisuuksiin tiettyjen speksien mukaisesti. Mutta kun kokonaisuutta on "sekoittamassa" erilaiset peruskunto- ja kilpailukaudet, niin homma voi aloittelijalla mennä helposti umpisolmuun sen lisäksi, että taakka saattaa tuntua liian suurelta jo kättelyssä. Erityisesti silloin, jos eritasoisia valmennusryhmiä on useita.

Juuri tähän saimme valtavasti hyviä vinkkejä ja kausisuunnitelmat saatiinkin puristettua parityönä ulos kaikista kolmesta parista. Yhteistyö toimii varmasti myös käytännössä. Seuratasolla tätä suunnitteluduunia onkin hyvä jakaa ja puida porukalla ennen kauden alkua, ettei toiminta hae muotoaan koko vuotta. Aika ajoin, sanotaan muutaman kuukauden välein, on lisäksi syytä tarkistaa ollaanko oikeilla jäljillä vai onko syytä nostaa/laskea vaatimustasoa. 

Kansalliset kilpailut ja erilaiset kisailut ryhmän tai esimerkiksi seurojen välillä toimivat hyvinä mittareina sille, mihin suuntaan pelaajat ovat kehittyneet. Pelimuotoja tenniksessäkin on lopulta hurjasti, kuten kahdensuuntaiset kaaviot, round robinit, tasoitukselliset matsit etc, jotka toimivat esimerkiksi junnujen kanssa hienosti. Tenniksen kannalta tärkeintä lienee sen ymmärtäminen, että tennis on ennen kaikkea peli, jossa joskus voittaa ja joskus häviää, josta päästään jo isompiin teemoihin ihmisenä kasvamisessa ja niin edelleen.

Päivän mielenkiintoisinta antia kausisuunnittelun lisäksi oli saksalaisen tohtori (mitä suurimmalla todennäköisyydellä Herr Doktor Doktor) Schönbornin teesit tenniksessä vaadittavista ominaisuuksista. Tärkeimpänä näistä tohtori on nostanut esiin koordinaation laadun ja nopeuden. Monipuolisen liikunnan puutetta ei korvaa myöhemmin mikään. Piste. Hevi steitmentti, mutta allekirjoitan täysin.

Muihin ominaisuuksiin voidaan palata myöhemmin, sillä en ole ehtinyt perehtymään asiaan kurssin esitystä kummemmin, mutta sehr intressant. Sehr intressant.

Psyykkisten ominaisuuksien osalta pohdittiin niin ikään joitakin ajattelumalleja ja korostettiin sitä, kuinka myönteiset kokemukset erityisesti kisatilanteista tuovat motivaatiota ja kehittävät pelaajan henkisiä valmiuksia. Jonkin verran keskusteltiin muun muassa siitä, ovatko voittajat minäsuuntauneita vai tehtäväsuuntautuneita pelaajia vai jotain siltä väliltä.

Summa summarum, päivä ja itse asiassa koko kurssi oli ensiaskeleeksi varsin antoisa, vaikka asiat käytiin monesti vain pintapuolisesti läpi. Toivon mukaan jo seuraavalla koulutustasolla (seuravalmentajataso) paneudutaan tarkemmin näihin kieltämättä jättimäisiin teemoihin. Avointa ja syvällistä keskustelua kaipaisi aina rutkasti lisää sen sijaan, että aika menee asioiden läpijuoksemiseen.

Toki verkostoituminen on päivän sana ja kurssin ohessa hankitut mentorit ovat mitä loistavin sparrausapu myös kentän ulkopuolella.Käytänkin tätä loistavaa mahdollisuutta kiittää omia mentoreitani eli Ekiä, Villeä ja Hessua ajatusten jakamisesta, tuesta ja kannustuksesta tämän kevään aikana!

Kiitti jätkät!

Siinä se tällä erää. Syksyllä siirryn sanoista tekoihin kahden junnuryhmän kanssa, joiden suunnittelut aloitan tietysti hyvissä ajoin ennen elokuun puoliväliä, jolloin treenimme starttaavat.

Nyt on kuitenkin aika vähän vielä fiilistellä tätä!
Tennislehti. Tänään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti