perjantai 12. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #12: Mailahistoria

Syksyllä mailojen vaihtoa pohtiessani muistelin kaikkia mailojani, joita on laskujeni mukaan ollut tähän mennessä 12 eri mallia. Tässä tuleekin 12 tarinaa mailoistani.

Huomasin, että pelivälineet kolmenkymmenen vuoden ajalta muistuvat yllättävän hyvin mieleen merkkiä ja järjestystä myöden. Vaikeampi onkin hahmottaa nopealla pohdinnalla mailalla pelattuja (ikä)vuosia.

Juniorina maila vaihtui suurin piirtein parin vuoden välein, sillä mailan painot kasvoivat pojan mukana. Vuodet 1995-2003 olin lähes tulkoon pelaamatta, mutta niiden jälkeenkin maila on vaihtunut keskimäärin kolmen vuoden välein, mikä lienee aika normi tahti kaltaiselleni pelurille.

Mutta, mennään asiaan.

Työkaluja vuosien varrelta.
Yakin 80 (tai 60) 
Ensimmäinen mailani oli siniharmaa Yakin-merkkinen puumaila vuodelta 1984, jolloin aloittelin tenniksen. Mailassa oli jo alumiini- ja grafiittimailojen muotoilua, eikä perinteistä puumailalapaa. Maila päätyi kaverilleni Pirkkalaan.

Dunlop (joku alumiinimaila)
Toinen mailmani oli jo alumiininen mustakultaisella värityksellä. Huh huh. Suojuksessa tai paketissa oli John McEnroen kuva. Mahtavuutta! Loppumetreillä myös mailan muoto saattoi olla aavistuksen mcenroemainen, joten se päätyi mahdollisesti ja muistaakseni suoraan roskiin.

Antelop (malli ei muistissa)
Ensimmäinen grafiittimailani, joka taisi olla itse asiassa naisten maila eli normikokoinen, mutta vähän kevyempi. Jänteet menivät kuin auringon säteet auringon laskiessa. Söpöä. Tämä valkoinen maila oli myös ensimmäinen, jolla kisasin. Pojat 12-v-sarjassa tuli vielä Kankaanpäässä menestystä, mutta kotikunnan ulkopuolella tuli pahasti kuonoon. Maila päätyi lopulta naapurikadun kaverin siskolle.

Cloud Sting
Maila, jolla aloin jo pikkuhiljaa pärjäämään miesten D-luokassa, varsinkin Tampereella, jossa oli aina on varmasti edelleen hienoja kisoja. Samoihin aikoihin syöttöön alkoi löytyä tosissaan vasurin jengaa ja varsinkin tamperelaiset ikämiehet olivat ihmeissään. Maila on edelleen itsellä kaapissani ja siitä suorastaan huokuu 90-luku pitkän varren ansiosta.

Cloud Sting. So 90's...
Donnay VST Apollo Pro Graphite
Donnayn uusi tuleminen sitten Björn Borgin puumaila-aikojen henkilöityi Andre Agassiin ja hänen keltamustaan mailaansa. Tässä punasinisessä versiossa oli mailan painopisteen säätömahdollisuus kahvan tuppeen asennettavan pultin ansiosta, joita tuli mailan mukana kolme kappaletta ja siis eripainoisina. Mailan sai siis halutessaan varsin kärkipainoikseksi, jos halusi. Nerokasta! Ensimmäinen ja ainut maila, jonka olen ostanut ilman testausta, mikä ei tietysti ole järkevää, mutta junnuaikoina maila toimi aikansa ja varsin hyvin. Taisi olla jopa se maila, jolla nousin miesten C-luokkaan. Maila päätyi vuosia myöhemmin tulevalle bestmanilleni. Vaimo oli toki siinä vaiheessa edelleen haussa.

Pro's Pro md-01 (tai md-02)
Pro's Pron kopiomailoihin tutustuin silloisen valmentajani kautta, joka välitti Pro's Pro:ta. Tämä kyseinen malli oli kopio Wilsonin Pro Staffista ja sattui käteeni todella loistavasti. Oli ensimäinen maila, jolla muistan saaneeni "tällä pystyy tekemään mitä tahansa"-fiiliksen. Tähän toki vaikutti olennaisesti karttuneet taidot. Oli myös ensimmäinen maila, jota ostin kaksi kappaletta. Pro-meininkiä! Toisesta mailasta hilseili maalit osittain pois jo ensimmäisen vuoden aikana, mutta siitäkin huolimatta joku valmentajani tuttu halusi vaihtaa päittäin uudet versiot tästä mailasta näihin minun hilseileviin versioihin, koska ei pitänyt uudemmasta versiosta. En laittanut vastaan. Itse en eroa juuri huomannut.

Pro's Pro md-03
Tosiaan vaihdossa tulleet uudet versiot edellisistä mailoista. Näillä pelattiin ajallisesti todella pitkään, sillä myös useamman vuoden kestänyt tennistaukoni ajoittui osittain näiden mailojen aikaan. Väliin mahtui myös armeija-aika, jolloin pelit olivat vähissä. Parasta menestystä tuoneet mailat ennen comebackiä veivät muistaakseni B-luokan hännille tai ainakin porteille. En kuollaksenikaan muista mihin nämä mailat päätyivät. Tai siis toinen näistä. Toinen sai nimittäin elinkaarensa loppuvaiheissa harmittavan ja kuollettavankin osuman tennishäkin tukipaalusta Jyväskylässä Kortepohjan massoilla ihanan 90-luvun puolivälissä. Treeneissä. Ööh, kröhöm... Asenteen ja raivon raja on veteen piirretty viiva. :-)

Pro Kennex Titanium Destiny
Opiskeluaikojen satunnaista tennishöntsää varten vanhalta kotiseudun tenniskaverilta hankitut mailat. Terveiset siis Kankaanpäähän! Enemmän pelaamaan alettuani tajusin pian, että mailat ovat liian löysät ja käsiystävälliset minulle. Pelasin niillä kuitenkin ensimmäisissä kisoissani vuosiin, joka tapahtui hienojen muistojen takia yllättäen Tampereella. Mailoilla tuli pari katkeraa tappiota, mutta myös muutama makea voitto RajaTe:n riveissä ensimmäisissä sarjapeleissäni. Mailat päätyivät vanhimman lapseni kummisedälle ja hänen veljelleen. (Kiitos kuvasta, J!)

Pro Kennex Titanium Destiny. Arm friendliness maximum.
Babolat Pure Drive Team
Babolatin sininen menestystarina eli Andy Roddickin klassikkomaila. Aika kultaa muistot, mutta väittäisin, että paras tai sopivin maila, joka on ikinä kädessäni ollut. Istui peliini ja käteeni kuin hanska. Toisen kerran "uran" aikana iso "tällä pystyy tekemään mitä tahansa"-fiilis. Jengan ja voiman tuotto juuri sopivassa suhteessa. Ihana maila, joka nosti pelin uudelle tasolle ja miehen B-luokkaan, voiton päähän A-luokasta. Syöttööni aivan jumalainen maila tai siltä se ainakin tuntui. Ainut maila, jota olen ostanut matkan varrella lisää (1 kpl), sillä ne olivat käytännössä loppumassa tästä maasta. Seuraavaa mailaa metsästäessäni sainkin karusti huomata, että tämän mailan päivitys oli mennyt minun kannaltani jossain mielessä väärään suuntaan, enkä saanut mailan uudesta versiosta mitään irti. Samanlaista työkalua ei sitten hetkeen löytynytkään. Nämä mailat päätyivät yksi kerrallaan joukkuekaverille sekä työkaverille. Yksi maila löytyi vielä komeron perältä. Ilman jänteitä, ilman grippiä. Vähän surullista.

Babolat Pure Drive Team. Perfection.
Babolat AeroPro Team
Kun uusi Pure Drive Team ei istunut enää entiseen malliin käteeni, oli uusien tuulien vuoro. Tämä Nadalin mailasta se kevyempi versio (280 tai 285 g) toimi tasan ne kerrat kun testasin sitä Rajakylän nopealla velourilla. Jostain syystä se painavampi versio tuntui jotenkin kömpelöltä, ainakin nopealla alustalla. Vaikeudet alkoivat oikeastaan heti mailat ostettuani ja hitaammille alustoille siirryttyäni. Maila oli lopulta liian kevyt, enkä saanut sillä painoa tai pituutta lyönteihin, en sitten millään. Viimeistään tuossa vaiheessa tajusin konkreettisesti minkä painoinen maila on itselleni optimaalinen. Tuskailin mailan, lyijyteippien, jänteiden ja pelini kanssa kanssa reilun puoli vuotta, jonka jälkeen mailat lähtivätkin myyntiin työkavereille. Jäljelle jäikin vain iso kasa testijänteitä.

Wilson K Factor Blade 98
Maila, joka AeroPron jälkeen tuntui heti todella hyvältä. Stabiililta ja voimakkaalta. Tuntui, että mailalla lähtee kaikkialta ennen kaikkea kovaa ja painavasti, mihin varmasti vaikutti olennaisesti se, että maila oli juuri oikeaa painoluokkaa (304 g) minulle. Ensimmäinen maila, jonka tilasin todella edullisesti poistomyynnistä netistä. Sillä kertaa Amerikasta saakka, mutta tullienkin jälkeen maila oli vähintäänkin edullinen. Jonkin verran olen blogissakin avautunut tämän mailan aikana kehittyneestä golfkyynärpäästäni. Syynä saattoi olla joku muukin tekijä kuin itse maila, mutta tämän mailan speksit jäykkyyksineen ja jännetiheyksineen (18x20) ovat juuri niitä tekijöitä, jotka edesauttavat moisten käsivammojen syntymisessä. Hyvältä tuntunut grippikoon vaihto kolmosesta kakkoseen saattoi olla myös yksi tekijä. Loistava maila, mutta enää en uskalla siihen koskea. Voi olla taikauskoakin, mutta kahden vuoden kipuilu jätti jälkensä.

Wilson Blade98 K Factor. Arm killer.

Wilson Blade98 (16x19)
Nykyinen mailani, joista jo aiemmin syksyllä kirjoitinkin. Tuntuu ehdottomasti parhaimmalta sitten Babolatin Pure Drive Teamien. Sama jännetiheys 16x19 tuo lyönteihin jälleen ihanan kierteen ja mielestäni myös paremman tatsin puolestaan K Factoriin verrattuna. Voimantuotto-ominaisuudet ovat myös hyvällä tasolla ja maila tuntuu ennen kaikkea "eloisalta". Jos fiilikset summaisi jotenkin, niin sen voisi tehdä Kummelityyliin: "mulla on varusteet kunnossa ja tää on kiva laji."

Wilson Blade98 (16x19). New love.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti